AV:lta tuttu ilmiö: yhteiskuntaluokan merkitystä vähätellään

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Itse työskentelen lastensuojelussa ja näen työn puolesta valtavan määrän erilaisia perheitä. Se mitä nämä ihmiset eivät ymmärrä, jotka kiistävät yhteiskuntaluokkien olemassaolon, on, että erot perheiden välillä saattavat olla aivan järjettömän suuret. Siellä tavallisen suomalaisen keskiluokan maailmassa ei pystytä edes kuvittelemaan millaisia perheitä meillä on. Eikä kyse välttämättä ole siitä, etteikö perheissä olisi rakkautta ja välittämistä, mutta sieltä keskiluokasta vaan ollaan aivan valtavan kaukana. Esim ymmärrys sellaisia keskiluokkaisia konstruktioita kuten nykyaikaista koulua kohtaan voi olla hyvinkin erilainen. Miehen malli, naisen malli, perheen malli, kaikki saattavat olla hyvin erilaisia. 

Miksi ei voisi? Lopulta kuitenkin sitä ihminen itse kantaa vastuun omasta elämästään. Köyhyys ei tarkoita sitä, että lähtökohtaisesti tarvitsee sortua päihteisiin, huumeisiin, väkivaltaan tai muihinkaan lieveilmiöihin. Köyhänä voi  elää myös todella tylsää ja mielikuvituksetonta elämää. 

Se on modernia luonnonvalintaa, että heikoimmista lähtökohdista pystyvät ponnistamaan ylös vain vahvimmat. Toisaalta parhaista lähtökohdistakin löytyy niitä jotka laiskuuttaan degeneroituvat, mutta ilmiö on hitaampi. Nykyisessä maailmassa teknologian järjettömän korkea arvo myllertää varallisuutta melkoisesti ja maailman varakkaimmat eivät ole suinkaan vanhoja sukuja, vaan usein keskiluokkaisista tai semivarakkaista taustoisista. Ovat yleensä kunnianhimoisempia kuin yltäkylläisyydessä eläneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunarihan möyrii vaikka paskan kanssa, jos siitä maksetaan hyvin ja ei tarvitse kouluttautua. Keskiluokkaiselle akateemiselle työllä on muitakin merkityksiä. Se on osa identiteettiä. Se työ itsessään voi olla niin suuri osa minuutta, että jos sillä elää, ollaan jo huipulla. Tämä koskee etenkin tutkijoita, joille se tiede on enemmänkin intohimo kuin palkkatyö. Se palkan suuruus ei monellekaan ylemmän keskiluokan ihmisille ole se tärkein seikka työssä, vaan se, että se työ sopii omaan elämään ja omaan minuuteen. 

Lopeta jo. Tiedossa on nyt, että sinulle suorittavan työn tekijät ovat "paskassa möyrijöitä". Emme tiedä, mistä tällainen viha kumpuaa, useinhan se on joku lapsuuden trauma. Mielenkiintoisempaa kuitenkin on, mistä olet omaksunut noin romantisoidun kuvan tutkijoista ja jostain maistereista, joita mahtuu kolmetoista tusinaan? Mikä ihme ruokkii noin todellisuudelle vierasta ajattelua? Etkö tosiaan tunne yhtään professoria tai tutkijaa oikeasti? 

Kuule nimenomaisesti tunnen, sellaisia löytyy ihan omasta perheestäkin. Sinä sen sijaan et ymmärtänyt pointtiani lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka. 

On mahdollisuus, mutta tilastoista näemme, että sitä mahdollisuutta käytetään koko ajan vähemmän. On tilastollinen tosiasia, että Lauttasaaresta mennään lukioon ja yliopistoon ja Jakomäestä ei. Ei ne koulut Larussa sen parempia ole tai päät fiksumpia, mutta duunari ei kannusta lapsiaan ja ei osaa ohjata heitä yliopistoon. Eikä se ole rahakysymys, se yhteiskuntaluokka ohjaa koko elämää ja sen valintoja. Ihan perustavanlaatuisissa asioissa kuten vaikka pariutumisessa, duunarit eivät enää mene edes naimisiin, häät järjestää todennäköisemmin keskiluokan pariskunta. Arvot ovat hyvin erilaisia ja näköalat elämään. Duunarin näköalat ovat kapeat. Maailma arvottuu palkan mukaan ja se pitää saada nopeasti ja tavallaan sillä ei ole väliä miten paskassa möyritään. Akateemiselle keskiluokalle elämälle on paljon pitkäjänteisempiä ja enemmän tavoitteita. 

