Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun läheiseni kuoli sairauteen, kysyi työkaveri, että oliko vakavakin sairaus
04.10.2026 |
Miten sairaus voisi enää vakavampi olla kuin johtaa kuolemaan? Ihmiset ei ilmeisesti osaa enää ajatella. Minulta kysyttiin myös, oliko jotain merkkejä etukäteen, että voi tapahtua tällaista. Siis mitä ihmettä? Miksi joku tittsca utelee, oliko jotain merkkejä? Lieventääkö se jollain tavalla surua, jos on ollut merkkejä? Suru on surua. Ei se ole rationaalinen asia, että voih, Kyllå hän varmaan kuolee, enpä sure nyt kun tiedän. ”Otan osaa suruusi” riittäisi hyvin.
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tällaisten AP:n kaltaisten tyyppien takia ihmiset ei uskalla sanoa surevalle ihmiselle mitään.
Voi sanoa: otan osaa.
Mutta sekin on vain fraasi. Miten muka oikeasti voi ottaa osaa toisen suruun? Jotkut voivat pahastua tuostakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt näitä "no siis se alkoi kertoa koiransa kuolemasta kun toiselta oli kuollut isä". Mitä järkeä on menetysten vertailussa? Ei se että joku muu menettää isänsä tee koiran menettämisestä yhtään vähempää surullista.
Ei, mutta koiran tai minkä tahansa lemmikkieläimen rinnastaminen isään on mielestäni vähän koomista.
Varmaan tämä kommentti ärsyttää koirien omistajia, mutta tältä minusta tuntuu.
Tekee niin tai näin, aina joku voi loukkaantua. Otan osaa on vanha aina toimiva lause surunvalitteluun. Jos jonkun mielestä se ei toimi, niin eipä kait siinä tilanteessa oikein mikään ääneen sanottu ole toimivaa. Jokainen on surunsa kanssa yksin, kun se kohdalle tulee. Joskus voi suruviestin tullessa reagoida oudosti, jos poismenneen hoito on vienyt paljon voimia. Kun tulee lopulta muutos tilanteeseen, ja kokee sen helpottavana, saattaa ilosta itkeä tai jopa nauraa. Jonkun mielestä sekin on kauheaa, vaikka ihmisen reaktiot eivät ole päättäväisyydellä ohjailtavissa.
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en nykyisin halua tietää ihmisten asioista yhtään mitään. Ei tarvitse tulla kertomaan. Jos otat vain osaa suruun (se on myötätuntoa ilmaiseva vanha sanonta), alkaa paasaus, että mitä vttua sä luule mun suruistani tietäväsi? Jos sanot muuta, se on jotain hirmu loukkaavaa.
Ihmiset ovat niin itsekeskeisiä, ettei mitään rajaa. Sureminenkin muutetaan oikeudeksi pahoittaa mielensä ihan kaikesta. Tätä näkee paljon: pikkuisen huonoa omatuntoa kantaneet omaiset kyttää ja valittaa kaikesta vanhan isänsä/äitinsä hoidosta ja etsimällä etsiin virheitä.
Eipä se suru onneksi ainakaan voimakasta ole ollut, kun ehtii takertua kaikkiin pikkuasioihin, kuten sanamuotoihin ja melko harmittomiin kysymyksiin.
Päinvastoin, juuri suru voi saada ihmiset sekoamaan niin että takertuvat sanoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulta joku läheinen kuolisi, salaisin varmaan asian, jottei kukaan sanoisi minulle "otan osaa". "Otan osaa"? Mitä helkuttia, ei kukaan voi toisen suruun osallistua. Maailman typerin sanonta, niin lattea ja kliseinen.
Aika vaativa olet. Ei ole mitenkään helppoa keksiä uniikkia ja sopivaa sanottavaa tuossa tilanteessa. Siksi meillä on fraasi, jolla osoitetaan myötätuntoa. Sinule sekään ei kelpaa.
Nämä on näitä ihmisiä, joiden mielestä tavanomaiset ohjeet eivät ole hyviä. Kiitos, anteeksi, ole hyvä ja otan osaa. Onhan heitäkin, joille annat lahjan RAI aitat, muttei osaa kuitista sanoa. Se on niin kulunut fraasi. Joo, ole vaan sitten hiljaa tai mumise jotain. Se on kumma, että kyllä muualla maailmassa osataan ottaa osaa, eikä mietitä.
Muualla maailmassa nimen omaan ei "oteta osaa'. Ei kukaan sano englanniksi "I'm participating", kun joku on kuollut, vaan lohdutuksen sanoja, "my condolences', lausutaan. Jos joku rupeaisi ottamaan osaa, pidettäisiin outona.
