Miksei vaimo anna harrastaa?

Vierailija:

Jos kerran sinä annat hänelle mahdollisuuden lähteä, niin hänhän voisi soittaa aina yhdelle tai kahdelle kaverille ja käydä vaikka kahvilla istumassa. Eihän sen tarvitse olla mikään varsinainen harrastus, minne hän lähtee. Tai voihan hän vaikka tehdä kauppareissun yksin ja samalla hidastella ja tehdä näyteikkunaostoksia.

Ehdottelepa tällaisia juttuja.

Ok, tuo kuulostaa järkevältä. Tarkemmin ajatellen, näin olemme jo toimineetkin. Eli vaimo hoitaa yksin kauppareissuja, viipyy välillä pitkään, välillä tulee nopeastikin takaisin. Toisinaan kun keskustelemme jostain menoista, hän vetoaa siihen että joutuu aina olemaan kotona vaikka mahdollisuus olisi käydä jossain kun hoidan lapsia. Ja kyse ei ole siitä etten osaisi huolehtia lapsista, olenhan lasten isä ja huolehtinut heistä jo useamman vuoden. On hän minulle sanonutkin ettei uskaltaisi jättää lapsia vielä muiden katsottavaksi.

Toinen argumentti mihin törmään, on se, että " sinähän olet jo ollut pois kotoa koko päivän" , kun olen ollut töissä! Onko se omaa aikaa jonka viettää pomon ja työkavereiden kanssa?

-Alkup. kirjoittaja

voi mennä harrastukseensa ja toinen voi vaikka pötköttää sohvalla, jos siltä tuntuu. Mutta kumpikaan ei siis tuona aikana joudu hoitamaan lapsia.



Ja meillä se on olen minä (nainen), joka harrastaa. Mies taas menee lähinnä kaverinsa kanssa tallille, jos jotain tekee.

Mutta meillä toimii tässä ihan hyvin jonkin sortin vuorottelusysteemi. Ja jos toisella ei niitä menoja ole, niin se ei silti haittaa, koska tuossa vaiheessa todella lapset ovat jo sängyssä.



En ymmärrä näitä vastaajia, jotka vouhottavat, että miksi tehdä lapsia, jos ei voi joustaa omista menoistaan. Ovatko kyseiset vastaajat todella sitä mieltä, että omasta elämästään tulisi luopua vuosiksi lasten takia?

Eli, koskaan ei saisi ja voisi tehdä mitään, vaan pitäisi omistaa kaikki aika lapsille ja elää heidän mukaansa?



Ei kiitos!

Ajatteleeko kukaan miehiä, jotka käyvät töissä, maksavat yksin kohtuuttomuuden rajoissa pyörivää asuntolainaa , opintolainaa yms ja kaikki vapaa-aika on säännöstelty olemattomaksi? Kuka siinä jaksaa ja kenen pää kestää vuosikausia samaa rytmiä: töihin->kotitöihin->nukkumaan->töihin->kotitöihin...



-Alkup. kirjoittaja

[/quote]

mutta mielestäni ap on syystäkin harmistunut.

Itse olisin mielissäni noin hienosti ajattelevasta miehestä.

Koitas ap vielä puhua vaimosi kanssa, josko jotakin vapaa-ajan viettoa hänkin itselleen keksisi. Vaikka sitten omassa huoneessaan lukemista, tv:n katselua, kevyttä kävelyä, ystävien tapaamista...vaihtoehtoja on lukuisia vaikka ei perinteisistä harrastuksista piittaakaan.

Muutama kerta viikossa hänelle ja muutama sinulle, kyllä siinä yhteistä aikaakin jää.

Aurinkoisia kesäpäiviä teille!

Ajatteleeko kukaan miehiä, jotka käyvät töissä, maksavat yksin kohtuuttomuuden rajoissa pyörivää asuntolainaa , opintolainaa yms ja kaikki vapaa-aika on säännöstelty olemattomaksi? Kuka siinä jaksaa ja kenen pää kestää vuosikausia samaa rytmiä: töihin->kotitöihin->nukkumaan->töihin->kotitöihin...

