**KULTAINEN 60-luku viikko 31**

Tuttu tunne. Minulla myös epätoivo valtasi mielen aina kun japaninlippu ilmaantui alakertaan. Vaikka sitä kesti vain sen puoli vuotta, mutta sekin tuntui pitkältä, kun ei tiennyt kuinka kauan se jatkuisi. Mutta niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Itsekin vielä viime viikon lopulla ajattelin, että usko on mennyt mutta toivo elää.



Nyt kai tsempataan seuraavaksi Ania, vai kuinka?



Tuttuja nuo aamutappelut on meilläkin. Nyt koputan puuta, mutta tämä kuluva ja viime viikko uutta elämää loman jälkeen on menneet hirveän hyvin. Joka aamu ollaan päästy hyvin liikkeelle ajoissa riippumatta siitä ollaanko menty autolla vai pyörällä. Nyt kesällä ollaan menty aina tilanteen ja sään salliessa pyörällä, kun poitsu oppi lahjontaa käyttämällä polkemaan pyörällä ilman apupyöriä, ja on syystä ylpeä taidostaan. Hän kun on perinteisesti ollut huono opettelemaan. Luistella pitäisi samantien kun joku teemuselänne ja hiihtää mummot kumoon.



Vein äsken kummitytön kattomaan uusinta Harry Potteria. Oli se hyvä, vaikka ehkä vähän synkempi kuin aikaisemmat. Tyttö on nyt 13 v. eli juuri sopivassa iässä alibiksi pottereihin ja piratesofthecaribbianeihin ym.



Mahassa ei tunnu tänään yhtään miltään. Mihinkään ei koske, ei ole huono olo eikä mitään. Olenkohan kuitenkaan raskaana?

Helvetin helvetti- sanon vain ankkiksen takia, siis anteeksi voimakas kielenkäyttöni, mutta nyt jurppii tosissaan. Ankkis lohtuhali täältäkin ja jaksuja taas uudelle kierrolle ja yritykselle. Mutta kuten elsamarja jo kirjoittikin niin tuttu tilanne ja tunne. . . . nimittäin tuo pettymys !



Täällä kaikki hyvin ! Tiinu vetää nokosia vaunuissa, sellaiset 30 minsan unet ja äiti alkaa valmistautua salille lähtöön :-))



Ei meillä eilen päästy riidoitta vaikka toivoin, että miehen synttärien kunniaksi riidalta oltaisiin vältytty. Mies ei siis riitele, minä vaan vedän kaikesta herneen nenääni ja mökötän tai tiuskin :-// No oltiin sentään kylässä illalla ja se sujui ilman suurempaa kahinaa .. Ja tilattiin lentoliput Lankalle .. No voihan nekin vielä perua, jos en haluakkaan lähteä tiinun kanssa, mutta mies on lähdössä kuitenkin. Joulukuun puolessa välissä meno ja paluu tammikuun puolessa välissä.



Sonjaemman vauva-arjesta oli mukava kuulla !!! Kiva että imetys sujuu ja muutenkin pikkuinen voi hyvin. Kyllä se sektiohaavakin siitä paranee ...



No palailen myöhemmin nyt reppuun kamppeet ja menoksi. t. emmi ja tiinu

jäi sitten patonkikahvit keittämättä. Uni voitti. Että sellasta meikäläisen seksielämään. Muuten alles in ordnung. Lyhyestä virsi kaunis. Pitää nääs siivota kun tyttö nukkuu. Vuokrantantaja tulossa huomenna käymään..

Eli tervehdys pitkästä aikaa minultakin. Olen kyllä ehtinyt lukemaan palstaa silloin tällöin, mutta en ole saanut kirjoitettua mitään. Osittain ajan puutetta, osittain sitä, että ei ole oikein ollut mitään kirjoitettavaa. Tässä vaiheessa juonipaljastus positiivareille; Otsikko ei tarkoita, että olisi onni potkaissut ja voittoarpa tullut. Ennemminkin päinvastoin. Muistaakseni joskus alkukeväästä kirjoittelin, että minulla on yleensä alkukesästä aina yksi normaalia pidempi kierto. On ollut oikeastaan koko ikäni. Tänä kesänä lisääntymishormoonit rullasivat tasaiseen tahtiin kuin vanha singeri aina tähän asti. Olimme viime viikon mökkeilemässä, joten en voinut ovista pahemmin testailla. Yksityistä moiseen touhuun ei oikein ulkohuusi ja 25 neliön kesämökki yhdistelmällä oikein löytynyt. Sen lisäksi yötkin kuluivat kuhaa uistellessa, kun mummo jaksoi vielä vahtia poikia, joten kiinnostuksen aiheet olivat hetken aikaa jonkin muun tärppäämisessä. Tärppikin ihan kivasti. Itse en tosin saanut kuin yhden yli alamittaisen, mutta sen sijaan onnistuin kiskomaan veneeseen peräti kolme alamittaista. Palasimme kotiin lauantaina, joka normaali kierron mukaan olisi ollut ovistikun tuplaviivan päivä. Ehdin testaamaan kuitenkin vasta sunnuntai-iltapäivänä, jolloin tikussa ei ollut kuin yksi viiva. Jatkoin tikuttamista kuitenkin lähinnä varmuuden vuoksi, että tietäisi, jos heinäkuun viimeisille päiville sittenkin vielä ehtisi yksi ovis. No eipä ehtinyt. Tuplaviiva ovistikkuun ilmaantui vasta tänään, eli 5 päivää normaalikiertoa myöhemmin.