Mitt varma deltagande i er sorg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulta joku läheinen kuolisi, salaisin varmaan asian, jottei kukaan sanoisi minulle "otan osaa". "Otan osaa"? Mitä helkuttia, ei kukaan voi toisen suruun osallistua. Maailman typerin sanonta, niin lattea ja kliseinen.
Aika vaativa olet. Ei ole mitenkään helppoa keksiä uniikkia ja sopivaa sanottavaa tuossa tilanteessa. Siksi meillä on fraasi, jolla osoitetaan myötätuntoa. Sinule sekään ei kelpaa.
Nämä on näitä ihmisiä, joiden mielestä tavanomaiset ohjeet eivät ole hyviä. Kiitos, anteeksi, ole hyvä ja otan osaa. Onhan heitäkin, joille annat lahjan RAI aitat, muttei osaa kuitista sanoa. Se on niin kulunut fraasi. Joo, ole vaan sitten hiljaa tai mumise jotain. Se on kumma, että kyllä muualla maailmassa osataan ottaa osaa, eikä mietitä.
Muualla maailmassa nimen omaan ei "oteta osaa'. Ei kukaan sano englanniksi "I'm participating", kun joku on kuollut, vaan lohdutuksen sanoja, "my condolences', lausutaan. Jos joku rupeaisi ottamaan osaa, pidettäisiin outona.
Mitä mahdat tarkoittaa muulla maailmalla? Kyllä saksaksi voidaan sanoa esimerkiksi Ich nehme Anteil an deiner Trauer. Asuin Saksassa vuosia, ja tuo on ihan normaali tapa ilmausta asia.
Se että jotain ei ole ole suorana käännöksenä englanniksi ei kerro mitään muualta maailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt näitä "no siis se alkoi kertoa koiransa kuolemasta kun toiselta oli kuollut isä". Mitä järkeä on menetysten vertailussa? Ei se että joku muu menettää isänsä tee koiran menettämisestä yhtään vähempää surullista.
Ei, mutta koiran tai minkä tahansa lemmikkieläimen rinnastaminen isään on mielestäni vähän koomista.
Varmaan tämä kommentti ärsyttää koirien omistajia, mutta tältä minusta tuntuu.
Eihän sitä koiraa siihen isään rinnasteta vaan puhutaan menetyksen kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt näitä "no siis se alkoi kertoa koiransa kuolemasta kun toiselta oli kuollut isä". Mitä järkeä on menetysten vertailussa? Ei se että joku muu menettää isänsä tee koiran menettämisestä yhtään vähempää surullista.
Ei, mutta koiran tai minkä tahansa lemmikkieläimen rinnastaminen isään on mielestäni vähän koomista.
Varmaan tämä kommentti ärsyttää koirien omistajia, mutta tältä minusta tuntuu.
Eihän sitä koiraa siihen isään rinnasteta vaan puhutaan menetyksen kokemuksesta.
Ni nyt menee erikoiseksi. Miksu se koira pitää vetää keskusteluun mykasn?
Veljen vaimon kummin kaimalla oli koira, joka kuoli myös haimasyöpään.
Oppikirjassa: Näin tuet surevaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskahan ihmiset ymmärtää, että ei kaikki osaa sanoa niitä juuri sinun mielestäsi oikeita sanoja. Jotkut saattavat töksäytellä, kun eivät osaa kohdata tilannetta.
Ja koskahan ihmiset osaavat surra jonkun toisen kuolemaa, ilman etta haluavat huomion itseensä, täydellisin lähestymistavoin. Kai AP laitoit someenkin tästä huomiota herättävän päivityksen?
Vierailija kirjoitti:
Koskahan ihmiset ymmärtää, että ei kaikki osaa sanoa niitä juuri sinun mielestäsi oikeita sanoja. Jotkut saattavat töksäytellä, kun eivät osaa kohdata tilannetta.
Ja koskahan ihmiset osaavat surra jonkun toisen kuolemaa, ilman etta haluavat huomion itseensä, täydellisin lähestymistavoin. Kai AP laitoit someenkin tästä huomiota herättävän päivityksen?
Somessa varmasti julkisena, jotta kaikki tuntemattomatkin näkevät. Hautajaisista arkun kuva myös, läheisten ympäröimänä. Julkisena. Miksi. Koska some on sun päiväkirja.
Mut otan osaa suruusi. Läheisesi oli meille kaikille vauvalaisille tärkeä. Hyvä, että jaoit tämän. Tuo varmasti lohtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt näitä "no siis se alkoi kertoa koiransa kuolemasta kun toiselta oli kuollut isä". Mitä järkeä on menetysten vertailussa? Ei se että joku muu menettää isänsä tee koiran menettämisestä yhtään vähempää surullista.
