Onko vielä muita helmikuisia
Moi
Kirjoitin eilen ensimmäistä kertaa tänne sivuille, kirjoitin tammikuussa syntyvien kohtaan, koska en löytänyt helmikuisille tarkoitettua. Nyt päätin itse aloittaa tämän.
Minulla toisesta IVF:stä rv 6+4 nyt. Eilen kävin ekassa ultrassa. Siellä näkyi sikiöpussi ja " nystyrä" (lääkärin käyttämä nimitys) eli sikiö. Lääkäri ei kuitenkaan osannut vielä sanoa, onko raskaus jatkuva vai ei. Molemmat ovat kuulemma mahdollisia. Sikiön koko vastasi raskausviikkoja, mutta muuta tietoa ei oikein saatu.Tuumasi, että taisi olla vähän liian aikaista ultrata. Seuraava ultra 24.6.
Kyllä tämä odottavan aika on pitkä.. Epävarmuus on kaikkein raastavinta.
Mutta kuten mieheni sanoi, emme ole vielä saaneet huonoja uutisia. Ja ystäväni: iloitaan nyt raskaudestasi ja surraan vasta jos on suremiseen aihetta.
Mukavaa viikonloppua kaikille! Minulla alkaa viikon loma, enkä mökiltä pääse käymään sivuilla.
Vehnis & Nystyrä
Kommentit (46)
Moi sähäkkä76:
Onnea kahdesta pienestä sydämensykkeestä!
Asenteesi on hyvä: nautitaan nyt elämämme ensimmäisestä raskaudesta ja surraan sitten, jos tulee suremisen paikka!
Tuon on välillä vain helpommin sanottu kun tehty.. Sitä jotenkin kuuntelee omaa kehoaan turhan tarkkaan. Ja kun ei edes tiedä, mikä tunne on normaali ja mikä ei.Me tässä pakkaillaan mökillelähtöä varten. Aika kuluu varmaan nopeasti ja 25.6. maanantai tulee pian.
Palailen asiaan kun kotiudutaan ja / tai ultran jälkeen.
Onnelista odotusta toivoo
Vehnis
Täällä yksi joka plussasi tänäaamuna :) Ja ihan luomuvauva jota ei edes yritetty :)
Olo on aivan mahtava! Ja jännityksellä odotan tulevaa :)
Esikoinen tämä meille on, olemme jo 30 kieppeillä molemmat :)
Menimme naimisiin 5.5. ja aika pian sen jälkeen sai tämä nyytti alkunsa :)
Pari viikkoa sitten 4.6. sain testitikkuun elämäni ensimmäisen plussan. Takana on lähes 7 vuotta yritystä, 4 IUI:ta ja 5 IVF-hoitoa ja monen monituista ajatusta hoitojen lopettamisesta. Viidennen IVF:n tuoresiirto toi kuitenkin kauan kaivatun tuloksen. Eli onneksi emme lopettaneet ihan vielä...! Ultra on ylihuomenna keskiviikkona ja jännittää ihan mielettömästi!!! Kaikenmaailman pelot on mielessä, että onko tämä nyt virheellinen tulos ja mitä jos mitään ei kasvakkaan mahassani... :-/
Kaksi alkiota on laitettu, joten sekin mahdollisuus on olemassa, että kaksoset ois tulossa, mutta hcg:n perusteella hoitaja epäili mieluummin yhtä. Yksikin olisi enemmän kuin tervetullut. Ei tätä oikein tahdo uskoa millään kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ehkä tuo ultra sitten tuo varmuutta jos syke kuuluu ja jotain oikeasti näkyy.
En itse asiassa ole ihan varma miten rv:t tässä nyt lasketaan... ultra on rv 7, sen enempää en tiedä, täytyy kysyä lääkäriltä. Meillä tehtiin punktio 16.5. ja siitä pitkä viljely, jolloin siirto oli 21.5.
Mitään syytä meidän lapsettomuuteen ei ole varsinaisesti löytynyt. Erona entisiin hoitoihin oli nyt se, että käytin Menopuria Puregonin sijaan ja alkioille tehtiin pitkä viljely. Munasoluja hedelmöittyi 9, joista 8 oli hyviä. Näistä 6 meni pakkaseen ja siis nämä kaksi siirrettiin.
