Kuinka moni teistä on virikehoidossa olevien lasten äideistä on viettänyt aikaa alspen päiväkodissa

Miksi ranskalaiset menevät jo 3-vuotiaana esikouluun, jossa käydään joka päivä?



Entä miksi Norjassa jo 1,5-vuotiaat viedään suositellusti osapäivähoitoon, vaikka perheeseen syntyisi uusi vauva? Muistatteko Mette-Marit ja Haakonkin veivät?



Entäpä miksi Ruotsissa vanhempainvapaa päättyy jo 18 kuukauden kuluttua lapsen syntymässä - ja kuvitelkaa hoitovapaata ei tunneta maailman Onnelassa.



Onko Liisa Keltikangas-Järvinen ainoa psykologi, joka todella tietää miten lapset pitäisi hoitaa? Sattuiko kukaan muu näkemään, kun L. K-J oli haastateltavana A-studiossa tms. vastaavassa ohjelmassa ja haastattelija kysyi kuinka tohtorin omat lapset oli hoidettu? Tohtori vastasi vain, että aika oli silloin toinen ;).



Jos asiaa pohtii ihan käsi sydämellä, niin minusta tuntuu, että aika monessa perheessa lastenhoitoratkaisut tehdään äidin parasta ajatellen - ts. onko äitiä odottamassa mielenkiintoinen työpaikka vai ei.



Miksi näissä keskusteluissa kukaan kotiäiti ei ikinä tuo esiin sitä, että lapsen päivähoidosta täytyy maksaa. Ja samalla menettää sen 50 euroa, jonka kotihoidontukena muuten yli 3-vuotiaasta saisi. Luulen, että tämä on yksi niistä syistä miksi ' srk:n kerhot ovat nii-iin paljon parempi vaihtoehto' .



Lisäksi julkisessa päivähoitokeskustelussa on aina paljon politiikka. Olisi veronmaksajille halvempaa että kukaan ei käyttäisi päivähoitoa. Ja henkilöstö taas toivoo, että sinne ei tuotaisi juuri ketään, jotta työpäivät olisivat kevyempiä.

Luuletko tosissaan että henkilökunta toivoo virikelapset pois päiväkodista en tähden, että heidän työnsä olisi kevyempää. Nämä lapsethan ovat yleensa kuitenkin aika lyhyitä päiviä, eli ovat sikäli ne helpommat lapset.



Ette kai oikeasti kuvittele, että kunta maksaisi meille palkkaa, jos lapsia ei ole. Eiköhän henkilökuntaa palkata sen mukaan mitä lapsia on tulossa, ´ja ryhmiä ei pyöritetä vajaalla. kyllä silloin saisivat kaikki määräaikaiset kenkää.



Siis oikeasti resurssit on jo nyt vedetty niin tiukalle ja suhdelukuja lasketaan. tavoitehan on, että täyttöaste olisi koko ajan 100%. ja kun tiedetään, että lapsia on sairaana ja muten lomilla, on lapsia ylipaikoilla.



ja arvasinhan, että sieltä löytyi taas parempi kotipsykologi joka pystyy kumoamaan kaiken tutkimustiedon. Tässä lainauksessahan psykologi juuri sanoi, ettei muuta tutkittua tietoa ole eikä tule kuin kotihoitoa tukevaa. Tottakai aika on toinen, eikä häenllä ole välttämättä ollut sitä tietoa mitä nyt. ja toisaalta voin minäkin toivoa omaksi parhaaksi lapsen kustannuksella, mutta en yritä väittää että se on lapsen etu

En yrittänytkään esittää, että tutkimukseni puoltaisivat päiväkotihoitoa, vaan ne oli esitetty vastalauseeksi niille kirjoittajille, jotka ovat väittäneet tekevänsä kaikkensa lapsen parhaaksi, äideille jotka uhrautuvat olemalla kotona, rakentavat tästä itselleen sädekehää ja samalla toiminnallaan estävät isän ja lapsen täysipainoisen suhteen kehittymisen estämällä isää vuorollaan olemasta se hoivaava ja enemmän vastuuta ottava vanhempi jne... Jos äidit kerran tekevät kaikkensa lasten eteen niin miksi he eivät mene töihin ja jätä isää lasten kanssa kotiin? Väitän että vastaus on itsekkyys, oman edun tavoittelu jne., siis se sama mistä he työssäkäyviä vanhempia moittivat.



Sekä Alvesalo että Keltikangas-Järvinen tietävät myös, että lapselle on parempi että MOLEMMAT vanhemmat hoitavat häntä tasapuolisesti kuin että vain äiti hoitaa. Omassa lainauksessasikin todetaan, että " lapsen kaikkinaisen kehityksen perusta on jatkuva ja turvallinen ihmissuhde ainakin yhteen rakastavaan aikuiseen" , josta alleviivaisin kohdan AINAKIN YHTEEN. Nimittäin tutkimuksissa on nimenomaisesti todettu, että on sitä parempi mitä enemmän näitä läheisiä aikuisia on - juuri niin kuin kirjoitin. Sen tietää myös Alvesalo!





