AV:lta tuttu ilmiö: yhteiskuntaluokan merkitystä vähätellään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos näkee vaikka kasvissyönnin tai auton käyttövoiman poliittisena kannanottona, ei ihme että näkee maailman vääristyneenä ja polarisoituneena. Kyseessä on kuitenkin oma harha, eikä todellisuus.

Yhdysvalloissa näin on. Puhumme maasta, jossa rintaliivienkin käyttö on ollut merkittävä poliittinen statement. 

Pienelle osalle ja 90% ei piittaa kettujakaan mitä toiset ajattelevat.

Nämä ihmiset eivät varmasti kuulu samaan yhteiskuntaluokkaan. 

Mikä se luokka on? Naapureiden kyttääjä ja juoruilija?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos näkee vaikka kasvissyönnin tai auton käyttövoiman poliittisena kannanottona, ei ihme että näkee maailman vääristyneenä ja polarisoituneena. Kyseessä on kuitenkin oma harha, eikä todellisuus.

Yhdysvalloissa näin on. Puhumme maasta, jossa rintaliivienkin käyttö on ollut merkittävä poliittinen statement. 

Pienelle osalle ja 90% ei piittaa kettujakaan mitä toiset ajattelevat.

Nämä ihmiset eivät varmasti kuulu samaan yhteiskuntaluokkaan. 

Mikä se luokka on? Naapureiden kyttääjä ja juoruilija?

On selvää, että et ymmärrä käytävästä keskustelusta pätkääkään. Mitä jos menisit meuhkaamaan vaikka johonkin muuhun keskusteluun. Ehkä siellä puhutaan vaikka niistä naapurikyttääjistä, mistä sinä ymmärrät. 

Luokkayhteiskunnan korostajat tuovat jatkuvasti esille omaa erinomaisuttaan: he ovat oppineita, heillä on sellaista laajaa ymmärtämystä, mitä ammattikoulun käyneillä ei ole.

Kuitenkin he ovat täysin riippuvaisia ammattikoulun käyneistä ihmisistä: putkimiehistä, sähköasentajista.

Monilla sähkösentajilla on paljon suurempi ymmärrys ympäröivästä yhteiskunnasta kuin yliopiston sosiologeilla. Sähkömiehet ymmärtävät sähkön tuotannosta, ympäristövaikutuksista, he opiskelevat kemikaaleista, materiaalioppia. Vanhemmiten monet toimivat luottamusmiehinä ja he joutuvat ottamaan kantaa moniin yhteiskunnallisiin asioihin.

Kaikilla sähkömiehillä on kotona ja työpaikoilla Internett, josta löytää nopeasti kaiken tarvitsemansa tiedon.

Yliopistossa sosiologit opiskelevat 1900-luvun kirjoja. Suomen kielen opiskelijat lukevat kielioppia ja 1900-luvun kirjallisuutta. Matemaatikot ratkaisevat yhtälöitä. Aika harva yliopistoaine on oikeasti yleissivistää, ehkä luokanopettajakoulutus on yksi sellaisista. 

Hyvin harva yliopistossa opetettava aine on yhteiskunnalle oikeasti hyödyllistä, ehkä tekniset tieteet ja lääketieteet. 

Vierailija kirjoitti:

Luokkayhteiskunnan korostajat tuovat jatkuvasti esille omaa erinomaisuttaan: he ovat oppineita, heillä on sellaista laajaa ymmärtämystä, mitä ammattikoulun käyneillä ei ole.

 

Kuitenkin he ovat täysin riippuvaisia ammattikoulun käyneistä ihmisistä: putkimiehistä, sähköasentajista.

 

Monilla sähkösentajilla on paljon suurempi ymmärrys ympäröivästä yhteiskunnasta kuin yliopiston sosiologeilla. Sähkömiehet ymmärtävät sähkön tuotannosta, ympäristövaikutuksista, he opiskelevat kemikaaleista, materiaalioppia. Vanhemmiten monet toimivat luottamusmiehinä ja he joutuvat ottamaan kantaa moniin yhteiskunnallisiin asioihin.

 

Kaikilla sähkömiehillä on kotona ja työpaikoilla Internett, josta löytää nopeasti kaiken tarvitsemansa tiedon.

 

Yliopistossa sosiologit opiskelevat 1900-luvun kirjoja. Suomen kielen opiskelijat lukevat kielioppia ja 1900-luvun kirjallisuutta. Matemaatikot ratkaisevat yhtälöitä. Aika harva yliopistoaine on oikeasti yleissivistää, ehkä luokanopettajakoulutus on yksi sellaisista. 

 

Hyvin harva yliopistossa opetettava aine on yhteiskunnalle oikeasti hyödyllistä, ehkä tekniset tieteet ja lääketieteet. 

Tämä on ihme puhetta. Ei kai kukaan akateeminen ole arvostamatta duunareiden tekemää työtä. Meillä tehtiin keittiöremontti ja katselin kyllä ihaillen miten kirvesmies rakensi näppärästi uuden keittiön ja putkimies putket ja sähkäri laittoi sähköt toimimaan. Olemme akateemisia ammattilaisia puolison kanssa, mutta eivät meidän alamme ole teknisiä. Toisaalta omilla aloillamme tienaamme sen verran, että voimme teettää työn toisilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos näkee vaikka kasvissyönnin tai auton käyttövoiman poliittisena kannanottona, ei ihme että näkee maailman vääristyneenä ja polarisoituneena. Kyseessä on kuitenkin oma harha, eikä todellisuus.

Yhdysvalloissa näin on. Puhumme maasta, jossa rintaliivienkin käyttö on ollut merkittävä poliittinen statement. 

Pienelle osalle ja 90% ei piittaa kettujakaan mitä toiset ajattelevat.

Nämä ihmiset eivät varmasti kuulu samaan yhteiskuntaluokkaan. 

