Kamalaa, päiväkodinjohtaja sai minut puhelimessa itkemään :-(

Suosittelen lämpimästi kaikille.



Suurin osa kaksivuotiasta varmasti on niitä, joille kodin virikkeet riittävät, mutta on olemassa myös niitä, joille elämä on helpompaa, kun saa jatkaa hoitopaikassa vauvan synnyttyä.



Esikoiseni oli näitä jälkimmäisiä. Hän on hyvin aktiivinen, sensitiivinen, uusia asioita positiivisesti lähestyvä, nopea sopeutuja, rytmillinen (siis vuorokausirytmi säännöllinen) ja lisäksi hänellä on ollut vauvasta asti pitkä muisti. Hänelle oli selkeästi parempi jatkaa osa-aikahoidossa pikkusisaruksen synnyttyä (ikäero 1v11kk). Sen ikäisenä ei päässyt vielä kerhoon ilman äitiä (joka oli muuten aivan poikki, kun vastasyntynyt allergiavauva huusi suurimman osan öistä) eikä äiti tosiaankaan jaksanut päivisinkään juuri minnekään mennä vauvan ongelmista johtuen. Esikko osoitti kotipäivinäänkin kyllästymisen merkkejä ja suuntasi suunnattoman aktiivisuutensa kaikkeen vähemmän mieltäylentävään touhuun, kun äidistä ei ollut leikkikaveriksi.

Vasta kun pikkusisko alkoi olla vuoden ikäinen ja hänestä oli leikkiseuraa niin isosisko halusi jäädä pois hoidosta. Silloin hän jäikin kotihoitoon.



Sen sijaan kuopukseni (tyttöjen pikkuveli) on nyt kaksivuotiaanakin sellainen persoonallisuus, että olen suosiolla kotiäitina vielä viimeisenkin vuoden. Luulen, että päiväkotiin sopeutumisessa tulee olemaan ongelmia kolmevuotiaanakin. Hän on hidas sopeutuja, matala aktiivisuustasoltaan, vetäytyvä ja hyvin läheisyydenkipeä. Lähes täysin esikomme vastakohta. Ei todellakaan mikään tarhalapsi eikä kaipaa juuri kotipihaa ja kodin leluja kummempia virikkeitä vieläkään. Ei ota juurikaan kontaktia edes pihan lapsiin (siskojen kanssa leikkii mielellään), vaikka pihan lapsia näkee usein eli ovat kuitenkin varsin tuttuja. Esikoisemme samassa iässä haki kaikista alle kouluikäisistä kaveria ihan milloin vain ja missä vain. Päiväkodissakin leikki silloin kaksivuotiaana enimmäkseen viisivuotiaiden kanssa, jotka olivat kuulemma innoissaan kun saivat " pikkusiskon" leikkeihinsä mukaan.



Että kyllä se ihan lapsen temperamentista ja kodin olosuhteista riippuu tarvitseeko kaksivuotias päiväkotia vai ei.

3 kuukaudeksi hoitoon. Miksette palkanneet kotiin hoitajaa tuoksi ajaksi?

koska halusivat että lapsi oppii sosiaaliseksi. ANNA MUN KAIKKI KESTÄÄ! Ja mikä oli saldo: alituiseen kiukutteleva lapsi kotona, joka tyrannisoi myös muita lapsia. Ja tämäkö sitten lapsen parhaaksi?



Tuossa pieni ajatusvinkki, että asia voi mennä myös näin. Vanhemmat elävät siinä kuvitelmassa, että tarhassa oppii sosiaalisemmaksi kuin kotona ja kerhoissa. Ja että lapsi on onnellinen kun pääsee tarhaan. En ihan sanoisi näin, jos tarhasta saapuu kotiin väsynyt ja kiukutteleva lapsi.

Aikoinani olin juuri synnyttänyt, kun menin erään yhdistyksen kokoukseen. Kokouksessa ihmeteltiin, miksi en ottanut alle kaksiviikkoistani mukaan, kun he olisivat halunneet nähdä myös vauvan. Kun sanoin, että aina varoitellaan, että alle kaksiviikkoista ei saa viedä ulos, niin sielläpä sanottiin, että ei se nyt niin tarkkaa tarvitse olla. Kaikki kokouksen osanottajat olivat itsekin äitejä ja luotan siihen, että he tiesivät, mistä puhuivat.



Niin ja jos kerran isovanhempiesi koti on kohtuullisen kokoinen tai siellä asuu muitakin sukulaisia, niin voittehan te vaikka välillä vauvan kanssa matkustaa isän ja isovanhempien luo.



