Lue keskustelun säännöt.
Miten selviätte vanhustenne määräilyn kanssa?
24.09.2026 |
Miten reagoitte, vai oletteko laittaneet välit poikki?
Kommentit (153)
Onko se "puheistani ei tarvitse välittää" jonkinlainen vastuuvapauslauseke sanojalleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siriina kirjoitti:
Joskus kyllä kybällä veetuttaa tuo 'neuvominen'.
Äiti 85 asuu muutaman korttelin päässä, käy muutaman kerran vuodessa. On hyväkuntoinen, pyöräilee kesät talvet ja pää pelaa.
Silloin kun kyläilee, jaksaa aina huomauttaa, että
et ole vieläkään vaihtanut verhoja (no en ole, miksi verhot pitäisi vaihtaa monta kertaa vuodessa? keittiöön vaihdan joulu- ja pääsiäisverhon)
kukassa on kuolleita lehtiä jotka leikkaa
telkkarin päällä on pölyä ja kyselee rättiä
kurkkii kaapeihin ja neuvoo miten astiat pitäisi paremmin järjestää
Asuntoni olen ostanut väärästä taloyhtiöstä, liian iso, parveke väärään suuntaan (kolmio jonka ostin kun lapsi asui kotona, nyt asun yksin)
Olen työtön, teen keikkaa. En hänen mukaansa saa töitä, koska 6-kymppisellä ihmisellä pitää olla lyhyet hiukset, suosittelee omaa kampaajaansa.
Auto pitäisi myydä, koska sen ylläpito on kallista työttömälle. No keikkatyömaalle ei kulje julkisia - tähän vastaus, että mene muualle töihin - mihin h*vetin muualle, ei töihin vaan mennä.
Tuli jo niin pitkä avautuminen, että kiitos jos joku jaksoi lukea.
Miten kuuskymppinen jaksaa ottaa vanhuksen puheet ihan avautumiseen asti?
Olen 81 mutta varuilta aina välillä huomautan lapsille ettei puheistani tarvitse välittää. Tosin yritän hirvittävän varovainen olla.
Mitä tämä " ei puheistani tarvitse välittää" oikein on?
Reilusti yli kasikymppinen äitinikin tätä on aina hokenut.
Päästelee suustaan kyseenalaisia sammakoita tämän tästä, on aina niin tehnyt. Kun yrittää vastuuttaa häntä pahemmista möläytyksistä, kun joku on taas pahoittanut mielensä, niin kieltää" en ole sanonut, en tarkoittanut, älä viitsi suuttua, anteeksi, anteeksi" . Mitätöi samantien kiellollaan anteeksipyyntönsäkin.
Sitten uhriutuu kun lapsenlapset ei käy. No kun onnistuu viljelemään loukkauksia joka väliin ja muutenkin jutut alkaa olla turhanaikaista omaa tajunnanvirtaansa ja höperyyksiä, mitäpä nuoret aikuiset niitä tulee enää kuuntelemaan. Niin se vaan menee.
Kyllä me nuorempi sukupolvi yritämme ottaa vastuun sanomisistamme. Se on ihan ensisijainen normaali käyttäytymissääntö.
Ja pyrimme ajattelemaan ensin, mitä sanomme eikä möläytellä kaikkea typerää tajunnanvirtaa.
Joo. Joo. Kyllä mulla ainakin käy nuoret aikuiset kuin omat lapsetkin. Välttelen juuri sitä mielipiteitteni sanomista. Jos tekisikin mieli sanoa jotain että vastahan te keittiön uusitte ja eikö tuo ole noin integroitu liesilevy hankala
Sinultakin tuli aika napakasti vanhuksia mitätöivää tekstiä. Et huomaakaan ku. Itse olet se jolla ei ole likeutta sanoa kuin ihanaa ja mukavaa ja onpa nätti.
Ja usein tämä " puheistani ei tarvitse välittää" tyyppi on itse kovin herkkänahkainen ja näkee loukkauksia sielläkin missä niitä ei ole. Olettaa omassa päässään ihmisillä olevan mitä kummallisempia tarkoitusperiä takanaan, miksi joku on taas sanonut, tehnyt tai jättänyt jotain tekemättä.
Raskas ihminen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siriina kirjoitti:
Joskus kyllä kybällä veetuttaa tuo 'neuvominen'.
Äiti 85 asuu muutaman korttelin päässä, käy muutaman kerran vuodessa. On hyväkuntoinen, pyöräilee kesät talvet ja pää pelaa.