On aivan järjetöntä teilata " jenkkitutkimukset" yhtenä massana edes tutustumatta niihin. Jos sinulla on korkeakoulututkinto kuten väität niin luulisi sinun akateemisen tietämyksesi perustella ymmärtävän että argumenttisi on riittämätön. Jenkeissä tehdään tutkimusta paljon enemmän kuin Suomessa ja joukkoon mahtuu hyviä ja huonoja ihan niinkuin muuallakin. Yalen yliopisto on yksi Yhdysvaltojen arvostetuimmista ja Pruett maailmalla erittäin tunnustettu tutkija.



Sitäpaitsi esitin väitteideni tueksi myöskin Suomalaista aineistoa, sitä et jostain syystä kommentoinut lainkaan? Tähän samaan asiaan liittyen muistelen joskus lukeneeni tekstiä myöskin Keltikangas-Järvisen ja Terttu Arajärven suusta jos suomalaisjulkkikset vetoavat sinuun enemmän kuin muut kovan luokan tutkijat. Valitettavasti en osaa enää nimetä lähteitä.

Minmarille haluan sanoa, että ymmärrän miltä tällaisten lukeminen tuntuu jos oma alle 3-vuotias lapsi on hoidossa. Uskon että moni tekee ratkaisunsa parasta tietämystään käyttäen ja hyvässä uskossa. Onhan nykyään yleisesti tapana laittaa 1-2 -vuotias hoitoon. Ei tuossa voi kuin ajatella että on toiminut niinkuin on parhaaksi katsonut. Kuten sanoin ei kotihoito ole ehdoton edellytys hyvälle kasvulle. Kovin varhainen päiväkotihoito on vain riski.



Myönnän itse kuuluvani näihin liian varhain itsenäistettyihin. Omalle lapselleni haluaisin antaa paremmat lähtökohdat.



Kun sitä nyt satuttiin kysymään, olen tosiaan myös koulutukseni kautta asiantuntija lapsen kehitykseen liittyvissä asioissa.



Mitä tulee isä/äiti -vastakkainasetteluun, näen sen keinotekoisena yrityksenä viedä keskustelua pois asiasta. Itse puhuin kotihoidosta ja käytin termiä vanhempi. Se että asia on myös naiskysymys liittyy yhteiskuntamme vakiintuneisiin toimintamalleihin.

Meillä mies on ollut vuoden hoitovapaalla ja se oli ihanaa aikaa. sain tehdä tykkäämääni työtä ilman huolta lapsien hoitojärjestelyistä. valitettavasti se ei enää isossa perheessä onnistu, kun miehen tulot ovat moninkertaset minun palkkaani nähden.



Alkuperäinen kysymys on ollut päivähoito vastaan kotihoito, erittelemättä onko hoitaja äiti vai isä.



Myönnetään, että tein karkean yleistyksen niputtamalla kaikki " jenkkitutkimukset" yhteen, mutta on tutkimus aina kulttuurisidonnaista. Ja valitettavasti myös paljon saa lukea tutkimustietoa joka on selvästi tiettyyn yhteiskuntaan sidottua. Voidaan myös pohtia millainen on onnellinen lapsuus, mikä on kasvatuksen tavoite. varmasti esim. japanissa, jossa lapset laitetaan pienenä tehovalmennukseen, tavoite on kasvattaa ulkoisesti menestyviä lapsia, kilpailu koulutuspaikoista on kovaa. Samoin myös Yhdysvalloissa. Rahallinen menestys on tärkeää, opinahjolla on merkitystä työpaikan saantiin jne. Eletään aika kovassa yhteiskunnassa, jossa luokkaerot ovat suuret ja vahvat menestyy ja heikot putoavat kelkasta. Tällä on tottakai suuri merkitys kasvatukseen, sen tavoitteisiin jne.



Suomessa toivoisin kuitenkin, että tavoitteena on kasvattaa onnellinen ihminen. Ja toisaalta nähdä lapsuuden itseisarvo. Ei vain miettiä mikä on se vähin millä lapsi pärjää, vaan millätavoin hän voi nauttia lapsuudesta. Nähdään, että lapsuus on tärkeä elämänvaihe, ei vain vaihe menestyvään aikuisuuteen.

Nipolle tarkennan mielipidettäni, kun hän siitä kyseli:



Mielestäni talonrakennus ei ole syy viedä lapsi päivähoitoon, jos toinen vanhemmista (isä tai äiti) on kotona vauvan kanssa. Siis jos isä käy töissä ja rakentaa taloa ja äiti on kotiäiti, niin mielestäni isompi lapsi ei tällöin tarvitse virikepaikkaa päiväkodista. Samoin jos isä on ottanut virkavapaata töistä talon rakentamista varten ja äiti on kotiäiti, niin lapsi ei mielestäni tarvitse virikepaikkaa. Raskasta on äidillä aivan varmasta, onhan hän käytännössä yksinhuoltajan asemassa, jos mies on koko ajan poissa kotoa. Mutta kyseessä on oma valinta (siis se talon rakentaminen). Pikkulapsiaika voi olla rankkaa, on jokaisen oma asia, ottaako siihen syssyyn rakennushommaa vai ei.



Ja tarkennan vielä, että vaikka esimerkissäni isä oli se rakentaja ja äiti kotona oleva vanhempi, niin osat voisivat aivan yhtä hyvin olla toisinpäin. Ei äiti ole mikään ylivertainen hoitaja isään verrattuna. Moni täällä käyttää esimerkeissään sanaa kotiäiti, koska useimmiten äiti on se kotona oleva vanhempi. Mutta ei se sitä tarkoita, etteikö kenenkään meidän mielestä isä olisi aivan yhtä hyvä kotivanhempi kuin äitikin.



