Onko vielä muita helmikuisia
Moi
Kirjoitin eilen ensimmäistä kertaa tänne sivuille, kirjoitin tammikuussa syntyvien kohtaan, koska en löytänyt helmikuisille tarkoitettua. Nyt päätin itse aloittaa tämän.
Minulla toisesta IVF:stä rv 6+4 nyt. Eilen kävin ekassa ultrassa. Siellä näkyi sikiöpussi ja " nystyrä" (lääkärin käyttämä nimitys) eli sikiö. Lääkäri ei kuitenkaan osannut vielä sanoa, onko raskaus jatkuva vai ei. Molemmat ovat kuulemma mahdollisia. Sikiön koko vastasi raskausviikkoja, mutta muuta tietoa ei oikein saatu.Tuumasi, että taisi olla vähän liian aikaista ultrata. Seuraava ultra 24.6.
Kyllä tämä odottavan aika on pitkä.. Epävarmuus on kaikkein raastavinta.
Mutta kuten mieheni sanoi, emme ole vielä saaneet huonoja uutisia. Ja ystäväni: iloitaan nyt raskaudestasi ja surraan vasta jos on suremiseen aihetta.
Mukavaa viikonloppua kaikille! Minulla alkaa viikon loma, enkä mökiltä pääse käymään sivuilla.
Vehnis & Nystyrä
Kommentit (46)
Moi
Itse kävin ekassa ultrassa rv 7+2 hoitoa tehneellä klinikalla ( yksityisellä), jolloin nähtiin kaksi sydämmen sykettä. Lääkärin mielestä jos haluan niin voin mennä sinne tälläkin viikolla ja tietenkin hysteerikkona menen perjantaina ( jolloin rv 8+4), koska kuitenkin kaksi keskenmenoa takana. Eka neuvolakäynti on minulla 9.7 . Tällä hetkellä maha on paisunut jo palloksi ( vaikka iso ihminen olen ollut ennen raskautumista siis ylipainoinen) ja tänään on hävinnyt rintojen arkuus sekä se todella paha kuvotus mitä on ollut koko alkuraskauden. Tietysti eilen ja tänään on tullut tunne, että tämä ei onnistu kesken menee...;-( Eilen illalla juuri ajattelin että mitenköhän tästä matkasta selviää täyspäisenä helmikuulle asti...;-) Luget muuten taisin lopettaa noin 4 viikkoa punktiosta ( Punktio oli siis 14.5.)
Hyvää masunkasvattelua muille!
T:Siiri
Varovaisesti täällä ilmoittautuisin joukkoonne? Lapsia 0, yritystä reilu pari vuotta. Eka + päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon (np-ultra) viime keväänä. Lokamassuista putosin pois...
Hoitoja jatkettiin ja nyt olen plussannut kolmannesta inssistä jälleen. Apuna clomit, menopur ja pregnyl. Kaksi alkua lähti kasvamaan, mutta toinen tipahti pari päivää sitten kyydistä. (fyysisen urakan jälkeen alkoi ruskea tuhruttelu, jota kesti pari päivää) Eilen ultrassa toinen kuitenkin oli vielä matkassa, vastaten viikkoja 7+0. Eli ok. Jatkuvia alamaha- ja alaselkäkipuja on ollut alusta asti. Sellaista tauotonta jomotusta. Menkkamaisia kipuja. Lääkäri ei kuulemma keksi syytä niihin. Minulla on käytössä luget ja disperiinit, joten olenkin miettinyt, voisiko kivut johtua esim.lugeista? Onko tietoa?
Joku pohti niitä ultrakäyntejä: itse kävi yksityisellä ultrassa jo viikolla 5+jotain näiden kipujen vuoksi. Nyt seuraava ultra on hoitopaikassa vasta 10.vkolla, mutta jos epäilyttää tai huolestuttaa hirveästi, menen taas käymään yksityisellä jo aiemminkin. Onhan se tyyristä, mutta hirveää on tämä huolikin. Pahoinvointi alkoi viime raskaudessa jo 5.viikolla todella voimakkaana, mutta nyt ei ole juuri ollut yhtään. Lähinnä parina aamuna vähän. Muutenkaan ei kamalasti väsytä tai juoksuta esim.vessassa, niin kuin viimeksi. (jopa 7 x yössä!)
Mitenkäs teillä muilla oireet tässä vaiheessa? Ja juu, mulla kai laskettu aika olis jossain 13.2 tietämillä.