Lahjakkaita ja keskimääräistä tyhmempiä syntyy geneettisen regression ansiosta kaikenlaisille vanhemmille, mutta tilastollisesti lahjakkaille vanhemmille kuitenkin syntyy lahjakkaita lapsia enemmän kuin keskimääräistä tyhmemmille. Päät Larussa tai Tapiolassa oikeasti saattavat olla vähän fiksumpia kuin Jakomäessä tai jossain maaseutukylässä.

Tämä tosiasia on vaan hyväksyttävä. 

 

Ei kaikessa ole kysymys yhteiskuntaluokasta ja sen periytyvyydestä tai eriarvoistavasta politiikasta vaan myös lahjakkuuden ja opiskelukykyjen periytymisestä. 

Kyllä suomalainen yhteiskunta edelleen tarjoaa kaikille lahjakkaille ja opiskeluhaluisille hyvät mahdollisuudet menestyä. 

 

Vasemmiston ajama tasapäistävä ja kaikkia samalla tavalla kohteleva koulujärjestelmä on syrjinyt lahjakkaita jotka tarvitsisivat oman tasoistaan opetusta. Ja tämä tulee suomalaiselle yheiskunnalle todella kalliiksi. 

 

Tosiat vaan on tunnustettava. Kaikki eivät synny samalla tavalla lahjakkaiksi vaikka sama ihmisarvo kaikilla onkin.

Ja tarvitsemme kiepästi huippulahjakkaiden työpanosta, jotta pystymme pitämään tätä hyvinvointiyhteiskuntaa yllä. 

Ei se koulu sinällään lahjakkaita syrji. Siihen pitää vain osata suhtautua kuin lomana, kun ei tarvitse sen kummemmin pinnistellä. Ehtii sitä myöhemminkin syöpätutkijaksi, jos siihen on älyllisiä rahkeita. 

Lahjakkaat menettävät Suomessa 2 vuotta parasta opiskeluaikaansa istumalla turhaan taviksille suunnitelluilla oppitunneilla.

Onko ihme että USA ja aasian maat ohittavat meidät taloudessa, tekniikassa, tutkimuksessa ja ihan kaikessa.

Vasemmistolaisen koulutuspolitiikan typeryydellä ei ole  mitään rajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa. 

 

Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...

Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.

70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä. 

En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään. 

Turha romantisoida asiaa. 

Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla. 

Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.

Poimisin edellisestä kommentista myönteisenä asiana sen, että työväenluokassa luettiin kirjoja, sivistettiin itseä työväenopistoissa ja taisteltiin parempien työolojen puolesta. 

Kommunistinen ajattelu, sen puolesta kiihkoilu, oli valitettava osa sitä aikaa.

Vasemmiston kannatus oli muistaakseni silloinkin muutaman prosentin. Kerrotaan se äänestysaktiivsuudella eli noin 0,75, kiihkoilijoiden määrä oli kovin vaatimaton. Näkyvä ehkä, koska eniten huutavat tahtovat erottua. Siksihän persujen suosiostakin muodostuu illuusio kuin kyseessä olisi laajempikin ilmiö.

Sama illuusio koskee toki muitakin puolueita, vihreitä, vasemmistoliittoa ja kepua. 

Suurimmat puolueet ovat demarit, Persut ja kokoomus, kannatus on mitattu viime vaaleissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin se menee, että pitää opiskella sosiologiaan todella pitkään, ennen kuin pääsee selville suomalaisista yhteiskuntaluokista. Siihen ei riitä 140 viikkoa yhteiskuntatieteellisessä, josta vain 35 ov oli sosiologiaa sivuaineena. 

Sosioekonominen asema on se, jota Suomessa voidaan käyttää, koska kansalaisia ei voi lajitella yksiselitteisesti eri luokkiin niin kuin eräissä maissa ammatin, koulutuksen, syntyperän, harrastusten ym. perusteella. 