Mikä se luokka on? Naapureiden kyttääjä ja juoruilija?

On selvää, että et ymmärrä käytävästä keskustelusta pätkääkään. Mitä jos menisit meuhkaamaan vaikka johonkin muuhun keskusteluun. Ehkä siellä puhutaan vaikka niistä naapurikyttääjistä, mistä sinä ymmärrät. 

Sinulle tuntuu oleva poikkeuksellisen tärkeää kuulua johonkin yhtenäiskulttuuriin, koska oma itsetuntosi on niin hatara ettei se kestä ihmisten erilaisuutta ja sen hyväksymistä normaalina ilmiönä. Kun heterogeenisemmässä ympäristössä luonnontieteilevä muslimi ei aiheuta edes kulmkarvojen kohotusta, se on niin normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka. 

Mihinhän sosioekonomiseen lokeroon olet itse syntynyt? Jos on keskiluokkaisesta perheestä, tuo on varmaankin toden tuntuinen asia. Kun syntyy oikeasti sinne pahnan pohjille, perheeseen, jossa ei edes käydä töissä, jossa on alkoholismia, väkivaltaa ja käytännössä on suljettu ulos kaikesta normaalista elämästä rahan puutteen vuoksi, tilanne ei näytä yhtään tuolta. Se suurin loikka täytyy tehdä siitä mutakuopasta keskiluokkaan, sen jälkeen voi tehdä mitä vaan. Keskiluokasta pääsee vaikka presidentiksi, mutta tiedostakaa, että kaikkien ei ole helppo päästä keskiluokkaan.

Tämäpä juuri. Itse synnyin 80-luvulla pieneen maalaispitäjään. Koko lapsuus oli yhtä köyhyyttä ja selkäsaunaa, vaikka vanhemmat kovasti töitä tekivätkin. Jälkikäteen ymmärrän, että he purkivat omaa stressiään meihin lapsiin väkivallalla. Sen sijaan, että vanhempani olisivat kannustaneet opiskelemaan ahkerasti, sain jatkuvasti kuulla olevani tyhmä ja laiska, jonka ei edes kannata yrittää mitään. Menin todella nuorena naimisiin ja hankin lapsia, koska koko elämäni olin kuullut ettei minusta ole mihinkään. Siinä menikin nuoruusvuodet huonossa avioliitossa lapsia kasvattaen ja pienipalkkaisissa töissä. Jossain vaiheessa sain tarpeekseni, opiskelin akateemisen tutkinnon ja sain hyväpalkkaisen työn. Lasten kanssa kierrettiin kulttuuritapahtumia yms. Nyt lapseni ovat hyvässä erikoislukiossa ja pärjäävät hyvin. Vaikka heidän varhaislapsuutensa olikin huono, he kuitenkin ovat saaneet aivan erilaisen esimerkin miten elämässä voi päästä eteenpäin kovalla työllä eikä heidän tarvitse kantaa häpeää matalastikoulutetuista vanhemmista, jotka jumittavat pikkukylässä kyräilemässä. Olen tyytyväinen nykyiseen asemaani, mutta tie tähän ei todellakaan ole ollut helppo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku jaksaa tosissaan jankuttaa jostain sosiaaliluokista? Mulle ainakin ihan sama, mistä ihminen on lähtöisin ja mitä hän elämällään tekee, kunhan vaan on samalla aaltopituudella mun kanssani. Ja juuri tällaisella ajattelulla Suomesta on rakennettu niinkin iso menestystarina kuin tässä on vuosikymmenten mittaan saatu nähdä. 

Kun tapaat intiimistikin tarpeeksi paljon jännittäviä ihmisiä erilaisista taustoista ja erilaisin tavoittein tai täysin ilman niitä, oppien uusia asioita ja temppujakin, huomaat lopuksi, että lika barn leker bäst.

Öö..opit kaikenlaista ja kuitenkin lopuksi toteat ettet tee oppimallasi mitään koska (oletetun) samanlaisen kanssa on niin vaivattoman mukavaa?

Tajuan kyllä että vaikka kulttuurierot voivat tuoda ainakin tilapäisesti haasteita mutta noista huolimatta suhde voi olla syvä, aito ja kestävä. Moni myös toteaa että on kiva kun toinen ei ole itsen kopio vaikka temperamentiltaan. Ei kaivata samanlaisuutta.

Oppii kaikenlaista ja ymmärtää enemmän, esimerkiksi sen, että toisenlaiselta vaikuttava "lika barn" on sisimmiltään samanlainen vaikka eroja onkin. Ne todelliset erot ihmisten välillä ovat paljon suurempia, enkä usko liian erilaisten ihmisten tulevan toimeen keskenään liitossa toistensa kanssa onnellisina elämänsä loppuun asti. Se opittu auttaa ymmärtämään asian ja tulemaan toimeen toisten kanssa. Aika usein on hämmästelty tapaa pitää toisia ihmisiä tasavertaisina ja kohdella heitä tasavertaisina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa. 

 

Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...

Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.

70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä. 

En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään. 

Turha romantisoida asiaa. 

Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla. 

Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.

Poimisin edellisestä kommentista myönteisenä asiana sen, että työväenluokassa luettiin kirjoja, sivistettiin itseä työväenopistoissa ja taisteltiin parempien työolojen puolesta. 

Kommunistinen ajattelu, sen puolesta kiihkoilu, oli valitettava osa sitä aikaa.

Vasemmiston kannatus oli muistaakseni silloinkin muutaman prosentin. Kerrotaan se äänestysaktiivsuudella eli noin 0,75, kiihkoilijoiden määrä oli kovin vaatimaton. Näkyvä ehkä, koska eniten huutavat tahtovat erottua. Siksihän persujen suosiostakin muodostuu illuusio kuin kyseessä olisi laajempikin ilmiö.

