Lue keskustelun säännöt.
Vanhempieni ikäluokkaa ei tippaakaan kiinnosta hoitaa asioitansa kuoleman varalle
23.10.2026 |
Heti alkuun: en ole kieli pitkällä odottamassa perintöä, siitä ei ole kyse. Keljuttaa vain tämä työn määrä, jonka vanhempieni sukupolvi kasaa meille nuoremmille. Omien vanhempieni ja heidän sisarustensa sekä appivanhempieni (40-luvulla ja 50-luvun alussa syntyneitä) kohdalla on tullut huomattua, ettei heitä kiinnosta miettiä ollenkaan asioita kuolemansa varalle. Ajatellaan, että katsellaan näitä asioita sitten joskus, mutta ei tehdä elettäkään miettiäkseen kuolin tilannetta jälkikasvun näkökulmasta. Esimerkkejä:
-Terveysongelmista kärsineet eivät tee elettäkään, että huolehtisivat kuntoon hoitotahdot, edunvalvontavaltuutukset ja muut tärkeät paperit. Kuvitellaan, että kyllä minä pysyn 95 v ikään asti terveenä ja toimii kroppa ja mieli. Sitten on oltukin pulassa näiden sukulaisten kanssa, joille onkin iskenyt muistisairautta ja muuta. Kaikki on levällään, mitään ei ole valmisteltu ja kukaan ei halua tietenkään ottaa koppia asioiden hoitamisesta. Siinä sitten ihmetellään, että kuka hoitaa lapsettomien tätien/setien asiat, kun omia sisaruksiakaan ei kiinnosta.
-Mitään kuolinsiivousta ei uskalla ajatellakaan. Siinä on sitten kiva perikunnalla saada selvitettäväksi talo, josta ei ole vuosikymmeniin kannettu tavaroita ulos. Käypä sitten läpi Maaseudun tulevaisuudet 80-luvulta, jogurttipurkit, autotallien varastotilat ja perkaat laatikoista pikkutavarat. Ja kyllä, pakkohan nuo on käydä läpi, ettei menisi mitään aidosti tärkeää (esim. edesmenneiden isovanhempien vihkisormukset yms) roskiin.
-Neljä n. 75-85 v ikäistä sisarusta omistaa yhdessä kesämökin syrjäseudun perukoilla. Sisaruksista osa ei käytä mökkiä lainkaan, mutta eivät myy/edes yritä myydä osuuttaan mökkiä käyttävälle sisarukselle. Todennäköisesti tullaan tilanteeseen, jossa sisarukset alkavat kuolla ja jälkikasvulle jää pieni murto-osa kesämökistä syrjäseudun perukoilla. Perijät asuvat 300-800 km päässä mökistä, eivätkä serkut edes ole tekemisissä toistensa kanssa. Mökki ei ole vanha, mutta ikääntyvät sisarukset eivät laittaneet siihen sähköjä, vesijohtoja eivätkä sisävessaa. Vaikea uskoa, että tällainen mökki menee kaupaksi. Olisivat laittaneet suosiolla sähköt, niin joku ostaisi edes eräkämpäksi.
-Veljekset omistavat vanhan asuinkiinteistön, joka on ollut kesämökkinä viimeiset vuosikymmenet. Kiinteistö on alkuperäisessä kunnossa. Asunnossa ei ole enää juoksevaa vettä, kun vesiputki on hajonnut. Korjaaminen olisi kallista. Veljekset eivät ole halunneet tehdä taloon sisäilmakartoitusta, eivätkä tutkia eräässä huoneessa painunutta lattiaa. Sanovat, että eivät halua tietää, mitä sieltä voisi löytyä. Tässäkin ongelma jätetään perillisten vastuulle. Kiva siinä sitten saada perinnöksi mökki, jonka hinta arvioidaan korkeammaksi ja todellisuudessa voi olla purkukuntoinen mörskä.
Anteeksi, mutta ottaa vain päähän tämä työmäärä, jonka vanhempieni ikäpolvi jättää meille hoidettavaksi, kun itse eivät saa aikaiseksi tai halua miettiä näitä asioita. Paljon helpommalla päästäisiin, jos asiat katsottaisiin ns. hyvän sään aikana kuntoon.