Silloin kun kyläilee, jaksaa aina huomauttaa, että
et ole vieläkään vaihtanut verhoja (no en ole, miksi verhot pitäisi vaihtaa monta kertaa vuodessa? keittiöön vaihdan joulu- ja pääsiäisverhon)
kukassa on kuolleita lehtiä jotka leikkaa
telkkarin päällä on pölyä ja kyselee rättiä
kurkkii kaapeihin ja neuvoo miten astiat pitäisi paremmin järjestää
Asuntoni olen ostanut väärästä taloyhtiöstä, liian iso, parveke väärään suuntaan (kolmio jonka ostin kun lapsi asui kotona, nyt asun yksin)
Olen työtön, teen keikkaa. En hänen mukaansa saa töitä, koska 6-kymppisellä ihmisellä pitää olla lyhyet hiukset, suosittelee omaa kampaajaansa.
Auto pitäisi myydä, koska sen ylläpito on kallista työttömälle. No keikkatyömaalle ei kulje julkisia - tähän vastaus, että mene muualle töihin - mihin h*vetin muualle, ei töihin vaan mennä.
Tuli jo niin pitkä avautuminen, että kiitos jos joku jaksoi lukea.
Miten kuuskymppinen jaksaa ottaa vanhuksen puheet ihan avautumiseen asti?
Olen 81 mutta varuilta aina välillä huomautan lapsille ettei puheistani tarvitse välittää. Tosin yritän hirvittävän varovainen olla.
Mitä tämä " ei puheistani tarvitse välittää" oikein on?
Reilusti yli kasikymppinen äitinikin tätä on aina hokenut.
Päästelee suustaan kyseenalaisia sammakoita tämän tästä, on aina niin tehnyt. Kun yrittää vastuuttaa häntä pahemmista möläytyksistä, kun joku on taas pahoittanut mielensä, niin kieltää" en ole sanonut, en tarkoittanut, älä viitsi suuttua, anteeksi, anteeksi" . Mitätöi samantien kiellollaan anteeksipyyntönsäkin.
Sitten uhriutuu kun lapsenlapset ei käy. No kun onnistuu viljelemään loukkauksia joka väliin ja muutenkin jutut alkaa olla turhanaikaista omaa tajunnanvirtaansa ja höperyyksiä, mitäpä nuoret aikuiset niitä tulee enää kuuntelemaan. Niin se vaan menee.
Kyllä me nuorempi sukupolvi yritämme ottaa vastuun sanomisistamme. Se on ihan ensisijainen normaali käyttäytymissääntö.
Ja pyrimme ajattelemaan ensin, mitä sanomme eikä möläytellä kaikkea typerää tajunnanvirtaa.
Etkö koskaan ole eri mieltä lastesi kanssa? Kummat myötäilee ilman omaa mieltä jostain vaikka auton väristä uskaltamatta sanoa että tykkään oranssista mutta itehän päätätte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja usein tämä " puheistani ei tarvitse välittää" tyyppi on itse kovin herkkänahkainen ja näkee loukkauksia sielläkin missä niitä ei ole. Olettaa omassa päässään ihmisillä olevan mitä kummallisempia tarkoitusperiä takanaan, miksi joku on taas sanonut, tehnyt tai jättänyt jotain tekemättä.
Raskas ihminen on.
Vauvalla ei ole kyllä kuultukaan normaaleista ihmisistä ja ihmissuhteista. Saati siitä että vaikka 80-vuotiaalla voi olla 50 v lapsensa kanssa ihan kahden aikuisen keskustelusuhde. Jossa ei koko ajan olla vainoharhaisia ja vihamielisiä tyyliin vauvamamma 49 v.
🤣🤣🤣🤣 Miten jotkut on vielä 30 eteenpäin vanhempiensa pompoteltavana?
En kestä mielikuvia, töissä käyvä kohta 30v. Aikuinen kitisemässä karkkirahojen sijaan kaljarahaa, ja vanhempi vaan kuittailee ja yrittää kasvattaa "pientä jälkeläistään" aikuisuuteen rahan käytössä, ja toteaa pienokaiselleen sen olevan seuraavana päivänä puunkaatoa 40e vastaan🤣🤣🤣
Itse laitoin suoraan melkeinpä koko suvun estoille 16v. Kun meinasivat vieläkin määräillä ja pompotella minua. Ei meinaan loppunu, vaikka kuinka sanoin, että alkakaa maksamaan minun laskuni, niin sitten saatte takaisin määräysvaltanne minun elämääni.
Se jos mikä, on voimaannuttava kokemus matka aikuisuuteen onnistuessaan 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja usein tämä " puheistani ei tarvitse välittää" tyyppi on itse kovin herkkänahkainen ja näkee loukkauksia sielläkin missä niitä ei ole. Olettaa omassa päässään ihmisillä olevan mitä kummallisempia tarkoitusperiä takanaan, miksi joku on taas sanonut, tehnyt tai jättänyt jotain tekemättä.
Raskas ihminen on.
