Miten selviätte vanhustenne määräilyn kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mieleen tulee jatkuvasti kielteisiä asioita toisten tekemisistä, jotka on ihan pakko päästä sanomaan, ja mukavien asioiden sanominen tuntuu teennäiseltä mielistelelyltä, suosittelen kyllä myös oman ajatusmaailman perusteellisesta remonttia. Tai sitten pitää vain toivoa, että onnistuu löytämään jostain niin paksunahkaisia ihmisiä, että jatkuva kritiikki ei häiritse heitä, mutta harvassapa sellaiset ovat. Nekin, jotka ovat suorastaan ylpeitä omasta "rehellisyydestään", tuntuvat harvemmin arvostavan samaa "hyvettä" muissa.

Paitsi sille äidille saa sanoa ihan mitä vain ja vaatia ja komennella, sehän on vaan äiti. Jonka pitää minua kohdella arvoni vaatimalla tavalla.

Ihan tutkittu juttu, keski-ikäinenkin taantuu teiniksi lapsuuskotiinsa mennessään.

Sinä puolustelet jatkuvasti ilkeyttä ja huonoa käytöstä sillä, että kaikki muutkin ovat oikeasti ihan samanlaisia ja satunnainen kohtelias käytös on vain pintaa eikä kukaan jaksa pinnistää ja näytellä määräänsä enempää. Olen niin onnellinen siitä, että suurin osa ystävistäni ja perheenjäsenistäni todistaa jatkuvasti sinun olevan väärässä. Sitä pientä vähemmistöä välttelen parhaani mukaan, enkä ainakaan kerro heille minulle tärkeistä asioista. 

Kovasti sinä näet kuitenkin vikoja muissa ettet ihan niin arvostelematon ole kuitenkaan. 

No , me varmaan kuitenkin tyttären kanssa jatketaan linjaa että lähetellään kuvia ostoksistamme ja saa sanoa mitä aattelee.

No jostain ostoksista saa sanoa mielipiteensä kunhan sen sanoo edes jotenkin asiallisesti. Voisin kenelle tahansa kommentoida vaikka takista, että ompas erikoisen värinen. 

Äiti 85 sanoi takistani, että ompas kamalan näköinen. Huomaatko eron?

Vierailija kirjoitti:

Minua on komennettu pikkupojasta lähtien. Nyt ikää on 41 vuotta ja mitta on täynnä. Koko ajan pitäis olla palvelemassa ja passaamassa. Ja se muuttuu vaan pahemmaksi koko ajan.

 

Josku tuntuu, että vanehmpani tekivät lapsia vaan omiksi palvelijoikseen.  

Oho.. :P

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välit meni poikki kun eivät ymmärtäneet olla puuttumatta meidän perheen sisäisiin asioihin. Vuosia tätä tuotiin esille ja sitten kyllästyttiin. Haukkuivat, mutta eivät ole mielestään sanoneet mitään pahaa koska heillä on oikeus sanoa mitä ajattelevat. Parempi ilman, emme ole katuneet. Heistä en tiedä, ainakaan lapsenlapsia eivät ole enää vuosikausiin tavanneet. 

Samoin kävi meilläkin, enkä todellakaan ole katunut. Nykyään, silloin tällöin viikonloppuisin, tulee myöhäisillan viestejä jotka ovat sävyltää hivin agressiivisia ja määräileviä. 

No laita estot.

En vaivaudu. Se on kuitenkin muutamana viikonloppuna vuodessa kun niitä lähettelevät. En vastaa ja poistan viestit.

Vierailija kirjoitti:

Jos tosiaan niin paljon vanhemmat rahoittaa ja auttaa keski-ikäisiä lapsiaan kuin tuossa yhdessä keskustelussa kertovat ovat kyllä nämä "leikki-aikuiset" myyneetkin itsenäisyytensä. Silloin vanhemmat voivat odottaa vastavuoroisuutta, maksettiin teidän keittiöremppa, tulkaapa viemään meidän matot pesulaan ja leikkaamaan pensasaita.

En ajattele mummona ollenkaan noin. Autan, koska vielä voin ja jos voin, pyyteettömästi rakkaudesta lapsiini. 

En ajattele apuni olevan ehdollista, johon kuuluu vastapalvelukset. 

Otan huomioon, että keski-ikäisten lasteni elämä on hektisempää, fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti kuluttavampaa ja raskaampaa ja huomattavasti kalliimpaa kuin tällaisen eläkeikäisen mummon. 

Siriina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siriina kirjoitti:

Joskus kyllä kybällä veetuttaa tuo 'neuvominen'.

