Lue keskustelun säännöt.
Oletko ollut kulissiliitossa lasten takia?
26.09.2026 |
Sain tietää että miesystävälläni on muita naisia. Meillä pienet lapset, en ihan heti jaksaisi erotakaan. Onko kellään kokemusta kulissiliitosta, kuinka kauan olet ollut?
Kommentit (79)
Ei kannata tuhlata omaa ainutkertaista elämäänsä missään kulississa tai paskassa liitossa. Sitä paitsi viikkovanhemmuus on aikas ihanaa, vaikka noin ei saisi sanoakaan ääneen. Sitä on lasten kanssa energiaa täynnä ja arki ei ole yhtä väsynyttä riitelyä, kun saa joka toinen viikko elää vapaata aikuisten elämää. Ei yhtään huono diili.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kulissia parempi on erota. Vaikka siihen liittyy paljon järjestelyjä, on mahtava olo, kun pääsee kuolleesta suhteesta pois. Lapsetkin kyllä vaistoaa huonon liiton, vaikkei mitään sanoisivatkaan.
Ei ole noin mustavalkoista.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata tuhlata omaa ainutkertaista elämäänsä missään kulississa tai paskassa liitossa. Sitä paitsi viikkovanhemmuus on aikas ihanaa, vaikka noin ei saisi sanoakaan ääneen. Sitä on lasten kanssa energiaa täynnä ja arki ei ole yhtä väsynyttä riitelyä, kun saa joka toinen viikko elää vapaata aikuisten elämää. Ei yhtään huono diili.
Kaikki ei halua viikkovanhemmuutta. Ei meilläkään mies voinut työnsä vuoksi ottaa lapsia itselleen koko viikoksi. Ei ollut minulle mitenkään kevyttä ja ihanaa hoitaa lapset lähes kokonaan yksin. Kuukaudessa 1-2 viikonloppua ehkä kävivät isällään ja joskus hyvin harvoin arkena yhden yön.
Eikä sellaista epäsäännöllisyyttä suositellut lastenvalvojakaan, joten minä hoidin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa, kun nämä maalaisvalaat vyöryvät paikalle käpykylän baariin ja siellä on näitä MT-ongelmaisia Kelan metsästysurpoja ja valaat saavat kiksejä kun joku juntti innostuu! Toivottavasti ei kaksoismurhaa ole tiedossa, nämä metsästysurpot tietäen.
Miksi kuulut ko. baarin vakiokalustoon?
-ohis
Onneksi ole kiertänyt ympäri Suomen ja 200 naista hoidettuna, faktoja riittää kyllä maalaistorvelokunnista!
Kierrät ympäri Suomea lähiöräkälöissä? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata tuhlata omaa ainutkertaista elämäänsä missään kulississa tai paskassa liitossa. Sitä paitsi viikkovanhemmuus on aikas ihanaa, vaikka noin ei saisi sanoakaan ääneen. Sitä on lasten kanssa energiaa täynnä ja arki ei ole yhtä väsynyttä riitelyä, kun saa joka toinen viikko elää vapaata aikuisten elämää. Ei yhtään huono diili.
Kaikki ei halua viikkovanhemmuutta. Ei meilläkään mies voinut työnsä vuoksi ottaa lapsia itselleen koko viikoksi. Ei ollut minulle mitenkään kevyttä ja ihanaa hoitaa lapset lähes kokonaan yksin. Kuukaudessa 1-2 viikonloppua ehkä kävivät isällään ja joskus hyvin harvoin arkena yhden yön.
Eikä sellaista epäsäännöllisyyttä suositellut lastenvalvojakaan, joten minä hoidin.
No väkivaltaa on myös ja lapset pieniä ei onnistu viikkovanhemmuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisesti sanotaan, että lapsille olisi parempi asua molempien vanhempien kanssa kolmevuotiaaksi, jos kotona on turvallista ja asiallista. Näin kehityksen kannalta.
hiivatummeli kuumenee, asuu jossain junttilassa ja kuvittelee olevansa 100-kiloinen missi, kun paikalliset MT-ukot tulevat pyssyjensä kanssa baariin.
Ja tämä hiivatummeli koskaan uskalla mennä isompaan paikkaan, FAKTAA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut. Alun perin oli tarkoitus jaksaa olla siihen asti kun lapset ovat 18, mutta sitten päätin, että oma elämäni menee täysin hukkaan sekä menetän mielenterveyteni narsistisen miehen kanssa. Erosin ja se oli elämäni paras päätös. Pahoinvoivan vanhemman tunnistivat myös lapset. Vaikka sinänsä asiat olivat "päällepäin" kunnossa. Hieno talo yms.
