Lääkäreidän väärät diagnoosit... gallup

tk: siitepölyallergia tai astma tai jotain sydänperäistä kun hengitys ahtaalla -> yksityinen: ilmarinta



tk: polvessa nivelrikko, ei hoideta julkisellapuolella koska potilas on lihava, määrätään sairaslomaa suunnilleen koko loppuelämäksi ja tulehduskipulääkettä -> yksityinen: polven nivelkierukassa repeämä, tähystysleikkaus ja saikun jälkeen takaisin töihin.



tk: jotain sydänperäistä tai aivoinfarktia kun yläraaja puutuu -> yksityinen: rannekanavaoireyhtymä

olin kaverin luona yötä viikonlopun ajan. Su-iltana, kun äiti tuli hakemaan kotiin, en muistanut mitään viikonlopun tapahtumista. Alkoholia tai mitään vastaavaa EI oltu käytetty.



Lähisairaalan päivystävä sisätautilääkäri haukkui alkoholistiksi ja "varmaan tässä tapauksessa huumeillakin voi olla osuutta asiaan". En kuulemma vaan kehdannut äitini edessä myöntää noita asioita...



Viikkoa myöhemmin mulla diagnosoitiin epilepsia...

Tarkennetaan vielä sen verran, että poissaolokohtauksia/kouristelua ei ollut ilmennyt viikonlopun aikana. Kaveri ei ollut missään välissä huomannut mitään outoa mun käytöksessä.

Ystäväni meni terveyskeskuslääkärille kaulallaan olleen kyhmyn takia. Lääkäri oli sanonut, että kyhmy on kilpirauhasessa oleva kysta, eikä hän siitä ota mitään näytettä, koska on ihan varma, että se on kysta. Oli sanonut, että ole huoleti, ihan terve olet ja että kysta on vaaraton. Ystäväni meni toiselle lääkärille, yksityiselle. Häneltä otettiin näyte kyhmysta ja lähimmästä imusolmukkeesta. Lääkäri soitti tuloksista seuraavalla viikolla ja kertoi, että kyseessä on kilpirauhassyöpä.



Mikäli ystäväni ei olisi mennyt toiselle lääkärille, niin lopulta ei olisi ollut tehtävissä mitään. Kyseinen syöpä leviää nopeasti imusolmukkeiden välityksellä koko kehoon.

Useita käyntejä samasta syystä. Ei mitään tutkimuksia, tähystyksiä, lähetettä eteenpäin jne, vaan pelkkä ohje olla huolehtimatta. Diagnoosista 8 kk kuluttua oli siskon (32v) hautajaiset, suremaan jäi puoliso ja 2 alle kouluikäistä lasta.

ramppasin yhden kevään lääkärissä pitkittyneen kuumeen takia, lääkäri ymmällä, katsottiin verikokeet, keuhkokuvat jne jne



lopulta sanoi, että kokeillaan mielialalääkettä, johon en suostunut



sinnittelin sairauslomien varassa, kotona olo helpottui, töissä taas nousi kuume



kuumetta jatkui pitkälle kesään, heinäkuussa alkoi helpottua



pitkään tämän jälkeen sain tietää, että olin kyseisen ajan ollut hometalossa töissä, ja oireet mitä ilmeisimmin johtuivat siitä ja loppuivat, kun työkin loppui

kun valitin kolmatta päivää jatkuneita rajuja kipuja vasemmalla. Kaksi päivää myöhemmin puhkesi iso munasarjakysta.

sairaalassa eka diagnoosi oli umpisuolitulehdus, onneks ottivat keuhkokuvat ennen leukkausta koska selvis että on "ainoastaan" keuhkokuume... Jälkitauti diagnoosi sairaalassa oli siitepöly allergia yksityisellä selvis et onki poskiontelotulehdus...

tämä on kyllä käynyt yksityisellä. yleislääkäri diagnosoi kihdin,erikoislääkäri hermosäryksi.

on särkenyt jäseniä kaks hemmetin vuotta joka ikinen päivä! :(

Tali-ihottuma -> Psoriasis.

Itse epäilin psoriasista jo ensimmäistä kertaa lääkäriin hakeutuessani, mutta ihotautilääkäri diagnosoi tali-ihottuman.

10 vuotta sitä yritettiin hoitaa tali-ihottumana. Lääkkeitä vaan uusittiin kun menin valittamaan ihottuman pahenemisesta. Samalla hoidolla vaan edettiin vaikka se ei auttanut vaivaan ollenkaan.

Oikeaan diagnoosiin päätyi lopulta työterveyslääkäri. Hän määräsi psoriasislääkkeet ja sillä olen saanut ihottuman hoidettua.



Nivelrikon diagnosoimiseen meni yli 10 vuotta.

Ensimmäisten 10 vuoden aikana ei tullut mitään diagnoosia, sillä lääkärin mielestä mitään vikaa ei missään ollut. Se, että en pystynyt kävelemään oli 'tyypillinen nuorten naisten vaiva'.



Kaverilla: paniikkihäiriö -> keuhkoveritulppa.

Päivystävä lääkäri antoi hänelle rauhoittavia ja käski menemään kotiin.

Pari tuntia tämän jälkeen hänelle piti tilata ambulanssi ja hoitoon pääsyllä oli jo kova kiire.

sanottiin isälleni kun hän kävi valittamassa käden puutumista.

Pari kk myöhemmin oli isän hautajaiset.

Ruumiinavauksessa paljastui sepelvaltimotauti.