Koulutus periytyy ehkä enemmän nyt kuin aikanaan peruskoulun alkuaikoina viime vuosisadan lopulla. Silloin vanhemmat kannustivat lapsiaan kouluttautumaan mahdollisimman pitkälle, koska heillä itsellään ei ollut aikanaan mahdollisuutta opiskella kykyjensä ja halujensa mukaan. Nyt tälläkin palstalla tunnutaan pitävän kamalana häpeänä, jos lapset eivät mene lukioon. Todellisuudessa työpaikan saanut ammattiasentaja on kolmekymppisenä paljon paremmassa taloudellisessa asemassa kuin pitkään opiskellut maisteri.

Asentaja on kuitenkin käyttänyt parhaan vuosikymmenensä amisduuniin, kun puolestaan pitkään opiskellut maisteri on saanut verkostoitua, sivistää itseään ja nauttia opiskelijaelämästä. Suhde koulutukseen erottaa aika hyvin sosiaaliluokat. Työväenluokkainen näkee koulutuksen keinona päästä tienaamaan rahaa. Keskiluokkainen saattaa ottaa palkatonta opintovapaata ihan vain opiskelun itsensä vuoksi, vaikka se ei vaikuttaisi palkkaan mitenkään.

Taivas, miten naiivia horinaa. Mitä hienoa siinä on, että opiskelet sen kymmenen vuotta yliopistossa marinoitumassa vasemmistolaisessa ajattelussa ja "elät" täysillä ja sitten valmistut työttömäksi tai hyvällä tuurilla saat julkiselta jonkun tätiviran? Lapsia et tietenkään tee, koska se on niin passé. 

Nyt taidat vähän rakennella olkiukkoja. Nykyään ei juuri opiskella kymmentä vuotta yliopistossa. Niin, mitä hienoa on sivistymisessä, kun ojankaivuussa näkee heti työnsä tulokset? No ehkä yliopistossa oppii analysoimaan tietoa ja arvostamaan sen analysointikykyä. Näin ainakin itse koen. Myös työtehtäväni ovat ehkä mielekkäämpiä kuin jos olisin mennyt vaikka ammattikouluun.  Mutta jos raha on se tärkein juttu, niin varmaan paremmille tienesteille pääsee opiskelemattakin. Näen opiskelun tavallaan jatkumona, jossa pitää läpäistä yhä vaikeampia koettelemuksia. Itselläni pro gradu oli se korkein taso, vaikka joskus mietin, että tohtorinväitöskirjan tekeminen voisi olla mielenkiintoista.

”Näen opiskelun tavallaan jatkumona, jossa pitää läpäistä yhä vaikeampia koettelemuksia. Itselläni pro gradu oli se korkein taso, vaikka joskus mietin, että tohtorinväitöskirjan tekeminen voisi olla mielenkiintoista.”

Sen mielenkiinnon pro gradu tappaa melko tehokkaasti. Kun vain muodolla ja menetelmällä on väliä, eikä niinkään tuotoksen lopputuloksella, koko harjoitus lähinnä auttaa ymmärtämään suurimman osan akateemisen maailman tyhjyydestä. Jossain kohtaa opittua pitää alkaa soveltamaan, jotta siitä olisi joskus jotain hyötyä. Soveltamalla oppii lisää ja oppii yhdistelemään asioita, eikä vain hiomaan samaa asiaa loputtomiin hienommin, mutta tarkoituksetta. Sellaista toki on hyvä tehdä, mutta vain omalla rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa. 

 

Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...

Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.

70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä. 

En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään. 

Turha romantisoida asiaa. 

Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla. 

Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.

Poimisin edellisestä kommentista myönteisenä asiana sen, että työväenluokassa luettiin kirjoja, sivistettiin itseä työväenopistoissa ja taisteltiin parempien työolojen puolesta. 

Kommunistinen ajattelu, sen puolesta kiihkoilu, oli valitettava osa sitä aikaa.

Vasemmiston kannatus oli muistaakseni silloinkin muutaman prosentin. Kerrotaan se äänestysaktiivsuudella eli noin 0,75, kiihkoilijoiden määrä oli kovin vaatimaton. Näkyvä ehkä, koska eniten huutavat tahtovat erottua. Siksihän persujen suosiostakin muodostuu illuusio kuin kyseessä olisi laajempikin ilmiö.