Kommentit (320)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa ihmetellyt ja kironnut. Itse sairastuin vakavasti lasteni ollessa vasta pieniä ja heti tuli tarve hoitaa kaikki kuntoon, kun en halua jättää heille mitään sotkuja selvitettäväksi. Omat vanhempani keräävät rojua nurkkiinsa ja on kaikenlaisia sekavia omistuskuvioita omien sukulaistensa kanssa, jotka toivoisin että hoitavat kuntoon. Ja ottaa päähän todella paljon että eivät saa tätä aikaiseksi.
Samat kokemukset itsellä.
Sekin vielä, että nämä "peritte sitten etäisten serkkujen kanssa mökin niin, että jokainen saa 10 % mökistä" diilit eivät ole mitenkään kivoja. Ihan todellako kuvitellaan, että yhteisomistus onnistuu ihmisten kanssa, joita ei koskaan näe ja yhteistä aikaa ei koskaan ole? Plus kun suurin osa ei edes koko mökillä käy.
Kun myy osuutensa tarpeeksi halvalla tai lahjoittaa sellaiselle, joka siellä mökillä käy, niin ei tarvitse jäädä omistajaksi mökkiin. On näitä pieniin perintöosiin hajonneita kiinteistöjä ennenkin koottu harvemmille omistajille.
Meillä aloitettiin tämä prosessi. Iäkkäämpi omainen, joka mielellään omistaisi eniten, ei tiennyt edes sukupaikan arvoa tai kenenkään rahallisia osuuksia.( Sitä edeltävä ei ollut hänkään tehnyt ositusta. Tosin tämän aikana leski peri.) Hän luuli, ettei toisten ulos lunastamiseen olisi varaa. Perukirjoitukseen hänellä oli ollut "liian kiire", ei kai tahtonut myöntää että oli muitakin perijöitä.
Samalla hän jätti mökin huonolle hoidolle. Muiden olisi kuitenkin pitänyt osallistua siinä kohdassa.
Joku ei vaan osaa siirtyä eteenpäin, vaan jumittaa vanhoissa voimasuhteissa ja salaa kääntää pyörää taaksepäin. Vanhoja aikoja kaivataan takaisin. Jo hautaan menneiden mielipiteet ratkaisevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on sitten 1.5.2026 tullut muutoksia henkilötietosuojalakiin eli mikäli edunvalvontavaltakirjaa ei ole tehty ja päivitetty ajan tasalle, ei edes henkilön puoliso tai lapset saa pankkiasioita tai muutakaan hoidettua. Ei vaikka olis ollut vuosikymmeniä naimisissa.
Ihminen voi olla edunvalvonnan tarpeessa vuosia ennen kuolemaansa esim. Joutua sairaalaan.
Tää koskee kaikkia yli 18-vuotiaita, ei vain vanhuksia!
Eli jos joutuu vaikka onnettomuuteen, kukaan ei pysty hoitamaan asioitasi sillä välin kun makaat sairaalassa. Kaikki laskut menee perintään yms.
No jos on puoliso, niin tämä maksaa ne laskut omalta tililtä.
Tai lapset maksaa ne laskut omilta tileiltään. Vanhuksen rahat pysty hyvin tallessa siihen asti kun kuolee, ja sitten ne maksajat saa rahansa takaisin.
Jos tiedetään, mitä pitää maksaa. Aina vain suurempi osa laskuista on digitaalisessa muodossa.
Tavallaan kuvailet koko Suomen tilaa ikään kuin vertauskuvallisesti. Tiedetty on, että väestö vanhenee, korjausvelka kasvaa, ympäristön tila huononee, teknologian kehitys etenee, mutta on vain jääty junnaamaan siihen 2000-luvun alun tilaan miettimään jotain Nokiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan ennen pärjättiin, kun ei ollut hoitotahtoja, edunvalvontavaltakirjoja eikä edes sanaa kuolinsiivous. Ei nämä kuulu vanhempien ihmisten kokemukseen. Asiat hoidettiin, kun niiden aika oli.
Silloin ei ollut byrokratian kanssa niin tarkkaa. Nykyisin on.
