Onko synnytys oikeasti niin hirveää kipua ettei sitä kestä?

no ainakin se kipu oli niin kovaa, että tärisin kuin horkassa ja oksennus lensi... onneksi epiduraali helpotti.

sinulla Amerikassa synnyttänyt oli ja miten sellaiseen pääsee? etkö siis tuntenut muka mitään kipua, edes painetta?

kiinnostaa

Koet sen luultavasti muutaman kerrän elämässä, mutta miestäsi on luultavasti potkaistu useita kymmeniä kertoja munille ja tullaan potkaisemaan lisää.



Onneksi ei ole palleja.

ponnistusvaihe, ja kyllä siinä ehti jo miettiä kaikenlaista.... jos olisi pokka riittänyt, olisin pyytänyt lääkäriä leikkaamaan lapsen paloiksi, että sopisi nopeasti ulos.



Ei sitten pokka riittänyt ja kiireettömällä sektiolla syntyi varsin onnistunut lapsi

Olen synnyttänyt 2 lasta luomuna ilman kivunlievitystä. Näin omasta tahdostani, inhoan kaikkia lääketieteellisiä toimenpiteitä ja pelkään puudutusta (saati sektiota, joka oli oikein painajainen että jos siihen joutuu) paljon enemmän kuin synnytyskipua. Uskon myös, että ei kipuun kuole, taju voi korkeintaan mennä mutta sittenhän ei satu jos niin käy. Kipu siis ei ole niin kauhean vakavaa.



Ensimmäinen synnytys oli minulla vaikea ja varsin kivulias, käynnistettiin, kokonaiskesto 24 tuntia, pahat repeämät alapäähän. Kivuliain osa oli repeämien ompelu, se oli ainoa niin kipeää tekevä vaihe että oli pakko huutaa. Toinen synntys oli sitten ihan lastenleikkiä, kivut oli lähinnä kuukautiskiputasoa, samanlaista olin kärsinyt 12-vuotiaasta asti joka kuukausi päivän-pari.

Sektiolla synnyttäminen oli!

10 tunnin helvetti. Siinä jo aika pian päätin sängyllä maatessa että saa olla viimeinen kerta, jos tästä selviän. Ja yhteen jäi.



ps. Pyysin kipulääkettä, mutta mitään ei annettu.

Pyysin ajoissa ja sain epiduraalin. Supistuksetkin ennen sairaalaan menoa olivat vaan kuin ohimeneviä kuukautiskipuaaltoja.

Kuukautiskivut nuorempana varsinkin menkkojen alussa olivat kyllä yllättäen ainakin paljon kovemmat.

Ponnistuksessa tunsin kun vauva liukuu ulos, mutten mitään kipua. Uskomattoman hieno kokemus.

kaksi synnytystä takana, molemmat tulivat suht nopsaan (4h molemmat synnytykset) en saanut ensimmäisestä kivunlievitystä, kaikki tapahtui niin nopeaan, ettei ehditty. Toisen kanssa sama juttu.



Näin jälkeenpäin en muista synnytyksistä kovin paljoa, koska se keskittyminen siihen vauvan ulos saamiseen ja muuhun toimintaan veivät huomioni pois kivusta. Nyt jos kysyttäisiin, niin sanoisin ettei sattunut yhtään ;) Tosin mies on sanonut, että valittelin kipua, mutta itse en tosiaankaan muista siitä mitään.

Toki muistan pääpiirteittäin tapahtumat, mutta tuo kipu unohtuu heti synnytyksen jälkeen.

jos lääkäri ei ehdi paikalle, synnytät luomusti. Makaat kovalla lavitsalla, et saa piuhojen takia liikkua ja kärsit ilman mitään lääkettä.

Kukaan ei todellakaan pakota makaamaan millään lavitsalla, eikä kiellä liikkumasta, päinvastoin - mitä piuhoja siinä edes olisi?

