Miksei vaimo anna harrastaa?

Totta tosiaan, kotona ollessa elinpiiri (ja älykkyys) kapenee, ja sitä tosiaan kuvittelee että toinen on ollut koko päivän huvittelemassa, kun tämä on ollut töissä.



Kyllä ne mukavuudenhaluisten kotirouvien pulinat loppuu lyhyeen kun jossain vaiheessa palaavat töihin ja muistavat, kuinka poikki sitä voi olla duunipäivän jälkeen. Jos siinä vaiheessa vielä kieltäisi rouvalta harrastukset kokonaan niin varmasti saisi tuikkaisun leipäveitsestä.



Itselläni ei tullut mieleenkään kieltää mieheltä harrastuksia kun olin kotona. Itse asiassa jako meni niin, että minä kävin kerran viikossa jumpassa, mies 2-3 kertaa pelaamassa. Tämä jako siis ihan minun tahdostani, koska sain olla kotona ja pääsin paljon helpommalla. Toki niinä päivinä kun " seinät kaatui päälle" pääsi aina halutessani yksin lenkille, kauppaan jne. eli mies oli aina valmis tukemaan, kuten minäkin häntä.

Vierailija:

Noita kommentteja en ymmärrä yhtään, että harrastuksia ei vanhemmilla saisi olla - miten sitä sitten pitäisi jaksaa ja minkälaista esimerkkiä sellaiset vanhemmat kuvittelevat antavansa lapsilleen??? - vai ovatko nämä juuri sellaisia jotka eivät ole koskaan harrastaneet mitään ja kuittaavat laiskuutensa näillä kommenteilla?

kun lapsia ollaan hankittu niin niiden vuoksi ollaan sitten valmiita jostain luopumaan. Eikö teille " harrastelijoille" merkitse perheen YHTEINEN aika mitään? Ettekö ymmärrä että lapset haluaisvat viettää aikaa koko perheen voimalla eikä aina vaan isän tai äidin kanssa.

En tarkoita sitä että ei mitään saisi harrastaan, ihan hyvin voi kerran viikossa käydä jossain mutta jos joka ilta on äiti tai isä poissa kotoa niin millaisen kuvan se lapsille oikein antaa perhe-elämästä?

Itse olen ollut todella aktiivi urheilun harrastaja, viikot meni treeneissä ja viikonloput kisoissa mutta kun tuli perheen perustamisen aika niin HALUSIN lopettaa harrastamisen. Sitten kun lapset ovat vanhempia niin voin taas aloittaa harrastukseni ja ehkä jopa houkutella lapseni mukaan kyseiseen urheilulajiin, sitten harrastetaan koko perheen voimalla, mutta nyt kun muksut ovat pieniä niin elän heille ja perheellemme en itselleni.

Mies ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän tilannetta! Ei jaksa edes selittää tällasta tässä teille urpoille minä-minä-minä -tyypeille. Sen tajuaa vain se, joka itse on tuon kokenut!



T: joku noista edellisistä, kolmen äiti, joka ollut kotona kahden taaperon kanssa raskaana

Mielestäni mies on töissä ja nainen on lastenhoitotyössä kotona. Sitten se loppuaika (=illat ja viikonloput) on täysin yhteistä puoliksi jaettavaa hoitoaikaa. Siitä voi sitten neuvotella, mikä osuus on yhteistä perheen aikaa ja mikä aika jaetaan puoliksi.



Minulla on lapsi kotihoidossa ja mies työssä. Mieheni ei haluaisi hoitaa ollenkaan. Onhan oma valintani, että olen kotona.

Pystyisitkö sopimaan yhdestä harrastusillasta viikossa (vakipäivä) ja kompensaatioksi tulisit vaikka jonain toisena päivänä aikaisemmin töistä? Onko sinun mahdollista mennä aamulla aikaisemmin töihin, niin että pääsisit aikaisemmin? Voitko ajoittaa harrastamisen mahdollisimman myöhään, niinkuin joku jo ehdottikin, niin että olet välissä kotona.



