Lue keskustelun säännöt.
Nainen – oletko sinäkin perheesi (väsynyt) projektipäällikkö?
Kommentit (378)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ihan niele tätä selitystä että "kun äiti on ehtinyt opetella äitiyslomalla vauvan kanssa", ainakaan ihan arkisissa asioissa.
Ei vaadi vuoden harjoitusta ymmärtää, että päiväkotiin laitetaan sateella kumisaappaat. Eikä myöskään vaadi korkeakoulutusta että lapsi tarvii reissulle vähintään about saman määrän paitoja ja housuja kuin ollaan reissussa. Ja niin edelleen.
Se mitä monien asioiden hoitaminen vaatii on ENNAKOINTI. Jos taaperon ruoka-aika on kolmelta, niin asiaan ei voi ruveta reagoimaan viisi yli kolme toteamalla että ei täällä olekaan ruokaa, lähdetäänpä viiden kilometrin päässä olevaan prismaan. Ja sen jälkeen olla itse raivona kun puoli viideltä viedä kokkailee bolognesea ja lapsi huutaa nälkäänsä vieressä (tositarina).
Reiluuden nimissä myönnän kyllä että on helpompaa ennakoida ja toimia jos on vastuussa koko "osa-alueesta". Jos ei koskaan pue lasta päiväkotiin, ei ehkä tule ajatelleeksi että sinne pitäisi ostaa ne kumpparitkin. Siksi suosittelen jakoa kokonaisuuksittain. Toinen hoitaa kokonaan vaikka naperon vaateruljanssin ja toinen hoitaa kokonaan ruokailuista huolehtimisen.
Mitkä ihmeen ruoka-ajat? Nehän vaihtelee väkisinkin kun riippuu monelta on herätty, maistuko aamiainen tms. Perusruokia on kätevää pitää valmiina. Menee viisi minuuttia kun lämmittää. Itse tehty ongelma.
Bingo. Vastuussa oleva vanhempi tietää moneksiko sitä ruokaa kaivataan, ei se kellonlyömä itsessään ole asian ydin. Ja huolehtii siis että sitä ruokaa on. Tosin esim. päiväkodista tullessa edellisen ruokailun aikataulu on kyllä aika hyvin tiedossa.
Ja ne perusruuat sinne kaappiin ja pakastimeen on yllättäen myös jonkun valmistettava? Se on ilman muuta fiksu tapa toimia, mutta vielä fiksumpaa on se, että tarkistaa etukäteen onko sitä lämmitettävää ruokaa vai pitääkö sitä alkaa tekemään. Ja sitten tekee sen ruuan että sitä on valmiina kun tarve on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ihan niele tätä selitystä että "kun äiti on ehtinyt opetella äitiyslomalla vauvan kanssa", ainakaan ihan arkisissa asioissa.
Ei vaadi vuoden harjoitusta ymmärtää, että päiväkotiin laitetaan sateella kumisaappaat. Eikä myöskään vaadi korkeakoulutusta että lapsi tarvii reissulle vähintään about saman määrän paitoja ja housuja kuin ollaan reissussa. Ja niin edelleen.
Se mitä monien asioiden hoitaminen vaatii on ENNAKOINTI. Jos taaperon ruoka-aika on kolmelta, niin asiaan ei voi ruveta reagoimaan viisi yli kolme toteamalla että ei täällä olekaan ruokaa, lähdetäänpä viiden kilometrin päässä olevaan prismaan. Ja sen jälkeen olla itse raivona kun puoli viideltä viedä kokkailee bolognesea ja lapsi huutaa nälkäänsä vieressä (tositarina).
Reiluuden nimissä myönnän kyllä että on helpompaa ennakoida ja toimia jos on vastuussa koko "osa-alueesta". Jos ei koskaan pue lasta päiväkotiin, ei ehkä tule ajatelleeksi että sinne pitäisi ostaa ne kumpparitkin. Siksi suosittelen jakoa kokonaisuuksittain. Toinen hoitaa kokonaan vaikka naperon vaateruljanssin ja toinen hoitaa kokonaan ruokailuista huolehtimisen.
Mitkä ihmeen ruoka-ajat? Nehän vaihtelee väkisinkin kun riippuu monelta on herätty, maistuko aamiainen tms. Perusruokia on kätevää pitää valmiina. Menee viisi minuuttia kun lämmittää. Itse tehty ongelma.