Mikä on teidän helmikuisten vointi tällä hetkellä...? Itsellä tuntuu oireet vaihtelevan päivästä toiseen. Joskus olo on ihan normaali ja arvatkaa vaan olenko ihan friikkinä... suurimpana tuntuu väsymys, sen lisäksi on lievää pahoinvointia. Tai että toisaalta on nälkä, mutta ei oikein tee mieli syödä ja jonkun ruoan ajatteleminenkin saa voimaan pahoin. Eikä tee mieli suklaata ja karkkia kuten yleensä... (huolestuttavaako... :-))) Mutta ei mitään sen ihmeempiä oireita kyllä ole. Rinnat on olleet kipeinä punktiosta saakka.
Hyvää jatkoa helmikuisille! :-)
3 ivf takana + 4 inssiä ja lukemattomat clomikierrot yms.
Viimeinkin siis onnistui edes tuo kaksi viivaa testissä. Raskausviikkoja takana 6+5 ja keskiviikkona ensimmäinen ultra. Kaksi alkioita meillekin laitettiin eikä mitään jäänyt taaskaan pakkaseen. Aikaisemmista kerroista pakkasukot eivät kylläkään ole edes selvinneet sulatuksesta...
Rintojen arkuutta minullakin on ollut jo pistoksista asti, väsymys alkoi vähän ennen plussausta, on vieläkin välillä vihlaisuja masussa ja etovaa oloa yhä enemmissä määrin. Oksentaa ei kuitenkaan ole tarvinnut. Nyt vaan keskiviikkoa odotellen tästä lähden kohta kotiin päikkäreille.
En voi edes todeksi uskoa, että pääsen kirjoittamaan tänne...odotan vaan sitä päivää kun tiputaan ja korkealta...mut ei se ota ellei se annakaan...siispä on kai syytä esittäytyä.
Nonna olen, vm80 (viikon päästä 27vee), mes vuosimallia -78. Yhdessä ollaan oltu vuodesta 2000, naimisissa kohta 2v. Meillä siis yritys alkoi 10/2003, eka tärppi tuli luomuna vuotta myöhemmin, mutta siitä kuitenkin keskenmeno 12/2004. Sen jälkeen yritystä vuoden verran, sitten julkiselle hoitoihin. Clomien popsimista 9kk ilman tuloksia, totaalinen kyllästyminen ja siirtyminen yksityiselle sektorille. Nyt toisesta inssistä Väestöliitossa plussaa!
Ihan alussa vasta mennään, rv 4+5, mutta vertaistuki kelpaisi...Etenkin, kun oireet on aika erilaisia kuin viimeksi. Tissikipu ja väsymys, flunssaoireet, on vanhoja tuttuja mutta uutta on jo 4. päivää jatkuvat menkkakivut...etenkin vasemman munasarjan kohdalta repii inhasti (ovulaatio oikealta plussakierrossa), vähän tulehduskipumaisesti varsinkin silloin jos rakko täyttyy. Mitään äklötyksiä ei ole ollut, mutta silloin tällöin hajuaistin herkistymistä on ollut havaittavissa.
Meinaatteko mennä alkuraskauden ultraan? Mulla keskiviikko on uuden rv:n aloituspäivä ja ylihuomenna tulee tasan 5. 4.7. lähdetään kesälomareissuun Roomaan ja ajattelin, et ennen viikkoa 7 ei kannattais käydä...enkä toisaalta halua käydä muutamaa päivää ennen matkaakaan, jos uutiset ei olekaan hyviä...Väestöliitto on tauolla heinäkuun, joten sekin vaikuttaa, sillä muualla on niin paljon kalliimpaa...tekee ison loven matkabudjettiin. Toisaalta matkalta tullessa tulee 9 viikkoa täyteen ja mietin, et siitä ei ole kuin muutama viikko enää aikaa np-ultraan... Mitäs mieltä olette? Viimeksi kävin 2 kertaa ultrassa ennen np:a ja sen tähden nyytin menehtyminen otti erityisen koville kun oli kahdesti elävänä sintin nähnyt.
