Kuinka moni teistä on virikehoidossa olevien lasten äideistä on viettänyt aikaa alspen päiväkodissa

Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Yleensäkin ihmetyttää, johtuuko em virikepaikka-tarvehöpötys kasvattajan epävarmuudesta vai mistä. Olen jutellut asiasta monien päivähoidon ja perhepäivähoidon toimijoiden kanssa, ja he myös kaikki ihmettelevät virikepaikalle päiväkotiin kuskattavien lasten vanhempia. Kokonaan eri asia on tietysti esimerkiksi psyykkisesti väsyneet vanhemmat.



Perusturvallisuuden syntyminen on lapsen tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkein asia. Se syntyy siitä, että lapsi kokee olevansa hyväksytty ja rakastettu sekä olonsa turvalliseksi. Uskoisin, että myös sisarussuhteen kehitykselle on hyväksi, kun toista/toisia isompia lapsia ei viedä päivähoitoon. Kannattaa panostaa ihmissuhteisiin, kyläillä ystävillä - siitä nauttii itse, ja lapsi!

Minulla on kiinteä verkosto oman alueemme puiston kotiäiteihin ja kuinkahan moneen erilaiseen kerhoon me lapsiamme kuskaamme? On urheilupainotteista, on seurakunnankerhoa, puuhakerhoa, muskaria jne. Kaikki ollaan samaa mieltä siitä että isompi lapsi on kotona ja virikkeitä riittää aivan varmasti! Välillä päivät on raivostuttavia ja voimat aivan veks, mutta sellaista elämä on! Oli sitten työssä tai kotona niin ei se elämä aina ole ruusuista! Lapsen hyvinvointi on kuitenkin aina ensisijassa ja ns. normaalissa perheessä, jossa vanhempien fyysinen- ja psyykkinen terveys kunnossa, on lapsen varmasti paras kasvaa ja kehittyä!

Päiväkotielämä on todellakin yhtä odottelua. Lisäksi se on erittäin jaksotettua ja ohjattua. Kysympä siis miksi niitä päiväkodin tarjoamia virikkeitä niin kehutaan? Mitä sellaista on päiväkodissa jota ilman kotihoidossa oleva lapsi jää?

Minsku

kukahuijaa:

Aikaisemman pitkän ketjun innoittamana, kun kaikki virikehoitoon lapsen vienyt kehuu päiväkotia ja me lastentarhanopettajat kauhistelemme vanhempia jotka tuovat taaperon hoitoon ja hoitavat vauvaa kotona, kyselen kuka teistä äideistä tietää millaista päiväkodissa oikeasti on?

Päiväkotipäivästä menee iso osa ajasta siirtymätilanteisiin, jossa alpset,v arsinkin pienet odottelevat kun toisia pissatetaan, puetaan, riisutaan jne. En oikeasti voi ymmärtää kuka vie vapaaehtoisesti pienen lapsen päiväkotiin.

Minulla neljä isoa lasta(syntyneet kuuden vuoden sisällä) ja nyt 2,5 vuotias ja vauva. Vauva sairastaa paljon, synnynnäinen epämuodostuma, allergiat, astma, korvakierre, kolmeputkitusta, hengityslaitteet jne ja siltii en kyllä suin surminkaan veisi tuota isoa veljeä hoitoon.

Voidaanhan me käydä leikkipuistoissa, kerhoissa jne. Ja selvennykseksi, meillä ei tosiaan ole ulkopuolista apua, mutta itsehän olen lapseni halunnut ja minun ne kuuluu hoitaa eikä sysätä niitä muille hoitoon.

Lukekaa edes yksi lastenpsykiatrin kirjoitus( esim. Liisa Keltikangas-Järvinen) ja saatte tutkittua tietoa siitä että lapsi tuntee mustasukkaisuutta ja koti on paras paikka pienelle. Siis oikeasti asiasta on tutkimustietoa, eikä vaan mutu-arvailua.

Öö...jos kotona on monta lasta niin luulenpa että siihen odotteluun menee kotonakin aika paljon aikaa ;), pitäähän kaikki pukea, pissattaa, pestä kädet kuten päiväkodeissakin. Yhdelle kun tulee kakka housuun, ja kaikki muut on jo valmiina, niin siinä odottaa tosiaan koko perhe uloslähtöä kun se ainut aikuinen (äiti) käy kakat putsaamassa (täähän on se tavallinen tilanne). En muuten pidä odottamaan oppimista mitenkään pahana asiana.

Lapseni ei ole virikepaikalla, päiväkodissa tosin (4 v). Olen viettänyt siellä aikaa, hyvältä vaikutti!

Odottamaan oppiminen ei todellakaan ole paha asia ja sitä saa harjoitella kotonakin.

Tottakai kotonakin odotetaan kun muut puetaan, mutta kun olen töissä joutunut monta kertaa pukemaan yksin 12 alle 3-vuotiasta ja kun ei käsiä riitä kun yhteen kerrallaan niin muut vaan odottavat ja pitkään. osa ulkovaatteissa osa vielä omaa vuoroaan.



