Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun läheiseni kuoli sairauteen, kysyi työkaveri, että oliko vakavakin sairaus
04.10.2026 |
Miten sairaus voisi enää vakavampi olla kuin johtaa kuolemaan? Ihmiset ei ilmeisesti osaa enää ajatella. Minulta kysyttiin myös, oliko jotain merkkejä etukäteen, että voi tapahtua tällaista. Siis mitä ihmettä? Miksi joku tittsca utelee, oliko jotain merkkejä? Lieventääkö se jollain tavalla surua, jos on ollut merkkejä? Suru on surua. Ei se ole rationaalinen asia, että voih, Kyllå hän varmaan kuolee, enpä sure nyt kun tiedän. ”Otan osaa suruusi” riittäisi hyvin.
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Jos minulta joku läheinen kuolisi, salaisin varmaan asian, jottei kukaan sanoisi minulle "otan osaa". "Otan osaa"? Mitä helkuttia, ei kukaan voi toisen suruun osallistua. Maailman typerin sanonta, niin lattea ja kliseinen.
Aika vaativa olet. Ei ole mitenkään helppoa keksiä uniikkia ja sopivaa sanottavaa tuossa tilanteessa. Siksi meillä on fraasi, jolla osoitetaan myötätuntoa. Sinule sekään ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se voinut mennä vähän lukkoon että mitä nyt sanoa lohdutukseksi.. Itselleni oli tosi vaikea löytää kerran sanoja kun työkaverilta oli kuollut lapsi.
Mieti tarvitseeko sureva lohtua, sääliä vai myötätuntoa.
Tiesithän, että aina ei sanoja löydy. Minun työkaveri oli menettänyt lapsen. Kuuntelin ja kyyneleet valuivat, en saanut sanaakaan suustani. Myös mieheni on menettänyt lapsen. En voi edes kuvitella miltä toisesta tuntuu. Ja vaikka olisin omani menettänyt, on suru erilainen.
Ei näytä löytyvän sinultakaan. Miten muka edes yrittää lohduttaa lapsensa menettänyttä? Minunkin lapseni on kuollut, joten olen kyllä kuullut kaikki mahdolliset sanat ja sanomatta jättämiset, kiitos vain. Suurin osa niistä on ollut aivan hirveitä, kuin veistä kääntäisi haavassa.
Meiltä puuttuu suomen kielestä vastine englannin kielessä käytettävälle sanonnalle "I'm sorry for your loss". Siitähän tässä kuitenkin olisi kyse, ei siitä että välttämättä suremme toisen menetystä. Ymmärrätkö?
Mahdollisuudet pilata surevan suru ovat loputtomat.
Pilata suru? Huh. Älä kiukuttele muille, eivät he ole syypäitä suruusi.
Se on ihan ymmärrettävää, että kun läheinen kuolee niin se aiheuttaa myös vihan ja epäoikeudenmukaisuuden ym tunteita, mutta työkaverisi on kuitenkin syytön siihen. Hän ei vain osannut lohduttaa sinua juuri sinun toivomallasi tavalla. Työkaverit ovat työkavereita.
Ei ole olemassa mitään varsinaista oikeaa tai väärää siinä että mitä sanoa läheisensä menettäneelle. Olin yläasteikäinen kun menetin toisen vanhempani ja pienet sisarukseni Kaakkois-Aasian tsunamissa, ei siinä ollut mitään yhtä oikeaa tapaa mitä ihmiset sanoivat tai tekivät. Ihan kiinni siitä tilanteesta ja kohtaamisesta, toisten kanssa puhuttiin siitä ja joidenkin kanssa ei niin. Esimerkiksi omien kavereiden kanssa meininki oli varmaan arkisempaa, koulua, harrastuksia ja kavereiden kanssa olemista.
Voihan sitä kuolla onnettomuudessa terveenä ihmisenä. Turhaan vedit herneet nenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just tällaisten AP:n kaltaisten tyyppien takia ihmiset ei uskalla sanoa surevalle ihmiselle mitään.
Näin.
