Kun läheiseni kuoli sairauteen, kysyi työkaveri, että oliko vakavakin sairaus

Mikä sairaus hänellä oli? Huono kysymys, sillä sairautta ei välttämättä haluta kertoa. Jos kysyy oliko vakavakin sairaus, se antaa vastaajalle mahdollisuuden kertoa sairaudesta tarkemmin halutessaan tai ohittaa kysymyksen lyhyellä vastauksella ilman että kertoo asiasta tarkemmin. Luulen, että tämän vuoksi kysyjä on asettanut sanansa siten kuin ne oli. 

Vierailija kirjoitti:

Mun läheinen kuoli niin kaveri alkoi puimaan hänen leskeksi jäänyttä vaimoaan jne. Kun myöhemmin ihmettelin ettei edes sanonut otan osaa niin kaveri tokasi että käsitelleen kuoleman ja olevan kuoleman kanssa sinut. Olin edelleen Hoo Moilasena, että anteeksi mitä? 

Kaikkein paras olisi halata, sanoa otan osaa ja että jos haluaa jutella niin on aina aikaa. 

Ihmiset on usein aika moukkia. En minäkään ole osannut varmasti aina sanoa oikeita asioita, mutta oman läheisen kuoleman jälkeen kyllä taatusti osaan. 

Kaikki ei pidä siitä, että heitä halataan. Eli tuo mitä sinä koet parhaaksi, ei jonkun toisen kohdalla ole paras tapa toimia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on sairauksia joita ei pidetä vakavina vaikka niihin kuolee. Ja on läheisille ihan eri asia kuoleeko vuosien sairastelun jälkeen esim syöpään vaiko tuleeko kerralla tappava sydänkohtaus, joka on usein esim sepelvaltimotaudista johtuva. Keuhkosyöpää voi sairastaa useamman vuoden, äitini mies yli 10 vuotta jne 

Mikä näistä ei siis mielestäsi ole vakava, en oikein ymmrätänyt. Syöpä, sydänkohtaus, sepelvaltimotauti vai keuhkosyöpä?

Vanhuuden raihnaisuus, flunssa,  vuosikymmeniä sairastettu diabetes....

Mieheni sairastaa virtsarakon syöpää, ei ole vakavaa, ei ainakaan vielä.....Jos kuolee siihen 15 vuoden päästä, on jo niin vanha, että voisi kuolla silkkaan  vanhuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kannattaako sanoa, että henkilö kuoli sairauteen jos ei halua puhua asiasta enempää. Sairauden mainitseminen herättää heti ihmisten mielissä kysymyksen mihinköhän hän kuoli. 

Jos haluaa sanoa, että henkilö kuoli sairauteen, niin sanoo ihan suoraan mihin sairauteen esim. henkilö kuoli leukemiaan. Kaikki tietävät, että leukemia on vakava sairaus, eikä kenenkään tarvitse kysellä oliko vakava sairaus. Kannattaa itse etukäteen miettiä kuinka paljon on valmis jonkun kohtaamansa ihmisen kanssa puhumaan läheisen kuolemasta ja onko joidenkin kohdalla parempi olla kertomatta ollenkaan.

Surulla on myös eroa tuleeko kuolema yllätyksenä vai oliko se jo ollut ennalta tiedossa. Surun määrään se ei vaikuta, mutta kun kuolema on ollut jo tiedossa, osa surutyöstä on jo tehty.

Höpsistä! Nimenomaan silloin jos ei erikseen sano, että kuoli sairauteen, alkaa utelu, oliko onnettomuus vai ehkä itsetuhoisuus vai mitä on tapahtunut. On viisaampaa katkoa huhuilta siivet ja antaa tieto, että sairauteen menehtyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan vaikka flunssaan kuolla, ei se silti ole mielestäni vakava sairaus.

Kyllä se taisi olla vakavinta laatua oleva sairaus, jos siihen kuoli.

Ei-vakavaksi luokiteltuun sairauteenkin voi kuolla.

Tietenkin voi ajatella, että sairaus oli tälle henkilölle kuolettavan vakava, vaikka se ei normaalisti muille ihmisille ole. 

