Lue keskustelun säännöt.
Miten selviätte vanhustenne määräilyn kanssa?
24.09.2026 |
Miten reagoitte, vai oletteko laittaneet välit poikki?
Kommentit (54)
Ei ole lapsia. Eikä tule 100% varmuudella.
Joskus itse miettinyt olisiko itsekin sitten samanlainen komentelija kun omat vanhemmat, jos olisi omia lapsia.
Onhan noi rasittavia. Olen yrittänyt pistää välejä poikki, mutta sekin asia on tehty selväksi että ei saa pistää välejä poikki.
Vihaan vanhempiani. Ja todella kateellinen niile, joila on vanhemmat, jotaka arvostavat omia lapsiaan, eivätkä pidä omina palvelijoinaan. Jso vanehmpania olisivat kohdelleet arvokkaammin oikein mielelläni auttaisin. Mutta kun se on tätä komentamista ja käskyttämistä vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla 50-luvulla syntyneet vanhemmat. Tuon aikakauden ihmiset ovat ihan hirveitä päässänntöisesti.
Koko ajan pitäisi olla rakentamassa jotain, keräämässä marjoja, tekemässä polttopuita, rakentamassa uutta terassia, laittamassa uutta tapettia, pesemässä ikkunoita, keräämässä sieniä, laittamassa pihaa, rakentamassa uutta kasvihuonettta, tekemässä kukkapenkkiä, ostamassa uutta mökkiä... lista on loputon. Ja kun joku asia on saatu, niin hetekn päästä aletaan kinuamaan TAAS jotain uutta.
Se jatkuva vöyhöttäminen kaikista asioista. Koko ajan pitää olla enemmän ja enämmän kaikkea. Mistään ei voi luopua ja mitään ei saa myydä pois.
Itse tykkään asua vuokralla pienessä kerrostalo yksiössä ja elää mahdollismman rauhallista ja vaatimatonta elämää. Mutta tälle hirviökaksikolle ei riitä mikkän. Eivät myöskään hyväksu sitä, että itse haluan elää minimalistista elämää. Heidän tyylinsä elää elämä on tietenkin se ainut ja oikea tapa elää.Olen jatkuvasti aivan loppu heidän unelmiin ja tavoitteisiin
... ELämän paras hetki, kun pääsee seppeleen laskea heidän haudalleen. Anteeksi.
Mökki on sitä varten että sinne mennään töihin ja voi toki pitää päivässä pari 15 min taukoa. Voi sitten esitellä sitä paraatikunnossa olevaa vapaa-ajanasuntoa että katsokaa tuleeko kateus häh. Omia aikuisia lapsia sinne statusmökille ei tohdi päästää, nehän vaan sotkee.
Tuolla ikäluokalla on mehin nuorempiin vielä ankara ran kaiseva asenne. Myötätunto on heikoille. Se lastaan ei rakasta joka vitsaa säästää jne. Pätee myös aikuiseen jälkikasvuun. Hä ijyjä ovat.
Niille pitää asettaa tuntuvat rajat, joita ei ylitetä. Kun meno menee häij yksi niinkuin toisen vastoinkäymisten aikana läll ättelyksi ja muiden ilk eiden puolelle automaattisesti asettuminen. Niin ei sellaisten ihmispe rseiden kanssa kannata olla tiiviisti tekemisissä. Voi silloin tällöin kysellä kuulumisia mutta oman mielenterveyden ja hyvän elämän kannalta on tärkeää asettaa rajat omille ilkeille ja manipuloiville vanhemmille.
Otan osaa, jos sulla on tuollaiset vanhemmat, monella muulla on toisenlaiset. Itse en tunne tuollaisia ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia. Eikä tule 100% varmuudella.
Joskus itse miettinyt olisiko itsekin sitten samanlainen komentelija kun omat vanhemmat, jos olisi omia lapsia.
Onhan noi rasittavia. Olen yrittänyt pistää välejä poikki, mutta sekin asia on tehty selväksi että ei saa pistää välejä poikki.
Vihaan vanhempiani. Ja todella kateellinen niile, joila on vanhemmat, jotaka arvostavat omia lapsiaan, eivätkä pidä omina palvelijoinaan. Jso vanehmpania olisivat kohdelleet arvokkaammin oikein mielelläni auttaisin. Mutta kun se on tätä komentamista ja käskyttämistä vuodesta toiseen.
