AV:lta tuttu ilmiö: yhteiskuntaluokan merkitystä vähätellään

Vierailija kirjoitti:

Miten joku jaksaa tosissaan jankuttaa jostain sosiaaliluokista? Mulle ainakin ihan sama, mistä ihminen on lähtöisin ja mitä hän elämällään tekee, kunhan vaan on samalla aaltopituudella mun kanssani. Ja juuri tällaisella ajattelulla Suomesta on rakennettu niinkin iso menestystarina kuin tässä on vuosikymmenten mittaan saatu nähdä. 

Kun tapaat intiimistikin tarpeeksi paljon jännittäviä ihmisiä erilaisista taustoista ja erilaisin tavoittein tai täysin ilman niitä, oppien uusia asioita ja temppujakin, huomaat lopuksi, että lika barn leker bäst.

Aina on poikkeuksia. Eräs huippujohtaja on kasvanut kerrostaloalueella duunariperheessä. Mummo oli vielä piika. On vähän sukua joten tiedän. Itsekin olen kouluttautunut kansakoulun käyneiden vanhempien lapsi ja meillä on suvussa vastaavia monta sekä isän että äidin puolelta. Löytyy lääkäri, rehtori, päälliköitä, julkishallinnon johtoryhmää ym. Kaikkien vanhemmat duunareita eikä edes keskikoulu käytynä. Jotenkin tuntuu, että ollaanko tässäkin menossa taaksepäin, sillä ei meidän suku ainoa vastaava ole. Me ollaan kuitenkin jo mummo- ja vaari ikäisiä.  Nyt tuntuu että vastaavien perheiden lahjakkaatkaan lapset eivät saisi köydä kouluja. Anteeksi virheet, kännykkä ei päästä korjaamaan vaan  näppis katoaa kun yritän  enkä jaksa pyyhkiä kaikkea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa. 

 

Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...

Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.

70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä. 

En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään. 

Turha romantisoida asiaa. 

Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla. 

Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.

Poimisin edellisestä kommentista myönteisenä asiana sen, että työväenluokassa luettiin kirjoja, sivistettiin itseä työväenopistoissa ja taisteltiin parempien työolojen puolesta. 

Kommunistinen ajattelu, sen puolesta kiihkoilu, oli valitettava osa sitä aikaa.

Vasemmiston kannatus oli muistaakseni silloinkin muutaman prosentin. Kerrotaan se äänestysaktiivsuudella eli noin 0,75, kiihkoilijoiden määrä oli kovin vaatimaton. Näkyvä ehkä, koska eniten huutavat tahtovat erottua. Siksihän persujen suosiostakin muodostuu illuusio kuin kyseessä olisi laajempikin ilmiö.

Sama illuusio koskee toki muitakin puolueita, vihreitä, vasemmistoliittoa ja kepua. 

Suurimmat puolueet ovat demarit, Persut ja kokoomus, kannatus on mitattu viime vaaleissa.

Suomi on yhteiskuntana erittäin epäpoliittinen ja kansalaisten poliittinen aktiviisuus erittäin matala. Siksi mm. puolueisiin rekisteröityneiden määrä on todella vaatimaton, koska vain äänestetään jotain velvollisuuden tunteesta.

Mitä ihmettä? Eihän tämä pidä lainkaan paikkaansa. Suomi on yhteiskuntana hyvin politisoitunut ja kahtiajakautunut. Ei noilla eri puolilla tunnu olevan juurikaan yhteistä jakopintaa tai edes halua siihen. 

Onkohan ihan noinkaan? Iso osa väestöstä on välinpitämättömiä joko tietämättömyyttään, ulkopuolisuuttaan tai kyynisyyttään. Emme vaan saa lukea näistä kansanriveistä, eivät he tuota poliittista polttoainetta agendojen ajuun ja syöttöön. Jo se miten vähän "kansa" nousee kaduille protestimarsseihin ja mielenosoituksiin kertoo jostain, ehkä apatiasta? Tunteesta ettei sillä voi muuttaa mitään missä saattaakin olla perää.

Itse en usko kahtiajakoon sellaisena kuin jotkut sitä koettavat asetella. Osa aivan tietoisesti vastustaa mustavalkoista asettelua koti- ja ulkomaiden politiikassa, koska tuon yksinkertaistamisen pyrkimys ei ole ikään muu kuin tunneagitaatio ja siten tyhmennys. Kyllä tästä tuupinnasta voi kieltäytyä. Koettaa itse etsiä mahdollisimman totuudenmukaisia tulkintoja eri lähteiden pohjalta mikä on tietenkin vaivalloisempaa. Voi myös sietää epävarmuutta jonkin sotkuisen asian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KOK vastusti vimmatusti peruskoulua, koska halusi pitää kansan typeränä.

PS vastustaa koulutusta ja sivistystä, koska sen oma kannattajakunta on kyvytöntä oppimaan ja sivistymään, joten sen on vedettävä muutkin samaan paskaan saadakseen äänestäjiä.

