Lue keskustelun säännöt.
Onko synnytys oikeasti niin hirveää kipua ettei sitä kestä?
05.07.2012 |
Kuinka monella synnytyskipu on ollut täysin sietämätöntä, jotain niin hirveää, että siitä on jäänyt kauheat traumat?
Itselläni on TODELLA matala kipukynnys ja pienetkin jutut sattuvat ihan hirveästi. Pelkään aivan kuollakseni synnytystä, en pysty edes ajattelemaan koko asiaa, kun ahdistaa niin hirveästi :(
Enkä usko niihin puudutteisiinkaan kovin paljoa, koska olen kuullut niin paljon juttuja ettei niitä ehdittykään antaa tai eivät tehonneet tai ei puudutuksia annettu ollenkaan jostain syystä.
Kommentit (152)
kerenny mulle antamaan mitään kipulääkettä,mutta jollain sairaalla tavalla nautin siitä kivusta.Siis siitä että aina kun sattuu niin siteen myös tapahtuu:DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avautumisvaihe oli kivuton, ja ponnistusvaihe sattui niin, että meinasin sängyltä pudota. Mutta kyllä sen viiden minuutin ponnistusvaiheen kesti, kun kaikki muu oli kivutonta.
Vaikka kuinka pelkäisit kipuja, niin kyllä sinä selviät. Ei ole muuta mahdollisuutta.
mutta kyllä sen kestää! tsemppiä!
Mutta puudutteet toimivat usein todella hyvin! Ilman epiduraalia en todellakaan pystyisi synnyttämään, ellei koko homma nyt sitten olisi ohi tyyliin 45 minuutissa. Nykypäivänä on kuitenkin oikeasti helppo synnyttää verrattuna esiäiteihimme, sillä kivunlievityskeinoja on monia, joista epiduraali oli ainakin minulle taivaan lahja.
Miten kakkonen uskalsit vielä raskautua tuollaisen jälkeen? Hui!
Jouduttiin käynnistämään tipalla, koska jätkä ei tajunnut tulla pihalle vaikka heittikin vedet ulos =)
NO, siitähän alkoi sitten supistukset, kovenivat tasaiseen tahtiin, ilokaasusta ei ollut minulle mitään iloa koska se naamaariin hengittäminen aiheutti pahaa oloa, iski pieni klaustrofobia...
No, synnytys eteni niin nopeasti että sainkin aika äkkiä epiduraalin, ja sen jälkeen ei tuntunut enää missään =)
Olin ponnistusvaiheessa vielä täysin puudutettu, joten sekään ei sattunut, eikä tullut repeämiä.
Minulle ei ainakaan jäänyt mitään traumaa =)
(Kolme tuntia tipanlaitosta minulla oli jo poju sylissä...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avautumisvaihe oli kivuton, ja ponnistusvaihe sattui niin, että meinasin sängyltä pudota. Mutta kyllä sen viiden minuutin ponnistusvaiheen kesti, kun kaikki muu oli kivutonta.
Vaikka kuinka pelkäisit kipuja, niin kyllä sinä selviät. Ei ole muuta mahdollisuutta.
epiduraali, vai miksi avautumisvaihe oli kivuton?
Itsellä oli päinvastoin ponnistusvaihe lähes kivuton, avautumisvaihe kivulias. (En ottanut epiduraalia, käytin luomu-kivunlievityksiä.)
Vauvan pää painoi iskiashermoa tuntikausien ajan. Pää ei oikein ottanut mahtuakseen alaspäin ja avautumisvaiheen loppuosa pitkittyi. Vauvan synnyttyä pää oli ihan kartion muotoinen. Epiduraali ei auttanut siihen kipuun ollenkaan. Tuntui kuin kuumalla veitsellä olisi kaivettu alaselkää ja jalkaa. En pystynyt tuntemaan supistuksia ollenkaan tuon kivun alta, vaan katsoin monitorista, koska supistaa ja yritin silloin aina ponnistaa. Toka synnytys taas oli hyvinkin siedettävä kivuiltaan, epiduraali auttoi hyvin, tunsin supistukset ja osasin ponnistaa oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi kaikki meni hyvin
Miten kakkonen uskalsit vielä raskautua tuollaisen jälkeen? Hui!