Sama illuusio koskee toki muitakin puolueita, vihreitä, vasemmistoliittoa ja kepua. 

Suurimmat puolueet ovat demarit, Persut ja kokoomus, kannatus on mitattu viime vaaleissa.

Suomi on yhteiskuntana erittäin epäpoliittinen ja kansalaisten poliittinen aktiviisuus erittäin matala. Siksi mm. puolueisiin rekisteröityneiden määrä on todella vaatimaton, koska vain äänestetään jotain velvollisuuden tunteesta.

Olen täysin eri mieltä. Missään muualla, jossa käyn, olen käynyt tai työskennellyt, ei puhuta läheskään niin paljon puoluepolitiikasta kuin Suomessa. Se, että ihmiset eivät ole puolueiden jäseniä, kertoo vain siitä, ettei puolueet aja äänestäjiensä asiaa, vaan omaansa. Se oma asia on mahdollisimman suuri kannatus ja sen tuoma raha. Poliitikoille maksetaan aivan kaikesta palkan lisäksi. Ketkä ne palkkiot säätivät laeiksi? Entä kuitittomat kulukorvaukset, mistä sellaiset tupsahtivat? Kun sellainen tupsahtaa hallintoalalamaisen yrityksen kirjanpitoon, siitä syntyy henkilökohtainen tulo ja seuraus on verotettava luontaisetu.

Suomessa puhutaan herkeämättä puolueista ja hallituksesta. Lait säätää kuitenkin yksittäiset kansanedustajat, ne samat joiden numeroita me äänestyslipukkeisiin piirrämme. Puolueet ovat heidät ehdolle laittaneet ja päättävät täysin, mitä asioita ajavat. Se on koko läntisen maailman rappion syy ja juuri.

Ei meillä kukaan puhu politiikasta esim. työpaikalla. Se mitä somessa ja täällä näkyy on muutaman öyhön aikaansaannosta. 

Työpaikalla ei ehkä puhutakaan, mutta tuttavien kesken on toisin. Oletetaan, että puhuteltava on poliittiselta katsomukseltaan samanlainen kun toinen on ja haukutaan poliittista vastapuolta, ja miten Suomen ongelmat ovat vastakkaisen poliittisen suuntauksen vika. Tässäkin ketjussa sitä ilmenee ja lehdistö kirjoittaa puoluepolitiikasta aivan joka ainoa päivä. Yle tuuppaa puoluepolitisoitumiseen lisää vauhtia eduskunnan (eduskunnan poliittisten puolueiden) omana TV:na ja radiona. Mitä tanskalaiseen Yleen verrattava suomalainen Yle ei tekisi kolmikertaisen budjettinsa eteen?

Vierailija kirjoitti:

Luokkayhteiskunnan korostajat tuovat jatkuvasti esille omaa erinomaisuttaan: he ovat oppineita, heillä on sellaista laajaa ymmärtämystä, mitä ammattikoulun käyneillä ei ole.

 

Kuitenkin he ovat täysin riippuvaisia ammattikoulun käyneistä ihmisistä: putkimiehistä, sähköasentajista.

 

Monilla sähkösentajilla on paljon suurempi ymmärrys ympäröivästä yhteiskunnasta kuin yliopiston sosiologeilla. Sähkömiehet ymmärtävät sähkön tuotannosta, ympäristövaikutuksista, he opiskelevat kemikaaleista, materiaalioppia. Vanhemmiten monet toimivat luottamusmiehinä ja he joutuvat ottamaan kantaa moniin yhteiskunnallisiin asioihin.

 

Kaikilla sähkömiehillä on kotona ja työpaikoilla Internett, josta löytää nopeasti kaiken tarvitsemansa tiedon.

 

Yliopistossa sosiologit opiskelevat 1900-luvun kirjoja. Suomen kielen opiskelijat lukevat kielioppia ja 1900-luvun kirjallisuutta. Matemaatikot ratkaisevat yhtälöitä. Aika harva yliopistoaine on oikeasti yleissivistää, ehkä luokanopettajakoulutus on yksi sellaisista. 

 

Hyvin harva yliopistossa opetettava aine on yhteiskunnalle oikeasti hyödyllistä, ehkä tekniset tieteet ja lääketieteet. 

Tämä on jotenkin surullisenhauska kommentti vahvalla ripauksella ymmärryksen puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa. 

 

Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...

Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.

70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä. 

En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään. 

Turha romantisoida asiaa. 

Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla. 

Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.

Poimisin edellisestä kommentista myönteisenä asiana sen, että työväenluokassa luettiin kirjoja, sivistettiin itseä työväenopistoissa ja taisteltiin parempien työolojen puolesta. 

Kommunistinen ajattelu, sen puolesta kiihkoilu, oli valitettava osa sitä aikaa.

Vasemmiston kannatus oli muistaakseni silloinkin muutaman prosentin. Kerrotaan se äänestysaktiivsuudella eli noin 0,75, kiihkoilijoiden määrä oli kovin vaatimaton. Näkyvä ehkä, koska eniten huutavat tahtovat erottua. Siksihän persujen suosiostakin muodostuu illuusio kuin kyseessä olisi laajempikin ilmiö.

Sama illuusio koskee toki muitakin puolueita, vihreitä, vasemmistoliittoa ja kepua. 

Suurimmat puolueet ovat demarit, Persut ja kokoomus, kannatus on mitattu viime vaaleissa.

Suomi on yhteiskuntana erittäin epäpoliittinen ja kansalaisten poliittinen aktiviisuus erittäin matala. Siksi mm. puolueisiin rekisteröityneiden määrä on todella vaatimaton, koska vain äänestetään jotain velvollisuuden tunteesta.