Hyvä sinä! En ole ikinä ymmärtänyt näitä ”pitää jaksaa narsistipuolisoa siihen asti kun lapsi on 18”.
Ai siksi, että juuri sinä päivänä kun lapsi täyttää 18, hän olisi aikuinen ja muuttaisi pois kotoa? Ja että narsistista eroaminen olisi lapselle ihan hirveä juttu. Ehei, ei se yleensä niin mene. Narsistipuoliso on myös kamala narsistivanhempi.
Mä oon työssäni nähnyt näiden lasten takia hirveissä liitoissa sinnitelleiden vanhempien masennuslääkityksellä olevaa ja terapiassa ramppaavaa jälkikasvua. Tätä nämä lapset itsekin päivittelevät että miksi ei erottu ajoissa, kun se parisuhde ja samalla lasten kotielämä oli aivan kamalaa. Monella perheellä oli kulissit juurikin kunnossa: hienot talot ja autot, niin tämä materia ja raha on varmasti monelle syy jäädä väkivaltaiseen liittoon.
Perheen äiti voi olla narsisti. Äitini syytti isääni sellaiseksi, mutta oikeasti hänellä itsellään oli runsaasti narsistista piirteitä. Parisuhdeterapiasta tullessaan kertoi into piukeana miten terapeutti tuki häntä. Kysyin haluaisiko hän, että tulen kertomaan meidän perheen arjesta ja äidin käytöksestä...yllättäen ei halunnut 🙄 7lmeisesti narsistin hurmaavat terapeuttinsa, käytös kotona voi vain olla ihan toisenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti sanotaan, että lapsille olisi parempi asua molempien vanhempien kanssa kolmevuotiaaksi, jos kotona on turvallista ja asiallista. Näin kehityksen kannalta.
Koskaan kuullut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa, kun nämä maalaisvalaat vyöryvät paikalle käpykylän baariin ja siellä on näitä MT-ongelmaisia Kelan metsästysurpoja ja valaat saavat kiksejä kun joku juntti innostuu! Toivottavasti ei kaksoismurhaa ole tiedossa, nämä metsästysurpot tietäen.
Miksi kuulut ko. baarin vakiokalustoon?
-ohis
Onneksi ole kiertänyt ympäri Suomen ja 200 naista hoidettuna, faktoja riittää kyllä maalaistorvelokunnista!
Kierrät ympäri Suomea lähiöräkälöissä? Miksi?
Olen asunut monessa paikassa ympäri Suomea ja Kalliossa asuessani naisia oli noin 200. Eli totta, olen kiertänyt ympäri Suomea, harmittaako?
Mä en eroaisi vielä AP:n tilanteessa. Kaksi aikuista kotona on parempi kuin yksi. Keskittyisin myös omaan hyvinvointiin, että olisin henkisesti ja fyysisesti tikissä sitten jonkun ajan päästä, kun ero olisi ajankohtainen.
Miten ero hyödyttäisi sinua tuossa tilanteessa? Elämä menisi vain vaikeammaksi. Panisin ylpeyden ja katkeruuden sivuun ja keskittyisin muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa, kun nämä maalaisvalaat vyöryvät paikalle käpykylän baariin ja siellä on näitä MT-ongelmaisia Kelan metsästysurpoja ja valaat saavat kiksejä kun joku juntti innostuu! Toivottavasti ei kaksoismurhaa ole tiedossa, nämä metsästysurpot tietäen.
Miksi kuulut ko. baarin vakiokalustoon?
-ohis
Onneksi ole kiertänyt ympäri Suomen ja 200 naista hoidettuna, faktoja riittää kyllä maalaistorvelokunnista!
Kierrät ympäri Suomea lähiöräkälöissä? Miksi?
Olen asunut monessa paikassa ympäri Suomea ja Kalliossa asuessani naisia oli noin 200. Eli totta, olen kiertänyt ympäri Suomea, harmittaako?
Ja lisätään vielä, että olen entinen huippu-urheilija ja maisteri. No nyt voi kysyä, miksi olen täällä heikompien palstalla? No kiusaajat pitää saada ruotuun, itse olen kuningas ja sille sä palstalahna et mahda YHTÄÄN MITÄÄN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen. Ei tosin tietääkseni muita suhteita ja arki sujuu hyvin yhdessä. Mutta tunteet ovat sisarukselliset. Rahan, arjen ja lasten takia näin. Rakastan joka tapauksessa miestäni ja meillä on hauskaa. En joka tapauksessa jaksaisi enää uutta suhdetta.
