Kuinka kauan kestää vieroitusoireet mielialalääkkeestä (Venlafaxin)? Kauhea olo :(

Jos joku tästä hyötyy, niin vastaampa minäkin. Söin 10kk sepramia ja 4kk essitalopramia ja sitten em lääkkeiden sopimattonuuden&tehottomuuden vuoksi vaihdettiin Venlaan 3-4vko sitten. Mulla keskivaikea masennus ja ahdistus. Olin jo pitkään miettinyt että lopetan kaikki lääkkeet kun ne eivät tunnu sopivan vaikka sinänsä ahdistusta poistivatkin. Olisin kuitenkin kaivannut tukea lääkkeiden lisäksi enemmän. Kuitenkin yli vuoden lääkkeillä mennyt, niin halusin vähän normaaliakin elämää nähdä.

Venlaa ehdin siis 3vko syömään kunnes ajattelin etten jaksa mitään lääkkeitä nyt, keskusteluapu, liikunta ym saa luvan riittää toistaiseksi ainakin. Viimeinen viikko meni 75mg ja nyt olen kolmatta päivää ilman. Aivan kaamea olo! Eli välttämättä lääkityksen kestolla ei ole merkitystä edes. Tästä kauheampaa oloa on kyllä vaikea kuvitella. Huimausta jatkuvasti ja sellaisia humahduksia. Ärtyneisyyttä, hitautta, lähimuistin ja sanojen katoamista, heikotusta, väsymystä, eläviä unia. Olo on kuin kuollut. Mitään ei pysty ajattelemaan selkeästi vaan kaikki vaatii ponnistelua. Kävely on raskasta. Monta x päivässä havahdun miettimään mitä olin tekemässä tai mihin menossa. Soittaisin saikkua ellen olisi sijainen.

Pahinta on tuo jatkuva humahtelu, huimaus ja sekavuus. Kuin kunnon humalassa olisi. Tai huumattuna. Saan myös hysteerisiä naurukohtauksia jotka ovat pelottavia koska niitä ei pysty kontrolloimaan. Ei ole oikeasti enää hauskaa kun kroppa nauraa mutta mieli sanoo wtf. Tai kun pää sanoo että kävele mutta jalat sanoo häh miten? Nyt on myös tunnin ollut elohiiri mahassa. Outoa.

Myös värit ja äänet ovat korostuneet. Tuntuu kuin joka valo olisi 1000x ja äänikin. Kylmä on myös helposti tai kylmästä sellainen kunnon hytinä tulee.

Soitin hoitajalle joka sanoi, etten olisi ensimmäinen joka menisi päivystykseen näistä vieroitusoireistaan, joten sinnekin voi oikeasti mennä. Sanoi myös että verenpaineen heittelyyn liittyy moni ko oireista, joten muista juoda ja ottaa rauhassa. Jos eivät helpotu niin uusi yhteys, ei kuulu hullun lailla kärsiä ja ensihoitoakin voi hyödyntää. Eivät he lääkettä täyteen pumppaa, mutta monia kuulemma iv nesteyttävät. Ihana hoitaja oli puhelimessa kyllä. Heti rauhoitti oloa.

Mielialan tämä olo toki vetää alas muuten, mutta huomaan jo nyt että alan saada itseäni takaisin, omaa minääni. Takapakkeja voi tulla, mutta luottoa parempaan on.

Tiedän ettei saisi itse lopettaa, varsinkaan noin pian, mutta ajattelin että menkööt kun vasta 3vko takana. Jos rupean pitkittämään lopetusta ja tiputtamaan annosta hiljalleen niin kroppakin ehtii tottua enemmän, parempi siis lopettaa ennen kuin kunnolla aloittaakaan. Omalla vastuulla. Lääkärin seurannassa kyllä muuten olen myös onneksi.

