Lääkäreidän väärät diagnoosit... gallup

onhan näitä, esim. tuttavalla diagnosoitiin terveyskeskuksessa vatsaflunssa ja varmaan palan matkaa luulosairauttakin, kun meni aina vain takaisin ja valitti... oli pitkälle levinnyt munasarjasyöpä



ja sitten eräskin joka palautettiin 4 kertaa päivystyksestä että migreeni se vain on... oli aivoverenvuoto

kertoivat että vauva voi olla pahasti vammainen, puuttua selkäranka jne, mies meinasi pyörtyä.



Mulle tuli sillä hetkellä ihan varman tunne että vauvalla on kaikki hyvion, kysyin vaikuttaako veriseulan määritykseen äidin paino, kertoivat että joo, kysyin onko tehty sen mukaisesti, painoin silloin 43 kg, soitti ja kysyi - olivat tehneet ns hihasta mun testin...



Tekivät oikeilla tiedoilla niin olikin aivan normaalit lukemat,

lekuri oli nolona ja mies aivan raivona...



Lapsi on nykysin 17v nuori mies, eka vuosi lukiota käyty :)

vyöruusuun kehoituksen laittaa kortisonirasvaa :) no tein kotona diagnoosin ja menin päivystykseen

ehtinyt ihan diagnoosiksi asti kun pistin itse kampoihin, mutta jos en olisi väittänyt vastaan, olisin saanut masennusdiagnoosin ja lääkityksen. Oikeasti kyseessä oli kilpirauhasen vajaatoiminta. Masennus lähti parissa viikossa lääkityksen aloittamisen jälkeen ja lääkäri joutui pyytämään anteeksi. Syytäkin oli; oireita oli n. 10 erilaista ja KAIKKI sopivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta tuo ylimielinen puoskari väitti kiven kovaan että kyllä sä nyt olet vaan masentunut ja kuvittelet kaiken...

On hiukan vanha ketju, mutta haluaisin vastata sinulle kuitenkin, kun ei ole aiemmin tullut vastaan omaani vastaavia kertomusta. Itselleni tosin tehtiin diagnoosi jo lapsena hampaanpoiston jälkeen alkaneesta kivusta, leuan turvotuksesta ja kuumeesta; osteomyeliitti. Onnekseni suhteellisen pian päädyttiin oikeaan diagnoosiin, vaikkakin myöhempinä vuosina kroonistunutta vaivaa hoidettiin väärin leikkauksin, joita ei kuulemma enää nykylääketieteen tiedoilla suoriteta. Leikkauksilla suuremmat riskit kuin mahdolliset hyödyt. Näin 35-vuotiaana onneksi vaivani ovat huomattavasti helpottaneet, ja tuskin enää muistankaan koko sairauden olemassaoloa. Mutta voin hyvin samaistua kipuihisi, ne ovat pahimmillaan yhtä helvettiä, eikä vertaistukea saati perusteellisempaa tietoa sairaudesta ole ollut sen harvinaisuuden vuoksi saatavilla. Tsemppiä sulle ja toivon että pärjäilet kipujesi kanssa!

Mahatauti = munasarjakysta puhkesi vatsaan ja tuli vatsakalvontulehdus

Pieni venähdys = eturistiside ja sivuside kokonaan poikki polvesta

Nuha = kurkunkannen tulehdus (joka on muuten vaarallinen lapsilla!)

Onhan näitä, ei mitään hirveän kamalaa mutta ikäviä silti. Esim. minulla todettiin ADD yläkoulussa vaikka oikeasti huono koulumenestys johtui kiusaamisesta. Kerran myös menin terveyskeskukseen niin kipeän kurkun kanssa, että en pystynyt edes nielemään saati puhumaan, mutta lääkärin mielestä minulla oli vain flunssa ja hän käski ottaa panadolia. Yksityiselle mentyäni, toinen lääkäri sanoi että ei ole kymmenen vuoden aikana nähnyt näin rajua angiinaa.

