Kuinka moni teistä on virikehoidossa olevien lasten äideistä on viettänyt aikaa alspen päiväkodissa

Vilma67 kiteytti hyvin: kotona paras, muualla hyvä. Jos kotona ei asiat ole kunnossa, niin sittenhän kotona ei ole paras eikä aina edes hyvä. Ja jotta monella perheellä ja lapsella olisi kotona edes se hyvä, niin onneksi on subjektiivinen päivähoito-oikeus.



Päivähoitosysteemiä pitäisi muuttaa niin, että perhe voisi tehdä päivähoidon keskeytyksen (esim. äitiyloman, vanhempainvapaan, hoitovapaan tai vuorotteluvapaan ajaksi) ja tuon keskeytyksen jälkeen päivähoitopaikka taattaisiin samassa päivähoitopaikassa kuin ennen keskeytystäkin. Tätä on meidän kaupungissa pohdittu ratkaisuksi päivähoitotilanteeseen, mutta en osaa sanoa, onnistuisiko se käytännössä mitenkään. Ja jos onnistuisi, niin kuinka moni käyttäisi tätä mahdollisuutta.

Subjektiivista oikeutta osittaiseen hoitovapaaseen ei ole, mutta mahdollisuus kyllä sen jakamiseen niin, että molemmat vanhemmat käyttävät sitä., tosin eivät samaan aikaan. mutta vaikka niin, että toinen on vapaalla aamu- ja toinen iltapäivät. jolloin lapsi ei tarvitsisi hoitopaikkaa.



Osittaisesta hoitovapaastahan ei ole määrätty muuta kuin, että työaika on enintään 80% normaalista työajasta. voi siis olla vähemmänkin. Muutama ystäväni on osittaisella hoitovapaalla ja tekee töitä vain kolme päivää viikossa. Nämähän ovat työnantajan kanssa sovittavia asioita

191105:

Päivähoitosysteemiä pitäisi muuttaa niin, että perhe voisi tehdä päivähoidon keskeytyksen (esim. äitiyloman, vanhempainvapaan, hoitovapaan tai vuorotteluvapaan ajaksi) ja tuon keskeytyksen jälkeen päivähoitopaikka taattaisiin samassa päivähoitopaikassa kuin ennen keskeytystäkin. Tätä on meidän kaupungissa pohdittu ratkaisuksi päivähoitotilanteeseen, mutta en osaa sanoa, onnistuisiko se käytännössä mitenkään. Ja jos onnistuisi, niin kuinka moni käyttäisi tätä mahdollisuutta.

********

Minä pidin esikoisen päiväkodissa kuopuksen synnyttyä. Kun kuopuksen pikkuvauva-aika oli ohi, jäi esikoinen päiväkodista hoitovapaalle eli kotiin. Helsingissä tämä on mahdollista, vaikka kukaan ei käytäntöä mainosta. Hoitovapaalla voi kuitenkin olla enintään vuoden menettämättä päiväkotipaikkaa. Joku vähimmäismääräkin tähän oli säädetty, olisiko ollut 4 kk.

Nimenomaan sitähän minä tarkoitin!



Jos molemmat vanhemmat ottavat osittaista hoitovapaata (80%) ja jos molemmilla on tavallinen viikkotyö jossa vapaapäivät ovat viikonloppuina niin lapselle tulee väkisinkin kolme hoitopäivää viikossa. Jos lasta ei haluta laittaa ollenkaan päiväkotiin niin ainut vaihtoehto on että toinen vanhemmista ottaa hoitovapaata niin että on kokonaan poissa töistä. Monessa perheessä ei tällöin ole taloudellisesti mahdollista että vielä se työssäkäyväkin olisi osittaisella hoitovapaalla (80%) ja voisi näin viettää enemmän aikaa lasten kanssa saan hänen on paiskittava täyttä työpäivää, ehkä enemmänkin.



Kaipaamani ratkaisu oli se, että kokonainen hoitovapaa voitaisiin jakaa vanhempien kesken kuten on nykyisin mahdollista jakaa vanhempainvapaa (subjektiivinen oikeus tähän). Siis niin että toinen on töissä aamu- ja toinen iltapäivät, toinen on töissä vaikkapa maanantain, keskiviikon ja perjantain ja toinen tiistain ja torstain tai vaikka niin että vanhemmat ovat vuoroviikoin töissä. Siis että vanhemmilla olisi subjektiivinen oikeus johonkin muuhunkin kuin vain joko siihen 0%iin tai 80%iin.