-Alkup. kirjoittaja

Entäs se vaimo joka haluaisi mahdollisesti töihin? Ajatteletko, että hän ihan ehdointahdoin haluaa " lekotella kotona" kun ura kärsii ja haluaa tienata vain muutaman satasen ja lisärahat haluaa kinuta sinulta? Kaikki vaimon rahat menee lasten pieniin tarpeisiin joita sinä et edes huomaa kun sinun rahat menee asuntolainaan jne. Ehkä sen verran huomaat, että sanot vaimolle, että " etkö viitsi enää meikata?" tai " ostaisit nyt jotain uutta itsellesi" tms.

Kahden taaperon kanssa ja kolmas masussa - mitä siinä jaksaa ja voi enää harrastaa? Elokuviin menoa kaverin kanssa? Saakohan kaveri lapsiltaan saman illan vapaaksi kuin vaimosi? Jne.

Lapsille on kiva, että äiti on kotona, mutta väsynyt ja v****nut äiti on kaikkea muuta kuin hyväksi lapsille. Eli anna vaimon maata sohvalla jos häntä väsyttää ja vahdi etteivät lapset häiritse. Vie lapset vaikka puistoon. Anna vaimolle omaa aikaa, jolloin talossa ei ole ketään muuta kuin hän. Sitä itse kaipasin, vaikka en jaksanut lähteä mihinkään, mutta se, että mies vei lapset ulos 2-3 tunniksi ja sain vain olla eikä tarvinnut ottaa vastuuta kenestäkään tai miettiä mitä seuraavaksi. Ihana rauha ja sen jälkeen jaksaa paljon paremmin ja antaa miehenkin lähteä.

Olet perseestä puolisona.

Vierailija:

Vierailija:

Voi hyvää päivää, onneksi et ole mun mieheni.

Just tommonen asenne on oikea, onnittelut loistavasta viestin aloituksesta, en edes vaivautunut lukemaan pidemmälle.

Tarkennetaan vielä muille:

Olen sanonut vaimolle sen sata kertaa, että mene ja harrasta. Tämä siksi koska odotan tietysti samaa häneltä. Vaimolta vaan puuttuu harrastus, ei ole omien sanojensa mukaan koskaan varsinaisesti harrastanut yhtään mitään, joten on vähän vaikea ymmärtää ihmistä jolla on tarve päästä harrastamaan.

Enkä tosiaan ole hylännyt häntä kotiin hoitamaan lapsia ja mahaa yksin, osallistun kotitöihin yms hommiin tietoisesti enemmän kuin " normaaleina" aikoina kun vaimo ei ole raskaana. Tiedän (tai luulen tietäväni) kuinka raskasta hänellä on, siksi en ole suurempaa meteliä iltamenoista nostanut. MUTTA. Ajatteleeko kukaan miehiä, jotka käyvät töissä, maksavat yksin kohtuuttomuuden rajoissa pyörivää asuntolainaa , opintolainaa yms ja kaikki vapaa-aika on säännöstelty olemattomaksi? Kuka siinä jaksaa ja kenen pää kestää vuosikausia samaa rytmiä: töihin->kotitöihin->nukkumaan->töihin->kotitöihin...

-Alkup. kirjoittaja

Jos vaimosi valitsee omaksi ajakseen levon, sen että makaa sohvalla, hänen pitää myös ymmärtää sinun valintasi omaksi ajaksi eli harrastuksen pari kertaa viikossa edes. Sinulla on takana työpäivä, kuten hänelläkin mutta illat pitää jakaa niin että molemmilla on vapaatakin eikä vaan niin että hänellä lepoa ja sinulla toinen työpäivä eli hoidat illat lapsia. Keskustelkaa. Ei vaan toinen voi saada mitä haluaa vaan kompromissi! niin meillä on ja toimii. Miehellä enemmän kotoa pois harrastuksia , itse ehkä mieluummin lepään työpäivän jälkeen. valintakysymys.

Lapsia kun tulee niin työtaakka kasvaa. Kummallakin varmasti on raskasta! Lapsiperheessä on töitä vaikka kolmelle ja kun parisuhteeseen ei kuulu yleensä kuin kaksi aikuista, niin väsyneenä sitä kränää varmasti tulee!