T.miikuli 7+1
Onnea mahdottomasti miikuli hyvistä ultrautisista! Olenkin jo kärsimättömänä kurkkinut mitä sulle kuuluu. Nyt vaan kovasti onnea vielä koko loppumatkalle, uskon, että kaikki varmasti menee tällä kertaa hyvin. Eihän tuota mielenrauhaa tunnu oikein ikinä saavuttavan tässä raskaudessa, mutta sentään sellanen kauhea stressi meni joskus 12 viikon jälkiin pois. Silti aina kauhistuttaa, että meneeköhän kaikki sittenkään hyvin.
Olen huono noihin mahakipuihin kommentoimaan, koska mulla on niitä aina endon vuoksi. Mutta pitipä sanomani, että pas:eissa käytin tukilääkkeenä Crinonea, joka siis vastaava kun Lugesteron ja mulle tuli (kai) siitä usein tuollasta selkäkipua ilman plussaakin eli myös negakierroissa. Sitten koko raskaus onkin ollut sekä alaselkäkipujen että mahakipujen kultaista aikaa..kävi neuvolalääkärissä, ei osannut sanoa mitään muuta kuin endon syyksi, mutta alussa lapsettomuuslääkäri varoitteli joskus 7. viikon ultrassa, että helposti ilman mitään endoakin voi kipuja olla.
Tsemppiä, ei enää ole kauan siihen 12 viikon maagiseen rajaan (joka ei tosin mitään takaa, mutta mieli rauhoittuu edes vähän sen jälkeen) ja nauti nyt kun vointikin on sen verran hyvä tällä kertaa!
Kimberly 24+5
On tää odottaminen ihmeellistä.
Menin Väestöliittoon klo 9.15 ihan valmiina luovuttamaan. Maanantaista asti oli tullut ruskeaa tuhruvuotoa ja ollut koviakin menkkakipuja. Mua edeltävä asiakas tuli vielä vedet silmissä pihalle sieltä...
Lääkäri tutki kohdun, paineli reunat, ei aristanut. Ultrasi sitten ja
heti löysi kaiken niinkuin pitikin. Sintti on 5,2mm pitkä ja viikolla
6+2 (kuuluis olla vasta 6+1, mut parempi näin päin). Pieni sydän löi villisti.
Vuoto tulee todennäköisesti istukan kehittymisestä. Mitään klönttejä
ei näkynyt, mutta lääkäri arveli, et istukka lienee aiheuttanut jonkin
pienemmän suonen vuodon...tästä syystä sitten kohtu supistelee ja
poistaa verta...
Kaikki siis hyvin. Nyt vaan viikkoja keräämään...
Tästä sintistä en enää suostu luopumaan...on sitä niin hartaasti ja pitkään tehty.
Vehnis: Mulla ei pitänyt olla alkuraskauden ultraa, sillä oltiin hoidoissa väestöliitossa ja niillä on kesätauko seuraavat 2 viikkoa. Nyt kuitenkin vuotojen takia sain ajan jo tälle viikolle ja sanottiinkin, ettei välttämättä näy mitään, mut näkyi ihan kaikki mitä pitikin.
Nonna rv6+1
uskaltaudun jo ehkäpä nostamaan käden pystyyn. Keskiviikkona tein plussan, keskenmenosta vain 6 vkoa. Epäilyttää, pelottaa ja hirvittää. Joka kerta vessassa käydessä pitää tarkistaa, ettei tule verta jne...
Ensi torstaina onneksi neuvola, jos saisi mielenrauhan . . . .
Tiedän miltä tuntuu, kun oireet vähenevät.. Sitä alkaa heti pelätä pahinta. Mulla on koko ajan ollut oireet vaihtelevia; on päiviä jolloin ei ole juurkaan oireita ja sitten joku päivä oireita on hirmusesti, esim. saatan oksentaa niin, että nenästäkin tulee...
Mutta kaiken kestää, kunhan lopputulos olis terve lapsi!
Oireiden väheneminen ei välttämättä merkitse mitään pahaa. Mutta luulen ymmärtäväni miten mielialasi vaihtelevat onnellisesta odotuksesta täydelliseen pessimismiin... Mutta ei meidän auta kun odottaa. Yritä jaksaa ;o)
Vehnis ja Nystyrä (to ultara, rv 9+4 kait)
Ja minä taas
Noista ultrista. Mä olen siis hoidossa julkisella. Mulla oli eka ultra rv 6+2, jolloin ei näkynyt kun sikiöpussi.. Toka kontrolliultra oli rv 8, jossa jo syke löytyi, mutta koko ei ihan vastanut viikkoja. Nyt sitten vielä yksi kontrolli torstaina. Saas nähdä, onko pienokainen kasvanut vaiko ei...