Nyt onkin sitten edessä teoreettinen moraaliongelma. Sopimushan oli, että mieheni suostuu yrittämään heinäkuun loppuun asti. Tiistai-iltana vihon viimeisen, ei edes kunnon maalilaukaukseen päättyneen pelin jälkeen sitten kysyin, että rakastelemmeko me sitten enää huomenna, tai ensi viikolla. Jatkoin vielä selityksellä, että sekä laskennallisesti kierron tässä vaiheessa että tähän astisen huomioon ottaen mahdollisuuteni tulla raskaaksi tästä eteenpäin (jäi sitten hänen pääteltäväkseen, tarkoitinko loppukiertoa vaiko -vuotta) on aika epätodennäköistä. Vastaus oli, että voidaan me rakastella. Asia oli siis kuitattu yhdellä lauseella. Nyt siis olisi vielä vihon viimeinen mahdollisuus, jos saan ukkokullan kellistettyä tänä iltana. Vaan mitenkähän tuon nyt tekisi niin vaivihkaisesti, että hän ei älyä kyseessä olevan tositarkoituksella pelaamisen? Teoriassahan kyseessä on sopimusrikkomus, mutta toisaalta, hänhän on itse sanonut, että voidaan pelata.



Että tämmöisiin ongelmiin joutuu ovistikkujen takia. Vaikka tämä viimeinen arpa ei vetäisikään, niin oli tikutuksesta ainakin se ilo, että en mene ihan hermoraunioksi, jos täti tuleekin viisi päivää myöhässä. Jokainen teistä tietää varmasti, millaista hermoja riipivää jännitystä ne päivät olisivat muuten olleet. Ah kuinka ihanaa onkaan, että on tämä palsta, johon näitä tuntoja voi purkaa.



Se omasta navasta. Jos pojut vielä hetken jatkavat päikkäreitään, koitan tutustua teidän muidenkin viimeaikaisiin tapahtumiin.



Ihan ensimmäisenä Elsamarjalle hurrrjan suuret onnittelut! Jotenkin luo uskoa, että itselläkin ehkä on sittenkin vielä mahdollisuus, kun muutkin suunnilleen ikäiseni saavat ihan luomusti kaksi viivaa muuallekin kuin ovistikkuun. Oi kunpa pääsisin kanssasi potkuja odottelemaan.



Wempalle ja Isotikrulle toivotan voimia elää reilusti oman navan tahtiin ja jättää kakki rasittava muille tekijöille. Jos miehet olisivat raskaana, heidän miehuuslomansa alkaisi heti plussatestin jälkeen ja vaimon oletettaisiin tekevän sen jälkeen(kin?) kaikki kotityöt. Uhkuu täällä telaketjufeminsti ;-)



Anille lohdutusta hoitolapsen äidin uran alkuun. Muistan, kuinka itse itkin koko kotimatkan, kun kaksi vuotta sitten vein itse lapseni ensimmäistä kertaa kodin ulkopuolelle hoitoon. Nuorempi ei ollut silloin vielä edes vuottakaan. Hoito ei toki kestänyt kuin 7 tuntia päivässä ja niitä päiviä oli 1 tai 2 viikossa ja kyseessä oli perhepäivähoito aivan ihanassa perheessä, mutta silti. Kovasti mietin, että oliko ihan pakko tehdä niitä töitä, mutta toisaalta, työnteko piristi kummasti. Kun aikoinaan odotin esikoista ja kävin työterveyslääkärillä korviani pesettämässä (Minulla on atooppiset korvat, jotka aika ajoin tulehtuvat ja vaativat pirtupesukuurin) hän piti minulle luennon siitä, että kun nainen tulee äidiksi, hän ei saa unohtaa muita roolejaan, eli työ-, vaimo- ja ihminen itse ¿roolejaan. Olen kovasti koittanut noudattaa tätä roolia, vaikka ihan pienen vauvan kanssa se on ollut todella vaikeaa. Joskus tuntuu, että sille itselle ei jää juuri muuta hetkeä, kuin vessassa istuessa luettu viisi riviä dekkaria. (Kestää muuten pari kuukautta lukea yksi dekkari sillä systeemillä!)



Ihana kuulla myös kaikkien vauvan tuoksuisia terveisiä. Valdevinalla kuulostaa kaikki alkaneen sujuvasti. Ehkäpä vauvanhoito on kuin polkupyörällä ajo. Kun sen on kerran oppinut, se ei unohdu, vaikka väliä edellisestä kerrasta olisi pidempäänkin. Sonjaemmallakin kaikki kuulostaa sujuvalta. Emmin vauvakin on jo 4 kk ikäinen. Missä ihmeen välissä se on ehtinyt? Vastahan se syntyi!



Pinkertonille terkut täältä samanlaiselta kiireenloihtijalta. Jotenkin minäkin onnistun aina ihan vain kahdenkin kanssa saamaan aina kaikki lähtemiset ihan kamaliksi. Se vain ottaa päähän, kun pojut alkavat jahkailla aina jotain ihan muuta kun pitäisi lähteä. Eteisen pitäisi olla pari metriä kanttiinsa oleva valkoinen kuutio, jonka seinästä ojentuisi yksi vaatekappale kerrallaan puettavaksi. Minimimäärä virikkeitä, niin ehkä sitten pystyisivät nämä haaveilun mestarit keskittymään pukeutumiseen. Ja jos pojut vielä keskittyisivätkin, niin äidiltä on aina kaikki hukassa. Vaikka autonavaimille on tasan tarkkaan yksi ainoa oikea säilytyspaikka, hukkaan ne noin kerran viikossa.



Tetistä oli todella mukava kuulla. Olet ollut mielessäni, kun masennuksesi toi niin kovasti omat masennukseni mieleeni. Samoin taannoin ne miehesi kakkosen vastustamiset olivat kuin oman mieheni suusta. Toivottavasti teillä ei päädytä yhtäläiseen riitelyyn kuin meillä. Toivon todella niin. Jos nyt tällä kokemuksella osaisin jotain tehdä toisin, niin pyytäisin enemmän ulkopuolista apua vauvanhoitoon, että miehenkin paapomiseen jäisi aikaa. Ja yrittäisin jotenkin jakaa sitä omaa onnen tunnetta, silloin kun sitä löytyy.



