Lue keskustelun säännöt.
Vanhempieni ikäluokkaa ei tippaakaan kiinnosta hoitaa asioitansa kuoleman varalle
23.10.2026 |
Heti alkuun: en ole kieli pitkällä odottamassa perintöä, siitä ei ole kyse. Keljuttaa vain tämä työn määrä, jonka vanhempieni sukupolvi kasaa meille nuoremmille. Omien vanhempieni ja heidän sisarustensa sekä appivanhempieni (40-luvulla ja 50-luvun alussa syntyneitä) kohdalla on tullut huomattua, ettei heitä kiinnosta miettiä ollenkaan asioita kuolemansa varalle. Ajatellaan, että katsellaan näitä asioita sitten joskus, mutta ei tehdä elettäkään miettiäkseen kuolin tilannetta jälkikasvun näkökulmasta. Esimerkkejä:
-Terveysongelmista kärsineet eivät tee elettäkään, että huolehtisivat kuntoon hoitotahdot, edunvalvontavaltuutukset ja muut tärkeät paperit. Kuvitellaan, että kyllä minä pysyn 95 v ikään asti terveenä ja toimii kroppa ja mieli. Sitten on oltukin pulassa näiden sukulaisten kanssa, joille onkin iskenyt muistisairautta ja muuta. Kaikki on levällään, mitään ei ole valmisteltu ja kukaan ei halua tietenkään ottaa koppia asioiden hoitamisesta. Siinä sitten ihmetellään, että kuka hoitaa lapsettomien tätien/setien asiat, kun omia sisaruksiakaan ei kiinnosta.
-Mitään kuolinsiivousta ei uskalla ajatellakaan. Siinä on sitten kiva perikunnalla saada selvitettäväksi talo, josta ei ole vuosikymmeniin kannettu tavaroita ulos. Käypä sitten läpi Maaseudun tulevaisuudet 80-luvulta, jogurttipurkit, autotallien varastotilat ja perkaat laatikoista pikkutavarat. Ja kyllä, pakkohan nuo on käydä läpi, ettei menisi mitään aidosti tärkeää (esim. edesmenneiden isovanhempien vihkisormukset yms) roskiin.
-Neljä n. 75-85 v ikäistä sisarusta omistaa yhdessä kesämökin syrjäseudun perukoilla. Sisaruksista osa ei käytä mökkiä lainkaan, mutta eivät myy/edes yritä myydä osuuttaan mökkiä käyttävälle sisarukselle. Todennäköisesti tullaan tilanteeseen, jossa sisarukset alkavat kuolla ja jälkikasvulle jää pieni murto-osa kesämökistä syrjäseudun perukoilla. Perijät asuvat 300-800 km päässä mökistä, eivätkä serkut edes ole tekemisissä toistensa kanssa. Mökki ei ole vanha, mutta ikääntyvät sisarukset eivät laittaneet siihen sähköjä, vesijohtoja eivätkä sisävessaa. Vaikea uskoa, että tällainen mökki menee kaupaksi. Olisivat laittaneet suosiolla sähköt, niin joku ostaisi edes eräkämpäksi.
-Veljekset omistavat vanhan asuinkiinteistön, joka on ollut kesämökkinä viimeiset vuosikymmenet. Kiinteistö on alkuperäisessä kunnossa. Asunnossa ei ole enää juoksevaa vettä, kun vesiputki on hajonnut. Korjaaminen olisi kallista. Veljekset eivät ole halunneet tehdä taloon sisäilmakartoitusta, eivätkä tutkia eräässä huoneessa painunutta lattiaa. Sanovat, että eivät halua tietää, mitä sieltä voisi löytyä. Tässäkin ongelma jätetään perillisten vastuulle. Kiva siinä sitten saada perinnöksi mökki, jonka hinta arvioidaan korkeammaksi ja todellisuudessa voi olla purkukuntoinen mörskä.
