Lue keskustelun säännöt.
Miksei vaimo anna harrastaa?
06.07.2007 |
Tilanne siis sellainen, että itse käyn töissä ja vaimo hoitaa kahta pientä lasta (kohta kolmea) kotona. Jos joskus iltaisin haluaisin käydä jossain harrastuksissa, ei lupaa irtoa sitten millään. Tai irtoaa, mutta seuraavat viikot onkin sitten hiljaisempaa. Uuvuttaa suunnattomasti kun ensin raataa päivän töissä ja sitten kotona odottaa vain lastenhoitoa, vaimo yleensä heittäytyy sohvalle kun tulen töistä. On kuulemma jo sen päivän lastenhoidot tullut tehtyä.
Mistä apu? Kysynkin millaisia " diilejä" muut on tehneet että toinen päästää omien harrastusten pariin? Oma harrastukseni on ulkoilmaharrastus, joten ulos olisi päästävä. Ja korostetaan vielä, etten ole lähdössä minnekään poikien reissulle baariin istumaan tai mitään sellaista, vaan ihan perinteisen harrastuksen pariin.
Kommentit (150)
Vierailija:
miksi miehet alkaa katsoa uutta vaimoa itselleen kun on pieniä lapsia. Kai heissäkin elää toive, että tapaisivat joskus muunlaisen ihmisen kuin minäminänaikkosen.
Seurusteluaikana on niin helppo esittää muuta, mutta kun mieheltä on saatu sormus ja siemenet niin sitten voidaan näyttää oikea luonne.
Käsittämätöntä miesvihaa. Mutta suurin osa tämän palstan naisista onkin kai miestensä jättäneitä yh. mammoja.
t: 108
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä, että molempien pitää saada harrastaa, mutta joskus elämäntilanne on niin rankka, että molemmat joutuvat tinkimään omista haluistaan ja " hyvinvoinnistaan" perheen hyvinvoinnin vuoksi. Eikö voitaisi puhua enemmän naisvihasta silloin, kun mies vain itseään ajatellen lähtee illalla harrastamaan, vaikka raskaana oleva vaimo on aivan voimiensa äärirajoilla kotona? Kaikella on aikansa!
Ensiksikin: ei meidän esikoista tartte herättää, hän herää aina niin aikaisin, on aina jo herännyt.
Toiseksi: maassa maan tavalla. Täällä kaikki lapset ovat kolmevuotiaasta alkaen aamupäivisin päiväkodissa. Esikoinen on 4 1/2 vuotias ja viihtyy päiväkodissa hyvin. Tästä asiasta olen aiemminkin jo kirjoittanut, minusta tämänikäinen tarvitsee kavereitakin ja muitakin virikkeitä kuin äidin ja kotihommat. Mutta tämä onkin eri asiaa.
Kolmanneksi: en ole aina kotona, sillä olen yksityisyrittäjä. Kuten jo kirjoitin, käyn n. 10 tuntia viikossa töissä sillä välin kun esikoinen on päiväkodissa. vauva on joskus töissä mukana, joskus anopin luona.
Neljänneksi: Esikoinen lähtee ensi vuonna kouluun ja joutuu vielä aiemmin heräämään. Siihen rytmiin kannattaa jo päiväkodin kautta aiemmin opetella.
Pikemminkin lapsivihaa jos lastensa kanssa oleminen on niin suuri rangaistus.
Minulla oli tänään pitkä ja rankka päivä töistä ja kotiin tullessa päätä särki ja silmäluomia painoi. Mies oli onneksi päässyt aikaisemmin töistä ja laittanut jopa ruoan valmiiksi. Minusta ei riittänyt työpäivän jälkeen virtaa yhtään mihinkään järkevään, tässä olen istuskellut koneen ääressä ja välillä vilkaissut telkkaria. Jos tällaisessa mielentilassa joku olisi iskenyt vauvan syliin ja todennut loppuillan olevan minun lastenhoitovuoroni, niin olisin varmaan ruvennut itkemään.