Pippurin pakkasukolle kovasti tarrasukkia, vai jäänaskaleitako sellaiselle pitäisi toivottaa?



Minealle toivotan kovasti pelionnea, vaikkei kp:t olekaan tiedossa. Ehkäpä se sillä lailla osuukin paremmin?



Pietulle ja pullalle myös ihanaa raskausaikaa. On varmasti ihana jakaa masun potkut koko perheen kanssa. Voin vain kuvitella, kuinka innoissaan meillä pikkupojat olisivat, kun nytkin niitä niin kovasti kiinnostaa se, että tietävät tulleensa äidin masusta. En muista, milloin olen asian heille kertonut, mutta jotenkin tuntuu, että nyt kesäloman aikana ovat kovin usein keskustelleet lisääntymisasioista kanssani. Pienempi varsinkin tulee usein syliini ja selittää, että ¿Äiti minä olen sinun vauva. Minä olen tullut sinun masustasi ja sitten minä olen juonut tissimaitoa¿.



Ankkikselle pahoittelut tapahtuneesta. Tulisi täti sitten edes ajallaan, jos aikoo tulla, eikä kiusaisi viivyttelemällä ja turhia toiveita herättelemällä. Voisimmeko mitenkään näin virtuaalisesti hankkia kaikille maailman tädeille kalenteria, jotta eivät myöhästelisi. Kalenterissa voisi olla ensin vaikka 2 tai 3 28 päivän kiertoa ja sitten sellainen noin puolentoista vuoden tauko¿



Ihme ja kumma. Pojut ovat yhä unessa. En taida kuitenkaan uskaltautua kahvin keittoon, vaan panttaan iltaan asti. Luvassa on iltaloma, eli pääsen kahville ihan yksin yhden äititutun kanssa. Ei olla tavattu kuin ennen juhannusta viimeksi, joten on varmasti molemmilla paljon paasattavaa.



Palstasiskoille äidillistä elokuuta! Minusta elokuu on kuukausista naisellisin. Niin täynnä kypsyvää satoa ja luontoäidin lempeää hoivaa. Takana kiireinen kesä. Aika nauttia lämpimistä kuutamoöistä.



Ullrike

Voihan vitsit.. noita ullriken tekstejä lukee kuin romaania.. kovalla vauhdilla ja odottaen että mitä seuraavassa lauseessa tulee :) Kirjoitat niin nasevasti, jouhevasti ja HYVIN!!

Ja pelaahan vaan tänään, koska " lupa" on kerran tullut :) Se ei pelaa joka pelkää... olet tainnut kuulla sanonnan :) Miehesi (hiljainen) myöntyminen pelaamiseen on mun mielestä aika positiivinen signaali :) Eli eikun härkää sarvista (tai ihan mistä pelikepistä vaan ;)) ) kiinni ja hommiin!!!!



Minea: ei tuolla lailla saa häipyä, että kertoo " olishan tässä vaikka mitä juttuja" ;) Me halutaan tietää ne jutut, vai mitä tytöt??? Mulla on kuule ihan sellainen tunne, että wempat teet :))) Sille peukutan!!!



Emmi: harmi nuo (yksipuoliset) riidat miehen kanssa :( Ymmärrän toki, että jostain se riita on saatava aikaiseksi kun sellainen fiilari tulee. Se on vaan tylsää, kun nuo ukot ei tajua sitä samaa asiaa ja tulisivat mukaan edes " silmän lumeeks" .. siksi aikaa kun me naiset oltaisiin saatu isommat höyryt ulos.



Elsamarja: kiitos tsempistä :) Ja kyllä sulla siellä massussa elämää on :) Mulla ei ollut toisesta raskaudesta (eikä tainnut olla ekastakaan) mitään oireita plussan jälkeen. Jotain 6+ viikolla alkoi tulla ihan sairaalloinen nälkä joka oli vieraana 24h/vrk. Sitten tuli ne muutkin krempat kuten öinen suonenveto jalkoihin ja liitoskivut ym. mutta eipä niistä enempää.



Mulla oli viime yönä muuten, bai tö wei, karmee kipu oikeessa jalassa, polveen asti säteili niin maan perusteellisen kipeesti.. oli kuin suonenveto mutta potenssiin kybä. Ja sitten näin unta että olin raskaana????!!!! Olen ennenkin nähnyt raskaus/imetysunia ennen menkkojen alkua. Kaippa tää oma mieli tekee mitä huvittaa.

Pikkulikka oli hoidossa tänään klo 9-11.30. Lähdin itse abouttiarallaa ennen kymmentä pois ja neitihän jäi huutaan ulos kuten olin arvaillut. Tyttö huusi ja rimpuili hoitajan sylissä ja mun sydän vuosi verta kun lähdin autolla pois!! Kävin kaupassa ja hain matot pesulasta ja sitten päätin mennä " vaklaan" , että jos tyttö vielä huutaa (mitä olisi toki voinut omapäisen luonteensa ansiosta tehdä) niin menen takaisin. Noh, tunne oli kuin suurimmallakin rikollisella kun hiippailin puskissa ja kyyläsin päiväkodin pihalle. Ette arvaa miten helpotti nähdä tyttö keinumassa pipo heiluen :))) Hain hänet sitten ruokailun jälkeen. Tosin hän oli kerran maistanut haarukasta ja siiten oli syöminen jäänyt. Mutta tiesin että syömisellä hän protestoi jos millä. No, huomenna taasen ja josko jo hakisin vasta päiväunien jälkeen pois.



Nyt pitää mennä ruokaa laittaan. Oma olo on " ei mitään oloa" . Elikkä odotellaan ensi viikkoon.



Seommoro!

