Kotiäitejä harmittaa kovasti, että joillakin on sekä ihana perhe, että haastava ja mielenkiintoinen työura.

Vierailija:

Siitä johtuu tämä oman hännän nostatus tällä palstalla. Eli leimataan huonoiksi äideiksi kaikki alle 3-vuotiaan hoitoon " hylänneet" ym. Kotiäidit ovat katkeria ja kyllästyneitä, kun oma elämä valuu hukkaan kotivuosien aikana. Lapsetkin varmaan kärsivät, kun pinna katkeilee jatkuvasti, ruoka on epäterveellisiä eineksiä ym.

Täällä siis yksi parjattu kotiäiti, jolla ihana perhe. Ei tässä elämä hukkaan valu. Kotiäitiyden ohessa luen ammattikorkeassa itselleni ammattia ja tavoitteet ovat korkealla.

Lapset eivät itse asiassa kärsi yhtään. Pinna ei tältä mammalta katkeile kun voi käyttää niitä aivojaan koulutehtäviin. Ja ruokana meillä ei kylläkään koskaan eineksiä käytetä. Itse laitan terveellistä ruokaa, jotta koko perhe voi paremmin!

Mutta kiitos kun toit oman tyhmän mielipiteesi esille!

Kotiäidit ovat tutkimusten mukaan yleensä kouluttautumattomia tai alhaisen koulutuksen omaavia naisia, joiden tuloissa kotihoidon tuelle tipahtaminen ei tunnu oikeastaan missään. Elämä on järjestelty pienten tulojen mukaan. Yleensä ei ole työpaikkaakaan odottamassa perhevapaiden päätyttyä. Kyllä se varmaan monia tällaisia kotiäitejä harmittaa, että joku on ehtinyt luoda uraa ennen äitiyttä ja saa isoja äitiysrahoja ja on kiva työpaikka odottamassa perhevapaiden jälkeen. Pitkä kotiäitiys on tällaisille naisille ainoa keino päteä, ja tässä tapauksessa kotiäitiys kertoo pikemminkin naisen asenteista omaa sukupuoltaan kohtaan kuin kiinnostuksesta lapsen hyvinvointiin.

Vierailija:

Siitä johtuu tämä oman hännän nostatus tällä palstalla. Eli leimataan huonoiksi äideiksi kaikki alle 3-vuotiaan hoitoon " hylänneet" ym. Kotiäidit ovat katkeria ja kyllästyneitä, kun oma elämä valuu hukkaan kotivuosien aikana. Lapsetkin varmaan kärsivät, kun pinna katkeilee jatkuvasti, ruoka on epäterveellisiä eineksiä ym.

Että piti ihan tämmöinen aloitus laittaa kun huono omatunto kolkuttelee!

Meidänkin tuttavapiiriin kuuluu yli neljäkymppinen nainen, joka opiskeli yliopistotutkinnon ja hankki lapset vasta neljänkymmenen huituvilla.



Montaakaan kuukautta ei ole työkokemusta jäljellä. Nyt 6 vuoden kotonaolon jälkeen ei työtä löydy mistään. Yksikään työnantaja ei ota noin vanhaa pienten lasten äitiä, jolla ei iästään huolimatta ole työkokemusta nimeksikään.

Nyt ko. pariskunta itkee, kun rahat ei riitä. ÄIti ei nääs saa enää vanhempainrahaa eikä ole ansiosidonnaistakaan kertynyt.

Maailma ei noin mustavalkoinen siskoseni.

Toiset ovat siivoojana unelma-ammatissa, eivätkä ikinä voisi kuvitellakaan olevansa jotain jakkupuku-tyyppejä!

Jokaisella on omat elämät elettävänä, joten on ihan turhaan mennä leimaamaan toisia ihmisiä ammatin tai koulutuksen mukaan.



Jos uraäitejä ei kiinnosta omien lasten hoitaminen kotona, niin menkää vaan töihin, mutta yrittäkää edes kasvattaa niistä penskoista hyvin käyttäytyviä! Näitä " oman onnensa nojalla" olevia lapsia näkee ihan liian paljon.

niin jo kertyy tekstiä sivutolkulla. Kun joku kirjoittaa vastaavaa kotiäideistä, on heti lapsellinen ja tyhmä. Siis siksi, että käy töissä ja saa palkkaa???

Jep jep...

Kumman työnantaja palkkaisi?



äiti, joka on nuori, työkokemusta löytyy monelta alalta. Lapset tehtyinä ja opiskelee koko ajan lisää



VAI



äiti, joka yli 40, ei työkokemusta, ainoastaan se koulutus.

Vierailija:

yrittäkää edes kasvattaa niistä penskoista hyvin käyttäytyviä! Näitä " oman onnensa nojalla" olevia lapsia näkee ihan liian paljon.