Kumpikaan ei tällä hetkellä onnistu järin hyvin Venäjän ja Trumpin ahkerasta avusta huolimatta.

No nykyinen tasapäistävä peruskouluhan on epäonnistunut. 

Kaikkia eri tavalla lahjakkaita yritetään opettaa samaan tahtiin. 

 

Ja lopputulos on että suomalainen lukiolainen on esim. matematiikassa 2 vuotta amerikkalaisia ja aasialaisia jäljessä. 

Teknillisten korkeakoulujen 2 ensimmäistä vuotta menee amerikkalaista lukiomatematiikkaa opiskellessa.

Hävettää tämä typeryys. 

 

Kouluttamaton vasemmisto vastustaa kiivaasti lahjakkaiden erityisopetusta vaikka tämä on Suomelle täysi välttämättömyys. 

Me tarvitsemme kaikkien huippulahjakkaiden täyttä panosta tämän hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon.

Tjaa, itsellä on hieman päinvastainen kokemus asiasta. Kun eri maista tulevat ihmiset aloittavat saman ongelman ratkaisemisen ryhmässä, lähestymistavat ovat kovin erilaisia. Amerikkalaisten tapa on katsoa valmista mallia ja ymmärtämättä sisällöstä mitään, täyttää malli ja saada valmista aikaiseksi. Olin todella hämmästynyt tavasta. Eurooppalaisten, aasialaisten ja oseanialaistenkin kanssa toimiessa, toimintatavat olivat kaukana toisistaan. Vähän lähempänä toisiaan olivat pohjoismaalaiset ja keskieurooppalaiset, sillä luulimme ymmärtävämme toistemme kulttuurien erot. Voin kertoa, ei ymmärretä.

Jatkuvasti matematiikkaa esiin nostavat ja sitä älykkyyteen rinnastavat eivät näe, että elämä ei ole matematiikkaa, ei edes todennäköisyyslaskentaa, eikä matemaattinen lahjakkuus ole yksin älykkyyttä. Ymmärtämättä ihmistä, tulee varmasti päivittäin ihmeteltyä muiden tyhmyyttä ja sitä, miksi he eivät valitse teknisesti ylivoimaista ratkaisua tai palvelua. Oman valinnan ylivoimaisuutta todistaessa, matemaatikko pääsee ainoastaan todistamaan tusinan lisää, mielestään typeriä valintoja. Kaikissa niissä on jokin logiikka, olkoon se toisille kuinka sumea tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin se menee, että pitää opiskella sosiologiaan todella pitkään, ennen kuin pääsee selville suomalaisista yhteiskuntaluokista. Siihen ei riitä 140 viikkoa yhteiskuntatieteellisessä, josta vain 35 ov oli sosiologiaa sivuaineena. 

Sosioekonominen asema on se, jota Suomessa voidaan käyttää, koska kansalaisia ei voi lajitella yksiselitteisesti eri luokkiin niin kuin eräissä maissa ammatin, koulutuksen, syntyperän, harrastusten ym. perusteella. 

Koulutus periytyy ehkä enemmän nyt kuin aikanaan peruskoulun alkuaikoina viime vuosisadan lopulla. Silloin vanhemmat kannustivat lapsiaan kouluttautumaan mahdollisimman pitkälle, koska heillä itsellään ei ollut aikanaan mahdollisuutta opiskella kykyjensä ja halujensa mukaan. Nyt tälläkin palstalla tunnutaan pitävän kamalana häpeänä, jos lapset eivät mene lukioon. Todellisuudessa työpaikan saanut ammattiasentaja on kolmekymppisenä paljon paremmassa taloudellisessa asemassa kuin pitkään opiskellut maisteri.

Itse kannustan lapsiani lukioon ja korkeakoulutukseen. En sen takia, mistä helpoiten elannon saa, vaan siksi, millainen koulutus antaa parhaan ymmärryksen elämään yleensä. Olen tehnyt duunarinhommia itsekin ja tiedostan, että siellä on nopeita polkuja hyville palkoille, mutta elämässä on kyse muustakin kuin rahasta, siellä duunariporukoissa jää helposti hiukan näköalattomaksi. Ei välttämättä seurata uutisia tai maailman tapahtumia, ollaan kiinnostuneita vain oman kylän asioista, päätöksenteko kunnassa, eduskunnassa ja EU:ssa tuntuu vieraalta, altistutaan propagandalle. Se että miettii pelkästään helpointa reittiä palkkapussille ja kuka on päässyt lyhyimmällä koulutuksella suurimmalle palkalle, on hyvin duunariluokkainen tapa ajatella elämästä.

Ammattikoulun opettajana voin kertoa, että teinipoika siellä on aika hyvin perillä maailman tapahtumista ja ymmärtää oikein hyvin syy-yhteyksiä. Sanoisin, että paremmin kuin sellainen perus, sosiologiaa opiskeleva nuori nainen. Ja ehdottomasti pahiten propagandalle altistuu nykyään ihan siellä yliopistossa, ikävä kyllä. 

