Lue keskustelun säännöt.
Vanhempieni ikäluokkaa ei tippaakaan kiinnosta hoitaa asioitansa kuoleman varalle
23.10.2026 |
Heti alkuun: en ole kieli pitkällä odottamassa perintöä, siitä ei ole kyse. Keljuttaa vain tämä työn määrä, jonka vanhempieni sukupolvi kasaa meille nuoremmille. Omien vanhempieni ja heidän sisarustensa sekä appivanhempieni (40-luvulla ja 50-luvun alussa syntyneitä) kohdalla on tullut huomattua, ettei heitä kiinnosta miettiä ollenkaan asioita kuolemansa varalle. Ajatellaan, että katsellaan näitä asioita sitten joskus, mutta ei tehdä elettäkään miettiäkseen kuolin tilannetta jälkikasvun näkökulmasta. Esimerkkejä:
-Terveysongelmista kärsineet eivät tee elettäkään, että huolehtisivat kuntoon hoitotahdot, edunvalvontavaltuutukset ja muut tärkeät paperit. Kuvitellaan, että kyllä minä pysyn 95 v ikään asti terveenä ja toimii kroppa ja mieli. Sitten on oltukin pulassa näiden sukulaisten kanssa, joille onkin iskenyt muistisairautta ja muuta. Kaikki on levällään, mitään ei ole valmisteltu ja kukaan ei halua tietenkään ottaa koppia asioiden hoitamisesta. Siinä sitten ihmetellään, että kuka hoitaa lapsettomien tätien/setien asiat, kun omia sisaruksiakaan ei kiinnosta.
-Mitään kuolinsiivousta ei uskalla ajatellakaan. Siinä on sitten kiva perikunnalla saada selvitettäväksi talo, josta ei ole vuosikymmeniin kannettu tavaroita ulos. Käypä sitten läpi Maaseudun tulevaisuudet 80-luvulta, jogurttipurkit, autotallien varastotilat ja perkaat laatikoista pikkutavarat. Ja kyllä, pakkohan nuo on käydä läpi, ettei menisi mitään aidosti tärkeää (esim. edesmenneiden isovanhempien vihkisormukset yms) roskiin.
-Neljä n. 75-85 v ikäistä sisarusta omistaa yhdessä kesämökin syrjäseudun perukoilla. Sisaruksista osa ei käytä mökkiä lainkaan, mutta eivät myy/edes yritä myydä osuuttaan mökkiä käyttävälle sisarukselle. Todennäköisesti tullaan tilanteeseen, jossa sisarukset alkavat kuolla ja jälkikasvulle jää pieni murto-osa kesämökistä syrjäseudun perukoilla. Perijät asuvat 300-800 km päässä mökistä, eivätkä serkut edes ole tekemisissä toistensa kanssa. Mökki ei ole vanha, mutta ikääntyvät sisarukset eivät laittaneet siihen sähköjä, vesijohtoja eivätkä sisävessaa. Vaikea uskoa, että tällainen mökki menee kaupaksi. Olisivat laittaneet suosiolla sähköt, niin joku ostaisi edes eräkämpäksi.
-Veljekset omistavat vanhan asuinkiinteistön, joka on ollut kesämökkinä viimeiset vuosikymmenet. Kiinteistö on alkuperäisessä kunnossa. Asunnossa ei ole enää juoksevaa vettä, kun vesiputki on hajonnut. Korjaaminen olisi kallista. Veljekset eivät ole halunneet tehdä taloon sisäilmakartoitusta, eivätkä tutkia eräässä huoneessa painunutta lattiaa. Sanovat, että eivät halua tietää, mitä sieltä voisi löytyä. Tässäkin ongelma jätetään perillisten vastuulle. Kiva siinä sitten saada perinnöksi mökki, jonka hinta arvioidaan korkeammaksi ja todellisuudessa voi olla purkukuntoinen mörskä.
Anteeksi, mutta ottaa vain päähän tämä työmäärä, jonka vanhempieni ikäpolvi jättää meille hoidettavaksi, kun itse eivät saa aikaiseksi tai halua miettiä näitä asioita. Paljon helpommalla päästäisiin, jos asiat katsottaisiin ns. hyvän sään aikana kuntoon.