Eli huonostikasvatetut ovat työssäkäyvien lapsia ja hyvinkäyttytyvät kotiäitien lapsia. Tämä tieto pitäisi mitä pikimmin kertoa kaverini kotiäitinaapurille, jolla on kaksi alle 3v lasta. Tämä äiti kiroilee lapsilleen tyyliin " hinaa se persees tänne vähän äkkiä" , " Jo on nyt perkele kun ei mene sana perille" , " turpa kiinni saatana" , ja kyse alle kolmivuotiaasta.

Miksihän tämä äiti ei tiedä, että kotiäitininä hänen pitäisi olla " parempi" äiti? Eikö hän käy av:lla?

Huono äiti -titteli on varattu työsskäyville!

Itse olen kaksi akteemista tutkintoa omaava vähän päälle kolmikymminen nainen. Olen nyt ollut kotona lasten kanssa 4,5-vuotta ja ensi kuun alusta olen menossa töihin. Suunnittelen olevani töissä muutaman vuoden ja sitten on kolmannen lapsen aika. Ja sitten haluaisin taas olla kotona ainakin pari vuotta.



Joten minusta on mukavaa, että elämässä vuorottelevat nämä työ- ja kotijaksot. Ja ainakin minulle omaa koulutusta vastaavan työpaikan hankkiminen oli helppoa, vaikka siis olinkin ollut kotona pitkään eikä työpaikkaa ollut odottamassa.

Vaan myös työssäkäyvien äitien pitäisi niitä lapsia kasvattaa, olla heille läsnä. Nykyään kun työssäkäyvillä äideillä on stressiä yms. Sitten pitäisi päästä harrastuksiin jne...

Lisäksi nämä itsekasvavat lapset joutuvat syömään usein eineksiä kun vanhemmat eivät ehdi kunnon ruokaa heille tekemään. Se on jo huolestuttavaa!



Mutta onhan kotiäideissäkin näitä laiskoja ja huonoja äitejä. En mä sitä sano. Mutta ei tarvitse leimata kaikkia samanlaisiksi luurereiksi! Sama koskee myös työssäkäyviä äitejä. niissäkin on sekä hyviä äitejä, että huonoja!



Joten tälläiset aloitukset ovat ihan syvältä! Antakaa nyt ihmisten tehdä ne omat ratkaisunsa. Joko ovat kotona tai työssä, mutta lapsista täytyy pitää huolta!

Jos oma kehitys ja kasvu on tärkeintä äiti menee töihin viimeistään silloin kun vanhempainrahakausi päättyy. Näin se on.

nyt saa huilia kotona ainakin kolme vuotta.

Palasin palstalle parin vuoden poissolon jälkeen, ja VIELÄKIN sama iänikuinen jankkauksen aihe meneillään.



Antakaa nyt jo hyvät ihmiset olla. Jokainen hoitaa elämänsä juuri niin kuin parhaaksi näkee. Siinä ei paljon muiden av-mammojen mielipiteet paina. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.

on niin ihanasti kuin minulla ja monella muullakin?



On ihana perhe, kysytty koulutus ja hyvä virka, josta ei mihinkään sen ihmeellisempään vauhtiputkeen halua?



Minusta on ihanaa olla kotona. En tosiaan kadehdi työssäkäyviä pienten lasten äitejä. En erityisemmin edes ajattele heitä. Nyt kun juttusi osui silmään, huomaan tuntevani enemmänkin jotakin säälintapaista. Samassa mieleen tulevat pimeät, kylmät talviaamuiset lasten herättelyt ja hoitoon kuskaamiset, flunssakautena pohdiskelu, kumpi jää kotiin ... kyllä tiedän mistä jään paitsi. Heips, täytyy mennä auttamaan majanrakennuspuuhissa. Ihanaa katsella lasten rauhallista ja keskittynyttä puuhailua.

Ainakin itse olin pikkasen kateellinen niille, joilla oli työ johon palata. Näin siis kun itse olin kotona kauan kaksosten kanssa. Nyt laitoin itsekin 1,5-vuotiaan hoitoon ja olen itse työelämässä ja kyllä tämä oikeasti on PAREMPAA elämää kuin silloin kun olin " vain kotona" . Olihan sekin ihan hyödyllistä ja tarpeellista LAPSILLE, mutta itse kyllä kärsin.



nostan hattua niille, jotka sovittavat työelämän ja perhe-elämän yhteen!

Olen tyytyväinen että olen sekä kotiäiti että yrittäjä, saa olla oman itsensä herra. Ei tarvitse valitella tyyliin " työilmapiirini on tulehtunut" tai " pomoni on psykopaatti" tai " kärsin mielenterveysongelmaisen työkaverin kiusaamisesta" jne.

Todellakin tunnen pienen kateuden piston jonkun toisen hyvästä työpaikasta, toivon jatkuvasti että omalle kohdalleni myös osuu mukava työ.