Kyllä. Mies teki itse tämän ongelman. Ei ollut huolehtinut että lämmitettävää ruokaa on valmiina kaapissa.
Vai siis tarkoitatko kenties että projekt... äidin olisi pitänyt huolehtia etukäteen asiasta?
Eipä ole ongelma meillä. Vaihdoin renkaat omaan autooni, mies vei rengasliikkeeseen jossa säilyttävät hänen työsuhdeauton renkaita. Tänään tein ruuan, huomenna ja ylihuomenna tekee mies, la syödään kylässä, su ei ole vielä päätetty. Lasten asioita hoitaa se kumpi kerkeää, tänään minä kun olen jo pois töistä aiemmin kuin mies. Molemmat olemme töissä johtaja-asemassa, kumpikin osaa sekä johtaa että delegoida. Siivousvuorot, tiskikoneen täytöt ja ruuanlaitot ovat liian pieniä asioita etteikö niistä kyetä sopimaan ilman valtapeliä, jaettu vastuu on paljon parempi ja toimivampi kun kumpikin on tottunut kantamaan ja jakamaan sitä vastuuta.
Juu tuttua... lapset 2v ja 4v. Vauva-ajasta se tietysti jää päälle.
Meillä mies kyllä pyydettäessä tekee asioita, oli kyse neuvolaan viennistä tai lapsen ulkoiluttamisesta. Mutta jostain syystä ei käytä hoksottimiaan omatoimisesti (koska en voi uskoa etteikö aikuinen mies niitä muka omaisi!). Meillä ei siis lähes koskaan tapahdu niin ettäkö mies esim. olisi varannut lapsille neuvolat, selvittänyt tai hoitanut päiväkotiasioita, hankkinut uusia varusteita tai vaikkapa leikannut lapsilta varpaankynnet - sanomatta. Vaimolta pitää aina tulla se muistutus, kehoitus tai käsky.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ihan niele tätä selitystä että "kun äiti on ehtinyt opetella äitiyslomalla vauvan kanssa", ainakaan ihan arkisissa asioissa.
Ei vaadi vuoden harjoitusta ymmärtää, että päiväkotiin laitetaan sateella kumisaappaat. Eikä myöskään vaadi korkeakoulutusta että lapsi tarvii reissulle vähintään about saman määrän paitoja ja housuja kuin ollaan reissussa. Ja niin edelleen.
Se mitä monien asioiden hoitaminen vaatii on ENNAKOINTI. Jos taaperon ruoka-aika on kolmelta, niin asiaan ei voi ruveta reagoimaan viisi yli kolme toteamalla että ei täällä olekaan ruokaa, lähdetäänpä viiden kilometrin päässä olevaan prismaan. Ja sen jälkeen olla itse raivona kun puoli viideltä viedä kokkailee bolognesea ja lapsi huutaa nälkäänsä vieressä (tositarina).
Reiluuden nimissä myönnän kyllä että on helpompaa ennakoida ja toimia jos on vastuussa koko "osa-alueesta". Jos ei koskaan pue lasta päiväkotiin, ei ehkä tule ajatelleeksi että sinne pitäisi ostaa ne kumpparitkin. Siksi suosittelen jakoa kokonaisuuksittain. Toinen hoitaa kokonaan vaikka naperon vaateruljanssin ja toinen hoitaa kokonaan ruokailuista huolehtimisen.
Mitkä ihmeen ruoka-ajat? Nehän vaihtelee väkisinkin kun riippuu monelta on herätty, maistuko aamiainen tms. Perusruokia on kätevää pitää valmiina. Menee viisi minuuttia kun lämmittää. Itse tehty ongelma.
No se kelle vastasit, tarkoittaa luultavimmin sitä, että noin aikoja pitäisi noudattaa. Jos taapero on syönyt aamupalan klo 8, tarkoittaa se sitä, että lounas pitäisi olla noin klo 11-12 aikoihin, EI klo 14. Ja nuo sun mainitsemat perusruoat: täytyy nekin joskus tehdä, ei ne hyppää valmiiksi jääkaappiin.