Vauvalla ei ole kyllä kuultukaan normaaleista ihmisistä ja ihmissuhteista. Saati siitä että vaikka 80-vuotiaalla voi olla 50 v lapsensa kanssa ihan kahden aikuisen keskustelusuhde. Jossa ei koko ajan olla vainoharhaisia ja vihamielisiä tyyliin vauvamamma 49 v.
Me vanhemmat, joilla on terve ja normaali keskusteleva suhde lapsiinsa, emme kirjoittele tänne aiheeseen, joka tuntuu itsestä hyvin oudolta ja vieraalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja usein tämä " puheistani ei tarvitse välittää" tyyppi on itse kovin herkkänahkainen ja näkee loukkauksia sielläkin missä niitä ei ole. Olettaa omassa päässään ihmisillä olevan mitä kummallisempia tarkoitusperiä takanaan, miksi joku on taas sanonut, tehnyt tai jättänyt jotain tekemättä.
Raskas ihminen on.
Vauvalla ei ole kyllä kuultukaan normaaleista ihmisistä ja ihmissuhteista. Saati siitä että vaikka 80-vuotiaalla voi olla 50 v lapsensa kanssa ihan kahden aikuisen keskustelusuhde. Jossa ei koko ajan olla vainoharhaisia ja vihamielisiä tyyliin vauvamamma 49 v.
Niin, ajatella että tv-sarjaa käsittelevässä ketjussa kaikki ovat katsoneet sarjan, vaikka vain pieni prosentti suomalaisista katsoo sitä, ja sairautta käsittelevässä ketjussa kaikki potevat sairautta, joka on oikeasti aika harvinainen. Kyllä siinä täytyy olla kyse vain siitä että me palstailijat olemme niin inhottavia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siriina kirjoitti:
Joskus kyllä kybällä veetuttaa tuo 'neuvominen'.
Äiti 85 asuu muutaman korttelin päässä, käy muutaman kerran vuodessa. On hyväkuntoinen, pyöräilee kesät talvet ja pää pelaa.
Silloin kun kyläilee, jaksaa aina huomauttaa, että
et ole vieläkään vaihtanut verhoja (no en ole, miksi verhot pitäisi vaihtaa monta kertaa vuodessa? keittiöön vaihdan joulu- ja pääsiäisverhon)
kukassa on kuolleita lehtiä jotka leikkaa
telkkarin päällä on pölyä ja kyselee rättiä
kurkkii kaapeihin ja neuvoo miten astiat pitäisi paremmin järjestää
Asuntoni olen ostanut väärästä taloyhtiöstä, liian iso, parveke väärään suuntaan (kolmio jonka ostin kun lapsi asui kotona, nyt asun yksin)
Olen työtön, teen keikkaa. En hänen mukaansa saa töitä, koska 6-kymppisellä ihmisellä pitää olla lyhyet hiukset, suosittelee omaa kampaajaansa.
Auto pitäisi myydä, koska sen ylläpito on kallista työttömälle. No keikkatyömaalle ei kulje julkisia - tähän vastaus, että mene muualle töihin - mihin h*vetin muualle, ei töihin vaan mennä.
Tuli jo niin pitkä avautuminen, että kiitos jos joku jaksoi lukea.
Miten kuuskymppinen jaksaa ottaa vanhuksen puheet ihan avautumiseen asti?
Olen 81 mutta varuilta aina välillä huomautan lapsille ettei puheistani tarvitse välittää. Tosin yritän hirvittävän varovainen olla.
Mitä tämä " ei puheistani tarvitse välittää" oikein on?
Reilusti yli kasikymppinen äitinikin tätä on aina hokenut.
Päästelee suustaan kyseenalaisia sammakoita tämän tästä, on aina niin tehnyt. Kun yrittää vastuuttaa häntä pahemmista möläytyksistä, kun joku on taas pahoittanut mielensä, niin kieltää" en ole sanonut, en tarkoittanut, älä viitsi suuttua, anteeksi, anteeksi" . Mitätöi samantien kiellollaan anteeksipyyntönsäkin.
Sitten uhriutuu kun lapsenlapset ei käy. No kun onnistuu viljelemään loukkauksia joka väliin ja muutenkin jutut alkaa olla turhanaikaista omaa tajunnanvirtaansa ja höperyyksiä, mitäpä nuoret aikuiset niitä tulee enää kuuntelemaan. Niin se vaan menee.
Kyllä me nuorempi sukupolvi yritämme ottaa vastuun sanomisistamme. Se on ihan ensisijainen normaali käyttäytymissääntö.
Ja pyrimme ajattelemaan ensin, mitä sanomme eikä möläytellä kaikkea typerää tajunnanvirtaa.
Etkö koskaan ole eri mieltä lastesi kanssa? Kummat myötäilee ilman omaa mieltä jostain vaikka auton väristä uskaltamatta sanoa että tykkään oranssista mutta itehän päätätte.