Enkä minä ainakaan koe uhrautuvani ollessani kotiäitinä. Taloyudellisesti ajatellen tämä on ansionmenetys, mutta mitä siitä? Riippuu aina perheen, lapsen ja vanhempien tilanteesta, onko kotihoito parempaa kuin päivähoito kodin ulkopuolella. Hyvää hoitoa ne ovat molemmat. Mutta on eri asia, tarvitseeko perheen toinen lapsi virikepaikkaa, kun toinen lapsi on kotihoidossa. Sillä asialla on merkitystä myös yhteiskunnan kannalta, ei vain perheen ja yksilöiden kannalta.



Nykyaikana monet lapset ovat todella levottomia, keskittymiskyvyttömiä ja rauhattomia. Laitoshoidossa opitaan (myös kantapään kautta) viidakon lait usein ennen niitä sosiaalisia taitoja. Sitä paitsi sosiaaliset taidot ja ryhmässä toimimisen taidot opitaan hyvin kotihoidossakin. Ja niitä taitoja opitaan muutenkin koko elämän ajan, ne ovat vaikeita eikä niitä osaa kaikki aikuisetkaan.

Todella hyvää ja asiallista argumentointia, hyviä perusteluja ja teräviä huomioita!



Harmi vain että tällä foorumilla tekstisi ei ole arvoisessaan paikassa. Kohta tämä keskustelu unohtuu ja parin päivän päästä kotiäidit ja työssäkäyvät äidit ovat toistensa kimpussa jälleen samoin vanhoin väittein ja luuloin ilman että kukaan olisi oppinut yhtään mitään.



P.s. lapseni ei ole " virikehoidossa"

Tuo oli aika hyvä pointti, että ryhmässä pienet oppivat nimenomaan " viidakon lait" eivät niinkään sosialista käyttäytymistä. Tässä yksi päiväkotiryhmien huono puoli. Hyvää sosiaalista käytösmallia välittääkseen ja opettaakseen ryhmät ovat aivan liian homogeenisia, varsinkin näiden pienimpien kohdalla.



Väittäisinkin (=oma mielipiteeni), että monilapsisessa perheessä, lapset oppivat huomattavasti paremmat sosiaaliset taidot kun kommunikoivat isompien sisarustensa ja myöhemmin heidän ystäviensä kanssa, kuin pelkästään samanikäisten kavereiden kanssa.



Pienen lapsen toiminnanohjaus on täysin riippuvaista ulkopuolisesta (lähinnä aikuisen) avusta ja ohjauksesta ja vasta lähempänä esikouluikää se alkaa olla lapsilähtöistä. Ryhmässä jossa on paljon pieniä samanikäisiä lapsia ja liian vähän aikuisia ohjaamassa, on suuri riski, ettei riittäviä toiminnanohjaustaitoja opita, vaan tosiaan kuvaan astuvat ns. viidakon lait. Kun sanat eivät riitä, puhuvat nyrkit jne.



Itse olen vannoutunut ensisijaisesti kotihoidon ja toissijaisesti pph kannattaja, ihan omalta kokemuspohjaltani. En ole kotiäiti! ja olen kokeillut kaikkia mahdollisia ratkaisuja sekä lukenut kaiken käsiin saamani ko. aiheesta. Kuten Kelttikangas-Järvinen sanoi, ei mikään viellä ole tukenut päiväkodin ainutlaatuisuutta pienen (huom. siis pienen alle 3v) kehityksessä.



Kotihoidon toteuttajaksi soveltuu oikein hyvin isäkin :-) tai vaikka mummo! Kunhan on lapselle läheinen ihminen jonka ensisijaisessa intressissä lapsen hyvinvointi on ja jolla on joku realistinen mahdollisuus jatkossakin säilyä lapsen elämässä keskeisessä osassa. Toisin kuin alati vaihtuva päiväkodin henkilökunta, joukko jossa on mukana todellisia helmiä ja iänikuisia valittajia ja uupumuksen kanssa painiskelevia... siis joukko jota me vanhemmat emme itse voi valita ja joka kuitenkin vaikuttaa merkitsevästi hoidossa olevaan lapseemme. On tuuripeliä kuinka hyvin tai huonosti tuon asian suhteen käy... senverran minullakin on kokemusta aiheesta päiväkotihoito...



Lapseni ovat tosiaan olleet päiväkodissa yht. 4v ja kiertäneet kahdessa eri ryhmässä aika monen hoitajan " käsien kautta" ...



Tämänhetkinen eskariryhmä on " toiveiden täyttymys" , mutta sivusta seuranneena, on myös ryhmiä jotka ovat kaikkea muuta...

Päiväkodin näennäinen hyöty on, että siellä lapset saadaan näennäisesti puristettua yhteen muottiin. Ehkä siihen parhaiten hyväksyttyyn.



Suurin kysymys on, kenen etu se on?



Onko lapsen etu, että kaikki toimivat robottimaisesti samalla tavalla, vai onko se aikuisten etu? Onhan se kiva, kun " naps" sormen näpsäytyksestä kaikki lapset painaltavat samanaikaisesti vessaan, nukkumaan, pukemaan ja pihalle (ihanteellista tehdastyövoimaa), heräävät ja nukahtavat napista painamalla jne. Mutta missä on yksilöllisyys? Ja mihin mahtuvat ne erilaiset lapset, joita ei yhtä helposti muottiin " alisteta" ? Onko heille paikkaa lainkaan?