Tietysti ammattikouluissakin on yhteiskunnallisesti tiedostavia opiskelijoita, mutta ei ammattikoulu mitenkään edistä sitä ajattelua tai ruoki mielenkiintoa oppia lisää polittisista kehityssuunnista, yhteiskunnasta tai vaikuttamisesta siinä tai ylipäätään luovaa ajattelua. Ammattikoulussa opiskellaan ammatti ja tarvitaan poikkeuksellista sisua lähteä opiskelemaan ammattikoulupohjalta yliopistoon, jos kiinnostus tuon tyyppiseen ajatteluun on suurta.

Ja tiedän kyllä, että nuorilla on vahvoja poliittisia näkemyksiä. Heitä lietsotaan sellaiseen. Mutta perustuuko ne näkemykset tiedolle vai esimerkiksi omaa agendaansa ajavien somevaikuttajien mielipiteen muokkaukseen, se on toinen juttu.

En todellakaan tarkoittanut mitään "yhteiskunnallisesti tiedostavia opiskelijoita". Herra tietää, että meillä on niitä liikaakin, ja justiinsa siellä yliopistoissa. Tarkoitin järkeviä nuoria, jotka ymmärtävät maailmanmenoa. Ammattikoulun tai yliopiston tehtävä ei missään tapauksessa ole edistää mitään poliittista ajattelua tai yhteiskunnallista vaikuttamista! Jossain valtiotieteellisessä näitä pohditaan tieteenteon ja tutkimuksen näkökulmasta. Missä ihmeen yliopistosoosissa sinua on marinoitu? Oppi mennyt näköjään hyvin perille. 

Yliopistokoulutuksen on aina tarkoitus edistää myös itsenäistä ajattelua. Sille lääkärillekkin tai ”lääkärille” tiedoksi, että lääkäreistä koulutetaan ensisijaisesti tutkijoita ja potilastyö on vain näkyvin osa lääkärin toimialaa. Vaikea uskoa, etteikö siinä silloin sivuttaisi melko pitkälle myös tiedon luotettavuuden analysointia ja muuta ns. yleissivistävää. Siitä olen samaa mieltä, ettei lääkärit opiskele tarpeeksi yhteiskuntaan liittyviä asioita. Heidän vaikutuksensa on kuitenkin suuri esimerkiksi meneillään olevassa terveydenhuollonkriisissä ja soisi heidän ymmärtävän oman vaikutuksensa.

Meitä opetettiin lääkiksessä nimenomaan potilastyöhön, hyvin harva lääkäri jaksaa tehdä tutkimustyötä perheen ja päivätyön lisäksi.

Lääkikseen ei tarvita yhtään yhteiskunnallisia aineita, siellä on 6 vuoden ajaksi ihan riittävästi asiaa muutenkin: kirurgiaa, kardiologiaa, endokrinologiaa, naistentauteja. Kaikkea ehditään käydä vain pintaraapaisu läpi.

Jos kirjoittaja menee vaivoistaan terveyskeskuslääkärin vastaanotolle, haluaisiko kirjoittaja lääkärin opiskelleen enemmän sosiologiaa vai lääkeaineoppia?

Lääkis on duunariammattikoulu. Opiskelemme poskionteloiden puhkaisemista, luomien poistoa, elvytystä, suonen kanylointia, polvien vääntelyä.

Kun täällä halveksitaan duunariammatteja, niin halveksitaan myös lääkäreitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa. 

 

Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...

Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.

70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä. 

En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään. 

Turha romantisoida asiaa. 

Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla. 

Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.

Poimisin edellisestä kommentista myönteisenä asiana sen, että työväenluokassa luettiin kirjoja, sivistettiin itseä työväenopistoissa ja taisteltiin parempien työolojen puolesta. 

Kommunistinen ajattelu, sen puolesta kiihkoilu, oli valitettava osa sitä aikaa.

Vasemmiston kannatus oli muistaakseni silloinkin muutaman prosentin. Kerrotaan se äänestysaktiivsuudella eli noin 0,75, kiihkoilijoiden määrä oli kovin vaatimaton. Näkyvä ehkä, koska eniten huutavat tahtovat erottua. Siksihän persujen suosiostakin muodostuu illuusio kuin kyseessä olisi laajempikin ilmiö.

Sama illuusio koskee toki muitakin puolueita, vihreitä, vasemmistoliittoa ja kepua. 

Suurimmat puolueet ovat demarit, Persut ja kokoomus, kannatus on mitattu viime vaaleissa.

Suomi on yhteiskuntana erittäin epäpoliittinen ja kansalaisten poliittinen aktiviisuus erittäin matala. Siksi mm. puolueisiin rekisteröityneiden määrä on todella vaatimaton, koska vain äänestetään jotain velvollisuuden tunteesta.