Ja on kauheaa, eikä unohdu ikinä. Kivun lisäksi se täydellinen avuttomuus ja toisten armoilla oleminen oli suorastaan epäinhimillistä. Ja henkilökunnan alentava käytös ei unohdu.
Mä olen synnyttänyt kerran ja enempää en synnytä. Vaikka siitä on 8 vuotta, mikään ei ole unohtunut. Vaadi sinä sektio, äläkä usko näitä "kyllä sen kestää"- hihhuleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avautumisvaihe oli kivuton, ja ponnistusvaihe sattui niin, että meinasin sängyltä pudota. Mutta kyllä sen viiden minuutin ponnistusvaiheen kesti, kun kaikki muu oli kivutonta.
Vaikka kuinka pelkäisit kipuja, niin kyllä sinä selviät. Ei ole muuta mahdollisuutta.
epiduraali, vai miksi avautumisvaihe oli kivuton?
Itsellä oli päinvastoin ponnistusvaihe lähes kivuton, avautumisvaihe kivulias. (En ottanut epiduraalia, käytin luomu-kivunlievityksiä.)
lääkitystä, paitsi ilokaasua, jonka heitin nurkkaan hyödyttömyyden vuoksi. Kivuttomuus johtuu ilmeisesti rakenteellisesta tekijästä. Ei minulla ole kuukautiskipujakaan, en edes tiedä, mitä ne tarkoittavat. Lääkäri sanoi, että toisilla on ns. ei-kipuherkkä kohtu.
Minä kuulun siihen ryhmään, jolla puudutus ei toiminut toivotulla tavalla. Kipu oli uuvuttavaa ja edistyminen niin hidasta, että olin menettää toivoni. En kuitenkaan kuollut kipuun, vaikka sitä ehkä pelkäsin. Neuvoisin sinua lepäämään ennen laskettua aikaa, koska väsyneenä kipu tuntuu paljon raskaammalta. Levännyt keho jaksaa myös paremmin pysyä liikkeessä, mikä helpottaa kipua ja nopeuttaa avautumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
supistukset oli niin kamalan järkyttävä kipeitä ettei pystynyt oleen. Epiduraali laitettiin kun olin 4cm auki (tähän vaiheeseen kesti alkusupistuksista vajaa vuorokausi) ja sittenhän ei ollut enää mitään hätää, kipu katosi kokonaan.
No sitten selvisi että vauva oli poikittain vatsassa eikä olisi pystynyt syntymäänkään alakautta, joten samoilla epiduraaleilla leikattiin ulos.
Ei jäänyt traumoja. Muistan että kipu oli ihan hirveetä, mutta en kuitenkaan muista miltä se tuntui.
Ilman epiduraalia, ilokaasun voimalla. Kahdessa synnytyksessä sain kyllä paracervikaalin, kohdunsuun puudutuksen.
Mullakin on näin siksi, ettei mitään puudutuksia ehditty antaa. Synnytykset etenivät niin nopeasti.
Ei synnytys mun mielestä ole kovin kamalaa. Paljon kamalampaa on se, kun porataan hammasta ilman puudutusta.
Se on ihan helvetillistä hermokipua,
sellaista en kestä yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä siis turha verrata muun elämän kipuihin.
suosittelen että tutustut aktiiviseen synnytyksen menetelmiin (lääkkeettömiin kivunlievityksiin) kuten rentoutumiseen, liikkumiseen ja äänenkäyttöön. Vaikka haluaisitkin epiduraalin, tulet hyötymään noista. Ja se tieto siitä mitä synnytyskipu on ja mistä se johtuu auttaa paljon. Lue ja perehdy. Toivottavasti kohdallesi tulee hyvä kätilö!
Itse olen synnyttänyt epiduraalilla ja luomuna. Molemmista tavoista hyvät muistot. Ensimmäinen synnytys oli niin pitkä (ja käynnistetty), että epiduraali oli tarpeen. Toinenkin käynnistettiin mutta siitä huolimatta liike ja ilokaasu riittivät. Kiitos jumppapallolle!
