Nainen – oletko sinäkin perheesi (väsynyt) projektipäällikkö?

Hyvä jos toisilla tasajako, meillä ukko ei juurikaan auta kotitöissä, ruoan laitto, lasten kans, eroa olen ehdottanut koska tätä menoa tää liitto tappaa mut, paremmin pärjään ja ennenkaikkea jaksaisin "yksin"!

Vaikka tunnistin viimeiset kymmenen vuotta kärsineeni juurikin tästä alituisesta projektipäällikkyydestä kotona (töissä olen myös projektipäällikkö, mutta se ei samalla lailla vaivaa koska ne projektit ovat ihan nimettyjä eivätkä kata kaikkea mahdollista ja mahdotonta, niin kuin kotona), en mitenkään olisi osannut odottaa sitä, miten helpoksi elämä muuttui eron myötä. Lasten asiat täytyy tietysti edelleen hoitaa, mutta se on todella paljon helpompaa kun vastuun lisäksi on myös kokonaan se valta, eikä tarvitse metsästää toisen osapuolen osallistumista tai hyväksyntää. Lisäksi lasten huoltajuus on sikälikin helpompaa kuin miehen ylläpito, että lapsia voi käskeä ja vaatia että ne tottelevat, kun taas miestä piti aina maanitella, imarrella ja syyllistää kantamaan edes jotain pientä osuutta yhteisestä tekemisestä.

Eron myötä on yhtäkkiä taas omaa aikaakin, tämä on ihan mahtavaa. Nukunkin paremmin kun en enää ole niin stressaantunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja hei, jos jonkun naisen euro on edes 80 senttiä niin aika hyvin! Olisko 40 lähempänä totuutta!

Mitä tarkoitat tällä? Olen itse nainen ja minulle euro on 100 senttiä. Kenelle se on 40 senttiä ja miksi?

Etkö oikeasti ymmärrä? Samasta työstä maksetaan naiselle 80 % siitä minkä verran siitä miehelle maksetaan, minkä lisäksi naisella odottaa toinen työmaa kotona aivan eri mittakaavassa kuin miehellä.

Tietysti on poikkeuksia kaikkiin näihin tilastoihin. Itse tienaan enemmän kuin mieheni, ja tässä ketjussa on muistaakseni joku jo kertonut että hänen miehensä panostaa yhtä paljon kotiasioiden sujumiseen kuin hänkin. Mutta yksittäiset esimerkit eivät tee tyhjäksi sitä laajempaa tilastollista kokonaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi äiti sitten varaaa neuvolat? Miksi pakkaa reissuihin ja päiväkotiin kamppeet? Vuorotellen noita asioita hoidellaan? Ei lapsi kuole jos jompikumpi unohtaa kynsisakset reissusta. Eikö niiden isien anneta osallistua ollenkaan mihinkään? Tuleeko vauvoista jotain äidin omia projekteja?

Imetys toki vie paljon aikaa aluksi mutta kyllähän ei imettäväkin vanhempi huomaa jos body alkaa kinnaamaan että uutta pitäisi hankkia? Tai vaipat ovat lopussa, ehkä pitäisi ostaa lisää tai laittaa kestovaippa pyykki pyörimään?

Olen tässä nyt kaksi vuotta odottanut että mies varaisi lapselle neuvola-ajan (kyseessä oli 4v neuvola eli lapsi täyttää pian kuusi jo). Niin ja miehen vastuulla oli myös varata esikoiselle hammaslääkäriaika  (pitäisi aloittaa oikomishoidot). Sitä olen odotellut puoli vuotta.

Ei noihin kuole ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja hei, jos jonkun naisen euro on edes 80 senttiä niin aika hyvin! Olisko 40 lähempänä totuutta!

Mitä tarkoitat tällä? Olen itse nainen ja minulle euro on 100 senttiä. Kenelle se on 40 senttiä ja miksi?

Etkö oikeasti ymmärrä? Samasta työstä maksetaan naiselle 80 % siitä minkä verran siitä miehelle maksetaan, minkä lisäksi naisella odottaa toinen työmaa kotona aivan eri mittakaavassa kuin miehellä.

Tietysti on poikkeuksia kaikkiin näihin tilastoihin. Itse tienaan enemmän kuin mieheni, ja tässä ketjussa on muistaakseni joku jo kertonut että hänen miehensä panostaa yhtä paljon kotiasioiden sujumiseen kuin hänkin. Mutta yksittäiset esimerkit eivät tee tyhjäksi sitä laajempaa tilastollista kokonaisuutta.

