Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempieni ikäluokkaa ei tippaakaan kiinnosta hoitaa asioitansa kuoleman varalle
23.10.2026 |
Heti alkuun: en ole kieli pitkällä odottamassa perintöä, siitä ei ole kyse. Keljuttaa vain tämä työn määrä, jonka vanhempieni sukupolvi kasaa meille nuoremmille. Omien vanhempieni ja heidän sisarustensa sekä appivanhempieni (40-luvulla ja 50-luvun alussa syntyneitä) kohdalla on tullut huomattua, ettei heitä kiinnosta miettiä ollenkaan asioita kuolemansa varalle. Ajatellaan, että katsellaan näitä asioita sitten joskus, mutta ei tehdä elettäkään miettiäkseen kuolin tilannetta jälkikasvun näkökulmasta. Esimerkkejä:
-Terveysongelmista kärsineet eivät tee elettäkään, että huolehtisivat kuntoon hoitotahdot, edunvalvontavaltuutukset ja muut tärkeät paperit. Kuvitellaan, että kyllä minä pysyn 95 v ikään asti terveenä ja toimii kroppa ja mieli. Sitten on oltukin pulassa näiden sukulaisten kanssa, joille onkin iskenyt muistisairautta ja muuta. Kaikki on levällään, mitään ei ole valmisteltu ja kukaan ei halua tietenkään ottaa koppia asioiden hoitamisesta. Siinä sitten ihmetellään, että kuka hoitaa lapsettomien tätien/setien asiat, kun omia sisaruksiakaan ei kiinnosta.
-Mitään kuolinsiivousta ei uskalla ajatellakaan. Siinä on sitten kiva perikunnalla saada selvitettäväksi talo, josta ei ole vuosikymmeniin kannettu tavaroita ulos. Käypä sitten läpi Maaseudun tulevaisuudet 80-luvulta, jogurttipurkit, autotallien varastotilat ja perkaat laatikoista pikkutavarat. Ja kyllä, pakkohan nuo on käydä läpi, ettei menisi mitään aidosti tärkeää (esim. edesmenneiden isovanhempien vihkisormukset yms) roskiin.
-Neljä n. 75-85 v ikäistä sisarusta omistaa yhdessä kesämökin syrjäseudun perukoilla. Sisaruksista osa ei käytä mökkiä lainkaan, mutta eivät myy/edes yritä myydä osuuttaan mökkiä käyttävälle sisarukselle. Todennäköisesti tullaan tilanteeseen, jossa sisarukset alkavat kuolla ja jälkikasvulle jää pieni murto-osa kesämökistä syrjäseudun perukoilla. Perijät asuvat 300-800 km päässä mökistä, eivätkä serkut edes ole tekemisissä toistensa kanssa. Mökki ei ole vanha, mutta ikääntyvät sisarukset eivät laittaneet siihen sähköjä, vesijohtoja eivätkä sisävessaa. Vaikea uskoa, että tällainen mökki menee kaupaksi. Olisivat laittaneet suosiolla sähköt, niin joku ostaisi edes eräkämpäksi.
-Veljekset omistavat vanhan asuinkiinteistön, joka on ollut kesämökkinä viimeiset vuosikymmenet. Kiinteistö on alkuperäisessä kunnossa. Asunnossa ei ole enää juoksevaa vettä, kun vesiputki on hajonnut. Korjaaminen olisi kallista. Veljekset eivät ole halunneet tehdä taloon sisäilmakartoitusta, eivätkä tutkia eräässä huoneessa painunutta lattiaa. Sanovat, että eivät halua tietää, mitä sieltä voisi löytyä. Tässäkin ongelma jätetään perillisten vastuulle. Kiva siinä sitten saada perinnöksi mökki, jonka hinta arvioidaan korkeammaksi ja todellisuudessa voi olla purkukuntoinen mörskä.
Anteeksi, mutta ottaa vain päähän tämä työmäärä, jonka vanhempieni ikäpolvi jättää meille hoidettavaksi, kun itse eivät saa aikaiseksi tai halua miettiä näitä asioita. Paljon helpommalla päästäisiin, jos asiat katsottaisiin ns. hyvän sään aikana kuntoon.
Kommentit (594)
Selvitin kirjanpitäjän kuolinpesää tässä taannoin. Vanhimmat kansiot oli vuodelta - 73. Muiden ihmisten tilitietoja ym. Piti ostaa paperisilppuri ja meni viikko silputessa aamusta iltaan. Silloin mietin miksi näitä ei ole voinut hoitaa eläessä. Vai onko muistot omasta työurasta olleet niin rakkaita että niihin ei ole halunnut koskea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
91v Elisabeth Rehn muutti muutama vuosi sitten kaksioon Tapiolaan, kun se kuulemma on viisasta. Turhautui ja 90v- päivänsä edellä päätti muuttaa takaisin omakotitaloon maaseudulle ja sai myös ajokorttitarkastuksessa puhtaat paperit. Nyt hän on onnellinen ja puuhaa pihalla riittää.
