Kun läheiseni kuoli sairauteen, kysyi työkaveri, että oliko vakavakin sairaus

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan ymmärrettävää, että kun läheinen kuolee niin se aiheuttaa myös vihan ja epäoikeudenmukaisuuden ym tunteita, mutta työkaverisi on kuitenkin syytön siihen. Hän ei vain osannut lohduttaa sinua juuri sinun toivomallasi tavalla. Työkaverit ovat työkavereita. 

Muutama vuosi sitten tapahtui asia, joka osui suoraan vanhaan ja jo melko paatuneeseen sydämeeni. Samanikäisen työkaverini, jonka olen tuntenut jo 30 vuotta, tuli luokseni ja kertoi, että hänen ystävänsä oli juuri jäänyt leskeksi. He olivat tapaamassa parin päivän päästä. ”Mitä voisin sanoa hänelle”, kysyi tämä mies joka siihen asti oli aina ollut varsin kapakalamainen otus, kun nyt oikein rumasti asian ilmaisen.

Meillä oli hyvä ja rakentava keskustelu asiasta kun pohdimme sitä yhdessä ja arvostin että hän kääntyi puoleeni tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan se voinut mennä vähän lukkoon että mitä nyt sanoa lohdutukseksi.. Itselleni oli tosi vaikea löytää kerran sanoja kun työkaverilta oli kuollut lapsi.

Pääasia että ei ainakaan sano "tiedän miltä sinusta tuntuu"  Tämänkin kuulin.

Tai vertaa toisen lapsen kuolemaa "mäkin menetin just mun kissan".

Minulle kissa on kuin lapsi.

Joo, niin varmaan. Ja hämmennyt kun se kuolee 15-vuotiaana? Entä rippijuhlat, lakkiaiset ja häät? Eikö sinusta tullutkaan mummua, yksin olet aikanaan hoivakodissa ja kenelle edes jätät perinnön? 😟 

Aika mekaaninen suhtautuminen sinulla.

Luuletko sinä ääliö että joku rippikoulupelleily tekee ihmisestä paremman kuin kissasta.

Mitä vattua sekoilet jostain perinnöistä?

Tai yksinäisyydestä?

Lemmikin kanssa ei ole yksinäistä.

K-päänä sinä olet yksin, vaikka lisääntyisit kuinka paljon tahansa. 

Ei ne lapset sinua arvosta, kun olet päästäsi mätä. Ja moukka.

Onkohan sinusta sitten ok, jos sinun kissa kuolee ja toinen alkaa selttåå, että meidänkin mummolta kuoli pari kanaa kesällä.

Ihmiset sitten loukkaantuu ihan kaikesta nykyään. Ihminen ei välttämättä osaa sanoa tollaisessa tilanteessa oikeita sanoja ja saattaa möläyttää jotain ns. tyhmää. Hän on kuitekin yrittänyt saada tuossa tilanteessa jonkinlaista keskustelua aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olisiko työkaverin pitänyt tietää, että suret? Ei saa lohduttaa jos ei ole saanut lupaa.

Voi jestas näitä ihmisiä nykyisin. Onneksi kouluissa jo opetetaan tunnetaitoja. Jokainen normaalijärkinen ymmärtää, että on hyviä kysymyksiä ja sitten on tyhmiä kysymyksiä, jotka eivät sovi tilanteeseen. Tyhmiä kysymyksiä: oliko sairaus vakava, kun hän siihen kuoli tai jättikö paljon perintöä tai oliko hakenut apua siihen sairauteen. Mitä näitä nyt muita kommentteja onkaan: elämä jatkuu, kyllä se siitä.

Minun setäni oli rekkaonnettomuudessa. Hän oli ilmeisesti nukahtanut rattiin, yövuorosta kotiin palatessaan. Järkytys oli suuri koko lähisuvulle. Minulle sanoi eräs ihminen, että olipa hyvä kun ei sattunut olemaan muita kyydissä. Todella sydämetön kommentti, josta silloin häkellyin niin paljon, etten osannut edes sanoa, kuinka typerä heitto se oli. 

Vierailija kirjoitti:

Minun setäni oli rekkaonnettomuudessa. Hän oli ilmeisesti nukahtanut rattiin, yövuorosta kotiin palatessaan. Järkytys oli suuri koko lähisuvulle. Minulle sanoi eräs ihminen, että olipa hyvä kun ei sattunut olemaan muita kyydissä. Todella sydämetön kommentti, josta silloin häkellyin niin paljon, etten osannut edes sanoa, kuinka typerä heitto se oli. 

No tottahan tuo on, hyvä ettei ollut ketää kyydissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minulta joku läheinen kuolisi, salaisin varmaan asian, jottei kukaan sanoisi minulle "otan osaa". "Otan osaa"? Mitä helkuttia, ei kukaan voi toisen suruun osallistua. Maailman typerin sanonta, niin lattea ja kliseinen. 

Aika vaativa olet. Ei ole mitenkään helppoa keksiä uniikkia ja sopivaa sanottavaa tuossa tilanteessa. Siksi meillä on fraasi, jolla osoitetaan myötätuntoa. Sinule sekään ei kelpaa.