Eli teillä on normaali, hyvä parisuhde, eikä mitään syytä erota.
En pitäisi tätä normaalina. Tai toivottavasti ei ole normaali. Ystävyyssuhde, ei romanttinen parisuhde.
Eli mitään läheisyyttä ei ole, eikä seksiä koskaan? Jos ei, niin muuttakaa tilanne. Ihan normaalilta kuulostaa. Taidat olla ekaa kertaa näin pitkässä suhteessa?
Harva on useamman kerran monen vuosikymmenen suhteessa.
Joidenkin mielestä jo joku 7 vuoden suhde on pitkä. 10 jo monen mielestä. Sellaisia ehtii kyllä useita olla, kun vaihtaa heti kun alkaa tuntua ystävyydeltä.
Tällaisesta yli 40 vuoden parisuhteen perspektiivistä katsottuna on selvää, että vuosikymmeniä kestäneeseen yhdessä elämiseen sisältyy monenlaisia kausia. Ainakin oman parisuhteeni kohdalla jokaisen kauden, niitten aallonpohjienkin, taustalla on ollut tietoisuus jonkinlaisen kipinän/vetovoiman olemassaolosta. Sellainen ei kokemukseni mukaan kovin helpolla häviä suhteesta, joka on alkanut molemminpuolisesta palavasta rakastumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on siis nus * inut muita ollessani raskaana eli saattanut sikiön vaaraan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen. Aviopuoliso petti mutta jäin lasten takia suhteeseen. Puolitoista vuotta myöhemmin petti uudelleen ja sen jälkeen lähdin. Meni puolitoista vuotta ihan hukkaan. Totesin senkin, että en halua antaa poikalapsilleni sellaista esimerkkiä että pettäminen on ok ja siitä ei tule seurauksia.
Ihmettelen aina näitä kommentteja. Miksi olet kertonut lapsille isänsä pettämisestä? Tai riitelittekö avoimesti lasten kuullen? Tuollaiset asiat eivät kuulu lapsille, joten SINÄ olet tehnyt heille todella väärin, jos olet asiasta heille kertonut. Ja vielä kehuskelet.
Tietenkin vanhemman salasuhteilu tuodaan ikätasoisesti lasten tietoon.
Pettäjä kantakoot vastuunsa teoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen. Ei tosin tietääkseni muita suhteita ja arki sujuu hyvin yhdessä. Mutta tunteet ovat sisarukselliset. Rahan, arjen ja lasten takia näin. Rakastan joka tapauksessa miestäni ja meillä on hauskaa. En joka tapauksessa jaksaisi enää uutta suhdetta.
Eli teillä on normaali, hyvä parisuhde, eikä mitään syytä erota.
En pitäisi tätä normaalina. Tai toivottavasti ei ole normaali. Ystävyyssuhde, ei romanttinen parisuhde.
Eli mitään läheisyyttä ei ole, eikä seksiä koskaan? Jos ei, niin muuttakaa tilanne. Ihan normaalilta kuulostaa. Taidat olla ekaa kertaa näin pitkässä suhteessa?
Harva on useamman kerran monen vuosikymmenen suhteessa.
Joidenkin mielestä jo joku 7 vuoden suhde on pitkä. 10 jo monen mielestä. Sellaisia ehtii kyllä useita olla, kun vaihtaa heti kun alkaa tuntua ystävyydeltä.
Tällaisesta yli 40 vuoden parisuhteen perspektiivistä katsottuna on selvää, että vuosikymmeniä kestäneeseen yhdessä elämiseen sisältyy monenlaisia kausia. Ainakin oman parisuhteeni kohdalla jokaisen kauden, niitten aallonpohjienkin, taustalla on ollut tietoisuus jonkinlaisen kipinän/vetovoiman olemassaolosta. Sellainen ei kokemukseni mukaan kovin helpolla häviä suhteesta, joka on alkanut molemminpuolisesta palavasta rakastumisesta.
No sinäkin voit tutustua kirjallisuuteen. Tai googleta vaikka 😀 On aivan tyypillistä että siinä vaiheessa, kun parisuhde siirtyy intohimoisesta rakastamisvaiheesta kumppanuuteen, aletaan ihmetellä niitä omia tunteita. Kun toinen yhtäkkiä tuntuukin "vain" rakkaalta ja tärkeältä ystävältä, mutta se "valtava rakkaus puolisoa kohtaan" on hiipunut. Sitten ajatellaan, että rakkaus kuoli ja on vääränlaista, vaikka kyseessä on täysin normaali vaihe.