Toinen kysymys: Missä vaiheessa olette ottaneet yhteyttä neuvolaan? Mulla on edellisen raskauden jäljiltä vielä kaikki lappuset ja lippuset tallessa ja ajattelin, et tekisin senkin vasta loman jälkeen. Meneeköhän liian tiukille jos vasta viikolla 9+ varaan sen?
Toivottavasti tällä kertaa mennään kaikki loppuun asti!
Nonna, rv 4+5 (vitsi kun tuntuu oudolta kirjoittaa noi)
Hei vaan. Olemme ryömineet tässsä hoitorumbassa muutaman vuoden, takana 5 IVF hoitoa ja 1 PAS ja kaksi keskenmenoa.
Nyt uskaltaudun hiljakseen ilmoittautua plussanneisiin eli tänä aamun ultrassa näkyi 5:n IVF hoidon tulos. Kaksi vahvaa sydämmen sykettä.
Laskettuaika 5.2.2008.
Olo kuin puulla päähä löyty, hoidoissa oltu vuodesta 2003 lähtien yksityisellä sekä julkisella. Alussa olin täällä palstoilla innokas kirjoittaja mutta sitten into lopahti takapakkien jälkeen. Nyt odotellaan jännityksellä ekaa neuvolaa 9.7. Pelottaa vietävästi koska kaksi kertaa on mennyt näinä päivinä kesken... huh huh...
T:Siiri sekä Toivo & Unelma rv 7+2
Ma-ti -välisenä yönä rv 6+6 heräsin runsaaseen verenvuotoon ja pönttöön valahti 5 cm klöntti. Olin ihan järkyttynyt ja itkusta saati nukkumisesta ei sen jälkeen tullutkaan mitään. Siinä meni meidän kaksi viikkoa kestänyt onni verenä pönttöön. Ei kipuja, ei mitään ennakkovaroitusta, vuoto vaan alkoi.
Vuoto tyrehtyi onneksi melko pian ja aamulla soittelin klinikalle, mutta emme saaneet aikaa samaksi päiväksi. Sitten keskiviikkona mentiin ultraan kuten oli sovittu aiemmin. Olin ihan itkuinen koko matkan ja toivoin vain että saadaan homma ohi.
Meinasin pudota laverilta kun lääkäri ilmoitti ultrauksen aloitettuaan että täällä on kyllä kaksi kaveria, samassa pussissa ja molemmilla sykkii sydän!!!! Siis mitä?!?!? Pyysin vielä toistamaan että mitä sanoitkaan....!
Tässä on käynyt kaiketi niin, että kun kaksi alkiota siirrettiin, toinen päätti vielä jakautua kahdeksi ja kolme kiinnittyi. Nyt tuon vuodon mukana tuli tämä kolmas, ei-identtinen, ulos ja kohtuun jäi nuo kaksi samaan pussukkaan. Ihan käsittämätön tunne tuli! Oltiin niin varmoja, että raskaus oli päättynyt siihen vuotoon. Ei ollut mistään tuhrusta kyse vaan kunnon verisestä runsaasta vuodosta ja vielä se klöntti mikä sieltä tuli... huh. Kuulemma voi tulla runsaitakin vuotoja alkuraskaudessa ja isojakin hyytymiä, mutta tämä kyllä pelästytti ihan kamalasti. Kun aiemmin ei ollut tullut tuhrun tuhrua koko aikana.
Tässä nyt sit edetään päivä kerrallaan. Riskit on valtavat, jo se että kaksoset on siellä, mutta että ovat samassa pussissa ja niillä on sama istukka. Mutta ei voi muuta kuin toistaiseksi olla kiitollinen, että raskaus jatkuu tuon vuotoepisodin jälkeen.
Siirin kanssa näemmä ollaan aika samoissa, meillä tämä oli myös 5. IVF ja laskettu aika on 6.2. Itsekin pyörin täällä palstoilla jo viitisen vuotta sitten eri nimimerkillä. Mutta välillä meni pitkiäkin aikoja, etten käynyt ollenkaan.
Edelleen on aika pöllämystynyt olo. En ollut sulatellut kunnolla sitä ensimmäistäkään plussauutista pari viikkoa sitten ja tämä toinen ihme saa pään vielä enemmän sekaisin...
