Yhteydenotto vanhaan ystävään

Kyseessä ystävä, joka oli todella tärkeä teinivuosina. Yhdessä koettiin jännittävät asiat. On niin ikävä.

Et menetä mitään jos itse teet aloitteen, kannattaa kokeilla jospa vaikka ajatukset olisivatkin samanlaiset myös sillä entisellä ystävälläsi.

Ota vaan. Silloin jos ei ole riitaakaan , niin toinen saattaa jopa ilahtua, kun sinusta taas kuuluu vuosien jälkeen.

Ei siinä ainakaan menetä mitään

Kannustan, jos ei riitaa ole vaan se, että elämäntilanne oli pitkään erilainen.

Itse päätin aikanaan yhden ystävyyssuhteen , koska en luottanut ystävään enää, jäi kiinni valehtelusta ja selkään puukottamisesta. Silti otin vielä yhteyttä myöhemmin, kun ajattelin, että asiat voisi vielä korjata. Vanha ystävä vastas, ettei halua olla enää missään tekemisissä ja aikaa on kulunut paljon. Tuo kaduttaa, olisi pitänyt vaan antaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, hän on sinut unohtanut jo aikoja sitten. Olit aina se kolmas pyörä, jota vähän väkisin säälistä pidettiin mukana. Jos et kestä tätä kuulla, niin parempi elää omissa muistoissaan.

Ei se aina näin mene. Mä tiedän monia joiden tiet erkaantunut ja sitten jopa vuosikymmenien jälkeen kohdataan uudelleen.

Ystäviä ei ole koskaan liikaa

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, hän on sinut unohtanut jo aikoja sitten. Olit aina se kolmas pyörä, jota vähän väkisin säälistä pidettiin mukana. Jos et kestä tätä kuulla, niin parempi elää omissa muistoissaan.

Oletko katkera?

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, hän on sinut unohtanut jo aikoja sitten. Olit aina se kolmas pyörä, jota vähän väkisin säälistä pidettiin mukana. Jos et kestä tätä kuulla, niin parempi elää omissa muistoissaan.

Ja mistähän sen tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, hän on sinut unohtanut jo aikoja sitten. Olit aina se kolmas pyörä, jota vähän väkisin säälistä pidettiin mukana. Jos et kestä tätä kuulla, niin parempi elää omissa muistoissaan.

Ei se aina näin mene. Mä tiedän monia joiden tiet erkaantunut ja sitten jopa vuosikymmenien jälkeen kohdataan uudelleen.

Ystäviä ei ole koskaan liikaa

Nämä ovat samaa topeliaanista satutasoa, jossa 'paha' noita on 'ilkeä'. Eli täysin höpönlöpöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, hän on sinut unohtanut jo aikoja sitten. Olit aina se kolmas pyörä, jota vähän väkisin säälistä pidettiin mukana. Jos et kestä tätä kuulla, niin parempi elää omissa muistoissaan.

Ei se aina näin mene. Mä tiedän monia joiden tiet erkaantunut ja sitten jopa vuosikymmenien jälkeen kohdataan uudelleen.

Ystäviä ei ole koskaan liikaa

Nämä ovat samaa topeliaanista satutasoa, jossa 'paha' noita on 'ilkeä'. Eli täysin höpönlöpöä.

Näin kävi minulla aikanaan. Paras ystävä ja minä erkanimme ja 10 vuotta myöhemmin otimme yhteyttä ja edelleen ystäviä

Mulla oli vastaava tilanne, mutta vastaanotto ei ollut niin ilahtunut kuin olisin toivonut. Tunsin pitkään häpeää, kun otin yhteyttä. Vaikka entinen ystävä oli ihan asiallinen, niin kaikista vastauksista päätellen häntä ei kiinnostanut olla enää ystävä. Hävetti, että luulin hänen ehkä ilahtuvan yhteydenotosta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli vastaava tilanne, mutta vastaanotto ei ollut niin ilahtunut kuin olisin toivonut. Tunsin pitkään häpeää, kun otin yhteyttä. Vaikka entinen ystävä oli ihan asiallinen, niin kaikista vastauksista päätellen häntä ei kiinnostanut olla enää ystävä. Hävetti, että luulin hänen ehkä ilahtuvan yhteydenotosta.

Tapasitteko lainkaan enää?

Ota vain. Saat mielenrauhan. On kuitenkin hyvä tunnistaa se seikka, että olette muuttuneet. Kumpikin. Ystävyys ei välttämättä olisi enää sellaista mitä aiemmin.