Yritin lukea koko ketjun suhteellisen ajatuksella.



Monella on asiasta erittäin hyviä pointteja ja asiallista tekstiä, ihanaa!!



Mutta, ihan pakko sanoa AP:lle, että olen täysin kanssasi samoilla linjoilla!



Erikseen sitte tosiaan on ne, jotka tarvitsevat huonojen kotioloiden takia hoitoapaikkaa!!



T: Lastenhoitaja jolla kaikki lapset kotihoidossa =)

Tästä ainakin olen täysin samaa mieltä:

MrsH:

en silti huutele julkisesti enkä edes yksityisesti, että tälläinen etu pitää poistaa. Jostain syystä joku aina tarvitsee näitä yhteiskunnan palveluita. Ne syyt ei kuulu sinulle, minulle, eikä kenellekään ulkopuoliselle. Mun mielestä on tosi asiatonta, että jossain päiväkodin kahvipöydissä kommentoidaan tälläisiä asioita.

Käsittämätöntä, miten äidit jaksavat olla niin suunnattoman kiinnostuneita siitä, miten toiset hoitavat asiansa. Erityisen törkeää minusta on, jos ammattihenkilökuntakin sortuu tällaisiin asiattomuuksiin usein puutteellisten tietojen pohjalta.

t. Hoidossa (ei " virike-" ) olevan lapsen äiti, jota ei pätkääkään kiinnosta, mitä muiden hoitolasten vanhemmat päivisin tekevät.

Niin, eihän tässä ketjussa ollutkaan kyse siitä mitä muiden hoitolasten vanhemmat päivällä tekevät, vaan mitä ne sinun omat kullannuppusi tekevät, kenen kanssa ja miten he voivat.



Siis nimenomaan lapsen etu eikä vanhempien! ;-)

mammamuu2:

Niin, eihän tässä ketjussa ollutkaan kyse siitä mitä muiden hoitolasten vanhemmat päivällä tekevät,

Itse olen viettänyt lapseni päivähoitopaikassa ne tavalliset tutustumispäivät, ja joka päivä lasta viedessä ja hakiessa näen palasen hoidon todellisuutta. Olen ihan tyytyväinen näkemääni ja lapseni viihtyy hoidossa.

Onneksi lapseni ei ole ap:n työpaikalla.

Eihän kysymys ollut siitä että joku on vauvan kanssa kotona vaan siitä saako lapsen viedä hoitoon siksi että rakentaa tai remontoi omaa taloa ja tämä kävi kyllä omasta mielestäni tekstistäni hyvin ilmi. Siis kun lapsi on päiväkodissa hoidossa ja vanhempi jää esimerkiksi virkavapaalle rakentaakseen taloa niin pitääkö lapsi ottaa pois " virikehoidosta" päiväkodista koska vanhempi " on kotona" vai ei. Eli onko talon rakentaminen pätevä syy pitää lapsi hoidossa. Minun mielestäni ilman muuta on.



Jos vanhempi on vauvan kanssa kotona niin eihän hän kai silloin ole vapaalla koska rakentaa? En todellakaan tarkoittanut " kotiäidin" lasta vaan talonrakentajan lasta! Jos perheessä on yhtä aikaa molemmat (sekä kotiäiti että talonrakentaja) niin sittenhän se on ihan eri tilanne.

Hyvä jos tämäkin meni vähän jakeluun edes teorian tasolla. Seuraavaksi pitäisi tietysti saada se näkymään käytännön teoissa.



Esimerkiksi kukahuijaalta voisin kysyä että jos teidän perheessä taloudelliset realiteetit määräävät sen, että vain toinen vanhemmista (yllättäen äiti) on kotona niin miksi toisissa perheissä taloudelliset realiteetit eivät saisi määrätä esimerkiksi sitä että lapset ovat välillä päiväkodissa? Jos teillä mies on niin paljon parempipalkkainen kuin sinä niin voihan olla että jossakin perheessä molemmat vanhemmat ovat yhtä huonopalkkaisia. Näin ollen pitääkseen lapset kotihoidossa jonkun pitäisi pystyä elämään sillä määrällä rahaa mikä ei teillä riitä elämiseen. Ja jos ei pysty niin on huono vanhempi mutta teidän ei tarvitse pystyä vaikka molempien vanhempien hoito olisi lapselle parasta?





Meillä on priorisoitu molempien vanhempien läheisyys ja hoito sen edelle että lasten ei koskaan missään olosuhteissa tarvitsisi olla muualla hoidossa. Kyllä meille olisi taloudellisesti mahdollista sekin että lapset olisivat edelleen kokonaan kotihoidossa. Se tarkoittaisi kuitenkin sitä, että vain yksi vanhempi hoitaisi heitä pääasiallisesti ja toinen vanhempi joutuisi olemaan todella paljon töissä. Emme halua sitä, vaan haluamme että lapsillamme on mahdollisuus luoda hyvät ja lämpimät välit molempiin vanhempiin ja nauttia molempien vanhempien hoidosta ja huolenpidosta. Meidän perheemme realiteeteilla se tarkoittaa sitä, että molemmat vanhemmat käyvät töissä, mutta työmäärät ja työajat ovat sellaiset että lapset ovat päiväkodissa vain 2-3 päivänä viikossa melko lyhyet päivät. Päiväkotiryhmä on hyvä ja turvallinen ja lapset viihtyvät päiväkodissa (itse asiassa meillä on nykyisin jo yksi koululainen, yksi eskari ja yksi 2,5-vuotias).