Sama illuusio koskee toki muitakin puolueita, vihreitä, vasemmistoliittoa ja kepua. 

Suurimmat puolueet ovat demarit, Persut ja kokoomus, kannatus on mitattu viime vaaleissa.

Suomi on yhteiskuntana erittäin epäpoliittinen ja kansalaisten poliittinen aktiviisuus erittäin matala. Siksi mm. puolueisiin rekisteröityneiden määrä on todella vaatimaton, koska vain äänestetään jotain velvollisuuden tunteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin se menee, että pitää opiskella sosiologiaan todella pitkään, ennen kuin pääsee selville suomalaisista yhteiskuntaluokista. Siihen ei riitä 140 viikkoa yhteiskuntatieteellisessä, josta vain 35 ov oli sosiologiaa sivuaineena. 

Sosioekonominen asema on se, jota Suomessa voidaan käyttää, koska kansalaisia ei voi lajitella yksiselitteisesti eri luokkiin niin kuin eräissä maissa ammatin, koulutuksen, syntyperän, harrastusten ym. perusteella. 

Koulutus periytyy ehkä enemmän nyt kuin aikanaan peruskoulun alkuaikoina viime vuosisadan lopulla. Silloin vanhemmat kannustivat lapsiaan kouluttautumaan mahdollisimman pitkälle, koska heillä itsellään ei ollut aikanaan mahdollisuutta opiskella kykyjensä ja halujensa mukaan. Nyt tälläkin palstalla tunnutaan pitävän kamalana häpeänä, jos lapset eivät mene lukioon. Todellisuudessa työpaikan saanut ammattiasentaja on kolmekymppisenä paljon paremmassa taloudellisessa asemassa kuin pitkään opiskellut maisteri.

Asentaja on kuitenkin käyttänyt parhaan vuosikymmenensä amisduuniin, kun puolestaan pitkään opiskellut maisteri on saanut verkostoitua, sivistää itseään ja nauttia opiskelijaelämästä. Suhde koulutukseen erottaa aika hyvin sosiaaliluokat. Työväenluokkainen näkee koulutuksen keinona päästä tienaamaan rahaa. Keskiluokkainen saattaa ottaa palkatonta opintovapaata ihan vain opiskelun itsensä vuoksi, vaikka se ei vaikuttaisi palkkaan mitenkään.

Taivas, miten naiivia horinaa. Mitä hienoa siinä on, että opiskelet sen kymmenen vuotta yliopistossa marinoitumassa vasemmistolaisessa ajattelussa ja "elät" täysillä ja sitten valmistut työttömäksi tai hyvällä tuurilla saat julkiselta jonkun tätiviran? Lapsia et tietenkään tee, koska se on niin passé. 

Tätä maata kuitenkin johdetaan suurimmaksi osaksi niiden taholta, jotka on kouluttautuneet, joilla on laajempia pyrkimyksiä, kuin vain täyttää oma tupa mukuloilla ja saada niille jostain ruokaa suuhun. Jos kaikki ajattelisivat vain siellä oman mökin tasolla, mikään ei kehittyisi, eikä ihmiskunnalla olisi mitään suuntaa tai pyrkimystä. 

Suomi kouluttaa entistä enemmän ja samalla kansanedustajien koulutus laskee koko ajan. Se todistaa vain sitä, että puoluepolitiikan aika on ohi. Kukaan täysijärkinen ei halua puolueleimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä mielenkiintoinen tuo artikkeli. Siinä ohuesti sivuttiin myös sitä, kuinka luokkaerojen hämärtyminen edesauttaa oikeiston pyrkimyksiä. Kun periaatteessa samaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvat ihmiset ohjataan toistensa kimppuun (köyhät/työttömät/eläkeläiset/pienituloiset duunarit/mmuuttajat) oikeiston oma eturyhmä, ökyt, saa jatkaa tuloerojen kasvattamista ja omaa eriytymistään irti maallisista murheista ylöspäin jonnekkin omaan pikkutaivaaseen. Pikkuihmiset riitelee keskenään ja laittelee toisiaan paremmuusjärjestykseen ja aika kuluu siihen, eikä kukaan kiinnitä huomiota siihen, minne valta ja varallisuus todellisuudessa siirtyy.

