Kun valitset lapsettomuuden, valitset yksinäisen vanhuuden.

Kyllä vaan se vanhuus voi olla aika yksinäistä ainakin siinä vaiheessa kun liikuntakyky heikkenee ja tarvitsee ulkopuolista apua. 

Maailman paras vanhuudenturva keksittiin jo 546 vuotta ennen kuin Jumalan pojaksi itseään luullut Jeesus-niminen mielisairas sekoili Lähi-Idässä. Suomessa se on nimeltään euro. Olen jo alkanut säästää rahaa, jotta ennen lopullista sekoamistani pääsen äkkiä Sveitsiin kuolemaan iloisena morfiinipäissäni unohtaen viime hetkilläni jopa sen, että Suomea ei hallitse kuningas kuten Ruotsia, vaan meitä hallitsee portailla istuskeleva populistinen prinsessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenkin aina epäillyt, että vapaaehtoisen lapsettomuuden takana on usein jotain traumatisoitumista. Osa vastauksista tukee kyllä tätä.

Mä kyllä luulen, että tästä lapsettomien yksinäisyydestä jauhavilla on se trauma...

Jep. Ap länkyttää omista tunteistaan. Hän ei ole kyennyt ystävyyssuhteisiin, parisuhteisiin, hankkimaan lapsia ja hänellä on vahva vanhenemisen ja kuoleman pelko, kuten oikein onkin kun heittää koko ainoan elämänsä hukkaan länkyttämällä vauvavitunfissä.

Kun ei kykene minkäänlaisiin sosiaalisiin suhteisiin, yrittää kompensoida sitä möyhäämällä somessa. Meidän reaktiomme ovat narsistin ainut todiste siitä, että hän ylipäätään on olemassa. 

Hienoa kuulla terveen ja tasapainoisen ihmisen puhetta!

Oma vanha äitini kyllä ikävöi edesmenneiden ystäviensä seuraa. Emme me lapset pystyneet sitä korvaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut kyseenalaistaa muitakin ihmissuhteisiin liittyviä oletuksia. Ajattelen esim, ettei yhdestä parisuhteesta tai romanttisesta suhteesta tarvitse saada kaikkea, enkä hän myöskään koe, että vain omista lapsista voi saada jotain jota mistään muualta ei. Tunnepohjaisia asioita on aika vaikea perustella, mutta en vain halua niitä lapsia ja jos sen takia jään vaille jostakin niin sitten vain jään. Sitä kutsutaan elämäksi. 

Kypsää ajattelua! Ap ei ymmärrä, että monesti asioissa on kääntöpuolensa. Esim. Lapseton saa vapauden ja huolettomuuden, joka voi olla jollekin elinvoimaisuutta tuottavampi tunne kuin lapsensa rakkaus. Lapsettomalla voi olla myös aikaa panostaa ystävyyssuhteisiin, jotka voivat olla voimaannuttavampia kuin suhde omaan lapseensa.

Miksi ihmeessä sen aina pitää olla jankuttajien mielestä lapsi, joka voi auttaa vanhaa ihmistä?

Tässä maassa on tälläkin hetkellä paljon ystäviä, nuoria ja vanhoja, jotka auttavat toisiaan. Itse aion panostaa siihen, että pystyn hankkimaan itselleni henkilökohtaisen avustajan, jos sellaista joskus tarvitsen. Äidilläni oli ns. oma kodinhoitaja, joka oli aivan huippu työssään ja välittämisessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei takaa että vanhuus ei olisi yksinäinen. Jokainen on lopulta yksin tässä maailmassa. Niille joilla on lapsia se tuntuu olevan kammottava asia kun lapset lähtee pesästä ja heillä yhtäkkiä onkin oma elämä vaikka jossain Australiassa. Ja itse on kuviteltu että lapset kyllä huolehtii minusta. 

 

Varmin tapa huolehtia itsestään on että on riittävästi säästössä, jotta voi palkata kotiin apua tao pääsee vähän parempaan hoitolaitokseen.

Oikeastaan on aika säälittävää jäädä roikkumaan kiinni lapsistaan. Heillä on oikeus omaan elämäänsä oman perheen kanssa. Ja siihen perheeseen ei enää kuulu omat vanhemmat.