Tällä keinoin lapset voitaisiin hoitaa kokonaan kotona, jaettu vanhemmuus mahdollistuisi ja ratkaisu olisi myös perheille taloudellisesti kannattava tulojen tasaisemman jakautumisen ja sen tuomien veroetujen vuoksi.



Vastoin kuin väität, osittaiseen hoitovapaaseen (80%) on vanhemmilla nykyisin käytännössä subjektiivinen oikeus koska jos työnantaja sitä kieltäytyy myöntämästä niin hänen täytyy se kirjallisesti perustella Kelalle niin että Kela sen hyväksyy. Näin ollen hyvin harva työnantaja käytännössä kieltää osittaisen hoitovapaan pidon. Subjektiivista oikeutta enempään kuin 80%:iin ei ole mistä syystä harva työnantaja suurempaan prosenttiin suostuu - eivät ainakaan minun tai mieheni työnantajat. Sinun tutuillasi on käynyt poikkeuksellisen hyvä tuuri työnantajien kanssa.

Osittainen hoitovapaa perustuu työntekijän aj työnantajan väliseen sopimukseen. Työntekijällä ei ole subjektiivista oikeutta osittaiseen hoitovapaaseen, mutta työnantajan oikeutta estää osittainen hoitovapaa on rajoitettu työsopimuslainsäädännöllä. Työnantaja voi kieltäytyä erittäin painavasta syysstä jos osittaisesta hoitovapaasta on vakavaa haittaa.



Osittaisella hoitovapaalla voi samanaikaisesti lasta hoitaa vain toinen vanhemmista tai huoltajista. mutta saman kalenterijakson aikana voivat molemmat olla osittaisella hoitovapaalla niin, että toinen hoitaa esim. aamupäivät ja toinen iltapäivät tai vuoropäivin tai viikkoina.



Tämä oli siis lainausta, nyt omaa tekstiä: Kyllä minä tiedän useamman henkilön joka tekee töitä osittaisella hoiotvapaalla vähemmän kuin 80% työajasta. En ole nähnyt mitään lakitekstiä siitä, että se olisi rajattu vain tuohon 80%:iin. Siis sehän on enimmästyöaika. Tosin koko osittainen hoitovapaa tuntuu tyhmältä järjestelyltä, kun siinä on työnantajalla viimekädessä oikeus estää se. Esim. Minulle ei ole sitä päiväkodissa anomuksesta huolimatta myönnetty. Vedotaan siihen, että lasten hoito vaarantuu. Sen pitäisi olla ehdottomasti subjektiivinen oikeus, kuten hoitovapaakin. mutta niin vaan on eroja työnantajissakin.

En ole ottanut selvää, onko ohjeet osittaisesta tes-kohtaisia mutta ainakin meidän tes:ssa lukee, että työnantaja voi kieltäytyä osittaisesta hoitovapaasta vain painavasta syystä mutta työnantajan tulee kuitenkin antaa mahdollisuus tehdä enintään 30h pituisia työviikkoja. Eli käytännössä tuo 30h:n työviikko on pakko myöntää mutta sitä lyhyempää ei tarvitse myöntää. Sen työnantaja saa määrätä, miten tuo 30h käytetään viikon kuluessa eli tekeekö lyhennettyä viikkoa vai työpäivää.

Erittäin mielenkiintoista lukea tekstiäsi, huomaan että omat tietoni ovat osittain vanhentuneita. Täytyykin perhehtyä tarkemmin tuohon jaettuun vanhemmuuteen.



No, tämä ei sulje pois kotihoidon merkitystä, vaan vahvistaa.



Minusta aiheesta on tärkeä keskustella näin yleisellä tasolla. Yksilötasolla en halua lähteä ketään tuomitsemaan. Uskon että jokainen tekee päätöksensä vilpittömästi. Silti minusta ei voi ajatella että se mikä on yleinen käytäntö on välttämättä hyvästä, ja ettei muutokselle ole tarvetta. Monelle vanhemmalle voi tulla näistä mielipiteistä paha mieli, mutta se on hinta siitä että asioista voidaan puhua. Itse ajattelen lapsia joille toivoisin kaikille kiireettömän ja huolettoman lapsuuden.

