Lue keskustelun säännöt.
Kun elämässäsi on ollut todella synkkiä ajanjaksoja - oletko koskaan kokenut, että sinua olisi autettu yliluonnollisella tavalla?
30.09.2026 |
Minulla jostain syystä joka kerta kun olen ollut hyvin pimeässä kohdassa elämässäni, niin, että olen ollut todella luovuttaa henkeni, niin ihme on tapahtunut. On tullut paikalle ihminen, joka on avannut minulle täysin uuden elämänsuunnan esimerkisi työn saralla tai ihminen, jonka avulla olenkin pystynyt ponnistamaan sen synkkyyden yli parempaan aikaan. Näissä on aina samantyylinen kuvio:
Pitkään jatkunut kärsimys > synkkä olo ja kuoleman toiveet > hyväksyminen, ettei elämä muutu ja kuoleman suunnitteleminen, irti päästäminen ja kuoleman toiveiden vahvistuminen > auttava taho, joku speciaali ihminen > koko elämä mullistuu uudelleen.
Elämässäni on ollut todella paljon erilaisia vaiheita ja synkkiä ajanjaksoja. Olen yrittänyt päästä pois mutta aina se ratkeaa tavalla, jota en ole osannut odottaa.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen kokenut ihan yliluonnollisena sen, että kun maailma pistää polvilleen, ratkaisut löytyvät itsestä. Ja jos joku siinä kohti päätyy itsemurhaan, kuten ihmiset valitettavasti joskus tekevät, eivät he ole ajatelleet tarpeeksi.
Juuri näin. Heidänkin asiat olisivat todennäköisesti korjaantuneet jos olisivat itse siihen valmiita.
Ette te voi noin puhua toisten ihmisten puolesta, jos ihminen päätyy tuohon ratkaisuun, niin kyllä se on kovilla ja joidenkin on myös tarkoitus kuolla nuorempina. Me olemme kaikki erilaisia ihmisiä omissa kehitysvaiheissamme ja täällä kehitymme koko ajan ja tulemme uudelleen tänne niin monta kertaa kun tarvitsee. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä olen tuntenut itseni kirotuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen kokenut ihan yliluonnollisena sen, että kun maailma pistää polvilleen, ratkaisut löytyvät itsestä. Ja jos joku siinä kohti päätyy itsemurhaan, kuten ihmiset valitettavasti joskus tekevät, eivät he ole ajatelleet tarpeeksi.
Juuri näin. Heidänkin asiat olisivat todennäköisesti korjaantuneet jos olisivat itse siihen valmiita.
Tämä on totta, mutta elämä on niin monimutkaista. Itsekkäillä ihmisillä on helpompaa ja tämä ei ole mikään syytös tai väite että elämänsä kuntoon laittaneet olisivat erityisen itsekkäitä. On myös tervettä itsekkyyttä. Mutta monesti ne pahimmat solmut ovat niin hankalia koska niihin liittyy niin monia ihmisiä.
On minua todella autettu. Niin paljon että aloin taas uskoa Jumalaan. Kiitos kun autat Jumala 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen kokenut ihan yliluonnollisena sen, että kun maailma pistää polvilleen, ratkaisut löytyvät itsestä. Ja jos joku siinä kohti päätyy itsemurhaan, kuten ihmiset valitettavasti joskus tekevät, eivät he ole ajatelleet tarpeeksi.
Juuri näin. Heidänkin asiat olisivat todennäköisesti korjaantuneet jos olisivat itse siihen valmiita.
Ette te voi noin puhua toisten ihmisten puolesta, jos ihminen päätyy tuohon ratkaisuun, niin kyllä se on kovilla ja joidenkin on myös tarkoitus kuolla nuorempina. Me olemme kaikki erilaisia ihmisiä omissa kehitysvaiheissamme ja täällä kehitymme koko ajan ja tulemme uudelleen tänne niin monta kertaa kun tarvitsee. -ap
Kukaan ei tule tänne uudelleen. Että olet harhainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ehkä vain olet bibolaarinen. Onko tutkittu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen kokenut ihan yliluonnollisena sen, että kun maailma pistää polvilleen, ratkaisut löytyvät itsestä. Ja jos joku siinä kohti päätyy itsemurhaan, kuten ihmiset valitettavasti joskus tekevät, eivät he ole ajatelleet tarpeeksi.