Minun vauvani ovat olleet junassa aina siitä lähtien, kun ovat olleet kolmeviikkoisia. Junassa yhden vauvan kanssa on helppo matkustaa. Sen sijaan, kun oli yksi vauva ja isompi lapsi mukana, niin sekin toimi, vaikka ei enää ollutkaan niin helppoa.

Ja sitten vittuillaan aivan suoraan. Esim kaverillani oli 5v tyttö päiväkodissa 2 päivää viikossa kun äiti oli kotona vauvan kanssa. Sai melkoista pottuilua osakseen " äiti menee nyt sitten kotiin nukkumaan vauvan kanssa, on se helppoo kun nykyään voi hoidatuttaa lapsensa muualla jos ei itseä kiinnosta" tuollaista puhui siis tytölle.

tämä virikelapsivouhkaus.

Se, joka tässä menettää eniten on äiti.

Hän menettää lapsensa ainutlaatuisen lapsuuden viedessään 2 vuotiaan hoitoon. Sitä sitten surraan siinä vaiheessa kun lapset on aikuisia.

Aika moni eläkkeellä oleva nainen suree sitä, että ei ollut enempää lasten kanssa. En ole kuullut kenenkään vielä surevan sitä, että olispa lapset olleet hoidossa enemmän.



Mutta ehkä tämä uusi sukupolvi on erilainen. He itkevät vanhoina sitä, että joutuivat sen vauvankin hoitamaan itse kun olisi niin kiva ollut olla äitiyslomalla pois töistä kun joku muu olis hoitanut lapset.

Kolmesta vuodesta ylöspäin. T. tarhantäti

Kyllä ne lapset sopeutuu. Ainakin jos eivät tiedä paremmasta. Mutta sopeutuuko äiti? Pystyykö äiti elämään asian kanssa myöhemmin, kun miettii kuinka hoiti vain toista lasta kotona? Minulla ainakin tulisi kauhea olo. Tai niin luulen. Siksi hoidan lapseni kotona mahdollisimman pitkään, että voin ainakin myöhemmin olla ylpeä siitä että olen itse kasvattanut lapseni. Lapsuusaikaa ei saa myöhemmin takaisin!

en hoitanut lapsia siksi kotona, että voisin olla aiheesta ylpeä.

Hoisin heidät kotona siksi, että olen heidät synnyttänyt ja he ovat meidän lapsia. Lapsuus on niin lyhyt aika ja sitä aikaa ei saa takaisin. Nautin siitä perhe-elämästä kun elimme perheenä, eikä siivuajattelua. Eli siis, nyt siivu esikoiselle, nyt siivu vauvalle ja nyt laatuaikaa miehelle.

Elimme ihanaa ja täyttä elämää pienten lasten kanssa perheenä. Sain siitä ajasta itselleni valtavasti voimavaroja ja nyt vanhemmat lapset ovat sanoneet, että heillä oli ihana lapsuus.

Vierailija:

3 kuukaudeksi hoitoon. Miksette palkanneet kotiin hoitajaa tuoksi ajaksi?

Ei löytynyt hoitajaa. Yritimme 2 kk tuloksetta löytää hoitajan. Tietysti olisimme ottaneet hoitajan, jos sellainen olisi löytynyt.

Ap

" ainoa järkevä viesti tässä ketjussa"

Meillä ainakin tarvii, äidin tai isin leikit ei oo enää niitä kiinnostavampia, vaan poika piristyy paremmin kun saa kaverin. Jonkun joka on samalla tasolla itsensä kanssa.

Onneksi pojalla on samanikäinen serkkupoika, jonka kanssa leikkivät monesti viikossa yhdessä.



Ei oo mitenkään sanottua ettei noin " pieni" tarvi kaveria.

Mielikuvitushan kehittyy kuitenkin ja kyllä ne huomaa koska isi ja äiti jää pois kyydistä, eli ei tajua enää lasten leikkejä.



Ja kun meillä kyllästytään leikkimään vanhempien kanssa, niin sitä raivoa ei kuuntele kukaan, joten ei auta muu kuin kiikuttaa siskolle tai sisko kiikuttaa pojan meille, että leikitään yhdessä.