Olen täysin eri mieltä. Missään muualla, jossa käyn, olen käynyt tai työskennellyt, ei puhuta läheskään niin paljon puoluepolitiikasta kuin Suomessa. Se, että ihmiset eivät ole puolueiden jäseniä, kertoo vain siitä, ettei puolueet aja äänestäjiensä asiaa, vaan omaansa. Se oma asia on mahdollisimman suuri kannatus ja sen tuoma raha. Poliitikoille maksetaan aivan kaikesta palkan lisäksi. Ketkä ne palkkiot säätivät laeiksi? Entä kuitittomat kulukorvaukset, mistä sellaiset tupsahtivat? Kun sellainen tupsahtaa hallintoalalamaisen yrityksen kirjanpitoon, siitä syntyy henkilökohtainen tulo ja seuraus on verotettava luontaisetu.

Suomessa puhutaan herkeämättä puolueista ja hallituksesta. Lait säätää kuitenkin yksittäiset kansanedustajat, ne samat joiden numeroita me äänestyslipukkeisiin piirrämme. Puolueet ovat heidät ehdolle laittaneet ja päättävät täysin, mitä asioita ajavat. Se on koko läntisen maailman rappion syy ja juuri.

Ei meillä kukaan puhu politiikasta esim. työpaikalla. Se mitä somessa ja täällä näkyy on muutaman öyhön aikaansaannosta. 

Työpaikalla ei ehkä puhutakaan, mutta tuttavien kesken on toisin. Oletetaan, että puhuteltava on poliittiselta katsomukseltaan samanlainen kun toinen on ja haukutaan poliittista vastapuolta, ja miten Suomen ongelmat ovat vastakkaisen poliittisen suuntauksen vika. Tässäkin ketjussa sitä ilmenee ja lehdistö kirjoittaa puoluepolitiikasta aivan joka ainoa päivä. Yle tuuppaa puoluepolitisoitumiseen lisää vauhtia eduskunnan (eduskunnan poliittisten puolueiden) omana TV:na ja radiona. Mitä tanskalaiseen Yleen verrattava suomalainen Yle ei tekisi kolmikertaisen budjettinsa eteen?

En kyllä voisi ystävystyä kenenkään kanssa, joka haluaa keskustella poliitikasta. Sen verran matalalla tasolla älyllisesti liikutaan. Politiikka on tarinankerrontaa ja se joka osaa kertoa kansan mielestä parhaan tarinan sillä hetkellä saa vaaleissa kannatusta. Sen jälkeen kansa saa pettyä, kun tarina oli jälleen kerran vain puppua. Sama rundi uudestaan. Suomessakin lopulta hallituspohjan ratkaisevat liikkuvat äänestäjät.

Vierailija kirjoitti:

"Äärioikeisto ohjaa vastustamaan rahavallan sijaan maahanmuuttajia ja vähemmistöjä,"

Ja miten se vihervasemmisto Suomessa onkaan muuttunut. Ennen vihreät (silloin kun itsekin sitä äänestin) ajoi luonnon ja eläinten etuja, vastusti myrkkyjä ja tehomaataloutta, suosi luomua. Miten Vihreät onkaan muuttunut tästä.

No entäs SDP. Ennen duunarien puolue, nykyään hyysää ja haalii vain maahanmuuttajia, joista kaavailee uusi äänestäjiä eläkeläisten poistuessa. Näihin tuhlataan veroeurot ja kanta-suomalaisten elämä vain kurjistuu.

Olen pienituloinen luomun syöjä ja rakastan luontoa ja eläimiä. Äänestän Perussuomalaisia, ainoa puolue, joka ajaa kanta-suomalaisen etuja. Toki hallitusyhteistyö RKP:n ja Kokoomuksen kanssa on ollut yhtä tuskaa.

Puhut yli puolet Suomen äänestävästä kansasta äänestämään kanssasi Persuja, niin ei tarvitse enää tehdä kompromisseja päivittäisessä lainsäätämistyössä. Kun loputkin kansasta vakuuttuu Persuilun järkevyydestä elämäntapana, hekin äänestävät Persuja, minkä jälkeen muita ei tarvitse kuunnella edes perustuslakia koskevissa kysymyksissä, eikä muissakaan määräenemmistöä vaativissa asioissa. Ei muuta kuin vakuuttamaan kansaa tehottoman maatalouden auvosta heterogeenisessä Suomessa, joka hiipuu vanhenevan kansansa kanssa. Väestökatoon ei taida paljoa auttaa edes Persuliitot, joissa valkoinen karvapersepersu nauttii mustaa melaa ruuansulatuskanavansa loppupäässä. Paljon ähinää, eikä tule kuin paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka. 

On mahdollisuus, mutta tilastoista näemme, että sitä mahdollisuutta käytetään koko ajan vähemmän. On tilastollinen tosiasia, että Lauttasaaresta mennään lukioon ja yliopistoon ja Jakomäestä ei. Ei ne koulut Larussa sen parempia ole tai päät fiksumpia, mutta duunari ei kannusta lapsiaan ja ei osaa ohjata heitä yliopistoon. Eikä se ole rahakysymys, se yhteiskuntaluokka ohjaa koko elämää ja sen valintoja. Ihan perustavanlaatuisissa asioissa kuten vaikka pariutumisessa, duunarit eivät enää mene edes naimisiin, häät järjestää todennäköisemmin keskiluokan pariskunta. Arvot ovat hyvin erilaisia ja näköalat elämään. Duunarin näköalat ovat kapeat. Maailma arvottuu palkan mukaan ja se pitää saada nopeasti ja tavallaan sillä ei ole väliä miten paskassa möyritään. Akateemiselle keskiluokalle elämälle on paljon pitkäjänteisempiä ja enemmän tavoitteita. 

Akateemisella väellä voi hyvin olla pitkäjänteisempiä tavoitteita kuin kuvailemillasi duunareilla. Kaksi kysymystä kaipaa kuitenkin vastausta.