Nauran tällaisille draamakuningattarille, jotka maalailevat näitä kuvia ilman mitään tietoa mistään. Kuten moni on tässäkin ketjussa, kertonut, luomusynnytys onnistuu monilta ihan hyvin. Ja jos ei halua luomusynnytystä, saa kivut puudutteilla pois. Kivunlievitystä tarjotaan kyllä varmasti joka paikassa ja kaikille, eikä kätilöillä ole mitään salaliittoa synnyttäjiä vastaan.

Itse olen synnyttänyt kahdessa eri sairaalassa ja molemmissa kivunlievityksessä on ensisijaisesti kuunneltu minun mielipidettäni ja tuntemuksiani. Mitään ei ole tuputettu eikä kielletty.

Synnytin väärässä tarjonnassa olevan vauvan imukupilla ja vauvaa jouduttiin kääntämään että mahtui ulos.



Ainut mitä ajattelin että ei tämä helvetti voi kestää enää tuntikausia kun jo saksilla oli leikattu alapää hajalle ja mikään puudute ei auttanut. Pää painoin hermoa niin että mikään ikinä ei ole sattunut sillä tavalla. Tunsin jokaisen neulanpiston kun alapäätä kursittiin kokoon.



Arvaat varmaan että yhteen kertaa jäi ja kätilölle sanoinkin että en tule ikinä uudelleen mutta kaikesta tuskasta huolimatta lopputulos oli terve tyttö ;)

Pissakatetri sekä epiduraalijohto selässä kiinni, siitä ei todellakaan lähdetä mihinkään!

ponnistusvaihe, ja kyllä siinä ehti jo miettiä kaikenlaista.... jos olisi pokka riittänyt, olisin pyytänyt lääkäriä leikkaamaan lapsen paloiksi, että sopisi nopeasti ulos.

Ei sitten pokka riittänyt ja kiireettömällä sektiolla syntyi varsin onnistunut lapsi

Anteeksi, tuo oli jotenkin niin rujo ajatus, että alkoi hymyilyttää.

Omassa ekassa synnytyksessäni pyysin kätilöitä että "ottakaa se pois".

Ap, olet jo saanut paljon vastauksia. Synnytyskipu on siis yksilöllistä, omalla kohdallani erittäin voimakkaiden kuukautiskipujen kaltaista (ennen puhuttiin synnytyspoltoista) + supistusten puristava tunne. Synnytyssupistukset olivat ennakoivia supistuksia paljon voimakkaampia, mutta periaatteessa kipu oli samanlaista.

Sektiossa kipu tulee jälkeenpäin ja kestää kauemmin, toipuminen on hitaampaa. Haavaa särkee ja samalla tavalla kohtu kuitenkin supistelee.

Synnytyskipupelko kannattaa ottaa esille neuvolassa. Ainakin jokunen vuosi sitten pk-seudulla on "pelkopoli" tjsp, niille odottaville äideille, jotka pelkäsivät synnytyskipua. Silloin tuota polia mainostettiin sillä tavalla, että "pelko otetaan tosissaan, käydään eri kivunlievitykset läpi, käydään läpi synnytystapojen riskit, halutessaan äiti voi saada sektion jos pelko ei lievene".

Hei!

En ole lukenut koko ketju, varmasti joku on ehdottanut jo, voit pyydä sektion, jos pelkäät niin paljon. Minä sain ekä lapseni hätäsektiolla, toisen sain suunnitelulla sektiolla, koska halusin niin. Toisen lapsen kohdalla kaikki meni hyvin. Eka lapsi ei ollut niin onnekas, jai ongelmia koko iäksi.

Pissakatetri sekä epiduraalijohto selässä kiinni, siitä ei todellakaan lähdetä mihinkään!