Teillä on molemmilla varmasti todella rankkaa. Itse olin ainakin ihan rätti, kun olin raskaana ollessani yhden pikkulapsen kanssa kotona. Miehen iltaharrastus potutti, mutta minusta oli tärkeää, että meillä molemmilla oli harrastuksemme. Pyysin häntä kuitenkin vähentämään sen silloin yhteen kertaan viikossa. Raskauden lopussa omat harrastukseni jäivät, sillä en kertakaikkiaan jaksanut lähteä minnekään.



Tuli mieleen, että vaimosi on mahdollisesti väsymyksen lisäksi sen verran hormonimylläkässä, että harrastamisesi tuntuu hänestä hylkäämiseltä ja rakkauden puutteelta. Raskaana oleva ei ole välttämättä järinjärkevä tai looginen, vaan hurjan herkkä ja kaipaa jatkuvasti todisteita kumppanin sitoutumisesta.

Kyllä on pimeää puuhaa, jos ei osaa ikinä ottaa omaa aikaa! Ja jos sitä ottaa niin eikö se nyt ole se ja sama mihin sen käyttää? Joku voi katsoa vaikka Teho-osastoa ja toinen mennä vaikka lenkille, mitä väliä sillä on? Ja jos on sellainen ihmetapaus, joka ei sitä missään muodossa koskaan kaipaa niin eikö nyt edes voisi tiedostaa, että jotkut sitä haluavat?



On aivan naurettavaa olla sillä asenteella, että lapset tarkoittavat sitä että pitää olla kotona neljän seinän sisällä! Eihän niitä lapsia tarvitse edes hoitoon viedä vaan vanhemmat voivat vuorotella. Meillä minä ainakin patistan miestä välillä ottamaan sitä omaa aikaa ja samoin otan sitä itse. Itse yleensä olen kotosalla ja luen kirjaa tms. tai käyn ostoksilla, mies taas tekee mitä milloinkin. Jos hän haluaisi jonkin harrastuksen aloittaa niin tietysti hän niin saisi tehdä!



Lapset ovat elämäni keskipiste ja sitä heidän pitäisikin olla. Lapset eivät kuitenkaan saisi olla ainoa asia elämässä, vaikka tärkein asia toki onkin. Muuten voi huomata olevansa todella yksin siinä vaiheessa, kun he lähtevät pesästä.

Luepa AP ja KAIKKI MUUTKIN tuo 50 kirjoitus !

Mihin unohtui lapset ja perheen YHTEINEN aika ja oleminen ?

Älä viiti enää lässyttää noista 2-3-tunnin harrastuksista. Ei jaksa enää lukea tollasen ihmisen sepustuksia, jolla ei ole selvästikään omakohtasta kokemusta.

muutama on yli kaksi, vaikka se olisi vain kolme, niin kolme per naama ja perheelle jää kokonaista yksi ilta.

Vierailija:

Kunhan ei vaan töiden eli rahan tienuun jälkeen lähde ulos ilmna lapsia niin on hyvä...

Ei ole ihme että miehet (ne kiltit ja hyvät) kyllästyy, maton alle ei mahdu enää, ja sitten ne ottaa ja lähtee kun tuolla mentaliteetilla mennään että isällä ei ole oikeutta oman pään nollaamiseen sillä onpa töissä ja mitäs on lapset tehnyt.

Lapsilta on pois jos äiti on väsynyt ja kettuuntunut, joten hänen täytyy saada omaa aikaa, miksi isän oma aika on lapsilta sen enempää pois?

Kyllä minusta oma itse rakentuu myös harrastuksille, omille mielenkiinnon kohteille. Muillekin kuin lapsille ja vaimolle.

Ja sitten ihmetellään että mites se nyt tollai otti ja jätti.

Joka ilta omissa menoissa on parisuhteen ja sen perheen loppu, mutta muutama ilta viikossa isälle, muutama äitille, loput perheelle, kuka siitä kärsii?!

Toiset tekee vuorotyötä, onhan silloinkin muutaman illan viikosta pois lasten ja vaimon käytöstä, miten ne sen enempää vioittuu jos isä on salilla kuin töissä?!