Jos olis vielä jotain mikä pitää yhdessä niin miks ei

Olen ollut yhteydessä kolmeen. Kahden kanssa ollaan 10 vuoden tauon jälkeen yhteydessä jälleen.

Yhden kanssa meni hänen osaltaan oudoksi jo 8 vuotta sitten ja se tuntui edelleen siltä nyt tauon jälkeen. En ole häneen enää yhteydessä. Korkeintaan tykkään somessa hänen julkaisuistaan tai piilotan ne.

Suosittelen yhteydenottoa. Ei siinä ole mitään noloa.

Oma kokemus aika karu. Pikkulapsiaikana pahimmissa ruuhkavuosissa laitoin tauolle yhden ystävän, jolla oli jatkuvasti hirveä kriisi niin mielenterveyden kuin ihmissuhteidenkin kanssa. En yksinkertaisesti jaksanut ja ehtinyt, ja tämän sitten yritin nätisti kertoa. Nyt sitten kymmenisen vuoden jälkeen laitoin viestiä, ja kerroin että olen toki häntä näinä vuosina ajatellut, ja nyt on omakin tilanne väljempi. Minua on tuskin koskaan haukuttu niin pataluhaksi! Sieltä tuli että mitä ja mikä oikein kuvittelen olevani, häivyn kun muilla on raskasta, olen hyvienhetkien ihminen ja hyväksikäyttäjä, malliesimerkki narsistista joka ei edes ymmärrä hävetä! Asia kävi harvinaisen selväksi.

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapsiaikana pahimmissa ruuhkavuosissa laitoin tauolle yhden ystävän

Onhan tuo aika karua luettavaa. Ei ihmisiä voi laittaa tauolle. 

Yhtäkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapsiaikana pahimmissa ruuhkavuosissa laitoin tauolle yhden ystävän

Onhan tuo aika karua luettavaa. Ei ihmisiä voi laittaa tauolle. 

Samaa mieltä. Ja oikeasti: sinun *ajatuksillasi* voi pyyhkiä persettä kun on vaikeaa ja tarvitsee ystävän tukea ja läsnäoloa. Ehkä kuulit kunniasi ihan aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus aika karu. Pikkulapsiaikana pahimmissa ruuhkavuosissa laitoin tauolle yhden ystävän, jolla oli jatkuvasti hirveä kriisi niin mielenterveyden kuin ihmissuhteidenkin kanssa. En yksinkertaisesti jaksanut ja ehtinyt, ja tämän sitten yritin nätisti kertoa. Nyt sitten kymmenisen vuoden jälkeen laitoin viestiä, ja kerroin että olen toki häntä näinä vuosina ajatellut, ja nyt on omakin tilanne väljempi. Minua on tuskin koskaan haukuttu niin pataluhaksi! Sieltä tuli että mitä ja mikä oikein kuvittelen olevani, häivyn kun muilla on raskasta, olen hyvienhetkien ihminen ja hyväksikäyttäjä, malliesimerkki narsistista joka ei edes ymmärrä hävetä! Asia kävi harvinaisen selväksi.

Todella kurjaa. Mulle tuli samankaltainen juttu mieleen. Sain lapsen ja ystäväni oli todella riippuvainen minusta. Suututtiin, kun en voi enää viestitellä 24/7, enkä voinut enää tehdä niitä asioita joka viikko mitä ennen. Ruuhkavuodet helpotti ja otin yhteyttä vanhaan ystävään. Olin aina ajatellut, että hän ymmärtää kun saa omia lapsia. Huomasin, että hän sai lapsen. Onnittelin ja samassa mainitsin, että haluaisin sopia vanhat väärinkäsitykset, koska olimme jääneet riitoihin. Halusin myös pyytää anteeksi ja antaa anteeksi.

Vastaus oli todella kylmä. Hän kertoi, kuinka tästä ei tulee enää ikinä mitään läheisempää. Hän myös kertoi, ettei halua tuhlata voimavarojaan olemalla kenellekään vihainen. Hän ei pyytänyt anteeksi kuitenkaan. Kertoi, että voidaan moikata jos kadulla nähdään. Toivotti kaikkea hyvää minulle.

No, tämän jälkeen näimme useasti vaunulenkeillä ja kohtasimme. Eipä hän kuitenkaan tervehtinyt. Tämän jälkeen tuli sellainen olo, että olin päässyt yli ystävyydestämme.