Olen täysin eri mieltä. Missään muualla, jossa käyn, olen käynyt tai työskennellyt, ei puhuta läheskään niin paljon puoluepolitiikasta kuin Suomessa. Se, että ihmiset eivät ole puolueiden jäseniä, kertoo vain siitä, ettei puolueet aja äänestäjiensä asiaa, vaan omaansa. Se oma asia on mahdollisimman suuri kannatus ja sen tuoma raha. Poliitikoille maksetaan aivan kaikesta palkan lisäksi. Ketkä ne palkkiot säätivät laeiksi? Entä kuitittomat kulukorvaukset, mistä sellaiset tupsahtivat? Kun sellainen tupsahtaa hallintoalalamaisen yrityksen kirjanpitoon, siitä syntyy henkilökohtainen tulo ja seuraus on verotettava luontaisetu.

Suomessa puhutaan herkeämättä puolueista ja hallituksesta. Lait säätää kuitenkin yksittäiset kansanedustajat, ne samat joiden numeroita me äänestyslipukkeisiin piirrämme. Puolueet ovat heidät ehdolle laittaneet ja päättävät täysin, mitä asioita ajavat. Se on koko läntisen maailman rappion syy ja juuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku jaksaa tosissaan jankuttaa jostain sosiaaliluokista? Mulle ainakin ihan sama, mistä ihminen on lähtöisin ja mitä hän elämällään tekee, kunhan vaan on samalla aaltopituudella mun kanssani. Ja juuri tällaisella ajattelulla Suomesta on rakennettu niinkin iso menestystarina kuin tässä on vuosikymmenten mittaan saatu nähdä. 

Kun tapaat intiimistikin tarpeeksi paljon jännittäviä ihmisiä erilaisista taustoista ja erilaisin tavoittein tai täysin ilman niitä, oppien uusia asioita ja temppujakin, huomaat lopuksi, että lika barn leker bäst.

Öö..opit kaikenlaista ja kuitenkin lopuksi toteat ettet tee oppimallasi mitään koska (oletetun) samanlaisen kanssa on niin vaivattoman mukavaa?

Tajuan kyllä että vaikka kulttuurierot voivat tuoda ainakin tilapäisesti haasteita mutta noista huolimatta suhde voi olla syvä, aito ja kestävä. Moni myös toteaa että on kiva kun toinen ei ole itsen kopio vaikka temperamentiltaan. Ei kaivata samanlaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa. 

 

Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...

Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.

70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä. 

En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään. 

Turha romantisoida asiaa. 

Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla. 

Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.

Poimisin edellisestä kommentista myönteisenä asiana sen, että työväenluokassa luettiin kirjoja, sivistettiin itseä työväenopistoissa ja taisteltiin parempien työolojen puolesta. 

Kommunistinen ajattelu, sen puolesta kiihkoilu, oli valitettava osa sitä aikaa.

Vasemmiston kannatus oli muistaakseni silloinkin muutaman prosentin. Kerrotaan se äänestysaktiivsuudella eli noin 0,75, kiihkoilijoiden määrä oli kovin vaatimaton. Näkyvä ehkä, koska eniten huutavat tahtovat erottua. Siksihän persujen suosiostakin muodostuu illuusio kuin kyseessä olisi laajempikin ilmiö.

Sama illuusio koskee toki muitakin puolueita, vihreitä, vasemmistoliittoa ja kepua. 

Suurimmat puolueet ovat demarit, Persut ja kokoomus, kannatus on mitattu viime vaaleissa.

Suomi on yhteiskuntana erittäin epäpoliittinen ja kansalaisten poliittinen aktiviisuus erittäin matala. Siksi mm. puolueisiin rekisteröityneiden määrä on todella vaatimaton, koska vain äänestetään jotain velvollisuuden tunteesta.

Olen täysin eri mieltä. Missään muualla, jossa käyn, olen käynyt tai työskennellyt, ei puhuta läheskään niin paljon puoluepolitiikasta kuin Suomessa. Se, että ihmiset eivät ole puolueiden jäseniä, kertoo vain siitä, ettei puolueet aja äänestäjiensä asiaa, vaan omaansa. Se oma asia on mahdollisimman suuri kannatus ja sen tuoma raha. Poliitikoille maksetaan aivan kaikesta palkan lisäksi. Ketkä ne palkkiot säätivät laeiksi? Entä kuitittomat kulukorvaukset, mistä sellaiset tupsahtivat? Kun sellainen tupsahtaa hallintoalalamaisen yrityksen kirjanpitoon, siitä syntyy henkilökohtainen tulo ja seuraus on verotettava luontaisetu.

Suomessa puhutaan herkeämättä puolueista ja hallituksesta. Lait säätää kuitenkin yksittäiset kansanedustajat, ne samat joiden numeroita me äänestyslipukkeisiin piirrämme. Puolueet ovat heidät ehdolle laittaneet ja päättävät täysin, mitä asioita ajavat. Se on koko läntisen maailman rappion syy ja juuri.

Ei meillä kukaan puhu politiikasta esim. työpaikalla. Se mitä somessa ja täällä näkyy on muutaman öyhön aikaansaannosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa. 

 

Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...

Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.

70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä. 

En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään. 

Turha romantisoida asiaa. 

Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla. 

Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.

