Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun elämässäsi on ollut todella synkkiä ajanjaksoja - oletko koskaan kokenut, että sinua olisi autettu yliluonnollisella tavalla?
30.09.2026 |
Minulla jostain syystä joka kerta kun olen ollut hyvin pimeässä kohdassa elämässäni, niin, että olen ollut todella luovuttaa henkeni, niin ihme on tapahtunut. On tullut paikalle ihminen, joka on avannut minulle täysin uuden elämänsuunnan esimerkisi työn saralla tai ihminen, jonka avulla olenkin pystynyt ponnistamaan sen synkkyyden yli parempaan aikaan. Näissä on aina samantyylinen kuvio:
Pitkään jatkunut kärsimys > synkkä olo ja kuoleman toiveet > hyväksyminen, ettei elämä muutu ja kuoleman suunnitteleminen, irti päästäminen ja kuoleman toiveiden vahvistuminen > auttava taho, joku speciaali ihminen > koko elämä mullistuu uudelleen.
Elämässäni on ollut todella paljon erilaisia vaiheita ja synkkiä ajanjaksoja. Olen yrittänyt päästä pois mutta aina se ratkeaa tavalla, jota en ole osannut odottaa.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen nähnyt ja kokenut omin silmin ja käsin koskenut fysiikan lakeja rikkovia asioita. En tiedä, miksi minua valittiin auttaa tällaisilla tavoilla eikä tällaisella perinteisemmällä, kuten että ihminen tulee auttamaan. Kaipa olen valmis siirtymään sille tasolle sitten, että tämä kaikki on pelkkää illuusiota. Tai sitten en ole vastaanottanut apua ihmisiltä, niin ainoa tapa auttaa on metafyysinen. Mene ja tiedä, mutta ihmeitä todellakin tapahtuu.
On niin paljon asioita mitä ihminen ei näe, tunne tai kuule. Ihmisen aivot eivät myöskään toimi kuin mitä se oli 10%sesti siitä mihin ne pystyivät. Aivot on kovin tutkimattomat ja ei niistä ymmärretä vielä kaikkea.
Mieli on valtava voima ja jokaisella meillä on se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tosiaam ole kokenut. Ihan omin voimin on pitänyt ponnistaa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
En tosiaam ole kokenut. Ihan omin voimin on pitänyt ponnistaa eteenpäin.
Kenen voimaa kuvittelit pystyväsi tuossa hyödyntämään?
Kyllä kaikki yksin täälä ponnistaa.
Mitä kaikkea olet tehnyt itse asioiden eteen?
Ei ne syliin tule, sitä ei kukaan ole väittänytkään. Kohtalo puuttuu kun sen aika on mutta ei se kotona makaamaalla tapahdu.
Olet hakenut apua itsellesi tarpeeksi tms?
Kyllä, olen kokenut. Myös joskus hyvinä hetkinä. Lapsena näin tämän kuvittelemani voiman usein miehen muodossa. Tämä hahmo ei ole siis lähelläkään mitään jumalmyyttejä tai muuta. Tunnen tämän hahmon aina näinä hetkinä. Se on selkeä voima, entiteetti. Se vahvistuu myös aina isoissa muutostilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tosiaam ole kokenut. Ihan omin voimin on pitänyt ponnistaa eteenpäin.
Kenen voimaa kuvittelit pystyväsi tuossa hyödyntämään?
Kyllä kaikki yksin täälä ponnistaa.
Mitä kaikkea olet tehnyt itse asioiden eteen?
Ei ne syliin tule, sitä ei kukaan ole väittänytkään. Kohtalo puuttuu kun sen aika on mutta ei se kotona makaamaalla tapahdu.
Olet hakenut apua itsellesi tarpeeksi tms?
Eikös aloituksen pitänyt olla yliluonnollinen apu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen kokenut ihan yliluonnollisena sen, että kun maailma pistää polvilleen, ratkaisut löytyvät itsestä. Ja jos joku siinä kohti päätyy itsemurhaan, kuten ihmiset valitettavasti joskus tekevät, eivät he ole ajatelleet tarpeeksi.
Juuri näin. Heidänkin asiat olisivat todennäköisesti korjaantuneet jos olisivat itse siihen valmiita.
Tämä on totta, mutta elämä on niin monimutkaista. Itsekkäillä ihmisillä on helpompaa ja tämä ei ole mikään syytös tai väite että elämänsä kuntoon laittaneet olisivat erityisen itsekkäitä. On myös tervettä itsekkyyttä. Mutta monesti ne pahimmat solmut ovat niin hankalia koska niihin liittyy niin monia ihmisiä.