Ja tämä kaikki on esimerkkiä myös siitä, miksi haluan, että omat lapset opiskelee niin pitkälle kuin pää riittää. Haluan, että he pystyvät näkemään laatikon ulkopuolelle, tunnistavat tällaisia kehityssuuntia, eivätkä vain sokkona seuraa isoäänisintä mölisijää tai mieti pelkästään jotain bensan hintaa kun maailma palaa.

Väärin. Luokkasotaa ja anarkiaa lietsoo vasemmisto. Viha, kateus ja kauna on vasemmiston polttoaine.

Olen samaa mieltä. Minustakaan oikeisto ei ole se, joka usuttaa ihmisiä toisten kimppuun, vaan vasemmisto tekee sitä ja on aloitteellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin se menee, että pitää opiskella sosiologiaan todella pitkään, ennen kuin pääsee selville suomalaisista yhteiskuntaluokista. Siihen ei riitä 140 viikkoa yhteiskuntatieteellisessä, josta vain 35 ov oli sosiologiaa sivuaineena. 

Sosioekonominen asema on se, jota Suomessa voidaan käyttää, koska kansalaisia ei voi lajitella yksiselitteisesti eri luokkiin niin kuin eräissä maissa ammatin, koulutuksen, syntyperän, harrastusten ym. perusteella. 

Koulutus periytyy ehkä enemmän nyt kuin aikanaan peruskoulun alkuaikoina viime vuosisadan lopulla. Silloin vanhemmat kannustivat lapsiaan kouluttautumaan mahdollisimman pitkälle, koska heillä itsellään ei ollut aikanaan mahdollisuutta opiskella kykyjensä ja halujensa mukaan. Nyt tälläkin palstalla tunnutaan pitävän kamalana häpeänä, jos lapset eivät mene lukioon. Todellisuudessa työpaikan saanut ammattiasentaja on kolmekymppisenä paljon paremmassa taloudellisessa asemassa kuin pitkään opiskellut maisteri.

Itse kannustan lapsiani lukioon ja korkeakoulutukseen. En sen takia, mistä helpoiten elannon saa, vaan siksi, millainen koulutus antaa parhaan ymmärryksen elämään yleensä. Olen tehnyt duunarinhommia itsekin ja tiedostan, että siellä on nopeita polkuja hyville palkoille, mutta elämässä on kyse muustakin kuin rahasta, siellä duunariporukoissa jää helposti hiukan näköalattomaksi. Ei välttämättä seurata uutisia tai maailman tapahtumia, ollaan kiinnostuneita vain oman kylän asioista, päätöksenteko kunnassa, eduskunnassa ja EU:ssa tuntuu vieraalta, altistutaan propagandalle. Se että miettii pelkästään helpointa reittiä palkkapussille ja kuka on päässyt lyhyimmällä koulutuksella suurimmalle palkalle, on hyvin duunariluokkainen tapa ajatella elämästä.

Ammattikoulun opettajana voin kertoa, että teinipoika siellä on aika hyvin perillä maailman tapahtumista ja ymmärtää oikein hyvin syy-yhteyksiä. Sanoisin, että paremmin kuin sellainen perus, sosiologiaa opiskeleva nuori nainen. Ja ehdottomasti pahiten propagandalle altistuu nykyään ihan siellä yliopistossa, ikävä kyllä. 

Ammattikoulussa on fiksuja, ahkeria, työteliäitä nuoria, jotka ansaitsevat vasemmistolaistenkin kunnioituksen.

Vasemmistosta tulee tuota luokkaerojen korostamista, kun puhutaan halveksivasti persuduunareista. Kuitenkin vasemmistolainenkin kaipaa halveksimansa persuduunarin apua, kun keittiöremontin aika tulee. Tai kun haluaa läyttää ihmiskassaa, tai huollattaa auton tai käydä hierojalla. Jos olisin vasemmistolainen, niin en ihan noin hanakasti halveksisi ihmisiä, joiden palveluja kaipaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa. 

 

Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...

Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.

70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä. 

En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään. 

Turha romantisoida asiaa. 

Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla. 

Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.

Poimisin edellisestä kommentista myönteisenä asiana sen, että työväenluokassa luettiin kirjoja, sivistettiin itseä työväenopistoissa ja taisteltiin parempien työolojen puolesta. 