Kuka pystyy oikeasti todistamaan että joku systeemi on parempi kuin toinen? Itse uskon, että läheinen suhde molempiin vanhempiin (lisäksi meillä ovat isovanhemmat kiinteästi osana lasten elämää) on tärkeämpi ja oleellisempi asia lasten kehityksessä kuin se, että he olisivat pelkästään kotihoidossa jos se tarkoittaa pelkästään yhden vanhemman hoitoa. Lukemani kirjallisuus tukee tätä käsitystäni.



Jos joku uskoo että kotihoito pelkästään äidin toteuttamana on parempaa niin uskokoon rauhassa, en kuitenkaan ymmärrä miksi pitää arvostella toisten täysin tietoisesti ja ajatuksella tekemiä ratkaisuja kun ei oikeasti pysty todistamaan että oma tyyli olisi parempi.

ovat nyt tainneet mennä nipolla lopullisesti sekaisin 8-)



Ei kai tässä keskustelussa kukaan ole alunperinkään ole kyseenalaistettu isän asemaa tai kenenkään varallisuutta?



Keskustelussa oli kaikessa yksinkertaisuudessaan kyse siitä, että kotona on vanhempi vauvan kanssa ja isompi alle 3v sisarus laitetaan päiväkotiin virikkeitä saamaan, kun ei niitä muka kotona riittävästi saa.



No kenenkään talous tuskin tästä ratkaisusta kohenee, joten Nipon vertailut hyvä ja huonopalkkaisista vanhemmista, ei liity tähän aiheeseen mitenkään. Päinvastoin säästäähän sitä niin köyhä kuin rikaskin yhtälaisesti jos KOTONA OLLESSAAN hoitaa lapsensa KOTONA! Työssä ollessaan ei kumpikaan voi hoitaa lastaan kotona, vai voiko?



Jos siis jompikumpi vanhemmista jo on kotona, niin ei hoitoonviemispäätös siinätapauksessa muuta vanhempien tasa-arvoisuutta vanhempina mihinkään suuntaan....



Vai yritätkö Nipo siis nyt selittää, että jos äiti on kotona äitiyslomalla hänen pitäisi viedä isompi taapero hoitoon jottei vaan ehtisi olla lapsen kanssa enempää kuin työssäkäyvä isä? Olisiko siis lapsen pitäminen kotona äitiyslomalla olevan äidin kanssa epäreilua isälle joka ei ole äitiyslomalla, eikä siis yhtä paljoa kotona? (Koska tämä tilannehan oli koko ap pointti tässä keskustelussa).



Vaikka tätä aihetta kuinka pyörittelee, niin kysymys alle leikki-ikäisen taaperon viemisestä hoitoon virikkeitä saamaan sillävälin kun toinen vanhemmista hoitaa kotona pienempää sisarusta säilyy aina vain vahvemmin nimenomaan ARVOKYSYMYKSENÄ eikä minään muuna...

Ketjun alkuperäinen aihe oli virikehoito alle 3-vuotiaalle, enkä nyt ymmärrä sitä miten taloudellinen tilanne siihen vaikttaa. pikemminkin tilanne huononee jos vie isomman hoitoon, maksaa hoitomaksun ja menettää sisarkorotuksen. Eli tuo virikehoitokaan ei ole huonoimmin tienaaville edes mahdollista.



En olisi ymmärtänyt jos miehenikään olisi hoitovapaalla ollessaan vienyt jonkun päiväkotiin saamaan virikehoitoa jos kerran itse oli kotona.



Tottakai jos taloudellisen tilanteen tai jonkin muun syyn takia molemmat vanhemmat ovat töissä, lapset ovat hoidossa. Eihän silloin puhuta virikehoidosta.



Se kuka hihkui siitä, että onneksi lapsesi ei ole minulla hoidossa, niin mistäs tiedät. saan vanhemmilta jatkuvasti kehuja tavasta tehdä työtä, pienet viihtyvät meillä, enkä ketään vanhempaa päin naamaa arvostele virikehoidosta. Suren sitä vaan itsekseni tai työkavereiden kanssa. Teen työtäni sydämellä ja tykkään hoitolapsistani, mutta en heitä kuitenkaan rakasta kuin omiani.



Minulle on ihan sama mitä virikelasten vanhemmat tekevät päivisin, suren vain näiden lasten puolesta. ja toisaalta säälin myös vanhempia siitä, etteivät he tajua kuinka nopeasti aika kuluu, kuinka pian lapset kasvavat ja kuinka nopeasti tulee aika jolloin lapset eivät enää haluakaan viettää aikaa vanhempiensa kanssa. Eli lasten ohella suuria menettäjiä ovat myös vanhemmat. Olen urani aikana nähnyt monen lapsen ensiaskeleet ja en siinä voi kuin olla surullinen vanhempien puolesta.



Tämä on tällainen ikuisuusaihe, jossa väitellään asiasta, josta suurimmalla osalla ei ole kuin mutu-tietoa. Mutta jos saan edes yhden äidin miettimään virikehoidon tarpeellisuutta on tälläkin ketjulla olliut jotain merkitystä.

