Kotiäitejä harmittaa kovasti, että joillakin on sekä ihana perhe, että haastava ja mielenkiintoinen työura.

ketju on hyäv esimerkki siitä, miksi naisen euro on 80 senttiä. Naiset eivät osaa ajaa etujaan YHDESSÄ!

Kiva kun tiedät miltä kenestäkin tuntuu.

Minä elän omaa elämääni, sinä omaasi, piste.

Olen " suht korkeasti" koulutettu (lukio+amk), mutta mulle vain sattuu olemaan tärkeää hoitaa lapseni kotona kolmivuotiaksi, sitten joko palaan vakityöpaikkaani tai lähden opiskelemaan uutta alaa. Todennäköisesti lähden opiskelemaan, koska mieheni otti juuri opintovapaata, ja hän opiskelee muuntokoulutuksessa ekonomiksi tammikuusta alkaen kaksi vuotta. Ollaan keskusteltu, että sitten olisi minun vuoroni opiskella, koska nuorin täyttää tuon kahden vuoden päästä kolme. Kyllä minä jaksan ihan hyvin olla hetken kotiäitinä, haasteita saa kyllä parin vuoden päästä kun opiskelemaan lähden. Vanhaan työpaikkaani tuskin palaan, koska muutamme miehen opiskelujen vuoksi 400km päähän nykyisestä vakityöpaikastani, myimme talommekin, jotta tällainen repäisy olisi mahdollista.

Että kyllä elämässä mielenkiintoisia käänteitä ja haasteita riittää ihan kotiäidilläkin, tuo muutto kun on vielä paikkakunnalle, josta emme entuudestaan ketään tunne eikä siellä asu sukulaisia tmv. Mutta kerran tässä vain eletään! Ulkomaille muuttokaan ei ole poissuljettua myöhemmin, miehen uusi ura antaisi siihen kyllä mahdollisuuden ja itsekin ajattelin että kieliä voisin nimenomaan lähteä lukemaan, koska mulla on aina ollut kielipäätä (kolme ällää kielistä ylppärissä).

Että ei kaikki kotiäidit ole tuosta provomuotistasi, kuten varsin hyvin varmaan tiedätkin. Yksilöitä olemme kaikki, koti- ja uraäidit. Kyllä työelämässäkin löytyy ns. tympääntyneitä äitejä, joilla ura ei etene, vaan työpäivät ovat puuduttavia konttorissa päätetyöskentelypäiviä, ilman haasteita ja kotiin tullaan väsähtäneinä kaupan ja päiväkodin kautta. Tiedän tämän, koska itsekin olen sen kokenut, kun esikoinen täytti kolme ja palasin silloin työelämään vähäksi aikaa. Joskus kun kotona on 1- ja 2-vuotiaiden pojanviikareiden kanssa helisemässä, niin muistelen millaista oli töissä, että ei sekään aina niin herkkua ollut. Sinne ehdin kyllä vielä piiiiitkäksi aikaa, kun eläkeikään on reippaasti yli kolkyt vuotta.

Vierailija:

Siitä johtuu tämä oman hännän nostatus tällä palstalla. Eli leimataan huonoiksi äideiksi kaikki alle 3-vuotiaan hoitoon " hylänneet" ym. Kotiäidit ovat katkeria ja kyllästyneitä, kun oma elämä valuu hukkaan kotivuosien aikana. Lapsetkin varmaan kärsivät, kun pinna katkeilee jatkuvasti, ruoka on epäterveellisiä eineksiä ym.

Se on pieni osa äideistä, jotka valitsevat työssäkäynnin ja vievät pienet lapsensa hoitoon. Ja sanoisinpa, että useimmissa perheissä se on taloudellinen pakko. Näitä uraohjuksia on itseasiassa hirveän vähän. Ja mikseivät ne isukit ota enemmän hoitovastuuta vähän isommista lapsista? Siis sitten kun ei ole enää imetyksestä kiinni se homma?