ANI

En ole noin sataan vuoteen ollut lomalla ja etelän lämpöön on tarkoitus suunnistaa (huomenna). Sitten toivotankin syksyn tervetulleeksi taas. Oon ihan syksyihminen kaikesta sydämestäni :) Kynttilät, takkatulet, aurinkoiset päivät, ruskan värit, maan ja asfaltin tuoksut etc. etc. Aah...



On (taas kerran :)): Kierto on päin ihan sitä itseään. Vaihtelee siis 25-32 kp välillä. Tähän asti on täti tullut kuin kello kp ollessa 28. Heti kun vauvakuumetta pukkas pintaan niin sitten alkoi tämmöinen elämä. Oon ollut vähän epävarma tästä vauvasta siis ja perheen miehet onkin olleet niitä, joilla on se kova vauvakuume... Nyt kun vauvaa ei ole kuulunut, niin joku haikea kaipaus on sitten iskenyt. Mullahan oli noita perusteluja kamala lista miksei enää pitäs tähän vauvarumbaan alkaa. Nyt sitten lähipiiriin on syntynyt vauveleita ja on odottajia, niin tulee sellainen olo, ett kyl mä pystyn siihen, kun kerran muutkin. Ja tietty tää palstailu (enimmäkseen nykyään lukeminen) on auttanut ;)



Tuntuu niin turhauttavalta, kun ei vauvaa kuulu... Onko mulla alkanut vaihtarit tai jotain, kun kierto on mennyt noin epäsäännölliseksi? :( Täkkiä ei kyl olla aivan hirveesti heiluteltu tai mitään muutakaan (heh), koska päivis on vaan rajattu määrä tunteja, eikä ne riitä meille... uni vie miehen mennessään aika usein. Eikä sitä kyl itseäkään tunne kauhean sexyks, kun silmäpussit roikkuu polvissa ja laahustaa pitkän päivän päätteeks uniasussa... Tai ku on just käyny pitkästä aikaa kampaajalla, eikä suostu saunaan menee miehen houkutellessa pilke silmäkulmas, ettei tukka " mee pilalle" apua! *nolona*



Toisaalta, kun katsoo tätä ihanaa esikoispoikaa, joka on muuttunut " narisevaks ladon oveks" ja loukkaantuu kaikesta, paiskoo ovia etc. niin vauvahaaveet kyl hetkeks karisee, kun tuntee itsensä maailman epäpätevimmäks äidiks. nyyh... Kai se on vaan sitä kasvamista... Äideille ja isille pitäs olla jotain " kasvatus neuvoloita" . Taidan olla itselleni aika ankara.



Mutta... Onnea plussanneille!!! Loistavaa! :) Ja meille kuumeilijoille toivotan pitkää pinnaa!!!!! Hellät rutistukset kaikille pienille vauvoille!



angeliq :)



PS. Onko kellään muulla kierto ihan sekaisin? Tikuillako katsotte oviksen? Tuntuu niin hullulta, ett pitää seuraa sitä ovista ja kuitenkin raskaaksi tulemisen " vaara" :) sanotaan olevan aina, ettei ns. varmoja päiviä ole?!

PS. Onko kellään muulla kierto ihan sekaisin? Tikuillako katsotte oviksen? Tuntuu niin hullulta, ett pitää seuraa sitä ovista ja kuitenkin raskaaksi tulemisen " vaara" :) sanotaan olevan aina, ettei ns. varmoja päiviä ole?!

[/quote]

Mulla on koko ikäni ollut kierto mitä sattuu. Tikuilla sain pelkkää tyhjää ilman clomifenia, jonka avulla kierto tasoittui n. 30 päivään ja oviskin siis tuli. Mustakin on tuntunut hullulta tuo raskaaksi tulemisen vaara, kun kaikki päivät olivat (tai siis ovat varmaan edelleen) aina varmoja päiviä. Clomit ja inssi siis tarvittiin tällä kertaa, esikoinen syntyi clomit+pregnyl yhdistelmällä. Ja ehkäisystä alkaa olla aikaa 14 vuotta..



Kiva kuulla Ullrikestakin ja nautinnolla myös minä juttujasi aina odotan ja luen:-)

eikä ne työt tekemällä lopu. Pinkertonin ja Ullriken päivittelyt kuulostaa niin tutuilta. Minusta tuntuu myös ihan jatkuvasti siltä, että päivässä ei vaan ole tarpeeksi tunteja. Pojan synnyttyä tuntuu kuin emme olisi ikinä ajoissa missään. Ennen kiroilin aina ihmisiä, jotka ovat kroonisesti myöhässä. Nyt olen itse samanlainen. On ihme, että yleensä ehdin töihin ajoissa. Ja ne joka aamuiset tappelut pukemisten kanssa ja illalla sama rumba iltapalan, riisumisen ja pesulle menemisen sekä iltasadun ja nukkumisten kanssa. Aina kaikki muu kiinnostaa enemmän kuin se mitä pitäisi tehdä. Olen näiden vuosien aikana noin viisi kertaa vienyt pojan päiväkotiin yöpuvussa, kun ei ole pukeminen kiinnostanut. Haalarin tietysti olen väkisin vääntänyt päälle, kun on ollut kylmä. Se on tehonnut aina vähäksi aikaa. Edellisestä kerrasta on nyt varmaan kohta jo vuosi aikaa. Pakko tehdä mitä tarpeeksi kauan uhkailee, muuten menee sanomisilta kaikki teho. Onko muilla vastaavia kokemuksia?