Kommentit (299)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samojen asioiden kanssa kamppailen itse. V'tuttaa kuin pientä oravaa, kun elän ruuhkavuosia. On kiire töissä, kotona iso vastuu päiväkoti-ikäisistä lapsista ja omaa elämääkin pitäisi elää. Siinä sitten hoitelet ikääntyvien vanhempien asioita, koska eivät saaneet aikaiseksi hoitaa asioitaan kuntoon. Paras on, että heillä olisi ollut eläkkeellä aikaa. Nyt saan sitten itse rehkiä nämäkin vielä omien asioiden lisäksi.
No tämä juuri.
Äitini 81v ei lopetti jo 10 v sitten itsenäisen asioiden hoitamisen. Voivottelua kun ei pysty tätä eikä tuota. No, nyt ei sitten enää oikeasti pysty, aiemmin ei halunnut - vetosi vanhuuteen ja minä sain hoitaa kaiken.
Kotona sinnitellään kotihoidon turvin ja siihen lisäpalvelut, eli kauppaostokset, siivouspalvelut, lääkäriinkuljetudpslvrlut, jalkahoitaja, lääkeautomaatti ym. Kaikki nämä asiat minä varaan, huollan, sovin ja järjestän.
Esim. niinkin yksinkertaiset asiat kuin käsipyyhkeet. Ovat -60-luvulta. Kaikista lenkit poikki ja hiutuneet niin ohuiksi että päivä paistaa läpi. Ja taas voivotellaan että voi voi kun nuo pyyhkeetkin ovat niin puhki että pitäisi paikata mutta voi voi kun ei siihenkään enää pysty. MIKSI MITÄÄN ASIAA EI VOINUT HOITAA SILLOIN KUN VIELÄ PYSTYI?
Joka ikinen pieni asia jää muille. Kuormittavat lapsiaan AIVAN KAIKELLA.MIKSI? KOSKA MÄ VOIN??Täällä pakko kuitata omahyväisesti että minä 81 ajan autoa, asun yksin hoidan asiani, kaikki sisarukseni tekivät niin yli 90-vuotiaiksi. Tälläkin hetkellä tuttavani, samanikäisiä, hoitavat itse asiansa.
Rievuiksi huonot pyyhkeet, ei niitä nyt 1 ihminen tolkuttomasti tarvi. Tokmannilla maksaa pari euroa käsipyyhkeet. Taitaa tytär muistuttaa äitiään ongelmien ratkaisussa.
Terveys ihmisillä on erilainen mutta onko järkeä jossitellla sairaalle ja avuttomalle ihmiselle?
Koska ikä on kuitenkin korkea, olisi hyvä varautua luonnolliseen poistumaan. Paperit kuntoon. Ei kukaan elä ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mutsi ja faija kuolee sitä taloa siivotaan tyyllin 2 viikkoa ja roskaa ja turhaa roinaa tulee varmaan 2-3 jätelavaa. Mitään ei saa myyäd, mitään ei saa heittää pois. Paskaa kerätty varastoihin, ullakolle, ja kaappeihin koko elämä. Mitään elämän hallintaa näillä ihmisillä ei ole. Kai ne kuvittelee, että saaavat kaiken paskan mukaansa, kun kuolevat pois.
Vierailija kirjoitti:
Ne esim. nuoruusvuosien puhkikuluneet pyyhkeet ym. voisi päivittää uudempiin aikoinaan. 80+ ikäisen liinavaatevaraston päivitys tuntuu jo vähän turhalta.
Kyll minä, 81, ostin vasta tyynyliinoja, leikkasin vanhat matonkuteiksi ja kudoin ne viime kesänä mattoon. Samoin kaksi aluslakanaa.
Voitko kuvitella; vaatteitakin ostan joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjanpitäjä-äidilläni, s. 1941, kaikki oli valmiina, jopa kansiota myöten, jossa listattu omaisuus, tilit jne.
Suosittelen muillekin.
Hän tiesi kuolevansa hitaasti etenevään syöpään, mutta aivosyöpään menehtyi liian nuorena.
Suosittelet kuolemaan nuorena aivosyöpään.
