Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Nainen – oletko sinäkin perheesi (väsynyt) projektipäällikkö?

Vierailija
07.01.2015 |

Kommentit (378)

Vierailija
101/378 |
01.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kirjoitus oli ihan kuin meidän perheestä. En tiedä miten asiat saisi muutettua. Olen sanonut, yrittänyt, antanut tilaa, puhunut. Mutta tasapaino on ja pysyy tällaisena. Ehkä miesten pitäisi myös yrittää enemmän, jotta toisenlainen tasapaino vauvavuosien jälkeen saavutettaisiin. Myös lapset ovat kasvaneet siihen, että äiti hoitaa. Mies saa ihan rauhassa istua vaikka koko illan koneella tai sohvalla. Mutta jos minä istun edes minuutiksi, on molemmat lapset heti kimpussa.

Suurin osa noista valituksista on täyttä roskaa. Esimerkiksi joku sukulaisten lahjat? Aikuisille ihmisille?

Toiseksi toi lasten kautta eläminen. Jos lapsi haluaa harrastaa niin lapsi ITSE hoitaa harrastuksensa. Samoin lapsi hoitaa koulunsa. Eihän aikuinen sitä harrastusta harrasta eikä kouluja käy. 

Kyllä on niin ensimmäisen maailman ongelmia kuin olla ja voi.

Koulu edellyttää nykyään vanhempien osallistumista. Samoin harrastukset.

Vierailija
102/378 |
01.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olipas tosiaan osuva kirjoitus. Tuttu tilanne, mutta onneksi minulla on kuitenkin mahtava mies joka kehotuksesta tai viimeistään suoranaisesta käskystä tekee kyllä mitä pyydän. Oma-alotteisesti ei tee juuri mitään. Alkuun se ärsytti, mutta olen tullut siihen tulokseen että parempi niin, koska juuri kuten joku muukin kirjoitti, minulla (äidillä) on parempi käsitys siitä millaiset vaatteet lapselle pitää hankkia, mitä pakata mukaan tai ihan vaikka siitä, mitkä pyykit voi pestä samassa koneellisessa. Jos olen odottanut miehen hoitavan näitä asioita itekseen, on tuloksena se, että aina jokin tärkeä unohtuu tai jotain menee mönkään. Joten meidän perheessä toimii se, että annan selkeät ohjeet miehelle, mitä haluan hänen tekevän. Delegoin niitä hommia jotka eivät tuota hänelle liikaa vaikeuksia esim. viedä/hakea asioita, käydä ruokakaupassa, olla lapsen kanssa sen aikaa että saan itse hoidettua asioita. En väitä että miehet olisivat jotenkin vähäjärkisempiä vaan olen hyväksynyt, että naisilla ja miehillä voi olla eri vahvuusalueet. Meillä minä parempana projektipäällikkönä pidän kalenteria menoista ja teen listoja milloin mistäkin ja mies osallistuu niiden hoitamiseen mielellään kun annan selkeät ohjeet. Mies puolestaan hoitaa esim. auton ja korjaustyöt täysin, niistä en ymmärrä mitään.

Mikä helkutin kalenteri? Minä olen pärjännyt 57 vuotta ilman kalenteria vaikka olen kasvattanut 3 lasta ja ollut naimisissa  32 vuotta. 

Jos ihminen tarvitsee vapaa-ajalle kalenterin niin silloin elämänhallinta on vialla ja pahasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
103/378 |
01.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja hei, jos jonkun naisen euro on edes 80 senttiä niin aika hyvin! Olisko 40 lähempänä totuutta!

Mitä tarkoitat tällä? Olen itse nainen ja minulle euro on 100 senttiä. Kenelle se on 40 senttiä ja miksi?

Etkö oikeasti ymmärrä? Samasta työstä maksetaan naiselle 80 % siitä minkä verran siitä miehelle maksetaan, minkä lisäksi naisella odottaa toinen työmaa kotona aivan eri mittakaavassa kuin miehellä.

Tietysti on poikkeuksia kaikkiin näihin tilastoihin. Itse tienaan enemmän kuin mieheni, ja tässä ketjussa on muistaakseni joku jo kertonut että hänen miehensä panostaa yhtä paljon kotiasioiden sujumiseen kuin hänkin. Mutta yksittäiset esimerkit eivät tee tyhjäksi sitä laajempaa tilastollista kokonaisuutta.

Naisille maksetaan samasta työstä ihan yhtä paljon kuin miehelle.