Asutko vanhempiesi kanssa? Oletko työelämässä? Saatko heiltä taloudellista apua? Miksi olet jäänyt lapseksi?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia. Eikä tule 100% varmuudella.
Joskus itse miettinyt olisiko itsekin sitten samanlainen komentelija kun omat vanhemmat, jos olisi omia lapsia.
Onhan noi rasittavia. Olen yrittänyt pistää välejä poikki, mutta sekin asia on tehty selväksi että ei saa pistää välejä poikki.
Vihaan vanhempiani. Ja todella kateellinen niile, joila on vanhemmat, jotaka arvostavat omia lapsiaan, eivätkä pidä omina palvelijoinaan. Jso vanehmpania olisivat kohdelleet arvokkaammin oikein mielelläni auttaisin. Mutta kun se on tätä komentamista ja käskyttämistä vuodesta toiseen.
Jos olet aikuinen, niin kukaan ei voi määrätä, pistätkö välit poikki vai et. Oletko itse holhouksen alainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla 50-luvulla syntyneet vanhemmat. Tuon aikakauden ihmiset ovat ihan hirveitä päässänntöisesti.
Koko ajan pitäisi olla rakentamassa jotain, keräämässä marjoja, tekemässä polttopuita, rakentamassa uutta terassia, laittamassa uutta tapettia, pesemässä ikkunoita, keräämässä sieniä, laittamassa pihaa, rakentamassa uutta kasvihuonettta, tekemässä kukkapenkkiä, ostamassa uutta mökkiä... lista on loputon. Ja kun joku asia on saatu, niin hetekn päästä aletaan kinuamaan TAAS jotain uutta.
Se jatkuva vöyhöttäminen kaikista asioista. Koko ajan pitää olla enemmän ja enämmän kaikkea. Mistään ei voi luopua ja mitään ei saa myydä pois.
Itse tykkään asua vuokralla pienessä kerrostalo yksiössä ja elää mahdollismman rauhallista ja vaatimatonta elämää. Mutta tälle hirviökaksikolle ei riitä mikkän. Eivät myöskään hyväksu sitä, että itse haluan elää minimalistista elämää. Heidän tyylinsä elää elämä on tietenkin se ainut ja oikea tapa elää.Olen jatkuvasti aivan loppu heidän unelmiin ja tavoitteisiin
... ELämän paras hetki, kun pääsee seppeleen laskea heidän haudalleen. Anteeksi.
Mökki on sitä varten että sinne mennään töihin ja voi toki pitää päivässä pari 15 min taukoa. Voi sitten esitellä sitä paraatikunnossa olevaa vapaa-ajanasuntoa että katsokaa tuleeko kateus häh. Omia aikuisia lapsia sinne statusmökille ei tohdi päästää, nehän vaan sotkee.
Tuolla ikäluokalla on mehin nuorempiin vielä ankara ran kaiseva asenne. Myötätunto on heikoille. Se lastaan ei rakasta joka vitsaa säästää jne. Pätee myös aikuiseen jälkikasvuun. Hä ijyjä ovat.
Niille pitää asettaa tuntuvat rajat, joita ei ylitetä. Kun meno menee häij yksi niinkuin toisen vastoinkäymisten aikana läll ättelyksi ja muiden ilk eiden puolelle automaattisesti asettuminen. Niin ei sellaisten ihmispe rseiden kanssa kannata olla tiiviisti tekemisissä. Voi silloin tällöin kysellä kuulumisia mutta oman mielenterveyden ja hyvän elämän kannalta on tärkeää asettaa rajat omille ilkeille ja manipuloiville vanhemmille.
Otan osaa, jos sulla on tuollaiset vanhemmat, monella muulla on toisenlaiset. Itse en tunne tuollaisia ollenkaan.
Jotkut eivät normaalisti itsenäisty ja pysty luomaan aikuista suhdetta vanhempiinsa. Sit tempoillaan vielä keski-iässä kiukutellen kuin murkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla 50-luvulla syntyneet vanhemmat. Tuon aikakauden ihmiset ovat ihan hirveitä päässänntöisesti.