Poimisin edellisestä kommentista myönteisenä asiana sen, että työväenluokassa luettiin kirjoja, sivistettiin itseä työväenopistoissa ja taisteltiin parempien työolojen puolesta. 

Kommunistinen ajattelu, sen puolesta kiihkoilu, oli valitettava osa sitä aikaa.

Vasemmiston kannatus oli muistaakseni silloinkin muutaman prosentin. Kerrotaan se äänestysaktiivsuudella eli noin 0,75, kiihkoilijoiden määrä oli kovin vaatimaton. Näkyvä ehkä, koska eniten huutavat tahtovat erottua. Siksihän persujen suosiostakin muodostuu illuusio kuin kyseessä olisi laajempikin ilmiö.

Sama illuusio koskee toki muitakin puolueita, vihreitä, vasemmistoliittoa ja kepua. 

Suurimmat puolueet ovat demarit, Persut ja kokoomus, kannatus on mitattu viime vaaleissa.

Suomi on yhteiskuntana erittäin epäpoliittinen ja kansalaisten poliittinen aktiviisuus erittäin matala. Siksi mm. puolueisiin rekisteröityneiden määrä on todella vaatimaton, koska vain äänestetään jotain velvollisuuden tunteesta.

Mitä ihmettä? Eihän tämä pidä lainkaan paikkaansa. Suomi on yhteiskuntana hyvin politisoitunut ja kahtiajakautunut. Ei noilla eri puolilla tunnu olevan juurikaan yhteistä jakopintaa tai edes halua siihen. 

Kyseessä on 100 % someharha. Noin 10 % ihimisistä on poliittisesti järjesteläytyneitä.

Puolueen jäsenkirja ja poliittisuus ovat eri asia. Katso vaikka Yhdysvaltoja, jossa jäsenkirjoja ei edes ole ja näet äärimmäisen politisoituneen maan. Yhdysvalloissa koko arki, ruokailuvalintoja myöten, ovat poliittisia statementtejä. Sitä näkyy myös Suomessa. Verrattuna vaikka aikaisempiin vuosikymmeniin, Suomi on hyvin politisoitunut. 

Se on sinun henkilökohtainen ongelmasi, jos näet elämäntavat poliittisina kannanottoina. Suosittelen hakeutumaan terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa. 

 

Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...

Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.

70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä. 

En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään. 

Turha romantisoida asiaa. 

Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla. 

Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.

Poimisin edellisestä kommentista myönteisenä asiana sen, että työväenluokassa luettiin kirjoja, sivistettiin itseä työväenopistoissa ja taisteltiin parempien työolojen puolesta. 

Kommunistinen ajattelu, sen puolesta kiihkoilu, oli valitettava osa sitä aikaa.

Vasemmiston kannatus oli muistaakseni silloinkin muutaman prosentin. Kerrotaan se äänestysaktiivsuudella eli noin 0,75, kiihkoilijoiden määrä oli kovin vaatimaton. Näkyvä ehkä, koska eniten huutavat tahtovat erottua. Siksihän persujen suosiostakin muodostuu illuusio kuin kyseessä olisi laajempikin ilmiö.

Sama illuusio koskee toki muitakin puolueita, vihreitä, vasemmistoliittoa ja kepua. 

Suurimmat puolueet ovat demarit, Persut ja kokoomus, kannatus on mitattu viime vaaleissa.

Suomi on yhteiskuntana erittäin epäpoliittinen ja kansalaisten poliittinen aktiviisuus erittäin matala. Siksi mm. puolueisiin rekisteröityneiden määrä on todella vaatimaton, koska vain äänestetään jotain velvollisuuden tunteesta.

Mitä ihmettä? Eihän tämä pidä lainkaan paikkaansa. Suomi on yhteiskuntana hyvin politisoitunut ja kahtiajakautunut. Ei noilla eri puolilla tunnu olevan juurikaan yhteistä jakopintaa tai edes halua siihen. 

Kyseessä on 100 % someharha. Noin 10 % ihimisistä on poliittisesti järjesteläytyneitä.

Puoluejäsenkirjaa pitää hallussaan korkeintaan 2,5 % Suomen kansalaisista. Tämä porukka, ja vain tämä porukka, valitsee keskenään komitean joka puolueeseen, jotka puolestaan valitsevat aivan jokaisen eduskuntavaaleihin asetettavan kansanedustajaehdokkaan. Tämän kourallisen päättämästä ihmismassasta sitten valitsette "oman" ehdokkaanne, sen vähiten huonon. Puolueet ovat käyttäneet runsaasti teidän verovarojanne ja verottomia (ei lahjaveroa) lahjoituksia mainostaakseen niitä ehdokkaita, jotka sopivat kunkin puolueen johdolle parhaiten.

Kun sirkus pyörähtää käyntiin ja napinpainajat on valittu, karusellista tipahtaneet entiset napinpainajat ja heitä napin painamisessa avustaneet verovaroin palkatut napinpainamisavustajat palkitaan jollain hyväpalkkaisella viralla. Julkinen paisuu kun kaikille hyväsiskoille ja -veljille pitää löytää tuottoisa kustannuspaikka. Se siitä epäpoliittisuudesta.