Ei, mutta koiran tai minkä tahansa lemmikkieläimen rinnastaminen isään on mielestäni vähän koomista.
Varmaan tämä kommentti ärsyttää koirien omistajia, mutta tältä minusta tuntuu.
Eihän sitä koiraa siihen isään rinnasteta vaan puhutaan menetyksen kokemuksesta.
Ni nyt menee erikoiseksi. Miksu se koira pitää vetää keskusteluun mykasn?
Miksi ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt näitä "no siis se alkoi kertoa koiransa kuolemasta kun toiselta oli kuollut isä". Mitä järkeä on menetysten vertailussa? Ei se että joku muu menettää isänsä tee koiran menettämisestä yhtään vähempää surullista.
Ei, mutta koiran tai minkä tahansa lemmikkieläimen rinnastaminen isään on mielestäni vähän koomista.
Varmaan tämä kommentti ärsyttää koirien omistajia, mutta tältä minusta tuntuu.
Yleensä ihmiset aikuiset varsinkin elävät sen koiran kanssa, harvemmin isän kanssa. Toinen on siis siinä joka päivä, isän kanssa ei välttämättä olla edes joka kuukausi missään tekemisissä. Kumpaa suree enemmän sitä joka on vierellä koko ajan vai sitä jonka kanssa ollaan vähän tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma läheinen teki itsemurhan. Oliko vakavakin itsemurha? Oliko mitään merkkejä? Oliko kysyjällä yhtään aktiivista aivosolua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se voinut mennä vähän lukkoon että mitä nyt sanoa lohdutukseksi.. Itselleni oli tosi vaikea löytää kerran sanoja kun työkaverilta oli kuollut lapsi.
Mieti tarvitseeko sureva lohtua, sääliä vai myötätuntoa.
Tiesithän, että aina ei sanoja löydy. Minun työkaveri oli menettänyt lapsen. Kuuntelin ja kyyneleet valuivat, en saanut sanaakaan suustani. Myös mieheni on menettänyt lapsen. En voi edes kuvitella miltä toisesta tuntuu. Ja vaikka olisin omani menettänyt, on suru erilainen.
Ei näytä löytyvän sinultakaan. Miten muka edes yrittää lohduttaa lapsensa menettänyttä? Minunkin lapseni on kuollut, joten olen kyllä kuullut kaikki mahdolliset sanat ja sanomatta jättämiset, kiitos vain. Suurin osa niistä on ollut aivan hirveitä, kuin veistä kääntäisi haavassa.
Meiltä puuttuu suomen kielestä vastine englannin kielessä käytettävälle sanonnalle "I'm sorry for your loss". Siitähän tässä kuitenkin olisi kyse, ei siitä että välttämättä suremme toisen menetystä. Ymmärrätkö?
Mahdollisuudet pilata surevan suru ovat loputtomat.
Jos et osaa suomentaa "olen pahoillani menetyksestäsi" niin voi voi voi ....
Ihmiset töksäyttelevät. Täytyy sanoa suoraan takaisin. Ihmiset eivät ole kuoleman kanssa niin tekemisissä ja ovat pihalla.
Eiköhän jokainen ole joskus menettänyt jonkun. Toisaalta jotkut on surunsa suhteen niin herkempiä, koulukaverin perhe kuoli tsunamissa ja hänen mielestään kukaan ei osaa sanoa mitään oikein. Varmaan kauhea motivaatio muilla yrittääkään enää kun kuulee pelkkää kiukuttelua. Not.
Älä enää kerro työkavereille mitä elämässäsi tapahtuu, niin ei tartte ihmetellä reaktioita. Tosin jollekkin influenssa voi olla vakava,toiselle ei.
Minusta surevat ihmiset ovat rasittavia. Vain koska heillä on nyt jotain niin huomion pitäisi olla heidän surussa. Ja kaikki mitä teet on väärin kuitenkin. Niin on sinun tapasi surra myös väärä minun mielestä! Koska oikeasti surevalla ei pitäisi olla energiaa tai aikaa suuttua muiden käytöksestä.
Alue: Aihe vapaa
"Otan osaa" on aivan hyvä.
Parempi sanoa otan osaa, kuin yrittää keksiä jotain omaperäistä, joka voi lähteä oudoille raiteille ja tulla ymmärretyksi väärin.
Yllättävässä tilanteessa voi häkeltyä niin, että solkottaa jotain mitä ei olisi muuten sanonut. Siksi fraasit ovat hyviä. Ne ovat tilanteeseen sopivat vuorosanat ja aina varmat.