Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kun läheiseni kuoli sairauteen, kysyi työkaveri, että oliko vakavakin sairaus

Vierailija
04.10.2026 |

Miten sairaus voisi enää vakavampi olla kuin johtaa kuolemaan? Ihmiset ei ilmeisesti osaa enää ajatella. Minulta kysyttiin myös, oliko jotain merkkejä etukäteen, että voi tapahtua tällaista. Siis mitä ihmettä? Miksi joku tittsca utelee, oliko jotain merkkejä? Lieventääkö se jollain tavalla surua, jos on ollut merkkejä? Suru on surua. Ei se ole rationaalinen asia, että voih, Kyllå hän varmaan kuolee, enpä sure nyt kun tiedän. ”Otan osaa suruusi” riittäisi hyvin.

Kommentit (192)

Vierailija
101/192 |
04.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sairaus hänellä oli? Huono kysymys, sillä sairautta ei välttämättä haluta kertoa. Jos kysyy oliko vakavakin sairaus, se antaa vastaajalle mahdollisuuden kertoa sairaudesta tarkemmin halutessaan tai ohittaa kysymyksen lyhyellä vastauksella ilman että kertoo asiasta tarkemmin. Luulen, että tämän vuoksi kysyjä on asettanut sanansa siten kuin ne oli. 

Eiköhän se aloittaja olisi ihan itse osannut kertoa sairauden nimen, jos olisi halunnut. Jos yleisellä tasolla puhui sairauteen menehtymisestä, niin kyllä sivistyneellä ihmisellä yleisesti pitäisi olla ymmärrys, ettei ala udella, oliko vakavakin sairaus. Yleensä kai nämä asiat opetetaan jo kotona kasvatuksessa, mutta ei ilmeisesti kaikille.

Miksi ylipäätään kertoa mihin kuoli?

Varmaankin juuri sen takia, ettei juorut lähde leviämään. On se nyt eri asia kuolla vaikka auto-onnettomuuteen kuin henkirikoksen uhrina tai syöpään.

Miksi työkaverit juoruaisi siitä mihin esim. minum öäheiseni kuoli?

Ehkä sinulla on normaalit täyspäiset työkaverit. Meillä kyllä mässäillään kaikella kauhealla. Ai kamala, on se ollut kova juttu, kun sen mies jäi rekan alle. Aikoinaan kun erään kollegan laosu kuoli, minä tiesin, mihin kuoli, mutta voi jestas niitä silloisen työpaikan juorukelloja. Ne spekuloivat keskenään, mitenköhän se on kuollut. Vaikka tiesin, pidin niin mauttomana heidän juoruilujaan, etten halaistua sanaa sanonut. Kollegani oli silloin poissa töistä useamman kuukauden. En osaa sitä sanoa, onko hän lapsensa kuolemasta puhunut näille spekuloijille sitten kun palasi töihin.

Vierailija
102/192 |
04.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kuollut molemmat vanhemmat. Jos nyt pitäisi sanoa, niin "otan osaa" on hyvin neutraali. Ei oikeastaan ole jäänyt edes mieleen, että sanoiko joku sen vai eikö. Joten se todennäköisesti sanotaan niin monen suusta, että tuskin kukaan verisesti loukkaantuu vuosikausiksi.

 

Mieleen on jäänyt vain sellaiset kommentit, kun joku kertoi miten hänen oma vanhempansa menehtyi. 

Tuokin on todella huonoa käytöstä. Miten joku kehtaa alkaa kertoa, miten omat vanhemmat ovat kuolleet, kun toisella on akuutti suruaika menossa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
103/192 |
04.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sairaus hänellä oli? Huono kysymys, sillä sairautta ei välttämättä haluta kertoa. Jos kysyy oliko vakavakin sairaus, se antaa vastaajalle mahdollisuuden kertoa sairaudesta tarkemmin halutessaan tai ohittaa kysymyksen lyhyellä vastauksella ilman että kertoo asiasta tarkemmin. Luulen, että tämän vuoksi kysyjä on asettanut sanansa siten kuin ne oli. 

Eiköhän se aloittaja olisi ihan itse osannut kertoa sairauden nimen, jos olisi halunnut. Jos yleisellä tasolla puhui sairauteen menehtymisestä, niin kyllä sivistyneellä ihmisellä yleisesti pitäisi olla ymmärrys, ettei ala udella, oliko vakavakin sairaus. Yleensä kai nämä asiat opetetaan jo kotona kasvatuksessa, mutta ei ilmeisesti kaikille.

Toisaalta, kun ihminen kertoo, että hänen läheisensä kuoli voi miettiä haluaako hän keskustella asiasta ja kertoi siksi, vai miksi hän teki niin. Varovasti voi lähestyä aihetta hienovaraisella kysymyksellä. Vastauksesta nopeasti huomaa haluaako hän jatkaa keskustelua. 

