Lue keskustelun säännöt.
Kun elämässäsi on ollut todella synkkiä ajanjaksoja - oletko koskaan kokenut, että sinua olisi autettu yliluonnollisella tavalla?
30.09.2026 |
Minulla jostain syystä joka kerta kun olen ollut hyvin pimeässä kohdassa elämässäni, niin, että olen ollut todella luovuttaa henkeni, niin ihme on tapahtunut. On tullut paikalle ihminen, joka on avannut minulle täysin uuden elämänsuunnan esimerkisi työn saralla tai ihminen, jonka avulla olenkin pystynyt ponnistamaan sen synkkyyden yli parempaan aikaan. Näissä on aina samantyylinen kuvio:
Pitkään jatkunut kärsimys > synkkä olo ja kuoleman toiveet > hyväksyminen, ettei elämä muutu ja kuoleman suunnitteleminen, irti päästäminen ja kuoleman toiveiden vahvistuminen > auttava taho, joku speciaali ihminen > koko elämä mullistuu uudelleen.
Elämässäni on ollut todella paljon erilaisia vaiheita ja synkkiä ajanjaksoja. Olen yrittänyt päästä pois mutta aina se ratkeaa tavalla, jota en ole osannut odottaa.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen useamman kerran elämässäni kokenut että minua on autettu. Muutamassa kohtaa olisi voinut käydä hyvin huonosti ellei aivan kuin joku olisi puuttunut tilanteeseen erikoisella tavalla.
Niin ja uskon auttajan olleen Jumala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaapas asioihin perehtyneet että mitä siitä seuraa tässä universumikuviossa jos oman paremman elämän ainoa ehto on se että joku kuolee. Esim vanhus joka joutuu omaishoitamaan puolisoaan eikä puoliso ole likimainkaan laitoshoitokunnossa. Oma kello tikittää viimeisiä vuosia tai viimeisiä terveitä vuosia ja dementiahelvettiä on edessä vielä vuosikausia tai pahimmillaan vuosikymmenen.
Kuulostaa siltä, että terveempi puoliso on katkeroitunut. Itse tunnen useampia puolisoaan hoitavia, jotka voisivat katkeroitua, mutta eivät sitä tee, vaan etsii koko ajan pieniä onnellisia ja iloisia asioita. Auringonpaisteesta vaikkapa voi iloita joko yksin tai sen dementikon kanssa.
Huumori on myös tärkeä. Sen sairaan kumppanin kanssa tulee takuulla paljon hauskojakin juttuja, ne vaan pitää oppia näkemään.
Elämä jatkuu kuoleman jälkeen, joko taivaassa tai siinä toisessa paikassa. Lopulta ihan sama mitä kello tikittää täällä, vain maallinen vaellus loppuu siihen. Nämä positiiviset omaishoitajat on uskovaisia, näkevät että kuva on isompi kuin vain se, että hitsit kun puoliso ei nyt jo kuole ja joudun vielä olemaan onneton.
On helpompaa säilyttää positiivisuus jos omaishoidettava on ollut tavallinen mukava ihminen jonka luonne ei muutu dramaattisesti. Mutta kaikki eivät ole alunperinkään sopuisia ihmisiä ja vaikeat luonteenpiirteet vain korostuvat entisestään kun tulee dementia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaapas asioihin perehtyneet että mitä siitä seuraa tässä universumikuviossa jos oman paremman elämän ainoa ehto on se että joku kuolee. Esim vanhus joka joutuu omaishoitamaan puolisoaan eikä puoliso ole likimainkaan laitoshoitokunnossa. Oma kello tikittää viimeisiä vuosia tai viimeisiä terveitä vuosia ja dementiahelvettiä on edessä vielä vuosikausia tai pahimmillaan vuosikymmenen.
Kuulostaa siltä, että terveempi puoliso on katkeroitunut. Itse tunnen useampia puolisoaan hoitavia, jotka voisivat katkeroitua, mutta eivät sitä tee, vaan etsii koko ajan pieniä onnellisia ja iloisia asioita. Auringonpaisteesta vaikkapa voi iloita joko yksin tai sen dementikon kanssa.
Huumori on myös tärkeä. Sen sairaan kumppanin kanssa tulee takuulla paljon hauskojakin juttuja, ne vaan pitää oppia näkemään.
Elämä jatkuu kuoleman jälkeen, joko taivaassa tai siinä toisessa paikassa. Lopulta ihan sama mitä kello tikittää täällä, vain maallinen vaellus loppuu siihen. Nämä positiiviset omaishoitajat on uskovaisia, näkevät että kuva on isompi kuin vain se, että hitsit kun puoliso ei nyt jo kuole ja joudun vielä olemaan onneton.
On helpompaa säilyttää positiivisuus jos omaishoidettava on ollut tavallinen mukava ihminen jonka luonne ei muutu dramaattisesti. Mutta kaikki eivät ole alunperinkään sopuisia ihmisiä ja vaikeat luonteenpiirteet vain korostuvat entisestään kun tulee dementia.
Omaishoidettavasta voi tulla ilkeä ja aggressiivinen. Silti omaishoitajan voi olla hyvin vaikea lähteä tilanteesta (jo ihan senkin takia, ettei saa omaishoidettavaa laitokseen), vaikka tietää, että oma elämä olisi hyvin paljon parempaa kuin nykyinen omaishoitajan elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olen useamman kerran elämässäni kokenut että minua on autettu. Muutamassa kohtaa olisi voinut käydä hyvin huonosti ellei aivan kuin joku olisi puuttunut tilanteeseen erikoisella tavalla.