Ja on kauheaa, eikä unohdu ikinä. Kivun lisäksi se täydellinen avuttomuus ja toisten armoilla oleminen oli suorastaan epäinhimillistä. Ja henkilökunnan alentava käytös ei unohdu.
Mä olen synnyttänyt kerran ja enempää en synnytä. Vaikka siitä on 8 vuotta, mikään ei ole unohtunut. Vaadi sinä sektio, äläkä usko näitä "kyllä sen kestää"- hihhuleita.
Ikävää, jos oma kokemuksesi on ollut noin huono. Monella muulla kuitenkin on ihan päinvastainen kokemus.
Itselläni käynnistettiin synnytys, mikä tarkoitti sitä, että supistukset olivat luomu-supistuksia terävämpiä ilman mitään taukoa. SILTI en missään vaiheessa kaivannut epiduraalia. Luonnonmukaiset kivunlievitykset toimivat hyvin - ne eivät poistaneet kipua kokonaan, mutta ne lievensivät sitä sen verran, ettei se enää tuntunutkaan niin hankalalta.
En kokenut olevani avuton tai muiden armoilla. Kätilö oli hyvä ja keskusteleva, hän kuunteli toiveitani ja ehdotti uusia synnytysasentoja yms tosi asiallisesti ja fiksusti. Ja huom: EHDOTTI, ei siis käskyttänyt. Henkilökunnan käytös oli arvostavaa ja asiallista, jopa sydämellistä.
Eli tällaisia, positiivisiakin kokemuksia on! Olen pahoillani negatiivisista - sellaista ei pitäisi joutua kokemaan. Ei kuitenkaan kannata pelotella ensisynnyttäjiä luulemaan, että joka ikinen synnytyskokemus on huono.
mutta ainakin minulla supistukset olivat kokonaisvaltaisen epämiellyttävän tuntuisia. Samaan aikaan sattui helvetisti, tuntui, että on tukala vessahätä ja sitten vielä oksetti. Yhdessä vaiheessa oksensin monta kaarimaljallista, silloin tuntui, että kuolen. Vauva painoi jotain hermoa kuulemma juuri silloin.
Ekassa synnytyksessä sain epiduraalin ennenkuin oksitonini-tippa edes pistettiin menemään. Ei sattunut lainkaan.
Seuraavassa synnytyksessä epiduraali pistettiin sen verenpainetta alentavan vaikutuksen vuoksi. Se toimi vain puolittaisesti ja tunsin kivun oikealla puolella. Ei ollut edes pahaa kipua. Mutta äitinikin sanoi ettei synnytys sattunut... Ehkä meillä ei ole siellä juurikaan kipuhermoja.
Jos tulee kolmas synnytys niin en tarvitse mitään epiduraaleja ellei nyt oo jotain tarvista.
mitä olen koskaan kokenut. Epiduraalin saatuani olin niin helpottunut, sillä kivut lähtivät nopeasti ja pysyivät poissa.
VOi opetella rentoutumaan, opetella hengittämään oikein, asennoitua oikein ( synnytyskipu ei ole rikkovaa, eikä sitä vastaan pidä taistella, vaan mitä rennompana pystyy olemaan, sen helpommin synnytys sujuu) jne.
Mä olen synnyttänyt 3 lasta ilman puudutuksia vain vähän ilokaasua apunani. Ja jos vielä synnyttäisin, käyttäisin taas ehdottomasti vettä kivunlievitykseen. Se on uskomatonta miten paljon vesi lievittää kipua jo ihan avautumisvaiheessa. Mun kakkonen syntyikin veteen, ja oli tosi hyvä, vaikkakin aika hurja kokemus.
ELi kyllä se sattuu niin maan perskuleesti, mutta mulle oli noista yllä mainituista todella paljon apua, ja kaikki synnytykset oli ihan mahtavia kokemuksia.
Mulla kolme lasta ja tokan synnytyskivut olivat niin kamalat, että meinasin kuolla.
No, selvisi syy, kohtu repesi ja hätäsektioon siitä sitten mentiin