Lue keskustelun säännöt.
Kun valitset lapsettomuuden, valitset yksinäisen vanhuuden.
21.10.2026 |
Vähän sama juttu kun eläkkeiden kanssa. Ei sitä kolmekymmentä+ vielä osaa ajatella, että vanhaksi tulee itsekin. Saati, että vanhukseksi. Onhan sitä ystäviä joku sanoo. Kokemus vanhusten parista kertoo, ettei niitä oikein kiinnosta toisten vanhusten seura. Olin aikanaan töissä ns. vanhainkodissa jolloin vielä varsin fyysisesti ja psyykkisesti terveetkin niihin pääsivät. Yksinäisyys oli suuri ongelma vaikka kymmeniä samanlaisia mummuja asui yhdessä ja oli päiväsalit ja ruokailut jne. Nythän vuodepotilaatkin asutetaan omaan kotiin.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Jaa, no oot varmaan kuullut sata kertaa että ei lapsiinkaan oo luottaminen että olisivat seurana.
Ja ennen kaikkea: kukaan meistä ei voi edellyttää lapsiltaan sitä, että olisivat paapomassa ja valitusvirttä kuuntelemassa vierelläni, kun olen jo vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen saaneella on edes mahdollisuus, että se lapsi kävisi ja pitäisi yhteyttä.
Lapsettomilla tällaista mahdollisuutta ei ole.
No shit, Sherlock?
Aloitushan puhuu yksinäisyydestä, siitä ettei ole ketään läheistä ihmistä kuin hoitajat viranpuolesta. Ei edes sitten toisella mantereella etäyhteyden päässä. Ei siitä lasten olettaisi hoitavan vanhuksiaan. Itsellekin tuo on surullinen ajatus.
Niillä yksinäisillä mummuilla oli kyllä lapsia, jotka eivät vaan "ehtineet" tulla käymään.
Vierailija kirjoitti:
Muissa maissa kyllä onnistuu aikuiset lapset huolehtimaan vanhemmistaan. Suomalaiset perheet näköjään ovat niin riitaisia että mitään yhteenkuuluvuuden tunnetta ei ole.
No niissä muissa maissa aikuiset lapset ovat vanhempiensa ainoa, korostan: ainoa vanhuuden turva. Kehitysmaissa tehdään iso lapsikatras siksi, että edes joku olisi vanhuksista huolta pitämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niillä yksinäisillä mummuilla oli kyllä lapsia, jotka eivät vaan "ehtineet" tulla käymään.
Ja siinäpä on saattanut olla vika niin sysissä kuin sepissä. Kas kun voi olla niin että ne mummot ovat luonteeltaan ja elämänsä teoiltaan sellaisia, ettei heitä "ehdi" tulla katsomaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen saaneella on edes mahdollisuus, että se lapsi kävisi ja pitäisi yhteyttä.
Lapsettomilla tällaista mahdollisuutta ei ole.
Se lapsi voi myös kuolla ennen vanhempaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on ongelma, joka aiheutetaan ja korjataan itse, ap.
Se tapahtuu lähtemällä ulos kämpästä ihmisten joukkoon.
Aivan pahuksen hyvä neuvo raihnaalle vanhukselle. Eli et itsekään tajua, mikä sinua odottaa, juuri kuten ap kirjoitti.
Unohdat että jotkut asuvat puolison kanssa. Lapsethan yleensä muuttaa kotoo pois.
Yksin asuvat saattavat kokea yksinäisyyttä, oli lapsia tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenkin aina epäillyt, että vapaaehtoisen lapsettomuuden takana on usein jotain traumatisoitumista. Osa vastauksista tukee kyllä tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on ongelma, joka aiheutetaan ja korjataan itse, ap.
Se tapahtuu lähtemällä ulos kämpästä ihmisten joukkoon.
Aivan pahuksen hyvä neuvo raihnaalle vanhukselle. Eli et itsekään tajua, mikä sinua odottaa, juuri kuten ap kirjoitti.
Siinä tapauksessa ihan kaikkia yksin asuvia odottaa ihan sama kohtalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenkin aina epäillyt, että vapaaehtoisen lapsettomuuden takana on usein jotain traumatisoitumista. Osa vastauksista tukee kyllä tätä.
Kaikilla on joku trauma tai useampiakin, toisilla se näkyy ulospäin ja toisilla ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen jo sen ikäinen että olen jo aika monen ihmisen vanhuuden nähnyt. Lapsettomilla ja lapsellisilla se ON IHAN YHTÄ YKSINÄISTÄ. Ainoa pelastus siitä on oma puoliso, ja sekin tietysti jokaisen pariskunnan toiselta puoliskolta loppuu kesken. Joitain sellaisiakin olen nähnyt, missä sen loppuminen on pelastus.
Eikä ne sun lapset sun eläkettäkään maksa.
Nimenomaan maksavat. Työeläkkeellä olevien eläkkeet maksaa 85%-sesti nyt työelämässä olevat, eli lapset ja lapsenlapset heidän ikätoverinsa.
Ei ole niin, että "kukin meistä on omalla työllään eläkkeensä tienannut". Ei sitä aikanaan maksamaasi pientä työeläkemaksua ole sinulle koirvamerkitty ja nyt makseta takaisin. Työssäkäyvät maksavat ne.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on ongelma, joka aiheutetaan ja korjataan itse, ap.
Se tapahtuu lähtemällä ulos kämpästä ihmisten joukkoon.
Paitsi jos ihminen ei jostain syystä saa yhteyttä toisiin ihmisiin, vaikka haluaisi.
Ihmistä voidaan myös hyljeksiä syystä tai toisesta, vaikka siksi, jos hän on vähän erilainen kuin muut.
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.
Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.
Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.
Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Olenkin aina epäillyt, että vapaaehtoisen lapsettomuuden takana on usein jotain traumatisoitumista. Osa vastauksista tukee kyllä tätä.
Voi olla periytyvä sairaus myös.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on ongelma, joka aiheutetaan ja korjataan itse, ap.
Se tapahtuu lähtemällä ulos kämpästä ihmisten joukkoon.
Kylläpä on yksinäisyydestä mitään tietämätön kommentti. Sanon tämän 29 vuoden työkokemuksella tästä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.
Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.
Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.
Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.
Koiran! Siis koirathan ovat ihan parasta seuraa 🥰
Ottaapa aloituksen ajatus koville.