En ehkä ymmärrä mitä tässä itsekkyydellä tarkoitat. Itsekkäillä ei ole sen helpompaa.
Terve itsekkyys taas liittyy siihen että sinä osaat vaatia ja pitää omia puoliasi elämässä.
Kaikki me kuollaan yksin ja kaikki myös syntyy yksin, elämä on yksilölaji tässä mielessä.
Kaikilla on oma yksilöllinen mieli ja ruumis. Tämän luulisi olevan selvää.
Yksilö on yksilö vaikka kuinka suuressa joukossa tai seurassa.
Kokemuksia on vaikea oikeasti jakaa. Kaikilla on se oma kokemus omassa päässään ja tunteissaan ja toiset kokee erilailla asiat mitä toiset. Niin moni asia vaikuttaa tässä.
Mutta itsestä kaikki aina lähtee. oman pään sisältä, oma päätös, oma valinta.
mihinkään muuhun kukaan ei voi vaikuttaa kun siihen mitä itse tekee, kokee ja tuntee ja miten asioita käsittelee ja ne kohtaa, miten reagoi. Kaikki tämä on itsestä kiinni. Ulkopuolinen ei voi näitä sanella.
Ei ole kyse siitä saneleeko kukaan ulkopuolinen. Hyvä esimerkki on vaikka se että hylkäätkö kehitysvammaisen aikuisen lapsesi jos hän on ihan järkyttävän raskas taakka elämässäsi. Ei oma kokemus mutta sivusta seurannut.
Valinta hylätä vai ei on jokaisen oma. Kaikessa on yksilöllä se oma valinta. Elämä on oikeastaan jatkuvia valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tosiaam ole kokenut. Ihan omin voimin on pitänyt ponnistaa eteenpäin.
Kenen voimaa kuvittelit pystyväsi tuossa hyödyntämään?
Kyllä kaikki yksin täälä ponnistaa.
Mitä kaikkea olet tehnyt itse asioiden eteen?
Ei ne syliin tule, sitä ei kukaan ole väittänytkään. Kohtalo puuttuu kun sen aika on mutta ei se kotona makaamaalla tapahdu.
Olet hakenut apua itsellesi tarpeeksi tms?
MInusta ei kannata ainakaan syyllistämällä käydä tällaista keskustelua. Kyllä varmasti on kaikkensa antanut aina siinä tilanteessa kun on kyennyt ja jokainen hetki opimme itsestämme ja maailmasta jotain lisää, joka laajentaa omaa kokemustamme. Minäkään en tiedä mistään mitään mutta on paljon ollut erikoisia asioita ja todella paljon oppiläksyjä tietenkin eivätkä ne varmaan tässä ihmiselämässä lopu. Yksi tärkein on ollut hyväksyminen - hyväksyä asiat, joita tapahtuu ja hyväksyä myös se, jos ei jotain kykene hyväksymään. Se helpottaa oloa välittömästi. Yrittää parhaansa tässä elämässä, kuuntelee sisäistä ääntään, hyväksyy ja menee eteenpäin. Vaikeaa välillä mutta niin se on kai vain mentävä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tosiaam ole kokenut. Ihan omin voimin on pitänyt ponnistaa eteenpäin.
Kenen voimaa kuvittelit pystyväsi tuossa hyödyntämään?
Kyllä kaikki yksin täälä ponnistaa.
Mitä kaikkea olet tehnyt itse asioiden eteen?
Ei ne syliin tule, sitä ei kukaan ole väittänytkään. Kohtalo puuttuu kun sen aika on mutta ei se kotona makaamaalla tapahdu.
Olet hakenut apua itsellesi tarpeeksi tms?
Eikös aloituksen pitänyt olla yliluonnollinen apu?
Joku sanoittaa asian noin. Aihe on sama.
Jollekin se on yliluonnollista, jollekin jumala, jollekin kohtaloa. Samaa tarkoitetaan.
Se on kokemusta jostain suuremman ohjauksesta. Itsekään en ole uskovainen mutta joku ohjaava voima on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen kokenut ihan yliluonnollisena sen, että kun maailma pistää polvilleen, ratkaisut löytyvät itsestä. Ja jos joku siinä kohti päätyy itsemurhaan, kuten ihmiset valitettavasti joskus tekevät, eivät he ole ajatelleet tarpeeksi.