Eilen kävin lääkärissä alapään kipujen vuoksi. Häpyhuulissa on märkiviä, todella tuskallisia patteja, välilihani on täysin auki kuin veitsellä leikattu ja kipu on niin kova että en ole käynyt paskalla neljään päivään ja pissallakin käyn vain kahdesti päivässä, koska muuten meinaa taju mennä. Lääkäri katseli sitä näkyä hetken ja sanoi sitten että mitähän minä luulisin sen olevan. Hämmennyin mutta vastasin että ehkä valkojäkälä? Sitten lääkärin meni koneellensa googlettamaan tietoa valkojäkälästä! En tiedä, olenko jotenkin uuno, mutta tuo antaa aika ammattitaidottoman kuvan jos maallikkokin tietää enemmän yleisestä sairaudesta kuin lääkäri. Lopulta hän määräsi minut labratesteihin, jonne minun ei tarvinnut muka varata aikaa (lopputulos oli että jonotin melkein kolme tuntia) koska hän ei ollut ihan varma, mistä olisi kyse. Pyysin kipulääkettä, jotta voisin käydä vessassa ja nukkua, mutta lääkäri sanoi että ota Buranaa. Sanoin että ei se auta, kokeiltu on, mutta kyllä se kuulemma pitäisi auttaa.
Kun lopulta pääsin labraan ja hoitaja pyysi riisuutumaan gynen pöydälle testejä varten, hän katsoi hetken alapäätäni ja sanoi sitten vakavasti: Anteeksi, mutta antoihan lääkäri teille lääkityksen? Vastasin että ei, kun hän ei tiennyt mistä on kysymys. Hoitaja sanoi siihen: Tarvitsette jotain kipulääkettä, sillä teillä on selvästikin herpes. Lääkärisi ei ole määrännyt niitä testattavaksi, mutta otan ne silti, sillä olen varma että kyseessä on herpes.

Testit otettiin ja hoitaja oli oikeassa, kyseessä on herpes.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2012 klo 10:02"]

ehtinyt ihan diagnoosiksi asti kun pistin itse kampoihin, mutta jos en olisi väittänyt vastaan, olisin saanut masennusdiagnoosin ja lääkityksen. Oikeasti kyseessä oli kilpirauhasen vajaatoiminta. Masennus lähti parissa viikossa lääkityksen aloittamisen jälkeen ja lääkäri joutui pyytämään anteeksi. Syytäkin oli; oireita oli n. 10 erilaista ja KAIKKI sopivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta tuo ylimielinen puoskari väitti kiven kovaan että kyllä sä nyt olet vaan masentunut ja kuvittelet kaiken...

[/quote]

Sama juttu minulla ja kolmella tutullani. Kaikille on lykätty ensin masennuslääkitys. Itselle ja toiselle tutulle tähän päälle vielä fibromyalgia-diagnoosi. Kaikilla meillä siis kilpirauhasen vajaatoiminta ja "masennus" ja "fibromyalgia" häipyivät kilpirauhaslääkityksellä.

oireet: lumpsuva, sijoiltaan menevä ja toisinaan virheasentoon lukkiutuva polvi. Ei voinut kyykistyä tai edes liikkua rauhallista kävelyä lukuunottamatta.

Diagnoosi 1: venähdys, ehkä luulotauti.

Diagnoosi 2: tuskin mitään mutta magneettikuvataan nyt varoiksi ----> mitään ei löydy joten olin luulotautinen

sitten kyllästyin kun koin etten saa apua, meni melkein kolme vuotta ja polvi jäi kerran sitten lukkotilaan. ambulanssimiehet yrittivät voimalla suoristaa jalan mutta eivät onnistuneet joten minut kiikutettiin sairaalaan. Oltuani 12 tuntia ilman kivunlievitystä ensiavussa sain lääkettä ja lähetteen toiseen sairaalaan. Minut kuvattiin röntgenillä ja pumpattiin lisää lääkkeitä.

diagnoosi 3: polvilukko joka saatiin aukeamaan, jalka leikataan jotta saadaan syy selville ---> makasin 4 päivää sairaalassa odottaen leikkausta, eli edes ruokaa en saanut kuin illalla sen kuivan leivän. Sitten tuli ilmoitus ettei leikatakaan heti, saan puhelun sitten kun tulee vapaa aika. meni muutama viikko vain onneksi niin pääsin leikkaukseen.

Polvikierukka oli revennyt pahasti.