Kukaan ei vaadi naisilta toista työmaata. Lastenteko ja parisuhde on oma valinta. Samoin on se että tekee itse kaikki. 

Vierailija
104/378 |
01.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen hyvin yhden väsyneen nelikymppisen naisen, joka todellakin kuvittelee, että hänellä on vastuu kaikesta, koska hänen mielestään hänen miehensä ei hoida mitään asioita.

Toki vuosien aikana mies on vähentänyt aloitteellusuuttaan, koska ratkaisut ovat vääriä ja koko ajan pitäisi olla tekemässä sellaista, minkä vaimo on keksinyt tärkeäksi.

Surullinen itseään toteuttava ajatus- ja toimintalukko, joka tuhoaa osaltaan tämän avioliiton.

Kuuntelin kerran järkyttyneenä lasten harrastusryhmän odotustilassa erästä äitiä, joka oli tuomassa lapsiaan samaan kerhoon kuin minäkin. Hänellä oli siis mies mukana ja tämä nainen ohjeisti miestä kuin pikkulasta: "Nyt menet sinne apteekkiin käymään ihan nopeasti ja tulet sitten takaisin ja tuot sen kuitin. Muista sitten ottaa se kuitti!" Tämäkin nainen varmasti koki, että taas kaikki vastuu kaatuu hänelle, mutta ulkopuolisen silmään se näytti siltä, että mieheltä on viety munat siinä perheessä jo ajat sitten ja nyt hän vain myötäilee mitä ÄITI sanoo.

No jospa se mies unohtelee kroonisesti juttuja, mistä aiheutuu turhaa tuplatyötä? Noin ulkopuolisen silmin sinun on sitä toki vaikea sanoa.

Itseäni ainakin veetuttaa se, jos näen tosi paljon vaivaa sen eteen että asiat sujuvat, ja toinen vaan tekee jotenkin rimaa hipoen.

Älä nyt jauha roskaa. Tuollaiset miehet on selkärangattomia luusereita ja tuollaiset naiset on sadistisia sosiopaatti narsisteja. 

Vierailija
105/378 |
01.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Meinasi ihan itku päästä, kun tämän luin. Aion laittaa miehenikin tämän lukemaan ja avata asiasta -taas- keskustelun. Kyse ei oikeasti ole siitä, että kritisoisin, vaan siitä, että mies on laiskanpuoleinen ja viettäisi ennemmin omaa vapaa-aikaansa ilman perheen ja arkiaskareiden häiritsemistä, eikä mitään tapahdu kuin kolmesti käskemällä - ja sitten minä vaan teen taas ne jutut A, B, C ja Ö kun en jaksa aikuista ihmistä patistaa.

Olet sairas. Sinä et määrää mitä miehen pitäisi tehdä tai ei pidä tehdä.

Vierailija
106/378 |
01.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen hyvin yhden väsyneen nelikymppisen naisen, joka todellakin kuvittelee, että hänellä on vastuu kaikesta, koska hänen mielestään hänen miehensä ei hoida mitään asioita.

Toki vuosien aikana mies on vähentänyt aloitteellusuuttaan, koska ratkaisut ovat vääriä ja koko ajan pitäisi olla tekemässä sellaista, minkä vaimo on keksinyt tärkeäksi.

Surullinen itseään toteuttava ajatus- ja toimintalukko, joka tuhoaa osaltaan tämän avioliiton.

Kuuntelin kerran järkyttyneenä lasten harrastusryhmän odotustilassa erästä äitiä, joka oli tuomassa lapsiaan samaan kerhoon kuin minäkin. Hänellä oli siis mies mukana ja tämä nainen ohjeisti miestä kuin pikkulasta: "Nyt menet sinne apteekkiin käymään ihan nopeasti ja tulet sitten takaisin ja tuot sen kuitin. Muista sitten ottaa se kuitti!" Tämäkin nainen varmasti koki, että taas kaikki vastuu kaatuu hänelle, mutta ulkopuolisen silmään se näytti siltä, että mieheltä on viety munat siinä perheessä jo ajat sitten ja nyt hän vain myötäilee mitä ÄITI sanoo.

Perheellä lasten sairauskuluvakuutus joka korvaa sen lääkkeen jos on kuitti. Todennäköisesti mies aiemmin unohtanut kuitin ja äiti saanut suurella vaivalla hommata apteekista kopion.

Been there done that.