Harrastukset ovat meilläkin jääneet vähiin. Lasten harrastukset vaativat jonkin verran kuskausta ja monina iltoina olemme molemmat tahoillamme kiinni. Vauvahuolet ovat meillä jo takana, mutta eivät kotityöt ole minnekään kadonneet.
Kaiholla muistelen kotonaoloaikaa. Vaikka lastenhoito käykin työstä, niin siinä sivussa on kuitenkin ihan mukavasti omaakin aikaa. Pikkulapset nukkuvat kuitenkin päiväunet ja isommat lapset leikkivät aika-ajoin keskenäänkin. Lasten kanssa tulee ulkoiltua ja ruokakaupassa käynnin ohella saattoi pistäytyä alennusmyynneissäkin. Ystäviäkin tapasi huomattavasti useammin kuin nykyisin.
t. kouluikäisten lasten työssäkäyvä äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ymmärrän kyllä, että molempien pitää saada harrastaa, mutta joskus elämäntilanne on niin rankka, että molemmat joutuvat tinkimään omista haluistaan ja " hyvinvoinnistaan" perheen hyvinvoinnin vuoksi. Eikö voitaisi puhua enemmän naisvihasta silloin, kun mies vain itseään ajatellen lähtee illalla harrastamaan, vaikka raskaana oleva vaimo on aivan voimiensa äärirajoilla kotona? Kaikella on aikansa!
Ei kai se ap sanonutkaan, ettei vaimokin saisi harrastaa. Minä luulen, ettei vaimo halua harrastaa. Ap ei sitä varmasti kieltäisi. Sitä paitsi jos ap tulee ehkä noin klo 17-17.30 töistä ja lähtee vaikkapa klo 19 jälkeen harrastamaan, niin mikäs siinä. Vaimo on saanut vähän aikaa levätä ja kun lapset menee nukkumaan niin lepäily jatkuu.
108 (4-vuotiaan ja puolivuotiaan äiti, joka käy töissä ja hoitaa kotihommat ilman miestä ja silti jaksaa ruikuttamatta)
En ruikuta, mutta olen itsekin monesti ollut todella katki kaiken tämän rumban keskellä, ja en ihan joka kohdassa ole ymmärtänyt olla mieliksi miehelleni ja sallinut hänelle sen enempää vapaa-aikaa kuin itsellenikään. Tässä ollaan samassa veneessä, ja omaa hauskuutta ei revitä toisen selkänahasta silloin, kun tilanne on voimien suhteen kriittinen! En tee sellaista miehelleni eikä hän minulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TEE ja TOTEUTA,. ÄLÄKÄ UHKAILE=)SIITÄ NE ALKAA OPPIA!!!
T;Neljän lapsen äiti
kun ne menee töihin, ne huutaa siitä, että eivät saa vapaata töiden jälkeen. Miehen pitäisi silloin työpäivän jälkeen tehdä kotihommat ja olla lasten kanssa, että nainen saa toteuttaa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman mitään harrastamispakkoa.
Kaikki maailman kurjat asiat, kuten sinun perhejärjestelysi ei muuten muutu hyviksi asioiksi siksi, että ne viedään Eurooppaan. Onneksi sentään suomessa ollaan fiksumpia tässäkin asiassa.
Vierailija:
Ai niin, kun joku mainitsi, että joka toinen sunnuntai " perheaikaa" on liian harvoin, niin tähän voin vastata, että ei se oo tärkeintä, että mahdollisimman monta tuntia lasten ja perheen kanssa viettää vaan sen ajan laatu. " Quality time" on se, miksi sitä sanotaan. Näinä sunnuntaina me siis ollaan lasten kanssa ilman kotitöitä tms. Me siis tehdään retkiä ja muuta sellaista ja näinä sunnuntaina lapset ovat päivän keskipisteenä.108
on olemassa hyvin " raskassoutuisia" lapsia , jotka vievät vanhempiensa energiat täysin. Sitten on olemassa " helppoja " lapsia , joiden kanssa arki sujuu mallikkaasti.