Mitä sinä oikein kirjoitat. Omat lapset ei koskaan unohda vanhempiaan. Entä lapsen lapset.

Lapsistaan ja myöhemmin lapsen lapsistaan voi oppia paljon. 

Tottakai lapsilla on joskus omat perheet ja mikä sen ihanampaa, kuin mennä välillä käymään mummolassa.

Kukaan mummo ikäinen ei ole katunut milloinkaan sitä, että on joskus synnyttänyt lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Maailman paras vanhuudenturva keksittiin jo 546 vuotta ennen kuin Jumalan pojaksi itseään luullut Jeesus-niminen mielisairas sekoili Lähi-Idässä. Suomessa se on nimeltään euro. Olen jo alkanut säästää rahaa, jotta ennen lopullista sekoamistani pääsen äkkiä Sveitsiin kuolemaan iloisena morfiinipäissäni unohtaen viime hetkilläni jopa sen, että Suomea ei hallitse kuningas kuten Ruotsia, vaan meitä hallitsee portailla istuskeleva populistinen prinsessa.

Mä myös veikkaan, että tulevaisuudessa näitä pyörätuolissa istuvia pääkainalossa olevia vanhuksia ei ole samalla tavalla kun nyt on. 

Vanhainkodit ja sairaaloiden palliatiiviset osastot pursuaa henkilöitä, joilla on lapsia, mutta lapset eivät siellä edes käy heitä katsomassa. 

Yhtälailla vanhuksia kuolee kotiinsa eikä kukaan heitä kaipaa, ei naapurit eikä ne lapsetkaan.

Paitsi, jos on perintöä tulossa, niin sitten ehkä aletaan käymään kun viimeiset henkäykset lähestyy ja kerrotaan kuinka tärkeä ihminen on ollut, vaikka 98% elämästä sitä ennen ollaan oltu pois toisen elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Voin olla lapseton ja sitten adoptoida lapsen vielä vaikka 50-vuotiaana.

Suomessa ei onnistu enää siinä iässä, ja jos et ole riittävän varakas, ja terve, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei takaa että vanhuus ei olisi yksinäinen. Jokainen on lopulta yksin tässä maailmassa. Niille joilla on lapsia se tuntuu olevan kammottava asia kun lapset lähtee pesästä ja heillä yhtäkkiä onkin oma elämä vaikka jossain Australiassa. Ja itse on kuviteltu että lapset kyllä huolehtii minusta. 

 

Varmin tapa huolehtia itsestään on että on riittävästi säästössä, jotta voi palkata kotiin apua tao pääsee vähän parempaan hoitolaitokseen.

Oikeastaan on aika säälittävää jäädä roikkumaan kiinni lapsistaan. Heillä on oikeus omaan elämäänsä oman perheen kanssa. Ja siihen perheeseen ei enää kuulu omat vanhemmat.

Mitä sinä oikein kirjoitat. Omat lapset ei koskaan unohda vanhempiaan. Entä lapsen lapset.

Lapsistaan ja myöhemmin lapsen lapsistaan voi oppia paljon. 

Tottakai lapsilla on joskus omat perheet ja mikä sen ihanampaa, kuin mennä välillä käymään mummolassa.

Kukaan mummo ikäinen ei ole katunut milloinkaan sitä, että on joskus synnyttänyt lapsia.

Ovat hankkiutuneet heistä eroon jo ennen mummoikää...

Omille lapsilleni olen jo heidän nuorella iällään teroittanut mieliin: muista, et ole minulle velkaa yhtään mitään. Ainoa asia, minkä maailmassa saa ilmaiseksi, on äidinrakkaus, mutta se ei odota vastapalvelusta.

Ehkä siksi lapseni ja lapsenlapseni viihtyvät seurassani.

Vierailija kirjoitti:

Ap on valinnut yksinäisen elämän länkyttämällä siitoshulluuttaan ja pakkopoikimistaan. 

Lapsilla ei ole velvollisuutta seurustella luonnevikaisen vanhempansa kanssa saati huolehtia hänestä. Meillä on sellainen yhteiskuntasopimus voimassa, jonka mukaan työikäiset ovat työmarkkinan käytössä ja ikäihmiset, lapset ja vammaiset hoidetaan yhteiskunnan toimesta.