Miksi ihmeessä ketään kiinnostaa miten joku toinen lapsensa hoitaa tai hoidattaa? Niin kuin aiemmin jo sanoin, olen subjektiivisen päivähoito-oikeuden vankka kannattaja ja myös sen käyttäjä. Kaksi vanhinta olivat 4,5 v. ja vajaa 3 v. kun kolmas syntyi enkä missään vaiheessa edes ajatellut että he jäisivät minun ja vauvan kanssa kotiin! Itse asiassa halusin ajoittaa kolmannen raskauden niin että he olivat oikein hyvin sopeutuneita päivähoitoon ja saaneet kavereita, jotta heille ei itselleen edes tulisi mieleen haluta jäädä tuijottamaan imetystä koskaan. Itse en olisi jaksanut vauvan hoidon ohessa todellakaan ruveta leikkittämään heitä tai roudaamaan heitä puistoon. He aloittivat kokopäivähoidossa vasta noin 8 kk ennen vauvan syntymää, joten puistossa oli tullut jos seisoskeltua ihan tarpeeksi!



Minulta jos kysyttäisiin, niin mieluummin hoitovapaamahdollisuus/oikeus pitäisi poistaa kuin päivähoito-oikeus. Hoitovapaaoikeuden poistamisella voitaisiin nuorten naisten työllistymistä konkreettisesti tukea!



Mutta siis pointtini: Miksi ketään jaksaa kiinnostaa muiden lasten kuin omien hoitokuviot? Ainoa vastaus mitä tähän olen koskaan saanut on se että " ne virikepaikkalaiset vie meidän lasten hoitopaikat" . Sehän ei ole mikään syy silloin kun on subjektiivinen päivähoito-oikeus: Kaikille taataan paikka! Ja erittäin hyvä että paikka tosiaan taataan vanhempien toimieliasuustilanteesta riippumatta. Jos joku pitkään kotona kökkinyt ei sitten saa lapsiaan hoitovapaan jälkeen juuri siihen päiväkotiin mihin olisi halunnut, niin se ei tosiaan ole virikepaikkalaisten vika, vaan ihan sen äidin vika että luulee että kaikki pyörii hänen halujensa ja hänen aikataulujensa mukaan. Jos kaikki elämäntapakotiäidit aktivoituisivat, hakisivat kaikille lapsilleen päivähoitopaikkoja ja hakisivat itselleen töitä tai vaikka ryhtyisivät opiskelemaan itselleen oikeaa ammattia, niin kuntien ja kaupunkien olisi pakko alkaa rakentaa uusia päiväkoteja! Ja siitä tulisi taas lisää työpaikkoja! Eli lisää veronmaksajia! Toki lisää kulujakin, mutta myös paljon aineetonta hyvää!



Ja sille joka ihmetteli sitä että kenen etu on se että lapset koitetaan painaa yhteen muottiin. Jos muotti on kovin ahdas, niin ei toki kenenkään, mutta jos muotti on sopivan väljä, niin on myös laspen etu painautua siihen. On paljon helpompi käydä koulua, harrastaa, ylipäänsä tulla osaksi yhteiskuntaa kun tietää miten toimia, osaa käyttäytymiskoodit, osaa olla ryhmässä. Sellaisilla lapsilla jotka jo suoraan muottiin mahtuvat on toki helpompaa sopeutua päivähoitoon (ironisesti luultavasti juuri heidän vanhempansa ovat hyviä kasvattajia muutenkin ja nämä " helpot" lapset tulisivat yhteiskuntakelpoisiksi myös kotihoidossa), mutta hankalimpienkin tapausten kanssa päivähoidon työntekijät tekevät suuren palveluksen opettajille ja hankalien lasten tuleville luokkatovereille painamalla heidätkin muottiin, ainakin joten kuten.





Ja ap:lle vielä vastaus: Olen ollut lasteni päivähoitopaikoissa kokonaisia päiviä. Yksi huono päiväkoti on tullut vastaan, muuten ei ole ollut mitään pahaa sanottavaa mistään, ei henkilökunnasta tai heidän asenteistaa, ei toimintatavoista, ei odotteluista, ei mistään. Lapset ovat nauttineet ja minä olen nauttinut. Kaikki ovat olleet voittajia.

Sitä ihmettelen minäkin. Luulen että se johtuu siitä että ei ole muuta tekemistä/ajateltavaa kuin muiden tekemisten seuraaminen ja kauhistelu. Tai oma elämä on niin tylsää ja onnetonta, että pitää viihdyttää itseään pahansuovalla kauhistelulla(niinkuin pahaiset juoruakat, -tiedättehän sen tyypin).