Äiti 85 asuu muutaman korttelin päässä, käy muutaman kerran vuodessa. On hyväkuntoinen, pyöräilee kesät talvet ja pää pelaa.

Silloin kun kyläilee, jaksaa aina huomauttaa, että 

et ole vieläkään vaihtanut verhoja (no en ole, miksi verhot pitäisi vaihtaa monta kertaa vuodessa? keittiöön vaihdan joulu- ja pääsiäisverhon)

kukassa on kuolleita lehtiä jotka leikkaa

telkkarin päällä on pölyä ja kyselee rättiä

kurkkii kaapeihin ja neuvoo miten astiat pitäisi paremmin järjestää

 

Asuntoni olen ostanut väärästä taloyhtiöstä, liian iso, parveke väärään suuntaan (kolmio jonka ostin kun lapsi asui kotona, nyt asun yksin) 

Olen työtön, teen keikkaa. En hänen mukaansa saa töitä, koska 6-kymppisellä ihmisellä pitää olla lyhyet hiukset, suosittelee omaa kampaajaansa.

 

Auto pitäisi myydä, koska sen ylläpito on kallista työttömälle. No keikkatyömaalle ei kulje julkisia - tähän vastaus, että mene muualle töihin - mihin h*vetin muualle, ei töihin vaan mennä.

 

Tuli jo niin pitkä avautuminen, että kiitos jos joku jaksoi lukea. 

Miten kuuskymppinen jaksaa ottaa vanhuksen puheet ihan avautumiseen asti?

Olen 81  mutta varuilta aina välillä huomautan lapsille ettei puheistani tarvitse välittää. Tosin yritän hirvittävän varovainen olla. 

Tämä unohtui. 

Äiti kommentoi kaikkea ja jos sanon, että on asiatonta niin vastaus on tyyliin 'kuka sinulle sitten sanoo jos en minä'. Ei kenenkään tarvitse komentoida olemistani. 

Tuo "koska voin" on tuttu lause 40- luvulla syntyneen äitinikin suusta, jolla oikeuttaa itselleen. ilkeät huomautukset: " Tee jotain tuolle tukallesi, tuollaista kuivaa naamalla roikkuvaa hamppua pidät. Naamasi on kamalan ryppyinen, etkö käytä kasvorasvaa? Kannattaisi vähän jumpata niin sutjakoituisit lantiolta. Miksi sinulla on tuollaisia rumia ihottumalänttejä (ihosairauteni)? 

Miksi se ja se lapsenlapsi ei käy täällä enää ollenkaan? (Miksiköhän?) 

Ei minulla eikä yleensä kenelläkään muulla lähipiirissäni olevalla ihmisellä ole tuollaista tarvetta tylyttää ja mollata muita. 

Kun keskittyy hyvään, on silloin sellainen ihminen, jonka luokse mielellään menee ja jota mielellään auttaa. 

Eikä tuo edellämainittu ole millään muotoa hyväntahtoista neuvomista vaan pahantahtoista ja satuttavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen katkaissut välit.

Mies puolestaan lakkasi käymästä katsomassa äitiään palvelutalossa. Niinpä äiti laitettiin saattohoitoon ja paikka vapautui pian seuraavalle.

Mitä?

Vierailija kirjoitti:

Siriina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siriina kirjoitti:

Joskus kyllä kybällä veetuttaa tuo 'neuvominen'.

Äiti 85 asuu muutaman korttelin päässä, käy muutaman kerran vuodessa. On hyväkuntoinen, pyöräilee kesät talvet ja pää pelaa.

Silloin kun kyläilee, jaksaa aina huomauttaa, että 

et ole vieläkään vaihtanut verhoja (no en ole, miksi verhot pitäisi vaihtaa monta kertaa vuodessa? keittiöön vaihdan joulu- ja pääsiäisverhon)

kukassa on kuolleita lehtiä jotka leikkaa

telkkarin päällä on pölyä ja kyselee rättiä

kurkkii kaapeihin ja neuvoo miten astiat pitäisi paremmin järjestää

 

Asuntoni olen ostanut väärästä taloyhtiöstä, liian iso, parveke väärään suuntaan (kolmio jonka ostin kun lapsi asui kotona, nyt asun yksin) 

Olen työtön, teen keikkaa. En hänen mukaansa saa töitä, koska 6-kymppisellä ihmisellä pitää olla lyhyet hiukset, suosittelee omaa kampaajaansa.

 

Auto pitäisi myydä, koska sen ylläpito on kallista työttömälle. No keikkatyömaalle ei kulje julkisia - tähän vastaus, että mene muualle töihin - mihin h*vetin muualle, ei töihin vaan mennä.