Olo vaihtelee minuutin välein oikeasti, nytkin olo on melko ok. Kohta voi olla taas vuosisadan sekavuus ja huimaus. Se eniten ehkä hämmentää, kun yhtäkkiä havahtuu takaisin maan pinnalle tuosta huimussekavuudesta ja hetken päästä taas kuin vaipuu puoliuneen. Saatan kävellä ulkona ja miettiä vaikka kaunista taivasta, kunnes yhtäkkiä huimaa, heikottaa, ajatus ei kulje, liikun automaatiolla ja taas havahdun että jaa oma vaikka erikoinen takki tuolla miehellä tms. Sitten hetken päästä taas kuljen kuin zombi jne....

Toivottavasti kohta helpottaa, on tämä silti mukavampaa kuin sopimattomat lääkkeet. Ahdistusta en ole huomannut samassa määrin kuin ennen lopetusta, joten sekin on hyvä, ettei omat oireet palanneet vaikka lopetin. Uusia uusia tuli 10 lisää, mutta onneksi ohimeneviä.

Tsemppiä kaikille! :)

Ei ne kauaa vie

Itsekin pakko kommentoida asiaa sen kummemmin ketjua läpi selaamatta.

Venlaa mennyt mulla 10vuotta, annos oli 300 mg, siitå laskettiin Annos 150mg. Tämä pudotus oli helppo eikä tuntunut lainkaan.

No, nyt ollaan annoksessa 37,5mg ja alaspäin tulossa, 1kuula viikossa pudotan. Jos tästä päästään alaspäin menee niin ihme on. Tästä paskempaa psyykettä laskevaan oloon en ole valmis. Säikähdän jos kyynärpäät osuu johonkin vahingossa, syketaso on aamusta hyvä, pahenee iltaan mennessä. Ahdistunut olo on ja pysyy, ei ole mulla ainakaan helpottanut. Ne sähköiskumaiset olot tuntui, mutta ne ei ole pahat. Mulla menee tässä rinnalla pitkäaikaisen lääkityksen lasku joka on omiaan pahentaa psyykkisiä haittoja, muuten tämä ehkä menisi läpi hyvin.

Eli : annoksen puolitus ei tehnyt mitään haittaa ololle mutta tämä ns. "ylläpitoannos" on rankka laskea alas. Pakko lopettaa kesken jos huomenna on pahempi olo tai pitää tauko laskussa.

Tsemppiä sinne laskuun, toivottavasti olo tasaantuu mutta itsellä on jokapäivä ollut huonohko olo toistaiseksi vaikka 6päivää on laskua jo takana ja lääke kuitenkin menee

Lopetin Venlafaxinin vuoden käytön jälkeen. Maanantaina vielä käytin 75 mg ja sen jälkeen ollut kokonaan ilman. Ihan järkyttävät vieroitusoireet. En olisi koskaan osannu kuvitella että tällainen olo tulee. Jatkuvaa pahoinvointia, pystyssä vaikeinta. Pari kertaa tullu oksennus. Kroppa on välillä kuuma, välillä kylmä. Lihakset tuntuvat heikoilta ja hitailta. Äkkinäisiä liikkeitä ei voi tehdä, tuntuu ettei pää ehdi mukaan. Unet olleet tosi omituisia. Vatsa kipeä ja ihan kaamea olo. Itkuherkkyyttä. En halua enää ikinä kyseistä lääkettä käyttää. Auttoi kyllä ahdistukseen ja masennukseen mutta latisti tunteita tosi paljon. Lopetin sen takia että koin tilanteen jo sen verran hyväksi ja koin haittvaikutuksena jatkuvaa niskan ja hartioiden jäykkyyttä sekä päänsärkyä. Toivon että huomenna olisi parempi päivä.

Jännä miten erilailla vaikuttaa ihmisiin. Itsellä ei kummempia oireita vaikka on lopeteltu, aloiteltu ja vaihdettu määrää. Olen varmaan keskivertoa hieman isokokoisempi 90kg mies en tiedä vaikuttaako tuokin.

Sähköiskuja, palelua, päätä kivistää, valonarkuutta. Tätä ehkä kolmatta viikkoa. Ei silti onneksi mitään verrattuna Leponexin lopettamiseen.

Kiitos tän keskustelun jatkumisesta. Oli mulle iso apua!