Itse opiskelin nuorena ammatin, olin vähän aikaa töissä ja sitten 10 v kotiäitinä. Pärjäsin mielestäni varsin hyvin siinäkin työssä. Sitten tuli kova hinku opiskella ihan uusi ammatti ja nyt 4-kymppisenä olen unelmieni työssä ja opiskelen koko ajan lisää. Työpaikan löytyminen ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Ja nyt voin sanoa todella nauttivani työnteosta kun lapset ovat jo isompia.

ei pidä paikkaansa, että suurin osa alle 3--v. hoidetaan kotona!



Tämä aiheuttaa sekaannusta: suurin osa alle 3-v. on JONKIN AIKAA kotihoidossa vanhempainvapaan jälkeen EI koko klomea ekaa elinvuottaan!!

Olen 24-v, opinnot yliopistolla lopuillaan, taaperoikäinen lapsi.



Olen ollut kotona ja opiskellut siinä sivussa nyt kaksi vuotta. Nyt olisi valinnan paikka: uutta lasta putkeen, vai katse kohti työmarkkinoita?



Päätimme yrittää toista lasta heti perään siitä syystä, että jos välillä saan hyväpalkkaisen työn, en enää koskaan tule jäämään pitkälle hoitovapaalle. Olemme nyt järjestäneet elämämme sille mallille, että lapsi voi olla ensimmäinen ja raha ja elintason kohottaminen vasta seuraava. Jos välillä tottuisimme tienaamaan yli puolet enemmän, olisi " pudotus" kotihoidontuelle kova paikka. Kuluttamiseen ja rahan tuloon olisi ehtinyt tottua. Eikä mistään kivasta ole mukavaa luopua- edes oman lapsensa vuoksi.



Siksi yritämme nyt vimmastusti saada uutta raskautta alulle ja lapsilukumme tätä kautta täyteen. Jos menen " lasten välissä" töihin, on suuri riski, että toinen lapsemme ei tule saamaan rauhallisia kotivuosia, kuten esikoinen. Tunnistan oman heikkouteni jo etukäteen. Olen heikko ihminen, koska tavara ja kuluttaminen viehättää. Mutta koitan tällä tavalla ennakoida, etten joutuisi liian suureen kiusaukseen: laittamaan pientä lastani hoitoon, että perheemme voisi kuluttaa enemmän.

raivokkaisiin hyökkäyksiin, joita täällä kohdistetaan nimenomaan työssäkäyviin äiteihin, joilla on pienet lapset. Kateushan se, kansantauti... Jokunen fiksu kirjoitus näkyy aina silloin tällöin, kuten nyt nro 23:lla oli.

Voidaan sanoa että lähes kaikki alle 1v hoidetaan kotona, ja yleisin ikä aloittaa Suomessa päivähoito on 1,5 v. Tätä ikää nostaa vielä se että perheen esikoiset saattavat olla kotona pitkäänkin muiden lasten varjolla.



Ihan harhaluulo että suurin osa aloittaa päivähoidon 3-vuotiaana. Se on melko harvinaista. Hyvin harvinaista on että kaikki perheen lapset hoidettaisiin kotona 3-vuotiaiksi.



En tajua mistä tämä 27:n esittämä harhaluulo on peräisin, mutta se tulee täällä esiin vähän väliä.

ootte te yksinkertaisia. Aina on joku pönkittämässä omia valintojaan. Miksette vaan osaa arvostaa omia ratkaisujanne, ja antaa toisten olla.

Ei kai kukaan oikeesti arvostele toisen ratkaisuja, kuten ap väittää. Joku valitsee kotiäidin hommat vähän pidempään kuin toinen, show what? Molemmat tekee niinkuin itselleen ja perheelleen parhaaksi näkee. Ja olipa hauska repäisy, että kotiäidit kouluttamattomia, hah. Näkisinpä sen tutkimuksen. Ihan on varmasti joukossa sekä koulutettuja että kouluttamattomia. Sekä sellaisia, joilla työpaikka odottaa ja niitä joilla ei odota. Mutta eiköhän se oo ihan loogista, että kotiäitien porukkaan näitä molempia mahtuu. (= Harvempi kouluttamaton ja ilman työpaikkaa oleva voi kuulua siihen toiseen satsiin, eli töissäkäyviin, jotka vie lapsen hoitoon aiemmin.)