Eikä tavaraa niin paljon eikä monia hoito- ja hautaustapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat isovanhempani tekivät nämä muutokset 2000-luvun alussa ollessaan seitsemänkymppisiä. Antoivat ennakkoperintönä kesämökin/vastaavan summan rahaa. Muuttivat hoiva-asuntoon ja myivät oman kodin, vaikka olivat virkeitä. Omat vanhemmat ovat nyt tuossa iässä ja eivät ole tehneet mitään tuollaista.
Kuka 7-kymppinen haluaa hoivakotiin? Jestas.
Jos minä saisin päättää, niin omalla ja omien vanhempien kohdalla toivoisin seuraavaa: kun on virkeä ja kohtuullisessa kunnossa oleva 70 v, tajuaisi myydä sen omakotitalon/rivarin ja muuttaa kaupunkiin palveluiden äärelle esteettömään kerrostaloon. On paljon senioritaloja.
Tulevaisuudessa seittemänkymppisenä suoraan työmaalta senioritaloon tai hoivakotiin.
Kun itse pääsee eläkkeelle 68v, niin tuon kirjoittajan mukaan heti pitäisi ruveta valmistautumaan kuolemaan. Onneksi mun lähipiiri elää täysillä vielä 90v kuten kummitätini, joka just sai puhtaat paperit ajokorttia uusiessaan.
Mistä ihmeestä vedät tällaisen tulkinnan, etkö viitsi hoitaa omia asioitasi, vai eikö saisi tulla vanhaksi ja kuolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevina vuosina ja vuosikymmeninä yleistyy se, että lapset kieltäytyvät hoitamasta ikääntyvien vanhempien asioita. Yleisen kunnallisen edunvalvonnan jonot ovat jo nyt puolen vuoden luokkaa. Onnea vain, kun tulevaisuudessa yhä useampi kippaa nämä selvitystyöt ja muut yhteiskunnan harteille.
Joo ja se kunnallinen edunvalvoja perii palkkaa.
Tuokin lienee aika sama, kun suurin osa ihmisistä tulee olemaan aika köyhiä. Vuokra-asunto täynnä romua, kun henki lähtee.
Saa tehdä edunvalvoja oikeita töitä palkkansa eteen, kun järjestää asunnon tyhjennyksen verorahoilla.
Ns. kuolinsiivousta tehty. Köyhä ei vaan oikein kehtaa laatia paperia rahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on sitten 1.5.2026 tullut muutoksia henkilötietosuojalakiin eli mikäli edunvalvontavaltakirjaa ei ole tehty ja päivitetty ajan tasalle, ei edes henkilön puoliso tai lapset saa pankkiasioita tai muutakaan hoidettua. Ei vaikka olis ollut vuosikymmeniä naimisissa.
Ihminen voi olla edunvalvonnan tarpeessa vuosia ennen kuolemaansa esim. Joutua sairaalaan.
Tää koskee kaikkia yli 18-vuotiaita, ei vain vanhuksia!
Eli jos joutuu vaikka onnettomuuteen, kukaan ei pysty hoitamaan asioitasi sillä välin kun makaat sairaalassa. Kaikki laskut menee perintään yms.
Vaikka edunvalvontavaltakirja, kukaan ei pysty hoitamaan asioitasi sillä välin kun makaat sairaalassa, koska edunvalvontavaltakirjalla voi vasta hakea DVV:stä oikeutta hoitaa niitä asioita. Edunvalvontavaltakirjan lisäksi DVV tarvitsee lääkärinlausunnot ja mahdollisesti vaikka mitä muita asiakirjoja toimintakyvyn menetyksestä, ja luonnollisesti hakuprosessi kestää kuukausia.
Joo, mutta jos sitä ei ole tehtynä ennen tuota niin lääkärinlausunnotkaan ei enää auta. Eli se ei tule edes koskaan pääsemään voimaan. Just katsoin juristin webinaarin aiheesta.