Onko raskaus (siis oletettavasti normaali sellainen) joku syy heittäytyä pikkulapseksi, jota miehen pitää vahtia ja hyysätä illat pitkät?



En ihmettele miksi nykyään moni mies lähtee lätkimään tai vastustaa perheenlisäystä, jos naisten käsitys hyvästä perhe-elämästä on se että mies ei harrasta mitään koska se on minä-minä-asennetta, mutta naisen pitää sekä saada olla kotona, olla tekemättä kotitöitä, sekä tarvittaessa maata sohvalla kaikki illat. Tai miehen pitää lähteä pentujen kanssa ulos moneksi tunniksi joka ilta että NAINEN, tuo pyhyys, saa olla rauhassa.

Kukas ne muksut sitten ulkoiluttaa, syöttää, juottaa, nukuttaa, pukee? Jos me vaan yhtenä päivänä päätetää olla poikki ja ajtellaan, että ihan kaunis ajatus että tuo jälkikasvu tarvitsee jotain, mutta kun en jaksa, luen mieluummin lehden ja olen vaan - selvitköö kersat keskenään ?



Ap. lle kommentoisin tuota lainanmaksu juttua: Käsittääkseni lapset on hankittu yhteisellä päätöksellä, ja vaimosi hoitaa heitä kotona yhteisellä päätöksellä? Eli vaimosi hoitaa päivä yksin yhteistä hommaanne niinkuin sinäkin hoidat yksin toista yhteistä hommaanne, perheenne elatusta? Tavallaan vaimosi, tuomatta taloon fyysistä rahaa, tienaa puolet palkastasi, aivan samoin kuin sinä kodin ulkopuolella töissä käydessäsi tienaat puolta lasten kotihoidosta, ymmärsitkö? Perhe on (ainakin pitäisi olla) yhteisyritys!

Jos joskus lähden keskustaan (mihin täältä on matkaa), niin se vaatii kyllä aikamoisia ponnisteluja, pitää etsiä ihmismäiset vaatteet, meikata yms. ;) Mitään harrastuksia sinällään ei ole, lukeminen esim. ei ole lepoa jos lapset on kotona, se mekkala seuraa.



Meillä ei siis mitään kodin ulkopuolisia harrastuksia ole kummallakaan tällä hetkellä ja kyllähän se rassaa, varsinkin mua kun en välttämättä pitkiin aikoihin näe muita ihmisiä kuin lapsia kotona ja sitten puistossa jotain puolituttuja - näin kesäisin ei edes siellä paljon ole porukkaa.

päästä ollenkaan harrastamaan. Kumpikin ansaitsee työpäivänsä päätteeksi vapaata aikaa ja koska on pieniä lapsia jotka on pakko jomman kumman hoitaa niin silloin vuorotellaan. Joka toinen päivä on miehen harrastuspäivä ja joka toinen päivä vaimon harrastuspäivä. Oli se harrastaminen sitten oikea kodin ulkopuolella oleva harrastus tai se että makaa sohvalla jalat kohti kattoa koko loppu illan. Meillä ei ole ainakaan ollut mitään ongelmia tämän kanssa eli on aina jaettu vapaat tasan sillä kumpikinhan on tehnyt oman työpäivänsä yksin ja ansainnut myös vapaa-aikaa. Tosin itse usein annan miehelle jopa enemmän vapaata sillä itse en koe lasten kanssa kotona olemista yhtä raskaaksi kuin mitä miehen työ on (teen itse normaalisti samaa työtä) joten hän on mielestäni ansainnut sitä vapaatakin hiukan enemmän. Mutta siis noin periaatteessa olemme sopineet että kumpikin tekee työpäivän verran tunteja eli minä hoidan lapsia ja kotia kun mies on töissä enkä esim. istu kahveella mamma kavereiden kanssa (tai jos istun teen rästiin jääneet hommat myöhemmin) ja mies hoitaa oman työpäivänsä. Sitten vuoron perään katsotaan iltaisin lasten perään ja toinen saa harrastaa mitä tahtoo tai tehdään jotain yhdessä koko perhe. Kotitöitä ei juurikaan jää enää illoiksi tehtäväksi tai jos jää niin hoidetaan ne nopeasti yhdessä pois.