Luulosairas olin minäkin. Pahoja nivel särkyjä, lonkat, ranteet, ristiselkä. Röntgen kuvat näyttivät alkavaa nivelrikkoa crp koholla. Päkiä kivun kohdalta lähti kynnet. Työterveyslääkäri määräsi kynsiin sieni lääkityksen ja myöhemmin vaati lopettamaan yksityisen reumalääkärin määräämän kortisonikokeilun vaikka vaste hoitoon oli hyvä. Lopulta hermostui ja vaati hoitokokouksessa irtisanomistani kun en luulotautini kivuilta töihin pystynyt. Tehtiin vielä henkilöstöjohtajan vaatimuksesta muualla työkykyarvio joka sisälsi kipeimpien nivelten ultran. Kaikki tulehtuneita
Kiireellisenä lähete reumapolille. Edellisestä röntgen kuvasta oli vuosi aikaa ja lonkka meni vaihtoon samantien kun olin ohjeiden mukaan kävellyt ja vesijuossut "lihas jumeja"pois massiivisen niveltulehduksen aikana. Ei lääkäri kehdannut silmiin katsoa kun useiden leikkausten jälkeen palasin kyynärsauvojen kanssa töihin. Kliiniseen työhön en enää kykene hurjasta lääkemäärästä huolimatta tauti etenee (selkärankareuma) . Sytojen ja biologisten pistäminen on tietysti helppoa kun kuuluu ammattiin mutta välillä kun muistelen sitä karmeaa kivulloista aikaa jolloin jo itsekin melkein uskoin olevani laiska työtävieroksuva hysteerikko.

Mun mummolle lääkäri tarjosi kerta toisensa jälkeen masennuslääkitystä, vaikka häneltä löydettiin myöhemmin aivokasvain, johon menehtyi :'(

Pitkittyneen kuumeen vuoksi kävin useampaan kertaan terveyskeskuksessa. Viimeisellä kerralla oksentelin kouristellen. Lääkäri määräyksestä lepoa ja Strepsils-kurkkupastilleja. Illalla pääsinkin sitten ambulanssilla jo hoitoon: oikeassa keuhkossa pitkälle edennyt keuhkokuume. Pari viikkoa makoilin sairaalassa, ylppäreitä kirjoittelin kotona.

Menin kerran lääkärille, kun naamaan oli yön aikana tullut pieni kipeä näppy. Lääkäri diagnosoi sen finniksi, vaikka minulla ei ollut finnejä enää kahteen vuoteen! Ihmettelin kotona, kun näppy vain kasvoi ja kasvoi vuosien kuluessa ja lopulta kasvoi todella suureksi. Sen jälkeen menin lääkärille, joka passitti kiireelliseen koepalaan. Diagnoosi: sarkooma!

[quote author="Vierailija" time="31.05.2012 klo 10:02"]ehtinyt ihan diagnoosiksi asti kun pistin itse kampoihin, mutta jos en olisi väittänyt vastaan, olisin saanut masennusdiagnoosin ja lääkityksen. Oikeasti kyseessä oli kilpirauhasen vajaatoiminta. Masennus lähti parissa viikossa lääkityksen aloittamisen jälkeen ja lääkäri joutui pyytämään anteeksi. Syytäkin oli; oireita oli n. 10 erilaista ja KAIKKI sopivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta tuo ylimielinen puoskari väitti kiven kovaan että kyllä sä nyt olet vaan masentunut ja kuvittelet kaiken...
[/quote]
Ei masennusoireet ole kuvittelua, joten lekurisi oli siinäkin väärässä.

Tk:ssa influenssa, yksityisellä seuraavana päivänä diagnoosiksi keuhkokuume. Sairaanhoitaja kuunteli tk:ssa keuhkot ja kuulu rohinaa. Kutsui lääkärin paikalle, joka ei kuullut keuhkoista mitään. Olo oli aivan kamala ja seuraavana päivänä painelin yksityiselle kun en jaksanut enää kahden tunnin jonotusta tk:ssa. Yksityisellä lääkäri totesi jo ennen keuhkortg:ä kuulleensa niin selvät rohinat keuhkoista että piti röntgeniä lähes tulkoon turhana toimenpiteenä.

Miettikääpä millaiset terveydenhuollon kustannukset meillä olisi jos jokainen hyvin yleisistä oireista (päänsärky, yskä, mahakivut esimerkiksi) kärsivä tutkittaisiin "loppuun asti". Lääkäri joutuu jokaisen potilaan kohdalla miettimään TODENNÄKÖISIMMÄN vaihtoehdon diagnoosiksi, vain hälyttävimmät ja vakavaoireisimmat voi heti määrätä perusteellisimpiin tutkimuksiin. Tarkoituksena on pelastaa ja parantaa mahdollisimman moni vähäisillä resursseilla. Toisen tutkimukset ovat aina pois toiselta. Poliitikkojen puoleen on käännyttävä näiden valitusten kanssa, kyllä kaikille suomalaisille voidaan tehdä perusteelliset tutkimukset varoiksi vaikka joka vuosi, kun vaan miljardeja löytyy ja olemme valmiita maksamaan tuplasti veroa. Ihan oireettomia vakavasti sairaita löytyisi sitten paljon, ihmishenkiä säästyisi.