En kaikille, ehkä sinulla tärppää läheisten iloksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Kyllä viimeistään seitsemänkymppisenä pitäisi miettiä esim. asuminen kuntoon tulevaisuuden varalta ja hankkia esteetön kerrostaloasunto palvelujen lähellä.
Jos asuu omakotitalossa keskellä ei-mitään, niin helposti käy niin että taksikyydit tulevat tosi kalliiksi jos pitää käydä jossain. Samoin jos tarvitsee kotiin jotain palveluja kuten apua pihatöissä.
Onko joku pyytänyt sulta näitä neuvoja? 7-kymppisenä ja siis viimeistään silloin tulisi jokaisen muuttaa kylän keskelle kerrostaloon. No, siellähän sitä nopeasti sitten tuleekin huonoon kuntoon, kun kökkii pienessä kopissa ja joskus köpöttelee lähikauppaan 100 m.
Mä tein noin ja oon 53 v. Tavarat käyty läpi asun nyt esteettömästi kauniissa rempatussa kodissa, iso parveke. Julkinen liikenne erinomainen ja palvelut lähellä. Työpäivä sisältää kävelyä n 4 km, vapaapäivinä kävelen n 10 km lenkit ja uimahallissa käyn säännöllisesti. Nyt on aikaa ja varaa matkustella ja retkeillä. Just kävin 120 km vaelluksella, kun ei ole omakotitalon pihatöitä ja remontteja vastuulla.
Tuo 100 m kävely päivässä kerrostalon asukkaana -ajatus tuo mieleen, että olet vakavasti masentunut ja se on syy siihen, että postilaatikollesi siellä Perähikiällä on ainut, mihin kuvittelet ihmisen jaksavan liikkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukolla on talobtäysi kaikkea pikkutavaraa eri vuosikymmeniltä, niillä on tunnearvoa. Huonekaluja tms.mitään ei ole siirrelty 20 vuoteen. Kuolemasta ei saa puhua. Mitään ei saa heittää pois. On 91-vuotias, joka on ihan höperö ja ilkeä.
Appiukon asiat ei kuulu sinulle. Eihän sinunkaan asioihin appikset saa puuttua.
Pian ne kuuluvat, kun vanhus potkaisee tyhjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samojen asioiden kanssa kamppailen itse. V'tuttaa kuin pientä oravaa, kun elän ruuhkavuosia. On kiire töissä, kotona iso vastuu päiväkoti-ikäisistä lapsista ja omaa elämääkin pitäisi elää. Siinä sitten hoitelet ikääntyvien vanhempien asioita, koska eivät saaneet aikaiseksi hoitaa asioitaan kuntoon. Paras on, että heillä olisi ollut eläkkeellä aikaa. Nyt saan sitten itse rehkiä nämäkin vielä omien asioiden lisäksi.
No tämä juuri.
Äitini 81v ei lopetti jo 10 v sitten itsenäisen asioiden hoitamisen. Voivottelua kun ei pysty tätä eikä tuota. No, nyt ei sitten enää oikeasti pysty, aiemmin ei halunnut - vetosi vanhuuteen ja minä sain hoitaa kaiken.
Kotona sinnitellään kotihoidon turvin ja siihen lisäpalvelut, eli kauppaostokset, siivouspalvelut, lääkäriinkuljetudpslvrlut, jalkahoitaja, lääkeautomaatti ym. Kaikki nämä asiat minä varaan, huollan, sovin ja järjestän.
Esim. niinkin yksinkertaiset asiat kuin käsipyyhkeet. Ovat -60-luvulta. Kaikista lenkit poikki ja hiutuneet niin ohuiksi että päivä paistaa läpi. Ja taas voivotellaan että voi voi kun nuo pyyhkeetkin ovat niin puhki että pitäisi paikata mutta voi voi kun ei siihenkään enää pysty. MIKSI MITÄÄN ASIAA EI VOINUT HOITAA SILLOIN KUN VIELÄ PYSTYI?
Joka ikinen pieni asia jää muille. Kuormittavat lapsiaan AIVAN KAIKELLA.MIKSI? KOSKA MÄ VOIN??Täällä pakko kuitata omahyväisesti että minä 81 ajan autoa, asun yksin hoidan asiani, kaikki sisarukseni tekivät niin yli 90-vuotiaiksi. Tälläkin hetkellä tuttavani, samanikäisiä, hoitavat itse asiansa.
