Lue keskustelun säännöt.
Mitä paremmin lapsista on Suomessa pidetty huolta, sitä enemmän on tullut mt-ongelmia
26.09.2026 |
Ennen lapsista ei pidetty hyvää huolta, mutta oli kuitenkin vähemmän mt-ongelmia.
Kommentit (127)
Kyllä niitä ongelmia oli ja pahoja, mutta niitä ei tunnistettu. Täälläkin on ollut pitkä ketju 70-luvulla syntyneiden vanhemmista ja käy hyvin ilmi, kuinka 1930-50-luvulla syntyneillä on monilla melkoisia ongelmia kiintymyssuhteen, empatian ja itsensä kanssa, mutta he itse eivät sitä edes tajua. 1990-luvulla itsemurhat olivat vielä maailman korkeinta tasoa ja liiallinen alkoholinkäyttö oli vakioaihe musiikin sanoituksissa.
On niitä mielenterveysongelmia ollut, mutta niitä vaan ei ole hoidettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että sille rääpäleelle lyödään puhelin tai tabletti käteen ennenkuin se osaa edes kävellä, tekee ihmeitä lasten hyvinvoinnille ja keskittymiskyvylle, eikä mitenkään positiivisella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Huoh enpä sanoisi noin. Ne kirjainlapset + muut ongelmaiset oli ennen ”häirikköjä” ja ”tarkkislaisia”. Aikuisena niistä tuli juoppoja, narkkeja ja rikollisia.
Toki näistä nykyajan lapsistakin voi tulla.
Mt-ongelmat ovat lisääntyneet vuosikymmenien saatossa, vaikka lapsista on pidetty aikaisempaa paremmin huolta.
Oikeastaan kyse on siitä että vanhemmille on annettu täysi päätäntävalta miten lastaan kasvattavat ja yhteiskunnan rooli on vähentynyt. Aikaisemmin yhteiskunta edellytti tietynlaista toimintaa vanhemmiltakin, mutta nykyään sellaista ei saa enää tehdä tai tehdään valituksia ja potkuja satelee.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä ongelmia oli ja pahoja, mutta niitä ei tunnistettu. Täälläkin on ollut pitkä ketju 70-luvulla syntyneiden vanhemmista ja käy hyvin ilmi, kuinka 1930-50-luvulla syntyneillä on monilla melkoisia ongelmia kiintymyssuhteen, empatian ja itsensä kanssa, mutta he itse eivät sitä edes tajua. 1990-luvulla itsemurhat olivat vielä maailman korkeinta tasoa ja liiallinen alkoholinkäyttö oli vakioaihe musiikin sanoituksissa.
On niitä mielenterveysongelmia ollut, mutta niitä vaan ei ole hoidettu.
Itse olen -90 syntynyt ja tunnistin omat 60-luvun alussa syntyneet vanhempani niistä kertomuksista. Ikinä meillä ei sanottu että rakastetaan. Siitä kyllä jaksettiin muistuttaa, kuinka rasittavia taakkoja ja ylimääräinen rahareikä me lapset oltiin. Äiti ulisee tämäkin päivänä elämänsä paskuutta ja syyttää omaa huonoa lapsuuttaan kaikesta. Ei ole ikinä suostunut ottamaan vastuuta toiminnastaan. Molemmat vanhempani olivat ihmisiä, jotka tekivät lapsia kun se oli siihen aikaan normi, ei oikeasta halusta.
Kummasti itse osasin jo sisäsyntyisesti ajatella lapsena, että vanhempieni toiminta on väärin ja en tod ole siirtänyt heidän toimintatapojaan omaan vanhemmuuteen, pilaten sillä myös omien lasteni elämät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on äm.mien peukalointia. Kaikki mihin ne tarttuu muuttuu paskaksi.
Jos mietin omaa kaveripiiriäni ysärillä niin aika monella oli jotain mt-ongelmia.
Monta oiretta mihin nykyisin osattaisiin hakea apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvoin kasari/ysärillä lapsesta aikuiseksi ja hyvin ongelmallisissa olosuhteissa. Moni kaverini oli samanlaisista taustoista. Pahoinvointi oli todellista ja pahoja asioita tapahtui. Ajan henki oli kuitenkin se, että nämä lakaistiin nopeasti maton alle tai järjestelmään sisälle, eikä niistä oikein puhuttu. Moni lapsi ja nuori tippui avun ja välinpitämättömyyden väliseen aukkoon eikä heitä kukaan kaivannut. Ihmisten asenne oli hyvin kylmä ja kova, kuten se on ollut aina. Tuolloin piti selvitä omilla keinoilla, vaikka se teki pysyviä henkisiä vammoja. Ainakin sellaisten, jotka ei olleet ihan sekopäitä, vaan siinä sekopäiden ja normaalien välimaastossa. He olivat täysin näkymättömiä niin systeemille kuin muillekin. Ja heillä on paljon ongelmia mielenterveyden kanssa aikuisena.
