Lue keskustelun säännöt.
Mitä paremmin lapsista on Suomessa pidetty huolta, sitä enemmän on tullut mt-ongelmia
26.09.2026 |
Ennen lapsista ei pidetty hyvää huolta, mutta oli kuitenkin vähemmän mt-ongelmia.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa erottaa selvästi paska vanhemmuus ja aikakausi. Se että itsellä on ollut paskat vanhemmat ei tarkoita että se olisi aikakauden erityispiirre. Minulla on paskat ja häiriintyneet vanhemmat, mutta se tuskin on yhteiskunnan vika. Olen syntynyt 70-luvun puolivälissä ja pärjäsin ihan hyvin ympäröivässä maailmassa, mutta vanhempani nyt vaan sattuivat olemaan perseestä. En syytä siitä muita kuin heitä.
No varsinaisesti ketjussa ei ole kyse vanhemmista vaan siitä, että tuolloin ei tunnistettu mielenterveysongelmia, joita esim. itse nyt vuosia mielenterveystyössä olleena tunnistan monella olleen.
Ja ei aina edes vakavia, esim. kaverillani oli selkä kaksisuuntainen jo teininä, mutta saanut siihen apua vasta nyt aikuisena kun sössinyt elämänsä monin tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa erottaa selvästi paska vanhemmuus ja aikakausi. Se että itsellä on ollut paskat vanhemmat ei tarkoita että se olisi aikakauden erityispiirre. Minulla on paskat ja häiriintyneet vanhemmat, mutta se tuskin on yhteiskunnan vika. Olen syntynyt 70-luvun puolivälissä ja pärjäsin ihan hyvin ympäröivässä maailmassa, mutta vanhempani nyt vaan sattuivat olemaan perseestä. En syytä siitä muita kuin heitä.
No varsinaisesti ketjussa ei ole kyse vanhemmista vaan siitä, että tuolloin ei tunnistettu mielenterveysongelmia, joita esim. itse nyt vuosia mielenterveystyössä olleena tunnistan monella olleen.
Ja ei aina edes vakavia, esim. kaverillani oli selkä kaksisuuntainen jo teininä, mutta saanut siihen apua vasta nyt aikuisena kun sössinyt elämänsä monin tavoin.
Siis vakaviakaan mt-sairauksia ei tunnistettu vaikka oireet olivat täysin nähtävillä.
Eikös neurologia ja psykiatria eriytynyt tieteenaloina suomessa vasta joskus 80-luvulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 60-70-luvun vaihteessa ja muistan lapsuudesta ja nuoruudesta valtavan määrän häiriintyneitä ja outoja ihmisiä. Eiköhän heillä ollut persoonalliisuushäriöitä ja hoitamattomia mielenterveysongelmia.
Tänä päivänä on vaikea ymmärtää millainen stigma esim. masennusdiagnooosi oli aikaisemmin.
60 luvulta muistan hämärästi todella häiriintyneitä yksilöitä ja varsinkin vanhempaa väkeä. Silloin heitä pelättiin ja heistä kerrottiin vanhemmille. Monet olivat kuitenkin kokeneet jotain mitä toivon ettei kukaan tässä maassa enää koe ja se vaikutti heidän mieleen.
Mitä niin mullistavaa muka olisi silloin tapahtunut? Ei mitään, joten lopeta se satuilu. Nykymaailma on todella vaarallinen lapselle.
Sota siinä aikaisemmin taisi olla....vaikutti moneen ja useaan sukupolveen. Näkyi sen arvet vahvasti minun lapsuudessa. Mutta voinhan olla väärässäkin.
Ai että olisivat vielä 30 vuotta jälkeenpäin oireilleet. Anna mun kaikki kestää ja lopeta tuo provoaminen trolli!
