Lääkäreidän väärät diagnoosit... gallup

No kerronpa pari tapausta toisinpäin:-) Eli siskoni pyörtyi kesken työpäivän ja sai kovan päänsäryn. Hän meni yksityiselle ja sai diagnoosin lorvikatarri ja.Buranaa vaan. No särky jatkui kovana, joten meni uudelleen ja edelleen Buranaa... Kyllä se siitä! Vasta yliop. sairaala otti vakavasti, kun meni lopulta päivystykseen. Diagnoosi! Aivoverenvuoto~> leikkaus ja edelleen täysin hoidettava!
Myös lapselleni on yksityinen antanut kerran antibioottia jota ei enää anneta korvatulehduksen, koska ei tehoa. Eli Tk. Antoi toisellakäynnillä toimivan lääkkeen ja ihmetteli moista lääkettä

Lääkärithän tekevät usein diagnooseja todennäköisyyksien valossa ilman laajoja konetutkimuksia ja usein myös ilman välittömästi saatavilla olevia verikokeita. Diagnoosit menevät joskus väärin. Sairaaloissahan ihmiset usein tutkitaan laajasti ja siellä voidaan olla useammin varmoja diagnooseista. Siellä ei myöskään yritetä säästää kaikessa toisin kuin terveyskeskuksissa.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 17:54"]Teini-iässä minut vietiin kamalien vatsakipujen vuoksi sairaalaan kesken juhannuksen vieton. Siellä minut luonnollisesti tutki myös gynekologi, joka ei uskonut minua kun kerroin olevani neitsyt ja päätti, että minulla on klamydia. Sieltä minut sitten kärrättiin naistentautien osastolle antibiootteja saamaan (edelleen kamalassa kivuissa), jossa pyysin apua vessaan päästäkseni. Hoitaja käski minua hankkiutumaan sinne itse kun kerran olen harrastanut seksiä vastuuttomasti ja niinpä sitten itkua vääntäen raahauduin vessaan. Tässä vaiheessa filmi katkeaa: myöhemmin kuulin että olin pyörtynyt vessaan, josta siivooja minut myöhemmin löysi. Leikkauksen jälkeen heräsin tehovalvonnasta, jolloin minulle kerrottiin umpilisäkkeeni puhjenneen. Seurauksena oli vatsakalvontulehdus ja reilu viikko sairaalassa. Sain kyllä viralliset pahoittelut sairaalan ylilääkäriltä, mutta se ei kokemuksen kamaluutta vähennä.

Kiitoksia vaan Seinäjoen keskussairaalaan.
[/quote]Seinäjoella riittää näitä tapauksia. Niin kuin sekin yksi kännissä naisia leikellyt lääkäri joka tappoi yhden potilaan kun jostain syystä keksi poistaa tältä kylkiluun. Äitini tuttava on toimittaja ja joutui raastupaan tehtyään aiheesta jutun. Asiaa käsiteltiin monta vuotta ja meni muistaakseni Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn ja toimittaja sen jutun lopuksi voitti.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 08:47"]

Silloin, kun lääkäri itse tietää arvaavansa todennäköisyyksien pohjalta, lääkäri voisi avata tilanteen rehellisesti potilaalleen. Tietenkin potilaan on voitava lähteä siitä, että lääkäri on oikeassa ja tauti määritelty oikein.

[/quote]

Lääketiede on tiedettä, se perustuu aina todennäköisyyksiin.

Vuosia sitten työterveydessä juoksin monta kertaa, kun ei kuume, yskä yms. loppuneet, aina pari päivää saikkua, ei sua mikään vaivaa, töihin vaan. Lopulta pyörtyminen töissä huonovointisena, sairaalassa todettiin keuhkokuume, pitkä saikku ja lääkkeet päälle. Tokihan parikymppinen feikkaa.

Polvi vaivannut vuosia, eikä lääkäreitä ole kiinnostanut tutkia, mikä siinä on vikana, kun turpoilee ja särkee. Lopulta sattui lääkäri, joka oikeasti tutki ja kuunteli, otti kuvat jne. -> hyppääjän polvi (loogista kun huomioi työnkuvan), kortisonipiikki ja lepoa akuuttiin vaiheeseen ja sain vinkit jatkoon. Eipä vaivaa enää :) Olisihan tästä vaivasta päässyt kauan sitten, jos olis osannut itse diagnosoida tai olis aiemmin sattunut lääkäri, jota kiinnostaa.