Olen vielä nuori ja ajattelin nyt lähteä vielä opiskelemaan.

Tämä jatkuva kotonaolo ei todellakaan ole ainakaan minulle hyvästä ja ymmärrän hyvin äitejä, jotka haluavat sekä perheen, että työn. Ei niiden yhteensovittaminen mitenkään vaikeaa ole. Vaikeampaa minun on ymmärtää sitä, miten jollekulle riittää haasteeksi lapsien pukeminen ulkoiluja varten tai ruoan laittaminen perheelle.

Valtaosa kuitenkin edustaa jotain siltä väliltä: lapset ovat elämässä ehdottomasti kaikkien tärkeintä, mutta eivät silti koko elämän ainoa sisältö. Olipa sitten kotiäiti tai jo työelämään takaisin palannut äiti! Olen ollut vaihtelevanpituisia pätkiä kotona lasten kanssa, enkä ole koskaan osannut oikein sijoittaa itseäni kumpaankaan ääripäähän: koitäiti tai uraäiti. Olen vain äiti. Tai ehkä ennemmin ilman tuota vain-sanaa, eli olen aina äiti, vaikka olisin samalla muutakin.



Ymmärrän ap:n pointin kyllä, koska siinä on vinhaa perääkin. Moni toisenlaisia ratkaisuja isoimpaan ääneen kyseenalaistava on itse sisimmässään epävarma omasta tilanteestaan/ratkaisustaan. Mutta samalla ap:n aloitus on törkeä yleistys. Eivät kaikki kotiäidit sentään ole kotona vain pakosta ja hampaat irvessä! Itse ainakin nautin ihan aidosti kotiäitivuosista, vaikka en olekaan kokenut olevani yhtään vähempi äiti sen jälkeenkään lapsillemme.



Jotta työn ja perheen yhdistäminen onnistuu koko perheen kannalta mahdollisimman hyvin, vaatii se paljon: hyvän hoitopaikan, järkevät ja mielellään joustavat työajat sekä mieluisan työn. Tällä kombinaatiolla (pienellekään) lapselle ei ole ollenkaan huono vaihtoehto, vaikka molemmat vanhemmat kävisivätkin töissä. Vastaavasti kotiäitiys on iloksi lapselle, jos kotiin jäävä vanhempi: nauttii kotivuosistaan ja jaksaa olla paitsi paikalla myös läsnä lapselle, pystyy halutessaan harrastamaankin jotain ja on kotona vapaaehtoisesti.

Olen suorittanut maisterin tutkinnon yliopistossa, ollut töissä useamman vuoden ennen ensimmäisen lapsen syntymää ja saanut siis ansiosidonnaista äitiys- ja vanhempainpäivärahaa. Lasten välillä en ole ollut töissä ja hoitovapaalla (vakituisesta työstä) olo kyllä todella tuntuu mun tuloissa. Töissä ollessani ansaitsen hieman yli naisten keskitulon (naisilla on aikas matalat keskitulot kylläkin) ja mihinkään hoitolisiin yms. mulla ei oo oikeutta (mieheni käy töissä, tulot yli miesten keskitulojen) ainoastaan siihen hoitorahaan.

Tosin enpä taida ollakaan ihan sellainen kotiäiti joita tällä palstalla vierailee??? Vaan ihan työssä käyvä, mutta nyt lasten ollessa pieniä, hoitovapaalla oleva nainen. Mutta vaikka itse olen valinnut hoitovapaalla olon, en silti ymmärrä mollausta niitä kohtaan, jotka eivät ole jääneet hoitovapaalle. Vaikuttaa siltä, että kaikki eivät ole ihan sinut oman kotiäitiytensä kanssa kun pitää nostaa itseään jalustalle. Minusta on hienoa, että Suomessa pienten lasten äiti voi valita joko päivähoidon tai hoitovapaan sen mukaan mikä omalle perheelle on parhain ratkaisu.

Vierailija:

Kotiäidit ovat tutkimusten mukaan yleensä kouluttautumattomia tai alhaisen koulutuksen omaavia naisia, joiden tuloissa kotihoidon tuelle tipahtaminen ei tunnu oikeastaan missään. Elämä on järjestelty pienten tulojen mukaan. Yleensä ei ole työpaikkaakaan odottamassa perhevapaiden päätyttyä. Kyllä se varmaan monia tällaisia kotiäitejä harmittaa, että joku on ehtinyt luoda uraa ennen äitiyttä ja saa isoja äitiysrahoja ja on kiva työpaikka odottamassa perhevapaiden jälkeen. Pitkä kotiäitiys on tällaisille naisille ainoa keino päteä, ja tässä tapauksessa kotiäitiys kertoo pikemminkin naisen asenteista omaa sukupuoltaan kohtaan kuin kiinnostuksesta lapsen hyvinvointiin.