Vierailija
104/192 |
04.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos minulta joku läheinen kuolisi, salaisin varmaan asian, jottei kukaan sanoisi minulle "otan osaa". "Otan osaa"? Mitä helkuttia, ei kukaan voi toisen suruun osallistua. Maailman typerin sanonta, niin lattea ja kliseinen. 

Vierailija
105/192 |
04.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole vakava. Vain fataali.

Vierailija
106/192 |
04.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sairaus hänellä oli? Huono kysymys, sillä sairautta ei välttämättä haluta kertoa. Jos kysyy oliko vakavakin sairaus, se antaa vastaajalle mahdollisuuden kertoa sairaudesta tarkemmin halutessaan tai ohittaa kysymyksen lyhyellä vastauksella ilman että kertoo asiasta tarkemmin. Luulen, että tämän vuoksi kysyjä on asettanut sanansa siten kuin ne oli. 

Eiköhän se aloittaja olisi ihan itse osannut kertoa sairauden nimen, jos olisi halunnut. Jos yleisellä tasolla puhui sairauteen menehtymisestä, niin kyllä sivistyneellä ihmisellä yleisesti pitäisi olla ymmärrys, ettei ala udella, oliko vakavakin sairaus. Yleensä kai nämä asiat opetetaan jo kotona kasvatuksessa, mutta ei ilmeisesti kaikille.

Miksi ylipäätään kertoa mihin kuoli?

Varmaankin juuri sen takia, ettei juorut lähde leviämään. On se nyt eri asia kuolla vaikka auto-onnettomuuteen kuin henkirikoksen uhrina tai syöpään.

Miksi työkaverit juoruaisi siitä mihin esim. minum öäheiseni kuoli?

Ehkä sinulla on normaalit täyspäiset työkaverit. Meillä kyllä mässäillään kaikella kauhealla. Ai kamala, on se ollut kova juttu, kun sen mies jäi rekan alle. Aikoinaan kun erään kollegan laosu kuoli, minä tiesin, mihin kuoli, mutta voi jestas niitä silloisen työpaikan juorukelloja. Ne spekuloivat keskenään, mitenköhän se on kuollut. Vaikka tiesin, pidin niin mauttomana heidän juoruilujaan, etten halaistua sanaa sanonut. Kollegani oli silloin poissa töistä useamman kuukauden. En osaa sitä sanoa, onko hän lapsensa kuolemasta puhunut näille spekuloijille sitten kun palasi töihin.

Uteliaisuus on ihmiskunnan selviytymiskeino.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
107/192 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sairaus hänellä oli? Huono kysymys, sillä sairautta ei välttämättä haluta kertoa. Jos kysyy oliko vakavakin sairaus, se antaa vastaajalle mahdollisuuden kertoa sairaudesta tarkemmin halutessaan tai ohittaa kysymyksen lyhyellä vastauksella ilman että kertoo asiasta tarkemmin. Luulen, että tämän vuoksi kysyjä on asettanut sanansa siten kuin ne oli. 

Eiköhän se aloittaja olisi ihan itse osannut kertoa sairauden nimen, jos olisi halunnut. Jos yleisellä tasolla puhui sairauteen menehtymisestä, niin kyllä sivistyneellä ihmisellä yleisesti pitäisi olla ymmärrys, ettei ala udella, oliko vakavakin sairaus. Yleensä kai nämä asiat opetetaan jo kotona kasvatuksessa, mutta ei ilmeisesti kaikille.

Miksi ylipäätään kertoa mihin kuoli?

Varmaankin juuri sen takia, ettei juorut lähde leviämään. On se nyt eri asia kuolla vaikka auto-onnettomuuteen kuin henkirikoksen uhrina tai syöpään.

Miksi työkaverit juoruaisi siitä mihin esim. minum öäheiseni kuoli?

Ehkä sinulla on normaalit täyspäiset työkaverit. Meillä kyllä mässäillään kaikella kauhealla. Ai kamala, on se ollut kova juttu, kun sen mies jäi rekan alle. Aikoinaan kun erään kollegan laosu kuoli, minä tiesin, mihin kuoli, mutta voi jestas niitä silloisen työpaikan juorukelloja. Ne spekuloivat keskenään, mitenköhän se on kuollut. Vaikka tiesin, pidin niin mauttomana heidän juoruilujaan, etten halaistua sanaa sanonut. Kollegani oli silloin poissa töistä useamman kuukauden. En osaa sitä sanoa, onko hän lapsensa kuolemasta puhunut näille spekuloijille sitten kun palasi töihin.

Uteliaisuus on ihmiskunnan selviytymiskeino.