Esimerkiksi voi ajatella, että rotanmyrkky on kaikille ihmisille nautittuna hengenvaarallista. Pähkinä on harmitonta suurimmalle osalle ihmisistä, mutta joillekin yksilöille pienikin määrä voi olla tappavan kuolettavaa. Emme siis voi sanoa, että pähkinä on hengenvaarallinen aine. Rotanmyrkky on hengenvaarallista. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä sairaus hänellä oli? Huono kysymys, sillä sairautta ei välttämättä haluta kertoa. Jos kysyy oliko vakavakin sairaus, se antaa vastaajalle mahdollisuuden kertoa sairaudesta tarkemmin halutessaan tai ohittaa kysymyksen lyhyellä vastauksella ilman että kertoo asiasta tarkemmin. Luulen, että tämän vuoksi kysyjä on asettanut sanansa siten kuin ne oli. 

Eiköhän se aloittaja olisi ihan itse osannut kertoa sairauden nimen, jos olisi halunnut. Jos yleisellä tasolla puhui sairauteen menehtymisestä, niin kyllä sivistyneellä ihmisellä yleisesti pitäisi olla ymmärrys, ettei ala udella, oliko vakavakin sairaus. Yleensä kai nämä asiat opetetaan jo kotona kasvatuksessa, mutta ei ilmeisesti kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sairaus hänellä oli? Huono kysymys, sillä sairautta ei välttämättä haluta kertoa. Jos kysyy oliko vakavakin sairaus, se antaa vastaajalle mahdollisuuden kertoa sairaudesta tarkemmin halutessaan tai ohittaa kysymyksen lyhyellä vastauksella ilman että kertoo asiasta tarkemmin. Luulen, että tämän vuoksi kysyjä on asettanut sanansa siten kuin ne oli. 

Eiköhän se aloittaja olisi ihan itse osannut kertoa sairauden nimen, jos olisi halunnut. Jos yleisellä tasolla puhui sairauteen menehtymisestä, niin kyllä sivistyneellä ihmisellä yleisesti pitäisi olla ymmärrys, ettei ala udella, oliko vakavakin sairaus. Yleensä kai nämä asiat opetetaan jo kotona kasvatuksessa, mutta ei ilmeisesti kaikille.

Miksi ylipäätään kertoa mihin kuoli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan vaikka flunssaan kuolla, ei se silti ole mielestäni vakava sairaus.

Kyllä se taisi olla vakavinta laatua oleva sairaus, jos siihen kuoli.

Ei-vakavaksi luokiteltuun sairauteenkin voi kuolla.

Tietenkin voi ajatella, että sairaus oli tälle henkilölle kuolettavan vakava, vaikka se ei normaalisti muille ihmisille ole. 

 

Esimerkiksi voi ajatella, että rotanmyrkky on kaikille ihmisille nautittuna hengenvaarallista. Pähkinä on harmitonta suurimmalle osalle ihmisistä, mutta joillekin yksilöille pienikin määrä voi olla tappavan kuolettavaa. Emme siis voi sanoa, että pähkinä on hengenvaarallinen aine. Rotanmyrkky on hengenvaarallista. 

Sinä puhut aineesta, etkä sairaudesta. Se on täysin eri asia. Jos on kuollut anafylaktiseen shokkiin, jokaisen luulisi tajuavan, että nyt oli paha. Ei siihen tarvitse selittää, oliko pähkinä juuri hänelle vaaraksi vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan yritti kysyä mikä sairaus. Ja toinen ehkä mietti sairauden tai kuoleman merkkejä, että mitä tapahtui. Suomessa joutuu muita tulkitsemaan, osalla vaikeuksia puhua.