1. Kuinka hyödyllisiä akateemikon pitäjänteiset tavoitteet ovat kenellekään muulle, kuin akateemikolle itselleen?

2. Mitä tehdä sen jälkeen kun elämän pitkäjänteinen tavoite on saavutettu?

Riippuu tietenkin tavoitteista. Jonkun tavoite on tehdä syöpätutkimusta ja ehkä hän saa aikaan mullistavan käänteen syöpähoidoissa. Toisen tavoite on kasvattaa ja opettaa lapsia ja nuoria yhteiskunnassamme opettajana ja hyvä opettaja jättää jälkensä satoihin nuoriin uransa aikana. Duunarin tavoiteasetanta on lyhyttä. Päästä nopeasti mahdollisimman isoille palkoille mahdollisimman lyhyellä koulutuksella. Samanlaisiksi he kasvattavat lapsensakin, joten mikään kovin pitkäjänteinen sekään homma ei heillä ole. 

Kovasti on jaloja tavoitteita, joita tuskin edes enemmistöllä akateemisista on. Mitä syöpätutkimukseen ja rahaan tulee, minkä luulet motivoivan alaa? Lääkekehityksessä on todella paljon ja kallista testattava aivan kaiken varalta. Luuleeko joku aivan tosissaan, että kyse on mistään muusta kuin kilpailijoiden pitämisestä loitolla yhdeltä maailman kannattavimmilta aloilta ja julkisen paisuttamista siinä sivussa?

Syöpätutkimuksesta suurin työ tehdään yliopistoissa. Lääkeyhtiöt tulevat siinä vaiheessa kuvaan kun on riittävästi tietoa potentiaaliseen hoitoon. Ja senkin jälkeen kyseessä on hidas prosessi.

Eli vahvistat viestin johon vastasit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka. 

On mahdollisuus, mutta tilastoista näemme, että sitä mahdollisuutta käytetään koko ajan vähemmän. On tilastollinen tosiasia, että Lauttasaaresta mennään lukioon ja yliopistoon ja Jakomäestä ei. Ei ne koulut Larussa sen parempia ole tai päät fiksumpia, mutta duunari ei kannusta lapsiaan ja ei osaa ohjata heitä yliopistoon. Eikä se ole rahakysymys, se yhteiskuntaluokka ohjaa koko elämää ja sen valintoja. Ihan perustavanlaatuisissa asioissa kuten vaikka pariutumisessa, duunarit eivät enää mene edes naimisiin, häät järjestää todennäköisemmin keskiluokan pariskunta. Arvot ovat hyvin erilaisia ja näköalat elämään. Duunarin näköalat ovat kapeat. Maailma arvottuu palkan mukaan ja se pitää saada nopeasti ja tavallaan sillä ei ole väliä miten paskassa möyritään. Akateemiselle keskiluokalle elämälle on paljon pitkäjänteisempiä ja enemmän tavoitteita. 

Akateemisella väellä voi hyvin olla pitkäjänteisempiä tavoitteita kuin kuvailemillasi duunareilla. Kaksi kysymystä kaipaa kuitenkin vastausta.

1. Kuinka hyödyllisiä akateemikon pitäjänteiset tavoitteet ovat kenellekään muulle, kuin akateemikolle itselleen?

2. Mitä tehdä sen jälkeen kun elämän pitkäjänteinen tavoite on saavutettu?

Riippuu tietenkin tavoitteista. Jonkun tavoite on tehdä syöpätutkimusta ja ehkä hän saa aikaan mullistavan käänteen syöpähoidoissa. Toisen tavoite on kasvattaa ja opettaa lapsia ja nuoria yhteiskunnassamme opettajana ja hyvä opettaja jättää jälkensä satoihin nuoriin uransa aikana. Duunarin tavoiteasetanta on lyhyttä. Päästä nopeasti mahdollisimman isoille palkoille mahdollisimman lyhyellä koulutuksella. Samanlaisiksi he kasvattavat lapsensakin, joten mikään kovin pitkäjänteinen sekään homma ei heillä ole. 

Kovasti on jaloja tavoitteita, joita tuskin edes enemmistöllä akateemisista on. Mitä syöpätutkimukseen ja rahaan tulee, minkä luulet motivoivan alaa? Lääkekehityksessä on todella paljon ja kallista testattava aivan kaiken varalta. Luuleeko joku aivan tosissaan, että kyse on mistään muusta kuin kilpailijoiden pitämisestä loitolla yhdeltä maailman kannattavimmilta aloilta ja julkisen paisuttamista siinä sivussa?

Syöpätutkimuksesta suurin työ tehdään yliopistoissa. Lääkeyhtiöt tulevat siinä vaiheessa kuvaan kun on riittävästi tietoa potentiaaliseen hoitoon. Ja senkin jälkeen kyseessä on hidas prosessi.

Eli vahvistat viestin johon vastasit?

Sillä erotuksella, että lääkeyhtiö ei liikauta eväänsäkään ennen kuin syövän syntymekanismi on läpikotaisin tunnettu. Tavallaan heille pitää tarjoilla valmis idea miten syöpää voitaisiin hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkayhteiskunnan korostajat tuovat jatkuvasti esille omaa erinomaisuttaan: he ovat oppineita, heillä on sellaista laajaa ymmärtämystä, mitä ammattikoulun käyneillä ei ole.

 

Kuitenkin he ovat täysin riippuvaisia ammattikoulun käyneistä ihmisistä: putkimiehistä, sähköasentajista.

 

Monilla sähkösentajilla on paljon suurempi ymmärrys ympäröivästä yhteiskunnasta kuin yliopiston sosiologeilla. Sähkömiehet ymmärtävät sähkön tuotannosta, ympäristövaikutuksista, he opiskelevat kemikaaleista, materiaalioppia. Vanhemmiten monet toimivat luottamusmiehinä ja he joutuvat ottamaan kantaa moniin yhteiskunnallisiin asioihin.