Mulle on sattunut seuraava. Sairastuin alavatsan vasemmalla puolen olevaan kipuun, tulkittiin 24 vuotiaana munasarjan kystaksi, kohtauksia tuli ja antibioottia syötiin.. 39vuotiaana tosi paha kipukohtaus alavatsan alue putsattiin, mutta munasarjaan ei kajottu, vaikka pyysin poistoa kun kerran kirurgisesti paikkoja putsailtiin. Puoli vuotta tästä kuume nousi, kaksi viikkoa ei terveyskeskukseen, kun ei ole aikoja. Viimein puolitajuttomana päivystykseen, lanssilla yliopistolliseen kystan puhkeamisena, vaikka gynegologi oli  ensimmäisessä sairaalassa umpipussin tulehduksen kannalla. Antibioottia tipalla  ja kolmantena päivänä magneettiin.. paksusuolen puhkeama umpipussin tulehduksen takia ja litran vetoinen paise vatsaontelossa. Heräsin kahden päivän päästä teholla ja olin saanut avanteen...ei naurattanut. Ja homma olisi voitu hoitaa jos olisi ajoissa päässyt lääkäriin ja lääkärit olisivat vaivan tunnistaneet... 

Vihaan näitä keskusteluja. Kaikki ammattiryhmät, kaikki ihmiset tekevät virheitä, niin valitettavaa kuin se onkin. Tarjoilijan virheen tulos voi olla tyytymätön asiakas, kirjanpitäjän virhe rahallinen menetys ja lääkärin virhe valitettavasti todellakin voi johtaa jopa kuolemaan. Lääkärikin kuitenkin on vain tavallinen kuolevainen.

Ja yrittäkää ymmärtää: arvatkaa kuinka moni siellä terveyskeskuksessa (vihaan sanaa arvauskeskus, arvaillkaa kotonanne jos lääkärin diagnoosi ei kelpaa) käy valittamassa milloin mitäkin luulotautia, flunssaa ja pientä kolotusta. Varmaan aika suuressa määrässä tapauksia oikea diagnoosi todella on joku hyvinkin vähäpätöinen asia tai maksimissaan antibioottikuurin vaativa tilanne. Ei välttämättä tule tarja tk-lääkärille mieleen jokaisen päänsärkyä valittavan kohdalla että juu, aivokasvainhan sen on pakko olla. Ei yleislääkäri, eikä erikoislääkärikään, voi tietää ja tunnistaa kaikkia maailman tauteja tuosta noin vaan, lääkäri todellakaan ei ole mikään jumalasta seuraava.

Jos joku oli jo puolustanut ketjussa lääkäreitä näin, on viestini ehkä turha. En jaksanut lukea ketjua kokonaan, kun jo ekat viestit nostivat verenpainetta niin. En ole siis itse lääkäri, mutta sellaisen elämää hyvin läheltä seurannut kaksikymmentä vuotta.

Keuhkokuume, johonka sain antibiootit. Olo vain paheni ja olin tukehtua. Menin yksityiselle joka diagnosoi heti virusperäisen keuhkokuumeen, mikä oli antibioottien vuoksi päässyt pahaksi. Parani pikkuhiljaa astmalääkitylselä. Antibiootteja ei olisi saanut missään tapauksessa antaa.

'hullun paperit' vaikea masennus, ja pari muuta psyyken sairautta. Sairaalassakin viisi viikkoa. Sitten lanssilla toiseen sairaalaan ja kirurgin veitsi pelasti: oli suolitukos. Siitä erikoista, että tutkivat päästä varpaisiin, vaikka tiesivät noista mielenterveysdiagnooseistani., Useinhan kaikki vaivat laitetaan tuonne mentaalipuolelle.

Tämä nyt ei varsinaisesti ole diagnoosi, mutta psyk.polin apulaisylilääkäri kirjoitti minusta Kelan psykoterapiaa varten tarvittavaan B-lausuntoon mm. näin: "..perheenjäseniin ei pidä yhteyttä."
Aika vaikea sitä on perheenjäseniin pitää yhteyttä, koska kaikki perheenjäseneni ovat kuolleet. En tiedä itkeä vaiko nauraa tuolle. Itku tuollaisesta kuitenkin pääsi.