Nii pitää sitten aina olla sanomassa itse se mielipide kaikkeen, joihin ei erikoisemmin mielipidettäsi kaivata. Esim. lapsen hankkima auto on sen värinen kuin on.. Muut speksit ratkaisevat auton hankinnassa kyllä ratkaisevasti väriä enemmän. Tarviiko siihenkin tulla mussuttamasn, että punainen olisi ollut hienompi, miksi ette ostaneet punaista?
Näin juuri arvostelevat kaikkea, kun on pakko saada sanoa se oma mielipide.
Miksi se on niin tärkeää?
Jälkikasvu on tehnyt valintansa ja ehkä perustellut, miksi tykkäävät (eikä heidän tarvitse sinulle mitään perustellakaan). Voihan heidän valinnoistaan koittaa keksiä hyvää sanottavaakin, vaikkei ole oman maun mukaista. Heidän asiat ja heidän elämä. Ei sinun.
Luulisi olevan mukavampaa sanoa kivoja asioita ja huomioita ja tuottaa hyvää mieltä rakkaimmilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siriina kirjoitti:
Joskus kyllä kybällä veetuttaa tuo 'neuvominen'.
Äiti 85 asuu muutaman korttelin päässä, käy muutaman kerran vuodessa. On hyväkuntoinen, pyöräilee kesät talvet ja pää pelaa.
Silloin kun kyläilee, jaksaa aina huomauttaa, että
et ole vieläkään vaihtanut verhoja (no en ole, miksi verhot pitäisi vaihtaa monta kertaa vuodessa? keittiöön vaihdan joulu- ja pääsiäisverhon)
kukassa on kuolleita lehtiä jotka leikkaa
telkkarin päällä on pölyä ja kyselee rättiä
kurkkii kaapeihin ja neuvoo miten astiat pitäisi paremmin järjestää
Asuntoni olen ostanut väärästä taloyhtiöstä, liian iso, parveke väärään suuntaan (kolmio jonka ostin kun lapsi asui kotona, nyt asun yksin)
Olen työtön, teen keikkaa. En hänen mukaansa saa töitä, koska 6-kymppisellä ihmisellä pitää olla lyhyet hiukset, suosittelee omaa kampaajaansa.
Auto pitäisi myydä, koska sen ylläpito on kallista työttömälle. No keikkatyömaalle ei kulje julkisia - tähän vastaus, että mene muualle töihin - mihin h*vetin muualle, ei töihin vaan mennä.
Tuli jo niin pitkä avautuminen, että kiitos jos joku jaksoi lukea.
Miten kuuskymppinen jaksaa ottaa vanhuksen puheet ihan avautumiseen asti?
Olen 81 mutta varuilta aina välillä huomautan lapsille ettei puheistani tarvitse välittää. Tosin yritän hirvittävän varovainen olla.
Mitä tämä " ei puheistani tarvitse välittää" oikein on?
Reilusti yli kasikymppinen äitinikin tätä on aina hokenut.
Päästelee suustaan kyseenalaisia sammakoita tämän tästä, on aina niin tehnyt. Kun yrittää vastuuttaa häntä pahemmista möläytyksistä, kun joku on taas pahoittanut mielensä, niin kieltää" en ole sanonut, en tarkoittanut, älä viitsi suuttua, anteeksi, anteeksi" . Mitätöi samantien kiellollaan anteeksipyyntönsäkin.
Sitten uhriutuu kun lapsenlapset ei käy. No kun onnistuu viljelemään loukkauksia joka väliin ja muutenkin jutut alkaa olla turhanaikaista omaa tajunnanvirtaansa ja höperyyksiä, mitäpä nuoret aikuiset niitä tulee enää kuuntelemaan. Niin se vaan menee.
Kyllä me nuorempi sukupolvi yritämme ottaa vastuun sanomisistamme. Se on ihan ensisijainen normaali käyttäytymissääntö.
Ja pyrimme ajattelemaan ensin, mitä sanomme eikä möläytellä kaikkea typerää tajunnanvirtaa.
Etkö koskaan ole eri mieltä lastesi kanssa? Kummat myötäilee ilman omaa mieltä jostain vaikka auton väristä uskaltamatta sanoa että tykkään oranssista mutta itehän päätätte.
Nii pitää sitten aina olla sanomassa itse se mielipide kaikkeen, joihin ei erikoisemmin mielipidettäsi kaivata. Esim. lapsen hankkima auto on sen värinen kuin on.. Muut speksit ratkaisevat auton hankinnassa kyllä ratkaisevasti väriä enemmän. Tarviiko siihenkin tulla mussuttamasn, että punainen olisi ollut hienompi, miksi ette ostaneet punaista?
Näin juuri arvostelevat kaikkea, kun on pakko saada sanoa se oma mielipide.