Tuo vain ei edelleenkään ole totta, eikä todeksi muutu vaikka sitä feministit kuinka toistelisivat. Kun otetaan tehdyt työtunnit huomioon niin naisen euro on aika tarkkaan euron ja jos otetaan vielä huomioon pidemmät eläkevuodet, niin selvästi yli euron. 

Käytännössä tuon mantran hokeminen on sama asia, kuin että osa-aikainen työntekjiä valittaisi hänen euronsa olevan vain 75 senttiä ja vaatisi sillä verukkeella samaa kuukausipalkkaa kuin täyttä päivää tekevä.

No joo... minä äitinä hommaan kyllä lapsille vaatteet. Miehen tehtäväksi jää hoitaa kahteen autoomme sesonkirenkaat, huollot, tankkaaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi äiti sitten varaaa neuvolat? Miksi pakkaa reissuihin ja päiväkotiin kamppeet? Vuorotellen noita asioita hoidellaan? Ei lapsi kuole jos jompikumpi unohtaa kynsisakset reissusta. Eikö niiden isien anneta osallistua ollenkaan mihinkään? Tuleeko vauvoista jotain äidin omia projekteja?

Imetys toki vie paljon aikaa aluksi mutta kyllähän ei imettäväkin vanhempi huomaa jos body alkaa kinnaamaan että uutta pitäisi hankkia? Tai vaipat ovat lopussa, ehkä pitäisi ostaa lisää tai laittaa kestovaippa pyykki pyörimään?

Olen tässä nyt kaksi vuotta odottanut että mies varaisi lapselle neuvola-ajan (kyseessä oli 4v neuvola eli lapsi täyttää pian kuusi jo). Niin ja miehen vastuulla oli myös varata esikoiselle hammaslääkäriaika  (pitäisi aloittaa oikomishoidot). Sitä olen odotellut puoli vuotta.

Ei noihin kuole ei.

No onko hän ennen varaillut neuvola-aikoja? Käynyt neuvolassa raskausaikana/lapsen kanssa? Voithan todeta että lapsesta tulee höröhammas kun ei tilaa oikomishoitoja? Aika tyhmä mies sinulla. Sori vaan.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen hyvin yhden väsyneen nelikymppisen naisen, joka todellakin kuvittelee, että hänellä on vastuu kaikesta, koska hänen mielestään hänen miehensä ei hoida mitään asioita.

Toki vuosien aikana mies on vähentänyt aloitteellusuuttaan, koska ratkaisut ovat vääriä ja koko ajan pitäisi olla tekemässä sellaista, minkä vaimo on keksinyt tärkeäksi.

Surullinen itseään toteuttava ajatus- ja toimintalukko, joka tuhoaa osaltaan tämän avioliiton.

Kuuntelin kerran järkyttyneenä lasten harrastusryhmän odotustilassa erästä äitiä, joka oli tuomassa lapsiaan samaan kerhoon kuin minäkin. Hänellä oli siis mies mukana ja tämä nainen ohjeisti miestä kuin pikkulasta: "Nyt menet sinne apteekkiin käymään ihan nopeasti ja tulet sitten takaisin ja tuot sen kuitin. Muista sitten ottaa se kuitti!" Tämäkin nainen varmasti koki, että taas kaikki vastuu kaatuu hänelle, mutta ulkopuolisen silmään se näytti siltä, että mieheltä on viety munat siinä perheessä jo ajat sitten ja nyt hän vain myötäilee mitä ÄITI sanoo.

Joo sääliksi käy. Itsekkin tunnen näitä betamiehiä pari. Ja mikä huvittavinta he vielä nauttivat tästä alistettuna olemisesta.. varmaa joku fetissi? Töissä kun ehdottaa jotain niin tulee tyyliin "heheh pitääpä kysyä HALLITUKSELTA," "joo kyllähän minä jos EMÄNTÄ päästää" ei helvetti mitä paskaa. Näpynäpy insinööreissä näitä betiksiä on todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Uusperheessä tilanne on usein vieläkin hankalampi, varsinkin jos vain toisella on lapsia: "ne on SUN lapsia, SUN kuuluu hoitaa SUN lasten asiat!" Puhumattakaan ex puolisoista jotka nostavat metelin, heti jos uusi puoliso vähänkin yrittää auttaa lapsiin liittyvissä asioissa.

