Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempieni ikäluokkaa ei tippaakaan kiinnosta hoitaa asioitansa kuoleman varalle
23.10.2026 |
Heti alkuun: en ole kieli pitkällä odottamassa perintöä, siitä ei ole kyse. Keljuttaa vain tämä työn määrä, jonka vanhempieni sukupolvi kasaa meille nuoremmille. Omien vanhempieni ja heidän sisarustensa sekä appivanhempieni (40-luvulla ja 50-luvun alussa syntyneitä) kohdalla on tullut huomattua, ettei heitä kiinnosta miettiä ollenkaan asioita kuolemansa varalle. Ajatellaan, että katsellaan näitä asioita sitten joskus, mutta ei tehdä elettäkään miettiäkseen kuolin tilannetta jälkikasvun näkökulmasta. Esimerkkejä:
-Terveysongelmista kärsineet eivät tee elettäkään, että huolehtisivat kuntoon hoitotahdot, edunvalvontavaltuutukset ja muut tärkeät paperit. Kuvitellaan, että kyllä minä pysyn 95 v ikään asti terveenä ja toimii kroppa ja mieli. Sitten on oltukin pulassa näiden sukulaisten kanssa, joille onkin iskenyt muistisairautta ja muuta. Kaikki on levällään, mitään ei ole valmisteltu ja kukaan ei halua tietenkään ottaa koppia asioiden hoitamisesta. Siinä sitten ihmetellään, että kuka hoitaa lapsettomien tätien/setien asiat, kun omia sisaruksiakaan ei kiinnosta.
-Mitään kuolinsiivousta ei uskalla ajatellakaan. Siinä on sitten kiva perikunnalla saada selvitettäväksi talo, josta ei ole vuosikymmeniin kannettu tavaroita ulos. Käypä sitten läpi Maaseudun tulevaisuudet 80-luvulta, jogurttipurkit, autotallien varastotilat ja perkaat laatikoista pikkutavarat. Ja kyllä, pakkohan nuo on käydä läpi, ettei menisi mitään aidosti tärkeää (esim. edesmenneiden isovanhempien vihkisormukset yms) roskiin.
-Neljä n. 75-85 v ikäistä sisarusta omistaa yhdessä kesämökin syrjäseudun perukoilla. Sisaruksista osa ei käytä mökkiä lainkaan, mutta eivät myy/edes yritä myydä osuuttaan mökkiä käyttävälle sisarukselle. Todennäköisesti tullaan tilanteeseen, jossa sisarukset alkavat kuolla ja jälkikasvulle jää pieni murto-osa kesämökistä syrjäseudun perukoilla. Perijät asuvat 300-800 km päässä mökistä, eivätkä serkut edes ole tekemisissä toistensa kanssa. Mökki ei ole vanha, mutta ikääntyvät sisarukset eivät laittaneet siihen sähköjä, vesijohtoja eivätkä sisävessaa. Vaikea uskoa, että tällainen mökki menee kaupaksi. Olisivat laittaneet suosiolla sähköt, niin joku ostaisi edes eräkämpäksi.
-Veljekset omistavat vanhan asuinkiinteistön, joka on ollut kesämökkinä viimeiset vuosikymmenet. Kiinteistö on alkuperäisessä kunnossa. Asunnossa ei ole enää juoksevaa vettä, kun vesiputki on hajonnut. Korjaaminen olisi kallista. Veljekset eivät ole halunneet tehdä taloon sisäilmakartoitusta, eivätkä tutkia eräässä huoneessa painunutta lattiaa. Sanovat, että eivät halua tietää, mitä sieltä voisi löytyä. Tässäkin ongelma jätetään perillisten vastuulle. Kiva siinä sitten saada perinnöksi mökki, jonka hinta arvioidaan korkeammaksi ja todellisuudessa voi olla purkukuntoinen mörskä.
Anteeksi, mutta ottaa vain päähän tämä työmäärä, jonka vanhempieni ikäpolvi jättää meille hoidettavaksi, kun itse eivät saa aikaiseksi tai halua miettiä näitä asioita. Paljon helpommalla päästäisiin, jos asiat katsottaisiin ns. hyvän sään aikana kuntoon.
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Tulevina vuosina ja vuosikymmeninä yleistyy se, että lapset kieltäytyvät hoitamasta ikääntyvien vanhempien asioita. Yleisen kunnallisen edunvalvonnan jonot ovat jo nyt puolen vuoden luokkaa. Onnea vain, kun tulevaisuudessa yhä useampi kippaa nämä selvitystyöt ja muut yhteiskunnan harteille.