Voi tietysti olla niinkin, että kun on epävarma omista ratkaisuistaan ja niiden parhaimmuudesta, pitää tutkia tarkkaan mitä muut tekee ja hakea tukea omille tekemisilleen arvostelemalla muita. Jos on varma itsestään ja tekemisistään ja onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä ei yleensä ole tarvetta tutkia muiden tekemisiä ja korostaa omaa paremmuuttaan niitä arvostelmalla.

Hauska tuo: " ne virikepaikkalaiset vie meidän lasten hoitopaikat" . Kuulostaa yhtä asenteelliselta kuin: " ulkomaalaiset tulee tänne viemään meidän työpaikat" . Silkkaa ahdasmielisyyttä ja pahansuopuutta.

Olen viettänyt aikaa päiväkodissa kaksi viikkoa kun poikani aloitti aikoinaan päiväkodin (kaksi vuotiaana) ja oikein hyvältä siellä näytti.

Edelleenkin olen myös sitä mieltä, että 4-vuotiaalle (mitä meidän poika on nyt) ei enää riitä virikkeeksi pyykinlaitto tms kotityöt, mitä esitit yleistäen tuolla aikaisemmin jossain keskustelussa.

tuo " hauska" toteamus, kuinka kotiäidit eivät saa lapsiaan haluamaansa hoitoon, koska eivät hae ajoissa vaan kuvittelevat saavansa kaiken silloin kun haluavat jne. No pointti oli tämä, en nyt muista tarkkaa sanontaa. Mutta samalla hän itse kertoi ajoittaneensa kolmanne raskauden sopivasti isompien hoitojärjestelyjen kanssa sopivaan aikaan. Se on ihanaa kun jotkut voivat valita milloin lapset syntyvät. useat ovat kuitenkin kärsineet lapsettomuudesta(minäkin lapsiluvusta huolimatta) ja tuolainen asenne satuttaa aina.Mutta tämä nyt meni ihan ohi aiheen.



Toinen pointti oli se, että jos kaikki kotiäidit " hankkisivat kunnon ammatin" (joka monella kyllä on) ja veisivät lapsensa hoitoon, niin yhteiskunnan olisi rakennettava lisää päiväkoteja jne. minä kyllä veikkaan, että rahat eivät siihen riittäisi, vaan subjektiivinen päivähoito-oikeus poistuisi aika pian ja palattaisiin 70-luvun tyyliin, kun vanhemmat epätoivoisesti kaupan ilmoitustauluilla etsivät lapsilleen hoitajaa. Sen verran kallista tuo julkinen hoito on. Onhan jo jossain kunnissa kotiäidit jättäneet hoitopaikkahakemuksia protestina kuntalisän pienenemiselle ja yllättäen kuntalisä onkin säilynyt ennallaan.





Tässä ketjussa ei ollut tarkoitus arvostella vanhempia heidän tekemisistään, ainakaan minulta ei tekemistä puutu niin, että jaksaisin olla kiinnostunut muiden vanhempien tekemisistä. minulla tämä lähti niistä pienistä taaperoista, jotka meilläkin töissä lähes joka aamu itkevät vanhempansa perään. Minunkin uran aikana on tapahtunut suuri muutos asenteissa, vielä 90-luvun alussa ei kenellekään kotiäidille tai -isälle olisi tullut mieleen tuoda lasta " virikehoitoon" . Subjektiivinen päivähoito-oikeus on mahdollistanut tämän. ja johan valtiovalta pohtii pitäisikö oikeutta rajoittaa, saa nähdä mitä sille lähivuosina tapahtuu. Viimekädessähän nämä ovat poliittisia päätöksiä.

Aioin jo lopettaa omalta osaltani tämän ajatustenvaihdon, mutta muistin vielä hyvän ja toimivan jutun entisestä kotikaupungistani: siellä oli myös huutava pula päivähoitopaikoista, joten pariin päiväkotiin perustettiin virikeryhmä. Näihin ryhmiin sijoitettiin esimerkiksi sellaiset lapset, jotka eivät olleet aiemmin olleet päivähoidossa ja joiden äiti oli kotiäiti tai isä koti-isä. Virikeryhmä toimi joka arkipäivä klo 8-12. Ruokakin siellä tarjottiin (ehdoton plussa kerhoihin verrattuna?), mutta päiväunia ei nukuttu. Ulkoiltiin ja leikittiin, ohjattua toimintaakin oli. Nimi oli ihan virallisestikin Virikeryhmä. Nämä ryhmät olivat koko ajan täynnä, ylipaikkalaisiakin tarjottiin usein.