Itse olen tullut siihen tulokseen (kirjoitinkin jo aikaisemmin), että en ehkä olis halunnut ultraan kun vasta siihe neuvolan rutiiniultraan joka on rv 12-13. Tämä sen takia, että olisin halunnut " odottaa onnellisesti" ja jos sitten olisi selvinnyt ikäviä uutisia, ne olis käsitelty silloin. Nyt kun minun osalta on vähän jahkailtu sikiön kehityksestä yms. " saan" koko ajan murehtia. Mitä minä siis näillä väliaikatiedoilla oikeastaan teen!? Murehdin?! En varmaan kuitenkaan osaa valmistautua siihen, jos raskaus keskeytyy. En ole onneksi sitä joutunut kokemaan, ensimmäinen raskaus kun on kyseessä.
Mutta jokainen tekee tietysti niin kun hyvältä tuntuu: menkää ultraan niiin monta kertaa kun haluatte tai jättäkää menemättä ;o) pääasia, että toimitten niin kun haluatte.
Tsemppiä!
Vehnis
Nii unohdinkin kertoa, että oli viime perjantaina toisessa ultrassa rv 8+4 (rahalla saa ja hevosella pääsee). Ja kyllä tuo ultra toi mielenrauhan. Siellä Toivo & Unelma olivat kasvaneet jo nallekarkin kokoisiksi oli 2 senttisiksi. Sen ultran jälkeen päätin, että nyt iloitsen raskaudesta täysin siemauksin ja suren sitten kun suremisen aihetta tulee, jos tulee ( niin kuin joku jo aikaisemmin totesi).
Mutta olen sitä mieltä että käyn ultrassa aina kun hysteria saa vallan.
Eka neuvola 9.7 joten eiköhän tämä tästä iloksi muutu.
T:Siiri rv 9+1
Onnea identtisille alkioille! Miten harvinaista on tuo että alkio jakaantuunkin kaksosiksi? Siis hoidoista alkunsa saaneet kaksoset. Vähän sekosti selitin, mutta kiinnostaa kovasti aihe:) Minä passista rv 5+3
Ultrissa on näköjään käyty ja toistaiseksi hyviä uutisia saatu! Hienoa! Siiri: olen samaa mieltä, ylimäär.ultrassa käynti vaikka omalla kustannuksella on hyvä, jos ei muuten saa mielenrauhaa. Ainakin itseä helpotti. On se yks keskeytynyt km takana, joka tuli np-ultrassa ihan pommina. Julkisella ollaan hoidossa muuten. Siinäkin mielessä oli hyvä varmistaa raskaus nyt ajoissa ultralla, että uskalsin " rauhassa" jatkaa lugeja ja disperiiniä.
En tiedä mistä johtunee, mutta viime raskaudessa, joka päättyi siis km 11+4 oli olo jo 5.vkosta alkaen ihan kamala. Oksutti ja turvotti, masensi ja juoksutti vessassa. Olin viikolle 10 saakka ihan pois pelistä. Sitten oireet helpotti ja jaksoin alkaa iloitsemaan elämästä ja odotuksesta jälleen. No, oireiden loppuminen olikin sitten se klassinen esimerkki siitä keskeytyneestä keskenmenosta. Oli tosiaan eka raskaus, ja kaikki oli ihan uutta. Nyt tässä raskaudessa olen voinut todella mainiosti lievää väsymystä ja ajoittaista ummetusta lukuunottamatta. Kummatkin raskaudet mahtuu siis tähän vuoteen ja ovat näin erilaisia! Koska minulla ei ole ollut juuri oireita koko tänä raskausaikana, osaan ottaa nyt paljon rennommin ja nauttia olosta. Ja se, että näki viikko sitten pienen ultrassa (14mm!!) sydän sykkivänä helpotti kummasti. Eli tahdon sanoa, että tottakai oireiden vaihtelevuus varmasti mietityttää, jos katoavat ja taas palaavat. Mutta ainakaan minun kohdalla kovatkaan oireet ei taanneet viimeksi yhtään mitään. Ja nyt kaikki pitäisi olla hyvin, vaikka olenkin lähes oireeton..