Yrittäkää puhaltaa samaan hiileen. Ajatelkaa myös toista osapuolta suhteessa. Elkää edes lähtekö syyllistävälle linjalle. Varmasti vaimolla on paljon tekemistä ja jaksamista, varmsti miehellä on paljon tekemistä ja jaksamista. Puhukaa, puhukaa ja kunnioittakaa toista. Rakastakaa toisianne ja koko perhettä. Koittakaa keksiä ratkaisu, joka tyydyttää teitä molempia! Varmasti moni asia on siten helpompi.



Sitäpaitsi riitely ja syyllistely vie aivan uskomattoman paljon voimia teidän voimavaroista, joten se tulisi lopettaa välittömästi!

Jopas tuli nopeaan tahtiin paljon palautetta. Suurin osa toki negatiivista, mutta muutamassa ihan hyviä ajatuksia ja kertomuksia toimivista systeemeistä.



Ja huutelijoille kerrottakoon, että olemme molemmat tyytyväisiä liittoomme, lapsiimme, kotiimme, minun työhöni (vaimo työtön) ja jopa elämäämme. Emme mielestäni myöskään edusta tätä minulle-kaikki-heti ajattelua vaikka moni tämän niin tulkitsikin. Lienee vaan tänä päivänä niin muodikasta sanoa jonkun olevan tuota ihmistyyppiä kun sitä kaikilla keskustelupalstoilla hehkutetaan.



Keskustelu jatkukoon, minä poistun ja vannon parantavani tapani: älä enää tule kyselemään tyhmiä viisailta...

Ensinnäkin; kotona olijasta se, että " saat" olla päivän töissä tuntuu sinun " omalta ajaltasi" , valitettavasti. Kotielämä pyörii niin pienissä kuvioissa, että itsekin olen välillä kateellinen miehelleni, joka pääsee päivisin rauhassa lounaalle, tapaa ihmisiä yms.



Itse juuri " kielsin" mieheltäni erään uuden harrastuksen, joka olisi vaatinut paljon aikaa ja rahaa. Meillä mieheni tekee todella paljon töitä (60-70 h/vko)- ja kysyin häneltä, mihin väliin elämässään hän saa mahdutettua sekä perheen että harrastuksen? Ymmärtäisin hyvin sellaista harrastusta, joka veisi esim. yhden illan viikossa, ja toivoisin itsellenikin sellaista...



Sanoin miehelle, että asia on ihan toisella tolalla sitten, kun lapset vähän kasvavat, mutta tällä hetkellä koen, että jos mies ottaa lisää omaa aikaa, eivät minun rahkeeni enää riitä. Pienten lasten kanssa on oikeasti mielettömän rankkaa ja ainakin itse olin todella poikki kolmannen raskauteni aikana.



Neuvottele vaimosi kanssa, omaa aikaa molemmille. Vai olisiko harrastus sellainen, josta voisi tehdä koko perheen jutun, tai jota esim joku lapsistasi voisi harrastaa kanssasi?

Kun lapset on päivänaikana puristaneet kaikki mehut ulos, on turvotusta, kipeät nilkat, liitoskipuja ja se väsymys tällaisilläkin helteillä. Minä ainakin halusin vaan nostaa jalat ylös, olla hiljaa omissa oloissani ja LEVÄTÄ. Siinä oli ihan tarpeeksi harrastusta.

Kunhan ei vaan töiden eli rahan tienuun jälkeen lähde ulos ilmna lapsia niin on hyvä...



Ei ole ihme että miehet (ne kiltit ja hyvät) kyllästyy, maton alle ei mahdu enää, ja sitten ne ottaa ja lähtee kun tuolla mentaliteetilla mennään että isällä ei ole oikeutta oman pään nollaamiseen sillä onpa töissä ja mitäs on lapset tehnyt.



Lapsilta on pois jos äiti on väsynyt ja kettuuntunut, joten hänen täytyy saada omaa aikaa, miksi isän oma aika on lapsilta sen enempää pois?



Kyllä minusta oma itse rakentuu myös harrastuksille, omille mielenkiinnon kohteille. Muillekin kuin lapsille ja vaimolle.



Ja sitten ihmetellään että mites se nyt tollai otti ja jätti.



Joka ilta omissa menoissa on parisuhteen ja sen perheen loppu, mutta muutama ilta viikossa isälle, muutama äitille, loput perheelle, kuka siitä kärsii?!