Kyllä se miesten kykenemättömyys lastenhoitoon johtuu siitä, että he hoitavat asioita vähemmän > eivät siis tiedä mitä kuuluisi tehdä. Miehet yleensä haluavat mennä siitä mistä aita matalin > helpompi heille vaikka surkeampi lapselle, eivät siis välitä lapsen asioista niin paljon kuin äiti. Hyvänä esimerkkinä ruokailu: jos lapsen ruokailu on jonain päivänä miehen tehtävä, niin syödään joko valmista tai käydään Mäkisellä. Äiti laittaisi kastikkeen ja riisit sekä tomaatinlohkoja. Mies ei saa niitä tomaatinlohkoja edes siihen valmisruoan viereen. Lisäksi ovat monesti asenteeltaan sitä, että naisten kuuluu hoitaa, eihän heidän isäkään muuta tehnyt kuin makasi sohvalla töiden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikko voisi olla Mies, kuten meillä. Jos äiti oli vastuussa, mitään ei tapahtunut.
Ei mitään. Arjenhallintaa ei ollut. Vain omiin asioihinsa.
Äiti väisteli tekemisiä, mutta muisti valittaa. Ihan mahtavaa olisi ja olisi ollut jos olisi saanut jakaa.
Ero tuli ja lapset ovat minulla. Valittaa edelleen eikä hoida mitään.
En kyllä ymmärrä miten, tässä tarinassa naiset, suostutte "miesten oikeuksiin"?
En katsoisi hetkeäkään heppua, joka sylkee kattoon ja tulee "valitsemaan musiikkia"!
Olen. Minun vastuulla ennakoida ja muistaa kaikki, tulevat omat ja muiden juhlat, luistelukausi ja kuravaatteet, parturit ja rokotukset. Voin delegoida suorittavaa työtä, kuten lapselle on varattu rokotus, vie hänet huomenna kello neljätoista, mutta varsinainen työ on tehty jo ennen sitä. Ainoa mitä kieltäydyn muistamasta on mihin mennessä auto on katsastettava, jotain täytyy toisenkin muistaa. Harmi että se on vain kerran vuodessa. Joskus on ajeltu kaksi kuukautta katsastamattomalla autolla.
Töissä mieskin muistaa. Ilmeisesti kotona ei viitsi. Minäkin olen projektioäällikkö myös töissä. Minulla ei ole vuorokaudessa yhtään hetkeä jolloin en joutuisi olemaan vastuussa. Edes juhlissa minä en saa olla se jonka ei tarvitse olla selvinpäin eikä vahtia kelloa ja puhelinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan tervetta etta asioista aletaan puhua oikeilla nimilla. Kuten vaikkapa "naisen euro onkin 97 centtia eika 80 centtia". Se etta naiset pelkaavat oman asemansa puolesta kodeissa/suhteissa ollen epavarmoja rooleistaan ja pyrkivat dissaamaan upeiden nykyaikaisten miesten tekemisia (jotka suoriutuvat hommista hienosti omalla tavallaan) on selitys 80-97% naisten kokemuksista siita etta he "joutuvat" kantamaan kaiken vastuun kotitoista.
En ole ikinä nähnytkään upeaa nykyaikaista miestä. Missä nämä yksisarviset ovat piilossa?
Vierailija kirjoitti:
Olen. Minun vastuulla ennakoida ja muistaa kaikki, tulevat omat ja muiden juhlat, luistelukausi ja kuravaatteet, parturit ja rokotukset. Voin delegoida suorittavaa työtä, kuten lapselle on varattu rokotus, vie hänet huomenna kello neljätoista, mutta varsinainen työ on tehty jo ennen sitä. Ainoa mitä kieltäydyn muistamasta on mihin mennessä auto on katsastettava, jotain täytyy toisenkin muistaa. Harmi että se on vain kerran vuodessa. Joskus on ajeltu kaksi kuukautta katsastamattomalla autolla.
Töissä mieskin muistaa. Ilmeisesti kotona ei viitsi. Minäkin olen projektioäällikkö myös töissä. Minulla ei ole vuorokaudessa yhtään hetkeä jolloin en joutuisi olemaan vastuussa. Edes juhlissa minä en saa olla se jonka ei tarvitse olla selvinpäin eikä vahtia kelloa ja puhelinta.
Tähän sitten vielä kuinka täytyy kaatua kiitollisuudesta sivuttain kun mies ylpeänä muistaa kuinka kaksi kertaa vuodessa auton renkaat pitää vaihtaa. Niin kuin se ei esim lehdissä lukisi. Silti täytyy projektipäällikön raivata aika sille renkaidenvaihto-operaatiolle aikatauluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei me miehet töissäkään muisteta sen kummemmin yhtään mitään. Paitsi ruokatauon ajankohta.