Vierailija kirjoitti:
91v Elisabeth Rehn muutti muutama vuosi sitten kaksioon Tapiolaan, kun se kuulemma on viisasta. Turhautui ja 90v- päivänsä edellä päätti muuttaa takaisin omakotitaloon maaseudulle ja sai myös ajokorttitarkastuksessa puhtaat paperit. Nyt hän on onnellinen ja puuhaa pihalla riittää.
Elisabethilla on hyvät suomenruotsalaiset geenit ja on ikänsä saanut hyvää terveydenhuoltoa (yksityisellä). Siinä on helppoa olla hyvävointinen vähän vanhempanakin. Kokeilepas samaa, jos olet perussairas ja raihnainen jo kuusvitosena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
91v Elisabeth Rehn muutti muutama vuosi sitten kaksioon Tapiolaan, kun se kuulemma on viisasta. Turhautui ja 90v- päivänsä edellä päätti muuttaa takaisin omakotitaloon maaseudulle ja sai myös ajokorttitarkastuksessa puhtaat paperit. Nyt hän on onnellinen ja puuhaa pihalla riittää.
Elisabethilla on hyvät suomenruotsalaiset geenit ja on ikänsä saanut hyvää terveydenhuoltoa (yksityisellä). Siinä on helppoa olla hyvävointinen vähän vanhempanakin. Kokeilepas samaa, jos olet perussairas ja raihnainen jo kuusvitosena.
Minunkin läheiseni ovat liki 90v ja asuvat käytännössä mökillä, vaikka kaupunkiasunnossa ovat kirjoilla. Uskon heidän hyvän kuntonsa johtuvan juuri tuosta fyysisestä työstä. Kaikki on tip top ja meille muille on aina vierastalo valmiina mankeloituine lakanoineen. En ole kysellyt heidän järjestelyjensä perään. Sen kertoivat jo vuosikymmeniä sitten, että heillä on keskinäinen omistusoikeustestamentti.
Harmi, kun en voi olla kärpäsenä katossa näkemässä, miten nämä valittajat itse toimivat kasikymppisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmi, kun en voi olla kärpäsenä katossa näkemässä, miten nämä valittajat itse toimivat kasikymppisinä.
Onko tämä nyt sitä samaa sarjaa, kuin "sitten ymmärrät, kun saat itse lapsia"?
Ihan vain muistuttaisin, miten nolosti tuon fantasian kanssa kävi.
Eihän nuoremmat ylipäätään kerrytä tavaraa. Se on boomerien juttu. Ja kuten täällä niin monet huomauttavat, paperiasiat ja edunvalvontavaltuutukset on laitettu kuntoon jo parikymppisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin pari viikkoa sitten vanhusten virkistyspäivällä ja siellä pari äijää keräsi valtakirjoja vanhuksilta, jotka lupasivat hoitaa iäkkäiden ihmisten kaikki kuolinsiivoukset, pankkiasiat, hautapaikat,.omaisuuden realisoimisen, kesämökit ja asuntoosakkeet ihan ilmaiseksi ja lapsia vaivaamatta. Rasti ruutuun periaatteella, jopa hautajaiset järjestävät maksutta, eikä lasten tarvitse kantaa huolen häivääkään, päinvastoin lapset saavat keskittyä omaan elämään, eikä omat vanhemmat ole taakkana ja elämän esteenä.
Mitä bullseettia
tuo on. Kerroppa tarkemmin!
Sitä nimenomaan. Mitkään valtakirjat eivät päde enää valtuuttajan kuoleman jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi, kun en voi olla kärpäsenä katossa näkemässä, miten nämä valittajat itse toimivat kasikymppisinä.
Onko tämä nyt sitä samaa sarjaa, kuin "sitten ymmärrät, kun saat itse lapsia"?
Ihan vain muistuttaisin, miten nolosti tuon fantasian kanssa kävi.
Eihän nuoremmat ylipäätään kerrytä tavaraa. Se on boomerien juttu. Ja kuten täällä niin monet huomauttavat, paperiasiat ja edunvalvontavaltuutukset on laitettu kuntoon jo parikymppisinä.