Niin. Eiköhän tämä ollut tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosituhannen vaihteessa syntyneet ei voi edes kuvitella, mitä oli silloin kun ei ollut turvakoteja eikä auttavia puhelimia rikoksen uhreille. Perheväkivaltaa pidettiin uhrin häpeänä. Mediassa keskusteltiin siitä, millä kaikilla tavoilla naiset omalla käytöksellään aiheuttaa sen että heidät raiskataan. Poliisi osallistui julkisuudessa tähän keskusteluun aktiivisesti.
Äidit myös opettivat tyttärilleen, että r**skaus on uhrin syytä. Esim. Olin lähdössä viettämään 18-vuotispäivääni kavereiden kansa kaupungille. Äiti vouhkasi aivan paniikissa, että ”älä laita piikkikorkokenkiä, minihametta äläkä hihatonta toppia, ettei miehet villiinny ja r**skaa” asuin jo tuolloin omillani ja olin ostanut itse äitini mielestä liian seksikkäitä vaatteita. Se ”minihame” oli vähän polven yläpuolelle.
Mäkin oon syntynyt -90
Turvakodit on tulleet Suomeen jo 70-luvulla, toki niitä oli vain suuremmissa kaupungeissa. Ensi-ja turvakotien liitto on perustettu jo vuonna 1945. Tämä siis tuolle jolle vastasit, kun hän väittää, että turvakoteja ei vielä vuosituhannen vaihteessa ollut.
Eikä sinun äitisi ole sitä tarkoittanut, että olisit syyllinen raiskaukseen vaan sitä, että pitää minimoida riskit. Vaikka tiedetään, että rais*katuksi tuleminen ei johdu siitä mitä sinulla on päälläsi, silti joku hullu voi innostua liian paljastavista vaatteista ja äitisi halusi vain sinun parastasi ja suojella sinua, eikä syyttää, että olet syyllinen jos sinut rais*kataan.
Kyllähän vielä nytkin esim täällä vauvalla uhri syyllistetään, vaikka kaikki takuulla tietää, että vaatteet ei ratkaise sitä, tuletko rais*katuksi vai et. Ja iltapäivälehtien yleisökirjoituksissa varsinkin miehet on sitä mieltä, että rais*kaus on uhrin omaa syytä, mitäs läksi. Näin se valitettavasti vieläkin monesti menee. Pahimpiakin tekijöitä ymmärretään ja puolustellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 60-70-luvun vaihteessa ja muistan lapsuudesta ja nuoruudesta valtavan määrän häiriintyneitä ja outoja ihmisiä. Eiköhän heillä ollut persoonalliisuushäriöitä ja hoitamattomia mielenterveysongelmia.
Tänä päivänä on vaikea ymmärtää millainen stigma esim. masennusdiagnooosi oli aikaisemmin.
60 luvulta muistan hämärästi todella häiriintyneitä yksilöitä ja varsinkin vanhempaa väkeä. Silloin heitä pelättiin ja heistä kerrottiin vanhemmille. Monet olivat kuitenkin kokeneet jotain mitä toivon ettei kukaan tässä maassa enää koe ja se vaikutti heidän mieleen.
Mitä niin mullistavaa muka olisi silloin tapahtunut? Ei mitään, joten lopeta se satuilu. Nykymaailma on todella vaarallinen lapselle.
Sota siinä aikaisemmin taisi olla....vaikutti moneen ja useaan sukupolveen. Näkyi sen arvet vahvasti minun lapsuudessa. Mutta voinhan olla väärässäkin.
Ai että olisivat vielä 30 vuotta jälkeenpäin oireilleet. Anna mun kaikki kestää ja lopeta tuo provoaminen trolli!
30 vuotta on lyhyt aika traumalle ja et ole kuullut ylisukupolvien traumoista? Sodan traumat vaikuttaa vielä moneen tulevaan sukupolveen. Sodassa monet miehet menettivät mielenterveytensä ja osa traumatisoitui niin pahasti, ettei siitä elämänsä aikana selvinneet ja heidän lapsensa saivat niistä osansa. Sotatraumat vaikuttaa 3-4 sukupolveen ja joidenkin arvioiden mukaan jopa 5-6 sukupolveen. Tätä sanotaan ylisukupolven traumaksi.