Koko ajan pitäisi olla rakentamassa jotain, keräämässä marjoja, tekemässä polttopuita, rakentamassa uutta terassia, laittamassa uutta tapettia, pesemässä ikkunoita, keräämässä sieniä, laittamassa pihaa, rakentamassa uutta kasvihuonettta, tekemässä kukkapenkkiä, ostamassa uutta mökkiä... lista on loputon. Ja kun joku asia on saatu, niin hetekn päästä aletaan kinuamaan TAAS jotain uutta.
Se jatkuva vöyhöttäminen kaikista asioista. Koko ajan pitää olla enemmän ja enämmän kaikkea. Mistään ei voi luopua ja mitään ei saa myydä pois.
Itse tykkään asua vuokralla pienessä kerrostalo yksiössä ja elää mahdollismman rauhallista ja vaatimatonta elämää. Mutta tälle hirviökaksikolle ei riitä mikkän. Eivät myöskään hyväksu sitä, että itse haluan elää minimalistista elämää. Heidän tyylinsä elää elämä on tietenkin se ainut ja oikea tapa elää.Olen jatkuvasti aivan loppu heidän unelmiin ja tavoitteisiin
... ELämän paras hetki, kun pääsee seppeleen laskea heidän haudalleen. Anteeksi.
Suomessa vihataan vanhuksia panemalla ne julkisiin ja yksityisiin hoitokoteihin kostoksi omista lapsuudentraumoistamme. Ja koska jälkeläiseni vihaavat minua varmasti, ihan syystä, pakenen äkkiä täältä ennen kuin joudun heidän kostonsa kohteeksi.
Suomessa vihataan vanhuksia niin, että noihin hoitokoteihin ei pääse, jos et ole kotoa karkaava dementikko, joka eksyy ja tulee huonon kuntonsa vuoksi häiritsemään tehokasta yhteiskuntaan, näkyville, iso osa vanhiksista kyyhöttää yksin huonokuntoisina kotona.
Vierailija kirjoitti:
Olen katkaissut välit.
Mies puolestaan lakkasi käymästä katsomassa äitiään palvelutalossa. Niinpä äiti laitettiin saattohoitoon ja paikka vapautui pian seuraavalle.
Ikäänkuin saattohoitoon laittaminen olisi jotenkin johtunut miehesi käymättömyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vetoan tuneteisiin ja alan pillittää kuinka rankkaa on, kun joutuu yksin huolehtii kaikesta ja perhe ei auta missään ja työ on rankkaa, jatkuva kiire, pitää huolehtia sairaasta miehestä yms. Siihen loppuu oletukset, että mä alkaisin siivoamaan äitini kotona, pystyy imuroimaan ihan itse ja tekee muutakin kevyttä ajan kanssa, hyötyliikuntaahan tuo on. Sen verran muistisairas, ettei hänen kanssaan pitää käydä kaupassa ja yksikseen ei uskalla ulkoilla kuin oman kotitalon ympäristössä.
Sairas mies eli olet valinnut vanhuspapan tai setämiehen. Voi hoi. ISO VIRHE!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katkaissut välit.
Mies puolestaan lakkasi käymästä katsomassa äitiään palvelutalossa. Niinpä äiti laitettiin saattohoitoon ja paikka vapautui pian seuraavalle.Niin. Kaikkien mt ei kestä vanhuuden näkemistä. Kovin vähän käy hoitokodeissa omaisia paitsi vanhat puolisot.
Autistimies ei ainakaan eli hylkäävät kaikki kun on vähänkin rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla 50-luvulla syntyneet vanhemmat. Tuon aikakauden ihmiset ovat ihan hirveitä päässänntöisesti.
Koko ajan pitäisi olla rakentamassa jotain, keräämässä marjoja, tekemässä polttopuita, rakentamassa uutta terassia, laittamassa uutta tapettia, pesemässä ikkunoita, keräämässä sieniä, laittamassa pihaa, rakentamassa uutta kasvihuonettta, tekemässä kukkapenkkiä, ostamassa uutta mökkiä... lista on loputon. Ja kun joku asia on saatu, niin hetekn päästä aletaan kinuamaan TAAS jotain uutta.
Se jatkuva vöyhöttäminen kaikista asioista. Koko ajan pitää olla enemmän ja enämmän kaikkea. Mistään ei voi luopua ja mitään ei saa myydä pois.