Toiset tekee vuorotyötä, onhan silloinkin muutaman illan viikosta pois lasten ja vaimon käytöstä, miten ne sen enempää vioittuu jos isä on salilla kuin töissä?!

Eli kaksi lasta, kolmas tulossa. Ymmärrän silti viestin kirjoittanutta miestä aika paljon. Meillä ainakin tilanne se, että tällähetkellä vain mies tienaa perheessämme, minä saan vain " tukiaisia" ,eli nämä normaalit mitä kotiäidit saa.. miehellä on ymmärrettävästi paljon stressiä ja paineita elättää perhettä ja olla silti hyvä isä,yms.. enkä sano,etteikö omakin osani ole ajoittain hyvinkin raskasta, mutta yritän asennoitua niin että omalta osaltani helpottaisin mieheni jaksamista ja jos hän joku ilta haluaa mennä jonnekin, ainakin yritän antaa hänen mennä ilman narinaa..( aina ei ikävä kyllä onnistu! ) Kun mies on saanut muutakin mietittävää kuin työ ja koti, jaksaa hän taas paljon paremmalla mielellä olla töissä ja meidänkin kanssa. Ja itse olen kans niitä ihmisiä, joka ei ole koskaan harrastanut mitään, en oikeastaan osaa edes lähteä mihinkään uuteen juttuun, mulla riittää harrastukseksi miehen kanssa vietetty aika kotona tai kaupoilla,yms..sen jälkeen minä taas jaksan ihan erilailla " olla vaan" .

Jos vaimosi ei halua LÄHTEÄ harrastamaan, niin järjestät hänelle aikaa kotona yksin. Viet lapset uimahalliin tai puistoon tai mihin vaan pari kertaa viikossa illaksi. Vai onko se liikaa vaadittu?



Samoin jos pystyt, niin harrasta sitten kun lasten iltatoimet on jo hoidettu ja lapset ovat nukkumassa.





Samoin ole kohtuullinen. Pari iltaa viikossa täytyy riittää pienten lasten vanhemmille. Ei siinä mitään minuutta menetä. AIka kohtuutonta on sen sijaan lapsille jos vanhemmat eivät sen vertaa pysty, että omien lastensa lapsuuden vähän rauhoittaisivat.



Meidän liitossa molemmat saavat mennä ja tulla kuten tykkäävät, ja molemmat myös ovat kohtuullisia.

Vaimo vielä pidemmän, koska on saattanut yöllä valvoa (no miksei isäkin joskus) ja lakisääteisiä kahvi- ja ruokataukoja ei lasten kotihoidossa tunneta. Jos miehille soitettaisiin 3-5 kertaa yössä ja kahvi- ja lounastauot peruttaisiin niin miten mahtaisi käydä - taitais mieskin olla naama... ... jos vaimo olis heti kotiintullessa lähdössä harrastamaan tai viettämään aikaa kavereiden kanssa...



Ilta on 50/50 " vapaa-aikaa" molemmille.



Meillä oli ennen niin, että harrastettiin noin joka toinen päivä -> nykyään se on mennyt siihen, että mies käy ruokiksella salilla ja minä aamulla ennen töihin menoa, koska lapsilla alkaa olla niin paljon harrastuksia ettei vanhemmat ehdi enää illalla... No, golffaaminen on tietenkin hankalampaa noilla meidän aikatauluilla - se ei muutenkaan ole lapsiperheystävällinen harrastus, mutta onnistuu kyllä (yleensä niin, että molemmat harrastavat ja käyvät vuoroilloin). Tahdon - ja järjestelyasia tuo harrastaminen =)



Noita kommentteja en ymmärrä yhtään, että harrastuksia ei vanhemmilla saisi olla - miten sitä sitten pitäisi jaksaa ja minkälaista esimerkkiä sellaiset vanhemmat kuvittelevat antavansa lapsilleen??? - vai ovatko nämä juuri sellaisia jotka eivät ole koskaan harrastaneet mitään ja kuittaavat laiskuutensa näillä kommenteilla?