Rievuiksi huonot pyyhkeet, ei niitä nyt 1 ihminen tolkuttomasti tarvi. Tokmannilla maksaa pari euroa käsipyyhkeet. Taitaa tytär muistuttaa äitiään ongelmien ratkaisussa.
Terveys ihmisillä on erilainen mutta onko järkeä jossitellla sairaalle ja avuttomalle ihmiselle?
Koska ikä on kuitenkin korkea, olisi hyvä varautua luonnolliseen poistumaan. Paperit kuntoon. Ei kukaan elä ikuisesti.
Minulla ei ole osakesalkkuja. Kesämökin lunasti yksi lapsista, asuntokaan tarvi mitään papereita, myyvät pois kun kuolen.
Ainoat rojut mitä kaapeissa on on lasten tänne jättämiä joita "älä nyt hävitä." Nuorinkin ollut 25 vuotta kotoa pois.
Miettikääs jokainen minä romuvasmrastona omille tavaroillenne pidätte vanhempienne koteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samojen asioiden kanssa kamppailen itse. V'tuttaa kuin pientä oravaa, kun elän ruuhkavuosia. On kiire töissä, kotona iso vastuu päiväkoti-ikäisistä lapsista ja omaa elämääkin pitäisi elää. Siinä sitten hoitelet ikääntyvien vanhempien asioita, koska eivät saaneet aikaiseksi hoitaa asioitaan kuntoon. Paras on, että heillä olisi ollut eläkkeellä aikaa. Nyt saan sitten itse rehkiä nämäkin vielä omien asioiden lisäksi.
No tämä juuri.
Äitini 81v ei lopetti jo 10 v sitten itsenäisen asioiden hoitamisen. Voivottelua kun ei pysty tätä eikä tuota. No, nyt ei sitten enää oikeasti pysty, aiemmin ei halunnut - vetosi vanhuuteen ja minä sain hoitaa kaiken.
Kotona sinnitellään kotihoidon turvin ja siihen lisäpalvelut, eli kauppaostokset, siivouspalvelut, lääkäriinkuljetudpslvrlut, jalkahoitaja, lääkeautomaatti ym. Kaikki nämä asiat minä varaan, huollan, sovin ja järjestän.
Esim. niinkin yksinkertaiset asiat kuin käsipyyhkeet. Ovat -60-luvulta. Kaikista lenkit poikki ja hiutuneet niin ohuiksi että päivä paistaa läpi. Ja taas voivotellaan että voi voi kun nuo pyyhkeetkin ovat niin puhki että pitäisi paikata mutta voi voi kun ei siihenkään enää pysty. MIKSI MITÄÄN ASIAA EI VOINUT HOITAA SILLOIN KUN VIELÄ PYSTYI?
Joka ikinen pieni asia jää muille. Kuormittavat lapsiaan AIVAN KAIKELLA.MIKSI? KOSKA MÄ VOIN??Täällä pakko kuitata omahyväisesti että minä 81 ajan autoa, asun yksin hoidan asiani, kaikki sisarukseni tekivät niin yli 90-vuotiaiksi. Tälläkin hetkellä tuttavani, samanikäisiä, hoitavat itse asiansa.
Rievuiksi huonot pyyhkeet, ei niitä nyt 1 ihminen tolkuttomasti tarvi. Tokmannilla maksaa pari euroa käsipyyhkeet. Taitaa tytär muistuttaa äitiään ongelmien ratkaisussa.
Terveys ihmisillä on erilainen mutta onko järkeä jossitellla sairaalle ja avuttomalle ihmiselle?
Koska ikä on kuitenkin korkea, olisi hyvä varautua luonnolliseen poistumaan. Paperit kuntoon. Ei kukaan elä ikuisesti.
Kuolema tulee kun tulee. Mitä hiivatin papereita paljon pitäisi olla? Lapsilla on sähköpostiosoite tiedossa , siitä näkevät sinne tulevat asiat. Eikähän nuo koulutetut yli 50 v ihmiset selviä tavallisen mummun yksinkertaisista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukolla on talobtäysi kaikkea pikkutavaraa eri vuosikymmeniltä, niillä on tunnearvoa. Huonekaluja tms.mitään ei ole siirrelty 20 vuoteen. Kuolemasta ei saa puhua. Mitään ei saa heittää pois. On 91-vuotias, joka on ihan höperö ja ilkeä.