Joku kirjoitti, että Helsingissä voi hoitopaikasta ottaa hoitovapaata vuodeksi. Monessa kaupungissa näin voi tehdä, mutta varmuudella ei voida taata, että hoitopaikan saa sen jälkeen samasta paikasta, missä lapsi oli ennen vapaansa alkua. Erittäin moni vanhempi siis vie esikoisensa hoiotoon ollessaan äitiys- tai vanhempainvapaalla juuri sen vuoksi, että tahtoo saada lapsen hoitoon samaan paikkaan vapaidensa jälkeenkin. Tämä on mielestäni erittäin ymmärrettävää. Nämä vanhemmat eivät toki ota vapaidensa ajaksi kokopäivähoitopaikkaa, vaan valitsevat tietyn määrän hoitopäiviä kuukaudessa. Täällä minimihoitopäivämäärä on 6 päivää kuukaudessa. Harva tosin tyytyy siihen minimiin.

Hyvin on yhteiskunta saanut meidät äidit toisiamme vastaan ja verovarojen käyttöä vahtimaan ihan henkeen ja vereen! Eikö me äidit/naiset voitaisi yhdessä iloita, että meidän yhteiskunta tarjoaa tällaisen hienon palvelun perheille, subjektiivisen päivähoito oikeuden? Eikö me naisina voitaisi yhdessä olla ylpeitä, että yhteiskunta tarjoaa meille tukea lasten hoitoon myös tilanteessa jossa akuuttia tarvetta lapsen hoidolle ei työn vuoksi ole? Sen sijaan että olisimme tästä iloisia, sätimme toisiamme ja kyttäämme toisiamme arvostellen äitiyttä sen perusteella viekö lapsensa päiväkotiin vai ei. Ja eräät haluavat vaalia vanhaa " veren maku suussa pitää sinun lapsesi itse hoitaman" kulttuuria, oma sädekehä loisten ja kiiltäen. Eikö olisi jo aika unohtaa ehdottomat totuudet ja antaa tilaa kaikenlaiselle äitiydelle ja hoitotavoille? Meitä äitejä, lapsia ja lastentarhanopettajia on joka junaan ja asemallekin vielä, joten ei voida sanoa jonkin tavan olevan kaikille se paras.



Itse olen nähnyt, että perheet hyvinkin tiedostavat omat voimavaransa lastenhoidossa, päivähoitomahdollisuus on vain tässäkin mietinnässä mukana. Eli perheet miettivät, että voivat tehdä toisen tai kolmannen lapsen nopeastikin koska esikoinen voi olla jonkin aikaa viikossa päiväkodissa. Näin seuraavien lasten tekoa ei tarvitse lykätä vuosien päähän. Itse en näe tässä mitään pahaa, vaan hienon kädenojennuksen yhteiskunnalta auttamaan perheitä tilanteessa jossa luonnolliset lähiyhteisöt ovat perheiltä poissa, isovanhemmat kaukana eikä naapurikaan enää ole tuki ja turva. Päiväkoti korvaa nykyaikana noita entisajan yhteisöjä.



Tuskin kukaan voi oikeasti ajatella että lapsen vieminen esim. muutamana päivänä muutamaksi tunniksi hoitoon voisi olla mitenkään lapselle vahingollista. On syntynyt kummallinen asetelma jossa äidit (ja lastentarhanopettajat) syyllistävät toisiaan olemassa olevan palvelun käytöstä. Ja vahtivat ettei toinen käytä veroeuroja väärin...

Tämän on saanut aikaan tietysti se, että päivähoitolaki lupaa subjektiivisen oikeuden, mutta sitten paikkoja on niukasti ja naapuri voi viedä omalle lapselleen juuri sinun lapsesi paikan ja sinä joudut viedä kullannuppusi kauas päiväkotiin. Eli mitä haluan sanoa, on se että turha syyttää toisia äitejä siitä, jos kunta ei pysty tarjoamaan päivähoitoa siinä laajudessa että sitä riittäisi jokaiselle niin kotona kuin töissä olevan lapselle.