Kyllä siinä se lohduttava osapuolikin voi mennä häkeltyneeksi, "Voi ei, mitä minä tähän sanon?", ja juurikin voi tulla tällaisia aivopieruja.
Olisin varmaan vastannut, että ei mitään vakavaa, mistä ei voisi toipua. Eiköhän se möläyttelijä sitten opi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulta joku läheinen kuolisi, salaisin varmaan asian, jottei kukaan sanoisi minulle "otan osaa". "Otan osaa"? Mitä helkuttia, ei kukaan voi toisen suruun osallistua. Maailman typerin sanonta, niin lattea ja kliseinen.
Aika vaativa olet. Ei ole mitenkään helppoa keksiä uniikkia ja sopivaa sanottavaa tuossa tilanteessa. Siksi meillä on fraasi, jolla osoitetaan myötätuntoa. Sinule sekään ei kelpaa.
Nämä on näitä ihmisiä, joiden mielestä tavanomaiset ohjeet eivät ole hyviä. Kiitos, anteeksi, ole hyvä ja otan osaa. Onhan heitäkin, joille annat lahjan RAI aitat, muttei osaa kuitista sanoa. Se on niin kulunut fraasi. Joo, ole vaan sitten hiljaa tai mumise jotain. Se on kumma, että kyllä muualla maailmassa osataan ottaa osaa, eikä mietitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se voinut mennä vähän lukkoon että mitä nyt sanoa lohdutukseksi.. Itselleni oli tosi vaikea löytää kerran sanoja kun työkaverilta oli kuollut lapsi.
Pääasia että ei ainakaan sano "tiedän miltä sinusta tuntuu" Tämänkin kuulin.
Tai vertaa toisen lapsen kuolemaa "mäkin menetin just mun kissan".
Minulle kissa on kuin lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minulta joku läheinen kuolisi, salaisin varmaan asian, jottei kukaan sanoisi minulle "otan osaa". "Otan osaa"? Mitä helkuttia, ei kukaan voi toisen suruun osallistua. Maailman typerin sanonta, niin lattea ja kliseinen.
Normaalit ihmiset voi. Sinä olet empatiakyvytön, niin sulta menee ihan yli hilseen.
Aikoinaan sodan aikana kun tuli hieman yksinkertaiselle ihmiselle tieto, että sukulaisensa oli kaatunut rintamalla, kysymyshän kuului että onkohan ihan jopa satuttanut itseään kaatuessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se voinut mennä vähän lukkoon että mitä nyt sanoa lohdutukseksi.. Itselleni oli tosi vaikea löytää kerran sanoja kun työkaverilta oli kuollut lapsi.
Pääasia että ei ainakaan sano "tiedän miltä sinusta tuntuu" Tämänkin kuulin.
Tai vertaa toisen lapsen kuolemaa "mäkin menetin just mun kissan".
Minulle kissa on kuin lapsi.
Joo, niin varmaan. Ja hämmennyt kun se kuolee 15-vuotiaana? Entä rippijuhlat, lakkiaiset ja häät? Eikö sinusta tullutkaan mummua, yksin olet aikanaan hoivakodissa ja kenelle edes jätät perinnön? 😟
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulta joku läheinen kuolisi, salaisin varmaan asian, jottei kukaan sanoisi minulle "otan osaa". "Otan osaa"? Mitä helkuttia, ei kukaan voi toisen suruun osallistua. Maailman typerin sanonta, niin lattea ja kliseinen.
Aika vaativa olet. Ei ole mitenkään helppoa keksiä uniikkia ja sopivaa sanottavaa tuossa tilanteessa. Siksi meillä on fraasi, jolla osoitetaan myötätuntoa. Sinule sekään ei kelpaa.
Nämä on näitä ihmisiä, joiden mielestä tavanomaiset ohjeet eivät ole hyviä. Kiitos, anteeksi, ole hyvä ja otan osaa. Onhan heitäkin, joille annat lahjan RAI aitat, muttei osaa kuitista sanoa. Se on niin kulunut fraasi. Joo, ole vaan sitten hiljaa tai mumise jotain. Se on kumma, että kyllä muualla maailmassa osataan ottaa osaa, eikä mietitä.