Juuh, ja sitten tulee taas se päivä, että iskee epäusko. ; ) Mutta jotenkin siihen mahdolliseen keskenmenoonkin osaa suhtautua jo eri tavalla, koska sen on juuri kokenut ja tietää mitä se on.
Toivon kaikille helmikuisille hyvää vointia ja onnellista odotusta!
Miikuli 7+6
Ajattelin vaan tulla pikaisesti raportoimaan, et kaikki on edelleen ok. Vuoto on, mutta se alkaa olla jo sellaista kellertävää limaa. Kipuja ei ole enää samalla tavalla kuin ennen sitä ultraa.
Loma alkoi maanantaina ja tänä iltana lähdetään miehen kanssa kahdeksi viikoksi Italiaan. Kierretään Rooma, Sardinia, Korsika (siis käydään Ranskan puolella), Milano ja Venetsia.
Vähän jänskättää noi säät, kun siellä on ollut aika kuumaa ja mulla on ollut jonkin verran pahaa oloa...Ei sentään ole tarvinnut oksentaa, muttei se kaukanakaan ole ollut. Kävin eilen varmuuden vuoksi ostamassa Inkivääri-pillereitä. Ainakin eilisen päivän paha olo pysyi kokonaan poissa niillä...suosittelen! Ihan apteekista ostin ja Multivita -merkkisiä muistaakseni. Raskaus -niissä luki päällä.
No, luottavaisin mielin ollaan kaikista komplikaatioista huolimatta lähdössä, sillä Italiassa terveydenhuolto toimii varmasti yhtä hyvin kuin täälläkin (turistina varmasti paremminkin kuin kunnallinen täällä).
Sit kun tullaan kotiin, on jo viikkoja kasassa 9. Eli vaan rykäisy ennen niskapoimua... :)
Nyt pakkaamaan ja viime hetken ostoksille.
Hauskaa heinäkuun alkua toivotellen,
Nonna rv7 tasan
Kiva, että kaikilla vaikuttais menevän ok raskauden suhteen!
Mulla on nyt sitten taas huomenna ultra, rv 9+4 meikäläisen laskujen mukaan. Toivottavasti nyt on sitten kaikki " normien mukaista" , jotta voi alkaa todella odottamaan. Vaikkakin päätin maanantaina, että nyt olen raskaana ja odotan vauvaa mieheni kanssa. Jos en enää torstaina, eli nyt siis jo huomenna, ole raskaana se on sen ajan murhe.
Niin, oireet voivat näköjään olla hyvinkin vaihtelevia ja yksilöllisiä samalla ihmiselläkin eri raskauksissa. Ja vaikka oireet vaihtelee, kaikki raskauden, samalla ihmiselläkin, voivat päätyä hyvin. Ja tietysti valitettavasti huonostikin.
Olen kanssa sitä mieltä, että ultrassa pitää ja kannattaa käydä, jos ITSESTÄ siltä tuntuu!! Kyllä minäkin meinasin tässä 1 1/2 viikon ultrien välissä mennä yksityiselle, mutta täälläpäin missä asun, ei saakaan yksityiselle gynelle niin vain aikaa! Ja sitten kuitenkin mietin, että jaksan minä vielä tämän ajan odottaa. Minuahan on nyt ultrattu jo kaksi kertaa - huominen on kolmas. Joten hyvin on huolta pidetty julkisella.
Sinä italianmatkaaja (en nyt muista nimimerkkiä ;o) nauti lomastasi ja rentoudu. Kirjoita sitten takaisin tullessasi kuulumisia, jos haluat.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää kaikille helmikuisille - ja muillekin lukijoille tietty.
" Raportoin" varmaan taas huomenna, missä mennään Nystyrän kanssa vai menikö Nystyrä menojaan...
Heippa!
Uskaltauduin vihdoin kirjoittamaan vaikkei tätä vieläkään ihan kokonaan usko.
Meillä menossa rv 7+5 ja laskettu aika on 15.2. Plussa tuli neljännestä pakastesiirrosta. Sitä ennen on tehty yksi inssi ja yksi icsi.
Aika varpaillaan tässä ollaan vieläkin...
Joku sanoi oireistaan että vaihtelevat; välillä etoo, välillä ei. Mulla on samanlaista, ihmetytti aluksi kamalasti kun ei okseta vaikka mikä on. Aattelin et oonko oikeesti raskaanakaan kun ei kerran okseta. Nyt välillä vähän kuvottaa, mut ei tosiaan joka päivä. Hajuaisti on vainukoira-tasoa.