 

Kaikilla sähkömiehillä on kotona ja työpaikoilla Internett, josta löytää nopeasti kaiken tarvitsemansa tiedon.

 

Yliopistossa sosiologit opiskelevat 1900-luvun kirjoja. Suomen kielen opiskelijat lukevat kielioppia ja 1900-luvun kirjallisuutta. Matemaatikot ratkaisevat yhtälöitä. Aika harva yliopistoaine on oikeasti yleissivistää, ehkä luokanopettajakoulutus on yksi sellaisista. 

 

Hyvin harva yliopistossa opetettava aine on yhteiskunnalle oikeasti hyödyllistä, ehkä tekniset tieteet ja lääketieteet. 

Tämä on ihme puhetta. Ei kai kukaan akateeminen ole arvostamatta duunareiden tekemää työtä. Meillä tehtiin keittiöremontti ja katselin kyllä ihaillen miten kirvesmies rakensi näppärästi uuden keittiön ja putkimies putket ja sähkäri laittoi sähköt toimimaan. Olemme akateemisia ammattilaisia puolison kanssa, mutta eivät meidän alamme ole teknisiä. Toisaalta omilla aloillamme tienaamme sen verran, että voimme teettää työn toisilla. 

Sitä duunarien työtä katsoessa samankaltaisessa pienessä mittakaavassa, mietin ihaillen, miten kaikki asennettava oli valmiiksi suunniteltu osakokonaisuuksista rakennussarjoiksi ja asentamista vaille valmiiksi, jotta valmista tulee nopeammin. Sen asentajan käyttämä internetkin on työkalu, jonka joku muu on suunnitellut ja edelleen kehittänyt.

Faktantarkistajathan ovat jo vahvistaneet nopeassa informaatiomaailmassa, että poliitikot enimmäkseen levittävät virheellistä tai vääristeltyä tietoa. Ehkä saamme jossain vaiheessa reaaliaikaisen tekoälytyökalun, joka ilmoittaa aina summerilla kun poliitikko valehtelee. Jos omalla työpaikalla puhuttaisiin yhtä paljon puppua ja asiakkaat saisivat jatkuvasti pettyä, olisimme olleet vuosikymmeniä pitkäaikaistyöttömiä.

Vierailija kirjoitti:

Noin se menee, että pitää opiskella sosiologiaan todella pitkään, ennen kuin pääsee selville suomalaisista yhteiskuntaluokista. Siihen ei riitä 140 viikkoa yhteiskuntatieteellisessä, josta vain 35 ov oli sosiologiaa sivuaineena. 

Sosioekonominen asema on se, jota Suomessa voidaan käyttää, koska kansalaisia ei voi lajitella yksiselitteisesti eri luokkiin niin kuin eräissä maissa ammatin, koulutuksen, syntyperän, harrastusten ym. perusteella. 

Koulutus periytyy ehkä enemmän nyt kuin aikanaan peruskoulun alkuaikoina viime vuosisadan lopulla. Silloin vanhemmat kannustivat lapsiaan kouluttautumaan mahdollisimman pitkälle, koska heillä itsellään ei ollut aikanaan mahdollisuutta opiskella kykyjensä ja halujensa mukaan. Nyt tälläkin palstalla tunnutaan pitävän kamalana häpeänä, jos lapset eivät mene lukioon. Todellisuudessa työpaikan saanut ammattiasentaja on kolmekymppisenä paljon paremmassa taloudellisessa asemassa kuin pitkään opiskellut maisteri.

Kommentoin tähän viimeiseen kappaleeseen, kun se on niin totta 2000-luvulla. Kaikki luokkalaiseni, jotka lähtivät amikseen peruskoulun jälkeen, pärjäsivät hienosti ja tienasivat silkkaa rahaa jo parikymppisinä. Esim. putkimiehet, sähkömiehet, hitsaajat jne. raskaan teollisuuden alat. Kun taas minua kympin tyttöä painostettiin menemään lukioon ja yliopistoon, koska hienoa ja sivistynyttä. Näin menin tekemään ja pitkällä humanistin akateemisella tutkinnolla valmistui lopulta vaan työttömäksi ja loputtomaan köyhyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa. 

 

Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...

Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.

70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä. 

En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään. 

Turha romantisoida asiaa. 

Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla. 

Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.

Poimisin edellisestä kommentista myönteisenä asiana sen, että työväenluokassa luettiin kirjoja, sivistettiin itseä työväenopistoissa ja taisteltiin parempien työolojen puolesta. 

Kommunistinen ajattelu, sen puolesta kiihkoilu, oli valitettava osa sitä aikaa.

Vasemmiston kannatus oli muistaakseni silloinkin muutaman prosentin. Kerrotaan se äänestysaktiivsuudella eli noin 0,75, kiihkoilijoiden määrä oli kovin vaatimaton. Näkyvä ehkä, koska eniten huutavat tahtovat erottua. Siksihän persujen suosiostakin muodostuu illuusio kuin kyseessä olisi laajempikin ilmiö.

Sama illuusio koskee toki muitakin puolueita, vihreitä, vasemmistoliittoa ja kepua. 

Suurimmat puolueet ovat demarit, Persut ja kokoomus, kannatus on mitattu viime vaaleissa.

Suomi on yhteiskuntana erittäin epäpoliittinen ja kansalaisten poliittinen aktiviisuus erittäin matala. Siksi mm. puolueisiin rekisteröityneiden määrä on todella vaatimaton, koska vain äänestetään jotain velvollisuuden tunteesta.