Miksi se on niin tärkeää?
Jälkikasvu on tehnyt valintansa ja ehkä perustellut, miksi tykkäävät (eikä heidän tarvitse sinulle mitään perustellakaan). Voihan heidän valinnoistaan koittaa keksiä hyvää sanottavaakin, vaikkei ole oman maun mukaista. Heidän asiat ja heidän elämä. Ei sinun.
Luulisi olevan mukavampaa sanoa kivoja asioita ja huomioita ja tuottaa hyvää mieltä rakkaimmilleen.
Molemmin päin
Miksi lapsen mieli ei kestä jutustelua vaan siilipuolustus koko ajan? Teinit ymmärtän mutten liki kuuskymppistä joka raivostuu 85-vuotiaalle jos tämä vaikka sanoo että olisit nyt ostanut vähän hillitymmän kuin tommosen riemunkirjavan. Siis niin teiniä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siriina kirjoitti:
Joskus kyllä kybällä veetuttaa tuo 'neuvominen'.
Äiti 85 asuu muutaman korttelin päässä, käy muutaman kerran vuodessa. On hyväkuntoinen, pyöräilee kesät talvet ja pää pelaa.
Silloin kun kyläilee, jaksaa aina huomauttaa, että
et ole vieläkään vaihtanut verhoja (no en ole, miksi verhot pitäisi vaihtaa monta kertaa vuodessa? keittiöön vaihdan joulu- ja pääsiäisverhon)
kukassa on kuolleita lehtiä jotka leikkaa
telkkarin päällä on pölyä ja kyselee rättiä
kurkkii kaapeihin ja neuvoo miten astiat pitäisi paremmin järjestää
Asuntoni olen ostanut väärästä taloyhtiöstä, liian iso, parveke väärään suuntaan (kolmio jonka ostin kun lapsi asui kotona, nyt asun yksin)
Olen työtön, teen keikkaa. En hänen mukaansa saa töitä, koska 6-kymppisellä ihmisellä pitää olla lyhyet hiukset, suosittelee omaa kampaajaansa.
Auto pitäisi myydä, koska sen ylläpito on kallista työttömälle. No keikkatyömaalle ei kulje julkisia - tähän vastaus, että mene muualle töihin - mihin h*vetin muualle, ei töihin vaan mennä.
Tuli jo niin pitkä avautuminen, että kiitos jos joku jaksoi lukea.
Miten kuuskymppinen jaksaa ottaa vanhuksen puheet ihan avautumiseen asti?
Olen 81 mutta varuilta aina välillä huomautan lapsille ettei puheistani tarvitse välittää. Tosin yritän hirvittävän varovainen olla.
Mitä tämä " ei puheistani tarvitse välittää" oikein on?
Reilusti yli kasikymppinen äitinikin tätä on aina hokenut.
Päästelee suustaan kyseenalaisia sammakoita tämän tästä, on aina niin tehnyt. Kun yrittää vastuuttaa häntä pahemmista möläytyksistä, kun joku on taas pahoittanut mielensä, niin kieltää" en ole sanonut, en tarkoittanut, älä viitsi suuttua, anteeksi, anteeksi" . Mitätöi samantien kiellollaan anteeksipyyntönsäkin.
Sitten uhriutuu kun lapsenlapset ei käy. No kun onnistuu viljelemään loukkauksia joka väliin ja muutenkin jutut alkaa olla turhanaikaista omaa tajunnanvirtaansa ja höperyyksiä, mitäpä nuoret aikuiset niitä tulee enää kuuntelemaan. Niin se vaan menee.
Kyllä me nuorempi sukupolvi yritämme ottaa vastuun sanomisistamme. Se on ihan ensisijainen normaali käyttäytymissääntö.
Ja pyrimme ajattelemaan ensin, mitä sanomme eikä möläytellä kaikkea typerää tajunnanvirtaa.
Etkö koskaan ole eri mieltä lastesi kanssa? Kummat myötäilee ilman omaa mieltä jostain vaikka auton väristä uskaltamatta sanoa että tykkään oranssista mutta itehän päätätte.
Nii pitää sitten aina olla sanomassa itse se mielipide kaikkeen, joihin ei erikoisemmin mielipidettäsi kaivata. Esim. lapsen hankkima auto on sen värinen kuin on.. Muut speksit ratkaisevat auton hankinnassa kyllä ratkaisevasti väriä enemmän. Tarviiko siihenkin tulla mussuttamasn, että punainen olisi ollut hienompi, miksi ette ostaneet punaista?
Näin juuri arvostelevat kaikkea, kun on pakko saada sanoa se oma mielipide.
Miksi se on niin tärkeää?