Ennen oli ihmisillä töitä ja tekemistä. Ei ehtinyt miettiä kaikenmaailman asioita. Se on yksi syy mikä mättää. Töistä sai rahaa ja sillä sitten sai järjestettyä itselleen elämän. Esim oman asunnon sai yhden ihmisen vuoden palkalla (kaksio). Tosin tietysti asuntoa maksettiin pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin omaa kaveripiiriäni ysärillä niin aika monella oli jotain mt-ongelmia.
Monta oiretta mihin nykyisin osattaisiin hakea apua.
90-luvulla mt-ongelmiksi katsottiin lähinnä psykoosit ja vastaavat. Masennukset ja vastaavat käsitettiin laiskuudeksi ja heikkoudeksi ja niitä oireita mieluummin salattiin. Mitään adhd-tyyppistä oireilua kukaan ei edes mieltänyt muuksi kuin yksinkertaisuudeksi ja persoonasta johtuvaksi rasittavuudeksi. Kaikki lähti samalle rimalle vaikka olisi mitä oireita ollut. Helpotuksia tai armoa ei jaettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin omaa kaveripiiriäni ysärillä niin aika monella oli jotain mt-ongelmia.
Monta oiretta mihin nykyisin osattaisiin hakea apua.90-luvulla mt-ongelmiksi katsottiin lähinnä psykoosit ja vastaavat. Masennukset ja vastaavat käsitettiin laiskuudeksi ja heikkoudeksi ja niitä oireita mieluummin salattiin. Mitään adhd-tyyppistä oireilua kukaan ei edes mieltänyt muuksi kuin yksinkertaisuudeksi ja persoonasta johtuvaksi rasittavuudeksi. Kaikki lähti samalle rimalle vaikka olisi mitä oireita ollut. Helpotuksia tai armoa ei jaettu.
Tämä! Itsekin tarkkailin hysteerisenä painoa ja pidin jotenkin loistavana ideana sitä, että voin syödä paljon herkkuja kun sitten oksennan ne.
En pidä terpia villestä henkilönä, mutta ajattelen että todella oltaisiin tarvittu joku vastaava.
Ja siis minusta nykynuoret on todella fiksuja. Omat nuoret ja heidän kaverit ja tuttujeni lapset ovat todella fiksuja ja paljon järkevämpiä kuin vanhempansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin jutun jonka mukaan 1997 syntyneistä tytöistä 34 prosenttia oli saanut mt-puolen apua. Tämä luku on käsittämätön. Joka kolmas. 90-luvulla luku oli varmaankin alle 5 prosenttia. Joko oireilu on lisääntynyt radikaalisti, tai sitten kynnys on laskettu alas ja systeemi kuormittuu asioista, jotka olisi ennen mielletty normaaleiksi, vaihteleviksi tunnetiloiksi. Älkää käsittäkö väärin: on hyvä jos apua hakee ja saa, mutta joskus olen miettinyt onko kynnys tehty jo liian matalaksi ja sitten terapioissa laukkaavat keskiluokan tytöt, joilla ei oikeasti ole mitään sellaisia ongelmia, jotka edellyttävät ammattiapua. Samaan aikaan moni jää edelleen ilman apua. Tämä on hyvin erikoinen yhtälö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh enpä sanoisi noin. Ne kirjainlapset + muut ongelmaiset oli ennen ”häirikköjä” ja ”tarkkislaisia”. Aikuisena niistä tuli juoppoja, narkkeja ja rikollisia.
Toki näistä nykyajan lapsistakin voi tulla.
Mt-ongelmat ovat lisääntyneet vuosikymmenien saatossa, vaikka lapsista on pidetty aikaisempaa paremmin huolta.
Mt-ongelmista puhuminen, niiden hoitaminen ja tunnistaminen on lisääntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin jutun jonka mukaan 1997 syntyneistä tytöistä 34 prosenttia oli saanut mt-puolen apua. Tämä luku on käsittämätön. Joka kolmas. 90-luvulla luku oli varmaankin alle 5 prosenttia. Joko oireilu on lisääntynyt radikaalisti, tai sitten kynnys on laskettu alas ja systeemi kuormittuu asioista, jotka olisi ennen mielletty normaaleiksi, vaihteleviksi tunnetiloiksi. Älkää käsittäkö väärin: on hyvä jos apua hakee ja saa, mutta joskus olen miettinyt onko kynnys tehty jo liian matalaksi ja sitten terapioissa laukkaavat keskiluokan tytöt, joilla ei oikeasti ole mitään sellaisia ongelmia, jotka edellyttävät ammattiapua. Samaan aikaan moni jää edelleen ilman apua. Tämä on hyvin erikoinen yhtälö.
Kynnystä on laskettu alas ja apua on ollut helpompi saada. Ahdistus, masennus, syömishäiriöt, neuroepätyypillisyys ym. ei tosiaan ole mitään harvinaista. Hyvinkin yleistä itse asiassa ja näin on ollut aina, mutta aina niihin ei ole suhtauduttu vakavasti eikä ole saanut apua matalalla kynnyksellä.