Tiedän, ja on edunvalvontavaltakirjatkin tehtynä puolin ja toisin, mutta kommentoinkin tuota sairaalaan joutumista, koska siinä tilanteessa ei auta. Moni siis luulee, että sillä valtakirjalla suoraan pääsee hoitamaan kaikkea, mutta ei pääse, ja juuri tuollaisessa sairaalaan joutumisessa ei ehdi saada edes päätöstä.
Joo. Kyllä viimeistään seitsemänkymppisenä pitäisi miettiä esim. asuminen kuntoon tulevaisuuden varalta ja hankkia esteetön kerrostaloasunto palvelujen lähellä.
Jos asuu omakotitalossa keskellä ei-mitään, niin helposti käy niin että taksikyydit tulevat tosi kalliiksi jos pitää käydä jossain. Samoin jos tarvitsee kotiin jotain palveluja kuten apua pihatöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun ikäihminen oikeasti ei enää pysty hoitamaan raha-asioitaan, niin pyydätte häneltä pankkitunnukset. Näin asioiden hoitaminen sujuu kätevästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa ihmetellyt ja kironnut. Itse sairastuin vakavasti lasteni ollessa vasta pieniä ja heti tuli tarve hoitaa kaikki kuntoon, kun en halua jättää heille mitään sotkuja selvitettäväksi. Omat vanhempani keräävät rojua nurkkiinsa ja on kaikenlaisia sekavia omistuskuvioita omien sukulaistensa kanssa, jotka toivoisin että hoitavat kuntoon. Ja ottaa päähän todella paljon että eivät saa tätä aikaiseksi.
Samat kokemukset itsellä.
Sekin vielä, että nämä "peritte sitten etäisten serkkujen kanssa mökin niin, että jokainen saa 10 % mökistä" diilit eivät ole mitenkään kivoja. Ihan todellako kuvitellaan, että yhteisomistus onnistuu ihmisten kanssa, joita ei koskaan näe ja yhteistä aikaa ei koskaan ole? Plus kun suurin osa ei edes koko mökillä käy.
Kun myy osuutensa tarpeeksi halvalla tai lahjoittaa sellaiselle, joka siellä mökillä käy, niin ei tarvitse jäädä omistajaksi mökkiin. On näitä pieniin perintöosiin hajonneita kiinteistöjä ennenkin koottu harvemmille omistajille.
Ja kun kukaan ei niitä osasia halua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo. Kyllä viimeistään seitsemänkymppisenä pitäisi miettiä esim. asuminen kuntoon tulevaisuuden varalta ja hankkia esteetön kerrostaloasunto palvelujen lähellä.
Jos asuu omakotitalossa keskellä ei-mitään, niin helposti käy niin että taksikyydit tulevat tosi kalliiksi jos pitää käydä jossain. Samoin jos tarvitsee kotiin jotain palveluja kuten apua pihatöissä.
Onko joku pyytänyt sulta näitä neuvoja? 7-kymppisenä ja siis viimeistään silloin tulisi jokaisen muuttaa kylän keskelle kerrostaloon. No, siellähän sitä nopeasti sitten tuleekin huonoon kuntoon, kun kökkii pienessä kopissa ja joskus köpöttelee lähikauppaan 100 m.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samojen asioiden kanssa kamppailen itse. V'tuttaa kuin pientä oravaa, kun elän ruuhkavuosia. On kiire töissä, kotona iso vastuu päiväkoti-ikäisistä lapsista ja omaa elämääkin pitäisi elää. Siinä sitten hoitelet ikääntyvien vanhempien asioita, koska eivät saaneet aikaiseksi hoitaa asioitaan kuntoon. Paras on, että heillä olisi ollut eläkkeellä aikaa. Nyt saan sitten itse rehkiä nämäkin vielä omien asioiden lisäksi.
Teillä on tehty lapset vanhoina, kummassakin polvessa.
Kun minulla oli päiväkoti-ikäisiä lapsia, äitini oli viisikymppinen ( isä oli jo kuollut nuorena). Kun minun lasteni lapset oli päiväkodissa, minä olin vielä työelämässä ja pitkään.
Nyt olen 75, lapsenikin jo yli viisikymppisiä. Ei minun lasteni tarvitse minun asioitani hoidella pikkulasten hoitamisen ohella.