Musta sais hyvän metsäkoiran ;)
Ultrassa käytiin viime pe 29.6 ja siellä näkyi pieni kaveri, jonka sydän hakkasi kauheaa vauhtia. Uskomaton tunne.
Onko muuten teillä, jotka olette pidemmällä odotuksessa, vielä menkkamaisia kipuja? Ovat jotenkin pelottavia ja odotan et loppuisivat jo. Toivottavasti niitä ei ole loppuun saakka?
Aurinkoisia odotuspäiviä kaikille
S
Moi Vehnis, miten ultra meni?
Ja sitten Sondras tervetuloa joukkoon. Minulla oli tosi kovia polttomaisia vihlaisuja vatsassa tuonne melkein 9 viikolle. Nyt kun viikko 9 alkoi niitä tulee ehkä noin kerran päivässä. Itse olin niistä aika paniikissa koska muistaakseni viikoilla 6 ja 7 olivat todella pahat ja niitä oli pitkin päivää monta kertaa ( 2 km takana) ... Mut ainakin minä voin vakuuttaa että loppuvat kyllä. Onnea odotukeen!
T:Siiri + Toivo & Unelma rv 9+3
Onnea uudelle odottajalle.
Ultrassamme selvisi, että pikkuinen oli kuollut ilmeisesti noin viikko sitten. Sitähän edellinen ultra vähän enteili.. ;o(
Olo vaihtelee surusta ja kiukusta " tunteettomuuteen" . En ollut oikein vielä ymmärtänyt koko raskautta, en oikein ymmärrä tätä keskenmenoakaan.
Nyt odottelen, että kohtu tyhjentyisi itse, ettei tarttis lääkkeitä tai kaavintaa.
Pidän teille muille peukkuja. Yrittäkää edelleen nauttia raskaudesta niin kauan kun sitä kestää! Kesti sitä muutama viikko tai päätyi onnelinen odostus terveeseen lapseen.
Minä siirryn tuonne keskenmenojen puolelle. Käyn kyllä varmaan katsomassa täälläkin, jos siltä tuntuu. Jos en halua tai pysty, en käy.
t. Vehnis ilman Nystyrää
Onnea uudelle odottajalle.
Ultrassamme selvisi, että pikkuinen oli kuollut ilmeisesti noin viikko sitten. Sitähän edellinen ultra vähän enteili.. ;o(
Olo vaihtelee surusta ja kiukusta " tunteettomuuteen" . En ollut oikein vielä ymmärtänyt koko raskautta, en oikein ymmärrä tätä keskenmenoakaan.
Nyt odottelen, että kohtu tyhjentyisi itse, ettei tarttis lääkkeitä tai kaavintaa.
Pidän teille muille peukkuja. Yrittäkää edelleen nauttia raskaudesta niin kauan kun sitä kestää! Kesti sitä muutama viikko tai päätyi onnelinen odostus terveeseen lapseen.
Minä siirryn tuonne keskenmenojen puolelle. Käyn kyllä varmaan katsomassa täälläkin, jos siltä tuntuu. Jos en halua tai pysty, en käy.
t. Vehnis ilman Nystyrää
Olen todella pahoillani Nystyrän ja teidän puolesta! Ei sanoja löydy tuohon, vaikka itse on keskenmenon kaksi kertaa kokenut.
Tästä runosta itse löysin aikoinaan lohdutuksen sanoja.
Kaikki menneet murheelliset päivät,
itkut, jotka itkemättä jäivät,
suru, jota lievitä ei kukaan,
kipu, joka aina tulee mukaan,
tuska, joka yhä tulee kohti,
murhe, joka epätoivoon johti,
kyynel yksikään ei turhaan juokse.
Kaikki, kaikki kootaan Isän luokse.
Kerran vielä merkityksen saavat
kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat.
Aika kutoo suurta salaisuutta,
kivun kautta Jumala luo uutta.
Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan,
kyyneleetkin puhkeavat kukkaan,
vaikkei silmä vielä nähdä saata,
tuskakin on toivon kasvumaata.
Vaikka pimeys on yllä päämme,
vaikka vielä varjon maahan jäämme,
yössä liekki lämpimästi loistaa,
padot murtaa, kaikki esteet poistaa.