Niin on. On aika paljon vaadittu jo muutenkin perheen projektipäällikkönä toimivalta äitipuolelta, että pitäisi niiden yhteisten lasten asioiden ohella vielä huolta miehen ex-liiton lasten asioista. Itse olen tästä jonkinverran stressannut, kun mies ei aina huomaa esim. lastensa vaatteidenvaihtotarvetta. Valitettavasti se ylimääräinen stressi monesti purkautuu niihin yhteisiin lapsiin, joten ei ihme että ne toisen lapset tuntuvat välillä aikamoiselta lisäkuormalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen hyvin yhden väsyneen nelikymppisen naisen, joka todellakin kuvittelee, että hänellä on vastuu kaikesta, koska hänen mielestään hänen miehensä ei hoida mitään asioita.

Toki vuosien aikana mies on vähentänyt aloitteellusuuttaan, koska ratkaisut ovat vääriä ja koko ajan pitäisi olla tekemässä sellaista, minkä vaimo on keksinyt tärkeäksi.

Surullinen itseään toteuttava ajatus- ja toimintalukko, joka tuhoaa osaltaan tämän avioliiton.

Kuuntelin kerran järkyttyneenä lasten harrastusryhmän odotustilassa erästä äitiä, joka oli tuomassa lapsiaan samaan kerhoon kuin minäkin. Hänellä oli siis mies mukana ja tämä nainen ohjeisti miestä kuin pikkulasta: "Nyt menet sinne apteekkiin käymään ihan nopeasti ja tulet sitten takaisin ja tuot sen kuitin. Muista sitten ottaa se kuitti!" Tämäkin nainen varmasti koki, että taas kaikki vastuu kaatuu hänelle, mutta ulkopuolisen silmään se näytti siltä, että mieheltä on viety munat siinä perheessä jo ajat sitten ja nyt hän vain myötäilee mitä ÄITI sanoo.

No jospa se mies unohtelee kroonisesti juttuja, mistä aiheutuu turhaa tuplatyötä? Noin ulkopuolisen silmin sinun on sitä toki vaikea sanoa.

Itseäni ainakin veetuttaa se, jos näen tosi paljon vaivaa sen eteen että asiat sujuvat, ja toinen vaan tekee jotenkin rimaa hipoen.

Vierailija kirjoitti:

Oli tosi hyvä kirjoitus, menee meidän perheessä hyvinkin noin. Varsinkin kun minä olen luonteeltani helpoati vastuuta ottava ja lisäksi hyvä hahmottamaan monien asioiden syy-seuraussuhteita toisiinsa ja parempi päätöksentekijä. Sekä minulla on parempi aikakäsitys ja olen kiinnostunut monista asioista, kuten taloudesta, jotka ovat uaeissa perheissä miesten osa-aluetta enemmän.

 

Lopputuloksena siis olen juuri jutussa kuvattu projwktipäällikkö, jonka vastuulla on lähes kaikki mitä perheessä tapahtuu ja on minun huolehtimiseni takana. Vaikka mies tekee asioita, silti käy pidemmän päälle rasittavaksi, kun on yhden ihmisen mietittävänä 4 ihmisen tekemiset, aikataulutukset, elämän isommat ja pienemmät päätökset, ja kaikkien intressien yhteensovittaminen niin ajan käy teollisesti, taloudellisesti kuin muutenkin.

 

Onko jollain hyviä ideoita, miten tätä saisi jaettua perheessä uudestaan? Ja ei vain asioiden toteuttamista, vaan ennen kaikkea organisointia, ennakoi suunnittelua ja vastuuta?

Anna vaan se vetovastuu miehelle ja hyväksy hänen valintansa. Kaikki ei mene optimaalisesti mutta menee kuitenkin. Jos et pysty sietämään asioiden sujumista eri tavoin kuin haluaisit, niin olet kontrollifriikki ja siten syypää omaan projektipäällikkyyteesi.

2 kirjoitti loistavasti, kaikki sujuu kuitenkin jollain tapaa. Ihmisten pitäisi osata olla onnellisia ja tyytyväisiä siihen mitä on. Projektipäällikkö kun on pilannut monta parisuhdetta ihan vaan sillä, kun mikään muu kuin hänen mielipiteensä ei kelpaa.

Ensimmäistä kertaa vauva piste fi sivulla elämässäni, olen 26v mies joka juuri mennyt naimisiin. Uskomattoman hirveältä kuulostaa lasten hankinta ja perhe elämä... Kommenttien perusteella lasten hankinta johtaa eroon sekä katkeroitumiseen miestä kohtaan...

Mieleni on nyt surullinen sekä epävarma.