"Äärioikeisto ohjaa vastustamaan rahavallan sijaan maahanmuuttajia ja vähemmistöjä,"

Ja miten se vihervasemmisto Suomessa onkaan muuttunut. Ennen vihreät (silloin kun itsekin sitä äänestin) ajoi luonnon ja eläinten etuja, vastusti myrkkyjä ja tehomaataloutta, suosi luomua. Miten Vihreät onkaan muuttunut tästä.

No entäs SDP. Ennen duunarien puolue, nykyään hyysää ja haalii vain maahanmuuttajia, joista kaavailee uusi äänestäjiä eläkeläisten poistuessa. Näihin tuhlataan veroeurot ja kanta-suomalaisten elämä vain kurjistuu.

Olen pienituloinen luomun syöjä ja rakastan luontoa ja eläimiä. Äänestän Perussuomalaisia, ainoa puolue, joka ajaa kanta-suomalaisen etuja. Toki hallitusyhteistyö RKP:n ja Kokoomuksen kanssa on ollut yhtä tuskaa.

Jos näkee vaikka kasvissyönnin tai auton käyttövoiman poliittisena kannanottona, ei ihme että näkee maailman vääristyneenä ja polarisoituneena. Kyseessä on kuitenkin oma harha, eikä todellisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa. 

 

Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...

Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.

70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä. 

En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään. 

Turha romantisoida asiaa. 

Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla. 

Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.

Poimisin edellisestä kommentista myönteisenä asiana sen, että työväenluokassa luettiin kirjoja, sivistettiin itseä työväenopistoissa ja taisteltiin parempien työolojen puolesta. 

Kommunistinen ajattelu, sen puolesta kiihkoilu, oli valitettava osa sitä aikaa.

Vasemmiston kannatus oli muistaakseni silloinkin muutaman prosentin. Kerrotaan se äänestysaktiivsuudella eli noin 0,75, kiihkoilijoiden määrä oli kovin vaatimaton. Näkyvä ehkä, koska eniten huutavat tahtovat erottua. Siksihän persujen suosiostakin muodostuu illuusio kuin kyseessä olisi laajempikin ilmiö.

Sama illuusio koskee toki muitakin puolueita, vihreitä, vasemmistoliittoa ja kepua. 

Suurimmat puolueet ovat demarit, Persut ja kokoomus, kannatus on mitattu viime vaaleissa.

Suomi on yhteiskuntana erittäin epäpoliittinen ja kansalaisten poliittinen aktiviisuus erittäin matala. Siksi mm. puolueisiin rekisteröityneiden määrä on todella vaatimaton, koska vain äänestetään jotain velvollisuuden tunteesta.

Mitä ihmettä? Eihän tämä pidä lainkaan paikkaansa. Suomi on yhteiskuntana hyvin politisoitunut ja kahtiajakautunut. Ei noilla eri puolilla tunnu olevan juurikaan yhteistä jakopintaa tai edes halua siihen. 

Kyseessä on 100 % someharha. Noin 10 % ihimisistä on poliittisesti järjesteläytyneitä.

Puolueen jäsenkirja ja poliittisuus ovat eri asia. Katso vaikka Yhdysvaltoja, jossa jäsenkirjoja ei edes ole ja näet äärimmäisen politisoituneen maan. Yhdysvalloissa koko arki, ruokailuvalintoja myöten, ovat poliittisia statementtejä. Sitä näkyy myös Suomessa. Verrattuna vaikka aikaisempiin vuosikymmeniin, Suomi on hyvin politisoitunut. 

Se on sinun henkilökohtainen ongelmasi, jos näet elämäntavat poliittisina kannanottoina. Suosittelen hakeutumaan terapiaan.

Sinä et ymmärrä vaan sosiologiasta hittojakaan ja olet ilmeisen sokea ympäristöllesi. Ja muuten omalla työpaikallani politiikkaa ruoditaan päivittäin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos näkee vaikka kasvissyönnin tai auton käyttövoiman poliittisena kannanottona, ei ihme että näkee maailman vääristyneenä ja polarisoituneena. Kyseessä on kuitenkin oma harha, eikä todellisuus.

Yhdysvalloissa näin on. Puhumme maasta, jossa rintaliivienkin käyttö on ollut merkittävä poliittinen statement. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka. 

On mahdollisuus, mutta tilastoista näemme, että sitä mahdollisuutta käytetään koko ajan vähemmän. On tilastollinen tosiasia, että Lauttasaaresta mennään lukioon ja yliopistoon ja Jakomäestä ei. Ei ne koulut Larussa sen parempia ole tai päät fiksumpia, mutta duunari ei kannusta lapsiaan ja ei osaa ohjata heitä yliopistoon. Eikä se ole rahakysymys, se yhteiskuntaluokka ohjaa koko elämää ja sen valintoja. Ihan perustavanlaatuisissa asioissa kuten vaikka pariutumisessa, duunarit eivät enää mene edes naimisiin, häät järjestää todennäköisemmin keskiluokan pariskunta. Arvot ovat hyvin erilaisia ja näköalat elämään. Duunarin näköalat ovat kapeat. Maailma arvottuu palkan mukaan ja se pitää saada nopeasti ja tavallaan sillä ei ole väliä miten paskassa möyritään. Akateemiselle keskiluokalle elämälle on paljon pitkäjänteisempiä ja enemmän tavoitteita. 