Hiljaa lähtee sydämeltä taakka,
itkut itkeä saa loppuun saakka,
sisään tulvii uusi, kirkas vesi.
Vihdoinkin on vapaa sydämesi.
-Anna-Mari Kaskinen-
T:Siiri
Sanat ei tähän riitä... Toivon teille ihan hirmuisesti voimia ja jaksamista eteenpäin. Kyllä mieli on surullinen teidän puolesta. Kenelle vaan voi sattua noin. Väkisinkin miettii varmasti miksi juuri meille...
Kyllähän tässä itselläkin on koko ajan ihan epäuskoinen olo, että milloin tämä onni loppuu. En tahdo millään käsittää, että raskaanako tässä ollaan ja tekisi mieli joka päivä mennä ultraan katsomaan mikä on tilanne. Mutta yritän parhaani mukaan suhtautua niin, että tulevasta ei tiedä ja sille ei kuitenkaan mitään voi, niin miksi murehtia etukäteen jos kaikki meneekin hyvin. Täytyy ottaa vastaan mitä annetaan vaikka tietysti sitä haluaisi pelkkää hyvää.
Enpä kuvitellut aikanani, että tämä odotusaika olisi näin pelkoja täynnä. Kaukana on onnellinen odotus tästä hermoilusta. Ehkä kun tätä on niin kauan odottanut, menettämisen pelko on järkyttävän suuri.
Leppäpirkolle vastausta identtisjuttuun. Netistä löysin seuraavaa:
Kaksosista 66 % on erimunaisia, jolloin ne voivat olla samaa tai eri sukupuolta. Yksimunaiset kaksoset sen sijaan ovat aina samaa sukupuolta. Tällöin jo hedelmöittynyt munasolu jakautuu kahteen osaan. Tämän jakautumisen ajakohdan mukaan erotetaan kolme muotoa.
1) Jos jakautuminen tapahtuu 72 tunnin kuluessa hedelmöityksestä, syntyy dikoriaalinen-diamniaalinen tilanne (DCDA), jolloin sikiöillä on erilliset vesi- ja suonikalvot. Näitä tapauksia on yksimunaisista kaksosista 30 %. (meillä tämä oli käytännössä mahdoton koska alkiot siirrettiin 5 pv ikäisinä niin oltaishan jo nähty jos tällaista olisi käynyt).
2) Jos jakautuminen tapahtuu 4 ¿ 8 vuorokauden kuluttua hedelmöityksestä, syntyy monokoriaalinen-diamniaalinen tilanne (MCDA), jolloin sikiöillä on omat vesikalvot, mutta yhteinen suonikalvo (istukka). Näitä tapauksia on lähes kaksi kolmasosaa kaikista yksimunaisista kaksosista ja riskit ovat suuremmat kuin muissa tapauksissa.
3) Jos jakautuminen tapahtuu yli 8 vuorokauden kuluttua hedelmöityksestä, syntyy monokoriaalinen-monoamniaalinen tilanne (MCMA), jolloin sikiöillä on yhteinen vesi- ja suonikalvo. Näitä tapauksia on vain pari prosenttia kaksosraskauksista.
Meillä on tuo tilanne 2 vaikka ens alkuun niillä ei sitä kalvoa välissä näkynyt. Lääkäri on kuulemma omalla 20 vuoden urallaan törmännyt 4 tapaukseen joissa on tullut identtiset. Kahdessa oli siirretty 2 alkiota ja kahdessa 1 alkio. Periaatteessa tämä tilannehan olisi meille voinut tulla silloinkin kun vain yksi alkio olisi siirretty.
Kiitos Siiri ihanasta runosta.
Kiitos muillekin.
Toivottavasti teille menee hyvin.
En oikein käsitä tätä asiaa, raskauttakaan en ehtinyt oikein käsittää.
Nyt odotan " jännityksellä" tyhjeneekö kohtu itse ja selviänkö siitä " mahdollisimman helpolla" - toivottavasti.
Vehnis
... että miten lugejen kanssa? Oletteko jo lopettaneet vai jatkatteko minne asti?
Piina-aikana ja vähän aikaa plussatestin jälkeen käytin 4 x 200 mg/pv. Nyt olen vähentänyt 3 x 200 mg/pv ja huomenna pitäisi vähentää taas 2 x 200 mg/pv. Sitä mennään viikon ajan ja vielä sitten viikon ajan vain 1 x 200 mg/pv. Eli kokonaan luget loppuisi 12.7. joka on mulla rv 10+1.