Ani: aloin muistella menneitä päiväkotikertomustasi lukiessani. Kun vein pojan ekan kerran päiväkotiin, hän oli muutama viikko aikaisemmin täyttänyt vuoden. En muista, että varsinaista tutustumiskäyntiä erikseen olisi ollut. Se oli onneksi lyhyeksi jäänyt hoitorupeama ryhmiksessä, jonka hoitajia en pitänyt oikein pätevinä, nuoria tytönhupakkoja, jotka antoivat ymmärtää, että ei oikein olisi aikaa ylimääräisille tutustujille. Onneksi sain pian paikan toisesta aivan ihanasta ryhmiksestä. No kuitenkin, pari viikkoa meni uutuudenviehätyksen pauloissa. Sit muutamana aamuna poika jäi huutamaan kuin syötävä. Kuuntelin oven takana kyyneleitä pyyhkien, mutta huuto loppui noin kahdessa minuutissa. En osannut isosti huolehtia pikkuiseni pärjäämisestä, kun hän on ihan vauvasta asti ollut yltiösosiaalinen. Nykyäänkin vielä juttelee ihan mitä tahansa ihan kenelle tahansa ja kyselee ummet lammet suunnilleen jokaiselta vastaantulijalta, kun poljemme aamulla päiväkotiin. Nyt hän on pari vuotta ollut jo isossa päiväkodissa, kun se ihana ryhmis joutui muuttamaan aukioloaikojaan siten, että emme olisi ehtineet hakea pojua ajoissa sieltä pois.



Oma napa: tänään on ollut päivän mittaan voimistuva tunne ylimääräisestä möykystä vatsassa. Äsken katsoin Criminal minds ja ihan piti käydä sohvalle pitkälleen, kun möykky painoi vatsassa istuessa. Eihän sen nyt vielä tässä vaiheessa pitäisi niin iso olla!!! Hedelmöittyminen tapahtui melko tasan kolme viikkoa sitten. Hysteerinen odottava äiti tässä maalailee kohdunulkoista raskautta sun muita piruja seinille. Minulla ei ole tuontaivaallisen aavistusta miltä se mahtaa tuntua, mutta tämä tuntuu aika omituiselta tässä vaiheessa. Joitakin viikkoja myöhemmin en ihmettelisi tämmösistä möykkytunnetta.

Nuorimies heräsikin syömään puoli viiden maissa ja sitten virkeenä katseli nukkuvaa iskää ja seurusteltiin tunnin verran. Nyt nukahti imetystyynylle ja mamma on tietysti ihan virkkuna.



Elsamarjalle pitää kommentoida tuosta lähtemisestä ja pukemisesta. Meidän esikoinen oli varmaan 3-4 vuotias kun olin kerran kauppaan lähdössä ja hän oli mukaan tulossa. Talvihaalarin pukeminen ei millään sujunut ja poika keksi jos mitä leikkimistä. Vedin vaan itse takin niskaan ja sanoin, että tämä äiti lähtee nyt kauppaan ja jätin pojan eteiseen huutamaan. Iskä tietysti oli juniorin kanssa kotona, että ei hän yksin jäänyt, mutta se oli sellainen opetus hänelle, ettei enää koskaan sen jälkeen vitkutellut kun oltiin lähtöä tekemässä. Meillä pojat on oppineet sen, että tässä talossa ei turhaan " kiristetä tai uhkailla" pelikielloilla tai muilla sanktioilla vaan ne oikeesti tulee jos säännöistä ei pidetä kiinni. Ei meidän elämästä olisi tullut mitään kahden vilkkaan pojan kanssa ellei olisi tiukkoja rajoja pistetty heille. Rajat on rakkautta, se palkitsee myöhemminkin, en mitenkään kehu, mutta meillä on nyt kiltit ja rehelliset teinipojat, joiden kanssa ei suurempia ongelmia ole. Ja myös se avoimuus on säilynyt, kaikki ihastumiset ja rakastumisetkin vanhempi kertoo meille.



Vielä noista aikatauluista ja myöhästymisistä. Pikkumiehen tulon jälkeen on kyllä saanut aikatauluille heittää hyvästit. Enää ei lähteminen ole sitä, että sanoo " pojat autoon, nyt mennään!" Viime lauantainakin kun lähdettiin isoille pojille kouluvaatteita ostamaan, kului lähtemiseen aikaa toista tuntia! Piti vaihtaa kakkavaippa ja sitten olikin jo nälkä jne.

Mutta olenkin ottanut nyt sen elämänasenteen, että minulla ei ole kiire mihinkään ja meillä saa olla kotikin vaikka kuinka sekaisin mennään ihanan pienen hevimiehen ehtojen mukaan.



Pietun mustikkasaaliille on tosi kade!!! Haluan metsään! Ei ihan viitsi viedä vauvaa itikoiden ja paarmojen ruoaksi, pitää katsoa jos lauantaina ehtisi metsässä pyörähtää jos iskä jäisi pojan kanssa, ellei sitten iskä lähde mustikoita hakemaan. Kyllähän sullakin on vaan nuo viikot vierähtäny, ei enää kauaa mene kun olet jo äitiyslomalla. Ja masukin on jo laskenut, mullahan oli ja maha tosi aikaisessa vaiheessa alhaalla ja se kyllä hidastaa liikkumista. Sen takia niitä supistuksiakin oli paljon ja sitä liikkumista piti rajoittaa. Lepoa vaan! Tuo isompien lasten kanssa yhdessä odottaminen on ihanaa ja tytöt varmaan ottaa vauvan tulon vielä ihan eri tavalla kuin pojat.



Emmille ja Tiinulle terkkuja! Ihana Emmi, kun kiukuttelet miehellesi, hyvä se on välillä päästellä höyryjä vaikkei toinen aina olisikaan ihan kartalla, että mistä tuulee :-))) Ja pieni päivänsäde oppii uusia juttuja päivittäin, on se ihanaa. Vaikka itse haluaisinkin, että pikkuvauva vaihe kestäisi vähän pidempään....