Ei kuulosta ihan tavanomaiselta :/

Mulla ei ole kummallakaan kerralla ollut pissakatetria ja epiduraalit on aina annettu kerralla. Selkääni on siis jätetty kiinni vain pieni pätkä letkusta. Tippa on ollut ja oksitosiinitippa, mutta kyllä niiden pömpeleiden kanssa liikkua voi. No kauppaan ei voi lähteä eikä röökille, mutta esim vessaan ok tai jos haluaa jaloitella huoneessa.

Oli epiduraali sun muut, autto aina jonku aikaa. Mutta tuskaa se oli.

Minä pyysin sektiota koska pelkäsin synnytyskipua tosi paljon. Sektion jälkeen olin tietysti myös kipeä, mutta sitä kipua pystyin itse hallitsemaan liikkumalla varovaisesti jne. Jos pelkäät tosi paljon suosittelen että otat yhteyttä neuvolaan. Sieltä laittavat lähetteen pelkopolille ja saat jutella kätilön tai lääkärin kanssa. Jos synnytys aina vaan tuntuu todella pelottavalta suosittelen että pyydät sektiota. Suuniteltu sektio on rauhallinen ja hyvä tapa synnyttää, vaikka oletkin vähän kipeä jälkeenpäin.

ensiynnyttäj...Synnytin esikoisen kaksi vuotta sitten eikä jäänyt MITÄÄN traumoja.Eka synnytys voi olla myös helppo eikä kamalaa tuskaa niinkuin täällä annetaan ymmärtää.Kyllähän se sattuu juu mutta mulla ainakaan kippu ei ollut helvetillistä.Sain piikin takapuoleen joka ei auttanut yhtää.Kohdunkaulapuudutus laitettiin,auttoi.sain spinaalin,auttoi tasan 2 tuntia ja siinä sitten puol tuntia synnytin ilman mitään lääkeapuja.Ja silti,kipu ei ollut kamalaa.Nyt odotan kakkosta joka syntyy syksyllä.Eniten jännittää lähteminen kun tuo taapeero pitää johkiin tiputtaa :) oikeastaan odotan jo synnytystä :)

3 synnytystä takana ja 2 niistä on mennyt ihan pelkästään ilokaasulla,toisessa ei muuta ehditty antamaan ja kolmannessa muuta ei voitu antaa kun vauvan sydänaanet menasivat heiketä/kadota(leikkaussali oli valmiudessa kokoajan) mutta lopulta kaiki kuitenkin onneksi meni hyvin ja vauva syntyi normaalisti.Ja sairaalassa ollessani olin todella tyytyväinen että minulle ei jouduttu hätäsektiota tekemään,huone toverinani oli henkilö jolle oli tuo tehty ja hän oli kyllä todella kipeä toimenpiteen jälkeen useamman päivän...eli en lähtisi tuota suosittelemaan.Ei synnytys niin kamalaa ole mitä kaikki antaa ymmärtää,sen kestää kyllä.Eihän se tietenkään ole kivutonta,mutta kipu tuntuu ihan vain just sen hetken,itselläni kivut ovat kadonneet ihan sillä hetkellä kun vauva on syntynyt.



Tervesin 3 äiti rv 12+3 =)

Avautumisvaiheen supistukset ovat kovia, mutta niihin on olemassa lääkkeet. Muutakin kuin epiduraali on tarjolla, ota asioista selvää niin et ole enää paniikissa. Lue vaikka aiheista Oxynorm, pudendaalipuudutus, kohdunkaulanpuudutus, vesisynnytys, jne.



Näiden toisten ihmisten väritettyjen "kauhukokemusten" lukeminen ei ole asioiden selvittämistä.



Synnytys on ihan luonnollinen tapahtuma ja kiitos nykylääketieteen se on jopa turvallista eikä suinkaan kauheaa kidutusta.



Kyllä ne puudutteet ennätetään antaa, riippuu tilanteesta mikä on milloinkin sopiva, kun otat asioista selvää ja osaat pyytää mitä haluat niin vielä loppumetreilläkin on mahdollista saada lääkitystä.





Kyllä se raskaus on paljon kamalampaa kuin synnytys.