Nämä on näitä ihmisiä, joiden mielestä tavanomaiset ohjeet eivät ole hyviä. Kiitos, anteeksi, ole hyvä ja otan osaa. Onhan heitäkin, joille annat lahjan RAI aitat, muttei osaa kuitista sanoa. Se on niin kulunut fraasi. Joo, ole vaan sitten hiljaa tai mumise jotain. Se on kumma, että kyllä muualla maailmassa osataan ottaa osaa, eikä mietitä.

Muualla maailmassa nimen omaan ei "oteta osaa'. Ei kukaan sano englanniksi "I'm participating", kun joku on kuollut, vaan lohdutuksen sanoja, "my condolences', lausutaan. Jos joku rupeaisi ottamaan osaa, pidettäisiin outona. 

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä kuolla onnettomuudessa terveenä ihmisenä. Turhaan vedit herneet nenään.

Jos joku kuolee sairauteen, niin miten onnettomuus siihen liittyy? Ei, hän ei kuollut silloin onnettomuuteen, jos hän kuoli sairauteen. 

Vierailija kirjoitti:

Jos minulta joku läheinen kuolisi, salaisin varmaan asian, jottei kukaan sanoisi minulle "otan osaa". "Otan osaa"? Mitä helkuttia, ei kukaan voi toisen suruun osallistua. Maailman typerin sanonta, niin lattea ja kliseinen. 

Mitä haluaisit sinulle sanottavan? Ihmiset haluavat kuitenkin vastata jotain, kun toinen sanoo läheisensä kuolleen. Tuntuu kiusalliselta olla vain hiljaa.

Minä olen löytänyt surussa lohtua sanoista "otan osaa". Sanat eivät tärkeitä, vaan toisen ihmisen pysähtyminen ja myötätunto siinä lyhyessäkin hetkessä. "Otan osaa" on jossain tapauksissa ollut myös ihan riittävästi ja enempää en ole kaikilta ihmisiä kaivannutkaan. 

Olisiko parempi ollut toteamus kato piessaa?

En ole koskaan ymmärtänyt näitä "no siis se alkoi kertoa koiransa kuolemasta kun toiselta oli kuollut isä". Mitä järkeä on menetysten vertailussa? Ei se että joku muu menettää isänsä tee koiran menettämisestä yhtään vähempää surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minulta joku läheinen kuolisi, salaisin varmaan asian, jottei kukaan sanoisi minulle "otan osaa". "Otan osaa"? Mitä helkuttia, ei kukaan voi toisen suruun osallistua. Maailman typerin sanonta, niin lattea ja kliseinen. 

Mitä haluaisit sinulle sanottavan? Ihmiset haluavat kuitenkin vastata jotain, kun toinen sanoo läheisensä kuolleen. Tuntuu kiusalliselta olla vain hiljaa.

Minä olen löytänyt surussa lohtua sanoista "otan osaa". Sanat eivät tärkeitä, vaan toisen ihmisen pysähtyminen ja myötätunto siinä lyhyessäkin hetkessä. "Otan osaa" on jossain tapauksissa ollut myös ihan riittävästi ja enempää en ole kaikilta ihmisiä kaivannutkaan. 

Taidan jatkossa sanoa vaan jaa kun joku kertoo läheisensä kuolleen. Tai ai. Ehkä myös niin varmaan olisi toimiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minulta joku läheinen kuolisi, salaisin varmaan asian, jottei kukaan sanoisi minulle "otan osaa". "Otan osaa"? Mitä helkuttia, ei kukaan voi toisen suruun osallistua. Maailman typerin sanonta, niin lattea ja kliseinen. 

Aika vaativa olet. Ei ole mitenkään helppoa keksiä uniikkia ja sopivaa sanottavaa tuossa tilanteessa. Siksi meillä on fraasi, jolla osoitetaan myötätuntoa. Sinule sekään ei kelpaa.

Nämä on näitä ihmisiä, joiden mielestä tavanomaiset ohjeet eivät ole hyviä. Kiitos, anteeksi, ole hyvä ja otan osaa. Onhan heitäkin, joille annat lahjan RAI aitat, muttei osaa kuitista sanoa. Se on niin kulunut fraasi. Joo, ole vaan sitten hiljaa tai mumise jotain. Se on kumma, että kyllä muualla maailmassa osataan ottaa osaa, eikä mietitä.

Muualla maailmassa nimen omaan ei "oteta osaa'. Ei kukaan sano englanniksi "I'm participating", kun joku on kuollut, vaan lohdutuksen sanoja, "my condolences', lausutaan. Jos joku rupeaisi ottamaan osaa, pidettäisiin outona. 

Fraasit "otan osaa" ja "my condolences" tarkoittavat samaa asiaa. Kielen fraasit ja sanonnat eivät aina sanatarkasti käänny toiselle kielelle, vaikka samaa asiaa ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Jos minulta joku läheinen kuolisi, salaisin varmaan asian, jottei kukaan sanoisi minulle "otan osaa". "Otan osaa"? Mitä helkuttia, ei kukaan voi toisen suruun osallistua. Maailman typerin sanonta, niin lattea ja kliseinen. 