Ja aina on kaikkien palvelujen väärinkäyttäjiä! Eli on päivänselvää, että on lapselle huono juttu jos hän on päiväkodissa aamusta iltaan joka päivä vaikka toinen vanhempi on kotona. Mutta tässä kohdin ammattilaisten eli lastentarhanopettajien tulisi osoittaa ammatillisuutensa ja osoittaa kasvatuskumppanuutta ohjaamalla perhettä kohti lapsilähtöisempää ajattelua, sen sijaan että haukkuvat vanhempia kahvipöydässään tai tällä palstalla. Jos lastentarhanopettajat tietävät olevan lapsen edun vastaista että lapsi viettää päiväkodissa pitkiä päiviä, tulisi tämä tietous jakaa vanhemmille ja kertoa tästä heidän antaman hoidon puutteellisuudesta verrattuna kotihoitoon. Tulisi kuunnella vanhempia ja heidän motiivejaan lapsen tuomiseen. Ehkä he tarvitsevat ohjausta perheneuvolaan jos eivät jaksa kotona esim. hyvin temperamenttisen lapsen kanssa? Ehkä he oikeasti ovat epävarmoja vanhemmuudessaan ja tarvitsevat teidän rohkaisua ja tukea?



Eikö päiväkodissa tulisi olla ylpeitä että teidän ammattitaitoa kunnioitetaan niin paljon että ei katsota tarpeelliseksi seurata teidän työskentelyä paikan päällä ja luotetaan siihen mitä kerrotte päivän kulusta? Ja että kotona olevat vanhemmatkin haluavat jakaa kasvatusvastuuta juuri teidän kanssa vaikka te haukutte heitä selän takana?



Eli nyt hyvät naiset, lopetetaan tämä toisten arvosteleminen, nautitaan tästä hienosta päivähoitopalelusta, ajetaan sen kehittämistä eikä alasajoa ja kunnioitetaan erilaista äitiyttä sekä avataan silmät näkemään ne perheet, jotka tarvitsevat tukea nähdäkseen oman lapsensa tarpeita. EIkä niputeta samaan nippuun kaikkia äitejä ja perheitä jotka vievät lapsen hoitoon vaikka ovat vauvan kanssa kotona, on eriasia kuitenkin onko lapsi hoidossa muutamia tunteja vai aamusta iltaan kesät talvet.

Kukahuijaa sen sanoikin jo: nämä ovat nimenomaan poliittisia päätöksiä (lisäisin vielä, että myös kansantaloudellisia). Nythän monissa kaupungeissa lopetetaan ryhmiksiä, koska ryhmäperhepäivähoito on niin kallis hoitomuoto verrattuna päiväkotiin. Ja että ylipäänsä koko muutos päivähoitotouhussa on tapahtunut siirryttäessä 90-luvulta 2000-luvulle.



Todennäköisesti vaihtoehdot ovat päivähoitomaksujen korottaminen tai päivähoito-oikeuden rajoittaminen. Kauniita ovat nuo ajatukset yhden köyden vetämisestä ja toistemme tukemisesta, mutta kovin realistisia ne eivät valitettavasti ole. Lastentarhanopettajilla ei esimerkiksi ole kauheasti aikaa tukea hukassa olevaa vanhemmuutta. Ehkä neuvoloissa pitäisi jakaa tietoa siitä, että kahden lapsen hoitaminen on rankempaa kuin yhden, jos ei jaksa, niin voi tähdätä isompaan ikäeroon. Tai sitten voisi lisätä noita avoimia palveluja, kerhoja ja niitä puistoruokailuita, josko ne helpottaisivat kotivanhempien työtaakkaa? Rahasta riippuu nämäkin tietysti.



Nautitaan nyt kaikki lapsistamme, hoidetaan heidät missä tahansa!

ovat halunneetkin: Pienten lasten vanhemmat on saatu usutettua toistensa kimppuun niin että he verissäpäin pyrkivät poistamaan " toisiltaan" (= itseltään) kaikki saavutetut edut ja verorahoin kustannetut tuet.



Kyseessähän on loistava hajoita ja hallitse -politiikka! Ihan samaa politiikkaa käytetään usein tuloneuvotteluissa: yritetään lietsoa kateutta ja saada samalla puolella olevat ihmiset keskenään tappelemaan jotteivät he voisi yhtä köyttä vetäen vaatia koko ryhmälle lisää.



JOS pienten lasten vanhemmat olisivat fiksuja ja viisaita, niin kukaan ei kyseenalaistaisi toisensa saamia palveluita tai etuisuuksia eikä kyttäisi veroeurojen käyttöä tai vaatisi joidenkin etuisuuksien poistoa vaan päinvastoin " vaatisi itselleen kun muutkin saavat" ja tukisi myös toisten vaatimuksia. Vain sillä tavoin saadaan lapsiperheiden etuisuuksia hinattua ylöspäin. Jos kaikki vaativat toisten etujen poistoa niin poliitikkojen on helppoa vähentää palveluita - kaikilta. Jos taas kaikki vaatisivat palveluita lisää - toisillekin - niin niitä paljon todennäköisemmin saataisiin lisää.