Appiukon asiat ei kuulu sinulle. Eihän sinunkaan asioihin appikset saa puuttua.
Pian ne kuuluvat, kun vanhus potkaisee tyhjää.
Miniä ei ole kuolinpesän osakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat yrittävät pakottaa ottaamaan maatila yhteisomitukseen sisarusten kanssa. Ja metsät ja mökit ja kaikki. En ole missään tekemisissä sisarusteni kanssa ja en tule heidän kanssa toimeen. Vanhempani ovat sitkeästi sitä mieltä, että mitään ei sitten saa myydä pois! Riidoiksi menee 100% varmuudella. Tai siis riidoissa ollaan jo nyt.
Sepä se, että mukaan mahtuu myös syystä tai toisesta hankalat sisarukset.
Se tila pitäisi myydä hyvissä ajoin jollekin kolmannelle osapuolelle. Vanhemmat saisivat eläkeiäkseen konkreettisen palkan ja rahan tekemästään työstä. Heidän kuoltuaan on kuitenkin sama, kuka sen omistaa. Harmi kun tällaista ei pystytä myöntämään.
Vierailija kirjoitti:
Ihme valittaja.
Miksi sanot että ihme valittaja? Minä todella ihmettelen että ihmiset eivät uskalla ajatella kuolevansa. On paljon helpompaa hoidella asioita jos niitä on järjestetty jo ennakkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älyttömintä musta on, että moni vanhempi oikeasti kuvittelee sen sähköttömän, vedettömän ja sisävessattoman kesämökin olevan jälkipolville varsinainen aarre. Tai vaikka olisi parempikin mökki tai asunto, mutta sitä ei haluta remontoida. Ei käsitetä, että arvo laskee merkittävästi, jos kiinteistön antaa rapistua. Eivät sitä halua lapset, eivätkä muutkaan.
Toinen jalka haudassa, voi remontti olla aika lailla viimeinen asia mielessä.
Sitten juuri pitäisikin itse tajuta hankkiutua eroon siitä remonttitarpeisesta mörskästä. On kai jo jotain todellisuuden kohtaamattomuutta ja asioiden hoitamatta jättämistä toi.
Mistähän johtuu että puolisot puhuu usein puolisonsa vanhemmista, kun peritään ne, nyt valvotaan etteivät tuhlaa kaikkea.
Kuitenkin kun se puoliso perii vaikka nyt metsää se ei muutu hänen puolisonsa omaisuudeksi kuin lahjoittamalla. Kiinteälle omaisuudelle haetaan lainhuuto ja se on hänen omaisuuttaan kenellä on lainhuuto. Aikoinaan hänen kuollessaan se on edelleen hänen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samojen asioiden kanssa kamppailen itse. V'tuttaa kuin pientä oravaa, kun elän ruuhkavuosia. On kiire töissä, kotona iso vastuu päiväkoti-ikäisistä lapsista ja omaa elämääkin pitäisi elää. Siinä sitten hoitelet ikääntyvien vanhempien asioita, koska eivät saaneet aikaiseksi hoitaa asioitaan kuntoon. Paras on, että heillä olisi ollut eläkkeellä aikaa. Nyt saan sitten itse rehkiä nämäkin vielä omien asioiden lisäksi.
No tämä juuri.
Äitini 81v ei lopetti jo 10 v sitten itsenäisen asioiden hoitamisen. Voivottelua kun ei pysty tätä eikä tuota. No, nyt ei sitten enää oikeasti pysty, aiemmin ei halunnut - vetosi vanhuuteen ja minä sain hoitaa kaiken.
Kotona sinnitellään kotihoidon turvin ja siihen lisäpalvelut, eli kauppaostokset, siivouspalvelut, lääkäriinkuljetudpslvrlut, jalkahoitaja, lääkeautomaatti ym. Kaikki nämä asiat minä varaan, huollan, sovin ja järjestän.