Terkuin koulutettu kotiäiti (jo 5v kotona ja vielä toivottavasti pari-kolme vuotta lisää), jolla työpaikka odottaa

Totta kai joukossa on kaikenlaisilla koulutuksilla varustettuja ihmisiä, suurin osa äideistä kun pitää hoitovapaata kuitenkin. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Silti on ihan tutkittu juttu, että kotiäitiys on tavallisempi yhtälö kouluttautumattomilla naisilla kuin enemmän opiskelleilla.



Miksi sitä on niin vaikea myöntää? Koetko sen itsellesi uhkaksi? Itse olen keskitason tallaaja koulutuksen suhteen ja olen ollut lasten pari ekaa vuotta kotona. Ei ole ollut ongelma olla kotiäiti eikä alle 3-vuotiaiden lasten töihin palannut äiti.



Suomalaisilla naisilla näkyy olevan hirveän huono itsetunto ja he ainakin tämän palstan jutuilla mitattuna voivat huonosti. Ikävää, sillä se ei ole lastenkaan kasvulle kovin ihaneellista jos äiti on ahdasmielinen, tuomitseva ja epävarma.

Ja sinä neropati joka sanoit näin..

Vierailija:

Jos uraäitejä ei kiinnosta omien lasten hoitaminen kotona, niin menkää vaan töihin, mutta yrittäkää edes kasvattaa niistä penskoista hyvin käyttäytyviä! Näitä " oman onnensa nojalla" olevia lapsia näkee ihan liian paljon.

Siitähän se juuri onkin kiinni, ettei kiinnosta, vai onkohan sittenkään.. Ainakin meidän tilanne on se, että ennen lapsensaatia on ostettu asunto josta on velkaa ja velka on maksettava. Vai pitäisikö meidän myydä kotimme?? Mieheni tulot eivät ole suuret ja äitinä olen yhtä lailla vastuussa myös perheen elätyksestä ja meidän molempien ansioita perheessä tarvitaan. Niinpä lapsen hoitoon laitto ei ole kiinni siitä että " oman lapsen kasvatus ei kiinnosta" .

Koska kuitenkin olemme fiksuja, omilla aivoillamme ajattelevia ihmisiä, olemme molemmat osittaisella hoitovapaalla ja teemme lyhenettyä työaikaa. Lapsemme on siis pahalla, pahalla pph:lla vain kolmena päivänä viikossa. Maksamme laskumme ajallamme ja olemme kaikki tyytyväisiä.

Menkää itseenne idiootit ja lopettakaa tämä jauhaminen..

enemmistö on kouluttamatonta. On paljon helpompi jäädä kotiin kun ei ole sitä työtä odottamassa tai työ on huonosti palkattua. Arvostankin siksi enemmän koulutetun kotiinjäämistä, saavutetusta elintasosta ei ole helppo tinikiä eli taloudellinen " uhraus" on todellinen, toisin kuin muutenkin pienituloisilla , jotka laskevat että " kannattaa" jäädä enemmin kotiin.

Mä olin eilen televisiossa puhumassa, mitäs jännää sun töissä tapahtui? Mua haastateltiin, koska mä olen naisjohtaja ja tietyn alan asiantuntija.



Nyt kun mä olen ollut jo 7 vuotta takas töissä, mä vaan kaipailen niitä 5 vuotta minkä olin kotona. Ei harmita yhtään.