Olen täysin eri mieltä. Missään muualla, jossa käyn, olen käynyt tai työskennellyt, ei puhuta läheskään niin paljon puoluepolitiikasta kuin Suomessa. Se, että ihmiset eivät ole puolueiden jäseniä, kertoo vain siitä, ettei puolueet aja äänestäjiensä asiaa, vaan omaansa. Se oma asia on mahdollisimman suuri kannatus ja sen tuoma raha. Poliitikoille maksetaan aivan kaikesta palkan lisäksi. Ketkä ne palkkiot säätivät laeiksi? Entä kuitittomat kulukorvaukset, mistä sellaiset tupsahtivat? Kun sellainen tupsahtaa hallintoalalamaisen yrityksen kirjanpitoon, siitä syntyy henkilökohtainen tulo ja seuraus on verotettava luontaisetu.

Suomessa puhutaan herkeämättä puolueista ja hallituksesta. Lait säätää kuitenkin yksittäiset kansanedustajat, ne samat joiden numeroita me äänestyslipukkeisiin piirrämme. Puolueet ovat heidät ehdolle laittaneet ja päättävät täysin, mitä asioita ajavat. Se on koko läntisen maailman rappion syy ja juuri.

Ei meillä kukaan puhu politiikasta esim. työpaikalla. Se mitä somessa ja täällä näkyy on muutaman öyhön aikaansaannosta. 

Työpaikalla ei ehkä puhutakaan, mutta tuttavien kesken on toisin. Oletetaan, että puhuteltava on poliittiselta katsomukseltaan samanlainen kun toinen on ja haukutaan poliittista vastapuolta, ja miten Suomen ongelmat ovat vastakkaisen poliittisen suuntauksen vika. Tässäkin ketjussa sitä ilmenee ja lehdistö kirjoittaa puoluepolitiikasta aivan joka ainoa päivä. Yle tuuppaa puoluepolitisoitumiseen lisää vauhtia eduskunnan (eduskunnan poliittisten puolueiden) omana TV:na ja radiona. Mitä tanskalaiseen Yleen verrattava suomalainen Yle ei tekisi kolmikertaisen budjettinsa eteen?

En kyllä voisi ystävystyä kenenkään kanssa, joka haluaa keskustella poliitikasta. Sen verran matalalla tasolla älyllisesti liikutaan. Politiikka on tarinankerrontaa ja se joka osaa kertoa kansan mielestä parhaan tarinan sillä hetkellä saa vaaleissa kannatusta. Sen jälkeen kansa saa pettyä, kun tarina oli jälleen kerran vain puppua. Sama rundi uudestaan. Suomessakin lopulta hallituspohjan ratkaisevat liikkuvat äänestäjät.

Sinulla on sitten varmasti melko homogeeninen ystäväpiiri. Se voi olla vaivatonta ja mielestäsi erinomaisella älylellisellä tasolla, mutta kehittääkö se sinua tai ymmärrystäsi mitenkään?

Politiikka Suomessa on ehdokasasettelua. Ken parhaiten onnistuu, se eniten kahmii. Vallalla voi kahmia itselleen lisää ja kavereillekin pitää jakaa jotain, jotta pääsee kahmimaan uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka. 

Mut koitahan hakea töihin kun paikat on menossa tuttujen ja tutuntuttujen ja sukulaisten jälkikasvuille. Nouse siinä sitten korkeampaan yhteiskuntaluokkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa. 

 

Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...

Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.

70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä. 

En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään. 

Turha romantisoida asiaa. 

Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla. 

Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.

Poimisin edellisestä kommentista myönteisenä asiana sen, että työväenluokassa luettiin kirjoja, sivistettiin itseä työväenopistoissa ja taisteltiin parempien työolojen puolesta. 

Kommunistinen ajattelu, sen puolesta kiihkoilu, oli valitettava osa sitä aikaa.

Vasemmiston kannatus oli muistaakseni silloinkin muutaman prosentin. Kerrotaan se äänestysaktiivsuudella eli noin 0,75, kiihkoilijoiden määrä oli kovin vaatimaton. Näkyvä ehkä, koska eniten huutavat tahtovat erottua. Siksihän persujen suosiostakin muodostuu illuusio kuin kyseessä olisi laajempikin ilmiö.

Sama illuusio koskee toki muitakin puolueita, vihreitä, vasemmistoliittoa ja kepua. 

Suurimmat puolueet ovat demarit, Persut ja kokoomus, kannatus on mitattu viime vaaleissa.

Suomi on yhteiskuntana erittäin epäpoliittinen ja kansalaisten poliittinen aktiviisuus erittäin matala. Siksi mm. puolueisiin rekisteröityneiden määrä on todella vaatimaton, koska vain äänestetään jotain velvollisuuden tunteesta.

Olen täysin eri mieltä. Missään muualla, jossa käyn, olen käynyt tai työskennellyt, ei puhuta läheskään niin paljon puoluepolitiikasta kuin Suomessa. Se, että ihmiset eivät ole puolueiden jäseniä, kertoo vain siitä, ettei puolueet aja äänestäjiensä asiaa, vaan omaansa. Se oma asia on mahdollisimman suuri kannatus ja sen tuoma raha. Poliitikoille maksetaan aivan kaikesta palkan lisäksi. Ketkä ne palkkiot säätivät laeiksi? Entä kuitittomat kulukorvaukset, mistä sellaiset tupsahtivat? Kun sellainen tupsahtaa hallintoalalamaisen yrityksen kirjanpitoon, siitä syntyy henkilökohtainen tulo ja seuraus on verotettava luontaisetu.

Suomessa puhutaan herkeämättä puolueista ja hallituksesta. Lait säätää kuitenkin yksittäiset kansanedustajat, ne samat joiden numeroita me äänestyslipukkeisiin piirrämme. Puolueet ovat heidät ehdolle laittaneet ja päättävät täysin, mitä asioita ajavat. Se on koko läntisen maailman rappion syy ja juuri.

Ei meillä kukaan puhu politiikasta esim. työpaikalla. Se mitä somessa ja täällä näkyy on muutaman öyhön aikaansaannosta. 