Hoidin esikoista 3 vuotta kotona ja lähdin sitten töihin, hän ehti olla perhepäivähoidossa vuoden ja sitten jäin kotiin äitiyslomalle kesäkuussa. Varasin päiväkodista syksylle paikan kahtena päivänä viikossa osahoitoa, koska lapsi oli tottunut olemaan kavereidensa kanssa ja kaipasi heitä. (Kaverit siirtyivät myös päiväkotiin 4-vuotiaina). Ehdotin itse kahta 4 tunnin päivää, mutta päiväkodilta toivoivat kolmea 4 tunnin päivää, koska väli olisi liian pitkä muuten käynneillä ja lapsi jäisi toiminnasta jälkeen. Vauva syntyi heinäkuussa ja syyskuussa aloitimme osahoidon. Lapsi sairasti koko ajan ja joulukuussa sai vakavan infektion, mikä tarttui vauvaankin. Vauva sai bronkioliitin ja korvatulehduksen sekä laryngiitin yhtäaikaa 4 kk:n ikäisenä ja oli sairaalahoidossa 9 vrk. Vanhempi söi kaksi ab-kuuria että tokeni taudistaan.



Sanoin päiväkodille että nyt pidämme talven yli taukoa viriketoiminnasta, koska lapsi on kuitenkin vain koko ajan sairaana.



Keväällä lapsi ei sitten enää mahtunutkaan päiväkodille. Varasin seuraavalle syksylle samalla tavalla hoitopäiviä, mutta nyt vain kaksi. (seurakuntakerto lisänä yhtenä päivänä), lapsi tässä vaiheessa 5 ja kovassa kaverintuskassa. Syksy oli samanlainen sairastamisineen kuin edellinenkin, keväällä lapsessa todettiin astma ja hän sai säännöllisen lääkityksen.



Lähdin sitten töihin kun vanhempi lähti eskariin ja nuorempi sinne päiväkodille 2-vuotiaana. Tästä on nyt vuosi aikaa ja se vuosi on ollut ihan kamalaa aikaa. Nuorempi joutui korvatulehduskierteeseen ja sairasti joulukuusta toukokuulle korviaan ja vanhempi sairasti samaan aikaan poskiontelotulehduksia. On ollut oksennustautia, minkä vuoksi kuopus oli tiputuksessa sairaalassa, laryngiitti ties kuinka monta kertaa, silmätulehduksia jne.



Niin että jos nyt olisin yhtään viisaampi, niin pitäisi lapset visusti kotona, noin pieni kun 2-vuotias kerää kaikki taudit itselleen, päiväkodit on bakteerirysiä.



Onneksi pystyn pitämään tänä kesänä kahden kk:n loman ja lapset saavat olla kotona, nuorempi on ollut aivan onnessaan kun on rauhallista kotieloa, hän on muistellut päiväkodista lähinnä kiusaamistilanteita. Vanhemmalla pidetään kaverisuhteita muuten yllä, hän ei enää päiväkotiin menekään, kun aloittaa koulun.

Hassua, kuinka kovin mustavalkoisia ihmiset ovat. Kyse siis oli aloituksessani siitä että



- esikoiseni saisi MAHDOLLISUUDEN jatkaa päivähoidossa muutamana päivänä kuukaudessa



- kuukaudessa on 30 päivää ja porukka paasaa täällä että " miksei ihmiset hoida lapsiaan kotona" !! Häh? Siis edelleen: mietin, että lapsi pääsisi MUUTAMANA PÄIVÄNÄ KUUSSA tutuksi jo kokemaansa päiväkotiin. Eli olisi melkein koko ajan kotona.



- Joku kysyi, että miten käy sisarussuhteen muodostumiselle, jos toinen tarhassa ja toinen kotona. En tiedä, koska en ollut ajatellut sitä esikoistani edelleenkään siellä tarhassa hoidattaa, vaan KOTONA, josta sitten silloin tällöin pääsisi HALUTESSAAN sinne päiväkotiin.



Gsus. Onko se niin paljon pyydetty, että ennen vastaamista LUKISI sen tekstin, mihin on vastaamassa?



No niin, toistan, että aion pitää osapäivähoitopaikan varmuuden vuoksi vuoden loppuun voimassa. Sitten ainakin tiedän, mikä järjestely on meille paras.