Esim. niinkin yksinkertaiset asiat kuin käsipyyhkeet. Ovat -60-luvulta. Kaikista lenkit poikki ja hiutuneet niin ohuiksi että päivä paistaa läpi. Ja taas voivotellaan että voi voi kun nuo pyyhkeetkin ovat niin puhki että pitäisi paikata mutta voi voi kun ei siihenkään enää pysty. MIKSI MITÄÄN ASIAA EI VOINUT HOITAA SILLOIN KUN VIELÄ PYSTYI?
Joka ikinen pieni asia jää muille. Kuormittavat lapsiaan AIVAN KAIKELLA.MIKSI? KOSKA MÄ VOIN??Täällä pakko kuitata omahyväisesti että minä 81 ajan autoa, asun yksin hoidan asiani, kaikki sisarukseni tekivät niin yli 90-vuotiaiksi. Tälläkin hetkellä tuttavani, samanikäisiä, hoitavat itse asiansa.
Rievuiksi huonot pyyhkeet, ei niitä nyt 1 ihminen tolkuttomasti tarvi. Tokmannilla maksaa pari euroa käsipyyhkeet. Taitaa tytär muistuttaa äitiään ongelmien ratkaisussa.
Terveys ihmisillä on erilainen mutta onko järkeä jossitellla sairaalle ja avuttomalle ihmiselle?
Koska ikä on kuitenkin korkea, olisi hyvä varautua luonnolliseen poistumaan. Paperit kuntoon. Ei kukaan elä ikuisesti.
Minulla ei ole osakesalkkuja. Kesämökin lunasti yksi lapsista, asuntokaan tarvi mitään papereita, myyvät pois kun kuolen.
Ainoat rojut mitä kaapeissa on on lasten tänne jättämiä joita "älä nyt hävitä." Nuorinkin ollut 25 vuotta kotoa pois.
Miettikääs jokainen minä romuvasmrastona omille tavaroillenne pidätte vanhempienne koteja.
Miksi suostut? Ihan hyvässä hengessä pakkasin lasten kamat ja kehoitin hakemaan pois. Liikuttavat ja söpöt askartelut, piirustukset ja kortit, jotka olin saanut heiltä lapsina, kuvasin ja heitin pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukolla on talobtäysi kaikkea pikkutavaraa eri vuosikymmeniltä, niillä on tunnearvoa. Huonekaluja tms.mitään ei ole siirrelty 20 vuoteen. Kuolemasta ei saa puhua. Mitään ei saa heittää pois. On 91-vuotias, joka on ihan höperö ja ilkeä.
Appiukon asiat ei kuulu sinulle. Eihän sinunkaan asioihin appikset saa puuttua.
Pian ne kuuluvat, kun vanhus potkaisee tyhjää.
Miniä ei ole kuolinpesän osakas.
Ei suoraan, mutta joutuu kuitenkin hoitamaan miehensä kanssa asioita. Ainakin meillä isä hoiti myös muiden perukirjoituksia kuin omansa.
Kun hän kuoli itse, äidin perintöosa lueteltiin hänen perukirjassaan.
Jos ottaa perinnöksi kesämökin ja rahaa tililtä joutuu ottamaan myös omistusasunnon. Jos kieltäytyy perinnöstä se siirtyy lapsille.
Työikäiset ei saa pätkätöillä eikä osa-aikatöillä asuntovelkaa joten omaisille nuo asunnot jää loppuelämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samojen asioiden kanssa kamppailen itse. V'tuttaa kuin pientä oravaa, kun elän ruuhkavuosia. On kiire töissä, kotona iso vastuu päiväkoti-ikäisistä lapsista ja omaa elämääkin pitäisi elää. Siinä sitten hoitelet ikääntyvien vanhempien asioita, koska eivät saaneet aikaiseksi hoitaa asioitaan kuntoon. Paras on, että heillä olisi ollut eläkkeellä aikaa. Nyt saan sitten itse rehkiä nämäkin vielä omien asioiden lisäksi.
No tämä juuri.
Äitini 81v ei lopetti jo 10 v sitten itsenäisen asioiden hoitamisen. Voivottelua kun ei pysty tätä eikä tuota. No, nyt ei sitten enää oikeasti pysty, aiemmin ei halunnut - vetosi vanhuuteen ja minä sain hoitaa kaiken.