Lisäksi myös työt ovat ihmisillä täysin erilaisia . Joten on vaikeaa vertailla eri perheitä keskenään.
Mitä tuohon tulee , ettei ap:n vaimo harrasta , haluasin sanoa ,että minäkään en tällä hetkellä harrasta mitään . En vain ole löytänyt sopivaa harrastusta ja paljoa ei voi tavata kavereita joilla on lapsia (lapsien kera). Sillä on tuskin järkevää mennä kuuntelemaan toisten kakaroiden riehaamista kylään , kun kerrankin pääsee omistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietääkseni napanuora menee poikki synnytyksessä. Miksi miehet ei tapaa toisiaan lastensa kanssa ja vaimot lähde kaljalle tai pelaamaan vaikka pokeria?
kotona hoitamiseen 24/7 verrattuna!! Työnsä saa yleensä hoitaa suht rauhassa ilman jatkuvaa keskeyttämistä, saa aikuista keskusteluseuraa ja lakisääteisen ruokatauon.
tv. töihin palannut äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan työpäivän aikana ehdi keskustelemaan neuvotteluita, työpuheluita ja joitakin lyhyitä käytävällä kohtaamisia lukuunottamatta. Enemmän minä hiekkalaatikon reunalla ehdin toisten aikuisten kanssa keskustella! Puhelut ja saapuvat sähköpostit katkovat työtä jatkuvasti, työhön tarvitsee lisäksi keskittyä huomattavasti tarkemmin kuin kotitöihin tai lasten kanssa touhuamiseen.
Vierailija:
kotona hoitamiseen 24/7 verrattuna!! Työnsä saa yleensä hoitaa suht rauhassa ilman jatkuvaa keskeyttämistä, saa aikuista keskusteluseuraa ja lakisääteisen ruokatauon.tv. töihin palannut äiti
Vierailija:
Ilman mitään harrastamispakkoa.Kaikki maailman kurjat asiat, kuten sinun perhejärjestelysi ei muuten muutu hyviksi asioiksi siksi, että ne viedään Eurooppaan. Onneksi sentään suomessa ollaan fiksumpia tässäkin asiassa.
Vierailija:
Jos olisit lukenut viestisi paremmin, tietäisit, että minä (äiti) vietän lasten kanssa lähes koko päivän (esikoinen on aamuisin päiväkodissa) ja lapset ovat siis aina mukana tavallisissa kotiaskareissa, ilta- ja päiväruoat syömme aina yhdessä ja jos iskä sattuu viikolla pääsemään aiemmin töistä, on hän tietysti myös ilta-askareissa mukana. Mutta koska viikolla emme ehdi koko perheen kanssa puistoihin tai muihin perhejuttuihin, teemme usein sunnuntaisin retkiä, jotka koko perheelle ovat tärkeää, yhteistä aikaa.
Sitä paitsi ei me tätä käytäntöä Eurooppaan olla viety. Minä olen jo yli kymmenen vuotta täällä asunut, sitten mieheen tutustunut ja lapset on syntyneet täällä. Saksan kulttuuri kun nyt on hieman erilaista kuin Suomen, ja ei ne kaikki asiat Suomessa ole aina parhaita.
Kaikkien ranskalaisten lastenkin pitäis olla sitten jo varmaan psykologin hoidossa, siellä kun mennään jo kolmevuotiaana kokopäiväkouluun ja vanhemmat on töissä.
Maassa maan tavalla.
Vierailija:
Ilman mitään harrastamispakkoa.
Kaikki maailman kurjat asiat, kuten sinun perhejärjestelysi ei muuten muutu hyviksi asioiksi siksi, että ne viedään Eurooppaan. Onneksi sentään suomessa ollaan fiksumpia tässäkin asiassa.
Vierailija:Jos olisit lukenut viestini paremmin, tietäisit, että minä (äiti) vietän lasten kanssa lähes koko päivän (esikoinen on aamuisin päiväkodissa) ja lapset ovat siis aina mukana tavallisissa kotiaskareissa, ilta- ja päiväruoat syömme aina yhdessä ja jos iskä sattuu viikolla pääsemään aiemmin töistä, on hän tietysti myös ilta-askareissa mukana. Mutta koska viikolla emme ehdi koko perheen kanssa puistoihin tai muihin perhejuttuihin, teemme usein sunnuntaisin retkiä, jotka koko perheelle ovat tärkeää, yhteistä aikaa.