Niin tai sitten että joutuko kärsimään paljon oli tarkoitus mutta tuli ulos noin. Kuolemaa ennen voi olla normaalia elämää tai tuskaa ja parkua tai tiedotoomuutta. Hoitoyrityksiä elvytystä jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sairaus hänellä oli? Huono kysymys, sillä sairautta ei välttämättä haluta kertoa. Jos kysyy oliko vakavakin sairaus, se antaa vastaajalle mahdollisuuden kertoa sairaudesta tarkemmin halutessaan tai ohittaa kysymyksen lyhyellä vastauksella ilman että kertoo asiasta tarkemmin. Luulen, että tämän vuoksi kysyjä on asettanut sanansa siten kuin ne oli. 

Eiköhän se aloittaja olisi ihan itse osannut kertoa sairauden nimen, jos olisi halunnut. Jos yleisellä tasolla puhui sairauteen menehtymisestä, niin kyllä sivistyneellä ihmisellä yleisesti pitäisi olla ymmärrys, ettei ala udella, oliko vakavakin sairaus. Yleensä kai nämä asiat opetetaan jo kotona kasvatuksessa, mutta ei ilmeisesti kaikille.

Miksi ylipäätään kertoa mihin kuoli?

Varmaankin juuri sen takia, ettei juorut lähde leviämään. On se nyt eri asia kuolla vaikka auto-onnettomuuteen kuin henkirikoksen uhrina tai syöpään.

Vierailija kirjoitti:

Mun läheinen kuoli niin kaveri alkoi puimaan hänen leskeksi jäänyttä vaimoaan jne. Kun myöhemmin ihmettelin ettei edes sanonut otan osaa niin kaveri tokasi että käsitelleen kuoleman ja olevan kuoleman kanssa sinut. Olin edelleen Hoo Moilasena, että anteeksi mitä? 

Kaikkein paras olisi halata, sanoa otan osaa ja että jos haluaa jutella niin on aina aikaa. 

Ihmiset on usein aika moukkia. En minäkään ole osannut varmasti aina sanoa oikeita asioita, mutta oman läheisen kuoleman jälkeen kyllä taatusti osaan. 

No et taatusti osaa. Kaikki muut ihmiset kun ei ole sinä eikä heidän kokemuksensakaan ole identtinen sinun kokemuksesi kanssa. Sehän se on se ongelma. Toinen voi haluta ihan muuta reaktiota kuin mitä sinä haluaisit tai kuvittelisit haluavasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan se voinut mennä vähän lukkoon että mitä nyt sanoa lohdutukseksi.. Itselleni oli tosi vaikea löytää kerran sanoja kun työkaverilta oli kuollut lapsi.

Pääasia että ei ainakaan sano "tiedän miltä sinusta tuntuu"  Tämänkin kuulin.

Tai vertaa toisen lapsen kuolemaa "mäkin menetin just mun kissan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kannattaako sanoa, että henkilö kuoli sairauteen jos ei halua puhua asiasta enempää. Sairauden mainitseminen herättää heti ihmisten mielissä kysymyksen mihinköhän hän kuoli. 

Jos haluaa sanoa, että henkilö kuoli sairauteen, niin sanoo ihan suoraan mihin sairauteen esim. henkilö kuoli leukemiaan. Kaikki tietävät, että leukemia on vakava sairaus, eikä kenenkään tarvitse kysellä oliko vakava sairaus. Kannattaa itse etukäteen miettiä kuinka paljon on valmis jonkun kohtaamansa ihmisen kanssa puhumaan läheisen kuolemasta ja onko joidenkin kohdalla parempi olla kertomatta ollenkaan.

Surulla on myös eroa tuleeko kuolema yllätyksenä vai oliko se jo ollut ennalta tiedossa. Surun määrään se ei vaikuta, mutta kun kuolema on ollut jo tiedossa, osa surutyöstä on jo tehty.

Höpsistä! Nimenomaan silloin jos ei erikseen sano, että kuoli sairauteen, alkaa utelu, oliko onnettomuus vai ehkä itsetuhoisuus vai mitä on tapahtunut. On viisaampaa katkoa huhuilta siivet ja antaa tieto, että sairauteen menehtyi.

No samoilla linjoilla ollaan. Pointtini oli se, että antamalla liian vähän tietoa joutuu monesti kohtaamaan kysymyksiä.

"Isäni kuoli syöpään" on informatiivinen.

 vs.

