Erotkaa hyvät ihmiset ennemmin kuin roikutte epätyydyttävässä suhteessa!!!

Rakkaus aviomieheen on kuollut, kaverillisia välittämisen tunteita löytyy. Seksi on loppunut jo kauan sitten, mies ei koskaan aktiivinen sillä saralla ollutkaan. Seksin olen järjestänyt omalla tahollani, koska mielestäni minun ei tarvitse luopua seksistä alle 30-vuotiaana vain siksi, että miestä ei huvita.



Meillä on 2 lasta, ei juurikaan riidellä. Lapset ainakin vaikuttavat onnellisilta ja tasapainoisilta, myös ulkopuolisten silmiin.

Mies hoitaa oman osansa (ja enemmänkin) kotitöistä, lukee iltasadut, kuskaa vuorollaan lapsia harrastuksiin jne. Mulla on vapaus käydä omissa harrastuksissani, lenkillä ym. ja tavata kavereitani lähes oman mieleni mukaan. Myös matkustelemme perheenä ja teemme kaikenlaisia juttuja, kuten käymme laskettelemassa koko perhe yhdessä.



Molemmilla meillä on vaativat työt, joten toisen lapsen aikaa vievä harrastus olisi kutakuinkin pakko lopettaa, jos olisi kaksi kotia ja kumpikin yrittäisi tasapainotella aina viikon yksin lasten kanssa. Lisäksi tietty se seikka, että vaikka toinen jäisi asumaan tähän rivariimme, lasten toiseksi kodiksi tulisi kuitenkin joku kerrostalokaksio tms.



Oikeasti osa minusta tahtoisi erota, mutta kun miettii niitä eron kaikkia negatiivisia puolia etenkin lasten kannalta, niin vaikeata on!

mikä on suurempi trauma lapselle kuin vanhempien ero? kuolema kenties

[/quote]

Miksi pitäisi pilata ihmisen elämä het lapsuudesta lähtien pelolla, ahdistuksella, traumoilla jne.?

[/quote]

seiska

eikä heti erota, kun ei asiat sujukaan niin kuin haluaisi? Vai onko nykyajan vanhemmat oikeasti niin tietämättömiä ihmisen elämänkaaripsykologiasta ja sen eri vaiheista?

Kuoleman kautta siis vasta aviolittomme purkautuu.