Anteeksi, mutta ottaa vain päähän tämä työmäärä, jonka vanhempieni ikäpolvi jättää meille hoidettavaksi, kun itse eivät saa aikaiseksi tai halua miettiä näitä asioita. Paljon helpommalla päästäisiin, jos asiat katsottaisiin ns. hyvän sään aikana kuntoon.
Kommentit (196)
Olen pahoillani puolestasi. Näitä ajattelemattomia sitten kun -ihmisiä riittää. Poikani anoppi nauraa että siinäpähän sitten siivoatte hnen jäämistönsä. Itse olen sinun vanhempiasi hieman nuorempi, 50-luvun lopussa syntynyt, mutta kuolinsiivous on jo tehty, samoin edunvalvontavaltakirja ja hoitotahto. En vihaa lastani niin paljon että jättäisin hänet sotkun keskelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä jollain vihkisormuksilla on, jos niitä ei kukaan muutenkaan ole nähnyt kymmeniin vuosiin niiden ollessa "tallessa" jossain autotallin perällä olevassa laatikossa?
Veljeni on perinyt vanhemmiltani jonkinlaista muistelu- ja hamstrausgeeniä, mutta mitä ikinä mulle jää äidin rojuista niin roskiin suoraan. En tee vanhoilla valokuvilla, koinsyömillä pöytäliinoilla tai jollain mummon antiikkilampuilla mitään.
Ymmärrän, ap,meillä sama tilanne.
Hoidimme myös vanhempamme putkiremonttiin liittyvät tehtävät, kun hänestä ei siihen ollut.
Sekin puoli noissa remppaamattomissa kodeissa ja kesämökeissä on, että jätetään murhe perillisille. Kuka perillisistä haluaa itse muuttaa remontoimattomaan taloon tai uskaltaa kaupata sitä ulkopuolisille? Nopeasti on lirissä, jos löytyy joku homeongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin vähän ihmettelen miten kahdeksankymppiset ihmiset eivät ole millään tavalla valmistautuneet kuolemaan. Varmaan ajattelevat elävänsä ikuisesti. Ja asiasta ei tietenkään saa puhua sanallakaan, koska kuolemaa ei saa manata paikalle.
No entä sitten? Mitä nuo sinulle kuuluu, tuskin kaikki on sinun vanhempia, eli et ole kaikkien rintaperillinen. Todella outoa että pitäisi kuolemaa miettiä, varmaan varata hautapaikka ja kivi, sinne arkku odottelemaan että voi sinne heittää kun aika jättää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat isovanhempani tekivät nämä muutokset 2000-luvun alussa ollessaan seitsemänkymppisiä. Antoivat ennakkoperintönä kesämökin/vastaavan summan rahaa. Muuttivat hoiva-asuntoon ja myivät oman kodin, vaikka olivat virkeitä. Omat vanhemmat ovat nyt tuossa iässä ja eivät ole tehneet mitään tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Sekin puoli noissa remppaamattomissa kodeissa ja kesämökeissä on, että jätetään murhe perillisille. Kuka perillisistä haluaa itse muuttaa remontoimattomaan taloon tai uskaltaa kaupata sitä ulkopuolisille? Nopeasti on lirissä, jos löytyy joku homeongelma.
PERINTÖÄ EI OLE PAKKO OTTAA VASTAAN
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkahan ennen pärjättiin, kun ei ollut hoitotahtoja, edunvalvontavaltakirjoja eikä edes sanaa kuolinsiivous. Ei nämä kuulu vanhempien ihmisten kokemukseen. Asiat hoidettiin, kun niiden aika oli.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin vähän ihmettelen miten kahdeksankymppiset ihmiset eivät ole millään tavalla valmistautuneet kuolemaan. Varmaan ajattelevat elävänsä ikuisesti. Ja asiasta ei tietenkään saa puhua sanallakaan, koska kuolemaa ei saa manata paikalle.