Kommunistinen ajattelu, sen puolesta kiihkoilu, oli valitettava osa sitä aikaa.

Vasemmiston kannatus oli muistaakseni silloinkin muutaman prosentin. Kerrotaan se äänestysaktiivsuudella eli noin 0,75, kiihkoilijoiden määrä oli kovin vaatimaton. Näkyvä ehkä, koska eniten huutavat tahtovat erottua. Siksihän persujen suosiostakin muodostuu illuusio kuin kyseessä olisi laajempikin ilmiö.

Sama illuusio koskee toki muitakin puolueita, vihreitä, vasemmistoliittoa ja kepua. 

Suurimmat puolueet ovat demarit, Persut ja kokoomus, kannatus on mitattu viime vaaleissa.

Suomi on yhteiskuntana erittäin epäpoliittinen ja kansalaisten poliittinen aktiviisuus erittäin matala. Siksi mm. puolueisiin rekisteröityneiden määrä on todella vaatimaton, koska vain äänestetään jotain velvollisuuden tunteesta.

Mitä ihmettä? Eihän tämä pidä lainkaan paikkaansa. Suomi on yhteiskuntana hyvin politisoitunut ja kahtiajakautunut. Ei noilla eri puolilla tunnu olevan juurikaan yhteistä jakopintaa tai edes halua siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen matalasti koulutettu ja sairas. Ehkä lapsuuden perheeni oli keskiluokkaa. Itse en koskaan sinne päässyt kapuamaan, eikä opiskeluun kannustettu. Working class hero is something to be kuvasi hyvin vanhempien asennetta. Lapseni opiskelevat yliopistossa, mutta ei ole helppoa, kun ei ole minkäänlaista taustaa korkeakouluista kenelläkään suvussa. Kaikki käsitteetkin ovat vieraita. Tytärtä huvitti, kun koulussa puhutaan syrjäytymisestä ja esimerkiksi huostaanotostatai sijoituksista ikään kuin marginaali-ilmiöinä, vaikka ne koskettavat häntä henkilökohtaisesti tai ainakin montaa sukulaista ja tuttua. 

Ei lapsesi ainakaan syrjäytyneitä ole, kun kerran opiskelevat. Ei kannata antaa taustan vaikuttaa siihen, mihin kuvittelee pystyvänsä, se kun ei määrittele mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa. 

 

Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...

Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.

70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä. 

En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään. 

Turha romantisoida asiaa. 

Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla. 

Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.

Poimisin edellisestä kommentista myönteisenä asiana sen, että työväenluokassa luettiin kirjoja, sivistettiin itseä työväenopistoissa ja taisteltiin parempien työolojen puolesta. 

Kommunistinen ajattelu, sen puolesta kiihkoilu, oli valitettava osa sitä aikaa.

Vasemmiston kannatus oli muistaakseni silloinkin muutaman prosentin. Kerrotaan se äänestysaktiivsuudella eli noin 0,75, kiihkoilijoiden määrä oli kovin vaatimaton. Näkyvä ehkä, koska eniten huutavat tahtovat erottua. Siksihän persujen suosiostakin muodostuu illuusio kuin kyseessä olisi laajempikin ilmiö.

Sama illuusio koskee toki muitakin puolueita, vihreitä, vasemmistoliittoa ja kepua. 

Suurimmat puolueet ovat demarit, Persut ja kokoomus, kannatus on mitattu viime vaaleissa.

Suomi on yhteiskuntana erittäin epäpoliittinen ja kansalaisten poliittinen aktiviisuus erittäin matala. Siksi mm. puolueisiin rekisteröityneiden määrä on todella vaatimaton, koska vain äänestetään jotain velvollisuuden tunteesta.

Mitä ihmettä? Eihän tämä pidä lainkaan paikkaansa. Suomi on yhteiskuntana hyvin politisoitunut ja kahtiajakautunut. Ei noilla eri puolilla tunnu olevan juurikaan yhteistä jakopintaa tai edes halua siihen. 

Kyseessä on 100 % someharha. Noin 10 % ihimisistä on poliittisesti järjesteläytyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa. 

 

Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...

Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.

70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä. 

En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään. 

Turha romantisoida asiaa. 

Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla. 

Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.

Poimisin edellisestä kommentista myönteisenä asiana sen, että työväenluokassa luettiin kirjoja, sivistettiin itseä työväenopistoissa ja taisteltiin parempien työolojen puolesta. 