"Isäni kuoli sairauteen"  Mihin sairauteen?

"Ei nyt kovin paha. Delas vaan." ->painuu takas hommiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sairaus hänellä oli? Huono kysymys, sillä sairautta ei välttämättä haluta kertoa. Jos kysyy oliko vakavakin sairaus, se antaa vastaajalle mahdollisuuden kertoa sairaudesta tarkemmin halutessaan tai ohittaa kysymyksen lyhyellä vastauksella ilman että kertoo asiasta tarkemmin. Luulen, että tämän vuoksi kysyjä on asettanut sanansa siten kuin ne oli. 

Eiköhän se aloittaja olisi ihan itse osannut kertoa sairauden nimen, jos olisi halunnut. Jos yleisellä tasolla puhui sairauteen menehtymisestä, niin kyllä sivistyneellä ihmisellä yleisesti pitäisi olla ymmärrys, ettei ala udella, oliko vakavakin sairaus. Yleensä kai nämä asiat opetetaan jo kotona kasvatuksessa, mutta ei ilmeisesti kaikille.

Niin että yleisellä tasolla pitäisi ymmärtää, että toisen ihmisen itsensä aloittamasta keskustelunaiheesta ei ole soveliasta puhua yhtään sen enempää kuin mitä hän on maininnut? Mielestäni taas se on aika tökeröä jos toinen mainitsee läheisensä kuolleen eikä osoita sen vertaa mielenkiintoa aiheeseen että kysyisi hienovaraisesti jotain lisää aiheeseen liittyen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kuollut molemmat vanhemmat. Jos nyt pitäisi sanoa, niin "otan osaa" on hyvin neutraali. Ei oikeastaan ole jäänyt edes mieleen, että sanoiko joku sen vai eikö. Joten se todennäköisesti sanotaan niin monen suusta, että tuskin kukaan verisesti loukkaantuu vuosikausiksi.

 

Mieleen on jäänyt vain sellaiset kommentit, kun joku kertoi miten hänen oma vanhempansa menehtyi. 

Eikö saa kertoa?

Eri. Jos suru on iskenyt lujaa, esim lapsen kuolema onnettomuudessa, siinä vaiheessa ei kykene kuuntelemaan muiden kokemuksia. Kaikki energia menee tilanteesta selviytymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sairaus hänellä oli? Huono kysymys, sillä sairautta ei välttämättä haluta kertoa. Jos kysyy oliko vakavakin sairaus, se antaa vastaajalle mahdollisuuden kertoa sairaudesta tarkemmin halutessaan tai ohittaa kysymyksen lyhyellä vastauksella ilman että kertoo asiasta tarkemmin. Luulen, että tämän vuoksi kysyjä on asettanut sanansa siten kuin ne oli. 

Eiköhän se aloittaja olisi ihan itse osannut kertoa sairauden nimen, jos olisi halunnut. Jos yleisellä tasolla puhui sairauteen menehtymisestä, niin kyllä sivistyneellä ihmisellä yleisesti pitäisi olla ymmärrys, ettei ala udella, oliko vakavakin sairaus. Yleensä kai nämä asiat opetetaan jo kotona kasvatuksessa, mutta ei ilmeisesti kaikille.

Miksi ylipäätään kertoa mihin kuoli?

Varmaankin juuri sen takia, ettei juorut lähde leviämään. On se nyt eri asia kuolla vaikka auto-onnettomuuteen kuin henkirikoksen uhrina tai syöpään.

Tuskin yksittäinen ihminen joka ei tunne edes mitään juorurinkiä, pystyy kertomaan eteenpäin hirveästi. Ehkä korkeintaan käsittelee jonkun kanssa järkytystä. Muuten jää käsittelemättä ja jää ikuinen kysymys mihin henkilö kuoli. Voiko muut välttää sen kohtalon tai mitä tapahtui. Toisaalta jos ei tiedä asioita sekin voi helpottaa, mutta asia unohtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sairaus hänellä oli? Huono kysymys, sillä sairautta ei välttämättä haluta kertoa. Jos kysyy oliko vakavakin sairaus, se antaa vastaajalle mahdollisuuden kertoa sairaudesta tarkemmin halutessaan tai ohittaa kysymyksen lyhyellä vastauksella ilman että kertoo asiasta tarkemmin. Luulen, että tämän vuoksi kysyjä on asettanut sanansa siten kuin ne oli. 