Kenelläköhän ne vellit ja puurot menivät sekaisin? Onko nyt se tilanne että kun asia-argumentit loppuivat niin pitää ruveta haukkumaan ja menemään henkilökohtaisuuksiin? Vastaan sinulle tämän kerran, mutta jos keskustelu jatkuu samalla tasolla niin en viitsi ruveta kinaamaan, asia-argumentteihin voin kyllä vastata.





Mistäkö päättelin että osa kommentoijista ei pidä isää yhdenveroisena vanhempana äidin kanssa? No vaikka näistä:



mammamuu2 - 17.08. 23:39

Ainoat jotka jaksavat puolustaa virikehoitoa ja kertoa sen hyvistä puolista ovat ne äidit, jotka vievät lapsensa sinne virikehoitoon.



kukahuijaa - 18.08. 10:19

En oikeasti ymmärrä miksi minun tai kenenkään muun pitäisi maksaa veroja, jotta kotiäidit voivat viedä lapsiaan yhteiskunnan tukemaan hoitoon.

kun kuuntelee monta päivää pientä itkevää lasta, joka ei haluaisi päästää äitiä ja pikkuveljeä kotiin niin kyllä minulla herää sääli lasta ja kiukku äitiä kohtaan

Kyllä minä voin sanoa tykkääväni hoitolapsista, pitäväni heitä sylissä, lohduttavani jne. Mutta en ole heidän äiti.



syysnasu - 18.08. 14:36

Ehkäpä niillä elämäntehtäväkseen lapsia pykäävillä kotiäideillä on taustalla myös erilaiset elämänarvot kuin sinulla. Ehkä he todella pitävät lapsia elämänsä tärkeimpänä sisältönä.



mammamuu2 - 18.08. 14:39

Se aihe mistä täällä on keskusteltu on alle 3v lasten vieminen hoitoon jotta hän saisi virikkeitä sillä aikaa kun äiti hoitaa kotona pienempää sisarusta.

Se mitä minä kritisoin ja ymmärtääkseni myös AP on se ajatus, että 1-2v lapsi saisi päiväkodin 13 lapsen ryhmässä, tilanteesta riippuen 1-3 aikuisen valvonnassa jotain sellaista todella tärkeää, mitä hän ei saisi omalta äidiltään omassa turvallisessa kodissaan oman sisaruksensa kanssa!

Se mitä taas en ymmärrä on se, että äiti haluaa toisen lapsen ja laittaa toisen, viellä vauvaikäisen ventovieraiden hoitoon, pois alta.



p0mpeli - 18.08. 15:03

Alle kolmivuotias ei erota vielä itseään täysin äidistä.



alma25 - 18.08. 15:05

sisarusporukassa saa aivan varmasti samat valmiudet eskariin/kouluun kuin tarhassa ! VAIKKA äiti ei ehtisikään keskittyä siihen vanhempaan, kun hoitaa vauvaa



KevätKakkonen - 18.08. 18:59

Se on minustakin väärin, että " sysätään" hoitoon täysiksi päiviksi äidin ollessa vauvan kanssa kotona.

Kyllä tähän kaikkeen kuitenkin liittyy niin paljon koko kotiäitiys, joten siksi siitäkin yleisellä tasolla jotain.



Niittyvilla - 18.08. 23:02

Mutta jos on vaarana äidin väsyminen tai arjessa on paljon huolehdittavaa ja lapsi jäisi siinä selkeästi jalkoihin, on osa-aikainen hoito ihan ok.



kukahuijaa - 19.08. 10:36

Minun puolestani syljeskelkööt kotiäidit kattoon ja hoidattakoon lapsensa muilla.

¿jotta kotiäidit vovat viedä lapsensa virikehoitoon.



momentti - 19.08. 10:43

minä siirtäisi tämä keskustelun yleisesti lasten ja äitien tukemiseen.

Jos olisi olemassa enemmän tapoja tukea äitiä, niin varmasti virikehoidonkin määrä vähenisi



191105 - 19.08. 22:48

Aika moni kotiäiti tosiaan vie lapsen päiväkotiin ihan vain virikkeitä saamaan (= askartelu, laulaminen, ulkoilu, leikkiminen) sekä kavereita tapaamaan

Eivät kaikki kotiäidit voi olla uupuneita, masentuneita tai fyysisesti tai psyykkisesti sairaita.

Tottakai on hyvä, jos äiti voi viettää kahdenkeskistä aikaa kaikkien lastensa kanssa, mutta ei kai kukaan odota, että seuraavien lasten kanssa olisi samanlaista kuin esikoisen kanssa?

Se on mahdotonta eikä edes ole yhteiskunnan tehtävä hoitaa niitä isompia lapsia, että äiti pääsee vauvan kanssa vauvateatteriin;)



mammamuu2 - 19.08. 23:32

Niin siis sitä, että mitenkä ihmeessä " kaikki" äidit nyt yhtäkkiä ovat masentuneita ja jaksamisensa äärirajoilla, kun kautta aikojen ovat kotiäidit jaksaneet lapsensa kotona hoitaa?

