Kuinka moni teistä on virikehoidossa olevien lasten äideistä on viettänyt aikaa alspen päiväkodissa
Aikaisemman pitkän ketjun innoittamana, kun kaikki virikehoitoon lapsen vienyt kehuu päiväkotia ja me lastentarhanopettajat kauhistelemme vanhempia jotka tuovat taaperon hoitoon ja hoitavat vauvaa kotona, kyselen kuka teistä äideistä tietää millaista päiväkodissa oikeasti on?
Päiväkotipäivästä menee iso osa ajasta siirtymätilanteisiin, jossa alpset,v arsinkin pienet odottelevat kun toisia pissatetaan, puetaan, riisutaan jne. En oikeasti voi ymmärtää kuka vie vapaaehtoisesti pienen lapsen päiväkotiin.
Minulla neljä isoa lasta(syntyneet kuuden vuoden sisällä) ja nyt 2,5 vuotias ja vauva. Vauva sairastaa paljon, synnynnäinen epämuodostuma, allergiat, astma, korvakierre, kolmeputkitusta, hengityslaitteet jne ja siltii en kyllä suin surminkaan veisi tuota isoa veljeä hoitoon.
Voidaanhan me käydä leikkipuistoissa, kerhoissa jne. Ja selvennykseksi, meillä ei tosiaan ole ulkopuolista apua, mutta itsehän olen lapseni halunnut ja minun ne kuuluu hoitaa eikä sysätä niitä muille hoitoon.
Lukekaa edes yksi lastenpsykiatrin kirjoitus( esim. Liisa Keltikangas-Järvinen) ja saatte tutkittua tietoa siitä että lapsi tuntee mustasukkaisuutta ja koti on paras paikka pienelle. Siis oikeasti asiasta on tutkimustietoa, eikä vaan mutu-arvailua.
Kommentit (122)
Veit sanat suustani, juuri näin!
viivi7:
Hyvin on yhteiskunta saanut meidät äidit toisiamme vastaan ja verovarojen käyttöä vahtimaan ihan henkeen ja vereen! Eikö me äidit/naiset voitaisi yhdessä iloita, että meidän yhteiskunta tarjoaa tällaisen hienon palvelun perheille, subjektiivisen päivähoito oikeuden? Eikö me naisina voitaisi yhdessä olla ylpeitä, että yhteiskunta tarjoaa meille tukea lasten hoitoon myös tilanteessa jossa akuuttia tarvetta lapsen hoidolle ei työn vuoksi ole? Sen sijaan että olisimme tästä iloisia, sätimme toisiamme ja kyttäämme toisiamme arvostellen äitiyttä sen perusteella viekö lapsensa päiväkotiin vai ei. Ja eräät haluavat vaalia vanhaa " veren maku suussa pitää sinun lapsesi itse hoitaman" kulttuuria, oma sädekehä loisten ja kiiltäen. Eikö olisi jo aika unohtaa ehdottomat totuudet ja antaa tilaa kaikenlaiselle äitiydelle ja hoitotavoille? Meitä äitejä, lapsia ja lastentarhanopettajia on joka junaan ja asemallekin vielä, joten ei voida sanoa jonkin tavan olevan kaikille se paras.[...]
Eli nyt hyvät naiset, lopetetaan tämä toisten arvosteleminen, nautitaan tästä hienosta päivähoitopalvelusta, ajetaan sen kehittämistä eikä alasajoa ja kunnioitetaan erilaista äitiyttä sekä avataan silmät näkemään ne perheet, jotka tarvitsevat tukea nähdäkseen oman lapsensa tarpeita. EIkä niputeta samaan nippuun kaikkia äitejä ja perheitä jotka vievät lapsen hoitoon vaikka ovat vauvan kanssa kotona, on eriasia kuitenkin onko lapsi hoidossa muutamia tunteja vai aamusta iltaan kesät talvet.
Kukahuijaan kanssa olen (taas!) samoilla linjoilla: rahaa on jaettavana vain se rajallinen määrä ja aina joltakin on otettava pois, että joku toinen saisi lisää. Minäkin kannatan päivähoito-oikeuden rajaamista ja siinä säästettävien rahojen sijoittamista muihin lapsia koskeviin asioihin.
On luonnollista, että jokainen ajaa omia etujaan tai läheistensä etuja.
Minusta on sinisilmäistä vedota, että " lisää rahaa, etuja ja palveluja kaikille lapsiperheille. Lisää hoitopaikkoja ja hoitajia, jotta kaikki lapset mahtuvat hoitoon ja hoitajat jaksavat paremmin." Kaikkea ei voi saada ja kyllä jostain on luovuttava, että jotain saadaan lisää. Koko ajan ei voi vain saada lisää ja lisää. Nythän pivähoidon laatu on jo kärsinyt ja laskenut (vrt. 90-luku ja 2000-luku). Esimerkiksi päiväkotien ryhmäkokoja kasvatetaan lisäämällä ryhmään yksi työntekijä. Yleensä tila ei kuitenkaan kasva ryhmän mukana, vaan melutaso nousee entisestään eikä sänkyjä ja paikkoja ruokapöydässä ei riitä kaikille. Usein on myös siis niitä päiviä, kun kaikki ryhmän lapset ovat hoidossa samaan aikaan.