Tämä ketju taisi kyllä olla väärä paikka avautumiselleni, aloittajahan ei tuominnut meitä pahoja työssäkäyviä äitejä... Yleensä en jaksa näihin keskusteluihin vastata, mutta nyt tuli avauduttua. Seuraavalla kerralla valitsen paremmin soveltuvan ketjun ;). Viikonloppuja kaikille!

on oikeasti haastava ja mielenkiintoinen työura? Kaikki tuntuvat tänä päivänä lähinnä märisevän kun töissä on niin raskasta, eikä kukaan arvosta. Taitaa suurin osa olla ihan perusjengiä, joilla tärkein työn motiivi on suuri asuntolaina ja urahaaveet pelkkää päiväunta.

iso osa kotiäideistä on ensisijaisesti itsensä vuoksi kotona. Ei tarvitse mennä töihin.

Miksi ap kuvittelet että kotiäidin elämä kuluu hukkaan? Miksi kotiäitien ruoka olisi eineksiä? Miksi kotiäidin pinna katkeilee?

Minusta se elämä kuluu enemmän hukkaan töissä kun kotona rakkaitten lasten kanssa. Aikaa on laittaa terveellistä kotiruokaa ihan joka päivä, koskaan ei ole tarvinnut eineksiin turvautua. Voisin kuvitella että enemmän eineksiä käyttävät työssäkäyvät äidit koska sitä aikaa ei ole tehdä ruokaa, aina. Pinna katkee hyvin harvoin. aamuisin noustaa levänneinä, päivät tehdään kotitöitä omaan tahtiin, ulkoillaan, leikitään, luotaan lehtiä ja nautitaan lapsista, kodista ja perheestä. Mikäs tässä ollessa. :)

T. tyytyväinen kotiäiti joka aikaa sellaisena pysyäkkin niin kauan kun lapset ovat muuttaneet kotoa pois. (tradenomi koulutus)

Vierailija:

Siitä johtuu tämä oman hännän nostatus tällä palstalla. Eli leimataan huonoiksi äideiksi kaikki alle 3-vuotiaan hoitoon " hylänneet" ym. Kotiäidit ovat katkeria ja kyllästyneitä, kun oma elämä valuu hukkaan kotivuosien aikana. Lapsetkin varmaan kärsivät, kun pinna katkeilee jatkuvasti, ruoka on epäterveellisiä eineksiä ym.

Minusta ap on kyllä harvinaisen väärässä. Tämän palstan pahimpia selittelijöitähän ovat nimenomaan töihin menneet äidit. Jos he olisivat sinut valintansa kanssa, niin mitä selittelemistä siinä olisi? Jossain määrin näitä " pönkittäjiä" löytyy myös kotiäideistä - eikös sen nyt sano arkijärkikin, että kaikissa ihmisryhmissä on niitä, joilla on tarve mollata muita ja nostaa itseään.



Jossain teillä kyllä viiraa, jos uskotte kaikkien kotiäitien olevan kotona vain siksi, ettei ole työpaikkaa odottamassa. Minun mieleeni ei tule tuttavapiiristäni äkkiseltään yhtään tällaista kotiäitiä, paitsi minä itse. Kaikilla kavereillani on hyvä koulutus ja työpaikka, mutta myös vankka usko siihen, että kotihoito on pienelle lapselle paras vaihtoehto. Siksi he ovat valmiita elämään pari vuotta pienemmällä toimeentulolla. Kaikkia ei motivoi tässä elämässä pelkkä raha!



Minulla ei siis ole työpaikkaa odottamassa, mutta voisin sitä tietenkin halutessani hakea. En kuitenkaan pidä kiirettä asian kanssa, koska haluan hoitaa lapseni vielä kotona. Kyllä sinne töihin ehtii.

Kyllä se kuulkaa on näin, että äiti tuntee syyllisyyttä teki hän miten päin vain. Syyllisyyden aiheuttavat muut äidit. Ja se on asian ydin.

Harvoin perustelen valintojani kenellekään, eiväthän ne kenellekään kuulu. Tällä kertaa se kuitenkin kuului ketjun luonteeseen, eikös niin?



44