Kiva kuulla Sonjaemmastakin. Täällä on vähän samaa, ettei noita vauvallisia kavereita omassa ystäväpiirissä enää ole. Saas nähdä käykö pitkä syksy kuinka yksinäiseksi kun pojat on koulussa ja kaikki kaverit duunissa... Kyllähän tällä alueella kotiäitejä on, mutta ovat aika nuoria, jotenkin tuntuu, että tällä iällä on omat arvot ja intressit niin erilaiset etten varmaan oikein sovi siihen joukkoon.



Ankkikselle pahoittelut! Tää vauvan yrittäminen on vähän kuin lottoaminen, muistan kun yks pappa aina sanoi, että maanantaina kun kupongin jättää sitä on lottoarvontaan saakka lottovoittoja, arvonnan jälkeen tulee pettymys jonka taas maanantain uusi lottoaminen saa unohtamaan. Tärppionnea seuraavaan kierrokseen, nyt kyllä alkais olla jo sun vuoro saada se jättipotti!!!



Ani, oot kyllä ja aika ihku. Näin jo sieluni silmin sut siellä puskissa vaklaamassa ja pikkuneidin keinumassa.



Ullrike, toivottavasti sait eilen ;-) Jos, niin toivotaan sitä toivoyunlaista tulostakin vielä!!!



Kaikille aurinloista ja lämmintä viikonloppua. Lähden valmistautumaan vkonlppu rumbaan, on tulossa pitkänmatkalaisia vauvaa katsomaan, jos häätäis isommat villakoirat nurkista pois...



-valtsu-

lukihäröt :-)



Hevimies tuli rintaa imemään ;-), niin ei oikein vasemman käden yksisormijärjestelmä toiminut...



-valtsu-

todennäköisempää kuin loton päävoiton voittaminen.

Nyt on sitten taas ultrattu ja lääkkeet haettu ja vihoviimeinen inssikierros korkataan tänään piikillä vatsaläskien uumeniin.



Meidän pikkuäijälle ei pätkääkään tehoa jättämisuhkaukset, se vaan sanoo, että mä jään sitten yksin kotiin ja ulkona se ei ole moksiskaan vaikka kuinka kauas lähtisi. Ruokakaupassa se häipyy aina omille teilleen, kerran se ensin erittäin omatoimisesti täytti irtokarkkipussin ja tuli sitten etsisekelemään mua.

Täällä nautitaan kesästä taas kun se sitten tännekkin vielä tuli takaisin:)



Ullrike sinua olen ajatellutkin minne olet kadonnut, onneksi et minnekkään:) Jotenkin myötäelän kanssasi viimeisiä rutistuksia vaikka voihan miehesi vielä kääntää kelkkansa yrittämisen suhteen. Voin hyvin kuvitella mitä minulla on edessä. Tässä taanoin taas vihjasin (kun mies on jo myymässä Pojun tavaroita kun ei tarvitse niitä enää) että jos sitä toista niin olisi jo kaikki tavaratkin hankittuna, ei kyllä kovin innoissaan ollut. Ilmeisesti traumat Pojun yö ja päivä huudoista silloin alussa on vielä niin tuoreessa muistissa. Mehän nukuttiin Pojun kanssa makarissa ja mies toisessa huoneessa, et sellasta meillä.



On se kumma kun ajattelee kaiken olevan nyt reilassaa tuon Pojun nukkumisen suhteen niin sit lyö takapakkia. Sympatiat sinne Emmille. Meillä on Poju nukkunut nyt muutaman yön erittäin huonosti, heräillyt monesti ja se mitä ei yleensä tee vaikka herääkin niin itkeskelemään on alkanut. Pojua ei saa rauhoitettua muulla kuin tissillä. Eli tissiä käytetään tässä tapauksessa muuhun kuin syömiseen. Poju pitää tissiä suussa ja välillä käyttää ikenillä ihan väkivaltaa koska niin kovasti sattuu. Lie hampaita tulossa, en ole ainakaan huomannut olen yrittänyt katsoa.



No tällaista se on lasten kanssa, mutta on ne niin ihania:)



Lämmintä ja aurinkoista viikonloppua kaikille kultaisille kamuille!



T:Teti

Tosin nelijalkaisia, pieniä kollinalkuja. Varattiin ne jo kesäkuussa löytöeläintalosta. Nyt ne olivat vihdoin luovutuskokoisia. Ihania pieniä rääpäleitä. Toinen perusti kodin miehen kaulaan. Toinen säntäilee leluhiirien perässä hullun lailla. Se miehen kaulassa roikkuva on ihan tasaisen teräksenharmaa, samanvärinen kuin venäjänsininen rotukissa. Säntäilijä on punainen, tummempia punaisia raitoja vaaleammalla punaisella pohjalla. Meidän 20-v metusalem pääsi kissojen taivaaseen vajaa kaksi vuotta sitten. Siitä asti ollaan oltu kissattomia tähän päivään asti.



Soitin tänään neuvolaan ja sain pika-ajan maanantaille. Sen verran vaivaa tämä möykkytunne vatsassa, että haluan varmistuksen, jos olenkin ollut raskaana jo kauemmin, ja täti teki ylimääräisen vierailun hedelmöittymisen jälkeen. Jos tärppäys olisi tapahtunut kolme viikkoa sitten, kuten alunperin oletin, ei vatsan pitäisi tuntua näin " täydeltä" .



Nyt sitten eletään viikonloppu jännityksessä...

tänne! Saatan ensi viikolla " kadota" joksikin aikaa tai ainakin kirjoittelu vähenee. Ne appivanhemmat nyt sitten tulee keskiviikkona. Jännittää aikalailla, kun on tämä kielitaidottomuus puolin ja toisin (tai mulla on kieliä, muttei sitä oikeeta..), erilaiset tavat ja tottumukset jne jne. Mies jo ilmoitti, että pitää digiboxi siirtää pojan huoneseen, kun vanhemmat haluu kattoa lautaskanavia. Kiva. Pelkään, että joudun olemaan vieras omassa kodissani, kun vanhempien tahto ja toivomukset ovat miehelle laki. Tulen sitten tänne avautumaan, jos oikein alkaa vituttaa. Tietsikka on vaan siinä huoneessa, missä appiporukat nukkuu..Niin ja tietysti hirvittää se, että anoppi puuttuu kauheesti mun vauvan hoitoon..