Jälkikasvu on tehnyt valintansa ja ehkä perustellut, miksi tykkäävät (eikä heidän tarvitse sinulle mitään perustellakaan). Voihan heidän valinnoistaan koittaa keksiä hyvää sanottavaakin, vaikkei ole oman maun mukaista. Heidän asiat ja heidän elämä. Ei sinun.
Luulisi olevan mukavampaa sanoa kivoja asioita ja huomioita ja tuottaa hyvää mieltä rakkaimmilleen.
Kyllä ne mummutkin tykkää jos niille puhutaan nätisti ja annetaan heidän höpötellä koko ajan vaatimatta ja neuvomatta. Itsetuntoa vöhän keski-ikäisille.
Niin no, taisi olla auttamisesta puhe. Ei ole mitään kantaa siihen koska näen vanhusten auttajina täälläkin siivousliikkeet, k-ruoka tuo ruokalaatikot.
Hyvin selviän. Ärähtelen määräykseni ja mummu luimistelee ja tottelee. Kyllä mummut hiljaiseksi saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siriina kirjoitti:
Joskus kyllä kybällä veetuttaa tuo 'neuvominen'.
Äiti 85 asuu muutaman korttelin päässä, käy muutaman kerran vuodessa. On hyväkuntoinen, pyöräilee kesät talvet ja pää pelaa.
Silloin kun kyläilee, jaksaa aina huomauttaa, että
et ole vieläkään vaihtanut verhoja (no en ole, miksi verhot pitäisi vaihtaa monta kertaa vuodessa? keittiöön vaihdan joulu- ja pääsiäisverhon)
kukassa on kuolleita lehtiä jotka leikkaa
telkkarin päällä on pölyä ja kyselee rättiä
kurkkii kaapeihin ja neuvoo miten astiat pitäisi paremmin järjestää
Asuntoni olen ostanut väärästä taloyhtiöstä, liian iso, parveke väärään suuntaan (kolmio jonka ostin kun lapsi asui kotona, nyt asun yksin)
Olen työtön, teen keikkaa. En hänen mukaansa saa töitä, koska 6-kymppisellä ihmisellä pitää olla lyhyet hiukset, suosittelee omaa kampaajaansa.
Auto pitäisi myydä, koska sen ylläpito on kallista työttömälle. No keikkatyömaalle ei kulje julkisia - tähän vastaus, että mene muualle töihin - mihin h*vetin muualle, ei töihin vaan mennä.
Tuli jo niin pitkä avautuminen, että kiitos jos joku jaksoi lukea.
Miten kuuskymppinen jaksaa ottaa vanhuksen puheet ihan avautumiseen asti?
Olen 81 mutta varuilta aina välillä huomautan lapsille ettei puheistani tarvitse välittää. Tosin yritän hirvittävän varovainen olla.
Mitä tämä " ei puheistani tarvitse välittää" oikein on?
Reilusti yli kasikymppinen äitinikin tätä on aina hokenut.
Päästelee suustaan kyseenalaisia sammakoita tämän tästä, on aina niin tehnyt. Kun yrittää vastuuttaa häntä pahemmista möläytyksistä, kun joku on taas pahoittanut mielensä, niin kieltää" en ole sanonut, en tarkoittanut, älä viitsi suuttua, anteeksi, anteeksi" . Mitätöi samantien kiellollaan anteeksipyyntönsäkin.
Sitten uhriutuu kun lapsenlapset ei käy. No kun onnistuu viljelemään loukkauksia joka väliin ja muutenkin jutut alkaa olla turhanaikaista omaa tajunnanvirtaansa ja höperyyksiä, mitäpä nuoret aikuiset niitä tulee enää kuuntelemaan. Niin se vaan menee.
Kyllä me nuorempi sukupolvi yritämme ottaa vastuun sanomisistamme. Se on ihan ensisijainen normaali käyttäytymissääntö.
Ja pyrimme ajattelemaan ensin, mitä sanomme eikä möläytellä kaikkea typerää tajunnanvirtaa.
Etkö koskaan ole eri mieltä lastesi kanssa? Kummat myötäilee ilman omaa mieltä jostain vaikka auton väristä uskaltamatta sanoa että tykkään oranssista mutta itehän päätätte.
Nii pitää sitten aina olla sanomassa itse se mielipide kaikkeen, joihin ei erikoisemmin mielipidettäsi kaivata. Esim. lapsen hankkima auto on sen värinen kuin on.. Muut speksit ratkaisevat auton hankinnassa kyllä ratkaisevasti väriä enemmän. Tarviiko siihenkin tulla mussuttamasn, että punainen olisi ollut hienompi, miksi ette ostaneet punaista?
Näin juuri arvostelevat kaikkea, kun on pakko saada sanoa se oma mielipide.
Miksi se on niin tärkeää?