Äitilläni: virtsatietulehdus -> keuhkokuume (en vieläkään ymmärrä, miten onnistui tumpeloida tuon diagnoosin noin, äiti ei valittanut mitään muuta kuin jatkuvaa pientä kuumeilua)

Itselläni: selittämättömät vatsakivut -> virtsatietulehdus (menin päivystykseen kovan vatsakivun takia, ottivat yöksi ja kaikki mahdolliset kokeet ultraa myöten, kotiin luulosairaana, seuraavana päivänä soitin uudelleen samasta ja sitten se lääkäri tajusi lukea labratuloksia oikein ja syy löytyi)

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 21:14"]

Äidilläni oli kipeä varvas, jonka vuoksi hän meni terkkariin. Epäilivät kihtiä ja määräsivät vain buranaa. Kipu oli vaikea, mutta kukaan ei tehnyt mitään. Kipu ei rauhoittunut, joten laittoivat kortisonia. Ei mitään vastetta kolmessa viikossa. Mentiin uudelleen päivystykseen. Epäilivät, että kynsivalli on tulehtunut, koska se punoitti. Määrättiin antibioottia. Ei auttanut. Seuraavaksi poistettiin kynsi. Ei auttanut! Lopulta otettiin koepala. Löydös: melanooma. Kyseessä oli päänahassa hiusten seassa olevan vaalean melanooman etäpesäke, jota ei huomattu ajoissa. Seuraavana vuonna äitini kuoli. TÄTÄ ON SUOMEN JULKINEN TERVEYDENHUOLTO! MUKA MAAILMAN PARASTA, JA PASKAT!

[/quote]

Kamalaa :0. Miksei päätä kuvattu???

"Ei sun polvissas mitään vikaa ole". No ortopedi oli vähän toista mieltä, kun hänen kommentti oli jo pelkästään liikeratoja tutkimalla ja tunnustelemalla, että synnynnäinen rakennevika ja niin löysät lumpiot, että ihme kun eivät ikinä ole menbeet sijoiltaan + lopeta se ratsastaminen, jos aiot vielä nelikymppisenä kävellä.

Allergia--> hereditaarinen angioödeema.

purentaviks---> viisaudenhammas tulehtunut

- Paha yskä, olikin hinkuyskää. Olisin voinut säästyä ajoissa tehdyllä diagnoosilla puolen vuoden helvetistä kylkiluiden murtumineen.

- Oireeton luun murtuma paljastuikin päivystysleikkauksessa kaksiosaiseksi luuksi, jolle ei tarvitse tehdä mitään. Kuntoutuminen leikkauksesta vei yli puoli vuotta.

- Jännetupin tulehdus paljastui myöhemmin Tos-oireyhtymän aiheuttamaksi kiputilaksi. Ensimmäisen lääkärin kipsihoito vei käden toimintakyvyn kokonaan. Yksityinen lääkäri teki oikean diagnoosin.

- Rinnan patti oli terveyskeskuksen mukaan harmiton imetyksestä johtuva kovettuma. Puoli vuotta myöhemmin diagnosoitiin levinnyt syöpä samaisesta patista.

1. keskenmeno ja tuulimuna olikin normaali raskaus (lapsi syntynyt jo)

2. angiina olikin paise kurkussa

3. olin saanut iskun rintalastaan ja epäiltiin intasyöpää/kasvainta. Oli hiusmurtuma rintalastassa

Yhtenä jouluna alkoi vatsakivut ja ripulointi. Ajattelin sen johtuneen ruuasta mutta kun oli jatkunut ykiboari viikkoa, menin terveyskeskukseen. Laktoosi-intoleranssia tarjosi, ja testattuin mutta näytti negatiivista. Viikon parin jonotus ja sama lääkäri ehdotti keliakiaa. Testattiin, ei ollut. Jälleen jonotusta ja helikobakteeriepäily. Se löytyi mutta häätökuuri ei vienyt oireita. Taas jonoteltiin ja lääkäri päätti että on vatsan epätasapaino ja käski syödä maitohappobakteeria. Tässä vaiheessa elettiin jo huhti-toukokuuta ja oireet yhtä kovia kuin alussa ja paino oli pudonnut monta kiloa. Pari kuukautta sinnittelin ja yhden rajukipuisen yön jälkeen päivystykseen. Ehdotto mahahaavaa ja jonotus gastroskopiaan. Ei löytynyt. Siitä vielä jonkin aikaa ja taas oireiden kanssa terveyskeskukseen. Tällä kertaa onneksi eri lääkäri koska olin kesällä muuttanut. Lääkäri katsoi historian ja sanoi laittavansa lähetteen kolonoskopiaan koska oli 95-prosenttisen varma, että Crohnin tauti on, koska niin selkeästi oireet siihen viittaavat. Syyskuussa tähystys (paino pudonnut jo yli 10kg ja ripulia siis 9kk), ja selkeä Crohnin tauti samantien tähyssä todettuna. Pahasti tulehtunut suoli ja raju kortisonikuuri päälle. Onneksi oli yksi järkevä tk-lääkäri tai muuten olisin jo kuihtunut olemattomiin.
Vielä nykyään, yli 10 vuotta diagnoosista, gastroenterologian erikoislääkärit tuijottavat labrakokeita (mulla ei esim tulehdusarvot koskaan koholla) eivätkä usko kun sanon että oireita on koko ajan. Sitten tähystetään ja tähyn jälkeen lääkäri aina toteaa että joo, potilaan tuntemukset oikeita, suolessa aktiivinen tulehdus. Huoh.