Tämä. Ja ymmärrän tämän täysin. On kohtuutonta olettaa, että ne vähenevät lapset (ennen sentään oli isompi sisarusparvi jakamassa vastuuta) huolehtivat vanhempiensa asiat. Ongelmana kun on sekin, että aikuinen lapsi ei saa hoitaa vanhuksen asioita järkevästi, vaan vanhuksen oma mielipide ratkaisee, vaikka hän olisi kuinka huonossa kunnossa. Siinä sitten yrität hoitaa vanhuksen asiat, kun vanhus haraa vastaan tajuamatta edes, mistä on kyse ja mikä hänelle olisi parhaaksi. Tietäisittepä, miten moni muistisairas haraa vastaan omasta kodista luopumista, vaikka eivät pärjää enää kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on sitten 1.5.2026 tullut muutoksia henkilötietosuojalakiin eli mikäli edunvalvontavaltakirjaa ei ole tehty ja päivitetty ajan tasalle, ei edes henkilön puoliso tai lapset saa pankkiasioita tai muutakaan hoidettua. Ei vaikka olis ollut vuosikymmeniä naimisissa.
Ihminen voi olla edunvalvonnan tarpeessa vuosia ennen kuolemaansa esim. Joutua sairaalaan.
Tää koskee kaikkia yli 18-vuotiaita, ei vain vanhuksia!
Eli jos joutuu vaikka onnettomuuteen, kukaan ei pysty hoitamaan asioitasi sillä välin kun makaat sairaalassa. Kaikki laskut menee perintään yms.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä rikkailla on taas vaikeeta. Eipä ole omaisuutta vaivana. Vanha omakotitalo on ja kaikki se kama mitä lapset on sinne jättäneet tai muutoissa roudanneet..eipä mulla itsellä mitään ylimääräistä ole. Paljon ole vienyt hyötykäyttöasemalle mutta ei ole perään kyselty eli eivät niitä ikinä hae pois. Edessä on sekin homma
Tuollaisesta tavarasta ja mökistä täällä hampaita kiristellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entä sitten? Mitä nuo sinulle kuuluu, tuskin kaikki on sinun vanhempia, eli et ole kaikkien rintaperillinen. Todella outoa että pitäisi kuolemaa miettiä, varmaan varata hautapaikka ja kivi, sinne arkku odottelemaan että voi sinne heittää kun aika jättää
Melko monelle jää hoidettavaksi omien vanhempien lisäksi esim. lapsettomat tädit/sedät. Ja omat appivanhemmat, jos kukaan heidän lapsistaan ei hoida tai heidän perillisiä ei enää ole elossa.
Kenenkään ei ole mikään pakko hoitaa tätien, setien tai appivanhempien asioita.
Ei niitä asioita enää pystykään hoitamaan ilman edunvalvontavaltakirjaa. Tietosuojalait on tiukentuneet.
Niin kauan kuin omaisuus on vanhemman sukupolven, se on täysin heidän asiansa. Jos liikaa rasittaa, voit aina kieltäytyä perinnöstä. Sillä siitä selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on elämistä varten, eikä mua kiinnosta kuolemani jälkeen enää yhtään mikään, lakkaan olemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä rikkailla on taas vaikeeta. Eipä ole omaisuutta vaivana. Vanha omakotitalo on ja kaikki se kama mitä lapset on sinne jättäneet tai muutoissa roudanneet..eipä mulla itsellä mitään ylimääräistä ole. Paljon ole vienyt hyötykäyttöasemalle mutta ei ole perään kyselty eli eivät niitä ikinä hae pois. Edessä on sekin homma
Tuollaisesta tavarasta ja mökistä täällä hampaita kiristellään.
On muitakin asioita mitä täytyy hoitaa kuin omaisuutta, jos henkilö ei itse siihen enää kykene.
Köyhälle pitää pystyä Kelan kautta hakemaan tuet. Pitää maksaa hänen vuokransa yms.
Ei ennistu ilman edunvalvontavaltakirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä on elämistä varten, eikä mua kiinnosta kuolemani jälkeen enää yhtään mikään, lakkaan olemasta.