Ns. toimistohommat, niinkuin esim. ylemmillä toimihenkilöillä, ovat noin tuhat kertaa kevyempiä kuin kotityöt kahden pienen lapsen kanssa raskaana. Itsekäs mies olet! Miksi ihmeessä hankitte noin monta lasta ja vielä ilmeisen pienellä ikäerolla, jos kumpikaan teistä vanhemmista ei kestä sitä menoa mitä elämä vääjäämättä tuossa tilanteessa on.



T: kolmen äiti

Mun mielestä se on paljon enemmän omaa aikaa se mitä vietän töissä kuin se mitä vietän kotona. Töissä on työkaverit ja siellä saa olla omana itsenäisenä aikuisena, ei koko ajan joka paikkaan juoksevana toisten tarpeiden täyttäjänä. Tämä tietysti riippuu myös työstä, mutta itse koen näin.

Suosittelisin sulle ap jos mahdollista vaikka kuukauden kotimiehenä olemista. Sittenpähän tiedät OIKEASTI millaista kotona on. Se että hoitaa vähän iltaisin tai joskus jopa viikonlopun ei ole verrannollinen.

Meillä molemmat on olleet sekä töissä että lasten kanssa kotona, ja tällaisista asioista ei koskaan tarvitse riidellä. Varsinkaan se työssä kävijä ei kuvittele olevansa mikään perheen suuri johtaja, jolla on NIIIN raskasta. Kyllä se yleensä on toisin päin.

Vierailija:

Vierailija:

Jos kerran sinä annat hänelle mahdollisuuden lähteä, niin hänhän voisi soittaa aina yhdelle tai kahdelle kaverille ja käydä vaikka kahvilla istumassa. Eihän sen tarvitse olla mikään varsinainen harrastus, minne hän lähtee. Tai voihan hän vaikka tehdä kauppareissun yksin ja samalla hidastella ja tehdä näyteikkunaostoksia.

Ehdottelepa tällaisia juttuja.

Ok, tuo kuulostaa järkevältä. Tarkemmin ajatellen, näin olemme jo toimineetkin. Eli vaimo hoitaa yksin kauppareissuja, viipyy välillä pitkään, välillä tulee nopeastikin takaisin. Toisinaan kun keskustelemme jostain menoista, hän vetoaa siihen että joutuu aina olemaan kotona vaikka mahdollisuus olisi käydä jossain kun hoidan lapsia. Ja kyse ei ole siitä etten osaisi huolehtia lapsista, olenhan lasten isä ja huolehtinut heistä jo useamman vuoden. On hän minulle sanonutkin ettei uskaltaisi jättää lapsia vielä muiden katsottavaksi.

Toinen argumentti mihin törmään, on se, että " sinähän olet jo ollut pois kotoa koko päivän" , kun olen ollut töissä! Onko se omaa aikaa jonka viettää pomon ja työkavereiden kanssa?

-Alkup. kirjoittaja

joten nyt kohtuuttomalta tuntuva menoerä saattaa vuoden parin päästä olla mahdoton.



Rahahuoleton elämä saattaisi tuntua aika tavalla kevyemmältä.

äiti saisi levätä, ei todellakaan ole kohtuullinen.



Kun tulen itse töistä kotiin, niin olen aivan loppu. Ei todellakaan kiinnosta lähteä lasten kanssa ulos edes tunniksi.

Haluan syödä ja lukea lehden ja olla vain.



Kaunis ajatus äidin kannalta, mutta kohtuuton miehelle. Yhtä hyvin voisi ajatella, että äidin pitäisi lähteä lasten kanssa ulos, jotta isä saisi levätä hetken.

Ymmärrän toki eron sen välillä, että toinen on kotona koko päivän lasten kanssa ja toinen näkee lapsiansa hädin tuskin parin tunnin ajan kotona, mutta leponsa ovat kuitenkin kummatkin ansainneet.



Nyt mielestäni tässä vaaditaan isältä kohtuuttomia, joka sentään tekee jo paljon ja ajattelee vaimoansa.

Kuinka rankkaa se perseellään istuminen muka voi olla, painaako A4 liikaa? Jos työpäivän jälkeen ei satu niin, että polvet tuntuu pettävän alta ja selkä on pamahtamispisteessä niin voiko edes sanoa olleensa töissä. Mikä se sellainen työ on muka jossa ei hiki tule.