Mitä ihmeen rehkimistä sinulla oikein on? Kuinka kamalan vanhoja sun vanhemmat on?
Kun minä hoidin oman äitini asioita, olin eläkkeellä ja minulla oli aikaa vaikka kuinka. Enkä kokenut sitä rehkimiseksi, tavallisia asioita ne oli, kävin kaupassa ja huolehdin raha-asiat ja sen sellaiset, kun äiti ei enää nähnyt kunnolla.
Miten sinun olosuhteesi tuohon kuuluvat. Ja jos on tehnyt lapset alle 40v, kuten hän johon viittasit, ei ole ollut vanha.
Ehkä teillä oli vähemmän konkreettista työtä ja velvollisuuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo. Kyllä viimeistään seitsemänkymppisenä pitäisi miettiä esim. asuminen kuntoon tulevaisuuden varalta ja hankkia esteetön kerrostaloasunto palvelujen lähellä.
Jos asuu omakotitalossa keskellä ei-mitään, niin helposti käy niin että taksikyydit tulevat tosi kalliiksi jos pitää käydä jossain. Samoin jos tarvitsee kotiin jotain palveluja kuten apua pihatöissä.
Voihan vee. Just pääsee eläkkeelle ja heti pitäisi muuttaa kerrostaloon. Ei käy. Nythän ne parhaat omakotitalovuodet vasta alkavat. Omatkin vanhemmat hoitavat puutarhaa innolla ja pysyvät terveinä, vaikka 90 lähestyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Kyllä viimeistään seitsemänkymppisenä pitäisi miettiä esim. asuminen kuntoon tulevaisuuden varalta ja hankkia esteetön kerrostaloasunto palvelujen lähellä.
Jos asuu omakotitalossa keskellä ei-mitään, niin helposti käy niin että taksikyydit tulevat tosi kalliiksi jos pitää käydä jossain. Samoin jos tarvitsee kotiin jotain palveluja kuten apua pihatöissä.
Onko joku pyytänyt sulta näitä neuvoja? 7-kymppisenä ja siis viimeistään silloin tulisi jokaisen muuttaa kylän keskelle kerrostaloon. No, siellähän sitä nopeasti sitten tuleekin huonoon kuntoon, kun kökkii pienessä kopissa ja joskus köpöttelee lähikauppaan 100 m.
Älä enää kommentoi, kun et osaa lisätä tähän mitään järkevää. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun ikäihminen oikeasti ei enää pysty hoitamaan raha-asioitaan, niin pyydätte häneltä pankkitunnukset. Näin asioiden hoitaminen sujuu kätevästi.
Älä levitä valheellista tietoa. Toisen pankkitunnuksia ei saa käyttää.
Kirjanpitäjä-äidilläni, s. 1941, kaikki oli valmiina, jopa kansiota myöten, jossa listattu omaisuus, tilit jne.
Suosittelen muillekin.
Hän tiesi kuolevansa hitaasti etenevään syöpään, mutta aivosyöpään menehtyi liian nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun ikäihminen oikeasti ei enää pysty hoitamaan raha-asioitaan, niin pyydätte häneltä pankkitunnukset. Näin asioiden hoitaminen sujuu kätevästi.
Älä levitä valheellista tietoa. Toisen pankkitunnuksia ei saa käyttää.
Sen kun käyttää vaan, hänen luvallaan. Tai vaikka yhdessä hoidetaan asiat. Voi kamalaa… ja mitä sitten? Ootte te pöljiä ja lampaita.
Vierailija kirjoitti:
Kirjanpitäjä-äidilläni, s. 1941, kaikki oli valmiina, jopa kansiota myöten, jossa listattu omaisuus, tilit jne.
Suosittelen muillekin.
Hän tiesi kuolevansa hitaasti etenevään syöpään, mutta aivosyöpään menehtyi liian nuorena.
Suosittelet kuolemaan nuorena aivosyöpään.
No jos on puoliso, niin tämä maksaa ne laskut omalta tililtä.
Tai lapset maksaa ne laskut omilta tileiltään. Vanhuksen rahat pysty hyvin tallessa siihen asti kun kuolee, ja sitten ne maksajat saa rahansa takaisin.