Juuri näin. Heidänkin asiat olisivat todennäköisesti korjaantuneet jos olisivat itse siihen valmiita.
Itsemurha on lopullinen. Mikään ei voi enää edes yrittää korjaantua ihmisen elämässä. Se on niin väärä ratkaisu aina. Toivoa on aina vaikkei ihminen sitä itse edes näe.
Minä olen sinnitellyt muiden takia NIIN kauan mutta totuus on että en enää ajattele niin että se on ollut sen arvoista. Jossain kohtaa pitäisi tulla se kohta että edes hetkeksi ponnistelu loppuisi mutta sitä ei tule. Sinänsä päätös pysyä hengissä on ollut oikea muiden ihmisten takia mutta omalta osaltani ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huomannut tuollaista. Ehkä olen ollut vain onnekas niin etten ole ollut tarpeeksi huonossa tilanteessa?
Pahimmissa tilanteissa olen hakenut ja saanut sairauslomaa ja lääkkeitä tai hakeutunut muualle. Ongelman on voinut hoitaa.
Ei. Koen että olen itse raahannut itseni synkkyydestä pois.
Kun koulussa kiusattiin, päätin saada itselleni yhden kaverin. Siinä onnistuinkin ja kiusaaminen ei tuntunut niin pahalta.
Eron jälkeen päätin hoitaa opintoni valmiiksi ja sain kovalla työllä ne kasaan. Ei tuntunut ero niin pahalta, kun tiesin etten ollut niin turha kuin miehen mielestä olin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen kokenut ihan yliluonnollisena sen, että kun maailma pistää polvilleen, ratkaisut löytyvät itsestä. Ja jos joku siinä kohti päätyy itsemurhaan, kuten ihmiset valitettavasti joskus tekevät, eivät he ole ajatelleet tarpeeksi.
Juuri näin. Heidänkin asiat olisivat todennäköisesti korjaantuneet jos olisivat itse siihen valmiita.
Tämä on totta, mutta elämä on niin monimutkaista. Itsekkäillä ihmisillä on helpompaa ja tämä ei ole mikään syytös tai väite että elämänsä kuntoon laittaneet olisivat erityisen itsekkäitä. On myös tervettä itsekkyyttä. Mutta monesti ne pahimmat solmut ovat niin hankalia koska niihin liittyy niin monia ihmisiä.
En ehkä ymmärrä mitä tässä itsekkyydellä tarkoitat. Itsekkäillä ei ole sen helpompaa.
Terve itsekkyys taas liittyy siihen että sinä osaat vaatia ja pitää omia puoliasi elämässä.
Kaikki me kuollaan yksin ja kaikki myös syntyy yksin, elämä on yksilölaji tässä mielessä.
Kaikilla on oma yksilöllinen mieli ja ruumis. Tämän luulisi olevan selvää.
Yksilö on yksilö vaikka kuinka suuressa joukossa tai seurassa.
Kokemuksia on vaikea oikeasti jakaa. Kaikilla on se oma kokemus omassa päässään ja tunteissaan ja toiset kokee erilailla asiat mitä toiset. Niin moni asia vaikuttaa tässä.
Mutta itsestä kaikki aina lähtee. oman pään sisältä, oma päätös, oma valinta.
mihinkään muuhun kukaan ei voi vaikuttaa kun siihen mitä itse tekee, kokee ja tuntee ja miten asioita käsittelee ja ne kohtaa, miten reagoi. Kaikki tämä on itsestä kiinni. Ulkopuolinen ei voi näitä sanella.
Makasin sohvalla puoliunessa ja tunsin, että minua silitettiin siten kuin minä silitän lastani. Puolisoni ei koskaan silitä minua. Sain hieman lohtua, vaikka tiedostin että puoliunitilalla saattoi olla vaikutusta asiaan. En kuitenkaan lopulta saavuttanut sitä, minkä puolesta olin taistellut.