Toinen tapaus: kärsin pari päivää oudoista sävähtelevistä kivuista pään vasemmalla puolella. Perjantaina työpaikkalääkäriin, joka toteaa hiustuppien tulehtunern ja määrää antibioottivoiteen. Kivut pahenevat viikonlopun aikana. Sunnuntaina kaveri katsoo päänahkaani ja sanoo ettei niistä päässä olevista näppylöistä kasva edes hiuksia eli tuskin liittyvät hiustuppiin. Näppylät pitkinä jonoina päässä. Illalla päivystykseen, lääkäri toteaa samantien vyöruusuun. Selkeä tapaus kuulemma, koska näppylät muodostuvat jonoina hermoratojen suuntaisesti ja sävähtelevä kipu on hermokipua. Ihmetteli miten eka lääkäri ei sitä nähnyt. 2 viikkoa hemmetillistä tuskaa koska lääkitys alkoi liian myöhään. Okei, vyöruusu harvoin tulee päähän mutta jos kaverikin osaa katsoa ettei näppylät liity hiustuppiin niin miten lääkäri ei osannut?!

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 19:17"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 08:47"]

Silloin, kun lääkäri itse tietää arvaavansa todennäköisyyksien pohjalta, lääkäri voisi avata tilanteen rehellisesti potilaalleen. Tietenkin potilaan on voitava lähteä siitä, että lääkäri on oikeassa ja tauti määritelty oikein.

[/quote]

Lääketiede on tiedettä, se perustuu aina todennäköisyyksiin.

[/quote]

Lääketiede ei ole oikeaa tiedettä nähnytkään. Ja käytännön lääkärintyössä tieteellä ei ole sijaa.

Lääkäri totesi kaikella ammattitaidollaan, että äitini sairaus on korvien välissä, toisin sanoen luulosairaus. Tämän vuoksi äitini jäi vaille apua. Hän oli tuolloin 30-vuotias, pienten lasten äiti.

Myöhemmin hänellä diagnosoitiin ms-tauti, syöpä, dystonia ja ataksia.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 11:35"]

[quote author="Vierailija" time="31.05.2012 klo 11:32"]Ystäväni meni terveyskeskuslääkärille kaulallaan olleen kyhmyn takia. Lääkäri oli sanonut, että kyhmy on kilpirauhasessa oleva kysta, eikä hän siitä ota mitään näytettä, koska on ihan varma, että se on kysta. Oli sanonut, että ole huoleti, ihan terve olet ja että kysta on vaaraton. Ystäväni meni toiselle lääkärille, yksityiselle. Häneltä otettiin näyte kyhmysta ja lähimmästä imusolmukkeesta. Lääkäri soitti tuloksista seuraavalla viikolla ja kertoi, että kyseessä on kilpirauhassyöpä.

Mikäli ystäväni ei olisi mennyt toiselle lääkärille, niin lopulta ei olisi ollut tehtävissä mitään. Kyseinen syöpä leviää nopeasti imusolmukkeiden välityksellä koko kehoon. [/quote] Kilpirauhassyöpä nyt sattuu olemaan ainut syöpä joka ei leviä.