Sitä paitsi ei me tätä käytäntöä Eurooppaan olla viety. Minä olen jo yli kymmenen vuotta täällä asunut, sitten mieheen tutustunut ja lapset on syntyneet täällä. Saksan kulttuuri kun nyt on hieman erilaista kuin Suomen, ja ei ne kaikki asiat Suomessa ole aina parhaita.
Kaikkien ranskalaisten lastenkin pitäis olla sitten jo varmaan psykologin hoidossa, siellä kun mennään jo kolmevuotiaana kokopäiväkouluun ja vanhemmat on töissä.
Maassa maan tavalla
On sitten päässyt suomen kielen ymmärtäminen unohtumanaan.
Vierailija:
On sitten päässyt suomen kielen ymmärtäminen unohtumanaan.
Niin sitten pitäis varmaan oikaista, että sinun suomen kielen taito on jopa Suomessa jo päässyt " unohtumanaan" , kuten kirjoitit.
Mutta kuten huomaat, minun tapani ja perhejärjestelyt eivät näytä olevan kovin suomalaisia. Jos asuisin Suomessa, ehkä ajattelisin toisin. Mutta kuten jo sanoin, maassa maan tavalla, ehkä olen vain maan tavat jo täällä liiankin hyvin omaksunut. Aikuisikäni olen ulkomailla asunut ja Suomen menosta ja tavoista en paljoa tiedä. Mutta olen tutustunut jo moniin kulttuureihin, ja täällä tykkään olla.
Täällä Saksassa sentään lähes kaikki äidit ovat vielä kotiäitejä, ihan siihen saakka kun lapset ovat 12-vuotiaita. Eikös sinun pitäisi sitä Suomen mallia paheksua, jossa äidit menevät huomattavasti aikaisemmin töihin ja lapset hoitoon. Missäs siellä on tilaa lapsille ja yhteiselle arjelle? Mietipä tätä.
Pitäisikö sinunkin hieman ajatella sitä vaimoasi?
Meidän lapset menevät klo 19-19.30 nukkumaan, koska esikoinen käy aamuisin päiväkodissa ja aamuisin herää jo klo 6.30. Ollaan yritetty muuten sitä, että menis myöhemmin illalla nukkumaan, ei auta, herää silti aikaisin.
iskän työ on sitä, että joskus sattuu pääsemään aikaisin (tietokoneohjelmoija) töistä, monena iltana menee myöhään ja sitten olis turha pojan iskää odottaa. Vain huomioksi tähän: eli jos töitä on just sinä päivänä myöhään, kun ois kavereiden kanssa " vakiopöytä" kuten sitä täällä kutsutaan kapakassa, niin jättää sen menon väliin, työt menee tietysti edelle. Lisäksi mies on monesti viikot ulkomailla ja minä ainakin haluan illalla vähän rauhaa itselleni, joten laitan lapset aikaisin nukkumaan.
Sitten siihen: kyllä minäkin saan harrastamassa käydä, käyn myös kavereitteni kanssa n. kerran kuussa " vakiopöydässä" , joskus useammin. Mutta meillä on tällä hetkellä puolivuotias vauva, joten minä vielä imetän.
ja nyt muuten tiedoksi kaikille, joita se kiinnostaa. Mulla oli tänään tärkee meno vauvan kanssa, iskä tuli jo klo 17 kotiin ja on siitä lähtien ollut pojan kanssa, nyt lähtivät hakemaan pizzaa ja kohta syödään kaikki yhdessä ja vietetään perheilta.
Kaikista tuntuu meidän elämä tuntuvan ihan kamalalta. Meillä ollaan kuitenkin onnellisia, niin vanhemmat kuin lapsetkin, koska kaikki tykkää elämästään.