Kuolemaa ennen olisi hyvä kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolinsiivous on asia, josta vaimo minulle aina jankuttaa. Minä elän oman elämäni kuten haluan, en todellakaan ala siivoamaan etukäteen, säästä arkkurahoja tai mitään muutakaan. Karmii koko ajatus. Hoitotahto on tehty ajat sitten, testamentin ajattelin kuitenkin tehdä.
M50+
Säilöt niitä tyhjiä maalipurkkeja, ruosteisia kalavehkeitä ja rikkonaista ruohonleikkuria remppakuntoisessa mökissä..?
Kuule en säilö, roskat ja romut kyllä hävitän. Muutama sijoitusasunto on ja hyväkuntoinen omakotitalo arvoalueella. Muutamalla kymppitonnilla helposti realisoitavaa omaisuutta, sadantonnin henkivakuutus ja muita sijoituksia on rahastoissa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ihmisellä on oikeus määrätä elämästään. Mutta voisihan sitä asiaa miettiä läheistensäkin kannalta, jos heistä edes vähän välittää.
Voin sanoa kokemuksesta, miten kamalaa tämä on. Yksin asuvalle lapsettomalle läheiselleni puhkesi äkisti muistisairaus. Ei ollut mitään papereita tehtynä. Edunvalvontavaltuutusta ei voinut enää tehdä, koska muistisairaus. Julkisen edunvalvojan hakemus tehtiin jo kesällä, jonot 5-6 kk. Kaikki laskut hoitamatta, ei osaa hoitaa asioitaan. Kukaan läheisistä ei asu lähellä. Pitäisi päästä hoivakotiin ja myydä nykyinen asunto muuttotappiopaikkakunnalla. Kirsikkana kakun päällä ihminen on vielä varatonkin.
Olen pettynyt. Kyllä lapsettomalla yksinelävällä ihmisellä oli tiedossa jo vuosikymmenet, että ei ole omia lapsia hoitamassa hänen asioitaan. Silti ei tehnyt mitään. Jätti sotkut omille iäkkäille sisaruksille ja heidän lapsilleen siivottavaksi.
Jokaisella jo laki mahdollistaa edunvalvojan ja velvoittaa hoitavan lääkärin valvonaan potilaan etua ja oikeutta ja jokaisen lääkärikäynnin yhteydessä tarkistamaan,ä edunvalvojan tarvetta, onko henkilö oikeustoimikelpoinen ja täydessä sielun ja ruumiin voimissa ja tarkistetaan yleiskunto. Lasten ei tarvitse siitä huolehtia, eikä sukulaisten. Edunvalvontaan kynnys maistraatissa on alhainen.
Vierailija kirjoitti:
Tulevina vuosina ja vuosikymmeninä yleistyy se, että lapset kieltäytyvät hoitamasta ikääntyvien vanhempien asioita. Yleisen kunnallisen edunvalvonnan jonot ovat jo nyt puolen vuoden luokkaa. Onnea vain, kun tulevaisuudessa yhä useampi kippaa nämä selvitystyöt ja muut yhteiskunnan harteille.
Joo ja se kunnallinen edunvalvoja perii palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko nuoremmat sukupolvet, että niille vanhoille siellä eläkkeellä, vaikka kuinka hyvässä olossa ovatkin, on kiva asia alkaa miettiä kuolemaa oman tai puolison kannalta saati jälkeläisten kannalta? On varmaan näitäkin, jotka hoitavat kaiken kivasti muille kuolemaansa liittyen, mutta suurin osa elää ja toivoo vain hyvää terveyttä itselleen ja puolisolleen, myös kaikille läheisilleen.
Onko se sitten kirous, ettei vanhempaa sukupolvea ole opetettu hoitamaan näitäkin iskostamalla asia aivoihin jo vaikka 30-40 vuotta sitten omien vanhempien toimesta? Ei ole, vaan tämä ongelma on vain nykysukupolvien ja jälkeläisten kehittämä uusi ongelma, kun kaikki ylimääräinen hoidettava on ongelmaa ja aikaa omalta elämältä vievää, tai jotain sellaista. Itse 50v. en koe, että vanhempieni hyvässä kunnossa pitäisi jo liikaa näitä asioita miettiä, ehkä kuitenkin vain yhteistä tiliä, jos toinen yhtäkkiä menehtyy.