Yrittäkää ap jutella vaimon kanssa mikä siinä häntä harmittaa että sinä harrastaa jos vaimo ei halua mitään harrastaa ja miettikää miten vaimo voisi ottaa vapaata lasten hoidosta tasapuolisesti sinun kanssa.

vaan toimittajana juokse ympäri kyliä ja teen juttuja ja ennen kaikkea käytän päätäni. Se on henkisesti raskasta hommaa kun koko ajan pitää keksiä uutta ja kiirekin on. Mutta silti mielestäni kotona on raskaampaa, siellä on koko ajan " toisten armoilla" . Ei voi pitää kahvitaukoa tms. kun haluaa vaan koko ajan mennään muiden ehdoilla.

Vierailija:

Kuinka rankkaa se perseellään istuminen muka voi olla, painaako A4 liikaa? Jos työpäivän jälkeen ei satu niin, että polvet tuntuu pettävän alta ja selkä on pamahtamispisteessä niin voiko edes sanoa olleensa töissä. Mikä se sellainen työ on muka jossa ei hiki tule.

Vierailija:

Itse olen ollut todella aktiivi urheilun harrastaja, viikot meni treeneissä ja viikonloput kisoissa mutta kun tuli perheen perustamisen aika niin HALUSIN lopettaa harrastamisen. Sitten kun lapset ovat vanhempia niin voin taas aloittaa harrastukseni ja ehkä jopa houkutella lapseni mukaan kyseiseen urheilulajiin, sitten harrastetaan koko perheen voimalla, mutta nyt kun muksut ovat pieniä niin elän heille ja perheellemme en itselleni.

Tuo on sinun valintasi ja mielipiteesi. Muista kuitenkin, että suurin osa ihmisistä haluaa edes jotain perheen ulkopuolistakin elämää eikä siinä ole mitään pahaa.

Minusta nämä " perheelleen omistautujat" ovat juuri niitä tulevaisuuden hirviöanoppeja, jotka sitten roikkuvat aikuisissa lapsissaan terrorisoiden näiden perhe-elämää, kun eivät enää osaa elää omaa elämäänsä.

Olen suosiolla nostanut kalliokiipeilykamat kaappiin muutamaksi vuodeksi, samoin mies vaskoolin. Kun lapset kasvavat, on taas aikaavievempien harrastusten aika. Vauva- ja taaperovuosina meille riittävät esim. hiihto- tai juoksulenkit, jumppa, kirjasto- ja shoppailukäynnit, joista selviää tunnissa tai parissa.

Vierailija:

Minusta nämä " perheelleen omistautujat" ovat juuri niitä tulevaisuuden hirviöanoppeja, jotka sitten roikkuvat aikuisissa lapsissaan terrorisoiden näiden perhe-elämää, kun eivät enää osaa elää omaa elämäänsä.

Vartsinkin kun vaimo on vielä raskaana. Sellasta se perhe-elämä on, MOLEMMAT on väsyneitä ja tarvitsee myös sitä omaa aikaa. EI kummallakaan ole toista suurempaa oikeutta vedota väsymykseen tms. MOLEMPIEN pitää joustaa, jos itselle jotain haluaa.

Sitä se nyt seuraavat vuodet on. Ihan turha sönköttää että töissä on niin raskasta jne. kyllä se on raskasta kotonakin.

Vierailija:

äiti saisi levätä, ei todellakaan ole kohtuullinen.

Kun tulen itse töistä kotiin, niin olen aivan loppu. Ei todellakaan kiinnosta lähteä lasten kanssa ulos edes tunniksi.

Haluan syödä ja lukea lehden ja olla vain.

Kaunis ajatus äidin kannalta, mutta kohtuuton miehelle. Yhtä hyvin voisi ajatella, että äidin pitäisi lähteä lasten kanssa ulos, jotta isä saisi levätä hetken.