Siis oikeasti sitä se arki vaan päiväkodeissa on, sijaisia ei saada, meiltä poistettiin laitosapulainen jne. Eikä näistä asioista vanhemmille puhuta. meillä johtaja on kieltänyt valittamasta vanhemmille henkilökunta vajauksia.



menkää oikeasti sinne päiväkotiin, viettäkää siellä vaikka muutama päivä ja tulkaa sitten kertomaan miten loistava paikka se pienille on.

kyllä sen odottamisen ohessa voi vaikka leikkiä. Ainakin meidän päiväkodissa henkilökunta on sen verran fiksua porukkaa, että osaavat ottaa muutaman lapsen kerrallaan pissaamaan sillä aikaa kun muutamat pukee. Odottavat lapset leikkii yhden ohjaajan kanssa siihen asti, kun heidän vuoronsa tulee ja ensimmäiset ovatkin jo yhden ohjaajan kanssa ulkona... Ei se niin kauheeta ole.



Vastasin, vaikkei lapsi olekaan virikepaikalla. Ärsyttää suuresti tuollainen mustavalkoinen putkinäköisyys.

Tottakai leikitään ja jaksotetaan, jos henkilökuntaa on. mutta kun juuri kerroinkin olevani monesti yksin koko ryhmän kanssa, niin ei siinä paljon leikitä ja pueta yhtäaikaa.



Vai olenko vain niin rajoittunut putkinäköisyyteni kanssa etten ymmärrä miten se tehdään. Ehkä haluat tulla neuvomaan minua työnteossani.

Vai mitä?

Sääli että sinulla, " kukahuijaa" , on niin kurja työpaikka, jossa lapset eivät viihdy. Onko silti mahdotonta, että jossain olisi kiva ja toimiva päiväkoti, jossa joku voisi jopa oikeasti viihtyä? Tai ryhmis tai perhepäivähoitaja? No on tietysti, eihän sellaisia voi Suomessa olla!



Tämä koko ketju on käsittämätön! Onko jollakulla mielestään oikeasti jotain uutta sanottavaa aiheeseen? Mikä siinä ahdistaa, jos joku muu on tyytyväinen lastensa hoitopaikkaan?



ja sekin ihmetyttää, kun luetellaan miten vaikeaa ja raskasta on mutta toisinkaan en tekisi koska... niin, miksi? No tietysti siksi, että kun oikein kärsii niin kirkkaamman kruunun saa!

Taas unohtui valtaosassa minun mielestäni se tärkein eli lapsen ikä! Ja myöskin hoitoaika. Onhan nyt täysin eri asia viedä päiväkotiin puolitoistavuotias 10 tunniksi päivässä 5 päivänä viikossa kuin viedä 5-vuotias kolmena päivänä viikossa 6 tunniksi!



Omasta mielestäni alle 3-vuotiaat tai ainakaan alle 2-vuotiaat eivät juurikaan " virikehoitoa" kaipaa, vaikka toki 2-3-vuotiaallakin voi olla kivempaa viettää muutama tunti päiväkodissa kuin kotona jos siellä on kovin kaoottinen tunnelma ja rättiväsynyt isä tai äiti.



Sen sijaan 3-vuotiaasta ylöspäin ainakin meidän lapset ovat ihan oikeasti kaivanneet kavereita ja tekemistä, missä suhteessa päiväkoti on ollut ihan hyvä paikka. Itse asiassa meillä kävi niin että pikkusiskon synnyttyä silloin 4-vuotiaan isoveljen päiväkotipäivät harvenivat niin vähäisiksi (2 päivää viikossa muutama tunti), että lapsesta tuli alakuloinen ja masentuneen oloinen eikä hän viihtynyt missään eikä halunnut mitään. Onneksi päiväkodissamme oli fiksu johtaja ja ryhmässä fiksu lastentarhanopettaja jotka kehottivat LISÄÄMÄÄN lapsen hoitoaikoja. Lapsi vietiin sitten päiväkotiin 3 päivänä viikossa ja vähän pitemmäksi aikaa ja avot - lapsi piristyi silmissä ja oli kuukaudessa taas oma iloinen itsensä jolle elämä maistui ja joka jaksoi innostua asioista sekä päiväkodissa että kotona.





Meillä ei ole ollut varsinaisesti virikehoidossa olleita lapsia, mutta äitiys- ja vanhempainlomien tai miehen hoitovapaan ajaksi emme ole irtisanoneet päivähoitopaikkoja vaan lapset ovat jatkaneet päiväkodissa, mutta hoitomäärät on aina pidetty mahdollisimman vähäisinä. Silloin kun molemmat olemme olleet töissä ovat lapset olleet päiväkodissa keskimäärin 3 päivää viikossa ja silloin kun toinen on ollut kotona on hoitomääriä vähennetty entisestään, mutta jouduttu siis myös lisäämään ihan lapsen takia.



