En meinaa selvitä koiran kuolemasta

Ota uusi koiranpentu.

Vierailija kirjoitti:

Jouduin lopettamaan rakkaan vanhan koirani, joka kulki mukana pitkän matkan läpi elämäni, monien vaikeiden aikojen läpi. 

Raskaaksi asian tekee se, että todennäköisesti tein hoitovirheen ja virhearvion hänen hoidoissaan. Unohdin tärkeän tukilääkityksen, jota annoin kaiken varalta aikaisemman haimatulehduksen takia, hänen veriarvot olivat ok ja jotenkin oletin, että on kunnossa. Lääkettä ei oltu määrätty lääkärin tutkimusten perusteella.

Toisen virheen tein, että vein hänet 'paremmalle' lääkärille kivunhoitoon, etsin parempaa ja turvallisempaa lääkitystä. Se oli virhe. Uusi lääke ei toiminut, parissa kuukaudessa teki koiran väsyneeksi ja lihaskato paheni. Ontui enemmän, takapää heikkeni. Vein samalle asemalle, toiselle lääkärille lääkkeiden vaihtoa varten, väitti koiran elimistön olevan lopussa, kun ei kestä lääkitystä, oli kuulemma pelkkä luuta ja nahkaa, ei toivu enää. Kivut oli kuulemma hänen mukaansa ko

Onko muille käynyt niin, että olette aiheuttaneet koiranne voinnin huononemisen ja sen seurauksena eutanasian?? En ymmärrä miksen saanut tuota asiaa paremmin hoidettua ja etsittyä toista parempaa lääkäriä. Nimiä ei varmaan kannata mainita, vaikka tekisi mieli varoittaa. Oli sellainen turhaan lopettaja, molemmat lääkärit samanlaisia.

Vaikea päästä surusta eroon, kun oli minun oma moka.

Ei se ole outoa. Tämän ymmärtävät vain ne , joilla on ollut koira, joka on jakanut elämän ilot ja surut.

Itselläni oli ihan sama tunne. Enkä ole mitenkään outo. 

Vierailija kirjoitti:

Ja sekö sinulle antaa oikeutuksen vähätellä toisten surua? Todella ikävää, että olet menettänyt miehesi. Se ei kuitenkaan anna sinulle minkäänlaisia valtuuksia vähätellä tai oikoa toisten surukokemuksia tai toimia jonkinlaisena "oikean" ja "oikeutetun" surun opettajana.

Käsittele katkeruutesi jotenkin toisin, niin autat itseäsi ja muita.

 

Kympiltä on kuollut sekä aviomies että lemmikkieläin. Eivät ole verrattavissa keskenään, eläin oli kuitenkin "vain eläin".

 

 

 

 

Jäin vain miettimään, miten ap selviäisi läheisen ihmisen kuolemasta, jos koiran kuolema saa hänet sängyn pohjalle. Kyllä minäkin surin lemmikkimme kuolemaa, mutta se tyhjyys sen jälkeen ei ollut mitään siihen verrattuna, kun viereltä katosi rakas puoliso. Lisäksi olin varautunut lemmikin kuolemaan (ikä tuli vastaan).

 

Sinun ymmärrystäsi ei kaipaa kukaan. Riittää kun pidät suusi kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo pelkästään se, että luin tarinasi sai kyyneleet vierimään poskia pitkin.

Emännällä on kisu joka on ollut hänellä 10 vuotta.

Vaikka kisu ei ole mun, niin olen älyttömästi kisuun ihastunut.

Nyt tuntuu siltä, että kun kisusta aika jättää, niin en kestä sitä.

Pelkkä ajatus, että jonain päivänä kisua ei enää ole, on niin kauhea ja hirvittävä että ei voi sanoin kuvata.

Tuntuu ettei jaksa elää itse kun kisu kuolee.

M41.

1

Kissat ovat pitkäikäisiä. Hän voi hyvin elää terveenä vielä toiset 10 vuotta.

Koirat elävät paljon lyhyemmän elämän, eivätkä siten jätä perheejäsenenä niin suurta aukkoa.

Sinä et ymmärrä mistään mitään. 

Parhaiten suru väistyy, kun otat uuden koiran.  Se ei kuitenkaan ole samanlainen, kuin edellinen, vaan ihan erilainen yksilö.

Olet oikeassa. Olet tunteeton ihminen tai vaihtoehtoisesti sinulla ei ole koskaan ollut koiraa.

Itselläni on ollut kaksi koiraa yli 20 vuotta. Molemmat olen jo menettänyt. Suurempaa surua en voi kuvitella.

Säälin sinua 

Tämä ketju on melkoinen todiste koiraihmisten vakavista mt-ongelmista.