Meitähän on aika monta tulevaa tuplamammaa tässä pinossa! Eikä edes monen päivän erolla nuo lasketut ajat. Mites varoitteliko teille lääkäri paljon siitä, että toinen voi vielä mennä kesken jne. Meillä toisteli sitä monta kertaa ja nyt sitten itse hieman pelkää, että noinkohan toinen hypää vielä kyydistä. Meillä on onneksi seuraava ultra jo ensi viikon torstaina ja jännittää, että josko siellä vielä kaksi sydäntä pamppailisi. Nyt menossa siis 8+3. Oletteko kaikki jo neuvolan asiakkaana? Me käydään ainakin vielä ensiviikon käynti lapsettomuuspolilla. Sitten poli menee kiinni eli varmaankin siirrymme neuvolan puolelle? Oletteko mistä päin Suomea? Voisi joskus järjestää treffit, jos ei ihan eri puolilta Suomea olla.
Me olemme Kuopiosta.
Sähäkkä& Huli& Vili
Moi!
Olen uusi näillä palstoilla.Minulla on 08/03 syntynyt poika.Ja nyt olen plussannut odottamaan helmikuista vaavia,..Innolla odottelemaan,..Vielä ei ole tullut pahoinvointia joka oli hyvin voimakas ensimmäisen kanssa.Mutta herkempi on kyllä mieli ja rintoja kipristelee, entäs teillä,..
T:Pipsa
Voi kylläpä sinulla elämä on yhtä jännitysnäytelmää... huh huh...
No onneksi toistaiseksi kaikki hyvin...
Täälläkin valitettavasti eletään päivä kerrallaan jännityksessä, välillä epätoivo iskee oikein olan takaa ja välillä on todella varma olo raskauden onnistumisesta. Onneksi pääsen taas uuteen ultraan perjantaina...;-)
T:Hysteerikko Siiri + Toivo&Unelma 8+0
Moi kaikille!
Onpa mukaan tullut paljon uusia lomani aikana! Ja vieläpä reilusti kaksosten odottajia! Olin poissa " sivistyksen ulottuvilta" , enkä päässyt nettiin.
Mulla tänään rv 8, jos kaikki ok. Olis ultra iltapäivällä. Eka ultra tehtiin siis rv 6+3, mutta silloin ei vielä näkynyt kun sikiöpussi ja joku " nystyrä" . Nyt jännittää ihan hirveesti...
Loman ajan kuuntelin koko ajan kroppaani, jos ei ollut juurikaan oireita, olin kauhuissani. Jos oli oireita, olin onneissani. Vaikka tiedän, ettei kumpikaan välttämättä tarkoita mitään. Siis se, ettei ole oireita ei välttämättä tarkoita, että alkio olisi kuollut, eikä se että on oireita tarkoita välttämättä, että kaikki on hyvin.
Mun oireet ja voimakkuus vaihtelee päivittäin: välillä oksettaa, välillä ei. Välillä oksennan, välillä en. Välillä väsyttää, välillä ei. Välillä rinnat on tosi kipeet, välillä vähemmän. Välillä pyörryttää, välillä ei. Välillä juoksen koko ajan pissalla, välillä en.
Takana on siis kaksi punktiota julkisella. Pääsimme julkiseen nopeasti, koska mulla on vaikea endometrioosi jota löytyi sitten suolistostakin ja kaikkea muuta kivaa.. Lisäksi olen jo aikas " vanha" -73, nehän ei kai tee näitä hoitoja julkisella kun 40v. asti.
Ekasta punktiosta ei jäänyt pakkaseen, kaksi alkiota siirrettiin, mutta ei onnistunut.
Toisesta punktiosta jäi kaksi hyvää (kuulemma) alkiota pakkaseen ja yksi erinomainen (kuulemma) sitten siirrettiin. Ja nyt on sitten plussattu jokunen viikko sitten tästä toisesta punktiosta ja alkionsiirrosta.
