Onko synnytys oikeasti niin hirveää kipua ettei sitä kestä?

Ilman puudutteita olen synnyttänyt ja kyllähän se avautumiskipu oli hirveää. Pakko vaan kestää, kun ei muuta mahdollisuutta ole.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiskeho on luotu kestämään. Luota siihen. 

Ota kipulääkkeet, mitä tarjotaan. 

Kipu lakkaa heti synnytyksen jälkeen. Sillä tiedolla jaksat vaikeimmat vaiheet. 

Eihän se lakkaa. Alapää on murskana, siihen sattuu. Kohtu supistelee eikä tiedä että vaiva syntyi jo. Jälkisupistukset oli ainakin minulla kolmannen lapsen syntymän jälkeen kovemmat kuin synnytyssupistukset. Panadolia vain antoivat, imetyksen takia ei mitään muuta kipulääkettä, vaikka valvoin yöt. Välillä kävelin käytävää pitkin saadakseni supistukset laantumaan ja hengitys muuttui puuskutukseksi kuin ponnistusvaiheessa. Mukaan kannattaa muuten ottaa kotoa oikein pehmeä tyyny, jolla pystyy istumaan, jos on paljon repeytymiä ja tikkejä.

Ei, synnytin sektiolla. Epiduraalipiikki auttoi enkä tuntenut kipua. Muuten synnytys toki pelotti ja etukäteen vuosin vertakin mutta kaikki meni hyvin.

Ei ole! 

T: kahden lapsen äiti

No, itselläni on joka kuukausia kipeämmät menkat mitä synnytys. Siltikään menkkoja ei lääkitä kunnolla.

Tyttöni olivat pienikokoisia ja oli verrattavissa kuin olisin ponnistanut pökäleen.

poika taas oli isokokoinen, mutta siitäkin selvittiin ilman kipulääkitystä.

osa taitaa vain isotella kipua.

Epiduraali auttoi. Ymmärtääkseni luonnollisesti käynnistynyt synnytys ei satu niin paljoa mitä käynnistetty. Minulla käynnesteltiin synnytystä se 5 vuorokautta ja oksitosiinitipassa olin sen pari vuorokautta. Kipu oli siedettävän rajoissa niin pitkään kunnes kalvot puhesivat tipan aiheuttamien supistusten takia. Sen jälkeen kivut paheni nopeasti ja supistuksen tihenivät lopulta jatkuvaksi yhtäjaksoiseksi supistukseksi ja kivuksi, joka ei hellittänyt sekunniksikaan. En kyennyt kuin huutamaan, mutta sain nopeasti apua. Ja siitä jäi kyllä hyvä fiilis, en oikeasti kokenut että olisin joutunut kohtuuttoman pitkään kärsimään. Juttele vaan rohkeasti kätilöiden kanssa ja kerro, että et halua joutua turhaan kitumaan. Mahdollisimman tehokas ja varhainen kivunhoito, kiitos! Se onnistuu kyllä.

Mulla ei kyllä mikään hengittely, ääntely eikä liikkuminen eikä mikään auttanut pahimpaan kipuun, joka tuntui siltä kun joku räjäyttäisi kerta toisensa jälkeen peräjälkeen aina uuden kranaatin kohdussa. Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan niin pitkään kunnes epiduraali auttoi.

No ei se niin paljon sattunut. Sen jälkeen on sattunut helvetisti enemmän. Elämä ollut todella rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

No, itselläni on joka kuukausia kipeämmät menkat mitä synnytys. Siltikään menkkoja ei lääkitä kunnolla.

Hanki hyvä ihminen jo Mirena (kierukka)!

Itselleni ensimmäinen synnytys oli outo ja kivuton kokemus. Vatsa alkoi yhtenä iltana muuttua kovaksi noin kahdeksan maissa illalla. Se eteni reunoilta ja ylhäältä keskelle päin, kivikovaksi palloksi, oli vähän aikaa todella kova ja pehmeni taas. Mitään kipua ei ollut, vain epämiellyttävä tunne ja hiukan vaikea hengittää. Kun sitä oli jatkunut tunnin tai ylikin epäsäännöllisesti noin vartin välein, kysyin mieheltä, voiko minulla olla synnytys menossa. Hän sanoi, että ei varmasti voi, jos ei ole kipua. Hän meni nukkumaan. Jäin neulomaan vaivan töppösiä.

Minulle tuli kova kakkahätäkin sen kivikovaksi muuttuvan vatsan takia, pari kertaa piti käydä kakalla. Menin suihkuun noin klo 23, koska olo oli hikinen. Suihkussa tuli kerran yksi mahan kovettumiskohtaus, ei yhtään kipua, vain se kiristävä tunne lihaksissa. Kun tulin suihkusta ja kuivasin itseni ja aloin laittaa pikkuhousuja jalkaan, tunsin lämmintä nestettä valuvan pitkin jalkoja. Ensin tuli mieleen, että pissaan vahingossa, mutta sitten tajusin, että se on lapsivettä. Herätin mieheni, joka väitti edelleen, ettei voi olla synnytys, jos ei ole kipuja. Soitin synnärille ja kysyin ja pyysivät tulemaan heti sinne. 