Toisella kertaa rukoilin ja pyysin puhumalla apua, kun olin todella vaikeassa tilanteessa Ja ihme tapahtui juuri silloin. Epätodennäköinen tapahtuma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Ihan yksin olen saanut rämpiä. En tiedä miten kauan jaksan enää keski-ikäisenä rämpiä yksin. Olen elämässäni edelleen samassa jamassa kuin 20-vuotiaana ilman mitään saavutuksia kaikesta yrittämisestä, tsemppaamisesta ja kovasta työstä huolimatta. Samaan aikaan näen muiden etenevän elämässään ja ovien avautuvan heille, kunhan vaan yrittävät kovasti eivätkä anna periksi. Ihan kuin kaikille olisi annettu ohjevihko, minut mukaan lukien, mutta vaikka teen ohjevihkon mukaisesti asioita, en silti saa samoja tuloksia kuin ne muut ohjekirjaa noudattaneet.
Päähäni tuli yhtäkkiä ajatus tai kuva peurasta ylittämässä tietä. Taisin hidastaa ja tarkkailla enemmän. Jonkin ajan kuluttua peura ylitti tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Ihan yksin olen saanut rämpiä. En tiedä miten kauan jaksan enää keski-ikäisenä rämpiä yksin. Olen elämässäni edelleen samassa jamassa kuin 20-vuotiaana ilman mitään saavutuksia kaikesta yrittämisestä, tsemppaamisesta ja kovasta työstä huolimatta. Samaan aikaan näen muiden etenevän elämässään ja ovien avautuvan heille, kunhan vaan yrittävät kovasti eivätkä anna periksi. Ihan kuin kaikille olisi annettu ohjevihko, minut mukaan lukien, mutta vaikka teen ohjevihkon mukaisesti asioita, en silti saa samoja tuloksia kuin ne muut ohjekirjaa noudattaneet.
Sulla on väärä ohjekirja. Kenen ohjekirjaa sä olet koittanut seurata?
Joidenkin pitää etsiä erilaiset ohjekirjat.
Kaikkien ei ole tarkoitus tehdä asioita samalla tavalla.
Jossei joku toimi, sitten pitää vaihtaa suunnitelmaa johonkin toiseen eikä jäädä yrittämään sitä samaa ja samaa ja samaa.
se ettei se toimi, on merkki siitä ettei se ole sulle. Kuuntele sitä. Sä et kuuntele merkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen kokenut ihan yliluonnollisena sen, että kun maailma pistää polvilleen, ratkaisut löytyvät itsestä. Ja jos joku siinä kohti päätyy itsemurhaan, kuten ihmiset valitettavasti joskus tekevät, eivät he ole ajatelleet tarpeeksi.
Juuri näin. Heidänkin asiat olisivat todennäköisesti korjaantuneet jos olisivat itse siihen valmiita.
Itsemurha on lopullinen. Mikään ei voi enää edes yrittää korjaantua ihmisen elämässä. Se on niin väärä ratkaisu aina. Toivoa on aina vaikkei ihminen sitä itse edes näe.
Niin ruumiille. Mutta sielulla on edessään ne samat ongelmat uudestaan, mitä yritti ruumiin tappamalla paeta. Eli ei se kuolema ratkaise mitään. Kannattaa vaan ottaa rauhallisesti ja etsiä apua - enkä tarkoita välttämättä apua mielenterveysongelmiin vaan ennemminkin niihin asioihin jotka niitä ongelmia aiheuttavat. Joskus esimerkiksi oma perhe tai vahingolliset ajatusmallit saattavat aiheuttaa pahaa oloa. Toisinaan voi olla kyse vaikka demonistakin, jolloin lääketieteestä ei ole mitään apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen kokenut ihan yliluonnollisena sen, että kun maailma pistää polvilleen, ratkaisut löytyvät itsestä. Ja jos joku siinä kohti päätyy itsemurhaan, kuten ihmiset valitettavasti joskus tekevät, eivät he ole ajatelleet tarpeeksi.
Juuri näin. Heidänkin asiat olisivat todennäköisesti korjaantuneet jos olisivat itse siihen valmiita.
Tämä on totta, mutta elämä on niin monimutkaista. Itsekkäillä ihmisillä on helpompaa ja tämä ei ole mikään syytös tai väite että elämänsä kuntoon laittaneet olisivat erityisen itsekkäitä. On myös tervettä itsekkyyttä. Mutta monesti ne pahimmat solmut ovat niin hankalia koska niihin liittyy niin monia ihmisiä.