Vierailija kirjoitti:
Huoh enpä sanoisi noin. Ne kirjainlapset + muut ongelmaiset oli ennen ”häirikköjä” ja ”tarkkislaisia”. Aikuisena niistä tuli juoppoja, narkkeja ja rikollisia.
Toki näistä nykyajan lapsistakin voi tulla.
No ei kaikista tule. Itse olin häirikkö ja lopetin keskikoulun kesken. Kolmekymppisenä löysin oman alani ja nyt
jäin 65 vuotiaana eläkkeelle omasta yrityksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosituhannen vaihteessa syntyneet ei voi edes kuvitella, mitä oli silloin kun ei ollut turvakoteja eikä auttavia puhelimia rikoksen uhreille. Perheväkivaltaa pidettiin uhrin häpeänä. Mediassa keskusteltiin siitä, millä kaikilla tavoilla naiset omalla käytöksellään aiheuttaa sen että heidät raiskataan. Poliisi osallistui julkisuudessa tähän keskusteluun aktiivisesti.
Äidit myös opettivat tyttärilleen, että r**skaus on uhrin syytä. Esim. Olin lähdössä viettämään 18-vuotispäivääni kavereiden kansa kaupungille. Äiti vouhkasi aivan paniikissa, että ”älä laita piikkikorkokenkiä, minihametta äläkä hihatonta toppia, ettei miehet villiinny ja r**skaa” asuin jo tuolloin omillani ja olin ostanut itse äitini mielestä liian seksikkäitä vaatteita. Se ”minihame” oli vähän polven yläpuolelle.
Mäkin oon syntynyt -90
Turvakodit on tulleet Suomeen jo 70-luvulla, toki niitä oli vain suuremmissa kaupungeissa. Ensi-ja turvakotien liitto on perustettu jo vuonna 1945. Tämä siis tuolle jolle vastasit, kun hän väittää, että turvakoteja ei vielä vuosituhannen vaihteessa ollut.
Eikä sinun äitisi ole sitä tarkoittanut, että olisit syyllinen raiskaukseen vaan sitä, että pitää minimoida riskit. Vaikka tiedetään, että rais*katuksi tuleminen ei johdu siitä mitä sinulla on päälläsi, silti joku hullu voi innostua liian paljastavista vaatteista ja äitisi halusi vain sinun parastasi ja suojella sinua, eikä syyttää, että olet syyllinen jos sinut rais*kataan.
Kyllähän vielä nytkin esim täällä vauvalla uhri syyllistetään, vaikka kaikki takuulla tietää, että vaatteet ei ratkaise sitä, tuletko rais*katuksi vai et. Ja iltapäivälehtien yleisökirjoituksissa varsinkin miehet on sitä mieltä, että rais*kaus on uhrin omaa syytä, mitäs läksi. Näin se valitettavasti vieläkin monesti menee. Pahimpiakin tekijöitä ymmärretään ja puolustellaan.
Ensi- ja turvakotien alkuvaiheen "turvakodit" perustui perhekeskeiselle ideologialle, jossa naiset yritettiin saada palaamaan miehensä luokse - uudelleen hakattaviksi.
Oliko ne turvakoteja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh enpä sanoisi noin. Ne kirjainlapset + muut ongelmaiset oli ennen ”häirikköjä” ja ”tarkkislaisia”. Aikuisena niistä tuli juoppoja, narkkeja ja rikollisia.
Toki näistä nykyajan lapsistakin voi tulla.
Mt-ongelmat ovat lisääntyneet vuosikymmenien saatossa, vaikka lapsista on pidetty aikaisempaa paremmin huolta.