Ylipäänsä ulkopuolisten on pääosin hyvin vaikea oikeasti tietää miksi ihmiset vievät lapsensa päivähoitoon eikä tilanne useinkaan ole se, mitä sivustakatsoja kuvittelee. Monet muutkin asiat kuin työssäkäynti voivat aiheuttaa ihan asiallisen päivähoidon tarpeen eikä kaikilla tosiaankaan ole resursseja kuskata lapsia aina kerhoihin ym. Myös " kotona olevalla" vanhemmalla saattaa olla ihan oikeita menoja joihin ei voi lasta ottaa ja tilanteita jolloin päivähoitoa oikeasti tarvitaan.

päiväkodissa ja oikeasti nähnyt mitä se touhu on. Minulla on ihan mukava työpaikka ja lapsetkin viihtyy, ei siitä ole kyse. Mutta ennen kuin kerrataan millaista siellä on pitäisi oikeasti tietää millaista siellä on.



niin kuin varmasti jokaisessa työpaikassa, on siellä maailma jota eivät ulkopuoliset tunne. Yritänkin juuri houkutella teitä oikeasti tutustumaan siihen arkeen. olen omassa päiväkodissakin yrittänyt houkutella vanhempia edes päiväksi tutustumaan päiväkodin elämään, mutta ei ole vielä htään vanhempaa näkynyt. Hienoa jos te olette siellä olleet ja osaatte oikeasti sanoa kuinka siellä toimitaa tiukan paikan tullen. uskallan vaan väittää, ettette osaa arvatakaan mitä henkilökunta puhuu kahvipöydässä tms.



Näin toki joka työpaikalla. mutta ie minulla ole pokkaa väittää että tiedän millaista teidän työpaikalla on, kun en ole siellä käynyt enkä työhön tutustunut. Mien ihmeessä kaikki vanhemmat oikeasti millaista heidän lasten päiväkodissa on ja miten siellä toimitaan.

Aihe on itselleni hiukan polttava, sillä olin aivan kahden vaiheilla, että olisin vienyt nyt syksyllä 4 vuotta täyttävän poikani virikepaikalle päiväkotiin. Kotona kohta 2 vuotta täyttävä pikkusisko ja vuoden alussa syntyy vauva. Syy, miksi virikepaikkaa olisin hakenut, oli ainoastaan pelko siitä, että pärjääkö poika, jollei näe joka päivä ikäisiään lapsia ja pystynkö järjestämään ohjelmaa, joka vastaa hänen tarpeitaan. Pähkäilin asian kanssa pitkään ja hartaasti, kyselin tuttavapiirini mielipiteitä. Ystäväpiiriini kuuluu lastentarhanopettajia, opettajia ja perhepäivähoitajia. Heitä jututin ja sain kaikilta vastauksen, että kerhotoiminta (2xvko) on aivan riittävä pojalleni edelleen. Ei ole kuulemma mitään syytä, minkä takia poika kannattaisi päiväkotiin viedä. Tämän keskustelun jälkeen kysyin vielä pojaltani asiasta ja vastaus oli yksiselitteinen - on paljon mielummin kotona meidän kanssa ja käy kerhossa kuin lähtee päiväkotiin.



Nyt tänään pojan 5-vuotias kaveri oli käymässä. Hän on tällä viikolla isovanhempien vierailun takia lyhyttä päivää päiväkodissa ja kertoi innoissaan, kuinka hienoa on, kun pääsee jo päivällä kotiin. Samaa erittäin sosiaalista poikaa oli vaikea viedä edellisvuonna päiväkotiin virikepaikalle (2 pvää/vko), kun pikkuveli syntyi. Hän olisi jäänyt paljon mielummin kotiin äidin ja vauvan kanssa. Tänään näin lähipuistossa eskari-ikäisen naapurinpoikamme päiväkotiryhmänsä kanssa. Hän tuli minua tervehtimään ja purskahti itkuun samantien. Oli kuulemma ikävä äitiä ja kysyi, voiko jäädä meidän kanssa puistoon loppupäiväksi. Samaan aikaan isä piti vapaapäivää 100 metrin päässä.



No joo, nämä ovat ehkä ääritilanteita ja olen itse ehdottomasti sitä mieltä, että ensi syksynä mietin todella tarkkaan, josko pojan kerho vaihtuu osapäiväiseksi päiväkotipaikaksi. Silloin 3-vuotias pikkusisko jatkaa korkeintaan kerhossa - ei tulisi mieleenkään, että veisin hänet päiväkotiin, vaikka uusi vauva on vielä pieni. Hän on todella energinen ja veljeänsä huomattavasti sosiaalisempi tapaus, mutta saa kyllä tarvitsemansa virikkeet kotona. Tämän asian varmista helpottaa vielä sekin, että äiti on äärimmäisen sosiaalinen ihminen, joten jos ei tytär kaipaa aktiviteettia, on sitä ainakin äidin takia järjestettävä ;-).



Tulipa selvitys, mutta pääkommentti taisi ap:n kirjoitukseen olla se, että nämä alalla työskentelevät ystäväni eivät kukaan olleet sitä mieltä, että päiväkodin virikepaikka olisi tarpeen edes 4-vuotiaalle, mikäli lapsi osallistuu muuhun kerhotoimintaan.