Kyllä, moni hyppää tässä kohtaa pois kyydistä ja sitten ihmettelee, kun seuraavassa suhteessakin "rakkaus kuolee". Vaan kun se ei kuole, se pitää osata huomata edelleen ja sen vahvan kipinöinnin ja perhoset vatsaankin saa uudelleen takaisin, jos/kun haluaa. Te olette halunneet ja sen olemassaolon hoksanneet, ettekä ole takertuneet siihen että no niin, nyt huuma on lähtenyt, vaihdanpa kumppania.
Näin myös liki 40-vuotiaassa parisuhteessa olevana, ja sen valtavan rakkauden ja perhoset takaisin moneen kertaan saaneena. Tämä voittaa ensihuuman mennen tullen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen. Ei tosin tietääkseni muita suhteita ja arki sujuu hyvin yhdessä. Mutta tunteet ovat sisarukselliset. Rahan, arjen ja lasten takia näin. Rakastan joka tapauksessa miestäni ja meillä on hauskaa. En joka tapauksessa jaksaisi enää uutta suhdetta.
Eli teillä on normaali, hyvä parisuhde, eikä mitään syytä erota.
En pitäisi tätä normaalina. Tai toivottavasti ei ole normaali. Ystävyyssuhde, ei romanttinen parisuhde.
Eli mitään läheisyyttä ei ole, eikä seksiä koskaan? Jos ei, niin muuttakaa tilanne. Ihan normaalilta kuulostaa. Taidat olla ekaa kertaa näin pitkässä suhteessa?
Harva on useamman kerran monen vuosikymmenen suhteessa.
Joidenkin mielestä jo joku 7 vuoden suhde on pitkä. 10 jo monen mielestä. Sellaisia ehtii kyllä useita olla, kun vaihtaa heti kun alkaa tuntua ystävyydeltä.
Tällaisesta yli 40 vuoden parisuhteen perspektiivistä katsottuna on selvää, että vuosikymmeniä kestäneeseen yhdessä elämiseen sisältyy monenlaisia kausia. Ainakin oman parisuhteeni kohdalla jokaisen kauden, niitten aallonpohjienkin, taustalla on ollut tietoisuus jonkinlaisen kipinän/vetovoiman olemassaolosta. Sellainen ei kokemukseni mukaan kovin helpolla häviä suhteesta, joka on alkanut molemminpuolisesta palavasta rakastumisesta.
No sinäkin voit tutustua kirjallisuuteen. Tai googleta vaikka 😀 On aivan tyypillistä että siinä vaiheessa, kun parisuhde siirtyy intohimoisesta rakastamisvaiheesta kumppanuuteen, aletaan ihmetellä niitä omia tunteita. Kun toinen yhtäkkiä tuntuukin "vain" rakkaalta ja tärkeältä ystävältä, mutta se "valtava rakkaus puolisoa kohtaan" on hiipunut. Sitten ajatellaan, että rakkaus kuoli ja on vääränlaista, vaikka kyseessä on täysin normaali vaihe.
Kyllä, moni hyppää tässä kohtaa pois kyydistä ja sitten ihmettelee, kun seuraavassa suhteessakin "rakkaus kuolee". Vaan kun se ei kuole, se pitää osata huomata edelleen ja sen vahvan kipinöinnin ja perhoset vatsaankin saa uudelleen takaisin, jos/kun haluaa. Te olette halunneet ja sen olemassaolon hoksanneet, ettekä ole takertuneet siihen että no niin, nyt huuma on lähtenyt, vaihdanpa kumppania.
Näin myös liki 40-vuotiaassa parisuhteessa olevana, ja sen valtavan rakkauden ja perhoset takaisin moneen kertaan saaneena. Tämä voittaa ensihuuman mennen tullen.
Juuri näin.
Mutta jotkut sarjapettäjät ja sarjaeroajat eivät tuohon kykene.
Koska ovat jättäneet omat useimmiten lapsuudestaan kumpuavat vaillejäämisen traumat tahallaan hoitamatta.
Kulissia parempi on erota. Vaikka siihen liittyy paljon järjestelyjä, on mahtava olo, kun pääsee kuolleesta suhteesta pois. Lapsetkin kyllä vaistoaa huonon liiton, vaikkei mitään sanoisivatkaan.