Juuri näin. Heidänkin asiat olisivat todennäköisesti korjaantuneet jos olisivat itse siihen valmiita.
Tämä on totta, mutta elämä on niin monimutkaista. Itsekkäillä ihmisillä on helpompaa ja tämä ei ole mikään syytös tai väite että elämänsä kuntoon laittaneet olisivat erityisen itsekkäitä. On myös tervettä itsekkyyttä. Mutta monesti ne pahimmat solmut ovat niin hankalia koska niihin liittyy niin monia ihmisiä.
En ehkä ymmärrä mitä tässä itsekkyydellä tarkoitat. Itsekkäillä ei ole sen helpompaa.
Terve itsekkyys taas liittyy siihen että sinä osaat vaatia ja pitää omia puoliasi elämässä.
Kaikki me kuollaan yksin ja kaikki myös syntyy yksin, elämä on yksilölaji tässä mielessä.
Kaikilla on oma yksilöllinen mieli ja ruumis. Tämän luulisi olevan selvää.
Yksilö on yksilö vaikka kuinka suuressa joukossa tai seurassa.
Kokemuksia on vaikea oikeasti jakaa. Kaikilla on se oma kokemus omassa päässään ja tunteissaan ja toiset kokee erilailla asiat mitä toiset. Niin moni asia vaikuttaa tässä.
Mutta itsestä kaikki aina lähtee. oman pään sisältä, oma päätös, oma valinta.
mihinkään muuhun kukaan ei voi vaikuttaa kun siihen mitä itse tekee, kokee ja tuntee ja miten asioita käsittelee ja ne kohtaa, miten reagoi. Kaikki tämä on itsestä kiinni. Ulkopuolinen ei voi näitä sanella.
Ei ole kyse siitä saneleeko kukaan ulkopuolinen. Hyvä esimerkki on vaikka se että hylkäätkö kehitysvammaisen aikuisen lapsesi jos hän on ihan järkyttävän raskas taakka elämässäsi. Ei oma kokemus mutta sivusta seurannut.
Valinta hylätä vai ei on jokaisen oma. Kaikessa on yksilöllä se oma valinta. Elämä on oikeastaan jatkuvia valintoja.
No tietty, mutta kyllähän tuo on ihan hirvittävän vaikea asia ja vaikea valinta muille kuin niille itsekkäimmille jotka välittää vain itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tosiaam ole kokenut. Ihan omin voimin on pitänyt ponnistaa eteenpäin.
Kenen voimaa kuvittelit pystyväsi tuossa hyödyntämään?
Kyllä kaikki yksin täälä ponnistaa.
Mitä kaikkea olet tehnyt itse asioiden eteen?
Ei ne syliin tule, sitä ei kukaan ole väittänytkään. Kohtalo puuttuu kun sen aika on mutta ei se kotona makaamaalla tapahdu.
Olet hakenut apua itsellesi tarpeeksi tms?
MInusta ei kannata ainakaan syyllistämällä käydä tällaista keskustelua. Kyllä varmasti on kaikkensa antanut aina siinä tilanteessa kun on kyennyt ja jokainen hetki opimme itsestämme ja maailmasta jotain lisää, joka laajentaa omaa kokemustamme. Minäkään en tiedä mistään mitään mutta on paljon ollut erikoisia asioita ja todella paljon oppiläksyjä tietenkin eivätkä ne varmaan tässä ihmiselämässä lopu. Yksi tärkein on ollut hyväksyminen - hyväksyä asiat, joita tapahtuu ja hyväksyä myös se, jos ei jotain kykene hyväksymään. Se helpottaa oloa välittömästi. Yrittää parhaansa tässä elämässä, kuuntelee sisäistä ääntään, hyväksyy ja menee eteenpäin. Vaikeaa välillä mutta niin se on kai vain mentävä. -ap
Jokainen on oma onnensa seppä sanonta ei ole tuulesta temmattu. Sopii tähän hyvin.
Ihminen tekee valinnan tuossakin jos valitsee luovuttaa, valitsee tyytyä, valitsee jättää yrittämättä, valitsee tappaa itsensä.
Aina voi valita toisin, kaikessa voi tehdä valinnan. Ja se valinta on aina sun oma.