Kommunistinen ajattelu, sen puolesta kiihkoilu, oli valitettava osa sitä aikaa.

Vasemmiston kannatus oli muistaakseni silloinkin muutaman prosentin. Kerrotaan se äänestysaktiivsuudella eli noin 0,75, kiihkoilijoiden määrä oli kovin vaatimaton. Näkyvä ehkä, koska eniten huutavat tahtovat erottua. Siksihän persujen suosiostakin muodostuu illuusio kuin kyseessä olisi laajempikin ilmiö.

Sama illuusio koskee toki muitakin puolueita, vihreitä, vasemmistoliittoa ja kepua. 

Suurimmat puolueet ovat demarit, Persut ja kokoomus, kannatus on mitattu viime vaaleissa.

Suomi on yhteiskuntana erittäin epäpoliittinen ja kansalaisten poliittinen aktiviisuus erittäin matala. Siksi mm. puolueisiin rekisteröityneiden määrä on todella vaatimaton, koska vain äänestetään jotain velvollisuuden tunteesta.

Mitä ihmettä? Eihän tämä pidä lainkaan paikkaansa. Suomi on yhteiskuntana hyvin politisoitunut ja kahtiajakautunut. Ei noilla eri puolilla tunnu olevan juurikaan yhteistä jakopintaa tai edes halua siihen. 

Kyseessä on 100 % someharha. Noin 10 % ihimisistä on poliittisesti järjesteläytyneitä.

Puolueen jäsenkirja ja poliittisuus ovat eri asia. Katso vaikka Yhdysvaltoja, jossa jäsenkirjoja ei edes ole ja näet äärimmäisen politisoituneen maan. Yhdysvalloissa koko arki, ruokailuvalintoja myöten, ovat poliittisia statementtejä. Sitä näkyy myös Suomessa. Verrattuna vaikka aikaisempiin vuosikymmeniin, Suomi on hyvin politisoitunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka. 

On mahdollisuus, mutta tilastoista näemme, että sitä mahdollisuutta käytetään koko ajan vähemmän. On tilastollinen tosiasia, että Lauttasaaresta mennään lukioon ja yliopistoon ja Jakomäestä ei. Ei ne koulut Larussa sen parempia ole tai päät fiksumpia, mutta duunari ei kannusta lapsiaan ja ei osaa ohjata heitä yliopistoon. Eikä se ole rahakysymys, se yhteiskuntaluokka ohjaa koko elämää ja sen valintoja. Ihan perustavanlaatuisissa asioissa kuten vaikka pariutumisessa, duunarit eivät enää mene edes naimisiin, häät järjestää todennäköisemmin keskiluokan pariskunta. Arvot ovat hyvin erilaisia ja näköalat elämään. Duunarin näköalat ovat kapeat. Maailma arvottuu palkan mukaan ja se pitää saada nopeasti ja tavallaan sillä ei ole väliä miten paskassa möyritään. Akateemiselle keskiluokalle elämälle on paljon pitkäjänteisempiä ja enemmän tavoitteita. 

Akateemisella väellä voi hyvin olla pitkäjänteisempiä tavoitteita kuin kuvailemillasi duunareilla. Kaksi kysymystä kaipaa kuitenkin vastausta.

1. Kuinka hyödyllisiä akateemikon pitäjänteiset tavoitteet ovat kenellekään muulle, kuin akateemikolle itselleen?

2. Mitä tehdä sen jälkeen kun elämän pitkäjänteinen tavoite on saavutettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa. 

 

Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...

Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.

Tiedotusvälineet ruokkivat kovasti tuollaista maailmankuvaa, jota poliittiset puolueet parhaansa mukaan yrittävät lypsää. Nopean rahan toivossa kulttuuri rappeutuu ja me sen mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka. 