Pitääkö niitä lapsia hankkia? Kukaan ei siihen pakota. Nämä on asioita, jotka kannattaisi käydä läpi sen toisen kanssa ennen lapsentekoon ryhtymistä. Turha valittaa jälkeenpäin, että kun "joutuu olemaan ns. projektipäällikkönä". Vastuuta saa ja pitää jakaa. Se pitää myös kestää, että kaikki ei mene omien mielipiteiden ja halujen mukaan lasta kasvattaessa.

Meillä mies vältteli tahallaan vauvanhoitoa eikä pyynnöistä huolimatta suostunut muutamaa kertaa enempää esim. pukemaan ja vaihtamaan vaippaa. Nyt pari vuotta on kulunut ja asiat ovat päälaellaan, koska lapsi itse on alkanut vaatimaan, että isä syöttää, pukee, jne. Ei ole niin helppo kieltäytyä kun lapsi jo itsekin vaatii miestä tekemään jotain. Viimein saan itse välillä levätä lapsenhoidon suhteen, paitsi kun mies on töissä ja olen lapsen kanssa kotona.

Meinasi ihan itku päästä, kun tämän luin. Aion laittaa miehenikin tämän lukemaan ja avata asiasta -taas- keskustelun. Kyse ei oikeasti ole siitä, että kritisoisin, vaan siitä, että mies on laiskanpuoleinen ja viettäisi ennemmin omaa vapaa-aikaansa ilman perheen ja arkiaskareiden häiritsemistä, eikä mitään tapahdu kuin kolmesti käskemällä - ja sitten minä vaan teen taas ne jutut A, B, C ja Ö kun en jaksa aikuista ihmistä patistaa.

Ensin halutaan päällepäsmäröidä ja sitten uhriudutaan.

Way to go.

Vierailija kirjoitti:

 

***Kumpikaan vanhempi ei saa puuttua toisen tehtäviin.

– Jos äiti toivoo, että isä ottaa hoitaakseen kummilasten joululahjat, hänen pitää myös hyväksyä miehen valitsemat lahjat ilman mutinoita.***

 

hyvin todettu. Tämä unohtuu naisilta aina. Iskän pitäisi osata huomion paitsi kummilasten toiveet myös äidin toiveet. Muuten tulee palaute yleensä niin negatiivisesti että sitten ei huvita iskää enää lahjaa ostaa kun menee kuitenkin väärin.jas

Naurettavaa verrata... Mielelläni hoidan 4 lapsen emme. asiat. Koska: mies korjaa autot, vaihtaa renkaat, hoitaa KAIKKI tekniset omakotitaloon liittyvät asiat. Tekee veroilmoitukset, KELA n asioinnin, pankkihommat... Minulla isompi palkka. Koiria hoidetaan yhdessä. Hän käy kaupassa jne. Ruokaa tekee se joka ehtii. Tiimityötä! Nyt naiset järki käteen! Vaadittu miehiltä kaikkea. Tehkää sitten itse ne miehen työt. Esim. rännin puhdistukset ja vaikka jätevesiasiat yks. Rakkautta haloo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen hyvin yhden väsyneen nelikymppisen naisen, joka todellakin kuvittelee, että hänellä on vastuu kaikesta, koska hänen mielestään hänen miehensä ei hoida mitään asioita.

Toki vuosien aikana mies on vähentänyt aloitteellusuuttaan, koska ratkaisut ovat vääriä ja koko ajan pitäisi olla tekemässä sellaista, minkä vaimo on keksinyt tärkeäksi.

Surullinen itseään toteuttava ajatus- ja toimintalukko, joka tuhoaa osaltaan tämän avioliiton.

Kuuntelin kerran järkyttyneenä lasten harrastusryhmän odotustilassa erästä äitiä, joka oli tuomassa lapsiaan samaan kerhoon kuin minäkin. Hänellä oli siis mies mukana ja tämä nainen ohjeisti miestä kuin pikkulasta: "Nyt menet sinne apteekkiin käymään ihan nopeasti ja tulet sitten takaisin ja tuot sen kuitin. Muista sitten ottaa se kuitti!" Tämäkin nainen varmasti koki, että taas kaikki vastuu kaatuu hänelle, mutta ulkopuolisen silmään se näytti siltä, että mieheltä on viety munat siinä perheessä jo ajat sitten ja nyt hän vain myötäilee mitä ÄITI sanoo.

Perheellä lasten sairauskuluvakuutus joka korvaa sen lääkkeen jos on kuitti. Todennäköisesti mies aiemmin unohtanut kuitin ja äiti saanut suurella vaivalla hommata apteekista kopion.

Been there done that.