Kyllä ne työasiatkin siinä lutviutuvat, vaikka osa asioista unohtuukin, eikä kaikkea saada ajoissa hoidettua.
Samoin ne menisivät kotonakin, ei se lapsikaan siihen kuole, että sillä on ne lenkkarit kurakelillä jalassa. Enemmän siinä saa kolausta naisen ego, kun muut rouvat siellä päiväkodin eteisessä katsovat ihmetellen, että tuolla tenavalla on lenkkarit, vaikka sataa.
Naiset vaan ottaa elämän ja kaiken tälläisen päsmäröinnin ylipäänsä niin paljon vakavammin, että vaativat sellaista sitten toisiltaan ja nykypäivänä myös miehiltä.
Mies on tyytyväinen kun asiat hoituvat jotenkin ja mahdollisimman pienellä panostuksella (aika, vaivannäkö, raha). Naisilla on sen sijaan kummallinen tarve päteä ja suorittaa joka asiaa, yrittää tehdä täydellistä ja ennenkaikkea "facebook-kelpoista" -jälkeä joka asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei me miehet töissäkään muisteta sen kummemmin yhtään mitään. Paitsi ruokatauon ajankohta.
Kyllä ne työasiatkin siinä lutviutuvat, vaikka osa asioista unohtuukin, eikä kaikkea saada ajoissa hoidettua.
Samoin ne menisivät kotonakin, ei se lapsikaan siihen kuole, että sillä on ne lenkkarit kurakelillä jalassa. Enemmän siinä saa kolausta naisen ego, kun muut rouvat siellä päiväkodin eteisessä katsovat ihmetellen, että tuolla tenavalla on lenkkarit, vaikka sataa.
Naiset vaan ottaa elämän ja kaiken tälläisen päsmäröinnin ylipäänsä niin paljon vakavammin, että vaativat sellaista sitten toisiltaan ja nykypäivänä myös miehiltä.
Mies on tyytyväinen kun asiat hoituvat jotenkin ja mahdollisimman pienellä panostuksella (aika, vaivannäkö, raha). Naisilla on sen sijaan kummallinen tarve päteä ja suorittaa joka asiaa, yrittää tehdä täydellistä ja ennenkaikkea "facebook-kelpoista" -jälkeä joka asiassa.
Jos lapsi on märissä kengissä koko päivän, hän sairastuu.
Ja jos esimerkiksi unohtaa palauttaa lapsen matkakortin keväällä, hänellä ei ole sitä syksyllä.
Lääkäriajat, terkka-ajat, siedätyshoidot, oiontahoidot pitää kaikki muistaa sekä varata että hoitaa. Jonkun pitää muistuttaa että lapsi ottaa lääkkeet ja laittaa oiontaraudan...
Miljoona asiaa. Ja wilma syöksee lisää koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä jonkinlainen yleinen ero on asenteissa. Muistelen, kun yritin saada miestäni joskus viemään lastamme uimahalliin. Olin itse ollut lapsen kanssa uimahallissa monta kertaa ja ajattelin, että joskus voisimieskin hänet sinne viedä, jotta saisin olla sen aikaa itsekseni. "Ei minuakaan kukaan vienyt lapsena uimahalliin", oli vastaus.
Aivan itseaiheutettu ongelma. Jos ei osaa delegoida niin sitten on turha valittaa. Juuri tällaisia päsmärinaisiahan näkee, joiden suusta vain tulee komentoa toisen perään lapsille ja miehelle jotka seuraavat tahdottomina ja tekevät mitä vääpeli käskee. Taukoamatta sanelevat ohjeita perheelleen, eivät osaa olla neuvomatta koko aikaa. Eipä ihme jos muut vaikuttavat aloitekyvyttömiltä, ei ole koskaan ollut edes mahdollisuutta.
Jos mies on joku lapanen eikä tajua esim. miten lapset vaatetetaan tai muuten huolletaan, on siinä tietysti vakavan keskustelun paikka. Joka olisi tietysti kannattanut käydä jo ennen kuin lapsia alettiin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan itseaiheutettu ongelma. Jos ei osaa delegoida niin sitten on turha valittaa. Juuri tällaisia päsmärinaisiahan näkee, joiden suusta vain tulee komentoa toisen perään lapsille ja miehelle jotka seuraavat tahdottomina ja tekevät mitä vääpeli käskee. Taukoamatta sanelevat ohjeita perheelleen, eivät osaa olla neuvomatta koko aikaa. Eipä ihme jos muut vaikuttavat aloitekyvyttömiltä, ei ole koskaan ollut edes mahdollisuutta.