Olet väärässä. Nykyään ne tunnistetaan ja niistä uskalletaan puhua. Niihin on myös kehittyneempiä lääkkeitä, neuromodulaatiohoitoja ja terapioita tarjolla. 1970-luvulla pienelläkin yläasteella saattoi olla koulupsykologin vastaanotto monena päivänä viikossa, mutta kukaan ei halunnut sinne stigman pelossa. Ongelmat hoidettiin päihteillä ja oman käden kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä ongelmia oli ja pahoja, mutta niitä ei tunnistettu. Täälläkin on ollut pitkä ketju 70-luvulla syntyneiden vanhemmista ja käy hyvin ilmi, kuinka 1930-50-luvulla syntyneillä on monilla melkoisia ongelmia kiintymyssuhteen, empatian ja itsensä kanssa, mutta he itse eivät sitä edes tajua. 1990-luvulla itsemurhat olivat vielä maailman korkeinta tasoa ja liiallinen alkoholinkäyttö oli vakioaihe musiikin sanoituksissa.
On niitä mielenterveysongelmia ollut, mutta niitä vaan ei ole hoidettu.
Itse olen -90 syntynyt ja tunnistin omat 60-luvun alussa syntyneet vanhempani niistä kertomuksista. Ikinä meillä ei sanottu että rakastetaan. Siitä kyllä jaksettiin muistuttaa, kuinka rasittavia taakkoja ja ylimääräinen rahareikä me lapset oltiin. Äiti ulisee tämäkin päivänä elämänsä paskuutta ja syyttää omaa huonoa lapsuuttaan kaikesta. Ei ole ikinä suostunut ottamaan vastuuta toiminnastaan. Molemmat vanhempani olivat ihmisiä, jotka tekivät lapsia kun se oli siihen aikaan normi, ei oikeasta halusta.
Kummasti itse osasin jo sisäsyntyisesti ajatella lapsena, että vanhempieni toiminta on väärin ja en tod ole siirtänyt heidän toimintatapojaan omaan vanhemmuuteen, pilaten sillä myös omien lasteni elämät.
Noille ikäluokille lasten kurittaminen fyysisellä ja henkisellä väkivallalla oli normi. He eivät osaa vieläkään kyseenalaistaa toimintaansa. Aina kun luen ip-lehden yms kommenteissa väkivaltaa ylistävän kommentin, tiedän kirjoittajan olevan boomerin tai jonkun heidän henkisen perintönsä kannattaja.
Vierailija kirjoitti:
Luin jutun jonka mukaan 1997 syntyneistä tytöistä 34 prosenttia oli saanut mt-puolen apua. Tämä luku on käsittämätön. Joka kolmas. 90-luvulla luku oli varmaankin alle 5 prosenttia. Joko oireilu on lisääntynyt radikaalisti, tai sitten kynnys on laskettu alas ja systeemi kuormittuu asioista, jotka olisi ennen mielletty normaaleiksi, vaihteleviksi tunnetiloiksi. Älkää käsittäkö väärin: on hyvä jos apua hakee ja saa, mutta joskus olen miettinyt onko kynnys tehty jo liian matalaksi ja sitten terapioissa laukkaavat keskiluokan tytöt, joilla ei oikeasti ole mitään sellaisia ongelmia, jotka edellyttävät ammattiapua. Samaan aikaan moni jää edelleen ilman apua. Tämä on hyvin erikoinen yhtälö.
Tuohon apuun lasketaan saikut, joihin on saatu Kelan sairaspäivärahaa. Ajattelepa, kuinka paljon työelämässä otettaan saikkua ihan aiheesta ja sitten ovat vielä ne mielipahasaikuttajat. Mielipahasaikuttajat kokevat, että heti kun töissä jokin asia ei mene oman mielen mukaan on tavallaan oikeutettua mennä ottamaan mielipahasaikkua. Heillä on ongelmia sen joustavuuden ja venymisen eli kuten ennen sanottiin sisun ja sinnikkyyden kanssa.
?