Minusta on parempi olla pikkuisen utelias tai tiedonhaluinen kuin välinpitämätön. Entä jos työkavereita ei olisi tippaakaan kiinnostanut koko asia ja lapsen kuolema olisi ohitettu täysin. Varmaan kivat sellaiset työkaverit. 

Vierailija
108/192 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä menehtyi aikuinen nuori ilman mitään ennakkomerkkejä. Emme kuitenkaan uhriutuneet. Uhriutuminen ja suru, ovat kaksi eri asiaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
109/192 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

No onhan se voinut mennä vähän lukkoon että mitä nyt sanoa lohdutukseksi.. Itselleni oli tosi vaikea löytää kerran sanoja kun työkaverilta oli kuollut lapsi.

Meiltä kysyttiin, saako halata.

Vierailija
110/192 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just tällaisten AP:n kaltaisten tyyppien takia ihmiset ei uskalla sanoa surevalle ihmiselle mitään. 

No voisiko sitä vähän miettiä, mitä sanoo, eikä töräytellä jotakin. Vanha ilmaisu, otan osaa, on ihan hyvä, jos muuta ei keksi.

Kun mieheni kuoli, ja kerroin siitä vastaan tulleelle tuttavalle, hän sanoi, että heilläkin on ollut aika rankka kevät, kun lapset ovat olleet koko ajan flunssassa. 

Niinkuin joku aiemmin jo totesi, joskus vain menee lukkoon. Mikäli olet tuon menetyksen heti tavatessa kertonut, on se tullut odottamattomasti puskista. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
111/192 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on sairauksia joita ei pidetä vakavina vaikka niihin kuolee. Ja on läheisille ihan eri asia kuoleeko vuosien sairastelun jälkeen esim syöpään vaiko tuleeko kerralla tappava sydänkohtaus, joka on usein esim sepelvaltimotaudista johtuva. Keuhkosyöpää voi sairastaa useamman vuoden, äitini mies yli 10 vuotta jne 

Mikä näistä ei siis mielestäsi ole vakava, en oikein ymmrätänyt. Syöpä, sydänkohtaus, sepelvaltimotauti vai keuhkosyöpä?

Pitkän linjan hoitajana ymmärsin heti, mitä aiempi ajoi takaa. Kaikki ei ymmärrä.

Vierailija
112/192 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Otan osaa. Ihmiset sanovat joskus hassuja asioita, kun he kohtaavat vaikeita tilanteita, kuten kuolemaa tai sairautta. Se ei ole pahantahtoista, joten säästä kiukkusi. Voimia suruun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
113/192 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos minulta joku läheinen kuolisi, salaisin varmaan asian, jottei kukaan sanoisi minulle "otan osaa". "Otan osaa"? Mitä helkuttia, ei kukaan voi toisen suruun osallistua. Maailman typerin sanonta, niin lattea ja kliseinen. 

Joo, ole hyvä ja tee niin. Me muut kun ei voida kristallipallosta katsoa, että osanotto on juuri sinun mielestäsi väärin tehty. 

Vierailija
114/192 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sairaus hänellä oli? Huono kysymys, sillä sairautta ei välttämättä haluta kertoa. Jos kysyy oliko vakavakin sairaus, se antaa vastaajalle mahdollisuuden kertoa sairaudesta tarkemmin halutessaan tai ohittaa kysymyksen lyhyellä vastauksella ilman että kertoo asiasta tarkemmin. Luulen, että tämän vuoksi kysyjä on asettanut sanansa siten kuin ne oli. 

Eiköhän se aloittaja olisi ihan itse osannut kertoa sairauden nimen, jos olisi halunnut. Jos yleisellä tasolla puhui sairauteen menehtymisestä, niin kyllä sivistyneellä ihmisellä yleisesti pitäisi olla ymmärrys, ettei ala udella, oliko vakavakin sairaus. Yleensä kai nämä asiat opetetaan jo kotona kasvatuksessa, mutta ei ilmeisesti kaikille.

Miksi ylipäätään kertoa mihin kuoli?

Varmaankin juuri sen takia, ettei juorut lähde leviämään. On se nyt eri asia kuolla vaikka auto-onnettomuuteen kuin henkirikoksen uhrina tai syöpään.

Miksi työkaverit juoruaisi siitä mihin esim. minum öäheiseni kuoli?

Ehkä sinulla on normaalit täyspäiset työkaverit. Meillä kyllä mässäillään kaikella kauhealla. Ai kamala, on se ollut kova juttu, kun sen mies jäi rekan alle. Aikoinaan kun erään kollegan laosu kuoli, minä tiesin, mihin kuoli, mutta voi jestas niitä silloisen työpaikan juorukelloja. Ne spekuloivat keskenään, mitenköhän se on kuollut. Vaikka tiesin, pidin niin mauttomana heidän juoruilujaan, etten halaistua sanaa sanonut. Kollegani oli silloin poissa töistä useamman kuukauden. En osaa sitä sanoa, onko hän lapsensa kuolemasta puhunut näille spekuloijille sitten kun palasi töihin.