Täällä sitä ollaan .. Sain eilen jonkun helkutin vatsa pöpön ja olin todella kipeä illalla ja yölläkin. Tiinu heräsi syömään klo.24 kuten aina, mutta päästeli sellaisia paukkuja, että heräsi niihin oikein kunnolla ja alkoi itkemään (harvinaista) yleensä ei meillä ole vauva yöllä itkenyt, mutta viime yönä itkeskeli n. 1.5h ajan ja lopulta kun kello oli jo yli yhden niin laitettiin tyttö meidän sänkyyn ja tissi suuhun ja ' about' 2 minsaa ja tyttö oli unessa :-)) Sitten oli ihan normaali ruokailu klo. 04.30 ja taas nukkua porotettiin klo. 9 .. Mutta oma olo aika kankea, kun vatsa edelleen sellainen ' omituinen' mieskin heitti ' vitsin' yöllä, taidat olla raskaana(en voi olla)



Oiskohan meidän tytölle tulossa hampaita, jos vaikka niitä itkeskeli, tai jos masu kuitenkin oli kipeä (?) annettiin eilen 80ml velliä porkkana/perunaa, joten josko masu heti reagoi isompaan annokseen. Oli miten oli niin tänään kuitenkin on tyttö oma itsensä.



Ullrike ihanaa että olet palannut takaisin !!! Kiitos mukavasta kirjoituksesta. Kirjoitit niin ihanasti elokuusta(naisellisin kuukausi) ja tuosta pippurin huurunenusta, että saisi laittaa jääpiikit .. :-)) Onnea siimahännille, että löytäisivät tiensä oikeaan osoitteeseen. Kurjaa jos yritys loppuu tähän. Toivon, että miehesi vielä jatkaisi ' sopimusta' Teilläkin oli varmasti mukava loma, ja itse olen ollut kova ' kalamies' silloin joskus ennen, mutta nykyinen mies ei kalastele joten en sitten yksinkään viitsi lähteä kalaan, kun maalla olemme.



Ani hienoa, että menit vaklaamaan pikkuista, nyt ainakin tiedät, että hän itkee, kun sinä olet lähdössä pois. On se varmasti hurjaa ja kurjaa, kun joutuu omansa sinne jättämään. Itse olen kovasti suunnitellut, että olen kotona ns. kotona(keikkaillen välillä) aina syksyyn 2008, mutta siihenhän vaikuttaa moni asia kuten yhden niistä mainitakseni-raha-



Teti koita edetä hitaasti mutta varmasti miehesi pään käännytyksen kanssa. Onhan se aikamoinen elämänmuutos saada vauva melkein nelikymppisenä ja ESIKKO. Kyllä siinä menee koko elämä ihan uusiksi ja se saattaa olla aikamoinen elämänmuutos ja raskaskin sellainen. Mutta tsemiä myös sinne !!!



Senniina ' onnea vain' appivanhempien ensi tapaamiseen !!! Meilläkin mies ' kunnioittaa' ja välillä tuntuu että ajatteleekin enemmän vanhempiaan kuin esim.mua. Ja kun olemme miehen kotona niin silloin sen parhaiten aistii. Hänen äitinsä on pyhä, hänestä ei saa sanoa mitään, ei arvostella, ei moittia tmv. Itse en haluaisi hänen äitiään kotiini vaikka hän ihan ystävällinen onkin, mutta LIIAN tunkeileva, eli haluaa tehdä kaiken ja YKSIN. Muistan, että pesin vaatteitani siellä ollessamme ja olin lähdössä viemään narulle kuivumaan, kun mieheni äiti tuli kylppäriin ja nappasi vaatekorin käteensä, ja minä tietysti nappasin toisesta päästä kiinni ja sanoin, että minä vien ne narulle, ja hän sanoi, että hän vie, no siinä sitten kiskottiin koria, kunnes mieheni tuli ja sanoi äidilleen, anna toisen tehdä omat juttunsa itse, ja äiti meni hieman hämilleen ja noloksikin ja suuttui, mutta en minäkään luovuttanut. Koita jaksaa senniina, koska hehän ovat vain käymässä, anna heidän hössöttää Meralin kanssa, mutta pidä rajat, eli se on sinun ja miehesi koti, he ovat vierasilla, ja Meral on sinun tyttäresi. Miestemme(ainakin omani) kotimaassa anopeilla on suuri valta poikiensa elämässä ja siksi siellä on yleensä hirmu riidat anoppien ja miniöiden kesken.



No niin josko lähdettäisiin ulos vaunuttelemaan ja kaupassa käymään. Tänään en mene kuntosalille, pidän taukoa huomiseen, jos olo olisi parempi.



t. emmi ja tiinu *tasan 4kk*

Ilmoitusluontoinen asia :-))



Eilen neljän kuukauden kunniaksi tiinu sitten ' hokasi' että täytyy kierähtää selältä vatsalleen, ja voi että oli itsekin onnellinen :-))

Me hurrattiin vieressä .. Ja nyt aamulla sitten tajusi senkin, että masulta pääsee takaisin selälleen, että sellaisia uutisia ..



Tiinu on kierähtänyt muutamia viikkoja sitten selältä masulleen, mutta meitin sängyssä, joten siinä oli paljon helppotavia asioita kuten sängyn joustavuus, joten niitä kertoja en laske ns. ekaksi kerraksi, nyt Nti on todella mukana koko kierähtämisjutussa ...