Kun päästiin synnärille, maha meni kivikovaksi siinä ulkona, en pystynyt liikkumaan ollenkaan minuuttiin. Sanoin miehelle, että kyllä se on synnytyssupistus ja mies sanoi, että hän ei usko, kun kaikki oppaat sanoo, että ne on kivuliaita. Niinpä vaan oli synnytys käynnissä ilman kipua, ja kohdunsuu monta senttiä auki.. Kätilö samoi, että minulla endorfiinit toimii ja lievittää kivun, etten edes tunne sitä. Noin klo 01 aloin oksennella ja silloin tuli myös kovaa kipua selkään ja vatsaan. Ja klo 01.35 meillä oli pieni vauva. Se kipu kesti siis oikeasti noin puoli tuntia (josta oli ponnistusta alle 5 min.). Tiedän, ettei kaikilla ole noin helppo synnytys, eikä itselläni toinen synnytys ollut yhtä kivuton, mutta sanonpa vaan, että voi olla myös hyvin kivuton lähes loppuun asti.

Kyllähän se sattui mutta nyt 14 vuoden jälkeen en enää muista miltä kipu tuntui. Sen muistan kun seisoin sänkyä vasten, se oli paras asento, ja mies piti sellaisia tulikuumia geelipusseja selkäni päällä, se auttoi parhaiten kipuun. Muistan elävästi kun seisoin siinä ja kipu oli niin kova että jalkani tärisivät itsestään ja lapsivesi valui jalkoja pitkin maahan. Mutta kipua itsessään en enää muista, se unohtuu kyllä ja siitä selviää varmasti!

Kivut oli kovat mutta pahinta oli voimattomuus. Ei olisi jaksanut enää ponnistaa. Puudutuksesta oli jonkun verran apua. Tekisin sen uudestaankin kyllä, koska haluaisin lisää lapsia.

Minulla kuukautiskipu on ollut pahempaa, ja takana kaksi synnytystä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla kuukautiskipu on ollut pahempaa, ja takana kaksi synnytystä.

Ja lisään vielä että molemmat oli käynnistettyjä, kun joku tuolla mainitsi että käynnistetty olisi kivuliaampi.

Täällä naiset luulevat että ilman lääkkeitä synnyttäminen olisi jotenkin hienoa. Sitä se ei ole. Ollenkaan.

Mikä ihmeen buumi, synnytyksen jälkeen alapää ja ylpää murskana. Ottakaa koira hemmetti sentään😤Luonto hoitaa, lapsi kruunaa kaiken , kipu unohtuu heti.

Kolme synnytystä takana ja kaikki nopeita ja helppoja. Kaksi syntyi alle 3 h siitä, kun sairaalan ehdin. Yksi käynnistettiin, jäin sairaalaan odottelemaan enkä tuntenut oikein mitään, yhtäkkiä lapsi vain puski ulos. Ilman mitään kivunlievitystä kaikki syntyivät. Ekan kohdalla synnytyslääkäri tuli ja sanoi, ettei enää voi antaa epiduraalia. Vastasin, ettei edes paracetamoli ollut käynyt mielessäni. 

Jokaisen jälkeen olisin ollut valmis synnyttämään seuraavana päivänä uudelleen, Ei ollut mitään vaikeuksia istua tms. 

On. Jos saa puudutuksen niin eri asia. Muuten se kipu on kuolemaksi. Neljä kertaa ilman puudutusta(ei ole annettu kun sanottu että synnytykset nopeita)

Synnytyskipu ei ole jatkuvaa, vaan supistukset sattuu, mutta supistusten välillä ei ole kipuja. Supistusten aikanakin kannattaa yrittää rentoutua, niin kipu on siedettävää. Lisäksi epiduraalipuudutus vei multa kokonaan kivut.

Vierailija kirjoitti:

Kivut oli kovat mutta pahinta oli voimattomuus. Ei olisi jaksanut enää ponnistaa. Puudutuksesta oli jonkun verran apua. Tekisin sen uudestaankin kyllä, koska haluaisin lisää lapsia.

Puudutus on sellainen juttu, että se vie ponnistukselta voimaa. Kolmen lapsen kokemuksella sanon, että se lapsi, jonka syntymää ennen oli laitettu epiduraalit, syntyi kaikkein vaikeimmin. En tunnistanut, mihin suuntaan pitää ponnistaa enkä oikein edes milloin se supistus on kovimmillaan, jolloin pitäisi työntää. Se on vähän tyhjää työtä. Toisaalta jos ei ilman puudutteita koe pärjäävänsä, on ihan ok pyytää niitä. Meidän luomuna syntyneet syntyi nopeasti, ponnistusvaiheet alle 10 min. Sen ajan jaksaa pinnistää helposti ja saahan siinä välillä pitää kuitenkin taukoa.