Jos minulle vaimo puhuisi kerrankin noin niin räkäisisin sen naamalle ja ottaisin välittömästi eron.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
107/378 |
01.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen. Yritän olla olematta, mutta sitten hommat menee päin peetä, kokeiltu on. Lapsi ei ehdi harrastuksiin, tavaroita unohtuu, ruoka-ajat unohtuu ja syödään kiireessä jotain jne jne. Äsken mies kysyi että missä sen tietyt farkut on ja onko ne pesty. Hitostako minä tiedän. Ei tulus mieleenkään kysyä mieheltä onko mun housut pesty. Pakenen tänne nettiin, kun ahistaa kunnolla. Tekee välillä mieli juosta karkuun. Mutta kohta lapset huomaa, että istun tässä toimettomana ja juon kahvia. Mies saa ihan rauhassa löhötä sohvalla tuntikausia. Niin epäreilua.

Lapsi ei tarvitse harrastuksia johon se ei voi itse mennä. Meillä lapsi ITSE hoitaa jääkiekko harrastuksensakkin. On aina hoitanut. Lapsihan sitä harrastaa eikä vanhemmat.

Mikä helkutin ruoka-aika. Jokainen syö kun on nälkä (jokainen joka ei ole pikkulapsi).  

Vierailija
108/378 |
01.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen. Yritän olla olematta, mutta sitten hommat menee päin peetä, kokeiltu on. Lapsi ei ehdi harrastuksiin, tavaroita unohtuu, ruoka-ajat unohtuu ja syödään kiireessä jotain jne jne. Äsken mies kysyi että missä sen tietyt farkut on ja onko ne pesty. Hitostako minä tiedän. Ei tulus mieleenkään kysyä mieheltä onko mun housut pesty. Pakenen tänne nettiin, kun ahistaa kunnolla. Tekee välillä mieli juosta karkuun. Mutta kohta lapset huomaa, että istun tässä toimettomana ja juon kahvia. Mies saa ihan rauhassa löhötä sohvalla tuntikausia. Niin epäreilua.

Lapsi ei tarvitse harrastuksia johon se ei voi itse mennä. Meillä lapsi ITSE hoitaa jääkiekko harrastuksensakkin. On aina hoitanut. Lapsihan sitä harrastaa eikä vanhemmat.

Mikä helkutin ruoka-aika. Jokainen syö kun on nälkä (jokainen joka ei ole pikkulapsi).  

No sitten meidän lapset ei harrastais mitään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
109/378 |
01.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuöelämässä kuitenkin miehet toimivat usein projektipäälliköinä. Itse työskentelen rakennusalalla enkä ole kuin kerran törmännyt isoon infraprojektiin jossa pääurakoitsijan projektipäällikkönä olisi ollut nainen.

Ei ole mitään muuta sukupuolesta johtuvaa syytä miksi mies ei voi tasavertaisena kantaa vastuuta perheen asioista kuin se että nainen on äitiysvapaalla on ottanut roolin hoitaakseen.

Jep ja sillä työelämän projektipäällikkö-miehellä on assistentti tai sijteeri ja kotona se vaimo joka hoitaa "kaikki typerät pikkuasiat". Eikä hän muista äitinsä synttäriä eikä omaa hääpäiväänsä.

Miksi hääpäivä pitäisi muistaa? Olen ollut 32 vuotta naimisissa enkä muista hääpäivää. Kun sillä ei ole mitään merkitystä. 

Aikuisten ihmisten synttäreitä ei tarvitsekkaan muistaa. Minun vanhemmat suorastaan suuttuvat jos heitä rupeaa onnittelemaan. Se kun on niin naurettavaa touhua onnitella jotain eläkeläistä siitä että täyttää vuosia. 

Vierailija
110/378 |
01.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

4 vuoden kokemuksella yksinhuoltajuudesta voin todeta, että elämä on kevyempää ilman odotuksia siitä, että mies osallistuisi talouden pyörittämiseen liittyviin tehtäviin. Kotityötä on vähemmän, kun yhden pyykki puuttuu kopasta ja yhden sotkuja ei tarvitse siivota. Myös miehen puolen sukulaisten muistaminen ja lahjojen rahoittaminen on jäänyt pois. Ensimmäistä kertaa tämä (ex)puoliso myös osallistuu jälkikasvunsa menojen rahoittamiseen minimielatustuen verran, joten taloudellisestikin elämä on kevyempää.