Itse tykkään asua vuokralla pienessä kerrostalo yksiössä ja elää mahdollismman rauhallista ja vaatimatonta elämää. Mutta tälle hirviökaksikolle ei riitä mikkän. Eivät myöskään hyväksu sitä, että itse haluan elää minimalistista elämää. Heidän tyylinsä elää elämä on tietenkin se ainut ja oikea tapa elää.Olen jatkuvasti aivan loppu heidän unelmiin ja tavoitteisiin
... ELämän paras hetki, kun pääsee seppeleen laskea heidän haudalleen. Anteeksi.
Äläpäs yleistä. Tuo on harvinaista jopa 50-luvulla syntyneissä. Anoppi vähentää tavaroitaan urakalla, ei tuputa meille vaan vie kierrätykseen ja uffiin. Poimii marjat ja sienet meillekin, kysyy vain paljonko tuodaan. Ei neuvo eikä komentele. Ostaa ja laittaa itse mitä tarvitsee, kulkee omatoimisesti missä haluaa. Appi kuoli 10 v sitten ja hänen sairautensa hoito ja hautajaiset olivat aivan anopin vasruulla. On tosi hyväkuntoinen ikäisekseen ( 74 v). Omat vanhemmat ovat myös itsenäisiä, äidiltä nyt saattaa tulla kommenttia välillä. Ehkäpä meillä on käynyt hyvä tuuri vanhempien suhteen, en kyllä tiedä kenenkään perheissä tuollaista kinaa kuin ap:llä.
Kyllä, teillä on käynyt hyvä tuuri. Elätte kuplassa, jossa on toisia samanlaisia, joiden vanhemmat ovat olleet tuki eivätkä este, ja mahdollisesti aina olleet. Kiittäkää onneanne joka aamu ja ilta ja miettikää säännöllisesti sitä, miten paljon hankalampaa elämä on niillä, joiden vanhemmat eivät ole priimaa. Elätte viisaammin niiden pohdiskelujen jälkeen itsekin, ettekä käytä aikaanne itsestäänselvyyksien taivasteluun. Yleistät nyt itse ja se on ihan yhtä tyhmää kuin se johon puutuit.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia. Eikä tule 100% varmuudella.
Joskus itse miettinyt olisiko itsekin sitten samanlainen komentelija kun omat vanhemmat, jos olisi omia lapsia.
Onhan noi rasittavia. Olen yrittänyt pistää välejä poikki, mutta sekin asia on tehty selväksi että ei saa pistää välejä poikki.
Vihaan vanhempiani. Ja todella kateellinen niile, joila on vanhemmat, jotaka arvostavat omia lapsiaan, eivätkä pidä omina palvelijoinaan. Jso vanehmpania olisivat kohdelleet arvokkaammin oikein mielelläni auttaisin. Mutta kun se on tätä komentamista ja käskyttämistä vuodesta toiseen.
Ei tarvitse pistää välejä kokonaan poikki, niitä voi myös harventaa. Aina kun toinen heittäytyy rasittavaksi, sanot että tämä hyppyyttäminen syö minua ja täytyy ottaa aikalisä. Ja voit myös nostaa kissan pöydälle ja kysyä, olettaako komentelija, että häntä autetaan siksi että hän komentelee vai voisiko olla niin, että autetaan siitä huolimatta vaikka se käy koko ajan raskaammaksi. Ja jokainen, joka yrittää säilyttää vanhempansa toivomaa siisteystasoa, saisi vääntää rautalangasta, että se päivä on nyt tullut, jolloin hän ei itse jaksa pestä ikkunoitaan ja mankeloida pyykkiään, ja se tarkoittaa muuttoa vähempien ikkunoiden ääreen tai sen hyväksymistä, ettei akkuna ole ihan niin kirkas eikä lakana sileä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla 50-luvulla syntyneet vanhemmat. Tuon aikakauden ihmiset ovat ihan hirveitä päässänntöisesti.
Koko ajan pitäisi olla rakentamassa jotain, keräämässä marjoja, tekemässä polttopuita, rakentamassa uutta terassia, laittamassa uutta tapettia, pesemässä ikkunoita, keräämässä sieniä, laittamassa pihaa, rakentamassa uutta kasvihuonettta, tekemässä kukkapenkkiä, ostamassa uutta mökkiä... lista on loputon. Ja kun joku asia on saatu, niin hetekn päästä aletaan kinuamaan TAAS jotain uutta.