Työpaikalla ei ehkä puhutakaan, mutta tuttavien kesken on toisin. Oletetaan, että puhuteltava on poliittiselta katsomukseltaan samanlainen kun toinen on ja haukutaan poliittista vastapuolta, ja miten Suomen ongelmat ovat vastakkaisen poliittisen suuntauksen vika. Tässäkin ketjussa sitä ilmenee ja lehdistö kirjoittaa puoluepolitiikasta aivan joka ainoa päivä. Yle tuuppaa puoluepolitisoitumiseen lisää vauhtia eduskunnan (eduskunnan poliittisten puolueiden) omana TV:na ja radiona. Mitä tanskalaiseen Yleen verrattava suomalainen Yle ei tekisi kolmikertaisen budjettinsa eteen?

En kyllä voisi ystävystyä kenenkään kanssa, joka haluaa keskustella poliitikasta. Sen verran matalalla tasolla älyllisesti liikutaan. Politiikka on tarinankerrontaa ja se joka osaa kertoa kansan mielestä parhaan tarinan sillä hetkellä saa vaaleissa kannatusta. Sen jälkeen kansa saa pettyä, kun tarina oli jälleen kerran vain puppua. Sama rundi uudestaan. Suomessakin lopulta hallituspohjan ratkaisevat liikkuvat äänestäjät.

Sinulla on sitten varmasti melko homogeeninen ystäväpiiri. Se voi olla vaivatonta ja mielestäsi erinomaisella älylellisellä tasolla, mutta kehittääkö se sinua tai ymmärrystäsi mitenkään?

Politiikka Suomessa on ehdokasasettelua. Ken parhaiten onnistuu, se eniten kahmii. Vallalla voi kahmia itselleen lisää ja kavereillekin pitää jakaa jotain, jotta pääsee kahmimaan uudelleen.

Keskustelemme esimerkiksi siitä, miten tekoäly tulee muuttamaan maailmaa ja elämäämme lähivuosina. Huomattavasti järkevämpää kuin oikeisto-vasemmisto eipäs-juupas leikit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka. 

On mahdollisuus, mutta tilastoista näemme, että sitä mahdollisuutta käytetään koko ajan vähemmän. On tilastollinen tosiasia, että Lauttasaaresta mennään lukioon ja yliopistoon ja Jakomäestä ei. Ei ne koulut Larussa sen parempia ole tai päät fiksumpia, mutta duunari ei kannusta lapsiaan ja ei osaa ohjata heitä yliopistoon. Eikä se ole rahakysymys, se yhteiskuntaluokka ohjaa koko elämää ja sen valintoja. Ihan perustavanlaatuisissa asioissa kuten vaikka pariutumisessa, duunarit eivät enää mene edes naimisiin, häät järjestää todennäköisemmin keskiluokan pariskunta. Arvot ovat hyvin erilaisia ja näköalat elämään. Duunarin näköalat ovat kapeat. Maailma arvottuu palkan mukaan ja se pitää saada nopeasti ja tavallaan sillä ei ole väliä miten paskassa möyritään. Akateemiselle keskiluokalle elämälle on paljon pitkäjänteisempiä ja enemmän tavoitteita. 

Akateemisella väellä voi hyvin olla pitkäjänteisempiä tavoitteita kuin kuvailemillasi duunareilla. Kaksi kysymystä kaipaa kuitenkin vastausta.

1. Kuinka hyödyllisiä akateemikon pitäjänteiset tavoitteet ovat kenellekään muulle, kuin akateemikolle itselleen?

2. Mitä tehdä sen jälkeen kun elämän pitkäjänteinen tavoite on saavutettu?

Riippuu tietenkin tavoitteista. Jonkun tavoite on tehdä syöpätutkimusta ja ehkä hän saa aikaan mullistavan käänteen syöpähoidoissa. Toisen tavoite on kasvattaa ja opettaa lapsia ja nuoria yhteiskunnassamme opettajana ja hyvä opettaja jättää jälkensä satoihin nuoriin uransa aikana. Duunarin tavoiteasetanta on lyhyttä. Päästä nopeasti mahdollisimman isoille palkoille mahdollisimman lyhyellä koulutuksella. Samanlaisiksi he kasvattavat lapsensakin, joten mikään kovin pitkäjänteinen sekään homma ei heillä ole. 

Kovasti on jaloja tavoitteita, joita tuskin edes enemmistöllä akateemisista on. Mitä syöpätutkimukseen ja rahaan tulee, minkä luulet motivoivan alaa? Lääkekehityksessä on todella paljon ja kallista testattava aivan kaiken varalta. Luuleeko joku aivan tosissaan, että kyse on mistään muusta kuin kilpailijoiden pitämisestä loitolla yhdeltä maailman kannattavimmilta aloilta ja julkisen paisuttamista siinä sivussa?

Syöpätutkimuksesta suurin työ tehdään yliopistoissa. Lääkeyhtiöt tulevat siinä vaiheessa kuvaan kun on riittävästi tietoa potentiaaliseen hoitoon. Ja senkin jälkeen kyseessä on hidas prosessi.

Eli vahvistat viestin johon vastasit?

Sillä erotuksella, että lääkeyhtiö ei liikauta eväänsäkään ennen kuin syövän syntymekanismi on läpikotaisin tunnettu. Tavallaan heille pitää tarjoilla valmis idea miten syöpää voitaisiin hoitaa.

Juuri se on viesti. Lääkeyhtiöiden ja lainsäätäjien symbioosi tulee juuri siitä, että julkinen hyötyy työllistyen perustutkimuksella ja perusteettomalla määrällä eri varmistuksia ennen kuin lääke vihdoin saadaan markkinoille. Ainoa motivaattori lääkeyhtiöille on raha ja sitä suojellaan julkisen aiheuttamien alalletulokynnysten kanssa.