Samaa mieltä monen kirjoittajan kanssa. Itse olen viettänyt töideni vuoksi paljon aikaa eri päiväkodeissa eri puolella Suomea. Hyviä ja toimivia paikkoja kaikki ja joka päiväkodissa on henkilökunta ihmetellyt näitä virikepaikkoja. Samoin sitä, että lapset tuodaan hoitoon vanhempien vapaapäivinäkin, koska " lapsi viihtyy päiväkodissa niin hyvin." Niin viihtyykin, mutta eihän se sulje pois sitä vaihtoehtoa, etteikö lapsi viihtyisi kotonakin!



Jos (ja erittäin usein kun) joku henkilökunnasta on sairaslomalla tai vuosilomalla, niin monissa paikoissa sijaisten palkkaaminen on säästösyistä kielletty. Mihinkään lakipykälään vedoten tuota ei voi kieltää, mutta päiväkodin johtajalle voidaan antaa " suullinen kielto" sijaisten palkkaamisen. Moni noudattaa tuota kieltoa, koska oma työsuhde on määräaikainen. Vakituista virkaa kärkytään. Ja vaikka sijaisen saisikin palkata, niin aina niitä ei löydy, vaikka soittaisit kymmenen puhelua heti aamulla.



Iltapäivisin on tavallista, että paikalla on enää yksi hoitaja per ryhmä. Laitontahan sekin on, mutta yleistä. Ja alle 3-vuotiaiden ryhmässä kaikki ovat usein täysin puettavia eli odottelua on takuulla enemmän kuin kotona. Joissain päiväkodeissa kotiäitejä ja -isiä pyydetään hakemaan lapset kotiin viimeistään kolmelta juuri noiden iltapäivien vajaamiehitysten vuoksi. Ja siitäkin kotona olevat vanhemmat usein urputtavat.



Ja kaikki ohjattu toimintahan ajetaan usein alas noiden päivien ajaksi, kun henkilökuntaa on poissaolojen vuoksi liian vähän. Aika ei yksinkertaisesti riitä toimintatuokioihin. Laitosapulainen puuttuu monesta paikasta, jonka vuoksi lastentarhanopettaja tai lastenhoitaja joutuu tekemään hänelle kuulumattomia töitä, mikä taas on poissa lapsiryhmän kanssa vietetystä ajasta.



Jos hoitopäivän pituus on kohtuullinen, niin lapsi jaksaa päivän hyvin. Mutta kuka aikuinenkaan jaksaisi painaa suuressa ryhmässä 8-10 tuntia joka arkipäivä, kun koko ajan on kamala melu, juostaan, tönitään, käsketään, odotetaan ja hoputetaan? Ja monet lapset suorittavat tuota päiväänsä puolikuntoisina, toipilaina jostain kuumeesta tai räkätaudista. Huh huh!



Olen kuitenkinn sitä mieltä, että Suomessa on erittäin laadukas päivähoitosysteemi verrattuna moneen muuhun maahan. Mutta kaikkea sekään järjestelmä ei kestä: Suomella, vaikka hyvinvointivaltio onkin, ei ole iäisyyksiin varaa hoitaa päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa myös niitä lapsia, joiden äiti on kotiäiti tai isä on koti-isä. Nyt on keskusteltu nollamaksuluokan poistamisesta, se on yksi yritys saada tilaa päiväkoteihin. Mutta eihän se vielä riitä. Monessa kaupungissa päivähoitotilanne on räjähtänyt käsiin subjektiivisen päivähoito-oikeuden myötä.



Ja korostan vielä, että ns. sosiaalitapaukset ovat asia erikseen. Päivähoitohan on myös ennaltaehkäisevä lastensuojelutoimenpide.

moneen muuhun maahan verrattuna. Päiväkodit tarjoaa varmasti lapsille hyvää hoitoa sitten kun sitä oikeasti tarvitaan. On aivan selvää ettei kaikki pysty olemaan kotona kolmea vuotta ja ei halua. Se on jokaisen päätös. Mutta ei se päiväkoti voi olla kotia parempi paikka. Minusta on käsittämätöntä että äiti on kotona pienemmän sisaruksen kanssa ja isompi viedään hoitoon. Silloin ei hoitopaikkaa oikeasti tarvita. Tuo on asia joka meidän maassa on hullusti! Samaan aikaan puhutaan kuinka päiväkodin henkilökunta tekee työtä liian vähällä määrällä ja liian isoissa ryhmissä. Samaan aikaan on äitejä jotka vievät lapsensa hoitoon ollakseen vauvan kanssa KOTONA. Sitten puhutaan virikkeistä. Se vaan on minusta käsittämätöntä!!!

Puhuttaisiin asioista edes niiden oikeilla nimillä. Jos ei jaksa itse virikkeitä lapselleen tarjota niin sanoittais se sitten reilusti! Jos eka lapsen jälkeen on jo kova kiire töihin ja kotiarki ahdistaa niin miksi sitten uudelleen siihen lähteä kun ei ole edes pakko?! Sitten viedään isompi lapsi virikkeitä saamaan jotta itse pääsee helpommalla.