Akateemisella väellä voi hyvin olla pitkäjänteisempiä tavoitteita kuin kuvailemillasi duunareilla. Kaksi kysymystä kaipaa kuitenkin vastausta.

1. Kuinka hyödyllisiä akateemikon pitäjänteiset tavoitteet ovat kenellekään muulle, kuin akateemikolle itselleen?

2. Mitä tehdä sen jälkeen kun elämän pitkäjänteinen tavoite on saavutettu?

Riippuu tietenkin tavoitteista. Jonkun tavoite on tehdä syöpätutkimusta ja ehkä hän saa aikaan mullistavan käänteen syöpähoidoissa. Toisen tavoite on kasvattaa ja opettaa lapsia ja nuoria yhteiskunnassamme opettajana ja hyvä opettaja jättää jälkensä satoihin nuoriin uransa aikana. Duunarin tavoiteasetanta on lyhyttä. Päästä nopeasti mahdollisimman isoille palkoille mahdollisimman lyhyellä koulutuksella. Samanlaisiksi he kasvattavat lapsensakin, joten mikään kovin pitkäjänteinen sekään homma ei heillä ole. 

Kovasti on jaloja tavoitteita, joita tuskin edes enemmistöllä akateemisista on. Mitä syöpätutkimukseen ja rahaan tulee, minkä luulet motivoivan alaa? Lääkekehityksessä on todella paljon ja kallista testattava aivan kaiken varalta. Luuleeko joku aivan tosissaan, että kyse on mistään muusta kuin kilpailijoiden pitämisestä loitolla yhdeltä maailman kannattavimmilta aloilta ja julkisen paisuttamista siinä sivussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa. 

 

Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...

Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.

70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä. 

En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään. 

Turha romantisoida asiaa. 

Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla. 

Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.

Poimisin edellisestä kommentista myönteisenä asiana sen, että työväenluokassa luettiin kirjoja, sivistettiin itseä työväenopistoissa ja taisteltiin parempien työolojen puolesta. 

Kommunistinen ajattelu, sen puolesta kiihkoilu, oli valitettava osa sitä aikaa.

Vasemmiston kannatus oli muistaakseni silloinkin muutaman prosentin. Kerrotaan se äänestysaktiivsuudella eli noin 0,75, kiihkoilijoiden määrä oli kovin vaatimaton. Näkyvä ehkä, koska eniten huutavat tahtovat erottua. Siksihän persujen suosiostakin muodostuu illuusio kuin kyseessä olisi laajempikin ilmiö.

Sama illuusio koskee toki muitakin puolueita, vihreitä, vasemmistoliittoa ja kepua. 

Suurimmat puolueet ovat demarit, Persut ja kokoomus, kannatus on mitattu viime vaaleissa.

Suomi on yhteiskuntana erittäin epäpoliittinen ja kansalaisten poliittinen aktiviisuus erittäin matala. Siksi mm. puolueisiin rekisteröityneiden määrä on todella vaatimaton, koska vain äänestetään jotain velvollisuuden tunteesta.

Mitä ihmettä? Eihän tämä pidä lainkaan paikkaansa. Suomi on yhteiskuntana hyvin politisoitunut ja kahtiajakautunut. Ei noilla eri puolilla tunnu olevan juurikaan yhteistä jakopintaa tai edes halua siihen. 

Kyseessä on 100 % someharha. Noin 10 % ihimisistä on poliittisesti järjesteläytyneitä.

Puolueen jäsenkirja ja poliittisuus ovat eri asia. Katso vaikka Yhdysvaltoja, jossa jäsenkirjoja ei edes ole ja näet äärimmäisen politisoituneen maan. Yhdysvalloissa koko arki, ruokailuvalintoja myöten, ovat poliittisia statementtejä. Sitä näkyy myös Suomessa. Verrattuna vaikka aikaisempiin vuosikymmeniin, Suomi on hyvin politisoitunut. 

Se on sinun henkilökohtainen ongelmasi, jos näet elämäntavat poliittisina kannanottoina. Suosittelen hakeutumaan terapiaan.

Sinä et ymmärrä vaan sosiologiasta hittojakaan ja olet ilmeisen sokea ympäristöllesi. Ja muuten omalla työpaikallani politiikkaa ruoditaan päivittäin. 

Otan osaa. En viettäisi päivääkään työpaikalla missä jauhetaa paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos näkee vaikka kasvissyönnin tai auton käyttövoiman poliittisena kannanottona, ei ihme että näkee maailman vääristyneenä ja polarisoituneena. Kyseessä on kuitenkin oma harha, eikä todellisuus.