Persuhallitus on nyt yrittänyt romuttaa tämän sopimuksen ja tulee kokemaan omissa nahoissaan sen seuraukset.

Kukaan ei hoida vanhenevaa, aivohalvauksen saanutta persupaskaa, joka on myrkyttänyt kaiken elämän ympäriltään ja ajanut pois kaikki.

Oletko hieman.... -vajaa.

Jokainen on itsensä paras ystävä, sen jälkeen tulevat muut ihmiset. Ei tarvitse ripustautua kehenkään, ystävät ja sukulaiset käyvät kun käyvät. 

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, kun omia lapsia perheineen näkee säännöllisesti ja soitellaankin silloin tällöin.

Ihan oma syy jos riitelette kaikkien kanssa ja olette yksinäisiä. Katsokaa peiliin.

Yksinäinen voi olla, vaikka ei riitele kenenkään kanssa. Eikä ne lapset mitään kavereita ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on valinnut yksinäisen elämän länkyttämällä siitoshulluuttaan ja pakkopoikimistaan. 

Lapsilla ei ole velvollisuutta seurustella luonnevikaisen vanhempansa kanssa saati huolehtia hänestä. Meillä on sellainen yhteiskuntasopimus voimassa, jonka mukaan työikäiset ovat työmarkkinan käytössä ja ikäihmiset, lapset ja vammaiset hoidetaan yhteiskunnan toimesta.

Persuhallitus on nyt yrittänyt romuttaa tämän sopimuksen ja tulee kokemaan omissa nahoissaan sen seuraukset.

Kukaan ei hoida vanhenevaa, aivohalvauksen saanutta persupaskaa, joka on myrkyttänyt kaiken elämän ympäriltään ja ajanut pois kaikki.

Kylläpä on myrkyllinen kommentti.  Selvää on, ettei kaikkien luonnevikaisten kannata lapsia tehdä. 

Myrkky on oman mielesi projektiota :D

Hei, sun katkeruus ja viha ovat tunteita. Miksi TUNTEILET HYSTEERISENÄ?

Vierailija kirjoitti:

Muissa maissa kyllä onnistuu aikuiset lapset huolehtimaan vanhemmistaan.  Suomalaiset perheet näköjään ovat niin riitaisia että mitään yhteenkuuluvuuden tunnetta ei ole.  

Missä muissa maissa? Viittaatko nyt johonkin kehittymättömiin maihin, joista puuttuu sosiaaliturva ja jossa minkäänlainen luokkanousu ei ole mahdollinen, van paljain persein istutaan nuotion ääressä paistamassa hampaattomille horiskoille lättysiä ja pehmeäksi kypsennettyjä kasviksia?

Tämäkö se persujen unelma sitten on?

Vierailija kirjoitti:

Omille lapsilleni olen jo heidän nuorella iällään teroittanut mieliin: muista, et ole minulle velkaa yhtään mitään. Ainoa asia, minkä maailmassa saa ilmaiseksi, on äidinrakkaus, mutta se ei odota vastapalvelusta.

Ehkä siksi lapseni ja lapsenlapseni viihtyvät seurassani.

Ei kaikki maailman lapset saa äidinrakkautta ilmaiseksi. Jotkut ei saa sitä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen saaneella on edes mahdollisuus, että se lapsi kävisi ja pitäisi yhteyttä. 

Lapsettomilla tällaista mahdollisuutta ei  ole. 

Mikä mahtaa olla se syy, ettei sun lapset sun kanssa viitsi pitää yhteyttä?

Mä viestittelen omieni kanssa monta kertaa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omille lapsilleni olen jo heidän nuorella iällään teroittanut mieliin: muista, et ole minulle velkaa yhtään mitään. Ainoa asia, minkä maailmassa saa ilmaiseksi, on äidinrakkaus, mutta se ei odota vastapalvelusta.

Ehkä siksi lapseni ja lapsenlapseni viihtyvät seurassani.

Ei kaikki maailman lapset saa äidinrakkautta ilmaiseksi. Jotkut ei saa sitä ollenkaan.

Tämä on aivan totta, enkä vähättele lainkaan vaille äidinrakkautta jääneiden osaa. Olen pahoillani, jos tällä kirjoituksellani loukkasin, ei ollut tarkoitus.