2 krt vatsan tähystyksessä todettiin alkava vatsahaava. Söin kalliita lääkkeitä ja join litrakaupalla balanciidia. Kivut vaan jatkui. No lopulta olikin kyseessä sappikivet, kun mies vei yöllä päivystykseen kovien kipujen vuoksi.

80-luvulla mulla todettiin korkea kolesteroli (perinnöllinen) työpaikkalääkäri määräsi vatsahaavapotilaan ruokavalion.



- oikeaa vatsahaavaa odotellessa.

eikä mitään tähystyksessä. Homeopaattini sanoi heti, että maksa oireilee pahasti ja kyseli tuleeko kaulaan finnin tapaisia. Tulihan niitä ja kipeitä.



Kävin terkkarilla vielä ja vanha naislääkäri sanoi sen johtuvan ruuansulatuksesta ja määräsi entsyymejä.



Valitsin homeopaatin ohjeet ja söin homeopaattisen kuurin. Paranin. Minulla on kyllä aina tk:n määräämiä entsyymejäkin ja otan kun syön sopimatonta.

Järkyttävä päänsärky ja 39 asteen kuume. Lääkäri katsoi nieluun ja totesi että poskiontelotulehdus (kuulemma nieluun valui limaa). Antibiootit.



Päänsärky jatkui niin että en pystynyt liikkumaan. Sitten tuli kuvioihin myös kauhea oksentelu, heti jos yritin sängystä nousta niin tuli yrjö. Soitto lääkärille. Vastattuani ettei raskaus ole mahdollinen sain kuulla että olen saanut poskiontelotulehduksen lisäksi mahataudin.



Kun päänsärky ei parantunut ja rupesin jo pelkäämään ties mitä aivoverenvuotoa menin viikon lopuksi Peijaksen päivystykseen. Siellä tuumattiin että kyllä päänsärky poskiontelo-/otsaontelotulehdukseen sopii. Röntgenistä tultuani sain kuulla että ei siellä mitään poskiontelotulehduksia ole eikä ole ollutkaan. Sitten sain vielä kuulla että verenkuvassani on niin paljon häikkää että työterveyteen sitten maanantaina.



Viikonlopun aikana nousi vielä pian koko selän, käsivarret -niin, kaiken kattava ihottuma.



Maanantaina menin työterveyteen. Otettiin labroja. Valkosolut ihan päin persettä, maksa-arvot yli 300. Työterveyslääkäri katseli että joo, olet sä keltainen ja että (työni luonteen vuoksi) sulla on varmaan hepatiitti.



Taksilla Peijaksen päivystykseen taas, kädessä lähete sisätautipolille. Siellä odottaessa päätöstä siitä että pääsenkö osastolle kahdeksan tuntia otettiin x määrä koetta. Itse oli ihan varma että nyt on hepatiitti ja kuolema tulloo.



Diagnoosi: ainoa testi joka näytti mitään, oli EBV-testi jossa vasta-aineet oli koholla.



Lopputulema: maksaan mennyt mononukleoosi. Viikoksi osastolle tarkkailuun maksa-arvojen vuoksi.



Yksityisellä lääkärillä kävin koko ajan paitsi Peijaksen keikat.

Tässä alkaa väkisinkin miettiä, että jos oikeat ja laillistetut lääkärit on tollaisia, niin ihan turha möly nostettiin siitä valelääkäristä joka ei kuitenkaan tehnyt virhediagnooseja eikä

vahingoittanut potilaitaan. Hitto, olisi vaan jatkanut työssään!

lääkäri ei edes kuunnellut keuhkoja tai mitäään, tosi vaan kypsä ilme naamallaan, että lapsella on nuha. Ja tämä oli vieläpä yksityislääkäri.

2h tuon lääkärikäynnin jäljeen lapsi alkoi kouristella ja lähdettiin ambulanssilla sairalaan ja kehkokuume selvisi

ei ikinä saa tietää sitä, että pieleen meni.

Vois nimittäin vuosien varrella oppia paljonkin, jos kaikki tulis aina bomerangina takaisin tai huomastus tai jopa joku varoitus.

Kälylläni hoidettiin vuoroin ummetusta ja vuoroin ripulia. Välillä oli vatsakipujakin. Sitten löytyi kuolleena yllättäen.



Ruumiinavauskertomuksessa lukee näin: "välittömänä kuolinsyynä on yllättäen paksusuolen syöpä".



Eli törkeää, että terkan lääkäri vaan kirjoitteli noita ummetus- ja ripulilääkkeitä pari vuotta, muttei laittanut tähystykseen.

lääkäri diagnosoi kolmoishermosäryn ja käski mennä neurologille, joka olisi määrännyt mulle loppuiäksi epilepsialääkeen tapaiset lääkkeet...

En suostunut uskomaan diagnoosiin ja sain hammaslääkäriajan ja lääkärin, joka uskoi hampaassa olevan jotain vikaa. Mitään ei näkynyt röntgenkuvissakaan eikä päällepäin mutta ihana hammaslääkäri suostui avaamaan hampaan ja sieltä paljastui kuollutta hermoa, joka aiheutti aaltomaiset, tuskaiset kivut mulle. Kivut loppui siihen!

Kuunnelkaa itseänne ja pyytäkää useampia diagnooseja eri alojen lääkäreiltä!

tk:ssa lääkäri haukkui mut läskiksi ja obeesiksi tunnusteltuaan vatsaa. Diagnoosi paljastui yksityisellä; kolmekiloinen itusolukasvain lantion alueella.