Lähelläsi voi olla ihmisiä, jotka auttavat, jos huomaavat sinun tarvitsevan. Uskalla pyytää apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Ihan yksin olen saanut rämpiä. En tiedä miten kauan jaksan enää keski-ikäisenä rämpiä yksin. Olen elämässäni edelleen samassa jamassa kuin 20-vuotiaana ilman mitään saavutuksia kaikesta yrittämisestä, tsemppaamisesta ja kovasta työstä huolimatta. Samaan aikaan näen muiden etenevän elämässään ja ovien avautuvan heille, kunhan vaan yrittävät kovasti eivätkä anna periksi. Ihan kuin kaikille olisi annettu ohjevihko, minut mukaan lukien, mutta vaikka teen ohjevihkon mukaisesti asioita, en silti saa samoja tuloksia kuin ne muut ohjekirjaa noudattaneet.
Myötätuntoa täältä. Ymmärrän sinua kyllä. En minäkään täällä ole koskaan oikein elänyt kuten muut tai jos olen yrittänyt niin aivan persiilleen mennyt. Olen joutunut oman polun raivaamaan ja se on ollut yksinäistä mutta tarkoituksenmukaistakin. Edelleen on vaikeaa ja mietin, että mikä ihmeen tarkoitus tässä kaikessa on mutta kun niitä kokemuksia on todella paljon, että en ole täysin yksin enkä voi luovuttaa, niin täytyy yrittää luottaa siihen, että kun vaan menee eteenpäin sisäistä ääntään kuunnellen, niin suunta on oikea. Luottaminen on ollut itselle haastavin mutta myös tärkein osa prosessia. Tärkeää on kuulla niitä sisäisiä viestejä, luottaa suuntaan vaikka monet pitäisivät kahelina.
Tsemppiä paljon. -ap
Saanko kysyä miksi etsit tarkoitusta?
Elämä on jo tarkoitus, olemassaolo on tarkoitus. Näe pienet asiat, niissä on oikeasti elämän kauneus. Aisteista, tunteissa. Ajattele, tunne, koe, ime uutta, hajuja, makuja. Sitä on elämä.
Pitkä oppimatka, kaikille.
Sanokaapas asioihin perehtyneet että mitä siitä seuraa tässä universumikuviossa jos oman paremman elämän ainoa ehto on se että joku kuolee. Esim vanhus joka joutuu omaishoitamaan puolisoaan eikä puoliso ole likimainkaan laitoshoitokunnossa. Oma kello tikittää viimeisiä vuosia tai viimeisiä terveitä vuosia ja dementiahelvettiä on edessä vielä vuosikausia tai pahimmillaan vuosikymmenen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tosiaam ole kokenut. Ihan omin voimin on pitänyt ponnistaa eteenpäin.
Kenen voimaa kuvittelit pystyväsi tuossa hyödyntämään?
Kyllä kaikki yksin täälä ponnistaa.
Mitä kaikkea olet tehnyt itse asioiden eteen?
Ei ne syliin tule, sitä ei kukaan ole väittänytkään. Kohtalo puuttuu kun sen aika on mutta ei se kotona makaamaalla tapahdu.
Olet hakenut apua itsellesi tarpeeksi tms?
MInusta ei kannata ainakaan syyllistämällä käydä tällaista keskustelua. Kyllä varmasti on kaikkensa antanut aina siinä tilanteessa kun on kyennyt ja jokainen hetki opimme itsestämme ja maailmasta jotain lisää, joka laajentaa omaa kokemustamme. Minäkään en tiedä mistään mitään mutta on paljon ollut erikoisia asioita ja todella paljon oppiläksyjä tietenkin eivätkä ne varmaan tässä ihmiselämässä lopu. Yksi tärkein on ollut hyväksyminen - hyväksyä asiat, joita tapahtuu ja hyväksyä myös se, jos ei jotain kykene hyväksymään. Se helpottaa oloa välittömästi. Yrittää parhaansa tässä elämässä, kuuntelee sisäistä ääntään, hyväksyy ja menee eteenpäin. Vaikeaa välillä mutta niin se on kai vain mentävä. -ap
Jokainen on oma onnensa seppä sanonta ei ole tuulesta temmattu. Sopii tähän hyvin.
Ihminen tekee valinnan tuossakin jos valitsee luovuttaa, valitsee tyytyä, valitsee jättää yrittämättä, valitsee tappaa itsensä.
Aina voi valita toisin, kaikessa voi tehdä valinnan. Ja se valinta on aina sun oma.