Uteliaisuus on ihmiskunnan selviytymiskeino.

Ihmiskunta ei taida haluta selviytyä. Tuosta uteliaisuudestahan yritetään päästä kaikin keinoin eroon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
115/192 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan se voinut mennä vähän lukkoon että mitä nyt sanoa lohdutukseksi.. Itselleni oli tosi vaikea löytää kerran sanoja kun työkaverilta oli kuollut lapsi.

Mieti tarvitseeko sureva lohtua, sääliä vai myötätuntoa.

Tiesithän, että aina ei sanoja löydy. Minun työkaveri oli menettänyt lapsen. Kuuntelin ja kyyneleet valuivat, en saanut sanaakaan suustani. Myös mieheni on menettänyt lapsen. En voi edes kuvitella miltä toisesta tuntuu. Ja vaikka olisin omani menettänyt, on suru erilainen. 

Vierailija
116/192 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just tällaisten AP:n kaltaisten tyyppien takia ihmiset ei uskalla sanoa surevalle ihmiselle mitään. 

Voi sanoa: otan osaa.

Jonkun mielestä ”Otan osaa.” on liian kliseinen. 

Vierailija
117/192 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kuollut molemmat vanhemmat. Jos nyt pitäisi sanoa, niin "otan osaa" on hyvin neutraali. Ei oikeastaan ole jäänyt edes mieleen, että sanoiko joku sen vai eikö. Joten se todennäköisesti sanotaan niin monen suusta, että tuskin kukaan verisesti loukkaantuu vuosikausiksi.

 

Mieleen on jäänyt vain sellaiset kommentit, kun joku kertoi miten hänen oma vanhempansa menehtyi. 

Tuokin on todella huonoa käytöstä. Miten joku kehtaa alkaa kertoa, miten omat vanhemmat ovat kuolleet, kun toisella on akuutti suruaika menossa?

Miten sururyhmä tai muutoinvertaisryhmä toimii?

Vierailija
118/192 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just tällaisten AP:n kaltaisten tyyppien takia ihmiset ei uskalla sanoa surevalle ihmiselle mitään. 

Voi sanoa: otan osaa.

Jonkun mielestä ”Otan osaa.” on liian kliseinen. 

No sitten on. Se on kuitenkin kohtelias tapa ilmaista myötätuntoa. Jos joku pahoittaa mielensä toisen käytöstavoissa, vika ei ole sanojassa. Paljon parempi se on kuin nämä "mullakin on ollut vaikeaa kun lapset oli flunssassa", jos ei muuta keksi.

Vierailija
119/192 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just tällaisten AP:n kaltaisten tyyppien takia ihmiset ei uskalla sanoa surevalle ihmiselle mitään. 

Voi sanoa: otan osaa.

Jonkun mielestä ”Otan osaa.” on liian kliseinen. 

Se on liian kliseinen. Siihen asti kunnes tajuaa, että ei ole oikeastaan mitään, mikä tuohon sopisi.

"Otan osaa" on tavallaan kompromissi.

Saa jotain ulos suusta, mutta on tarpeeksi kliseinen että ei juuri merkitse mitään.

Vierailija
120/192 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan se voinut mennä vähän lukkoon että mitä nyt sanoa lohdutukseksi.. Itselleni oli tosi vaikea löytää kerran sanoja kun työkaverilta oli kuollut lapsi.

Mieti tarvitseeko sureva lohtua, sääliä vai myötätuntoa.

Tiesithän, että aina ei sanoja löydy. Minun työkaveri oli menettänyt lapsen. Kuuntelin ja kyyneleet valuivat, en saanut sanaakaan suustani. Myös mieheni on menettänyt lapsen. En voi edes kuvitella miltä toisesta tuntuu. Ja vaikka olisin omani menettänyt, on suru erilainen. 

Ei näytä löytyvän sinultakaan. Miten muka edes yrittää lohduttaa lapsensa menettänyttä? Minunkin lapseni  on kuollut, joten olen kyllä kuullut kaikki mahdolliset sanat ja sanomatta jättämiset, kiitos vain. Suurin osa niistä on ollut aivan hirveitä, kuin veistä kääntäisi haavassa.

Meiltä puuttuu suomen kielestä vastine englannin kielessä käytettävälle sanonnalle  "I'm sorry for your loss". Siitähän tässä kuitenkin olisi kyse, ei siitä että välttämättä suremme toisen menetystä. Ymmärrätkö?

Mahdollisuudet pilata surevan suru ovat loputtomat.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kuusi kolme