Kotona sinnitellään kotihoidon turvin ja siihen lisäpalvelut, eli kauppaostokset, siivouspalvelut, lääkäriinkuljetudpslvrlut, jalkahoitaja, lääkeautomaatti ym. Kaikki nämä asiat minä varaan, huollan, sovin ja järjestän.
Esim. niinkin yksinkertaiset asiat kuin käsipyyhkeet. Ovat -60-luvulta. Kaikista lenkit poikki ja hiutuneet niin ohuiksi että päivä paistaa läpi. Ja taas voivotellaan että voi voi kun nuo pyyhkeetkin ovat niin puhki että pitäisi paikata mutta voi voi kun ei siihenkään enää pysty. MIKSI MITÄÄN ASIAA EI VOINUT HOITAA SILLOIN KUN VIELÄ PYSTYI?
Joka ikinen pieni asia jää muille. Kuormittavat lapsiaan AIVAN KAIKELLA.MIKSI? KOSKA MÄ VOIN??Täällä pakko kuitata omahyväisesti että minä 81 ajan autoa, asun yksin hoidan asiani, kaikki sisarukseni tekivät niin yli 90-vuotiaiksi. Tälläkin hetkellä tuttavani, samanikäisiä, hoitavat itse asiansa.
Rievuiksi huonot pyyhkeet, ei niitä nyt 1 ihminen tolkuttomasti tarvi. Tokmannilla maksaa pari euroa käsipyyhkeet. Taitaa tytär muistuttaa äitiään ongelmien ratkaisussa.
Terveys ihmisillä on erilainen mutta onko järkeä jossitellla sairaalle ja avuttomalle ihmiselle?
Koska ikä on kuitenkin korkea, olisi hyvä varautua luonnolliseen poistumaan. Paperit kuntoon. Ei kukaan elä ikuisesti.
Minulla ei ole osakesalkkuja. Kesämökin lunasti yksi lapsista, asuntokaan tarvi mitään papereita, myyvät pois kun kuolen.
Ainoat rojut mitä kaapeissa on on lasten tänne jättämiä joita "älä nyt hävitä." Nuorinkin ollut 25 vuotta kotoa pois.
Miettikääs jokainen minä romuvasmrastona omille tavaroillenne pidätte vanhempienne koteja.
Miksi suostut? Ihan hyvässä hengessä pakkasin lasten kamat ja kehoitin hakemaan pois. Liikuttavat ja söpöt askartelut, piirustukset ja kortit, jotka olin saanut heiltä lapsina, kuvasin ja heitin pois.
Minä en pidä edes omaa asuntoa, vaan muutan ajoissa vuokralle tai asoon.
Maksan asuntokuluja myyntivoitolla. Lasten perintö tulee eri lähteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukolla on talobtäysi kaikkea pikkutavaraa eri vuosikymmeniltä, niillä on tunnearvoa. Huonekaluja tms.mitään ei ole siirrelty 20 vuoteen. Kuolemasta ei saa puhua. Mitään ei saa heittää pois. On 91-vuotias, joka on ihan höperö ja ilkeä.
Appiukon asiat ei kuulu sinulle. Eihän sinunkaan asioihin appikset saa puuttua.
Pian ne kuuluvat, kun vanhus potkaisee tyhjää.
Miniä ei ole kuolinpesän osakas.
Ei suoraan, mutta joutuu kuitenkin hoitamaan miehensä kanssa asioita. Ainakin meillä isä hoiti myös muiden perukirjoituksia kuin omansa.
Kun hän kuoli itse, äidin perintöosa lueteltiin hänen perukirjassaan.
Saahan kuka tahansa kuka osaa tehdä toisten perukirjoja. Perukirjan tekeminen ei tarkoita osakkuutta.
Perukirjassa on a) vainajan omaisuus ja velat b) puolison omaisuus ja velat.
Vainajan perii, jos ei mitään papereita, vainajan lapset. Ei puoliso.
Edellä on väite, että ei ketään pakoteta hoitamaan kuolinpesää. Tämä ei pidä paikkaansa. Lain mukaan kuolknpesän osallisten on hoidettava kuoleman jälkeiset velvollisuuudet. Vaikka velatkaan eivät periydy, niiden selvittäminen "periytyy", tai joutuu lain mukaan maksamaan omista rahoistaan vainajan velat.