Ainoa "miestentyö", jonka huomaan ex:n hoitaneen, on auton renkaiden vaihto (autoon, josta toki sain maksaa puolet, mutta käyttää vai poikkeustilanteessa). Senkin hän toki teetti ulkopuolisella. Sehän toki sujuu "heikommaltakin sukupuolelta". 43 eur/kerta on halpa hinta itsenäisyydestä.

Minkä takia sinun tulisi muistaa miehen sukulaisten syntymäpäiviä? Se kun ei sinulle kuulu mitenkään. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
111/378 |
01.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4 vuoden kokemuksella yksinhuoltajuudesta voin todeta, että elämä on kevyempää ilman odotuksia siitä, että mies osallistuisi talouden pyörittämiseen liittyviin tehtäviin. Kotityötä on vähemmän, kun yhden pyykki puuttuu kopasta ja yhden sotkuja ei tarvitse siivota. Myös miehen puolen sukulaisten muistaminen ja lahjojen rahoittaminen on jäänyt pois. Ensimmäistä kertaa tämä (ex)puoliso myös osallistuu jälkikasvunsa menojen rahoittamiseen minimielatustuen verran, joten taloudellisestikin elämä on kevyempää.

Ainoa "miestentyö", jonka huomaan ex:n hoitaneen, on auton renkaiden vaihto (autoon, josta toki sain maksaa puolet, mutta käyttää vai poikkeustilanteessa). Senkin hän toki teetti ulkopuolisella. Sehän toki sujuu "heikommaltakin sukupuolelta". 43 eur/kerta on halpa hinta itsenäisyydestä.

Minkä takia sinun tulisi muistaa miehen sukulaisten syntymäpäiviä? Se kun ei sinulle kuulu mitenkään. 

Niinpä.

Minäkin sain aikoinani anopilta joululahjaksi kalenterin johon oli merkitty kaikki anopin suvun merkkipäivät anopin seitsemän sisaruksen toisia nimiä myöten. Ainoa lahja jonka ikinä sieltä sain.

Sain ikuiset vihat päälleni kun nakkasin takkaan koko kalenterin.

Sosiaalinen paine on kova.

Vierailija
112/378 |
01.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sheax kirjoitti:

Meillä juuri näin! Olen yrittänyt miehellekin selittää miksi olen väsynyt. Tähän kaikkeen vastuuseen päälle vielä

lapsen yöheräämiset, joita mies ei tietenkään hoida.

Kyllä lasten saaminen on parisuhteelle todella kova koettelemus! Pakko sanoa näin 2- ja 4-vuotiaiden vanhempana. Tässä vaiheessa huomaan myös miehen haluttomuuden "kasvattaa" omia lapsiaan.... kiroilee samaan malliin kuin aina ennenkin, viettää aikansa kännykkää näpytellen, eikä toimi hyvänä esimerkkinä lapsille. Sitten vaan kommentoi "älä aina ressaa" kun asiasta mainitsen. Kasvatan tällä hetkellä siis tavallaan kolmea lasta. Ja tämä ei tee todellakaan hyvää parisuhteelle. En ihmettele, että moni eroaa, en todellakaan. Miehet, ottakaa vastuu arjen pyörittämisestä ja olkaa siinä myös henkisesti mukana!

Suurin osa noista valituksen kohteista on täysin turhia. Älkää juosko niissä sukulaisten kissanristiäisissä. Älkää ruvetko lasten palvelijoiksi vaan lapsi harrastaa vasta sitten kun hän itse osaa hoitaa harrastus asiansa. 

Ruokaa ei todellakaan tarvitse tehdä joka päivä eikä siivota täydy todellakaan joka päivä. 

Kun lapset kasvavat niin ne rupeavat itse siivoamaan jälkiään. 15 vuotiashan tekee jo kaikki itseään koskevat kotityöt itse. 

Elämä ei ole mitään suorittamista. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
113/378 |
01.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikä tämä epäsosiaalinen känkkäränkkä on nyt ketjussa? Sen perhe-elämä kuulostaa ihan kauhealta, "jokainen hoitakoon omat asiansa". Vanhemmatkin suuttuvat, jos toivottaa hyvää syntymäpäivää eikä perheessä syödä koskaan yhtä aikaa. Sairaanakaan ei varmaan viedä ketään lääkäriin ja missään ei saa apua.