 

Tuli jo niin pitkä avautuminen, että kiitos jos joku jaksoi lukea. 

Miten kuuskymppinen jaksaa ottaa vanhuksen puheet ihan avautumiseen asti?

Olen 81  mutta varuilta aina välillä huomautan lapsille ettei puheistani tarvitse välittää. Tosin yritän hirvittävän varovainen olla. 

Tämä unohtui. 

Äiti kommentoi kaikkea ja jos sanon, että on asiatonta niin vastaus on tyyliin 'kuka sinulle sitten sanoo jos en minä'. Ei kenenkään tarvitse komentoida olemistani. 

Tuo "koska voin" on tuttu lause 40- luvulla syntyneen äitinikin suusta, jolla oikeuttaa itselleen. ilkeät huomautukset: " Tee jotain tuolle tukallesi, tuollaista kuivaa naamalla roikkuvaa hamppua pidät. Naamasi on kamalan ryppyinen, etkö käytä kasvorasvaa? Kannattaisi vähän jumpata niin sutjakoituisit lantiolta. Miksi sinulla on tuollaisia rumia ihottumalänttejä (ihosairauteni)? 

Miksi se ja se lapsenlapsi ei käy täällä enää ollenkaan? (Miksiköhän?) 

Ei minulla eikä yleensä kenelläkään muulla lähipiirissäni olevalla ihmisellä ole tuollaista tarvetta tylyttää ja mollata muita. 

Kun keskittyy hyvään, on silloin sellainen ihminen, jonka luokse mielellään menee ja jota mielellään auttaa. 

Naaman rypyt ja läski usein myös keskustelunaihe. Pitäisi meikata ja laihduttaa kun 'minä pidän ihostani huolta (=ostaa kuukausittain rasvoja joita jossain on suositeltu, nämä makaa kaapissa vuosikausia kun kaikkia ei ehdi käyttää) - antaa laihdutusneuvoja 'minä syön näin, osta sinäkin kurkkua eikä aina vaan lihaa'.

Ei ***. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on komennettu pikkupojasta lähtien. Nyt ikää on 41 vuotta ja mitta on täynnä. Koko ajan pitäis olla palvelemassa ja passaamassa. Ja se muuttuu vaan pahemmaksi koko ajan.

 

Josku tuntuu, että vanehmpani tekivät lapsia vaan omiksi palvelijoikseen.  

Välit poikki vaan ja estot päälle. Miettikööt sitten jouluna yksin, mitä tuli tehtyä.

En ole laittanut äidilleni estoja opettaakseni hänelle mitään. Ei hän muutu, ei ole mitään hyötyä. Pidän rajani ihan itseni takia, että jaksan vakavan sairauden kanssa. En tarvitse energiasyöppöjä viemään sitä vähää, mitä minulla voimistani jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tosiaan niin paljon vanhemmat rahoittaa ja auttaa keski-ikäisiä lapsiaan kuin tuossa yhdessä keskustelussa kertovat ovat kyllä nämä "leikki-aikuiset" myyneetkin itsenäisyytensä. Silloin vanhemmat voivat odottaa vastavuoroisuutta, maksettiin teidän keittiöremppa, tulkaapa viemään meidän matot pesulaan ja leikkaamaan pensasaita.

En ajattele mummona ollenkaan noin. Autan, koska vielä voin ja jos voin, pyyteettömästi rakkaudesta lapsiini. 

En ajattele apuni olevan ehdollista, johon kuuluu vastapalvelukset. 

Otan huomioon, että keski-ikäisten lasteni elämä on hektisempää, fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti kuluttavampaa ja raskaampaa ja huomattavasti kalliimpaa kuin tällaisen eläkeikäisen mummon. 

Joidenkin lapset keski-ikäisinä ovat paljon paremmin voivia ja varakkaampia kuin ikääntyneemmät eläkeläiset pienellä elökkeellä. Kaikkihan on niin yksilökohtaista.

Vanhemmat kuitenkin rahalla ostaa oikeutta lastensa asioihin pitäen heitä säälilapsina.

Vierailija kirjoitti:

Välit meni poikki kun eivät ymmärtäneet olla puuttumatta meidän perheen sisäisiin asioihin. Vuosia tätä tuotiin esille ja sitten kyllästyttiin. Haukkuivat, mutta eivät ole mielestään sanoneet mitään pahaa koska heillä on oikeus sanoa mitä ajattelevat. Parempi ilman, emme ole katuneet. Heistä en tiedä, ainakaan lapsenlapsia eivät ole enää vuosikausiin tavanneet. 