Eiköhän se aloittaja olisi ihan itse osannut kertoa sairauden nimen, jos olisi halunnut. Jos yleisellä tasolla puhui sairauteen menehtymisestä, niin kyllä sivistyneellä ihmisellä yleisesti pitäisi olla ymmärrys, ettei ala udella, oliko vakavakin sairaus. Yleensä kai nämä asiat opetetaan jo kotona kasvatuksessa, mutta ei ilmeisesti kaikille.

Miksi ylipäätään kertoa mihin kuoli?

Varmaankin juuri sen takia, ettei juorut lähde leviämään. On se nyt eri asia kuolla vaikka auto-onnettomuuteen kuin henkirikoksen uhrina tai syöpään.

Miksi työkaverit juoruaisi siitä mihin esim. minum öäheiseni kuoli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan vaikka flunssaan kuolla, ei se silti ole mielestäni vakava sairaus.

Kyllä se taisi olla vakavinta laatua oleva sairaus, jos siihen kuoli.

Ei-vakavaksi luokiteltuun sairauteenkin voi kuolla.

Tietenkin voi ajatella, että sairaus oli tälle henkilölle kuolettavan vakava, vaikka se ei normaalisti muille ihmisille ole. 

 

Esimerkiksi voi ajatella, että rotanmyrkky on kaikille ihmisille nautittuna hengenvaarallista. Pähkinä on harmitonta suurimmalle osalle ihmisistä, mutta joillekin yksilöille pienikin määrä voi olla tappavan kuolettavaa. Emme siis voi sanoa, että pähkinä on hengenvaarallinen aine. Rotanmyrkky on hengenvaarallista. 

Sinä puhut aineesta, etkä sairaudesta. Se on täysin eri asia. Jos on kuollut anafylaktiseen shokkiin, jokaisen luulisi tajuavan, että nyt oli paha. Ei siihen tarvitse selittää, oliko pähkinä juuri hänelle vaaraksi vai ei.

Arvasin, että joku ymmärtää vertaukseni väärin. Ei se mitään. Se oli huono vertaus.

Tarkoitin tällä pähkinä-vertauksella, että samalla tavalla kuin joku sairaus voi olla ihan tavallinen normaali ei-vakava sairaus, jollekin se voi koitua vakavaksi ja siihen voi kuolla. 

Vierailija kirjoitti:

Surusta ei kannata kertoa. Osanotto ap. 

Minusta taas surusta kannattaa kertoa. Esimerkiksi työpaikalla se yleensä näkyy. Ihminen voi olla poissa oleva tai jonakin päivänä vakava tai itkuinen. Kun minun isäni kuoli, psykologi sanoi, että työ on myös hengähdystauko surusta. Niin se olikin. Kotona suru oli koko ajan läsnä, mutta töissä pystyi välillä ajattelemaan muitakin asioita. Olisi ollut kauheaa, jos joku töissä olisi halunnut puhua enemmän asiasta. Minä kerroin, koska niin oli parasta, mutta onneksi tajusivat, ettei minua pidä kuormittaa sillä asialla työpaikalla. Sain halauksia ja osanottaja ja onneksi koin ymmärrystä.

Olin silloin niin nuori ja kuolema tuli yllättäen, ettei oikein ollut keinoja edes käsitellä menetystä. Ahdisti ja pelotti ja oli kova ikävä ja kaipuu. Vähitellen suru muuttui haaleaksi. Nykyisin jos joku kysyy, vieläkö sinun vanhempasi elävät, sanon vaan lyhyesti, että ei kumpikaan. On kyllä joskus joku kysynyt, minkä ikäisenä kuolivat yms., mutta ei se minusta kuulu ihmisille, jotka eivät ole heitä tunteneet.