On mahdollisuus, mutta tilastoista näemme, että sitä mahdollisuutta käytetään koko ajan vähemmän. On tilastollinen tosiasia, että Lauttasaaresta mennään lukioon ja yliopistoon ja Jakomäestä ei. Ei ne koulut Larussa sen parempia ole tai päät fiksumpia, mutta duunari ei kannusta lapsiaan ja ei osaa ohjata heitä yliopistoon. Eikä se ole rahakysymys, se yhteiskuntaluokka ohjaa koko elämää ja sen valintoja. Ihan perustavanlaatuisissa asioissa kuten vaikka pariutumisessa, duunarit eivät enää mene edes naimisiin, häät järjestää todennäköisemmin keskiluokan pariskunta. Arvot ovat hyvin erilaisia ja näköalat elämään. Duunarin näköalat ovat kapeat. Maailma arvottuu palkan mukaan ja se pitää saada nopeasti ja tavallaan sillä ei ole väliä miten paskassa möyritään. Akateemiselle keskiluokalle elämälle on paljon pitkäjänteisempiä ja enemmän tavoitteita. 

Akateemisella väellä voi hyvin olla pitkäjänteisempiä tavoitteita kuin kuvailemillasi duunareilla. Kaksi kysymystä kaipaa kuitenkin vastausta.

1. Kuinka hyödyllisiä akateemikon pitäjänteiset tavoitteet ovat kenellekään muulle, kuin akateemikolle itselleen?

2. Mitä tehdä sen jälkeen kun elämän pitkäjänteinen tavoite on saavutettu?

Riippuu tietenkin tavoitteista. Jonkun tavoite on tehdä syöpätutkimusta ja ehkä hän saa aikaan mullistavan käänteen syöpähoidoissa. Toisen tavoite on kasvattaa ja opettaa lapsia ja nuoria yhteiskunnassamme opettajana ja hyvä opettaja jättää jälkensä satoihin nuoriin uransa aikana. Duunarin tavoiteasetanta on lyhyttä. Päästä nopeasti mahdollisimman isoille palkoille mahdollisimman lyhyellä koulutuksella. Samanlaisiksi he kasvattavat lapsensakin, joten mikään kovin pitkäjänteinen sekään homma ei heillä ole. 

Vierailija kirjoitti:

Niin koska Suomessa ei niitä ole. En tunnista mitään "luokkia" omassa elinpiirissäni. Lapsuudessa minua ei kasvatettu ajattelemaan että toiset olisi vähempiarvoisia kuin toiset. Ei ollut mitään asenteellisuutta rikkaita tai köyhiä kohtaan, tai vähemmistöjä kohtaan.

Ei niin, mutta tämä päti siinä kuplassa, jossa silloin elit ja teksti päätellen, edelleenkin elät. Kysymys ei ole rahassa mitattava, vaan kasvatuksessa ja asenteissa. Kuten olemme nähneet, yksi Suomen rikkaimmista miehistä on nuoruudessaan ollut vasemmistoradikaali ja nyt viisauksia jakeleva monimiljonääri. Onko tässä tapahtunut kaksi, tai kolme luokkahyppyä vai onkohan kyseinen henkilö koko ajan ollut ja on edelleen ajattelultaan keskiluokkainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin koska Suomessa ei niitä ole. En tunnista mitään "luokkia" omassa elinpiirissäni. Lapsuudessa minua ei kasvatettu ajattelemaan että toiset olisi vähempiarvoisia kuin toiset. Ei ollut mitään asenteellisuutta rikkaita tai köyhiä kohtaan, tai vähemmistöjä kohtaan.

Asutko pienemmällä paikkakunnalla? Yhteiskuntaluokkaerot näkyvät kaikkein selvimmin isoissa kaupungeissa, erityisesti Helsingissä.

Kaikkein selvimmin Helsingissä näkyy wannabeismi. Helsinkiläiseksi koettu puhetapa (nasaali vinkuminen) ja tapa jatkuvasti esittää todella kiireellistä, näyttä vain hölmöltä ja päälle liimatulta. Tulostakaan ei tule, mutta kun kaikki ovat samassa leikissä mukana, teatteri jatkuu, kuten valheeksi osoittautuva luokkahyppykin.

Luokkaväkivalta on kyllä tyhmä termi ja uhriuttaa jo valmiiksi.

Olen sattumalta nähnyt melko hyvän läpileikkauksen Suomen yhteiskunnasta ja erot asenteissa ja arvoissa on melko suuria kuten mainittua. Mutta luokka tarkoittaa yleensä pysyvää statusta. Kunnon luokkayhteiskunnassa on vaikea nousta tai pudota. Suomessa se on verrattain helppoa.