Muistaakso kukaan, mikä oli se kirja, jossa kritisoitiin mielialalääkitystä ja lääketehtaita, jotka näillä(kin) käärivät hurjia voittoja?

Olen sen joskus lukenut, ainakin pääosin. Paksu se kirja oli, muistaakseni amerikkalainen kirjoittaja. Yritin etsiä nimeä, vaan en löydä.

Minulla ajetaan juuri alas Venlaa, annokseni oli 150 mg, nyt 37,5. Yllätyin, että heti pudotettiin noin paljon. Apteekista tultua vasta luin paketista tuon vahvuuden.

Toivotavasti lääkäri ohjeisti miten vähennän tätä, en kai ihan kokonaan lopeta kun tämä kuukausi on mennyt. Yli 20 vuotta olen "nauttinut" näitä lääkkeitä. Aloitin ihan A:sta eli Aurorix oli aikoinaan uusi ja kalliskin lääke. Sitten tuli joku Sero-alkuinen muutamaksi vuodeksi.

up

Minulla oli alun perin 150 g, siitä pudotettiin 75:een. Kamalat oireet muutaman viikon. Siitä aloin vähentää. 75 -> 37,5 oli liian nopea pudotus, se piti tehdä sitten niin, että joka toinen päivä 75 mg joka toinen 37,5. Silti oli oireita (jotka kuvailen myöhemmin). 8 vkoa (!!!) siten, sitten 5 vkoa pelkkää 37,5:a. Sitten taas puolitus ja joka toinen päivä 37,5 ja joka toinen päivä sen puolikas, oireet pysyivät jotenkuten hallinnassa. Sitten taas viisi viikkoa 37,5:n puolikasta. Tätä samaa vuorotellen eri annoksia ja vuorotellen samaa annosta, kunnes söin lopulta enää 8 vkoa 37,5 tabletin kahdeksasosia. Nyt olen ollut reilun 6 vkoa ilman kokonaan, ja vieläkin tulee ajoittan oireita. Siitä sitten kukin laskemaan, kauanko olen vieroittautunut.

Oireet: valonvälähdykset silmissä, sähköiskun tunne päässä, suhina ja rasahtelu päässä, naksuna korvissa, ahdistus, hermostuneisuus, tärinä, keskittymisvaikeudet ja ärtyneisyys.

Josko joskus saisi normaaliolon...

Nimim. ei enää ikinä mielialalääkkeitä

P.S. Tuo yksi aiempi kommentti "ei ne kauaa vie" :'''D Olen kylläkin erityisen herkkä lääkkeille mutta silti...

Söin 300mg vuorokaudessa päälle vuoden, mistä laskin ensin 150mg ja lopulta lopetin. Koin kyllä näitä oireita, kuten elävät unet, humahdukset, huimaus... mutta jostain syystä pääsin melko vähällä. Olen ennenkin lopettanut lääkkeitä ja joidenkin lääkkeiden kohdalla pikkuhiljaa lopettaminen on tuskaisempaa kuin kärsiä me oireet kerralla. Tiputin 75mg nollaan, pari päivää meni hiki otsalla ja huonossa olossa (panacod oli tähän muuten oiva apu parin päivän ajan) kunnes parani ja siitä eteenpäin ei ollut enää niin paha.

Venlaflaxinin viekkarit on kauheat ja kestää aika kauan. Tsemppiä!

Hitaasti pudotin, otin rakeita kapselista pois vähitellen. Sähköiskuja päässä mutta hitaalla vauhdilla onnistuin. Tsemppiä kaikille !

Lopetin seinään tuon annoksen. Laksatiivilla kaikki ulos ja kärsimystä muutama viikko.

En kyllä uskaltaisi avata niitä kapseleita. Olisi helpompaa jakaa tablettimuodossa oleva lääke pieniin osiin. Mutta kai siinä on jokin syy, että Venlat on kapseleina.  

Vierailija kirjoitti:

En kyllä uskaltaisi avata niitä kapseleita. Olisi helpompaa jakaa tablettimuodossa oleva lääke pieniin osiin. Mutta kai siinä on jokin syy, että Venlat on kapseleina.  