Jos ei äiti jaksa 2 alle 3vuotiaan kanssa, niin miten nuo päiväkodin hoitajat jaksavat

Enkä mielestäni ole mitenkään ylienerginen tai mitään, vaan ihan tavallinen äiti/nainen.



ailat - 20.08. 08:19

Niin, eihän onneksi " kaikki" äidit ole jaksamisen äärirajoilla kun näissä päivähoitoaihetta käsittelevissä ketjuissa olemme onneksi saaneet lukea ensikäden elämäntarinoita kotiäideistä, jotka jaksavat kotona porskuttaa.

Päiväkodin hoitajat ovat siinä mielessä eri tilanteessa kuin kotiäidit, että he eivät ole päivät päästään vailla aikuisseuraa, vaan heillä on aikuiset työkaverit läsnä.



Nipsu_ - 20.08. 12:20

aika monessa perheessa lastenhoitoratkaisut tehdään äidin parasta ajatellen - ts. onko äitiä odottamassa mielenkiintoinen työpaikka vai ei.

Miksi näissä keskusteluissa kukaan kotiäiti ei ikinä tuo esiin sitä, että lapsen päivähoidosta täytyy maksaa.





Ihan siis vain muutama kommentti jossa puhutaan äideistä ja kotiäideistä unohtaen isät kokonaan. Kas kummaa kun samantyylisiä kommentteja ei ole tullut isistä lainkaan. Muutama kirjoittaja puhui vanhemmista jo ennen kuin otin asian esille ja jotkut sen jälkeen, keskustelun pääsuunta oli kuitenkin tämä: lyödään toisia äitejä koska äitien asiahan tämä on.





Varallisuuskommentti taas oli suunnattu kukahuijaalle, joka kirjoitti näin...:



kukahuijaa - 20.08. 13:15

En mielestäni ole missään vaiheessa väittänytkään ettei isä voisi hoitaa lasta yhtä menestyksekkäästi

Meillä mies on ollut vuoden hoitovapaalla ja se oli ihanaa aikaa. sain tehdä tykkäämääni työtä ilman huolta lapsien hoitojärjestelyistä. valitettavasti se ei enää isossa perheessä onnistu, kun miehen tulot ovat moninkertaset minun palkkaani nähden.



... kirjoitettuaan sitä ennen mm. näin:



kukahuijaa - 17.08. 13:33

Minulla neljä isoa lasta(syntyneet kuuden vuoden sisällä) ja nyt 2,5 vuotias ja vauva. Vauva sairastaa paljon, synnynnäinen epämuodostuma, allergiat, astma, korvakierre, kolmeputkitusta, hengityslaitteet jne ja siltii en kyllä suin surminkaan veisi tuota isoa veljeä hoitoon.

Voidaanhan me käydä leikkipuistoissa, kerhoissa jne. Ja selvennykseksi, meillä ei tosiaan ole ulkopuolista apua, mutta itsehän olen lapseni halunnut ja minun ne kuuluu hoitaa eikä sysätä niitä muille hoitoon.

Lukekaa edes yksi lastenpsykiatrin kirjoitus( esim. Liisa Keltikangas-Järvinen) ja saatte tutkittua tietoa siitä että lapsi tuntee mustasukkaisuutta ja koti on paras paikka pienelle. Siis oikeasti asiasta on tutkimustietoa, eikä vaan mutu-arvailua.



kukahuijaa - 18.08. 10:19

Olemme itsekin rakentaneet talon, olleet osastolla vauvan ja 2-vuotiaan kanssa jne. Sikäli voin kyllä sanoa, itä on arki monen pienen lapsen kanssa kotona, ja todennut että monta kertaa olsi helpompi jos voisin viedä isommat hoitoon. Mutta minä ajajttelen, että sitä se elämä on, lapset on hankittu ja ne hoidetaan.



kukahuijaa - 18.08. 14:13

Olen itse akateemisen loppututkinnon(tosin alemman korkeakoulututkinnon) suorittanut kasvatustieteenkandi. Opiskellut myös erityispedagogiikkaa jne. ja ollut mukana työelämässä. ja nytkin jo kovasti sinne kaipaan, mutta ne raaski viedä pieniä lapsia hoitoon. Jos vielä vuoden jaksaisi kotona.



Kukahuijaa on siis sitä mieltä että vanhempien tulisi hoitaa lapset kotona koska se on tutkitusti lapsille paras hoitomuoto - riippumatta siitä onko se taloudellisesti kannattavaa. Sitten kun häneltä kysyy miksei heillä isä hoida vuorollaan lapsia kotona vaikka sekin on tutkitusti lapsille parempi niin vastaus onkin, että se ei ole taloudellisesti kannattavaa. Lasten parasta ajatellaan siis juuri sen verran kuin omat tarkoitusperät sallivat, mutta sitten kun ei enää huvita niin voidaan perustella taloudellisella tilanteella!





Esität myös ikäänkuin retorisen kysymyksen siitä, että töissä ollessa ei voisi hoitaa lasta kotona. Kyllä voi! Ja nimenomaan se olisi ideaalitilanne johon monet Suomen vanhempainetuuspykälätkin tähtäävät: vanhemmat voivat jakaa vanhempainvapaat jne. jos vain tahtoa löytyy. Lapsen voi oikein hyvin hoitaa kotona jos molemmat vanhemmat ovat esimerkiksi osapäiväisesti töissä ja tämä on myös lapsen kannalta ihanteellisin ratkaisu! Me teemme tällä hetkellä näin osittain (hoitopäiviä tulee siis 2-3 viikossa), mutta olemme aiemmin tehneet niin myös siten ettei nuorimmainen ollut hoidossa lainkaan.