Se jatkuva vöyhöttäminen kaikista asioista. Koko ajan pitää olla enemmän ja enämmän kaikkea. Mistään ei voi luopua ja mitään ei saa myydä pois.
Itse tykkään asua vuokralla pienessä kerrostalo yksiössä ja elää mahdollismman rauhallista ja vaatimatonta elämää. Mutta tälle hirviökaksikolle ei riitä mikkän. Eivät myöskään hyväksu sitä, että itse haluan elää minimalistista elämää. Heidän tyylinsä elää elämä on tietenkin se ainut ja oikea tapa elää.Olen jatkuvasti aivan loppu heidän unelmiin ja tavoitteisiin
... ELämän paras hetki, kun pääsee seppeleen laskea heidän haudalleen. Anteeksi.
Mökki on sitä varten että sinne mennään töihin ja voi toki pitää päivässä pari 15 min taukoa. Voi sitten esitellä sitä paraatikunnossa olevaa vapaa-ajanasuntoa että katsokaa tuleeko kateus häh. Omia aikuisia lapsia sinne statusmökille ei tohdi päästää, nehän vaan sotkee.
Tuolla ikäluokalla on mehin nuorempiin vielä ankara ran kaiseva asenne. Myötätunto on heikoille. Se lastaan ei rakasta joka vitsaa säästää jne. Pätee myös aikuiseen jälkikasvuun. Hä ijyjä ovat.
Niille pitää asettaa tuntuvat rajat, joita ei ylitetä. Kun meno menee häij yksi niinkuin toisen vastoinkäymisten aikana läll ättelyksi ja muiden ilk eiden puolelle automaattisesti asettuminen. Niin ei sellaisten ihmispe rseiden kanssa kannata olla tiiviisti tekemisissä. Voi silloin tällöin kysellä kuulumisia mutta oman mielenterveyden ja hyvän elämän kannalta on tärkeää asettaa rajat omille ilkeille ja manipuloiville vanhemmille.
Otan osaa, jos sulla on tuollaiset vanhemmat, monella muulla on toisenlaiset. Itse en tunne tuollaisia ollenkaan.
Jotkut eivät normaalisti itsenäisty ja pysty luomaan aikuista suhdetta vanhempiinsa. Sit tempoillaan vielä keski-iässä kiukutellen kuin murkku.
Harvemmin se taitaa olla kiinni vain jälkeläisestä kun noin käy. On lähdetty kasvattamaan orjaa tai avutonta, kiittämätöntä, mielistelijää tms ja sellainen on saatu. Ihminen, joka törmää oman luonteensa ongelmiin vasta tuossa vaiheessa kun vanhemmilla alkaa systeemi pettää, joutuu samaan aikaan mukautumaan uuteen tilanteeseen kun pitäisi kasvattaa ne puuttuvat osat itselleen. Käy työstä, voin kertoa. Siinä tahdissa kun ehdin laittaa vanhemmille rajoja, he alkoivat rynkyttää aitoja entistä rajummin ja sielläkin rajalohkoilla, missä aiemmin oli ollut rauhallista. Ja kun he alkoivat oikeasti heiketä eivätkä niin jaksaneet enää vääntää, jouduin tappelemaan heidän sairauksiensa kanssa senkin edestä, terveydenhuollon kanssa jne. Tilanne helpotti vasta heidän kuoltuaan, ja vei minusta mehut. Ehkä olen itse heitä viisaampi vanhetessani, mutta valmennan varmuuden vuoksi omia lapsia jo nyt siihen, että vaikka olisi helpompi mukautua niin jos he ovat eri mieltä, on erittäin tarpeellista haastaa minun näkemykseni ja vaatia kompromissia tai kunnon perusteluja minulta, koska myötäily on molemmille vahingoksi.
Onko äitisi sairas, kun ei itse pese ikkunoitaan yms.
Minä,olen kyllä ruuhkavuosia elävien lasteni ikkunoita , mattoja yms pessyt ja kuskannut heidän lapsiaan milloin minnekin.
Ovat tosi kiitollisia avusta.
Olen kuitenkin jo 77 v. Olin 60- v, kun alkoi nuo hommat.
Joskus toivon, että olisivat hankkineet lapset nuorempina.