Kyllä mulla millenniaalina riittää tavaraa. Ero on vaan siinä, että en säilytä turhaa krääsää. Ei ole jemmassa mitään naistenlehtien vuosikertoja vuodelta 2006, risaisia vaatteita tms. Roskiin/kierrätykseen olen laittanut kaiken, mitä meillä ei tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Selvitin kirjanpitäjän kuolinpesää tässä taannoin. Vanhimmat kansiot oli vuodelta - 73. Muiden ihmisten tilitietoja ym. Piti ostaa paperisilppuri ja meni viikko silputessa aamusta iltaan. Silloin mietin miksi näitä ei ole voinut hoitaa eläessä. Vai onko muistot omasta työurasta olleet niin rakkaita että niihin ei ole halunnut koskea?
Ne kuitit ja tiliotteet saattoivat olla tärkeitä tietoja hänen asiakkaillensa ja saattaa myös olla, että olisi pitänyt jopa säilyttää. Mutta nehän nyt meni, joten se siitä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan puolison kanssa hieman yli viisikymppisiä, terveitä ja elämässä kiinni. Edunvalvontavaltuutukset, testamentit ja hoitotahdot tehty, kaikesta turhasta ylimääräisestä tavarasta luovuttu ja elätetään yltäkylläistä elämää. Päälle parikymppiset lapset puolisoineen ovat myös tehneet em. paperhommat valmiiksi. Asiat on puhuttu auki ja ihmiset tietää kuinka asiat hoidetaan jos ja kun joku meistä sairastuu ja/tai kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saahan sitä asua, missä haluaa, mutta sitten pitää kantaa valintojensa seuraukset itse. Ostaa ulkopuoliset palvelut eikä hyppyytä sitä yhtä ainokaista tai kahta aikuista lastaan passaamassa itseään.
Jos asuu jossain hevon kuusessa, minne ei ostettunakaan palveluita saa on muutettava pois, kun ei enää pärjää. Vaikkei saisi taloa kaupaksi. Jonnekin kuntakeskukseen sitten vaikka minnekä yksiöön vuokralle palveluiden ääreen.
Älä auta, mutta kanna sitten seuraukset, kun perintöä ei joko jää, tai se annetaan hyväntekeväisyyteen. Ei ainakaan ahneelle lapselle, joka sitä kyttää.
Perinnöstä voi luopua kyllä, ilmoittaa vaan että on niin riitaisa ja vähäarvoinen, että lasten on parempi olla ilman, saa luvan kyllä.
Ei ne mitään testamenttia rupea kyhäämään kun ei sukulainen auta vaan perimysjärjestyksen mukaan jaetaan. Siitähän tämä keskustelu alkoi kun eivät varaudu kuolemaansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toiset juttelee, että mökit ja talot pitää myydä. Muuttaa hoivakotiin tai vähintään kerrostaloon. Hävittää tavarat, eihän ne edes mahdu sinne kerrostaloon. Taakan vähentämistä? Kuoleman odottamista tuo on, loppuelämän hautaamista. Omat vanhempani annan ainakin elää just niin täysillä kuin haluavat loppuun asti. Edunvalvontapaperi ja heidän keskinäinen testamentti on ainoa, mitä olen itse heiltä pyytänyt. Heidän oman elämän turvaamiseksi ja siksi että saavat itse käyttää omia rahojaan elinaikanaan.
Hyvä, olen täysin samaa mieltä! Emmehän me tiedä sitä lähtöhetkeä kukaan. Jos hoitelee kaiken 70 v ja elääkin 100 vuotiaaksi, siinä ehtii istua kädet ristissä kuolemaa odotellen monta pitkää päivää. Nyt on muutenkin maailmankirjat täysin sekaisin, saisimmeko me elää elämäämme kuten haluamme? Tilatkaa pari kolme roskalavaa, kun olette meidät kuopanneet!
Kuka on kieltänyt elämästä, kun turhat on karsittu?
Sittenhän se viimeinen, kevyt vaihe vasta alkaa. Voi tehdä jäljellä olevilla voimavaroillaan ihan mitä vaan.
Kenelle turhat? Jos meidän vanhempamme haluavat asua siinä isossa omakotitalossaan loppuun saakka, niin siinähän asuvat. On puutarha ja iso piha. Pysyvät kunnossa, kun on puuhaa. Ei tulisi mieleenkään pakottaa tai painostaa johonkin kerrostaloon ihmisiä, jotka ikänsä asuneet omakotitalossa ja aikaisemmin maatalossa. Kyllä elämän laatu kärsisi heillä. Ei teitäkään kai kukaan pakota epäsopivaa asuinmuotoon?
Usein tuossa elämisen laatu kärsii jälkeläisillä, kun vanhukset eivät halua muuttaa omakotitalosta pois, vaikka itse eivät enää kykene siitä huolehtimaan. Siinäpä sinäkin käyt kesät talvet tekemässä pihatyöt ja sisähommat omien hommiesi lisäksi.