Kysehän ei ole siitä että lapsiperheille olisi julkisessa budjetissa olemassa joku tietty määrätty vakiosumma, jota ei voi muuttaa. Politiikka on paljon raaempaa peliä: me tappelemme samoista veroeuroista moottoriteiden, urheilukenttien, oopperan, puoluetuen, sairaiden, vammaisten, vanhusten, sosiaalituen varassa elävien jne. kanssa. Jos me haluamme lisää itsellemme niin meidän pitää yhtenä rintamana käydä taisteluun sättimättä toisiamme.



Mutta, mutta... Hajoita ja hallitse -politiikka on kautta aikojen ollut todella tehokas välinen kansanjoukkojen hallitsemisessa ja olen valitettavasti pessimisti sen suhteen että lapsiperheetkään parempaan pystyisivät. Kovin harvassa kun tuntuvat olevan ne ihmiset jotka oikeasti sisäistävät kokonaisuuden ja toimivat sen kannalta järkevästi.



Tässä mielessä muuten miehet ovat keskimäärin hoitaneet asiansa PALJON paremmin kuin naiset: heidän hyvä veli -verkostonsa ja " kaverille kans" -kommenttinsa ovat saaneet aikaiseksi sen että heidän ei tarvitse sättiä toisiaan ja hyökätä toistensa kimppuun. Palkat ovat paremmat kuin naisilla jne... Miksi naiset eivät voi ottaa opikseen?

Ja idealisoi miehiä- huoh.



Mutta alkuperäinen aloittaja ajatteli asiaa juuri lasten näkökulmasta- ei miesten, eikä naisten, vaan sen yhteiskuntamme osan joka ei pysty itse puolustamaan itseään: LASTEN.

Nimimerkki kertoo aika paljon kantajastaan.



Tai yleensä elämänasenteesta.



Viittaan tässä nimenomaan viestiketjun aloittajaan.

En todellakaan yritä tehdä tästä mies-naiskysymystä ja mitään en toivo enempää kuin ettei se sellainen olisi.



Työskentelen itse miesvaltaisella alalla (kuten ilmeisesti sinäkin), mutta seuraan työssäni läheltä myöskin hyvin naisvaltaisen alan työntekijöiden henkilösuhteita. Valitettavasti en millään voi välttyä vertaamasta näitä kahta keskenään ja valitettavasti minun on pakko todeta, että en todellakaan haluaisi sille toiselle puolelle. Meidän puolella työntekijöiden kesken vallitsee hyvä reilun pelin henki, asioista sanotaan yleensä suoraan jos on sanomista ja sitten se unohdetaan, toki väliin joidenkin miesten kohdalla myös niin että naisia ei pidetä ihan yhtä hyvinä kuin miehiä mikä on valitettavaa eikä millään tapaa hyväksyttävää.



Kauhulla katson naisvaltaisen alan selän takana juoruamista ja selkäänpuukottamista, valtataisteluita, liittoumia, pitkäaikaisia kaunoja ja toisten sanomisten vääntelyä ties mihin muotoon ja vaikka kuinka kauan jne. Nahistellaan keskenään eikä ymmärretä että todellinen " vihollinen" on ulkopuolella. Ja sitä että miesten läsnäollessa mielistellään ja kilpaillaan vielä enemmän " suosiosta" . Ei se ole miesten idealisoimista jos toteaa että joissain asioissa miehet keskimäärin toimivat järkevämmin kuin toisissa - tai ainakin lopputulos on parempi.



Sitäpaitsi pointti jutussani ei ollut ollenkaan mies-naiskysymyksessä vaan ylipäänsä siinä että pienten lasten vanhemmat on saatu usutettua toistensa kimppuun jolloin he eivät toisiaan nokkiessaan lainkaan huomaa että heiltä yritetään viedä kaikki...



Huomaatko että itse unohdat jokaista viestiäni kommentoidessasi sen varsinaisen pointin ja aiheen takertuen joka kerta johonkin pieneen yksityiskohtaan? Onko niin että kun et pysty argumentoimaan varsinaista asiaa mutta kirjoitukseni (tai henkilöni) ärsyttää sinua muuten niin sinun pitää yrittää aina jostain välistä kuitenkin haukkua minua?