Olin päättänyt, että en aio jatkaa tätä yrittämistä kun ne kolme punktiokertaa, jotka saa julkisella. Mutta nyt, kun masussa on ainakin ollut pieni elämänalku, ajatukset ovat vähän muuttuneet.. Jos näinä kolmena kertana ei onnistu, ehkäpä vielä yksityisellekin mennään..
Mutta kuten mieheni sanoi, vielä ei olla saatu huonoja uutisia. Niin kauan pitää yrittää ilmoita tästä raskaudesta. Helpoimmin sanottu, kun tehty...
Nyt lasken enää tunteja siihen, koska UÄ on. Kyllä tämä odottaminen on raastavaa.. Mutta odotan ja kärsin mitä vain, kunhan helmikuussa syntyisi pieni vauva ;o)
Toivottavasti saan illalla kirjoittaa tänne iloisia uutisia!!!!!!!!!
nimim. jännittää niin, että sen takia oksettaa...
En suosittele menemään vielä alkuraskausajan ultraan. Itse kävin rv 6+3, eikä vielä saanut selvää, onko kaikki ok. Kaikki voi hyvinkin olla ok, mutta voi olla myös ettei ole.
Kaikilla syke ei näy vielä noin aikaisin, toisilla näkyy.
Ehkä sun kannattais nyt nauttia raskaudesta ja lomasta ja mennä sitten vasta ultraan? Mutta muista, että teet niin kun itsestäsi hyvältä ja oikealta tuntuu!
Oletko tullut luomuna raskaaksi? Hoidoissa nimittäin käsittääkseni on ultra rv 7-8.
Ei muuta kun onnellista odotusta ja tsemppiä ja nauti lomastasi!
Vehnis ja Nystyrä
Heippa!
Kiva kun on meitä helmikuisia enemmänkin täällä:) Itse ainakin jotenkin tunnen tämän puolen enempi omakseni kuin tuon odotus-puolen.
Itselläni la 8.2. Ultrassa kävin viime viikolla, rv 6+6 ja yksi kaveri siellä kölli sydän sykkien.
Olen 28v, mies 27 v. Meillä on poika 11/04, sai alkunsa 3 inssin jälkeen ekasta ivf:stä. Tätä toista alettiin haaveilla viime elokuussa, ensin alkio ei selvinnyt sulatuksesta (oli siis esikoisen ivf-erästä), sitten 2 tuloksetonta ivf:ää, toisessa yhtään solua ei hedelmöittynyt, toisessa hedelmöittyi muttei jakautunut normaalisti. Kolmas kerta sitten toden sanoi ja kaksi siirtokelpoista alkiota saatiin joista yksi siis nyt menossa mukana:)
Aika ihanalta tuntuisi ajatus helmivauvasta! Olo on ollut plussaamisesta saakka aika kamala, tai sanoisko ihanan kamala tässä tapauksessa;) Pahoinvointia 24/7 ja oksentelua, väsymystä.
Monta kaksosten odottajaakin täällä, mukavaa!
Tsemppiä kaikille meille ja onnellista odotuksen alkua!
Moi
Eilen oli se paljon pelätty ja jännitetty UÄ. Sydänäänet löytyi! Pikkuinen oli tuplanut kokonsa 1½ viikossa! Mutta sydänäänet olivat ehkä vähän hitaat.. Kokokaan ei ollut ihan optimaalinen.. Kohdun seinämässä oli vähän verta.. Kaikki edellä ollut saattaisi viitata tulevaan keskenmenoon - tai sitten ei.
En tullut hullua hurskaammaksi, päinvastoin! Seurantaultara on ensi viikon to.
Mieheni on sitä mieltä, että kaikki oli ihan hyvin. Ja kaikki on ihan hyvin, kunnes todellakin toisin on. Ja näinhän se menee. Stressaaminen on vahingollisa pikkuiselle. Joten nyt yritän olla stressaamatta ja odottaa onnellisena. Suren, jos sen aika tulee.
Jos jollain on samantapaisia kokemuksia, josita on seurannut terve vauva, kuulisin niistä mielelläni.
Tsemppiä kaikille ja onnellista odotusta - keskitytään nyt siihen!
No kyllä pitää jännittävänä elämän tuo pikkuinen...