Ei me ihmiset mitään jeesuksia olla.

Salaa asia ihan rauhassa, kunhan et ala ainakaan liian rankasti ärhentelemään niille ihmisille, jotka erehtyvät sinulle noin sanomaan.

Tämän takia en nykyisin halua tietää ihmisten asioista yhtään mitään. Ei tarvitse tulla kertomaan. Jos otat vain osaa suruun (se on myötätuntoa ilmaiseva vanha sanonta), alkaa paasaus, että mitä vttua sä luule mun suruistani tietäväsi? Jos sanot muuta, se on jotain hirmu loukkaavaa.

Ihmiset ovat niin itsekeskeisiä, ettei mitään rajaa. Sureminenkin muutetaan oikeudeksi pahoittaa mielensä ihan kaikesta. Tätä näkee paljon: pikkuisen huonoa omatuntoa kantaneet omaiset kyttää ja valittaa kaikesta vanhan isänsä/äitinsä hoidosta ja etsimällä etsiin virheitä. 

Eipä se suru onneksi ainakaan voimakasta ole ollut, kun ehtii takertua kaikkiin pikkuasioihin, kuten sanamuotoihin ja melko harmittomiin kysymyksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia en nykyisin halua tietää ihmisten asioista yhtään mitään. Ei tarvitse tulla kertomaan. Jos otat vain osaa suruun (se on myötätuntoa ilmaiseva vanha sanonta), alkaa paasaus, että mitä vttua sä luule mun suruistani tietäväsi? Jos sanot muuta, se on jotain hirmu loukkaavaa.

 

Ihmiset ovat niin itsekeskeisiä, ettei mitään rajaa. Sureminenkin muutetaan oikeudeksi pahoittaa mielensä ihan kaikesta. Tätä näkee paljon: pikkuisen huonoa omatuntoa kantaneet omaiset kyttää ja valittaa kaikesta vanhan isänsä/äitinsä hoidosta ja etsimällä etsiin virheitä. 

 

Eipä se suru onneksi ainakaan voimakasta ole ollut, kun ehtii takertua kaikkiin pikkuasioihin, kuten sanamuotoihin ja melko harmittomiin kysymyksiin. 

Tämän teksin ottaen huomioon, tässä on kyllä koko tämän keskustelun ironisin kommentti :D

"On kyllä ajattelemattomia ihmiset nykyään. Tunneäly ja muukin on tippunut alaspäin roimasti. Minulla oli myös aika rankka kevät. Menetin vakaviin sairauksiin äitini ja ystäväni. Rauha heille. Pääsivät kivuista pois. Surun kanssa vain pitää elää ja kyllä se helpottaa aikanaan. Lopulta tiedämme että jossain vaiheessa lähtö tulee meille kaikille aikanaan. Joskus siihen ei pysty varautumaan ja välillä taas pystyy. Otan osaa suruusi."

Yhden luokkalaisen vanhemmat kuoli kun oltiin ala-asteella ja sitä alettiin oudoksua kun se suuttui kaikille jotka kysyi mitään hänen vanhemmista sekä niille jotka puhui hänen kuullen omista vanhemmistaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset sitten loukkaantuu ihan kaikesta nykyään. Ihminen ei välttämättä osaa sanoa tollaisessa tilanteessa oikeita sanoja ja saattaa möläyttää jotain ns. tyhmää. Hän on kuitekin yrittänyt saada tuossa tilanteessa jonkinlaista keskustelua aikaan. 

Tämä juuri. Sureva voisi muistaa myös olla armollinen ja arvostaa sitä, että yritetään sanoa lohduttavia sanoja. Vaikka ne olisivat kömpelösti ilmaistuja. 

Vierailija kirjoitti:

Yhden luokkalaisen vanhemmat kuoli kun oltiin ala-asteella ja sitä alettiin oudoksua kun se suuttui kaikille jotka kysyi mitään hänen vanhemmista sekä niille jotka puhui hänen kuullen omista vanhemmistaan.

Jep, tyyliin mulla on nyt oikeus suuttua ja vahdata ja tuomita muita. Muiden pitää olla varpaillaan, nih.

Tämän takia surevia ihmisiä on vältelty kautta aikain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden luokkalaisen vanhemmat kuoli kun oltiin ala-asteella ja sitä alettiin oudoksua kun se suuttui kaikille jotka kysyi mitään hänen vanhemmista sekä niille jotka puhui hänen kuullen omista vanhemmistaan.

Jep, tyyliin mulla on nyt oikeus suuttua ja vahdata ja tuomita muita. Muiden pitää olla varpaillaan, nih.

 

Tämän takia surevia ihmisiä on vältelty kautta aikain. 

Se että toiset välttelee surevaa taitaa olla ihan itse aiheutettua, ainakin näissä tapauksissa missä ei kelpaa oikein mikään eikä ole hyvä, toiset tekee aina hänen mielestä väärin.