En ehkä ymmärrä mitä tässä itsekkyydellä tarkoitat. Itsekkäillä ei ole sen helpompaa.
Terve itsekkyys taas liittyy siihen että sinä osaat vaatia ja pitää omia puoliasi elämässä.
Kaikki me kuollaan yksin ja kaikki myös syntyy yksin, elämä on yksilölaji tässä mielessä.
Kaikilla on oma yksilöllinen mieli ja ruumis. Tämän luulisi olevan selvää.
Yksilö on yksilö vaikka kuinka suuressa joukossa tai seurassa.
Kokemuksia on vaikea oikeasti jakaa. Kaikilla on se oma kokemus omassa päässään ja tunteissaan ja toiset kokee erilailla asiat mitä toiset. Niin moni asia vaikuttaa tässä.
Mutta itsestä kaikki aina lähtee. oman pään sisältä, oma päätös, oma valinta.
mihinkään muuhun kukaan ei voi vaikuttaa kun siihen mitä itse tekee, kokee ja tuntee ja miten asioita käsittelee ja ne kohtaa, miten reagoi. Kaikki tämä on itsestä kiinni. Ulkopuolinen ei voi näitä sanella.
Ei ole kyse siitä saneleeko kukaan ulkopuolinen. Hyvä esimerkki on vaikka se että hylkäätkö kehitysvammaisen aikuisen lapsesi jos hän on ihan järkyttävän raskas taakka elämässäsi. Ei oma kokemus mutta sivusta seurannut.
Sairastuin vakavasti ja toivoin että riitautunut läheiseni olisi tukenani, hän soitti ensimmäistä kertaa 10 vuoteen vaikka ei tiennyt. Se tuntui ihmeeltä. Tai sitä se olikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen kokenut ihan yliluonnollisena sen, että kun maailma pistää polvilleen, ratkaisut löytyvät itsestä. Ja jos joku siinä kohti päätyy itsemurhaan, kuten ihmiset valitettavasti joskus tekevät, eivät he ole ajatelleet tarpeeksi.
Juuri näin. Heidänkin asiat olisivat todennäköisesti korjaantuneet jos olisivat itse siihen valmiita.
Itsemurha on lopullinen. Mikään ei voi enää edes yrittää korjaantua ihmisen elämässä. Se on niin väärä ratkaisu aina. Toivoa on aina vaikkei ihminen sitä itse edes näe.
Niin ruumiille. Mutta sielulla on edessään ne samat ongelmat uudestaan, mitä yritti ruumiin tappamalla paeta. Eli ei se kuolema ratkaise mitään. Kannattaa vaan ottaa rauhallisesti ja etsiä apua - enkä tarkoita välttämättä apua mielenterveysongelmiin vaan ennemminkin niihin asioihin jotka niitä ongelmia aiheuttavat. Joskus esimerkiksi oma perhe tai vahingolliset ajatusmallit saattavat aiheuttaa pahaa oloa. Toisinaan voi olla kyse vaikka demonistakin, jolloin lääketieteestä ei ole mitään apua.
Sielu on aivojen tekemä minäkuva fyysisestä ruumiistasi ja kun aivot sammuu, sammuu se sielukin. Ei ole mitään muuta henkeä kun se minkä sun aivot on sulle muokanneet. Siitä hetkestä kun aluksi sait. se henki myös kuolee aivojesi mukana.
Kyllä, olen nähnyt ja kokenut omin silmin ja käsin koskenut fysiikan lakeja rikkovia asioita. En tiedä, miksi minua valittiin auttaa tällaisilla tavoilla eikä tällaisella perinteisemmällä, kuten että ihminen tulee auttamaan. Kaipa olen valmis siirtymään sille tasolle sitten, että tämä kaikki on pelkkää illuusiota. Tai sitten en ole vastaanottanut apua ihmisiltä, niin ainoa tapa auttaa on metafyysinen. Mene ja tiedä, mutta ihmeitä todellakin tapahtuu.
Itsemurha on lopullinen. Mikään ei voi enää edes yrittää korjaantua ihmisen elämässä. Se on niin väärä ratkaisu aina. Toivoa on aina vaikkei ihminen sitä itse edes näe.