Ap

kävisi jos maksaisit siitä sen oikean taksan eli n. 2000euroa kuussa, etkä vain muutamaa kymmentä hikistä euroa.

toki 2-vuotiaskin voi tarvita kavereita. Lapset kehittyy eri tahtiin. Meidänkin 2.5-vuotias alkaa nyt olla siinä vaiheessa, että rupeaa kyselemään kavereita ja nauttii suunnattomasti, jos hiekkalaatikolle tulee kaveri. Mutta mutta! Siihen ei tarvita tarhaa. Meidän poika tulee onnelliseksi, jos kutsutaan kaveriperhe aamuksi meille leikkimään, tai mennään iltapäivällä mummolaan missä on taas uusia leluja ja eri viihdyttäjä. Joka aamu ollaan puistossa, missä kavereita riittää. Kyllä 2-vuotiaankin on hyvä jo alkaa harjoitella leikkimistä muiden lasten kanssa, mutta siihen ei suinkaan tarvita päiväkotia. Päiväkoti on paljon muutakin kuin leikkiä!

Muutamana päivänä kuussa on ihan hölmöä lapsen kannalta! Ei hän pääse niihin leikkeihin mukaan, eikä ne kaverisuhteet pysy yllä, jos hän siellä piipahtelee muutamana päivänä kuukaudessa.



Ja koko tuo ajatus, että 2-vuotias halutessaan piipahtelee noukkimaan virikkeitä on naurettava!



Pakko kyllä ihmetellä, etkö tajua lapsen kehityksestä yhtään mitään! Tai se pedagogisesti koulutettu miehesi?





Paljon järkevämpää on käydä siellä lähipuistossa säännöllisesti. Siellä on kuitenkin samoja lapsia koko ajan ja heistä varmasti osa jatkaa myös paikallisiin kerhoihin ja heitä on samassa koulussakin jne.



Keskustassa - jos siis puhut Helsingistä - on myös todella hyvin toimivia puistotätejä.

Paljon helpompaa on panna esikoinen isänsä matkaan aamulla ja heittäytyä katsomaan sonnennon perhettä ja imettää välillä. Tekaisee ruoan ja syöttää vauvan ja taas lepäilee. Isä tuo esikoisen sitten illalla kotiin.

Jos esikoinen on kotona, ei voi lojua av:lla vaan pitää pukea se ja vauva ja lähteä ulos. Seisoa siellä puistossa typerien mammojen kanssa ja tulla kotiin ja riisua kummatkin ja tehdä esikoiselle ruokaa.

Koko päivä menee työn touhussa, eikä ehdi katella telkkaa ja lueskella ihania kirjoja.

Parempi se on, että sitä ulkoilua vahtii koulutuksen käynyt lastentarhanopettaja.

Ei kaupunkia tarvitse ajatella tässä asiassa. Ei kaupinkikaan ajatellut sulkiessaan molempien lasteni päivökodit, niin että 2:n päiväkodin kaikki lapset joutuivat hankkimaan uudet joitopaikat uusine aikuisineen.



Ja arvatkaas mitä, nyt 1 vuotta myöhemmin toisen suoljetun päiväkodin tiloihin on kaupunki avannut -yllätys, yllätys- ryhmäperhepäiväkodin.



Ja Ap, todella moni täällä niin sanotusti kotona lapsiaan hoitava äiti vie isomman sisaruksen tai molemmatkin joka päivä klo 9-12 puistotädille hoidettavaksi, niin että ihan hyvillä mielin voin pitää 2-vuotiastasi 15 h/vko päiväkodissa. Ajattele, että pk:ssa niillä tädeillä on sentään jonkinlainen koulutus hoitaa lastasi ja seillä noudatetaan varhaiskasvatussuunnitelmaa.

Lapsi ei pääse osallistumaan projekteihin ym. toimintoihin kokonaisvaltaisesti, vaan saan osan jostain jutusta jolloin koko toiminta on pedagogisesti ajateltuna hyvin sirpalemaista eikä näin ollen kannattavaa. Myöskään kunnon kaverisuhteita ei pääse muodostumaan, jos lapsi noin harvoin käy tarhassa (tosin ei niitä 2-vuotiaalla muodostu kuitenkaan). Järkevintä olisi viedä 3krt/vko kokopäiväisesti hoitoon tai sitten pitää kokonaan kotona. Sanon tämän omasta ammattinäkemyksestäni. Kuulostaa kieltämättä ihanteelliselta, että lapsen ei tarvitsisi olla hoidossa kuin muutamana päivänä kuussa, mutta oikeasti siitä ei ole hyötyä. Enemmän haittaa, kun tosiaan on kunnallekin kallista! Jos ap haluat lapsellesi parina päivänä viikossa hoitoa, hae kunnallista kerhopaikkaa (pääsee jo kaksivuotiaasta joissain kunnissa) tai keksitte itse pariksi viikoksi leikkitoiminnan jossain muualla kuin kotona.