No on sulla siinäkin nyt sitten elämä. Varmaan parein onkin ettet näyttäydy.

Rahaa on äiti vaatimassa, mikään ei riitä. Tässä muutama vuosi sitten vaati meitä lapsia ostamaan hänelle talon!

Isä vaati aikoinaan minua olemaan hänen ilmainen piika. Asuntoa piti siivota, pestä ikkunoita, pihaa piti perata. Hänen mielessään tämä on kääntynyt nyt niin, että minä majailin hänen kodissaan ilmaiseksi ja näistä

majaluista pitäisi hänelle maksaa muutamia tuhansia euroja.

Sellaiset vanhemmat, joten välit meni poikki vuosia sitten.

Vierailija kirjoitti:

Siriina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siriina kirjoitti:

Joskus kyllä kybällä veetuttaa tuo 'neuvominen'.

Äiti 85 asuu muutaman korttelin päässä, käy muutaman kerran vuodessa. On hyväkuntoinen, pyöräilee kesät talvet ja pää pelaa.

Silloin kun kyläilee, jaksaa aina huomauttaa, että 

et ole vieläkään vaihtanut verhoja (no en ole, miksi verhot pitäisi vaihtaa monta kertaa vuodessa? keittiöön vaihdan joulu- ja pääsiäisverhon)

kukassa on kuolleita lehtiä jotka leikkaa

telkkarin päällä on pölyä ja kyselee rättiä

kurkkii kaapeihin ja neuvoo miten astiat pitäisi paremmin järjestää

 

Asuntoni olen ostanut väärästä taloyhtiöstä, liian iso, parveke väärään suuntaan (kolmio jonka ostin kun lapsi asui kotona, nyt asun yksin) 

Olen työtön, teen keikkaa. En hänen mukaansa saa töitä, koska 6-kymppisellä ihmisellä pitää olla lyhyet hiukset, suosittelee omaa kampaajaansa.

 

Auto pitäisi myydä, koska sen ylläpito on kallista työttömälle. No keikkatyömaalle ei kulje julkisia - tähän vastaus, että mene muualle töihin - mihin h*vetin muualle, ei töihin vaan mennä.

 

Tuli jo niin pitkä avautuminen, että kiitos jos joku jaksoi lukea. 

Miten kuuskymppinen jaksaa ottaa vanhuksen puheet ihan avautumiseen asti?

Olen 81  mutta varuilta aina välillä huomautan lapsille ettei puheistani tarvitse välittää. Tosin yritän hirvittävän varovainen olla. 

Tämä unohtui. 

Äiti kommentoi kaikkea ja jos sanon, että on asiatonta niin vastaus on tyyliin 'kuka sinulle sitten sanoo jos en minä'. Ei kenenkään tarvitse komentoida olemistani. 

Tuo "koska voin" on tuttu lause 40- luvulla syntyneen äitinikin suusta, jolla oikeuttaa itselleen. ilkeät huomautukset: " Tee jotain tuolle tukallesi, tuollaista kuivaa naamalla roikkuvaa hamppua pidät. Naamasi on kamalan ryppyinen, etkö käytä kasvorasvaa? Kannattaisi vähän jumpata niin sutjakoituisit lantiolta. Miksi sinulla on tuollaisia rumia ihottumalänttejä (ihosairauteni)? 

Miksi se ja se lapsenlapsi ei käy täällä enää ollenkaan? (Miksiköhän?) 

Ei minulla eikä yleensä kenelläkään muulla lähipiirissäni olevalla ihmisellä ole tuollaista tarvetta tylyttää ja mollata muita. 

Kun keskittyy hyvään, on silloin sellainen ihminen, jonka luokse mielellään menee ja jota mielellään auttaa. 

Ei hän mielestään varsinaisesti tylytä ja mollaa, vaan hän painostaa sinua näyttämään hyvältä ja onnistumaan elämässä. Kun ihminen ei pidä lastaan täysin erillisenä yksilönä omine tunteineen, vaan kuvittelee teidän elävän symbioosissa tai paremminkin lapsensa olevan hänen jatkeensa, ei koe olevan mitään väärää puhua lapselleen juuri yhtä tylysti kuin oma sisäinen puhe itselle menee. Tuskin hän muille ihmisille noin puhuukaan. Hänen mielestään jatkuva kritisointi on luottamusta, rakkautta ja huolenpitoa. Tosin hän huolehtii siinä omasta ahdistuksestaan eikä lapsestaan, mutta joillekin ihmisille toista ihmistä ei oikeastaan ole olemassa.