Tämä liittyy tasa-arvoon myös tuon seuraavan argumenttisi osalta siten, että usein se, että vanhemmat jakaisivat lapsen hoidon ja kävisivät osapäiväisesti töissä johtaisi myös parempaan lopputulokseen. Valitettavan monissa perheissä toisen vanhemman totaalinen kotonaolo tarkoittaa sitä, että työssäkäyvän vanhemman on paiskittava entistä enemmän töitä jotta pärjättäisiin taloudellisesti. Kotonaolo siis tosiasiallisesti johtaa usein siihen että toinen vanhempi voi viettää vähemmän aikaa lasten kanssa.



Lisäksi pitää huomioida se, että lasten kanssa vietetty " vapaa-aika" ei ole lähimainkaan sama asia kuin se, että joutuu ottamaan vastuuta lasten arjesta itsenäisesti. Jos työssäkäyvä vanhempi on lasten kanssa vain toisen vanhemman läsnäollessa ja keskenään heidän kanssaan vain satunnaisesti ei kiintymyssuhde kehity lainkaan niin positiivisesti kuin jos vanhempi joutuu omalta osaltaan vastaamaan lasten arjesta ja pyörittämään sitä, olemaan keskenään heidän kanssaan ja pärjäämään. Tämä on todettu hyvin selkeästi tutkimuksissa.



En siis suinkaan ole sitä mieltä että taapero pitäisi viedä päiväkotiin äidin ollessa kotona (kuten olen hyvin selkeäsanaisesti kirjoittanut jo monta kertaa aiemminkin) vaan olen sitä mieltä että äidin ja isän pitäisi jakaa vanhempain- ja hoitovapaat sekä kodin arki ja rutiinit mahdollisimman tasapuolisesti niin että sekä vauva että taapero saisivat muodostaa hyvän suhteen molempiin vanhempiin. Jos tämän asian käytännön toteutus vaatii sitä että lapset viettävät jossain vaiheessa muutaman lyhyen päivän hyvässä hoidossa muualla kuin kotona niin mielestäni se on pienempi paha kuin se, että lapset eivät saa muodostaa läheistä ja lämmintä arkisuhdetta isäänsä ollenkaan äidin monopolisoidessa kotonaolon kokonaan itselleen. Yksinkertaistettuna mielestäni kotihoidon monopolisoiminen äidille on lapselle vakavampi ongelma kuin satunnaiset päiväkotipäivät.

ja sen tähden luulen useimman kirjoittajan puhuneen äidistä, tai kotiäidistä. Tilanne on toki sama, vaikka virikehoitoon tuoja olisi isä. Ei ole vain minun kohdalle yhtään sattunut.



En ole missään vaiheessa sanonut, että lapset on hoidettava kotona. Olen puhunut virikehoidosta, jolloin toinen vanhemmista jo on kotona. Tottakai taloudellinen tilanne vaikuttaa monen perheen ratkaisuun, niin myös meillä. Mutta taloudellisetkaan kysymykset eivät poista psykologisia totuuksia.





Voidaan tietenkin avata uusi keskustelu yhteiskunnan erilaisista mahdollisuuksista tukea lapsen ja vanhemman kiintymyssuhdetta. mahdollisuuksista tehdä lyhennettyä työviikkoa jne.



mutta en ole Nipoltakaan lukenut yhtään kommenttia tai perustelua virikehoidon puolesta(siis tilanteessa jossa vanhempi on kotona, eikä työssä). Tai yhtään perustelua, jolla hän kumoaisi kotihoidon paremmuuden suhteessa laitoshoitoon.

meillä ajatellaan lapsen parasta vain niin kauan kuin se itselle sopii. En oikein ymmärtänyt tuota kommenttia. Ehkä omaa rajoittuneisuutta. Mutta me olemme halunneet hoitaa lapset kotona ja periaatteessa hoitava vanhempi voisi olla kumpi tahansa. Mutta kun mieheni toisaan tienaa moninkertaisesti minuun verrattuna, ei hänen jääminen hoitovapaalle onnistu. Olemme kyllä jakaneet vanhempainvapaata, jolloin ansiosidonnainen päiväraha tasoittaa tuota tuloeroa.



Mutta tottakai ymmärrän jos joku vie lapsensa hoitoon taloudellisten seikkojen takia, silloin ei vaan itseäni ja montaa muutakin toistaen, puhutakaan virikehoidosta, joka oli ketjun aiheena. Joudun itsekin vemään pienet hoitoon luultavasti ennen kuin kuopus täyttää kolme, tai ainakin heti sen jälkeen. Mutta tunnen siitä syyllisyyttä ja surua. Tiedän, ettei se ole lapsille paras viahtoehto, mutta sille ei voi mitään Elämässä on tehtävä monta ikävää valintaa, mutta sitten on asioita joihin voi vaikuttaa ja virikehoitoon vieminen on kyllä monella sellainen. Se ei perustu taloudellisiin seikkoihin.



Nyt alkaa tuntua entistä vahvemmin siltä, että puhutaan jo toistemme ohi. olemme vissiin molemmat sitä mieltä(olenko taas ymmärtänyt väärin), että virikehoito alle 3-vuotiaalle ei ole suositeltavaa.