Oma kokemus on ollut, että monia ahdistaa kuoleman miettiminen. Ei haluta puhua koko asiasta, eikä varsinkaan valmistella mitään. Kivat sulle itsellesi, jälkikasvu voi olla hyvinkin toista mieltä ratkaisustasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, sekin on suhteellista, onko esim. parin tonnin arvoinen sormus kaiken sotkun keskellä monen viikon lajittelutyön arvoinen. Meillä on perikunnan tavaraa pienvarastossa, ja jotenkin järjellä tajuan, että varaston vuokramaksut ovat jo ylittäneet jäämistön arvon. Siellä on kuitenkin esim. postimerkkikokoelmia ja joitakin arvokkaita kirjoja, mutta luultavasti jäämistön kokonaisarvo lasketaan joissakin tuhansissa. Mutta jokin jossittelun mahdollisuus tuohon aina jää.
Melko arvottoman irtaimiston kohdalla valitsisin muutaman tärkeimmän esineen päältä ja ostaisin lopuille tyhjennyspalvelun. Säästynyt aika olisi tuon hinnan arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan ennen pärjättiin, kun ei ollut hoitotahtoja, edunvalvontavaltakirjoja eikä edes sanaa kuolinsiivous. Ei nämä kuulu vanhempien ihmisten kokemukseen. Asiat hoidettiin, kun niiden aika oli.
Silloin ei ollut byrokratian kanssa niin tarkkaa. Nykyisin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat isovanhempani tekivät nämä muutokset 2000-luvun alussa ollessaan seitsemänkymppisiä. Antoivat ennakkoperintönä kesämökin/vastaavan summan rahaa. Muuttivat hoiva-asuntoon ja myivät oman kodin, vaikka olivat virkeitä. Omat vanhemmat ovat nyt tuossa iässä ja eivät ole tehneet mitään tuollaista.
Kuka 7-kymppinen haluaa hoivakotiin? Jestas.
Vierailija kirjoitti:
No entä sitten? Mitä nuo sinulle kuuluu, tuskin kaikki on sinun vanhempia, eli et ole kaikkien rintaperillinen. Todella outoa että pitäisi kuolemaa miettiä, varmaan varata hautapaikka ja kivi, sinne arkku odottelemaan että voi sinne heittää kun aika jättää
Melko monelle jää hoidettavaksi omien vanhempien lisäksi esim. lapsettomat tädit/sedät. Ja omat appivanhemmat, jos kukaan heidän lapsistaan ei hoida tai heidän perillisiä ei enää ole elossa.
Aion käydä mökillä niin pitkään, kun sinne pääsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan ennen pärjättiin, kun ei ollut hoitotahtoja, edunvalvontavaltakirjoja eikä edes sanaa kuolinsiivous. Ei nämä kuulu vanhempien ihmisten kokemukseen. Asiat hoidettiin, kun niiden aika oli.
Silloin ei ollut byrokratian kanssa niin tarkkaa. Nykyisin on.
Jep. Nykyään ei saa tehtyä oikeastaan yhtään mitään ilman virallista valtakirjaa.
Mjoo, minulla meni pari vuotta roudata vanhempani rojut jätteisiin.
Itse olen tehnyt paljon tavaroiden karsimista jo nyt kuuskybäsenä.
Vierailija kirjoitti:
No entä sitten? Mitä nuo sinulle kuuluu, tuskin kaikki on sinun vanhempia, eli et ole kaikkien rintaperillinen. Todella outoa että pitäisi kuolemaa miettiä, varmaan varata hautapaikka ja kivi, sinne arkku odottelemaan että voi sinne heittää kun aika jättää
Omien vanhempienkin roinan raivaamisessa on ihan tarpeeksi tekemistä, kiitos.
Ai, sinäkö et mieti kuolemaa? Mitä sinä sitten mietit? Näköjään et mitään.
Minulla on ruumisarkku valmiina.
Ihme valittaja.