Itse en valitettavasti osaa vastata kysymykseesi, mutta pidän kovasti peukkuja.
Itsellä tänään epätoivoinen olo onnistumisen suhteeen mutta niin kuin joku jo kirjoitti nämä tunteet vaihtelevat päivittäin. Ei vain aina tiedä mistä sitä uskoa löytyisi...
Terkuin
Siiri ja Toivo&Unelma
Oletan että tämä viestiketju on tarkoitettu lähinnä ivf-plussanneille, mutta uskaltanen liittyä tähän ihan luomuraskautuneenakin. Jos täällä on jossain minulle sopivampi ketju saatte mielellänne ohjata sinne.
Eilen otettiin seerumista hCG-testi, positiivinen oli. Tänään otettiin virtsasta hCG-testi tarkistuksena, se oli yhtälailla positiivinen. Joten jos itse testikitissä ei ole mitään vikaa, niin ihan olen raskaana. Itse uutisesta en vielä osaa sanoa onko se positiivinen vaiko ei... Ei siis ole suunniteltu raskaus, lähinnä oman huolimattomuuden tulos. Vielä pähkäillään poikaystävän kanssa (ihan miehen iässä, kylläkin) mitä tulevaisuus pitää sisällään, mutta olen itse tullut siihen tulokseen että keskeytys ei tule kyseeseen.
Elämäntilanne on mitä on, ei kovin sopiva lapselle. Olen vuodenvaihteessa palannut vajaan puolen vuoden mittaiselta sairaslomalta (masennus) töihin.
Uh, en tiedä mitään. En tiedä mitä ajatella, en tiedä mitä tehdä, töissäkin taidan olla aika hyödytön tällä hetkellä kun en mitään muuta osaa ajatella. En edes tiedä mitä saa syödä, mitä ei saa syödä, ja mitä pitäisi ehdottomasti syödä. Alkoholi ja tupakointi on nyt itsestäänselvä asia, mutta muuten. Olen ihan ulalla.
Minusta -äiti? Meistä -perhe?? Apua!
Tuntuu kuukautiskipujen tyyppisiä tuntemuksia, onkohan se ihan normaalia?
Niin, ja jos oikeassa olen niin tarkka hedelmöityspäivä on 9.6.2007.
:) Löysinkin sitten tieni oikeaan paikkaan, siirrän viestinikin sinne. Onnea kaikille teille.
Alkoi kiinnostamaan miten usein käytte ultrassa nyt aluksi...? Käyttekö yksityisellä vai julkisella? Mehän käytiin rv 7 siellä meitä hoitaneella klinikalla ultrassa ja siellä näkyi ne kaksi heppua. Nyt siirryttiin sitten oman kunnan julkiselle puolelle raskauden seurantaan ja seuraava ultra on VASTA rv 11. Mitenköhän selviän täysjärkisenä sinne asti... Tänään on rv 8+0. Neuvola on nyt perjantaina 29.6., mutta siellähän on vain terveydenhoitaja paikalla.
Edelleen tulee pientä tuhrua viime viikkoisen yhden alkion poistumisen jäljiltä ja sekös vähän stressaa. Oireitakaan ei liiemmin ole, rinnat ovat arat ja ehkä hieman turvonneet ja lievä väsymys vaivaa. Mahakipuja on myös ajoittain. Mutta yhtään ei ole kyllä pahaa oloa tai oksetuksen tunnetta. Mites teillä muilla...?
Täällä toinen helmikuinen....Tänään oli meillä ensimmäinen ultra 7+1 ja kas ihanuutta, siellä sykki kaksi pientä sydäntä! Olin hieman epäillyt kahden mahdollisuutta, mutta kun kyseessä esikoiset, niin ei ole mitään vertailupohjaa!
Kaksi palleroa siis näkyi ja molempien hyvin sykkivät sydämet! Nyt ollaan sitten onnesta sekaisin ja kaikkea sellaista!
Seuraava ultra onkin sitten 9 raskausviikolla. Kyllähän se on vielä suuri riski, että toinen tai molemmat menevät kesken, mutta nautimme silti nyt edes tämän hetken elmämme ensimmäisestä raskaudesta. Surraan sitten, jos sen aika koittaa!