Jos mies on joku lapanen eikä tajua esim. miten lapset vaatetetaan tai muuten huolletaan, on siinä tietysti vakavan keskustelun paikka. Joka olisi tietysti kannattanut käydä jo ennen kuin lapsia alettiin tehdä.
No mitä toi muuta on kuin delegointia? Toi mitä kuvaat vääpelöinniksi.
En ole enää, koska erosin miehestä, joka ei osallistunut kodin tai lasten hoitamiseen mitenkään toiveistani huolimatta. Nyt hoidan kaiken huomattavasti mieluummin, koska ei tarvitse enää odottaa mitään turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan itseaiheutettu ongelma. Jos ei osaa delegoida niin sitten on turha valittaa. Juuri tällaisia päsmärinaisiahan näkee, joiden suusta vain tulee komentoa toisen perään lapsille ja miehelle jotka seuraavat tahdottomina ja tekevät mitä vääpeli käskee. Taukoamatta sanelevat ohjeita perheelleen, eivät osaa olla neuvomatta koko aikaa. Eipä ihme jos muut vaikuttavat aloitekyvyttömiltä, ei ole koskaan ollut edes mahdollisuutta.
Jos mies on joku lapanen eikä tajua esim. miten lapset vaatetetaan tai muuten huolletaan, on siinä tietysti vakavan keskustelun paikka. Joka olisi tietysti kannattanut käydä jo ennen kuin lapsia alettiin tehdä.
No mitä toi muuta on kuin delegointia? Toi mitä kuvaat vääpelöinniksi.
Delegointia olisi se, että sanoo miehelle että nyt on sinun vuoro vääpelöidä. Ei delegointi tarkoita sitä että käskee toisia tekemään jotain, vaan että jakaa omaa työtaakkaansa toisille. Opettaa miehen ja lapset ottamaan vastuuta asioista. Älytöntä edes kirjoittaa näin itsestäänselviä asioita. Mutta heittäytykää marttyyreiksi ihan vapaasti naiset, itse olette soppanne keittäneet.
Se on muuten jänmä ettei miehiltä tule koskaan sanoja "nyt 8n vakavan kedkustelun paikka". Ot, mutta onko se jitenkin sosiaalisesti kielletty homma, naisille ei saa puhua niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan itseaiheutettu ongelma. Jos ei osaa delegoida niin sitten on turha valittaa. Juuri tällaisia päsmärinaisiahan näkee, joiden suusta vain tulee komentoa toisen perään lapsille ja miehelle jotka seuraavat tahdottomina ja tekevät mitä vääpeli käskee. Taukoamatta sanelevat ohjeita perheelleen, eivät osaa olla neuvomatta koko aikaa. Eipä ihme jos muut vaikuttavat aloitekyvyttömiltä, ei ole koskaan ollut edes mahdollisuutta.
Jos mies on joku lapanen eikä tajua esim. miten lapset vaatetetaan tai muuten huolletaan, on siinä tietysti vakavan keskustelun paikka. Joka olisi tietysti kannattanut käydä jo ennen kuin lapsia alettiin tehdä.
No mitä toi muuta on kuin delegointia? Toi mitä kuvaat vääpelöinniksi.
Delegointia olisi se, että sanoo miehelle että nyt on sinun vuoro vääpelöidä. Ei delegointi tarkoita sitä että käskee toisia tekemään jotain, vaan että jakaa omaa työtaakkaansa toisille. Opettaa miehen ja lapset ottamaan vastuuta asioista. Älytöntä edes kirjoittaa näin itsestäänselviä asioita. Mutta heittäytykää marttyyreiksi ihan vapaasti naiset, itse olette soppanne keittäneet.
Delegointi on kyl nimenomaan työtehtävien jakaminen... katsoo vaikka sanakirjasta.
Ja miksi luulet kaiken kaatuvan naisen niskaan? Koska mies ei edes huomaa että jotain hommia on. Eikä siihen auta se että vaan ”annetaan miehen tehdä@.
Miksi naisen kuuluu ”opettaa mies ottamaan vastuu”? Aivan älytön ajatuskin.
Pitääkö kerrostaloissakin putsata talon rännit.
Ärsyttää tämänkaltaiset jutut.
Meinaatko, että kaikki elävät kuten te ja kaikenlaista ' miestyötä' on aina tehtävä.