Minä se täällä olen tutkaillut asuntoja, .. ja nyt salille hieman kuntoilemaan ja sitten miehen ja tiinuskan kera pelaamaan mini-golfia ..siinähän sitä kunto kohenee ja mieli virkistyy. Tehtiin eilen super pitkä kävelylenkki ainakin 6-7km yhteen suuntaan ja samat takaisin ja sen jälkeen vielä kauppaan ostoksille, ja voitte arvata olin aivan sippi, ja naama tietty auringosta punainen. Ja illalla paistelin ' kuhaa' olipas hyvää uusien perunoiden kera ja avomaakurkkujen mitä oli sellaisessa kermaviili/chilI/mauste seoksessa muhimassa, ja tillikastike kalalle NAM



Palailen myöhemmin linjoille- missä te kaikki muuten olette ?? Nauttimassa ihanasta elokuun auringostako ? t. emmi ja tiinu

on ilmotusluontoista asiaa. Pesiskausi on avattu. Vielä se pesäkin sieltä löytyi ja suht kondiksessa jopa;-)

Senniinalla se sitten tuli ihan kunnari jo ekalla pesismatsilla ;) Hieno homma, kyllä se siitä sitten taas lähtee liikkeelle koko superpesissarja :)))



Emmi: Vai on tiinu löytänyt oman kehonsa kääntymisen merkeissä :) Se on vain pieni hetki kun hän tajuaa että KIERIMÄLLÄHÄN pääsee liikkumaan. Ja massupöpösi taisi mennä nopsaan ohi, hyvä ettei ollut mitään pidempiaikaista.



Elsamarja on saanut mirrejä taloon, ihania ovat kissanpennut :) Ja se muuten voi ollakin totta, että olet raskaudessa pidemmällä.. tätsy on voinut käydä vaan vähän huijaamassa. Se " möykkytunne" voi ihan hyvin tarkoittaa sitä. Tulen huomenna lukemaan kuulumisesi :))



Teti: pojun yöheräilyt voivat olla juuri mainitsemaasi hampaiden tuloa. Oletko kokeillut suppoa? Jos se rauhoittaa unen, niin silloin hänellä on ollut kipuja. Jaksuja!!



Ankkis: tsemppiä ja paljon onnea tälle kierrolle!!!! Jospa se toukovauva teille tulisi :))) Toivon sydämeni pohjasta niin käyvän!!!



Oma olo on muuttumaton, eli tätsy ei ole vielä tullut, eikä ole tullut tuhrukaan (tulee yleensä päivää ennen madamea). MUTTA aivan kaamee hedari on ollut koko päivän, eli se kertoo että madame on huomenna täällä. JOS testaukseen asti " pitää" mennä niin tiistaina korkeintaan testaan. Huomenna pitäisi viedä pikkulikka taas hoitoon. Saas nähdä miten käy viikonlopun jälkeen kun sai olla kotona pari päivää.



Huomisiin siis!!

ANI

niin, ja senniinalle ' onnittelut' pelikauden avaamisesta !!! Kyllä se ' pesä' siellä on ja pysyy, mutta tietenkin raskauden/synnytyksen jälkeen kaikki on vähän niinkuin uutta :-))



Täällä masu nyt ok, taisi olla vain jokin pöpö(?) Olisipa sellainen kasvava yhdeksän kuukauden pöpö. t. emmi

Siis oikeesti, miten nämä päivät menevät niin, ettei tahdo keretä konetta avata. Tänään on tosin ollut niin mahtava sää, että ollaan touhuttu ulkona koko päivä. Ja vielä päivän kruunasi kesäteatteriesitys, johon mentiin koko perheen voimin, nuorimmaisen ensimmäistä kertaa. Kovasti kaikki tykkäsi, noh, ehkä minä nyt en niin hirveesti, olen itsekin aikanaan ollut touhussa mukana ja juoni oli juuri niin kesäteatterimainen että. Tärkeintä kuitenkin oli että lapsilla oli kivaa.



Hurraan täällä Emmin Tiinulle kierähtämisen kunniaksi. Avaa pikkuiselle aivan uuden maailman kun pääsee katsomaan vähän toisestakin ' kulmasta'



Senniinan pelikauden avauksellekin voisi vähän hihkaista. Oikeasti se on ainakin itselleni ollut aina vähän jännityksen paikka ja hiukkasen outoakin, mutta siitähän tuo taas tutuksi tulee. Tsemppiä appivanhempiesi vierailuun.



Anille peukutan ihan tosissani täällä peukalot puuduksissa, olisipa siellä matkalainen kyydissä.

Muistan oman nuorimmaiseni kanssa hoitoonviemisestä sen, että hän muuten ihan hyvin sopeutui porukkaan, mutta ensimmäiseen pariin kuukauteen ei koskenutkaan ruokaansa. Sillä tavoin esitti vastalauseen koko puuhaan. Sitten kun viimein otti ensimmäisen kerran lusikalla lautaselta ja suuhun asti, sain töihin tekstiviestin, oli hoitajakin sen verran innoissaan edistyksestä.

Protesti se on pienikin sellainen.



Mukavaa Ullrike että kävit kirjoittelemassa. Toivon sydämestäni että ensinnäkin kellistit miehesi onnistuneesti silloin kuin oli sen aika ja että pääsette yhteisymmärrykseen vauvayrityksen jatkamisesta jos siihen on vielä tarvetta. Minä odotan ja peukutan kuitenkin vielä tämän kierron puolesta.



Ankkikselle jaksamisia inssikiertoon ja ennenkaikkea toivottua TULOSTA :)



Nyt on mentävä iltatoimiin että jaksaa aamulla töihin. Mukavaa viikonalkua jo nyt, sitä kun ei taas tiedä milloin seuraavan kerran onnistun karkaamaan nettiin.



-minea-