Ymmärrän toki eron sen välillä, että toinen on kotona koko päivän lasten kanssa ja toinen näkee lapsiansa hädin tuskin parin tunnin ajan kotona, mutta leponsa ovat kuitenkin kummatkin ansainneet.

Nyt mielestäni tässä vaaditaan isältä kohtuuttomia, joka sentään tekee jo paljon ja ajattelee vaimoansa.

Silloin kun nuorin oli vauva mun vapaa-aika oli sitä kun sain tiskata, siivota ja ripustaa pyykkiä Se oli mun päivän hengähdystauko. Muun aikaa passasin miestä tai lapsia. Todellista omaa aikaa oli 01-05 aamuyöstä. Minulla oli siis vähintään 19 tunnin työpäivä ja katkonaiset 4 tunnin yöunet. Mies oli töissä 8 tuntia ja norkoili illalla vanhempiensa luona 4 tuntia ennen kotiin tulemista. Sitten tuli kotiin ja siirtyi tietokoneelle, mutta sentään piti vauvaa sylissä, että pääsin tekemään ruokaa ja siivoamaan. Neljä kuukautta sitä kestin kunnes yhtenä päivänä vaan sekosin väsymyksestä. Ihmiset vaan aloi yhtäkkiä vääristyä ja venyä, nauratti ihan sairaaasti ja olo oli kuin hirveässä humalassa. Mies oli kotona kolmisen päivää ja minä nukuin. Sen jälkeen en ole enää yrittänyt tehdä kaikkea. Mieskin saa tinkiä jostain ja tehdä jotain.

Vierailija:

Vierailija:

Itse olen ollut todella aktiivi urheilun harrastaja, viikot meni treeneissä ja viikonloput kisoissa mutta kun tuli perheen perustamisen aika niin HALUSIN lopettaa harrastamisen. Sitten kun lapset ovat vanhempia niin voin taas aloittaa harrastukseni ja ehkä jopa houkutella lapseni mukaan kyseiseen urheilulajiin, sitten harrastetaan koko perheen voimalla, mutta nyt kun muksut ovat pieniä niin elän heille ja perheellemme en itselleni.

Tuo on sinun valintasi ja mielipiteesi. Muista kuitenkin, että suurin osa ihmisistä haluaa edes jotain perheen ulkopuolistakin elämää eikä siinä ole mitään pahaa.

Minusta nämä " perheelleen omistautujat" ovat juuri niitä tulevaisuuden hirviöanoppeja, jotka sitten roikkuvat aikuisissa lapsissaan terrorisoiden näiden perhe-elämää, kun eivät enää osaa elää omaa elämäänsä.

Taisin jossain kohtaa mainita että kyllä mielestäni saa harrastaa mutta ei sillä tavalla että joka ilta on äiti tai isä kotoa poissa. On oltava myös sitä perheen yhteistä aikaa, vaikka ihan sitä arjen pyöritystä mutta niiden lasten kanssa on oltava perheenä eikä ns. yh-isänä tai äitinä iltoja.

Ja pienten lasten vanhemmat, koska teidän muksut menevät nukkumaan? Kyllä meillä ollaan peitot korvissa jo klo 19.00 joten vanhemmille jää kuitenkin sitä omaa aikaa (tai parisuhdeaikaa) ilman suunnatonta taistelua siitä kumman on kylvetettävä tai luettava iltasadut. Kyllä vielä klo 19.00 jälkeenkin on monet kuntosalit auki jne. ja monet jumpathan alkavatkin vasta myöhemmin illalla. Eikä kukaan kiellä käymästä kavereiden luona vasta hieman myöhemmin...

t. 50

Olen toimittaja, mies insinööri. Molemmat ollaan oltu kotona lasten kanssa pidempiä aikoja, tälläkin hetkellä vuorotellen, eikä näistä asioista tarvitse meillä riidellä.



tietysti jos ei lastensa kanssa mitään päivisin tee, ja ruoat lämmittää kaupan pakkauksessa mikrossa, niin voihan se kotona olo lomailusta käydä. Meillä niin ei ole.