Ehkä just se, että lopettamisen voi tehdä helpommin.

Oliko jonkin kokoisissa kapseleissa niitä pikkuruisia pyöreitä rakeita? Mulla on nyt 75 mg ja siellä sisällä on valkoisia tabletteja, jotka on helppo jakaa

Minulla vähentäminen ei onnistunut. Olo oli niin kauhea, että oksentelin. Pääsin venlasta eroon vasta siten, että se vaihdettiin toiseen lääkkeeseen. Eipä tämä mikään ideaalitilanne ole, mutta fluoksetiinilla tuntuu olevan vähemmän haittoja. Olen joskus vuosia sitten myös lopettanut fluoksetiinin käytön ongelmitta, joten sekään ei pelota. 

Tsemppiä kaikille. En muuten suosittele venlafaksiinia kenellekään, ihan hirveä lääke. 

Minä vähensin avaamalla sen lääkekapselin ja ottamalla sieltä niitä "minipillereitä" pois. Minulla annos 150 mg ja yksi "minipilleri" on 12,5 mg. Otin alkuun 3 pilleriä pois ja söin sellaista annosta viikon (112,5 mg), seuraavalla viikolla taas kolme pilleriä pois (annos 75 mg), ja viimeisellä viikolla sitten sama ja annos enää 37,5 mg.

En oikein osaa sanoa oliko minulla oikeastaan tuona aikana juurikaan vierotusoireita. Ehkä jotenkin epätodellinen ja heikko olo.

Kuitenkin, heti kun olin kokonaan ilman minkäänlaista annosta lääkettä, alkoivat vierotusoireet. Oli hyvinkin samanlaista oloa mitä monet muutkin ovat täällä kuvailleet. Minulla nämä vieroitusoireet menivät n. viikossa kokonaan ohi. Ensimmäinen päivä ilman lääkettä ei tuntunut juuri missään. Toinen, kolmas ja neljäs päivä olivat itselläni ne pahimmat.

Vielä tuoreessa muistissa kun n. 2kk sitten ajoin lääkityksen alas.

Onko teille tullut palelua, itkuisuutta ja ei kehtaa mitään oloa venlafaxin lopetettua. En syönyt kuin n. puoli vuotta mutta kyllä sähköiskut tullut tutuksi. Lopetin liian äkkiä kun uusi resepti jo kirjoitettu. Etsitty vuosia lääkettä sosiaallisten tilanteiden pelkoon. Alkoi19v ja nyt olen 51v.Eikö kellään ole jännittämistä aina ihmisiä kohdatessa. Toinen vasta rupeaa katsomaan niin käsien lisäksi niska jännittyy ja pää tärisee. Koko roppa kylmään hikeen. Punastelua ja tärinää. Eläppä sitten normaalia elämää.Miten voi olla lääkitys näin hakusessa. Nyt käytössä että pääsen edes oven ulkopuolelle miedoin propral ja rivatril. Olisiko täällä kellään vinkkejä?? Kahvikuppineuroosi on lievä sana tähän tärinään!! 🤬🤬Tuntuu että kaikki vähättelee vaivaani. Masentuu kai jo jokainen kun ei mikään tehoa. Eikö vaan ole lääkettä tälläisen vaivaan!!! Help!!

Minulla nyt kolmas päivä menossa lääkkeen alasajoa. Ei tämmöstä olotilaa ole ikinä ollut. Nämä sähköiskut tappavat. Pakko yrittää olla mahdollisimman paljon vaakatasossa. Pystyssä ollessa tuntuu että kaatuu ja kun päätä kääntää tuntuu kuin silmät jäisi vasemmalle vaikka katse jo oikealla. Kävely muistuttaa katkokävelyä ja porukkaa varmaan luulee että olen kännissä kun pysähtelen kun en uskalla kävellä.

Lääke itsessään auttoi minulla ahdistusoireisiin. Aloitusta en koskaan vaihtaisi pois. Sain sosiaalisen elämäni takaisin. Lopetusoireet vain kurjia ja nuo kestetään. Nyt vaan on se aika että lääjettä en tarvitse enää.