Itse sairastuin syöpään kun lapset olivat ihan pieniä. Hirveä hätä heidän pärjäämisestään ja saman tien hoidin kaikki kuntoon. Olin vähän päälle 30 vuotias. On se kummallista jos elämän rajallisuus niin paljon ahdistaa eläkeläisiä, että jättävät mieluummin kaikki sotkunsa jälkipolvien hoidettaviksi. Se nyt on ihan järkevää hoitaa asiansa kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ihmisellä on oikeus määrätä elämästään. Mutta voisihan sitä asiaa miettiä läheistensäkin kannalta, jos heistä edes vähän välittää.
Voin sanoa kokemuksesta, miten kamalaa tämä on. Yksin asuvalle lapsettomalle läheiselleni puhkesi äkisti muistisairaus. Ei ollut mitään papereita tehtynä. Edunvalvontavaltuutusta ei voinut enää tehdä, koska muistisairaus. Julkisen edunvalvojan hakemus tehtiin jo kesällä, jonot 5-6 kk. Kaikki laskut hoitamatta, ei osaa hoitaa asioitaan. Kukaan läheisistä ei asu lähellä. Pitäisi päästä hoivakotiin ja myydä nykyinen asunto muuttotappiopaikkakunnalla. Kirsikkana kakun päällä ihminen on vielä varatonkin.
Olen pettynyt. Kyllä lapsettomalla yksinelävällä ihmisellä oli tiedossa jo vuosikymmenet, että ei ole omia lapsia hoitamassa hänen asioitaan. Silti ei tehnyt mitään. Jätti sotkut omille iäkkäille sisaruksille ja heidän lapsilleen siivottavaksi.
Jokaisella jo laki mahdollistaa edunvalvojan ja velvoittaa hoitavan lääkärin valvonaan potilaan etua ja oikeutta ja jokaisen lääkärikäynnin yhteydessä tarkistamaan,ä edunvalvojan tarvetta, onko henkilö oikeustoimikelpoinen ja täydessä sielun ja ruumiin voimissa ja tarkistetaan yleiskunto. Lasten ei tarvitse siitä huolehtia, eikä sukulaisten. Edunvalvontaan kynnys maistraatissa on alhainen.
Joo ja edunvalvojalla on jotain 200 asiakasta ja ne ei ehdi hoitaa hyvin yhden asiakkaan asioita.
Sitten ne perii palkkiot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hups, meillä on toisinpäin. Olen jallittanut lapsilleni ja muullekin jälkikasvulle ,että nyt edunvalvontavaltakirjat ja testamentit kuntoon. Ovat tehneet. Samoin me 80-vuotiaat tehtiin seitenkymppisinä.
Ja tietysti kuolin siivous,,,on tilava siisti huusholli. Viime viikolla vein taas ison jätesäkin molokkiin, vanhoja vaatteita ja tekstiilejä. Samoin on häipynyt vanhoja ,asioita , kirjoja jne joista tiedän ,ettei kukaan tykkää.
Kevyt on olotila. Silloin pitää hävittää,kun jalka vielä nousee.
Mikä sen mukavanpaa ,kun uudet upeat tekstiilit , niin matot kuin lakanatkin.suosittelen. Kas kun voin elää viel päivän tai 20 vuotta.
Ei se ole lasten tehtävä, vaan viranomaisten eli lääkäri/hoitolaitos yhteistyössä.maistraatin kanssa määrää vanhukselle edunvalvoja.
Myös vanhukset nauttivat lain tuomaa turvaa ja oikeutta.
Lapsilla ei periaatteessa edes oke mitään juridista oikeutta vanhusten tavaroihin tai omaisuuteen, kuin vasta kuoleman jälkeen, kun perunkirjoitus on pidetty. Juridisesti mitään tavaraa ei edes saa heittää pois, muussa tapauksessa se on poliisi asia ja rikos.