Vierailija
114/378 |
01.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen. Yritän olla olematta, mutta sitten hommat menee päin peetä, kokeiltu on. Lapsi ei ehdi harrastuksiin, tavaroita unohtuu, ruoka-ajat unohtuu ja syödään kiireessä jotain jne jne. Äsken mies kysyi että missä sen tietyt farkut on ja onko ne pesty. Hitostako minä tiedän. Ei tulus mieleenkään kysyä mieheltä onko mun housut pesty. Pakenen tänne nettiin, kun ahistaa kunnolla. Tekee välillä mieli juosta karkuun. Mutta kohta lapset huomaa, että istun tässä toimettomana ja juon kahvia. Mies saa ihan rauhassa löhötä sohvalla tuntikausia. Niin epäreilua.

Lapsi ei tarvitse harrastuksia johon se ei voi itse mennä. Meillä lapsi ITSE hoitaa jääkiekko harrastuksensakkin. On aina hoitanut. Lapsihan sitä harrastaa eikä vanhemmat.

Mikä helkutin ruoka-aika. Jokainen syö kun on nälkä (jokainen joka ei ole pikkulapsi).  

No sitten meidän lapset ei harrastais mitään.

Olette opettanut heidät laiskoiksi ja saamattomiksi. Niin käy kun äiti hoitaa kaiken lasten puolesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
115/378 |
01.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä epäsosiaalinen känkkäränkkä on nyt ketjussa? Sen perhe-elämä kuulostaa ihan kauhealta, "jokainen hoitakoon omat asiansa". Vanhemmatkin suuttuvat, jos toivottaa hyvää syntymäpäivää eikä perheessä syödä koskaan yhtä aikaa. Sairaanakaan ei varmaan viedä ketään lääkäriin ja missään ei saa apua.

Älä ole naurettava. En sanonut että jokainen hoitaa omat asiansa. Mutta jos lapsi haluaa harrastaa niin hänen pitää ottaa se vastuu siitä harrastuksesta. Lapsen ei ole mikään pakko harrastaa yhtään mitään.

Harvassa perheessä syödään yhtä aikaa. 

Vierailija
116/378 |
01.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen hyvin yhden väsyneen nelikymppisen naisen, joka todellakin kuvittelee, että hänellä on vastuu kaikesta, koska hänen mielestään hänen miehensä ei hoida mitään asioita.

Toki vuosien aikana mies on vähentänyt aloitteellusuuttaan, koska ratkaisut ovat vääriä ja koko ajan pitäisi olla tekemässä sellaista, minkä vaimo on keksinyt tärkeäksi.

Surullinen itseään toteuttava ajatus- ja toimintalukko, joka tuhoaa osaltaan tämän avioliiton.

Kuuntelin kerran järkyttyneenä lasten harrastusryhmän odotustilassa erästä äitiä, joka oli tuomassa lapsiaan samaan kerhoon kuin minäkin. Hänellä oli siis mies mukana ja tämä nainen ohjeisti miestä kuin pikkulasta: "Nyt menet sinne apteekkiin käymään ihan nopeasti ja tulet sitten takaisin ja tuot sen kuitin. Muista sitten ottaa se kuitti!" Tämäkin nainen varmasti koki, että taas kaikki vastuu kaatuu hänelle, mutta ulkopuolisen silmään se näytti siltä, että mieheltä on viety munat siinä perheessä jo ajat sitten ja nyt hän vain myötäilee mitä ÄITI sanoo.

Perheellä lasten sairauskuluvakuutus joka korvaa sen lääkkeen jos on kuitti. Todennäköisesti mies aiemmin unohtanut kuitin ja äiti saanut suurella vaivalla hommata apteekista kopion.

Been there done that.

Jos minulle vaimo puhuisi kerrankin noin niin räkäisisin sen naamalle ja ottaisin välittömästi eron.

Tämä! Kukaan itseään kunnioittava ihminen ei suostu kuuntelemaan tuollaista puhetta. 

Vierailija
117/378 |
01.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen. Yritän olla olematta, mutta sitten hommat menee päin peetä, kokeiltu on. Lapsi ei ehdi harrastuksiin, tavaroita unohtuu, ruoka-ajat unohtuu ja syödään kiireessä jotain jne jne. Äsken mies kysyi että missä sen tietyt farkut on ja onko ne pesty. Hitostako minä tiedän. Ei tulus mieleenkään kysyä mieheltä onko mun housut pesty. Pakenen tänne nettiin, kun ahistaa kunnolla. Tekee välillä mieli juosta karkuun. Mutta kohta lapset huomaa, että istun tässä toimettomana ja juon kahvia. Mies saa ihan rauhassa löhötä sohvalla tuntikausia. Niin epäreilua.