[/quote]KILPIRAUHASSYÖVÄN YLEISYYS JA SYÖPÄMUODOT

Suomessa todetaan vuosittain noin 400 kilpirauhassyöpää. Kilpirauhasen syöpä on naisilla 2–4 kertaa niin tavallinen kuin miehillä. Tavallisimmat kilpirauhasyöpämuodot ovat ns. papillaarinen ja follikulaarinen syöpä ja näitä selvästi harvinaisempi medullaarinen kilpirauhassyöpä. Yhdessä nämä kolme syöpämuotoa kattavat noin 95 % kaikista pahanlaatuisista kilpirauhaskasvaimista.

Papillaarinen syöpä on tavallisin kilpirauhasen pahanlaatuinen kasvain. Papillaarinen syöpä leviää pääasiassa imuteitse. Tämän takia kaulan imusolmukemetastaasit ovat tavallinen ja varhainen löydös.

Follikulaarinen syöpä voi kasvaa verisuoniin ja lähettää etäpesäkkeitä mm. keuhkoihin ja luustoon.

Medullaarinen syöpä on lähtöisin kilpirauhasen kalsitoniinia tuottavista soluista. Se on joskus perinnöllinen ja voi liittyä ns. MEN2-oireyhtymään. Medullaarinen syöpä leviää imuteitse ennen muuta kaulan alueelle, mutta se voi levitä myös keuhkoihin ja maksaan.

Terveyskeskuslääkärin diagnoosi: tyrä.
Oikeasti potilas oli raskaana.

Sydämen vajaatoiminta diagnosoitiin paniikkihäiriöksi ja psyyken sairaudeksi. Nyt se onkin sitten jo niin pitkällä että kyseinen henkilö on 42-vuotiaana työkyvytön ja kymmenen vuoden sisällä saattaa tarvita uuden sydämen, jos sitten enää on muu elimistö siinä kunnossa että siirto voidaan tehdä. Hoitovirhettä ei ole tehty, totesi käräjäoikeus mutta eipä se ihmetyttänyt, kun jälkeenpäin selvisi että virheen tehneen lääkärin alaisen vaimo oli käräjäoikeuden istuva tuomari. Nyt seuraavaksi olkaa hovissa ja ens viikolla saatte lukea tästä tapauksesta Iltalehdestä. On meinaan harvinaisen törkeä homma.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 10:07"]

No onneksi av-potilaat ovat fiksumpia ja osuvampia diagnooseissaan kuin osaamattomat lääkärit! Mikä potentiaali täällä av- llä onkaan monien ammattien suhteen (sosiaalityöntekijät esim.) Nyt av-mammat lääkikseen, niin loppuvat väärät diagnoosit.

[/quote]

Onko se nyt sitten lääkäreille täysin mahdotonta sanoa, että "Veikkaampa sen olevan nuhakuume mutta voi olla jotain muutakin, jos oireet ei mene ohi, niin tule uudelleen, niin tutkitaan lisää" ?

Ja miksi tosiaan ei ole jotain systeemiä jolla lääkärit saisivat palautetta tekemistään diagnooseistaan? He voisivat kehittää ammattitaitoaan. En nyt viitsisi niille kotiinkaan soitella, että "Hei muistatko sen kun kävin näyttämässä varvastani?".

Unohdetaanpas kaikki kerrat kun lääkärit ovat parantaneet potilaat ja muistellaan hoitovirheitä♡
Mistä tulee käsitys, että lääkäri ei voisi olla pahoillaan tai järkyttynyt hoitovirheestään? Tai että esim. lähete labraan tai erikoissairaanhoitoon jätetään tekemättä kiusallaan eikä määrärahojen ja hoitosuositusten mukaan?
Lääkärit ovat eniten itsemurhia tekevä ammattiryhmä, arvaattekos mikä voisi olla syy?

Minulla todettiin paniikkihäiriö/masennus, ja siihen läjä pillereitä. En alkanut syömään koska en uskonut että olisin masentunut, ja paniikkihäiriökin tuntui väärältä dg:lta. Kahden viikon päästä menin eri lääkärille, joka totesi selän olevan niin jumissa, että se aiheutti rytmihäiriöitä ja paniikkikohtauksia. Muutama kerta hierojalla ja ongelmat täysin poissa!
.
Positiivisena kokemuksena haluan jakaa tämän, olin muutama vuosi sitten todella väsynyt. Mikään ei innostanut, hiukset putos ja paleli jne, kaikenlaisia oireita. Menin terkkaan ajatuksenani saada saikkua uupumuksen takia, lääkäri kuitenkin (vastusteluistani huolimatta) määräs verikokeet. Syyksi paljastui kilpirauhasen vajaatoiminta.