Tavallaan kyllä mutta jotain armoa sentään, ei kukaan ole erehtymätön tässä elämässä. Joskus on hyvä luovuttaa, käydä sisäinen työ ja päästää irti - se voi olla paljon hedelmällisempää kuin valita väkisin jatkaa. Kukaan ei meistä ei tiedä mitä toinen käy minäkin hetkenä läpi valintoja tehdessä ja olisi absurdia vain todeta, että ihmisen valinnat ja elämä on täysin hänen omissa käsissään. Minusta meillä täällä on tärkeitä oppiläksyjä ja vaikka voimme vaikuttaa omaan elämäämme niin emme me osaa ennustaa aina valintojemme seuraksia eikä siitä pitäisi liikaa syyllistää - vaikka varmasti jokainen sitä kyllä itselleen ja muille tekee. Elämä on todella monimutkaista, ymmärrän kyllä pointtisi mutta en sitä ehkä noin suoraviivaisesti käsittelisi. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen kokenut ihan yliluonnollisena sen, että kun maailma pistää polvilleen, ratkaisut löytyvät itsestä. Ja jos joku siinä kohti päätyy itsemurhaan, kuten ihmiset valitettavasti joskus tekevät, eivät he ole ajatelleet tarpeeksi.
Juuri näin. Heidänkin asiat olisivat todennäköisesti korjaantuneet jos olisivat itse siihen valmiita.
Tämä on totta, mutta elämä on niin monimutkaista. Itsekkäillä ihmisillä on helpompaa ja tämä ei ole mikään syytös tai väite että elämänsä kuntoon laittaneet olisivat erityisen itsekkäitä. On myös tervettä itsekkyyttä. Mutta monesti ne pahimmat solmut ovat niin hankalia koska niihin liittyy niin monia ihmisiä.
En ehkä ymmärrä mitä tässä itsekkyydellä tarkoitat. Itsekkäillä ei ole sen helpompaa.
Terve itsekkyys taas liittyy siihen että sinä osaat vaatia ja pitää omia puoliasi elämässä.
Kaikki me kuollaan yksin ja kaikki myös syntyy yksin, elämä on yksilölaji tässä mielessä.
Kaikilla on oma yksilöllinen mieli ja ruumis. Tämän luulisi olevan selvää.
Yksilö on yksilö vaikka kuinka suuressa joukossa tai seurassa.
Kokemuksia on vaikea oikeasti jakaa. Kaikilla on se oma kokemus omassa päässään ja tunteissaan ja toiset kokee erilailla asiat mitä toiset. Niin moni asia vaikuttaa tässä.
Mutta itsestä kaikki aina lähtee. oman pään sisältä, oma päätös, oma valinta.
mihinkään muuhun kukaan ei voi vaikuttaa kun siihen mitä itse tekee, kokee ja tuntee ja miten asioita käsittelee ja ne kohtaa, miten reagoi. Kaikki tämä on itsestä kiinni. Ulkopuolinen ei voi näitä sanella.
Ei ole kyse siitä saneleeko kukaan ulkopuolinen. Hyvä esimerkki on vaikka se että hylkäätkö kehitysvammaisen aikuisen lapsesi jos hän on ihan järkyttävän raskas taakka elämässäsi. Ei oma kokemus mutta sivusta seurannut.
Valinta hylätä vai ei on jokaisen oma. Kaikessa on yksilöllä se oma valinta. Elämä on oikeastaan jatkuvia valintoja.
No tietty, mutta kyllähän tuo on ihan hirvittävän vaikea asia ja vaikea valinta muille kuin niille itsekkäimmille jotka välittää vain itsestään.
Ei ne valinnat olekaan välttämättä mitään helppoja. Raskaitakin valintoja ja päätöksiä joutuu tekemään. Ja niiden kanssa sitten elettävä. Kaikkien. Tuskin tuollainen on kenellekään helppoa, edes itsekkäälle ihmiselle. Jokaisen on oltava myös itsekäs oman elämänsä osalta.
Abortti, vähän sama juttu. Päätös toisesta elämästä oman elämäsi ehdoilla.
Vaikea paikka mutta joskus aivan pakollinen.
Tapa toinen pelasta toinen. Kumpi pelastetaan äiti vai lapsi jossei molempia voi.
Valintoja vaikeita.
Lähelläsi voi olla ihmisiä, jotka auttavat, jos huomaavat sinun tarvitsevan. Uskalla pyytää apua.
En ymmärrä tätä koko pakolla oppimisen ideaa. Että miksi sitä sielua on pakko rääkätä elämästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Lähelläsi voi olla ihmisiä, jotka auttavat, jos huomaavat sinun tarvitsevan. Uskalla pyytää apua.