Olen nyt siinä mielessä väärä henkilö vastaamaan, ettei mulla ole lapsia ns. virikehoidossa (mulle se on ihan käsittämätön sana, koska täällä saksassa kaikki lapset alottavat tarhan 3-vuotiaana ja sitä pidetään nimenomaan lapselle tärkeänä ja välttämättömänä).



Ryhmät täällä on isommat, tavallinen ryhmä on 20 lasta ja 2 hoitajaa, mutta koska meidän ryhmässä on pieniä (2-vuotiaita) niin ryhmä on 14 lasta ja 2 hoitajaa.



Lapset ovat musta samanlaisia kaikkialla, eli ei voi olettaa että saksalaiset olisi jotenkin helppohoitosempia.



Olen ollut muutamia kertoja kaksi tuntia kerrallaan seuraamassa arkea, tiedän se ei toki _todellakaan_ vastaa koko totuutta, mutta siitä ajasta sain aivan uskomattoman hyvän kuvan. Ihmettelin hoitajillekin, että ainako täällä on näin rauhallista ja tasapainosta. Vakuuttivat, että kyllä on. Lapset leikki keskenään, kukaan ei riehunut päättömästi, eikä nyhjännyt nurkassa itkemässä. Kaikkia huomioitiin. Ja minusta henkilökunnasta näkee, että he rakastavat työtään siellä, vaikeaa sellaista on esittää.



Ja mitä nyt tulee esim omaan kuopukseeni, 2v4kk, niin minua ei kukaan saa uskomaan, että hänelle tarhahoito on huonompi vaihtoehto kuin kotihoito - tämä ei tietenkän tarkoita että kaikille olisi näin. Kuopuksena hän ensinäkin on tottunut jatkuvaan seuraan ja ääneen, hän on hyvin omatoiminen ja temperamenttinen ja kaipaa haastetta ja tekemistä. Ehkä mun pitäis tuntea huonoa omaa tuntoa siitä, että en voi tarjota yhtä hauskaa kotona, mutta miksi tuntisin?



Kun vien lapset aamulla, pieni kirmaa aivan nauru suussa käytävää johonkin huoneista, hänelle tarha on kuin koko päivän kesätävä vierailu mahtavalla leikkipaikalla. Huoneet täynnä leluja ja koko ajan kavereita - juuri sitä mitä hän kaipaa. Ja koska tämä on ns. avoin päiväkoti, eli saa leikkiä myös toisissa ryhmissä, hoitajat ovat kaikki tuttuja ja turvallisia.



Suomesta mulla on kokemusta yhdestä päiväkodista, ja sieltäkin niin hyviä kokemuksia, että juuri minun on vaikea ymmärtää puheta päiväkotien kauheudesta, ja lapsien viihtymättömyydestä, en kuitenkaan väitä etteikö sellastakin olisi.



Ymmärrän, että on siirtymätilanteita, ja muuta miihn aikaa hukkaantuu, mutta onko se niin kauheaa. Kyllähän niitä tilanteita on kotonakin, ja ihan ok, jos lapsi saa hetken odottaa vuoroaan. Ja ainakin ihan omasta kokemuksestani, kolmen lapsen pukemiseen ja johonkin lähtemiseen menee kotioloissa paljon pitempi aika kun tarhassa 10 lapsen lähettämiseen ulos, koska kotonahan nuo uhmikset pahiten vastustavat ja raivoavat.



Sitten musta paras merkki lapsen ihan todellisesta viihtyvyydestä on lapsi itse. Jos hänellä on hyvä olo tarhassa niin kyllä se näkyy kotonakin.

eli ärsytyksen tunteen tavallaan siitä, että kaikki muka " tietävät" täysin millasta sinun työpaikallasi on, vaikka ovat kokeneet siitä vain pintaraapaisun.



Enkä mä nyt kuvittele, että meidänkään tarhassa elämä koko ajan olisi aivan super-auvoista, mutta kyllä mä ihan vilpittömästi uskon, että siellä kaikki työntekijät ja lapset viihtyvät.

kukahuijaa:

niin kuin varmasti jokaisessa työpaikassa, on siellä maailma jota eivät ulkopuoliset tunne. Yritänkin juuri houkutella teitä oikeasti tutustumaan siihen arkeen. olen omassa päiväkodissakin yrittänyt houkutella vanhempia edes päiväksi tutustumaan päiväkodin elämään, mutta ei ole vielä htään vanhempaa näkynyt. Hienoa jos te olette siellä olleet ja osaatte oikeasti sanoa kuinka siellä toimitaa tiukan paikan tullen. uskallan vaan väittää, ettette osaa arvatakaan mitä henkilökunta puhuu kahvipöydässä tms.

No tuskin niitä kahvipöytäkeskusteluja vanhempien on mahdollista saada tietää jos käyvät päiväkodissa tutustumassa... Ihan kiinnostaisi tietää, että mitä siellä sitten puhutaan?!! Miten teidän päiväkodissa toimitaan tiukanpaikan tullen, eivätkö toimintatavat kestä päivänvaloa kun kannustat vanhempia ottamaan selvää miten tiukat tilanteet " oikeasti" hoidetaan. Hui.