Olen huolehtinut niin vanhempieni kuin omankin puolisoni jälkeensä jättämät asiat ja kiinteistöt. Todella raskas tinki. Yleistä on että vaikka olisi monia lapsiakin/sisaruksia, niin se ksi velvolllisuuden tunteinen joutuu hoitamaan. Jonkunhan ne asiat on pakko hoitaa. Itse kuuluin näihin ja toisaalta oma vika, mutta minkä sitä luonteelleen voi. itselläni ei ole lapsia (ehkä koska on riittävästi kokemusta siitä että se oma jälkikasvu aika usein viis veisaa siitä miten vanhemmat voi) . Joka tapauksessa helpointa on ollut hoitaa nämä kuolinpesätyhjennykset ammattilaisfirmojen kautta, , tyhjennyksien hinta on ollut luokkaa 600-2000 eur. Yksin elävänä olen pitänyt huolta siitä, että rahaa on ns. arkkurahatilillä sen verran, että etttä riittää tyhjennysfirmalle että kunnon peijaisiin ystävilleni, ja hoitotahto on tehty. Nuorempi lähisukulaisten jälkikasvu on ollut sen verran haluton auttamaan yhtään missään ,että testamenttini on jo tehty. Luulevat saavansa isonkin omiasuuden mutta kuten olen todennut, aika yksin sitä on jäänyt kaikkea sisarusten omaisuutta järjestämään ( vaikka ovat ollet naimisissa ja lapsiakin ) että olen jo maksanut tyhjennys firmalle , arkkukaupalle, hautajaisten järjestäjille yms. Ikä 70+) kun nämä asiat on hoidettu, loput menee eläinsuojeluyhdisykselle.
Itse kerroin että tekisivät vaikka ruotsalaiselle mikki hiirelle testamentin, mutta en halua ennakoperintöä. En tiedä ovatko tehneet, koska toinen ei pysty asiasta keskustelemaan lainkaan. Itsellä ei ole lapsia, joten sama jos minut lykätään vain ojaan maatumaan.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on sitten 1.5.2026 tullut muutoksia henkilötietosuojalakiin eli mikäli edunvalvontavaltakirjaa ei ole tehty ja päivitetty ajan tasalle, ei edes henkilön puoliso tai lapset saa pankkiasioita tai muutakaan hoidettua. Ei vaikka olis ollut vuosikymmeniä naimisissa.
Ihminen voi olla edunvalvonnan tarpeessa vuosia ennen kuolemaansa esim. Joutua sairaalaan.
Tää koskee kaikkia yli 18-vuotiaita, ei vain vanhuksia!
Eli jos joutuu vaikka onnettomuuteen, kukaan ei pysty hoitamaan asioitasi sillä välin kun makaat sairaalassa. Kaikki laskut menee perintään yms.
Vaikka edunvalvontavaltakirja, kukaan ei pysty hoitamaan asioitasi sillä välin kun makaat sairaalassa, koska edunvalvontavaltakirjalla voi vasta hakea DVV:stä oikeutta hoitaa niitä asioita. Edunvalvontavaltakirjan lisäksi DVV tarvitsee lääkärinlausunnot ja mahdollisesti vaikka mitä muita asiakirjoja toimintakyvyn menetyksestä, ja luonnollisesti hakuprosessi kestää kuukausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat isovanhempani tekivät nämä muutokset 2000-luvun alussa ollessaan seitsemänkymppisiä. Antoivat ennakkoperintönä kesämökin/vastaavan summan rahaa. Muuttivat hoiva-asuntoon ja myivät oman kodin, vaikka olivat virkeitä. Omat vanhemmat ovat nyt tuossa iässä ja eivät ole tehneet mitään tuollaista.
Kuka 7-kymppinen haluaa hoivakotiin? Jestas.
Jos minä saisin päättää, niin omalla ja omien vanhempien kohdalla toivoisin seuraavaa: kun on virkeä ja kohtuullisessa kunnossa oleva 70 v, tajuaisi myydä sen omakotitalon/rivarin ja muuttaa kaupunkiin palveluiden äärelle esteettömään kerrostaloon. On paljon senioritaloja.
Miksi elämä pitäisi lopettaa kun on vielä voimia ja halua elää ja tehdä.
Senioritalot on tavallisia kerrostaloja joissa asutaan itsenäisesti. Ne ovat vain vanhusystävällisiä jo valmiiksi eli korotettu wc-pönttö, hississä isot numerot nappuloissa jne. Naapurissa on vanhempaa väkeä.
Mun isä muutti sellaiseen heti kun ikä salli, koska ne on myös vuokraltaan halvempia.
Ihan normaalia vapaan kansalaisen elämää viettää.
Helsingissä niihin pääsee kun on 55 vuotta täyttänyt.
Alue: Aihe vapaa
Riippuu pankista.
Ei ole ollut suurempia ongelmia, kun palkkatili, sijoitukset, vakuutukset ja laina on yhdessä ja samassa mikä toimii.
Tulee jopa halvemmaksi.