Vierailija kirjoitti:
Luin jutun jonka mukaan 1997 syntyneistä tytöistä 34 prosenttia oli saanut mt-puolen apua. Tämä luku on käsittämätön. Joka kolmas. 90-luvulla luku oli varmaankin alle 5 prosenttia. Joko oireilu on lisääntynyt radikaalisti, tai sitten kynnys on laskettu alas ja systeemi kuormittuu asioista, jotka olisi ennen mielletty normaaleiksi, vaihteleviksi tunnetiloiksi. Älkää käsittäkö väärin: on hyvä jos apua hakee ja saa, mutta joskus olen miettinyt onko kynnys tehty jo liian matalaksi ja sitten terapioissa laukkaavat keskiluokan tytöt, joilla ei oikeasti ole mitään sellaisia ongelmia, jotka edellyttävät ammattiapua. Samaan aikaan moni jää edelleen ilman apua. Tämä on hyvin erikoinen yhtälö.
Nämä nuoret eivät käsitä että ei ole mitään taikanappia tai ulkopuolista tahoa jotka ratkaisee ne asiat. Se on väärä oletus johon olen törmännyt. Ero parisuhteesta, läheisen kuolema ja vastaavat ovat osa elämää, jotka on pakko kestää omillaan. Kukaan ei tule sitä tuskaa poistamaan sinulta, se ei ole ostettavissa pois. On petos nuoria kohtaan uskotella että "kaikkeen saa apua" kun ei saa. En ole mikään kovan linjan kannattaja, mutta en myöskään hyväksy tätä humpuukia jolla kaikki medikalisoidaan. Joskus on pakko vaan tunnustaa että aika auttaa, eikä mikään muu. Jokaisesta kokemuksesta oppii, vaikka se sillä hetkellä tuntuisi olevan kaiken loppu.
Kynnys avun hakemiseen ja sitä myötä tilastoiduksi tulemiseen on laskenut rutkasti, siinä syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin jutun jonka mukaan 1997 syntyneistä tytöistä 34 prosenttia oli saanut mt-puolen apua. Tämä luku on käsittämätön. Joka kolmas. 90-luvulla luku oli varmaankin alle 5 prosenttia. Joko oireilu on lisääntynyt radikaalisti, tai sitten kynnys on laskettu alas ja systeemi kuormittuu asioista, jotka olisi ennen mielletty normaaleiksi, vaihteleviksi tunnetiloiksi. Älkää käsittäkö väärin: on hyvä jos apua hakee ja saa, mutta joskus olen miettinyt onko kynnys tehty jo liian matalaksi ja sitten terapioissa laukkaavat keskiluokan tytöt, joilla ei oikeasti ole mitään sellaisia ongelmia, jotka edellyttävät ammattiapua. Samaan aikaan moni jää edelleen ilman apua. Tämä on hyvin erikoinen yhtälö.
Kynnystä on laskettu alas ja apua on ollut helpompi saada. Ahdistus, masennus, syömishäiriöt, neuroepätyypillisyys ym. ei tosiaan ole mitään harvinaista. Hyvinkin yleistä itse asiassa ja näin on ollut aina, mutta aina niihin ei ole suhtauduttu vakavasti eikä ole saanut apua matalalla kynnyksellä.
Tuo luku on silti yläkanttiin. Järjestelmä kaatuu jos joka ikinen asia vaatii mt-puolen käyntejä. Samaan aikaan kadulla kävelee itsekseen puhuvia hulluja joille ei löydy hoitopaikkoja.
Paskaa puhut ap. Mistä sinä ne ennen vanhaiset mielenterveysongelmat tiedät, kun eihän ennen niistä juurikaan ole välitetty/tunnistettu. Hullut vaan on päässeet hoitoon, mutta ei masennuksesta tai ahdistuksesta tai muusta kärsineet. Suurin osa mt-ongelmista on nykyäänkin ahdistusta ja masennusta.
Ja nuo ei johdu siitä, että lapsista on pidetty parempaa huolta. Aika monella mt-ongelmista kärsivällä on huonot kotiolot ja niin, että ei juurikaan ole lapsena huolehdittu. Ja nykyään on niin kovat vaatimukset ihmisille, että ei ihme, että ahdistaa ja masentaa. Onnellinen ja hyvinvoiva ihminen pärjää paremmin, kuin kaltoinkohdeltu ihminen.
Jos tilannetta katsoo tilastollisesti niin:
-diagnosointi ja suorituskykyä parantava lääkintä on tapissa (vertaa derkut)
-huosta, ilmiannot, kyttäys ja lasten pakkosiirrot äideilleen ovat tapissa (vertaa derkut)
Jos derkut eivät kestäneet tuota, niin miten kotoiset lapset kestää tuota?
Huoh enpä sanoisi noin. Ne kirjainlapset + muut ongelmaiset oli ennen ”häirikköjä” ja ”tarkkislaisia”. Aikuisena niistä tuli juoppoja, narkkeja ja rikollisia.
Toki näistä nykyajan lapsistakin voi tulla.