Jälkikasvu on tehnyt valintansa ja ehkä perustellut, miksi tykkäävät (eikä heidän tarvitse sinulle mitään perustellakaan). Voihan heidän valinnoistaan koittaa keksiä hyvää sanottavaakin, vaikkei ole oman maun mukaista. Heidän asiat ja heidän elämä. Ei sinun.
Luulisi olevan mukavampaa sanoa kivoja asioita ja huomioita ja tuottaa hyvää mieltä rakkaimmilleen.
Molemmin päin
Miksi lapsen mieli ei kestä jutustelua vaan siilipuolustus koko ajan? Teinit ymmärtän mutten liki kuuskymppistä joka raivostuu 85-vuotiaalle jos tämä vaikka sanoo että olisit nyt ostanut vähän hillitymmän kuin tommosen riemunkirjavan. Siis niin teiniä
Jännä juttu, että joidenkin ihmisten on ihan pakko saada jutustella ja kertoa rehellinen mielipiteensä ja 99% ajasta se mielipide on jotain ikävää. Ja ongelmana on sitten se, että muut ihmiset ovat heikkoja ja lapsellisia kun eivät kestä mitään.
MIKSI kenenkään pitäisi sanoa jatkuvasti ikäviä asioita toisille? Mitä sillä on tarkoitus saavuttaa? Minä olen vähän sitä mieltä, että tarkoitus on joko saada toinen muuttamaan mielensä, pahoittaa toisen mieli tai osoittaa olevansa itse vähän parempi, kun hoksaa, miten tyhmä toisen hankinta on, ja silloin kyse ei olekaan enää ihan vain mukavasta jutustelusta.
Jatkan vielä edelliseen, että vähän vaikea ymmärtää, miten 85-vuotias ei ole vieläkään oppinut, mikä on mukavaa jutustelua ja mikä ei. Minä olen opettanut jo alle kouluikäisille lapsille, että jos esimerkiksi toisten uusista vaatteista ei ole mitään hyvää sanottavaa, ei pidä sanoa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siriina kirjoitti:
Joskus kyllä kybällä veetuttaa tuo 'neuvominen'.
Äiti 85 asuu muutaman korttelin päässä, käy muutaman kerran vuodessa. On hyväkuntoinen, pyöräilee kesät talvet ja pää pelaa.
Silloin kun kyläilee, jaksaa aina huomauttaa, että
et ole vieläkään vaihtanut verhoja (no en ole, miksi verhot pitäisi vaihtaa monta kertaa vuodessa? keittiöön vaihdan joulu- ja pääsiäisverhon)
kukassa on kuolleita lehtiä jotka leikkaa
telkkarin päällä on pölyä ja kyselee rättiä
kurkkii kaapeihin ja neuvoo miten astiat pitäisi paremmin järjestää
Asuntoni olen ostanut väärästä taloyhtiöstä, liian iso, parveke väärään suuntaan (kolmio jonka ostin kun lapsi asui kotona, nyt asun yksin)
Olen työtön, teen keikkaa. En hänen mukaansa saa töitä, koska 6-kymppisellä ihmisellä pitää olla lyhyet hiukset, suosittelee omaa kampaajaansa.
Auto pitäisi myydä, koska sen ylläpito on kallista työttömälle. No keikkatyömaalle ei kulje julkisia - tähän vastaus, että mene muualle töihin - mihin h*vetin muualle, ei töihin vaan mennä.
Tuli jo niin pitkä avautuminen, että kiitos jos joku jaksoi lukea.
Miten kuuskymppinen jaksaa ottaa vanhuksen puheet ihan avautumiseen asti?
Olen 81 mutta varuilta aina välillä huomautan lapsille ettei puheistani tarvitse välittää. Tosin yritän hirvittävän varovainen olla.
Mitä tämä " ei puheistani tarvitse välittää" oikein on?
Reilusti yli kasikymppinen äitinikin tätä on aina hokenut.
Päästelee suustaan kyseenalaisia sammakoita tämän tästä, on aina niin tehnyt. Kun yrittää vastuuttaa häntä pahemmista möläytyksistä, kun joku on taas pahoittanut mielensä, niin kieltää" en ole sanonut, en tarkoittanut, älä viitsi suuttua, anteeksi, anteeksi" . Mitätöi samantien kiellollaan anteeksipyyntönsäkin.
Sitten uhriutuu kun lapsenlapset ei käy. No kun onnistuu viljelemään loukkauksia joka väliin ja muutenkin jutut alkaa olla turhanaikaista omaa tajunnanvirtaansa ja höperyyksiä, mitäpä nuoret aikuiset niitä tulee enää kuuntelemaan. Niin se vaan menee.
Kyllä me nuorempi sukupolvi yritämme ottaa vastuun sanomisistamme. Se on ihan ensisijainen normaali käyttäytymissääntö.
Ja pyrimme ajattelemaan ensin, mitä sanomme eikä möläytellä kaikkea typerää tajunnanvirtaa.