Luulen muuten, että on laitonta olla ainoana vahtimassa 12 lasta, kaikissa päiväkodeissa asiat eivät ole niin huonolla tolalla, onneksi. Meidän päiväkodissa toiminta on noissa pukemistilanteissa sitä mitä tässä ketjussa joku kuvaili (pissatetaan toisia kun osa pukee jne., useampi hoitaja mukana).

joitakin tunteja kyllä silloin alkuvaiheessa. Uskon kyllä että siellä " sattuu ja tapahtuu" kaikennäköistä päivän aikana. Ja voi jopa olla että jos siellä joku vanhempi on paikalla, yritetään ehkä tsempata vähän ja " kiillottaa kuvaa" ..?



No kuitenkin. Minä olen NIITÄ äitejä ;) Meillä esikoistyttö 4v jatkoi hoitopaikassaan kun vauva (nyt 6kk) syntyi. Toki kesälomaa pidettiin reilusti, mutta nyt palasi tarhaan 3pv/ viikko, 6-9h/pv riippuen päivistä.



Hieman nihkeää oli ekana päivänä meno, mutta nyt tyttö menee taas alkujännityksen jälkeen iloisesti tarhaan. Viime viikolla hakiessani häntä sain taas kuulla että " äiti, minkä takia tulit liian aikaisin, haluan vielä leikkiä" . Tänään kun sai uuden t-paidan, sanoi heti että " laitan tuon päälle huomenna tarhaan" ja pettyi kun sanottiin että huomenna on lauantai.. Tänään oli myös tosi iloinen kun oli saanut tarhasta synttärikortin, siellä vietettiin jälkikäteen hänen 4v synttäreitä (heinäkuussa oli synttärit oikeasti). Kertoilee innoissaan mitä ja kenen kanssa on mitäkin leikkinyt, tykkää tarhakavereistaan.

Uskoisin että tunnen tyttöni sen verran hyvin ettei hän tarhassa nyt niin kovin kärsi. Eiköhän se käytöksestä näkyisi? En usko että hän istuu tarhan nurkassa ja itkee päivät pitkät kun on niin kurjaa, päinvastoin saan itse seistä siellä maanittelemassa tyttöä kotiin iltapäivällä...



Lisäksi vauva oli sairaalassa ensimmäiset 3kk - luojan lykky siis että oli tarhapaikka. Edelleen tulee osastojaksoja ja polikäyntejä, jolloin meidän olisi hankala saada tytölle hoitopaikka, senkin takia tarhapaikka on tarpeen. Meillähän myös on tuo paljon parjattu " KOKOPÄIVÄpaikka" , vaikka tyttö siis keskimäärin sen 3pv/viikko tarhassa. Kokopäiväpaikka kuullostaa kuitenkin siltä kun olisi sen 8-10h 5pv/viikko...



No. Tämä on meillä loistava järjestely, olen tyytyväinen, ja niin tuntuu olevan tyttökin.

Niin on se niin kummallista, että kaikki alan ammattilaiset ovat sitä mieltä ettei päiväkotiin ole järkevää viedä alle 3v lasta ellei sille ole kotiolojen takia erityisen painavaa syytä! (psykologit, lastentarhanopettajat, perhepäivähoitajat, lastenpsykiatrit jne. jne.)



Ainoat jotka jaksavat puolustaa virikehoitoa ja kertoa sen hyvistä puolista ovat ne äidit, jotka vievät lapsensa sinne virikehoitoon. Heillä ei ole mitään todellista tietoa siitä, millaista päiväkodissa on ja jos joku siitä heille kertoo, he iloisesti ummistavat korvansa ja silmänsä ja kuten tässäkin ketjussa jo tuli esiin, alkavat mielummin väittämään, ettei päiväkodissa töissä oleva tiedä millaista siellä on.... vaan ainoastaan he, vanhemmat jotka eivät jaksa lapsiaan kotona hoitaa...



Mutta tätä tämä on, kun lapsia hankitaan vaikkei heidän kanssaan jakseta olla :-(



Meillä ollaan siinäsuhteessa onnellisessa asemassa, että tähän saakka pph. ollut neiti aloitti nyt eskarinsa (puolipäiväeskarin) oman henkilökohtaisen avustajan kera. Nyt voin onneksi olla varma siitä, että hänellä on aikuinen joka on vain häntä varten ja joka huolehtii hänestä ihan koko eskaripäivän!

mammamuu2:

Niin on se niin kummallista, että kaikki alan ammattilaiset ovat sitä mieltä ettei päiväkotiin ole järkevää viedä alle 3v lasta ellei sille ole kotiolojen takia erityisen painavaa syytä! (psykologit, lastentarhanopettajat, perhepäivähoitajat, lastenpsykiatrit jne. jne.)

Ainoat jotka jaksavat puolustaa virikehoitoa ja kertoa sen hyvistä puolista ovat ne äidit, jotka vievät lapsensa sinne virikehoitoon. Heillä ei ole mitään todellista tietoa siitä, millaista päiväkodissa on ja jos joku siitä heille kertoo, he iloisesti ummistavat korvansa ja silmänsä ja kuten tässäkin ketjussa jo tuli esiin, alkavat mielummin väittämään, ettei päiväkodissa töissä oleva tiedä millaista siellä on.... vaan ainoastaan he, vanhemmat jotka eivät jaksa lapsiaan kotona hoitaa...