Lapsi ei tarvitse harrastuksia johon se ei voi itse mennä. Meillä lapsi ITSE hoitaa jääkiekko harrastuksensakkin. On aina hoitanut. Lapsihan sitä harrastaa eikä vanhemmat.

Mikä helkutin ruoka-aika. Jokainen syö kun on nälkä (jokainen joka ei ole pikkulapsi).  

No sitten meidän lapset ei harrastais mitään.

Olette opettanut heidät laiskoiksi ja saamattomiksi. Niin käy kun äiti hoitaa kaiken lasten puolesta.

En. Mutta meiltä ei pysty alakoululainen liikkumaan minnekään harrastukseen ilman vanhempaa. Kaikki ei asu samalla lailla kuin sinä.

Vierailija
118/378 |
01.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisipa ollut kiva jos joku olisi tosiaan maksanut sen rumban pyörittämisestä. Ei ollut mitään ennakkovaroitusta että fiksu ja koulutettu mies taantuu yhdeksi lapseksi lisää.

Vierailija
119/378 |
01.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sheax kirjoitti:

Meillä juuri näin! Olen yrittänyt miehellekin selittää miksi olen väsynyt. Tähän kaikkeen vastuuseen päälle vielä

lapsen yöheräämiset, joita mies ei tietenkään hoida.

Kyllä lasten saaminen on parisuhteelle todella kova koettelemus! Pakko sanoa näin 2- ja 4-vuotiaiden vanhempana. Tässä vaiheessa huomaan myös miehen haluttomuuden "kasvattaa" omia lapsiaan.... kiroilee samaan malliin kuin aina ennenkin, viettää aikansa kännykkää näpytellen, eikä toimi hyvänä esimerkkinä lapsille. Sitten vaan kommentoi "älä aina ressaa" kun asiasta mainitsen. Kasvatan tällä hetkellä siis tavallaan kolmea lasta. Ja tämä ei tee todellakaan hyvää parisuhteelle. En ihmettele, että moni eroaa, en todellakaan. Miehet, ottakaa vastuu arjen pyörittämisestä ja olkaa siinä myös henkisesti mukana!

Suurin osa noista valituksen kohteista on täysin turhia. Älkää juosko niissä sukulaisten kissanristiäisissä. Älkää ruvetko lasten palvelijoiksi vaan lapsi harrastaa vasta sitten kun hän itse osaa hoitaa harrastus asiansa. 

Ruokaa ei todellakaan tarvitse tehdä joka päivä eikä siivota täydy todellakaan joka päivä. 

Kun lapset kasvavat niin ne rupeavat itse siivoamaan jälkiään. 15 vuotiashan tekee jo kaikki itseään koskevat kotityöt itse. 

Elämä ei ole mitään suorittamista. 

Lastensuojelu hakee lapset pois, jos heitä ei syötetä joka päivä tai jos alaikäinen tekee kotityöt.

Ja ihan tietoisku: kyllä. Kyllä ihan joka päivä riittää lapsiperheessä siivottavaa.

Vierailija
120/378 |
01.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä epäsosiaalinen känkkäränkkä on nyt ketjussa? Sen perhe-elämä kuulostaa ihan kauhealta, "jokainen hoitakoon omat asiansa". Vanhemmatkin suuttuvat, jos toivottaa hyvää syntymäpäivää eikä perheessä syödä koskaan yhtä aikaa. Sairaanakaan ei varmaan viedä ketään lääkäriin ja missään ei saa apua.

Älä ole naurettava. En sanonut että jokainen hoitaa omat asiansa. Mutta jos lapsi haluaa harrastaa niin hänen pitää ottaa se vastuu siitä harrastuksesta. Lapsen ei ole mikään pakko harrastaa yhtään mitään.

Harvassa perheessä syödään yhtä aikaa. 

Itse en olisi sanonut lapselle, että sen kun menet harrastamaan, mutta kävelet sitten kolmen kilometrin matkan suuntaansa omin voimin pimeälläkin. Minulle tuollainen matka autolla on pikku juttu.

Useassa perheessä sydään yhtä aikaa. Se on hyvä tapa, siinä voi jutella päivän kuulumiset ja mitä kenelläkin on mielen päällä. Se lähtentää perheenjäseniä toisiinsa ja lapsistakin se on mukavaa. Siitä jää lapsille mukavia muistoja.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme yhdeksän seitsemän