Etkö koskaan ole eri mieltä lastesi kanssa? Kummat myötäilee ilman omaa mieltä jostain vaikka auton väristä uskaltamatta sanoa että tykkään oranssista mutta itehän päätätte.
Nii pitää sitten aina olla sanomassa itse se mielipide kaikkeen, joihin ei erikoisemmin mielipidettäsi kaivata. Esim. lapsen hankkima auto on sen värinen kuin on.. Muut speksit ratkaisevat auton hankinnassa kyllä ratkaisevasti väriä enemmän. Tarviiko siihenkin tulla mussuttamasn, että punainen olisi ollut hienompi, miksi ette ostaneet punaista?
Näin juuri arvostelevat kaikkea, kun on pakko saada sanoa se oma mielipide.
Miksi se on niin tärkeää?
Jälkikasvu on tehnyt valintansa ja ehkä perustellut, miksi tykkäävät (eikä heidän tarvitse sinulle mitään perustellakaan). Voihan heidän valinnoistaan koittaa keksiä hyvää sanottavaakin, vaikkei ole oman maun mukaista. Heidän asiat ja heidän elämä. Ei sinun.
Luulisi olevan mukavampaa sanoa kivoja asioita ja huomioita ja tuottaa hyvää mieltä rakkaimmilleen.
Molemmin päin
Miksi lapsen mieli ei kestä jutustelua vaan siilipuolustus koko ajan? Teinit ymmärtän mutten liki kuuskymppistä joka raivostuu 85-vuotiaalle jos tämä vaikka sanoo että olisit nyt ostanut vähän hillitymmän kuin tommosen riemunkirjavan. Siis niin teiniä
Jännä juttu, että joidenkin ihmisten on ihan pakko saada jutustella ja kertoa rehellinen mielipiteensä ja 99% ajasta se mielipide on jotain ikävää. Ja ongelmana on sitten se, että muut ihmiset ovat heikkoja ja lapsellisia kun eivät kestä mitään.
MIKSI kenenkään pitäisi sanoa jatkuvasti ikäviä asioita toisille? Mitä sillä on tarkoitus saavuttaa? Minä olen vähän sitä mieltä, että tarkoitus on joko saada toinen muuttamaan mielensä, pahoittaa toisen mieli tai osoittaa olevansa itse vähän parempi, kun hoksaa, miten tyhmä toisen hankinta on, ja silloin kyse ei olekaan enää ihan vain mukavasta jutustelusta.
Jos mummut on oppineet antamaan takaisin kun ovat lapseltaan 40 vuotta kuulleet miten tyhmiä mutseja ovat? Hävettäviä.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä edelliseen, että vähän vaikea ymmärtää, miten 85-vuotias ei ole vieläkään oppinut, mikä on mukavaa jutustelua ja mikä ei. Minä olen opettanut jo alle kouluikäisille lapsille, että jos esimerkiksi toisten uusista vaatteista ei ole mitään hyvää sanottavaa, ei pidä sanoa mitään.
Kuitenkin arvostelet tuttujesi asiat lastesi kuullen ja hänen vaatteensa valitset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä edelliseen, että vähän vaikea ymmärtää, miten 85-vuotias ei ole vieläkään oppinut, mikä on mukavaa jutustelua ja mikä ei. Minä olen opettanut jo alle kouluikäisille lapsille, että jos esimerkiksi toisten uusista vaatteista ei ole mitään hyvää sanottavaa, ei pidä sanoa mitään.
Kuitenkin arvostelet tuttujesi asiat lastesi kuullen ja hänen vaatteensa valitset.
Tämä on näiden ilkeä äiti/mummo/anoppi ketjujen vakiopuolustus: olet kuitenkin itse ihan samanlainen tai sinusta tulee vanhempana samanlainen. Ihan niin kuin ilkeys olisi automaattista, ei oma valinta. Ei ole. Läheskään kaikki ihmiset eivät ole ilkeitä. Esimerkiksi minä olen onnekseni onnistunut löytämään ympärilleni paljon ihmisiä, jotka eivät ilkeile päin naamaa eivätkä selän takana vaan päinvastoin jopa yrittävät löytää hyvää sanottavaa. Kyllä siinä on kyse siitä, haluaako nautintoa ihmisten kiusaamisesta vai hyvistä ihmissuhteista ja jopa toisten ilahduttamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Missä voi oletettu vanha ihminen ometettua keski-ikäistä määrätä? Joku taloudellinen valta?
Ketjun aloittaja on joku lois-Veeti, joka asuu vanhemmillaan. Joten tottakai silloin totellaan kun syöttiläänä eletään toisten kustannuksella.
Minä olen sanonut "en pääse", "en jaksa", "evvk" jne. Oppi eikä ole soitellut