Mutta tätä tämä on, kun lapsia hankitaan vaikkei heidän kanssaan jakseta olla :-(

Meillä ollaan siinäsuhteessa onnellisessa asemassa, että tähän saakka pph. ollut neiti aloitti nyt eskarinsa (puolipäiväeskarin) oman henkilökohtaisen avustajan kera. Nyt voin onneksi olla varma siitä, että hänellä on aikuinen joka on vain häntä varten ja joka huolehtii hänestä ihan koko eskaripäivän!

Valitettava tosiasia on, että kyllä sitä " lapsia hankitaan vaikkei heidän kanssaan jakseta olla" ilmenee muillakin kuin kotiäideillä joilla vauva kotona. Kyllä monet menevät töihinkin sen takia, etteivät kestä olla lapsen/lapsien kanssa kotona montaa vuotta putkeen. Luulenpa että aika monelle alle 3 v. lapsen vanhemmalle tuo on aika suuri syy painamassa vaakakupissa kun mietitään töihin paluuta. Mutta itse olen sitä mieltä, että jokaisen täytyy tehdän ratkaisut omien fyysisten ja henkisten voimiensa mukaan, toiset eivät voi kaikkia syitä tietää. Ja jos jostakin tuntuu, että on oman jaksamisen vuoksi palattava töihin kun lapsi on pieni niin se on varmasti paras ratkaisu sille perheelle. Samoin, jos joku päättää pistää lapsensa muutamaksi päiväksi hoitoon kun on kotona vauvan kanssa.

Ja aika vankasti uskot siihen, että olet aina oikeassa vaikket tuntisi lainkaan perhettä ja lapsia.



En millään tapaa puolusta " virikehoitoa" , varsinkaan pienten lasten sellaista. Ylipäänsä vastustan lasten " säilyttämistä" päiväkodissa, pitkiä hoitopäiviä ja -viikkoja sekä suuria ryhmäkokoja jne... Mielestäni vanhempien tulisi pääosin yrittää minimoida lastensa päivähoidossa viettämä aika. Olen kuitenkin myös sitä mieltä ihan omien havaintojeni pohjalta että 4-vuotias ja sitä vanhempi ihan oikeasti tarvitsee myös ikäistään seuraa ja ohjattua toimintaa eivätkä kaikki vanhemmat sitä pysty itse järjestämään.



Kaikki vanhemmat eivät myöskään todellakaan loikoile kotona lapsen ollessa päiväkodissa vaan siitä huolimatta että he eivät käy vakituisessa päivätyössään heillä saattaa olla muita töitä, opiskelua, erilaisia hoidettavia ja järjesteltäviä asioita, omia lääkärikäyntejä, oman talon rakentamista ja remontointia jne. jotka eivät sinne päiväkotiin näy. Usein lapsi on paljon mieluummin päiväkodissa kuin ravaa vanhemman mukana paikasta toiseen tai yrittää pärjätä siinä sivussa vanhemman tehdessä jotain muuta.



Mielestäni lapselle on myös parempi että hänellä on vakituinen, tuttu ja turvallinen paikka jossa hän näitä kavereita tapaa ja virikkeitä saa sen sijaan että häntä siirreltäisiin päiväkodista kerhoon ja takaisin ehkä toiseen päiväkotiin sen mukaan kuin vanhemmat ovat vuorotellen kotona ja töissä.





Alkuperäiseen kysymykseesi vastaisin että vaikka en ole koskaan kokonaista päivää päiväkodissa viettänyt (siis nyt aikuisena ;) niin uskoisin olevani aika hyvin selvillä päiväkotien arjesta. Kolmen lapsen, kahden päiväkodin ja kuuden eri päiväkotiryhmän myötä olen tutustunut monenlaiseen hoitoon ja kymmeniin hoitajiin ja lastentarhanopettajiin sekä neljään päiväkodinjohtajaan. Lisäksi lapsemme ovat ympärivuorokautisessa päiväkodissa joka on tietoinen valinta koska tekemällä epäsäännöllistä työaikaa pystymme työskentelemään eri aikoihin ja näin minimoimaan lasten hoidossa viettämän ajan.



Uskon että ympärivuorokautisessa päiväkodissa vanhemmat ehkä näkevät enemmän sitä todellista päiväkodin arkea siksi että lapset viedään ja haetaan aina " kesken" jonkun tapahtuman ja lähes aina päiväkodissa on joku vanhempi tuomassa tai viemässä. Usein henkilökunnan pääsee myös " yllättämään" tilanteessa jossa he eivät oleta kenenkään seuraavan heidän toimintaansa ja lukuisat kerrat olen kuunnellut nurkan takana erilaisia tilanteita, seurannut lasioven takana ruokailua, katsellut tieltä ulkoilua jne... Olen toki myös ollut kaikkien lasten kanssa " harjoittelemassa" päiväkodissa muutamana päivänä muutamia tunteja. Väitän kuitenkin että noiden viemisten ja hakujen aikana olen nähnyt enemmän todellisia tilanteita kuin olemalla koko ajan läsnä hoitajien tietäen.