Tyhmää pitääkin huijata. Ja tyhmähän se on joka menee hoitamaan vanhuksen omakotitaloa jota vanhus ei enää pysty hoitamaan. Niin kauan kuin tyhmiä riittää niin riittää myös huijareita.
Etkö tosiaan ole missään vaiheessa tullut ajatelleeksi että et menisi auttamaan? Mutta ei kun pakko on ajaa toiselle puolelle Suomea ja hoitaa kaikki vanhuksen asiat niin että vanhuksen ei tarvitse muuttaa mitään elämässään ja sitten tullaan valittamaan tänne miten on rankkaa kun tekee kaiken mitä joku vanhuuden höperö sukulainen saa päähänsä pyytää.
-aika moni lapsi on velvollisuudentuntoinen eli auttaa, vaikka ei pitäisi
-aika monissa paikoissa oletetaan, että jos vanhuksella on omaisia, he auttavat (välimatkasta viis)
Kuten sanoin niin jos valitset olla tyhmä (sinun kohdalla se taitaa olla valinta) niin sittenpä kärsit. Tyhmyydestä sakotetaan.
Voit tehdä huoli ilmoituksen jos epäilet että vanhus ei pärjää omakotitalossaan. Kyllä se kiukutteleva vanhus sieltä ulos kannetaan jos ei oikeasti pärjää. Nämä on ihan sossun ja poliisin rutiinitehtäviä. Vanhukselle tulee virallinen edunvalvoja ja siihen loppuu pelleily.
Edunvalvontaprosessi on hidas. Meillä on juuri tällainen menossa erään kaukaisemman sukulaisen kanssa. Ensin meni pari kk, kun kotihoidossa vatvottiin, tehdäänkö hakemusta edunvalvonnasta. Sitten piti saada vielä lääkäriltä todistus perusteesta hakea edunvalvontaa. Nyt sitten odotellaan lähes 6 kk, että edunvalvontapäätös käsitellään. Sitten vasta sen jälkeen saadaan yleinen edunvalvoja. Menee siis varmaan lähemmäs vuosi avun tarpeen alkamisesta, kun edunvalvojan oikeasti saa. Vuodessa vanhus ehtii tekemään monenlaista hallaa itselleen ja taloudelleen, kun ei asiaa käsitä. Nimimerkillä meillä sukulainen viskoi laskut ja kaikki tärkeät paperit roskiin, kun ei ymmärtänyt niistä mitään ja postista tulevat kirjeet ahdistavat häntä.
Mitäs siinä murehdit muiden laskuja? Kärsikööt hölmöilystään. Elä omaa elämääsi
Vierailija kirjoitti:
Harmi, kun en voi olla kärpäsenä katossa näkemässä, miten nämä valittajat itse toimivat kasikymppisinä.
Tässä viisikymppisenä käyn tavarat läpi noin kerran vuodessa ja heitän turhaa kiertoon jatkuvasti. Jos ostan vaatteita, heitän saman verran pois. Katson, ettei nurkkiin pääse kertymään ylimääräistä. Kun ostan huonekalun, edellinen lähtee samalla kiertoon. Paperit on kansiossa, ja vanhat menee silppuriin. Edunvalvonnat on kunnossa.
Olemme mieheni kanssa nähneet jo niin monella sukulaisella miten se menee, että on toimittava toisin. Sitä ehkä kuvittelee, että setvii ne 150 neliötä iäkkäänä, mutta ei olekaan voimia, tulee sairauksia, asiat vain jää hoitamatta. Mökit rapistuu, katot vuotaa, tavarat ruostuu pihalle, ja joskus arvokas mökki muuttuu arvottomaksi muutoin kuin tunnepuolella. Vuosikymmenten lehdet, kirjeet, valokuvat joiden ihmisiä ei tunnista. Lukuisia makuuhuoneita varastoina. Luulee säästävänsä tavaroita lastenlapsille, hyväntahtoista toki, mutta eivät mahdu heidän yksiöihin tai tyyliin ja monet on ihan roskaa.
Menneisyyden läpikäyminen on raskasta, mutta kun se on tehty, olo on kevyempi. En usko, että se on yhtään vähemmän raskasta kun ikää kertyy. Taito päästää irti pitäisi opetella jo nuorena.
Alue: Aihe vapaa
Hassua, miten moni ketjussa kitisee, että olettekos te nuoremmat laittaneet asianne kuntoon. Tottahan toki! Sen takia juuri, kun sitä alle nelikymppisenäkin tajuaa, että kuka tahansa saattaa sairastua tai kuolla äkisti. Siinä tilanteessa on sata kertaa helpompi puolisolle ja (alaikäisille) lapsille, että asiat on mietitty valmiiksi. Meillä pidetään jopa rahallista puskuria, jonka avulla esim. leskeksi jäävä pärjäisi 1,5-2 v käymättä töissä.