Yhdysvalloissa näin on. Puhumme maasta, jossa rintaliivienkin käyttö on ollut merkittävä poliittinen statement. 

Pienelle osalle ja 90% ei piittaa kettujakaan mitä toiset ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka. 

On mahdollisuus, mutta tilastoista näemme, että sitä mahdollisuutta käytetään koko ajan vähemmän. On tilastollinen tosiasia, että Lauttasaaresta mennään lukioon ja yliopistoon ja Jakomäestä ei. Ei ne koulut Larussa sen parempia ole tai päät fiksumpia, mutta duunari ei kannusta lapsiaan ja ei osaa ohjata heitä yliopistoon. Eikä se ole rahakysymys, se yhteiskuntaluokka ohjaa koko elämää ja sen valintoja. Ihan perustavanlaatuisissa asioissa kuten vaikka pariutumisessa, duunarit eivät enää mene edes naimisiin, häät järjestää todennäköisemmin keskiluokan pariskunta. Arvot ovat hyvin erilaisia ja näköalat elämään. Duunarin näköalat ovat kapeat. Maailma arvottuu palkan mukaan ja se pitää saada nopeasti ja tavallaan sillä ei ole väliä miten paskassa möyritään. Akateemiselle keskiluokalle elämälle on paljon pitkäjänteisempiä ja enemmän tavoitteita. 

Akateemisella väellä voi hyvin olla pitkäjänteisempiä tavoitteita kuin kuvailemillasi duunareilla. Kaksi kysymystä kaipaa kuitenkin vastausta.

1. Kuinka hyödyllisiä akateemikon pitäjänteiset tavoitteet ovat kenellekään muulle, kuin akateemikolle itselleen?

2. Mitä tehdä sen jälkeen kun elämän pitkäjänteinen tavoite on saavutettu?

Riippuu tietenkin tavoitteista. Jonkun tavoite on tehdä syöpätutkimusta ja ehkä hän saa aikaan mullistavan käänteen syöpähoidoissa. Toisen tavoite on kasvattaa ja opettaa lapsia ja nuoria yhteiskunnassamme opettajana ja hyvä opettaja jättää jälkensä satoihin nuoriin uransa aikana. Duunarin tavoiteasetanta on lyhyttä. Päästä nopeasti mahdollisimman isoille palkoille mahdollisimman lyhyellä koulutuksella. Samanlaisiksi he kasvattavat lapsensakin, joten mikään kovin pitkäjänteinen sekään homma ei heillä ole. 

Kovasti on jaloja tavoitteita, joita tuskin edes enemmistöllä akateemisista on. Mitä syöpätutkimukseen ja rahaan tulee, minkä luulet motivoivan alaa? Lääkekehityksessä on todella paljon ja kallista testattava aivan kaiken varalta. Luuleeko joku aivan tosissaan, että kyse on mistään muusta kuin kilpailijoiden pitämisestä loitolla yhdeltä maailman kannattavimmilta aloilta ja julkisen paisuttamista siinä sivussa?

Syöpätutkimuksesta suurin työ tehdään yliopistoissa. Lääkeyhtiöt tulevat siinä vaiheessa kuvaan kun on riittävästi tietoa potentiaaliseen hoitoon. Ja senkin jälkeen kyseessä on hidas prosessi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos näkee vaikka kasvissyönnin tai auton käyttövoiman poliittisena kannanottona, ei ihme että näkee maailman vääristyneenä ja polarisoituneena. Kyseessä on kuitenkin oma harha, eikä todellisuus.

Yhdysvalloissa näin on. Puhumme maasta, jossa rintaliivienkin käyttö on ollut merkittävä poliittinen statement. 

Pienelle osalle ja 90% ei piittaa kettujakaan mitä toiset ajattelevat.

Nämä ihmiset eivät varmasti kuulu samaan yhteiskuntaluokkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Aina on poikkeuksia. Eräs huippujohtaja on kasvanut kerrostaloalueella duunariperheessä. Mummo oli vielä piika. On vähän sukua joten tiedän. Itsekin olen kouluttautunut kansakoulun käyneiden vanhempien lapsi ja meillä on suvussa vastaavia monta sekä isän että äidin puolelta. Löytyy lääkäri, rehtori, päälliköitä, julkishallinnon johtoryhmää ym. Kaikkien vanhemmat duunareita eikä edes keskikoulu käytynä. Jotenkin tuntuu, että ollaanko tässäkin menossa taaksepäin, sillä ei meidän suku ainoa vastaava ole. Me ollaan kuitenkin jo mummo- ja vaari ikäisiä.  Nyt tuntuu että vastaavien perheiden lahjakkaatkaan lapset eivät saisi köydä kouluja. Anteeksi virheet, kännykkä ei päästä korjaamaan vaan  näppis katoaa kun yritän  enkä jaksa pyyhkiä kaikkea. 

Kaikki luettelemasi on julkisella palkannauttimista. Siellä on eri kriteerit kun vapaan kilpailun aloilla.