"Onhan heitäkin, joille annat lahjan RAI aitat, muttei osaa kuitista sanoa."
???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esittikö suruonnittelut? Joku on joskus tainnut esittää sellaisetkin hämmennyksissään.
Kyllä sairaus voi olla vähemmän vakavakin, mutta sitten tulee joku käänne, joka johtaakin kuolemaan.
Ap:lta kysyttiin, oliko merkkejä etukäteen ja tästäkin hän pahoitti mielensä. Miksi? Kysyjä on ilmeisesti tarkoittanut, että osattiinko kuolemaa odottaa, tuliko uutinen kuolemasta shokkina.
Esim. omat veljeni kuolivat yhtäkkiä, ilman sen kummempia oireita; toinen aivoverenvuotoon ja toinen sydäninfarktiin. Eihän se surua lisää tai sitä poista, mutta tilanne on eri. Toisessa tapauksessa kuolemaan osaa valmistaututa, jos esim. läheinen sairastaa vuosia ja heikkenee näiden vuosien/kuukausien aikana.
Isäni taas oli kaksi vuotta halvaantuneena, osaamatta kommunikoida mitenkään, jonka jälkeen hän sitten kuoli. Ja kyllä osasimme odottaa kuolemaa ja valmistautua siihen eri tavoin. Surimme jo etukäteen tulevaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se voinut mennä vähän lukkoon että mitä nyt sanoa lohdutukseksi.. Itselleni oli tosi vaikea löytää kerran sanoja kun työkaverilta oli kuollut lapsi.
Pääasia että ei ainakaan sano "tiedän miltä sinusta tuntuu" Tämänkin kuulin.
Tai vertaa toisen lapsen kuolemaa "mäkin menetin just mun kissan".
Minulle kissa on kuin lapsi.
Joo, niin varmaan. Ja hämmennyt kun se kuolee 15-vuotiaana? Entä rippijuhlat, lakkiaiset ja häät? Eikö sinusta tullutkaan mummua, yksin olet aikanaan hoivakodissa ja kenelle edes jätät perinnön? 😟
Oletpa tyhmä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se voinut mennä vähän lukkoon että mitä nyt sanoa lohdutukseksi.. Itselleni oli tosi vaikea löytää kerran sanoja kun työkaverilta oli kuollut lapsi.
Pääasia että ei ainakaan sano "tiedän miltä sinusta tuntuu" Tämänkin kuulin.
Tai vertaa toisen lapsen kuolemaa "mäkin menetin just mun kissan".
Minulle kissa on kuin lapsi.
Joo, niin varmaan. Ja hämmennyt kun se kuolee 15-vuotiaana? Entä rippijuhlat, lakkiaiset ja häät? Eikö sinusta tullutkaan mummua, yksin olet aikanaan hoivakodissa ja kenelle edes jätät perinnön? 😟
Aika mekaaninen suhtautuminen sinulla.
Luuletko sinä ääliö että joku rippikoulupelleily tekee ihmisestä paremman kuin kissasta.
Mitä vattua sekoilet jostain perinnöistä?
Tai yksinäisyydestä?
Lemmikin kanssa ei ole yksinäistä.
K-päänä sinä olet yksin, vaikka lisääntyisit kuinka paljon tahansa.
Ei ne lapset sinua arvosta, kun olet päästäsi mätä. Ja moukka.
Kuoli sairauteen. Oliko ennakoivia merkkejä? Oli, saraus.
Olisiko työkaverin pitänyt tietää, että suret? Ei saa lohduttaa jos ei ole saanut lupaa.
Alue: Aihe vapaa
Tiedän että kun läheinen, etenkin oma lapsi, on kuollut, on aika tulehtuneessa tilassa. Ehkä siksi voi olla vaikea ymmärtää, ettei ole rationaalista hyökätä kohti ihmistä, joka ei osaa tuollaista surua kohdatessaan sanoa mitään ja vain itkee. Ymmärräthän, että tuollaisen reaktion taustalla ei ole tahto pilata toisen surua.
Eri