Lähes kaikki työssäkäyvät ihmiset on liian ylikuormittuneita auttamaan ketään muuta kuin itseään ja läheisiään jos niitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tosiaam ole kokenut. Ihan omin voimin on pitänyt ponnistaa eteenpäin.
Kenen voimaa kuvittelit pystyväsi tuossa hyödyntämään?
Kyllä kaikki yksin täälä ponnistaa.
Mitä kaikkea olet tehnyt itse asioiden eteen?
Ei ne syliin tule, sitä ei kukaan ole väittänytkään. Kohtalo puuttuu kun sen aika on mutta ei se kotona makaamaalla tapahdu.
Olet hakenut apua itsellesi tarpeeksi tms?
MInusta ei kannata ainakaan syyllistämällä käydä tällaista keskustelua. Kyllä varmasti on kaikkensa antanut aina siinä tilanteessa kun on kyennyt ja jokainen hetki opimme itsestämme ja maailmasta jotain lisää, joka laajentaa omaa kokemustamme. Minäkään en tiedä mistään mitään mutta on paljon ollut erikoisia asioita ja todella paljon oppiläksyjä tietenkin eivätkä ne varmaan tässä ihmiselämässä lopu. Yksi tärkein on ollut hyväksyminen - hyväksyä asiat, joita tapahtuu ja hyväksyä myös se, jos ei jotain kykene hyväksymään. Se helpottaa oloa välittömästi. Yrittää parhaansa tässä elämässä, kuuntelee sisäistä ääntään, hyväksyy ja menee eteenpäin. Vaikeaa välillä mutta niin se on kai vain mentävä. -ap
Jokainen on oma onnensa seppä sanonta ei ole tuulesta temmattu. Sopii tähän hyvin.
Ihminen tekee valinnan tuossakin jos valitsee luovuttaa, valitsee tyytyä, valitsee jättää yrittämättä, valitsee tappaa itsensä.
Aina voi valita toisin, kaikessa voi tehdä valinnan. Ja se valinta on aina sun oma.
Tavallaan kyllä mutta jotain armoa sentään, ei kukaan ole erehtymätön tässä elämässä. Joskus on hyvä luovuttaa, käydä sisäinen työ ja päästää irti - se voi olla paljon hedelmällisempää kuin valita väkisin jatkaa. Kukaan ei meistä ei tiedä mitä toinen käy minäkin hetkenä läpi valintoja tehdessä ja olisi absurdia vain todeta, että ihmisen valinnat ja elämä on täysin hänen omissa käsissään. Minusta meillä täällä on tärkeitä oppiläksyjä ja vaikka voimme vaikuttaa omaan elämäämme niin emme me osaa ennustaa aina valintojemme seuraksia eikä siitä pitäisi liikaa syyllistää - vaikka varmasti jokainen sitä kyllä itselleen ja muille tekee. Elämä on todella monimutkaista, ymmärrän kyllä pointtisi mutta en sitä ehkä noin suoraviivaisesti käsittelisi. -ap
Jos joku luovuttaa kokonaan ja tekee itsemurhan ni mitä oppiläksyjä siinä saa?
Mitä mahdollisuutta hyväksyä enää mitään?
Sitä mä tarkoitin. Se on viimeinen mahdollinen valinta.
Sitä ennen on useita valintoja ja polkuja, yrityksiä mihin suunnata, sen jäljeen ei ole enää mitään. se on niin yksinkertaista.
Alue: Aihe vapaa
Myötätuntoa täältä. Ymmärrän sinua kyllä. En minäkään täällä ole koskaan oikein elänyt kuten muut tai jos olen yrittänyt niin aivan persiilleen mennyt. Olen joutunut oman polun raivaamaan ja se on ollut yksinäistä mutta tarkoituksenmukaistakin. Edelleen on vaikeaa ja mietin, että mikä ihmeen tarkoitus tässä kaikessa on mutta kun niitä kokemuksia on todella paljon, että en ole täysin yksin enkä voi luovuttaa, niin täytyy yrittää luottaa siihen, että kun vaan menee eteenpäin sisäistä ääntään kuunnellen, niin suunta on oikea. Luottaminen on ollut itselle haastavin mutta myös tärkein osa prosessia. Tärkeää on kuulla niitä sisäisiä viestejä, luottaa suuntaan vaikka monet pitäisivät kahelina.
Tsemppiä paljon. -ap