No joo. Vuosien myötä olen huomannut että on hyvin erilaisia päiväkoteja, hyvin erilaisia päiväkotiryhmiä ja erityisesti hyvin erilaisia hoitajia ja lastentarhanopettajia sekä hyvin erilaisia toimintatapoja. Olen tapellut lapseni pois ryhmästä joka ei todellakaan toiminut ja olen tyytyväisenä todennut että toisessa ryhmässä lapset viihtyvät todella hyvin ja ilmapiiri on lämmin.



Pahimmillaan henkilökunnan välit ovat olleet niin, kireät että se näkyy jopa ulospäin. Henkilökunnan vaihtuvuus on ollut suurta. Tuossa ryhmässä josta halusin lapseni pois oli yksi todennäköisesti persoonallisuushäiriöinen lastentarhanopettaja mistä syystä kaikki vähänkin kunnollisemmat hoitajat lähtivät yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Lastentarhanopettaja ivasi ja pilkkasi lapsia, naljaili, kiusasi ja oli ilkeä - ihan oikeasti niin että pari kertaa laulutuokiota eteisestä kuunnellessani en ollut uskoa korviani! Syliin tämä ope ei suostunut ottamaan ketään koskaan, ei vaikka lapsi olisi itkenyt ja kerjännyt kuinka: käski vain lopettaa itkemisen ja olla hiljaa. Ainoat hoitajat jotka ryhmässä pysyivät olivat niitä joita lasten tekemiset eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa ja jotka vain juorusivat keskenään nurkassa ja välillä käskivät lasten olla hiljempaa. Tuossa ryhmässä ei taatusti viihtynyt yksikään lapsi, meidän jo kertaalleen kuivaksi oppinut lapsemme alkoi mm. pissiä uudelleen housuunsa aina kun ope oli töissä. Huonon hengen ja viihtymättömyyden huomasi jo siitä että ryhmässä oli aina jotenkin kaoottinen tunnelma ja kova meteli eikä homma tuntunut olevan kenelläkään hanskassa. Pari kertaa valitimme päiväkodinjohtajalle, mutta jotain hämärää touhussa oli ja opettaja johtajan erityisessä suojeluksessa koska vaikka johtaja muuten oli mielestämme hyvä ja asiallinen niin tästä asiasta hän ei sietänyt kritiikkiä tippaakaan vaan sulki korvansa ja silmänsä tyystin.



Sitten on ollut todella ihania hoitajia ja opettajia joiden hoidossa lapsemme ovat viihtyneet todella hyvin. Hyvän ryhmän huomaa usein jo ovelta: ilmapiiri on ystävällinen, lapset ovat rauhallisia, homma on hallinnassa eikä turhaa meteliä ole. Parhaimmillaan opettaja jaksaa järjestää lapsille kaikkia ihania tuokioita, retkiä ja tutustumiskäyntejä, ote on aktiivinen ja lapset viihtyvät ja oppivat uusia asioita. Tällaiseen paikkaan lapset lähtevät mielellään ja iltapäivällä heitä ei tahtoisi saada lähtemään kotiin.



Ja sitten on tietysti olemassa kaikkea tältä väliltä. Kyllä minä olen kuullut ja nähnyt kaikenlaista: enää en luovuta lastani huonoon paikkaan, mutta jätän heidät mielelläni mieluummin leikkimään hyvään hoitoon kuin raahaan mukanani ties minne asioille missä lapset eivät viihdy ja ovat tiellä ja oma pinnakin kiristyy kun ei saa rauhassa tehdä vaan pitää kieltää ja komentaa.



Taivasteluasi kahvipöytäkeskusteluista en ihan ymmärrä. Vaikken ole koskaan päiväkodin kahvipöytäkeskusteluja kuunnellutkaan niin voin kyllä kuvitella millaisia ne ovat: haukutaan ja arvostellaan lapsia ja vanhempia tietysti, puretaan hankalia tilanteita ja ärsyttäviä tapahtumia, taivastellaan kuinka joku voikin olla niiiiiin tyhmä ja tietämätön. Mutta eikö se ole tarkoituskin? Jokaisella työpaikalla ihmisiä ärsyttää ja kiusaa joku asia ja on ihan hyvä että sitä pääsee purkamaan jonnekin, kuka olisi parempi kuuntelija kuin kollega? On ammattitaitoa että asioita ei pureta ja purnata asiakkaiden kuullen vaan että se tehdään suljettujen ovien takana. Olen kyllä ollut kymmenien muiden naisvaltaisten asiakaspalvelualan työpaikkojen kahvihuoneissa ja voin kertoa sinulle että ihan samaa tapahtuu kaikkialla: sairaanhoitajat haukkuvat potilaita ja omaisia, opettajat oppilaita ja vanhempia, myyjät ja muut asiakaspalvelutyöntekijät asiakkaitaan, jopa seurakunnan työntekijät omissa tilaisuuksissaan käyviä jne,... se on inhimillistä.