Minusta meidän pitäisi olla erittäin kiitollisia siitä, että meillä on tänään sellainen järjestelmä, joka takaa JOKAISELLE lapselle hoitopaikan riippumatta siitä mitä äiti ja isä tekevät. Kukaan tässä ketjussa paasanneesta tuskinpa ajattelee sitäkään, että se äitiyslomalla oleva äiti hyvinkin voi esim. opiskella tai pyörittää omaa firmaa (kuten minä tein äitiyslomallani!!!!) siinä vauvanhoidon ohella.



Minusta tässä on takana erittäin yksinkertaista musta-valkoajattelua. Oletteko edes uutisista kuulleet miten tavallista nykyään on että nuoret ihmiset, yleensä äidit, ovat ns. pätkätöissä? Pitäisikö heidänkin lapsiltaan sitten evätä hoitopaikka kun äidillä ei satu kuukauteen olemaan töitä? Tai esim. mieheni jolla on opettajan töistään yli kuukauden " loma" ennen ja jälkeen joulun, mutta sinä aikana hoitaa firmansa töitä? Vaikea hänenkin on kuitenkin " todistaa" että hän mitään töitä sinä aikana tekee! Voihan hänkin vain lusmuilla täällä kotona ja lapset vaan hoidossa!!!



Ei mutta totta puhuen peräänkuulutan minäkin suvaitsevaisuutta. Lukekaapa tuo VIIVIN kirjoittama teksti. Just tätä tässä vain ajetaan takaa: lietsotaan kateutta lapsiperheiden välille, kun toisinkin voitaisiin tehdä ja ajettaisiin samaa asiaa, eli lasten parasta = parempia hoitopaikkoja ja paikkoja kaikille!



Niin, ja kyttäsiköhän ja päivitteliköhän AP minunkin perhettäni sitten kun vein kahta vanhempaa hoitoon tässä keväällä VAIKKA olinkin vielä pienimmän lapseni kanssa " vain kotona" . Tosiasiassa kun tein täältä kotoa käsin töitä aina pienimmän sen salliessa, yrittäjän kun on pakko tehdä niitä töitä äitiyslomallakin. Ja moni tuntemani äiti myös opiskelee äitiyslomallaan. Helppo se on tuomita kun ei itse ole ollut samassa tilanteessa!



Itsekin tuomitsin herkästi nämä " virikelasten äidit" aikaisemmin kun vanhemmat lapseni olivat vielä vauvaiässä. Oli vaikea ymmärtää mikseivät lapset voineet saada olla kotona. Mutta kyllä sitä nyt ymmärtää jo ONNEKSI paremmin, että olosuhteita voi nykyään olla niin monia. Lisäksi joku yli 3-vuotias voi jo turhautua kotona, puhumattakaan nyt jostain 5-vuotiaasta joka jo selvästi tarvitsee muita leikkikavereita seurakseen.

Näiden pitkien ketjujen ongelma on se, että kukaan myöhemmin mukaan tullut ei jaksa lukea niitä läpi ja sitten alkaa toistella samoja asioita, kuten edellinen kirjoittaja. Ketjussa on puhuttu alle 3-vuotiaista aj todellisista virikelapsista. Ei esim. yrittäjien tai opiskelevien äitien tai isien osapäivähoidossa olevista lapsista.



Loppujen lopuksi, vaikka kirjoittajia on ollut paljon ei todellisia virikehoidon kannattajia ole montaa ilmoittautunut. Mikä on minusta iloinen asia.



Tuo Nipon pointti rahan jakautumisesta kolahti sikäli, että se on juuri se mitä haluan sanoa. Tosin toisesta näkökulmasta. Koska rahaa on vain rajallinen määrä käytettävissä aj samasta potista jaetaan muillekin, niin minä erityislapsen äitinä olen valitettavasti ajamassa enemmän rahaa sairaaloille, ja erityistarpeisten lasten kuntoutukseen. ja juuri tämän takia en kyllä ilmotaudu mihinkään kansanliikkeeseen joka ajaisi kotiäitien tai isien mahdollisuuksia viedä lapsia virikehoitoon. piekmminkin olisin valmis supistamaan subjetiivista päivähoito-oikeutta tältä osin. Mutta niinhän se kaikilla loppujen lopuksi on se oma napa lähinpänä, turha kai kenenkään on muuta väittää:)